30/11/2018 - Toini Harra

Arvot ohjaavat käyttäjälähtöistä kehittämistä

Tulevaisuuden haasteena on ikääntyneen henkilön arvoja vastaavan palveluasumisen kehittäminen. Yksi keino toiminnallisen ja mielekkään arjen mahdollistamiseksi on arvioida älykkään teknologian tuotteita ja palveluja suhteessa käyttäjälähtöisyyttä ohjaaviin arvoihin.

Palveluasumista tarvitsi vuonna 2016 yli 85 000 henkilöä. Ikääntyneiden osalta asiakasmäärä on yli nelinkertaistunut vuoden 2000 jälkeen, ja tämä trendi jatkuu. (THL 2017.) Sote- ja maakuntauudistuksen digitalisaatiossa on kyse erityisesti toimintatapojen ja asenteiden muuttamista muun muassa uusien teknologioiden avulla. Toisaalta älykkään teknologian hyödyntämisessä on tunnistettava käyttäjien tarpeet ja arvot.

Käyttäjälähtöisyys sisältää myös arvot

Käyttäjälähtöisiä tekijöitä selvitettiin Metropolia Ammattikorkeakoulun koordinoimassa palveluasumisen digitaalisen pilotointiympäristön rakentamishankkeessa (PA-digi). Tulosten merkitystä tarkasteltaessa tehtiin kiinnostava löytö – tarpeiden rinnalla tuotteiden ja palvelujen kehittämisessä on otettava huomioon myös niihin liittyvät arvot (Harra & Lintula, 2018).

Tässä kirjoituksessa tarkastelemme käyttäjien arvojen hyödyntämistä ja merkitystä älykkäiden tuotteiden ja palvelujen kehittämisessä.

Ikäihmisillä on moninaisia erityistarpeita

Selvityksessä käyttäjien tarpeiden tunnistamiseen tarvittiin kaikkien palveluasumisyksikön toimintaan osallistuvien toimijoiden kokemuksia. Tietoa kerättiin Myllypuron monipuolisessa palvelukeskuksessa neljän ryhmäkeskustelun avulla. Keskusteluryhmät muodostuivat asukkaiden lisäksi heidän läheisistään, henkilökunnasta ja vapaaehtoistyöntekijöistä.

Keskustelujen avulla haluttiin ymmärtää fyysisten ympäristötekijöiden, teknologian ja tekniikan, palvelujen, toimintakulttuurin sekä tilojen hallinnan ja omistajuuden merkitys käyttäjille. Analyysi tuotti kahdeksan älykkään teknologian käyttäjälähtöisyyteen liittyvää tekijää:

  • esteettömyys, jolla tarkoitetaan mm. palvelujen helppoa ja joustavaa saavutettavuutta
  • turvallisuus, jota vahvistetaan ympäristön selkeydellä ja rauhallisuudella sekä yksityisyydestä huolehtimisella
  • ympäristön muuntojoustavuus, joka vastaa toimijoiden yksilöllisiin tarpeisiin ja toiveisiin
  • kodikkuus, jonka lisäämiseksi tarvitaan asukkaan omien tavaroiden ja kalusteiden lisäksi oman ympäristön hallinnan ja omistajuuden tunnetta
  • valinnan vapaus, jossa kunnioitetaan asukkaan itsemääräämisoikeutta häntä itseään koskevissa asioissa
  • yksilöllisyys, jota edistetään asukkaan kiinnostukseen ja tarpeeseen vastaavilla palveluilla ja teknisillä ratkaisuilla
  • yhteisöllisyys, jossa kaikilla toimijoilla on mahdollisuus osallistua ja tulla ymmärretyksi
  • sääntely, joka on sidoksissa yhteisön toimintakulttuuriin, vaikuttaa yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden tasapainoon sekä muiden tekijöiden toteutumiseen.

Kaikki kahdeksan käyttäjälähtöistä tekijää kytkeytyvät toisiinsa jäsentäjänä toimineiden viiden teeman kautta. Aiemmin olemme tunnistaneet, että yhdessä ne muodostavat käyttäjälähtöisen merkitysverkon (ks. kuvio 1).

Kuvio 1. Käyttäjälähtöinen merkitysverkosto (Harra & Lintula 2018)

Olemme jatkaneet analyysia tutkimalla merkitysverkkoon nousseiden tekijöiden keskinäisiä suhteita. Analyysi synnytti uuden mielenkiintoisen havainnon. Osa käyttäjälähtöisyyteen liittyvistä tekijöistä ilmaisee käyttäjien tarpeita ja osa arvoja (ks. kuvio 2).

Jännite valinnan vapauden ja sääntelyn välillä

Mielenkiintoinen jännite syntyy siitä, että yhteisen ympäristön on tarjottava kaikille sekä psyykkisesti että fyysisesti turvallinen ja esteetön asuminen. Tähän tähdätään tavallisesti erilaisten sääntöjen ja rajoitusten avulla, sillä yhteisen ympäristön on taattava jokaiselle yksilölle esteettömät ja mielekkäät mahdollisuudet toimia sekä osallistua.

Valinnanvapauden toteutumisen näkökulmasta ympäristön tulisi vastata kaikkien yhteisön jäsenten yksilöllisiin tarpeisiin, mikä edellyttää ympäristön muuntojoustavuutta. Toisaalta sen tulee mahdollistaa yksilöllinen kodikkuus, mikä edellyttää ympäristöltä tuttuutta ja pysyvyyttä mutta voi vähentää esteettömyyttä ja turvallisuutta. Esimerkiksi asukasta, jonka kodissa on aina ollut räsymatot lattialla, voidaan vaatia luopumaan matoista, koska ne aiheuttavat kaatumisriskin ja vaikeuttavat rollaattorilla kulkemista.

Jännite yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden välillä

Jokaisella asukkaalla pitäisi siis olla oikeus kokea palveluasumisympäristö omaksi kodikseen. Jännite syntyy siitä, että sääntelyn avulla huolehditaan esimerkiksi asukkaiden turvallisuudesta ja esteettömyydestä, mutta samanaikaisesti joidenkin henkilöiden turvallisuuden lisääminen edellyttääkin toisten henkilöiden esteettömän kulun rajoittamista. Esimerkiksi muistamattomuuden takia on ovissa kulkemista rajoitettava lukitsemalla yksikön ovet, mikä rajoittaa myös niiden henkilöiden esteetöntä kulkua, joilla ei ole muistiongelmia.

Toisena esimerkkinä voivat olla päätöksentekotilanteet, jotka voivat koskea esimerkiksi TV:n katseluoikeutta, ruokailua omassa huoneessa, palvelujen käyttöä, osallistumista yksikön yhteisiin kokouksiin tai muihin aktiviteetteihin. Näissä tilanteissa voi syntyä jännitteitä yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden välille.

Kuvio 2. Älykkään teknologian käyttäjälähtöinen arvokenttä (Harra & Lintula 2018)

 

Edellä kuvattujen jännitteiden ilmeneminen kuvaa mielestämme käyttäjälähtöisten arvojen yhteyttä tarpeisiin. Palveluasumisen käyttäjälähtöiset tarpeet – muuntojoustavuus, kodikkuus, turvallisuus ja esteettömyys – on tunnistettu jo aiemmin.

Tässä analyysissä tunnistimme, että tarpeiden ohella päätöksentekotilanteissa vaikuttavat keskenään jännitteiset arvot, joita ovat valinnan vapaus, yksilöllisyys, sääntelyn kunnioittaminen ja yhteisöllisyys. Näiden arvojen vaikutus on myös syytä ottaa huomioon, jos älykästä palveluasumista halutaan kehittää käyttäjälähtöisesti.

Älykäs teknologia voi palvella asukkaan ympäristön hallintaa ja omistajuutta sekä toimijuutta ja päätöksentekoa palveluasumisessa. Tulevaisuuden palveluasumista ei voida perustaa sen varaan, millaista asuminen on tällä hetkellä. Palveluasumisen kehittäminen edellyttää käyttäjälähtöisten tarpeiden ja arvojen huomioonottamista ja arviointia älykkäiden tuotteiden ja palvelujen yhteiskehittelyssä ja testauksessa. Sen ohella tarvitaan kykyä ja rohkeutta katsoa avoimesti ikäihmisten tulevaisuuteen.

Hyvinvointi ja parempi palveluasuminen edellyttävät arvojen välisten jännitteiden purkamista, joka voi toteutua älykkään teknologian avulla.

 

Kirjoittajat:

  • Toini Harra on koulutukseltaan toimintaterapeutti, FL ja YTT. Hän työskentelee yliopettajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Toini on toiminut käyttäjälähtöisyyden asiantuntijana ja tutkijana PaDigi-hankkeessa ja toimii projektipäällikkönä hankkeessa 6Aika: Hippa – Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista älykkään teknologian avulla.
  • Leila Lintula on koulutukseltaan toimintaterapeutti ja THM. Hän työskentelee osaamisaluepäällikkönä Metropolia Ammattikorkeakoulussa, Osallistuminen ja toimintakyky -osaamisalueella. Leila on toiminut käyttäjälähtöisyyden tutkijana PaDigi-hankkeessa ja toimii hyvinvoinnin ja osallistumisen asiantuntijana hankkeessa 6Aika: Hippa -Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista älykkään teknologian avulla. Hän on kiinnostunut yksilön selviytymisestä arjessa ja sitä tukevista ratkaisuista.

Lähteet:

Digitalisaatio sote-palveluissa n.d. Sote Digi. Saatavana osoitteessa: https://sotedigi.fi/sotedigi/mita-digitalisaatio-tarkoittaa-sote-palveluissa/

Harra, Toini & Lintula, Leila 2018. Käyttäjälähtöisyys älykkään palveluasumisen kehittämisessä. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu, Aatos-sarja. Saatavana osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-099-1

THL 2017. Kotihoito ja sosiaalihuollon laitos- ja asumispalvelut 2016. Tilastoraportti 42/2017, 20.11.2017. Saatavana osoitteessa: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2017112050792

 

Tämä teksti on alunperin julkaistu Metropolian Geroblogissa 30.11.2018.

Yleinen

29/11/2018 - Minna Kilpeläinen

Testausmahdollisuuksia kodinomaisessa ympäristössä

Maija Hyttinen, Päivi Meriläinen ja Tarja Heinonen tutustumassa Mahdollistavaan Kotiin.

HIPPA-hankkeen toinen kehittäjäklubifoorumi kokoontui 20.11. Oulun ammattikorkeakoulussa. Pääteemana oli käynnistää tuotteiden ja palveluiden alueellinen kehittäminen testausprosessien ja referenssipalveluiden osalta. Osallistujat saivat tutustua myös Oamkin Mahdollistavaan Kotiin, joka toimii yritysten ja opiskelijoiden yhteisenä testaus- ja oppimisympäristönä, sekä puheentunnistusta hyödyntävään DialoQ-tuotteeseen.

 

Tiivistä yhteistyötä

6Aika-hankkeen Oulun kaupunkikoordinaattori ja HIPPA-hankkeen ohjausryhmän jäsen Soile Jokinen oli iloinen päivän annista.

“Kehittäjäklubifoorumi kokosi hyvin yhteen kaikki hanketoimijat: keskustelu oli vilkasta ja sovitut aihepiirit tuli käsiteltyä tehokkaasti. Foorumin tärkeä anti tässä hankkeen alkuvaiheessa on myös verkostoituminen ja tutustuminen muihin toimijoihin”, Soile Jokinen kehui.

“Merkittävänä antina ja kokemuksena oli yhteistyön vahvistuminen”, kertoi myös projektipäällikkö Anna Alhonen Myllypuron monipuolisesta palvelukeskuksesta.

“Tunne siitä, että ihmiset rupeavat olemaan entistä tutumpia, madaltaa kynnystä olla yhteydessä/toimimaan entistä parempana ryhmänä”, jatkoi Myllypuron palvelukeskuksen ylihoitaja Maija Hyttinen.

“Päivä oli innostava ja hyvin järjestetty”, projektipäällikkö Toini Harra kehui. “Antoisimpia olivat yritysesimerkit ja yhteiskehittelyjen hyvät tulokset. Harvoin saadaan yhdessä päivässä niin paljon aikaan. Yritysten valintakriteerit ja testaustoimintamallien ensimmäiset versiot saatiin hyvin alulle.”

 

Mahdollistava Koti tuotekehityksen oppimisympäristönä

Mahdollistavassa Kodissa keittiön pöytätasot ovat säädettävissä.

Oamkin Mahdollistava Koti on vuonna 2010 käyttöönotettu kuntoutuksen oppimisympäristö, jota myös yritykset ja yhteistyökumppanit voivat käyttää testaus- ja kehittämisympäristönä terveysteknologian ja hyvinvointipalvelujen tuotekehityksessä.

“Mahdollistavaa Kotia hyödynnetään sosiaali- ja terveysalan opetuksessa”, Oamkin projektipäällikkö Kirsi Jokinen kertoi. “Siellä tehdään toimintaterapian, fysioterapian, sosiaalialan ja hoitotyön opiskelijoiden kanssa käytännön harjoituksia kodinomaisessa ympäristössä. Opiskelijat voivat osallistua tutkimukseen ja kehittämiseen opettajien tuella.”

Oamkin Mahdollistava Koti on tilava simulaatiohuoneisto.

“Opiskelijat harjoittelevat simuloitujen tai aitojen asiakastilanteiden kautta käytännön työssä tarvittavia taitoja. Oppimistilanteissa harjoitellaan asiakkaan toimintakyvyn, apuvälinetarpeen ja toimintaympäristön arvioimista sekä toteutetaan erilaisia interventioita”, lehtori Eliisa Niilekselä kertoi.

“Oppimistilanteissa voidaan arvioida ja kehittää moniammatillisia yhteistyötaitoja, asiakaslähtöistä työskentelyä, ammatillista käyttäytymistä, eettisyyttä, vuorovaikutustaitoja, terapeuttista päättelyä ja itsensä johtamista.”

“HIPPA-hankkeessa Mahdollistava Koti edistää opiskelijoiden käsitystä tuotekehittelystä jo opiskeluaikana. Yrityksille nämä tulevat ammattilaiset voivatkin olla suureksi hyödyksi tuotekehittelyssä”, Harra sanoi.

Joonas Pihlaja Rehacosta ja Tapio Koivuniemi Code-Q:sta esittelivät DialoQ-puheentunnistussovellusta.


Monialaista kehitystyötä

Opiskelijat ovat olleet aktiivisessa roolissa Mahdollistavan Kodin kehittämisessä yhteistyössä työelämän kanssa.

Ikäihmiset eivät ole vielä tähän mennessä olleet testaamassa kodin ratkaisuja, mutta eri vammaisjärjestöjen edustajia on ollut kodin suunnittelussa tiiviisti mukana”, Niilekselä kertoi.

“Opiskelijat ovat osallistuneet kodin kehittämiseen opinnäytetöinä sekä kehittämis- ja projektitöinä. Opiskelijat ovat mm. laatineet käyttöohjeita sekä suunnitelleet ja toteuttaneet markkinointimateriaalia”, Kirsi Jokinen kertoi.

“Oppimisympäristö vaikuttaa erittäin hyvältä ja toimivalta. Toivottavasti HIPPA-hanke vastaa osaltaan opettajien toiveeseen siitä, että yritykset voisivat entistä paremmin hyödyntää tilaa omassa tuotekehityksessään. Kehitämme toimintamalleja juuri sitä varten”, Harra sanoi.

“Lyhytaikaishoidon asiakkaille Mahdollistava Koti voisi olla toimiva terapia-alusta kotona tehtävien toimintojen harjoittelua varten”, Hyttinen arvioi.

“Kotia kehitetään yhteistyössä työelämätoimijoiden kanssa. Tavoitteena on pitää välineistö ja kalusteet uusimman teknologian mukaisina. Laitteiden ja välineiden käyttökuntoisuus vaatii myös jatkuvaa ylläpitoa”, Niilekselä kertoi.

DialoQ tunnistaa heikonkin äänen.


Puheentunnistus helpottaa laitteiden käyttöä

Mahdollistava Koti on antanut Code-Q:lle ja Rehacolle mahdollisuuden kokeilla kodin ympäristönhallintaratkaisuja.

“Työ on sujunut hyvässä yhteishengessä”, Niilekselä kehui.

Puheentunnistukseen liittyvä tuote DialoQ Mobile herätti kehittäjäklubifoorumissa paljon kysymyksiä ja innostusta. “Harvoin tulee noin paljon kysymyksiä ja vielä laidasta laitaan olevia”, Tapio Koivuniemi Code-Q:sta kehui.

“Normaalin puheentunnistuksen lisäksi olemme kehittäneet myös äänellä toimivan ratkaisun, eli jos puhetta ei voi muodostaa, eikä oikein kytkintäkään painaa, niin äänikytkimellä voi ohjata niin tietokonetta ja eri laitteita kuin kommunikointisovellustakin”, Koivuniemi selitti.

Mahdollistavassa Kodissa laitteella ohjattiin esimerkiksi ikkunoiden avausta ja kaapistojen korkeutta. Code-Q ja Rehaco ovat tehneet yhteistyötä myös Kajo Apuvälineet Oy:n kanssa.

“DialoQ on suureksi avuksi vuoteenomana oleville ihmisille. DialoQ:n puheentunnistusta voi käyttää, vaikka puheentuotto olisi vaikeatakin. Laite on säädettävissä tunnistamaan hyvinkin heikon äänen”, Joonas Pihlaja Rehacosta kertoi.

“Code-Q ja Rehaco esittelivät oikein hyviä tuotteita. Tuotteiden etuna on niiden sovellettavuus moneen paikkaan. Ratkaisut ovat sellaisia, jotka tukevat myös ympärivuorokautisen hoidon tai palveluasumisen asiakkaiden itsemääräämisoikeutta toimintakyvyn alentuessa”, Alhonen sanoi.

“Tuote on sen kaltainen, että tulevaisuudessa sillä saattaisi olla valtavasti käyttöä myös yksinäisyyden vähentämisessä.  Tuollaisella teknologialla olisi valtavan paljon sovellusalueita myös palveluasumisen ulkopuolella”, Harra kehui.

 

Suunnittelua ja pilotointia

HIPPA-kehittäjäklubifoorumin teemana Oulussa oli testaus.

HIPPA-hankkeen toimijoiden syksy on kulunut toimenpiteiden suunnittelussa ja viestinnän ja yritysyhteistyön pilotoinnin käynnistämisessä.

“Yritykset voivat jo nyt olla yhteydessä alueellisiin toimijoihin, ja jonkin verran onkin saatu yhteydenottoja. Helsingissä olemme jo ensimmäisen yrityksen kanssa käynnistelemässä yhteiskehittely- ja testausmallien pilotointia”, Toini Harra kertoi.

Oulussa on kerätty tietoa käyttäjien tarpeista.

“Keräämme parhaillaan asiakastarpeita opiskelijatyönä. Tarpeet avataan haasteiden muodossa yrityksille innovaatiokilpailuissa. Yhteiskehittäminen käynnistyy innovaatiokilpailujen pohjalta.

Tampere valmistautuu projektipäällikkö Tarja Heinosen johdolla pitämään oman kehittäjäklubifooruminsa aiheenaan tuotteiden ja palvelujen kaupallistaminen.

“Tampereen tapaamisessa alamme työstämään hankkeen kaupallistamisen ja markkinoinnin toimintamalleja. Kun niistä saadaan luotua ensimmäiset versiot, pääsemmekin sitten pian pilotoimaan toimintoja yritysyhteistyössä ja konkreettisesti tarjoamaan yrityksille tukea”, Harra kertoi.

“Hankkeemme on yrityksille erittäin antoisa tilaisuus saada ilmaiseksi rahanarvoista sparrausta älykkään teknologian tuote- ja palvelukehityksessä”, Harra sanoi.

 

Yleinen

HIPPA