15/06/2020 - Suvikki Honkkila

Yhteiskehittäjiä uuden äärellä: alueiden välistä yrityspalvelua etänä. Case Kasviportaat.

HIPPA-hankkeen ensimmäinen alueet yhdistävä etäyhteiskehittely toteutettiin 26.5.2020 Zoomissa.

Etäyhteiskehittelystä hyvä lisä TKI-toiminnan työkalupakkiin

Koronapandemian vuoksi monet palvelut ja tilaisuudet siirrettiin keväällä 2020 verkkoon. Myös HIPPA-hankkeessa saatiin kokemuksia tästä, kun hankkeen Innovaatiokilpailun voittaneen Kasviportaat Oy:n yhteiskehittely toteutettiin täysin etäyhteyksien avulla. Toteutus noudatti hankkeessa kehitettyä yhteiskehittelyn viiden vaiheen mallia, josta muokattiin uusi etävariaatio.

6Aika-hanke ”HIPPA – Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista digitalisaation avulla” kokoaa yhteen eri alueiden osaamista. Kun hankkeen palvelut yrityksille muutettiin pandemian vuoksi etätyöskentelyksi, heräsi ajatus laajentaa hankekumppanien välistä yhteistyötä tällä saralla. Toukokuun 2020 lopussa järjestetyn etäyhteiskehittelyn osallistujat tulivat pääkaupunkiseudulta, Tampereelta ja Oulusta. Mukana oli asiakasyritys  Kasviportaat Oy sekä 20 hengen joukko HIPPA-hankkeen asiantuntijoita, muuta ammattikorkeakouluväkeä ja opiskelijoita sekä kolmannen sektorin asiantuntijoita. 

Monialaista yhteistyötä muistisairaiden hyvinvoinnin edistämiseksi

Yhteiskehiteltävänä tuotteena oli Kasviportaat Oy:n Supragarden® viherseinä- ja vesiviljelyjärjestelmä. Tuote mahdollistaa helpon ja tehokkaan tavan viljellä hyötykasveja, ja se tuo luontoelementin niidenkin ulottuville, joilla on rajalliset mahdollisuudet luonnossa liikkumiseen. Järjestelmä auttaa myös ylläpitämään sopivaa ilmankosteutta ja puhdistamaan huoneilmaa.

Kasviportaat Oy voitti tammikuussa 2020 HIPPA-hankkeen innovaatiokilpailun, jossa haasteena oli löytää digitaalisia tuotteita ja palveluja, jotka tukevat toimintakykyisyyttä ja osallisuutta asukkaan elinympäristössä, parantavat turvallista asumista sekä lisäävät asumisen mielekkyyttä ja hyvää elämää. Kasviportaat Oy:n ehdotuksessa ideana oli jatkokehittää yrityksen Supragarden® sisäkasvatusjärjestelmää digitaalisten tuotteiden avulla siten, että se soveltuisi paremmin ja turvallisemmin palvelutalojen asukkaiden käyttöön ja erilaisiin toiminnallisiin tilanteisiin. Palveluasumisen toimintaympäristöt asettavat tuotekehitykselle monenlaisia haasteita. Erityisesti kehittämistyössä haluttiin huomioida muistisairaiden henkilöiden tarpeet, toimintakyky ja palvelut.

Etäyhteiskehittelyn tavoitteena oli tukea yrityksen toivetta laajentaa toimintaansa uusille sektoreille. HIPPA-hankkeen filosofian mukaisesti koolla oli monialainen joukko pohtimassa ratkaisun käyttäjälähtöisyyttä, käytettävyyttä ja kaupallistamista. Keskiössä oli se, miten tuote voisi vahvistaa käyttäjien toimijuutta ja merkityksellistä elämää palveluasumisen eri ympäristöissä. Lisäksi keskusteltiin siitä, mitä muita käyttökohteita tuotteelle voisi tunnistaa. Tilaisuus tuotti rikkaan aineiston tuotteen älykkään version prototyypin ja käyttökonseptin suunnittelua varten. Yrittäjä Jouni Spets Kasviportaat Oy:stä näki, että monialaisuudesta oli työskentelyssä selvää etua ja osallistujilta tuli paljon uutta tietoa yritykselle. Keskustelua oli kaikkien osapuolten mielestä hyvä käydä tässä vaiheessa ennen tarkemman teknisen suunnittelutyön aloittamista.

Asiakasyritys Kasviportaat Oy esitteli viherseinä- ja vesiviljelyjärjestelmäänsä videon ja PowerPointin avulla. Fasilitaattorit Hanna-Maija Aarnio (ylimpänä), Suvikki Honkkila ja Panu Karhinen seuraavat esittelyä Zoomin sivupaneelissa.

Etätyöskentelyn fasilitointi vaatii resursseja

Etäyhteiskehittelyn fasilitaattorit tulivat hanketta hallinnoivan Metropolia Ammattikorkeakoulun HIPPA-tiimistä. Yleensä fasilitaattorien parivaljakko on ollut riittävä resurssi, mutta etätyöskentelyssä fasilitointia tarvitaan selvästi enemmän kuin kasvokkain toteutettavassa työskentelyssä. Siksi mukaan otettiin vielä kolmas tiimiläinen vahvistukseksi tekniikan puolelle. Tarvittaessa voisi neljännen tiimiläisen nimetä vielä chat-vastaavaksi. Työssä tarvitaan selkeä roolijako ja tilaisuuden etenemistä kuvaava suunnitelma. Fasilitaattorit voivat kyllä olla tilaisuuden aikana yhteydessä toisiinsa yksityisin viestein, mutta tämä on hyvä rajata koskemaan vain aikataulumuutoksia ja muita vastaavia asioita, joista ei voi sopia ennakkoon.  

Etätyöskentelyyn on parasta valita sovellus, jossa pienryhmiin eli ryhmähuoneisiin jakautuminen on nopeaa ja vaivatonta. Tämä on erityisen tärkeää siksi, että yhteiskehittelyn aikataulu on usein melko tiukka. Metropolian HIPPA-tiimissä käytettiin Zoom-sovellusta, jossa ryhmäjaon voi toteuttaa joko manuaalisesti tai niin, että sovellus jakaa osallistujat satunnaisesti eri ryhmähuoneisiin. Tällä kertaa päädyttiin manuaaliseen ryhmittelyyn, jolla varmistettiin se, että ryhmiin saatiin monialaista ja sektorirajat ylittävää osaamista. Ryhmähuoneiden sulkeutuessa osallistujat palautuvat Zoomissa näppärästi takaisin yhteiseen kokoukseen.

Zoom-sovelluksessa osallistujat palautuvat ryhmähuoneista automaattisesti yhteiseen kokoukseen.

Etäyhteiskehittelyn fasilitoinnissa tuli eteen myös digitaalisten sovellusten käyttöön liittyviä haasteita.Kunnallisten palveluntarjoajien tietoturvalinjaukset kannattaa selvittää hyvissä ajoin etukäteen. Voi olla, että mikään sovellus ei ole täysin poissuljettu, mutta käyttöön voi liittyä rajoituksia, jotka on huomioitava valmisteluissa. Metropolian tilaisuuteen osallistui asiantuntijoita, joiden työpaikoilla tilaisuudessa käytetyn sovelluksen lataaminen oli kiellettyä, mutta selainpohjainen käyttö sallittiin. On myös muistettava, että isossa osallistujajoukossa on aina joku, jolle käytetyt sovellukset ovat uusia. Siksi alkuohjeistukseen ja sovellukseen tutustumiseen on varattava riittävästi aikaa. Tämän merkitys voi korostua, jos yhteiskehittelyssä on mukana palveluasumisen asukkaita, omaisia ja vapaaehtoisia.

Pienryhmätyöskentelyä Jamboard-sovelluksen äärellä

Zoom-etäkokouksen pienryhmissä työskenneltiin käyttäen Googlen Jamboard-sovellusta. Siirtyminen Jamboardiin tapahtui chat-palstalle laitetun linkin kautta. Ryhmiin on hyvä määrätä kellottaja, sillä Zoomin kautta lähetettäviä ohjeita on hankalaa seurata Jamboard-työskentelyn aikana. Kellottaja voi paremmin huolehtia siitä, että pienryhmä siirtyy ajallaan seuraavaan kehittämistehtävään tai kysymykseen. 

Googlen Jamboardin kommenttilappuja on helppo kirjoittaa, lukea ja ryhmitellä.

Jamboard on valkotaululta näyttävä työkalu, jolle jokainen osallistuja voi helposti kirjoittaa sähköisiä post-it-lappuja. Sovelluksessa on myös muita ominaisuuksia kuten piirrostyökalu. Lopuksi kerätyn palautteen perusteella sovellus näyttäytyi osallistujille näppäränä työkaluna, jossa kommenttien ryhmittely sujuu vaivattomasti. Kiitosta sai myös kommenttien helppolukuisuus, kun niitä vertaa yhteiskehittelyissä usein käytettyihin käsin kirjoitettuihin post-it-lappuihin.

Vinkit etätyöskentelyyn:

  • Fasilitointi sujuu parhaiten 3–4 hengen tiimityönä, jossa on selkeä roolitus.
  • Ennakkovalmistelut saattavat lisääntyä tietoturvaan liittyvien rajoitusten vuoksi.
  • Kannattaa valita sovellus, jossa pienryhmiin jakautuminen on vaivatonta.
  • Jaettavat videot ja muu materiaali tulisi testata etukäteen.
  • Sovellusten käyttö vaatii riittävää ohjeistusta.
  • Jamboard-työskentelyssä on hyötyä pienryhmän omasta kellottajasta.

Maantieteellisten rajojen ylitykset rikastuttavat työskentelyä

Etäyhteiskehittelyn onnistumisista ja kehittämiskohteista käytiin vielä jälkeenpäin keskustelua osahankkeiden kesken. Tästä saatiin hyödyllistä tietoa tilaisuuksien fasilitoinnin ja teknisen toteutuksen kehittämiseksi. Keskustelussa pohdittiin myös niitä hyötyjä, joita maantieteellisten rajojen ylitykset voivat tuoda yhteiskehittelyyn osallistuvalle asiakasyritykselle, asiantuntijoille ja mahdollisille muille osallistujille.

Asiakasyritykselle hyödyllistä:

  • Voi tutustua alueellisesti vaihteleviin palveluiden järjestämisen tapoihin ja termistöön. 
  • Saa laajempaa käyttäjänäkemystä. 
  • Oppii ottamaan yrityksen TKI-työssä huomioon sen, että potentiaalisella asiakaskunnalla on käytössään huomattavan erilaisia teknologisia ratkaisuja. Jo olemassa oleva teknologia vaikuttaa siihen, miten toimintaa kannattaa kussakin paikassa jatkokehittää. 
  • Hanketoimijoilla on erilaisia painotuksia ja vahvuuksia. Joskus paras asiantuntemus löytyy yrityksen kotipaikan ulkopuolelta. 
  • Kiinnostus yrityksen tuotteeseen tai palveluun lähtee heti leviämään. 

Yhteiskehittelyyn osallistuminen perustuu yleensä vapaaehtoisuuteen, jolloin oma asiantuntemus tarjotaan käyttöön ilman erillistä korvausta. Kumppanuuksia rakennettaessa järjestäjätahon on tärkeää miettiä, mikä tekee tilaisuuksista yhteistyökumppaneille kiinnostavia ja palkitsevia. Koska yhteistyökumppanit ja heidän edustamansa organisaatiot ovat keskenään hyvin erilaisia, on huomioitava monenlaisia näkökulmia.

Asiantuntijalle/käyttäjälle alueiden välisessä yhteistyössä palkitsevaa:

  • Pääsee vaikuttamaan asioihin, joista voi olla hyötyä käyttäjille ympäri Suomen ja kansainvälisesti.
  • Tulee jaettua erilaisia, rikastuttavia kokemuksia. 
  • Voi saada ahaa-elämyksiä siitä, että asioita voisi tehdä toisin. 
  • Näppärä työskentelytapa, sillä usein ammattilainen ei ehdi työn lomasta tilaisuuksiin siirtymien vuoksi. Tämä pätee, vaikka oltaisiin samassa kaupungissa. 
  • Eläkeikäiset vapaaehtoiset ja tuetusti kotona asuvat käyttäjät saattavat kokea helpommaksi osallistua tilaisuuksiin kotoa käsin.

Etätyöskentelytapojen juurruttaminen

Tilaisuuden lopuksi osallistujilta kerättiin Jamboard-työkalulla palautetta sekä järjestäjätaholle että asiakasyritykselle. Saadussa palautteessa oli positiivinen yleisvire, joten etäyhteiskehittely on selvästi tullut jäädäkseen. Jatkossa etätyöskentelyn käyttöä voidaan harkita myös silloin, kun suunnitteilla on eri paikkakunnilla toteutettavia käyttäjäkokeiluja tai testauksia. Jos tilaisuuksiin osallistuu sellaisia ikäihmisiä, joille etätyökalut eivät ole tuttuja, käytettäviin sovelluksiin voisi mahdollisuuksien mukaan tutustua yhdessä etukäteen. 

Huolellisesta valmistautumisesta huolimatta tulee uusien työskentelytapojen kohdalla aina eteen yllätyksiä. On hyvä, jos niihin osaa suhtautua sopivan rennosti ja kuitata ne huumorilla. Hyvä tunnelma on tärkeämpää kuin tekniikan täydellinen toimivuus – mikäli sellaista on olemassakaan.

Kuvat: Minna Kilpeläinen

Kirjoittaja:
Suvikki Honkkila, kuntoutusalan asiantuntija, VTK, M.A., toimintaterapeutti AMK HIPPA-hankkeen projektisuunnittelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu

AiheYleinen

11/06/2020 - Elina Merviö

Liini markkinointi ja idean pitchaus

TAMKin kaupallistamisen työpajassa helmikuussa 2020 pohdittiin liiniä markkinointia. Asiantuntijana oli Lean Start Up -ajattelun puolestapuhuja Johanna Raiskio, markkinointitoimisto Unfairin perustaja ja CEO. Hän on visionääri ja sparraaja, joka uskoo ihmisiin ja haluaa muuttaa tapaa, jolla luovaa työtä tehdään ja johdetaan. Liini ajattelu jäsentää liiketoimintaa koko skaalalla liiketoimintamalleista yrityksen markkinointiin. Design Sprint on yksi työkalu, jonka avulla Raiskio kehittää yrityksen markkinointia.

Johanna Raiskio piti työpajaa TAMKissa 14.2.2020. Kuva: Suvi Hagström

Työskentelymenetelmänä tehokas Design Sprint – case Barona Group

Barona Group on tulevaisuuden työelämän ja henkilöstöratkaisujen moniottelija, joka tuottaa nopealla sykkeellä uusia tuotteita ja palveluja. Yli kymmenellä eri toimialalla vaikuttava konserni halusi oppia kommunikoimaan palveluistaan paremmin ja testaamaan uusia konsepteja ketterämmin. 

“Koska markkinoinnilla oli jatkuva pula ajantasaisista ja tyylikkäistä myyntimateriaaleista, sovelsimme työskentelymallin Google Venturesin kehittämään työskentelymentelmään perustuvaa liiniä sprinttiä. Menetelmä perustuu viiteen intensiivisen työskentelypäivään ja sen tavoitteena on tiivistää kuukausien työ yhteen viikkoon”, Raiskio kertoi.

“Ensimmäiseksi vedimme myyjille tehokkaan pitching-valmennuksen sekä tiiviit One-on-one -sparraukset, joiden pohjalta kiteytimme uudet palvelukonseptit ja niiden kilpailuedut helposti ymmärrettävään muotoon. Lopuksi AD-tiimimme visualisoi näyttävät myyntipresentaatiot testattaviksi omalla henkilöstöllä ja asiakkailla.”

Kuva: Roberto Moreno Celta

Yhdessä tekeminen tuottaa pitkäikäistä arvoa

Koska Design Sprint tehtiin tiiviisti yhdessä myyjien kanssa, konsepti toimi samalla tehokkaana tuotekoulutuksena ja esiintymisvalmennuksena. Uudet palvelut koeponnistettiin asiakkaille ja omalle henkilöstölle suunnatussa lanseeraustilaisuudessa, jossa esitetyt pitchaukset myös videoitiin. Näin tapahtuma tuotti samalla kertaa mainiota myyntikoulutusmateriaalia pitkälle tulevaisuuteen.

”Laskin, että koko konsernin palvelukuvausten päivitys olisi vienyt kerralla kuusi kuukautta, jonka jälkeen olisi saanut aloittaa taas alusta.” Anna Jalonen, Markkinointipäällikkö

Liini markkinointi nopeuttaa prosesseja

Lean Marketing -filosofia perustuu Eric Riesin The Lean Startup -ajatteluun ja Steve Blankin Customer Development ja Lean Launchpad -metodologiaan, joissa uusia liiketoimintamalleja, tuotteita ja palveluita pyritään tuomaan markkinoille yhä nopeammin. Siinä missä The Lean Startup -menetelmissä pyritään löytämään oikea liiketoimintamalli, liinissä markkinoinnissa pyritään löytämään kampanjalle oikea vastaanottaja, viesti ja kanava.

Perinteinen markkinointi puskee tuotetta tai palvelua maailmalle tyypillisesti vasta siinä vaiheessa, kun se on jo valmiiksi asti hiottu. Se hieroo ja hautoo ideoita, tekee suuria suunnitelmia ja odottaa loputtomia kommenttikierroksia. Liini markkinointi lyö kädet saveen heti alkumetreillä. Se testaa ketterästi, hyödyntää digikanavien mahdollisuuksia ja seuraa statistiikan avulla, mikä oikeasti puree ja mikä ei.

Kuva: Pexels, Andrea Piacquadio

Tunnista ja tunne asiakkaasi

Oletko ymmärtänyt asiakkaasi oikein? Vaikka lean-markkinoinnissa testaaminen ja mittaaminen ovat tärkeitä steppejä, kiteytyy kaikki kuitenkin asiakkaan kuuntelemiseen ja heiltä oppimiseen. Se on siis paljon muutakin kuin numeroita ja analytiikkaa. Kysymisen ja vuorovaikutuksen kautta voimme löytää uusia ja erilaisia näkökulmia koko yrityksen tekemiseen. Voimme avata sellaisia ovia, joita ei aiemmin ole löydetty. Ja kun huomaat jonkun jutun toimivan, ota siitä opiksesi: Tee isommin! Tee näyttävämmin! Anna palaa!

Lopulta voit onnitella itseäsi menestyksekkäästä lean-markkinoinnista: kuuntelemalla, testaamalla ja mittaamalla sekä tehdystä oppimalla olet onnistunut kehittämään timanttista markkinointia, jolla saat asiakkaasi kirmaamaan luoksesi.

Liini markkinointi edellyttää uudenlaista sitoutumista myös asiakkaalta. Markkinointi on nähtävä ennen kaikkea strategian mahdollistajana ja myynnin tukena, ei erillisenä toimintona tai kuluna. Parhaisiin tuloksiin päästään, kun markkinointia suunnitellaan yhdessä tuotekehityksen, myynnin, markkinoinnin, viestinnän ja erityisesti yritysjohdon kanssa.

Onnistumisessa on ennen kaikkea kyse oikeasta asenteesta sekä kyvystä ottaa vastaan palautetta – suhtautumisesta siihen oppimisen ja kehittymisen välineenä.

Mitä liini markkinointi on?

  • Tapa tehdä –Vastuu tiimeillä, ei raskasta hierarkiaa 
  • Asiakkaan tunteminen –Ymmärrys asiakkaan strategiasta 
  • Vuoropuhelu –Takaa jatkuvan dialogin 
  • Kyseenalaistus –Antaa rohkeutta muuttaa suuntaa tarvittaessa 
  • Priorisointi –Tehostaa tekemistä ja tiimin/tiimien välistä päätöksentekoa 
  • Katse fokuksessa –Tuo tavoitteet esille, konkretisoi aikataulua sekä auttaa pitämään kiinni olennaisesta 
  • Johtajuus – Rakenna läpinäkyvää johtamista ja tekemisen tapaa 
  • Onnistumiset – Ovat aina yhteisiä ja niitä pitää juhlia
Kuva: Pexels, mentatdgt

Idean pitchaus

A good pitch unfolds like a good story. And a good pitcher controls his audience as that story unfolds. If the summary comes first, none of that can happen. (Bayley & Mavity 2007, 43.)

Pitchaus (englannin sanasta pitch, ’syöttö’) on tuotteen, palvelun tai liikeidean pääkohtien lyhyttä ja tiivistä esittelemistä myyntipuheen tai presentaation muodossa. Esitys eli pitch kestää korkeintaan muutaman minuutin. Pitchausta voidaan kutsua myös hissipuheeksi silloin kun viitataan myyntipuheeseen, joka kestää vain hissimatkan ajan eli noin puoli minuuttia

Pitchaaja voi olla myymässä bisnesideaansa rahoittajille, esittelemässä itseään työnhakutilanteessa, kauppaamassa tuotettaan jälleenmyyjille tai hankkimassa yhteistyökumppania. Pitchin tarkoitus on herättää kuulijoissa kiinnostus esiteltävää asiaa kohtaan ja vakuuttaa heidät asian vahvuuksista. Samalla pitchaus kertoo tekijänsä innosta, näkemyksestä ja osaamisesta. Onnistuessaan pitchaus johtaa jatkokeskusteluihin esittelijän ja kuulijan välillä. 

Nykypäivänä hyvällä idealla on kovat vaatimukset: sen pitäisi ankkuroitua tuotteeseen ja palvella kaupallisia tavoitteita. Tämän lisäksi tuote tai palvelu pitäisi pystyä myös esittämään vakuuttavasti eli pitchaamaan, jotta se saa siivet tarinansa tueksi. Jokainen idea pitää kiteyttää lyhyeen ja ytimekkääseen muotoon, miten yrityksenne tarjoaa johonkin ongelmaan ratkaisun ja miksi juuri sinun yrityksesi on järkevin kumppani kyseisen ongelman ratkaisemiseksi.

Johanna Raiskion ohjeita pitchaukseen

Miten rakennat hyvän pitsauksen ja varmistan, että viesti ja idean potentiaali huomataan?  

  • Freimaus – Kuka, mitä ja miksi? 
  • Ongelma – Minkä asiakkaan ongelman ratkaiset? 
  • Arvolupaus – ”Job-to-be-done” 
  • Markkinapotentiaali – Kansallinen vai globaali?
  • Hyödyt – Miksi asiakkaan kannattaa ostaa ideasi? 
  • Ansaitamalli – Miten idealla tehdään rahaa?
  • Kilpailijat – Miten erottaudut? 
  • Roadmap –Visio, missio ja etenemissuunnitelma 
  • Tiimi – Kenen kanssa lähtisit kaljalle? 

Vältä näitä:

  • Huono aloitus & nöyrä lopetus 
  • Liian ympäripyöreää puhetta 
  • Tylsä ja samanlainen, kuin kaikki muut 
  • Puhut liikaa
  • Älä ole epätoivoinen 
  • Etenet liian hitaasti

Hyvä esimerkki pitchauksesta:

ADIC 2016 -digitalisaatiokisan voittajatiimi Ariot näyttää mallia siitä, millaisella puheella tuomaristo vakuutetaan.

Liinin markkinoinnin ideat ja ajatukset sopivat nykymaailmaan loistavasti. Asiat ja yrityksen ympäristö muuttuvat niin nopeasti, että uudet ideat ja innovaatiot pitää pystyä testaamaan käytännössä mahdollisimman nopeasti. Samoin ostokäyttäytyminen muuttuu niin yhtäkkisesti, että hyvätkin ideat voivat vanhentua, jos niitä ei päästä testaamaan asiakkaalla. Suosittelen lämpimästi liinin markkinoinnin lähestymistapaa koko yrityksen kehittämiseen. 

Pitsauksen avulla pystytään kiteyttämään yrityksen ydinsanoma muutamaan minuuttiin ja herättämään asiakkaan mielenkiinto tai saada rahoittajan kiinnostus kasvamaan. 

Kirjoittaja:

Elina Merviö on TAMK:n Proakatemian valmentaja sekä yrittäjyyden tiimiesimies. Proakatemia kouluttaa Yrittäjyyden ja tiimijohtamisen amk- ja yamk- tutkintoja. Elina toimii kaupallistamisen asiantuntijana hankkeessa 6Aika: Hippa – Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista älykkään teknologian avulla.

Kirjallisuutta:

Bayley Stefen & Roger Mavity. 2007. Life’s a Pitch.

Jääskeläinen, J. 2015. Älä yritä! Tätä sinulle ei kerrota yrittämisestä. 1. painos. Helsinki: Helsingin seudun kauppakamari.

Raiskio Johanna, Kaupallistamisen työpaja 14.2.2020.

Voipio, V. 2006. Pitsaus: markkinointiteesejä tuhansien järvisten maasta. 1. painos. Helsinki: Mainostajien liitto.

Yleinen

09/06/2020 - Elina Merviö

Asiakasymmärryksestä arvon luomiseen

TAMKissa pidettiin marraskuusta 2019 helmikuuhun 2020 kaupallistamisen työpaja, jossa pohdittiin, kuinka ideasta voi tehdä kaupallisen tuotteen. Kuinka kehittää tuote, jolla on myös kysyntää? Kuinka luoda asiakkaalle arvoa, josta hän on myös valmis maksamaan?

Kaupallistamisen työpaja TAMKissa 13.12.2020. Kuva: Suvi Hagström

Yrityksen ensimmäisenä tavoitteena tuotteen kaupallista potentiaalia miettiessä on saada ymmärrys asiakkaan tarpeista. Vasta tämän ymmärryksen pohjalta on mahdollista  luoda ja kehittää palveluja, jotka vastaavat tähän tarpeeseen.

Asiakkaan tarpeita tutkiessa olisi päästävä käsiksi ihmisten äänettömiin ja piileviin ajatuksiin ja arvoihin. Niitä voi olla vaikea löytää, jollei niihin kiinnitä erikseen huomiota. Jos kysyt asiakkaaltasi, mitä hän arvostaa lomassaan ja mitä hän tarvitsee saadakseen onnistuneen loman, voi kysymykseen olla hyvinkin vaikea vastata. Asettamalla kysymyksen niin, että kysyt jotain tiettyä lomaa ja kokemuksia siitä, on asiakkaan jo helpompi vastata. Ihmiset kertovat arvoistaan paremmin, kun ne voidaan linkittää johonkin tiettyyn asiaan tai tarinaan.  Koska asiakas ei aina osaa kertoa suoraan kysyttäessä tarpeistaan, pyritään hänen käytöstään tutkimaan myös havainnoimalla, jotta asiakkaan toimintaan vaikuttavat henkilökohtaiset motiivit selviävät. 

Kuva: Pexels, cottonbro

Miten arvot ohjaavat asiakkaan motiiveja?

Asiakkaan motiiveja ostopäätöksen taustalla voivat olla arvot, unelmat, arvostukset, tiedostetut ja tiedostamattomat tarpeet sekä arkiset tilanteet. Selvittämällä motiivit ja ymmärtämällä niitä palvelua voidaan kehittää entistä paremmaksi. 

Asiakkaalle arvo tarkoittaa hänen kokemansa hyödyn ja hinnan välistä suhdetta. Arvon muodostuminen on yksilöllistä, ja mitä isompi koetun hyödyn ja palvelusta maksetun hinnan välinen erotus on, sitä enemmän arvoa asiakas kokee ostaessaan palvelua. Henkilökohtaiset motiivit määrittävät ostohetkellä tarpeen, johon etsitään ratkaisua.

Tuotteen tai palvelun arvo muodostuu seuraavista tekijöistä:  brändi ja status, helppokäyttöisyys, hinta, muotoilu, ominaisuudet, tekemisen helpottaminen, saavutettavuus, säästö, tuoteräätälöinti, uutuusarvo ja riskin pienentäminen. 

Mitä paremmin yritys onnistuu tyydyttämään asiakkaansa tarpeet, sitä enemmän arvoa yrityksen palvelulla on asiakkaalle. 

Asiakkaan kokeman hyödyn ja tuotteen hinnan välistä suhdetta parantamalla asiakkaalle syntyy lisäarvoa. Suhdetta voi parantaa joko tuotteen hintaa laskemalla tai kasvattamalla asiakkaan kokemia hyötyjä.

Kuva: Pexels

Mitä tarkoittaa arvolupaus?

Arvolupaus eli value proposition on yrityksen lupaus arvosta, jonka sen tuote tai palvelu tuottaa asiakkaalle. Arvolupauksessa on kysymys siitä, kuinka asiakkaat hyötyvät palveluistamme tai tuotteistamme. Arvoa asiakkaalle voi olla se, että tuotteemme tai palvelumme on tehokkaampi/halvempi/varmempi/nopeammin saatavilla/käytettävämpi/paremmin muotoiltu tai riskittömämpi kuin kilpailijoiden tuotteet. Näistä tekijöistä voidaan muodostaa arvolupaus, joka kertoo asiakkaan saamasta arvosta verrattuna kilpailijoihin. 

Arvolupaus on koko liiketoiminnan keskiössä ja toiminnan kivijalka. Hyvä ja mietitty arvolupaus auttaa kaikkia yrityksessä työskenteleviä tekemään oikeita asioita ja menestymään paremmin. Asiakkaat valikoivat haluamansa tuotteet ja palvelut sen mukaan, mikä yritys tuottaa heille eniten arvoa. 

  1. Ensiksi kannattaa miettiä erottautumistekijöitä. Mikä erottaa yrityksenne ja tarjoamanne tuotteet tai palvelut kilpailijoista? Arvolupaus voi perustua uutuuteen, suorituskykyyn, kustomointiin, asioiden hoitamiseen, suunnitteluun, brändiin/statukseen, hintaan, jälkimyyntiin, tavoitettavuuteen, hyödyllisyyteen tai muuhun arvoa tuovaan ominaisuuteen.
  2. Jokaiselle asiakassegmentille on luotava huolellisesti suunniteltu yhdistelmä tuotteita ja palveluita, jotka täyttävät asiakkaiden tarpeet. Miettikää asiakkaan ongelmaa. Minkä ongelman yrityksenne tuote tai palvelu ratkaisee?
  3. Yhdistelmä hyötyjä, joita yritys tarjoaa asiakkailleen, voivat olla innovatiivisia tai jo olemassa olevia lupauksia lisätyillä piirteillä, sekä ominaisuuksilla.
  4. Arvolupauksessa kannattaa vedota ihmisten tunteisiin. Luomalla tarinan arvolupaukselle saadaan asiakkaat kiinnittymään siihen. Uutuuden herättämä mielenkiinto kerää asiakkaita ja näkyvyyttä. Tunteisiin vetoava tarina saa asiakkaat uskollisiksi.
  5. Arvolupaus voi olla erilainen eri asiakasryhmille. Yritys voi esimerkiksi panostaa tuotteiden ja palveluiden laatuun, jolla se tuottaa arvoa asiakkailleen. Toiselle asiakasryhmälle yritys voi luoda arvoa sopivalla kommunikoinnilla ja jälkimarkkinoinnilla tai erikoisella toimitusketjulla.

Työkalu arvolupauksen rakentamiseen: Value Proposition Canvas

Value Proposition Canvasin avulla pyritään varmistamaan, että yrityksen tarjoamalle palvelulle tai tuotteelle on halukkaita ostajia markkinoilla. Työkalun tavoitteena on löytää paras mahdollinen tuotekokonaisuus, jossa ymmärretään ne asiat, jotka asiakas haluaa saada tehdyksi yrityksen tarjoaman palvelun tai tuotteen avulla. Lisäksi tunnistetaan tuotteeseen liittyvät hyödyt ja uhraukset sekä kuvataan, miten yrityksesi saa aikaan arvoa asiakkaalle. Työkalua voit hyödyntää miettiessäsi yrityksesi asiakassegmenttien ja palveluisi tai tuotteesi kohtaamista. 

Työkalua voit käyttää kehittäessä asiakasosaamista. Value Propostion Canvasin  avulla huomaat, mitä pitää oppia asiakkaista, sekä voit testata arvolupausta. Tämän avulla pystyt kehittämään asiakasajattelua ja saat erilaiset ideasi vietyä käytäntöön. 

Opastus Value Proposition Canvasin käyttöön:

Luottamus keskeinen arvo asiakkaalle

Design etnografian, palveluliiketoiminnan ja palvelumuotoilun  asiantuntija, sarjayrittäjä Anna Sutherland Kolmas Persoona Oy:stä oli mukana valmentamassa HIPPA-hankkeen yrityksiä kaupallistamisen työpajoissa vuodenvaihteessa 2019-2020. Anna Sutherland  yhdistää työssään  laadullisen tutkimuksen tarinallisuuteen ja bisnesajatteluun. Näin syntyy vaikuttava ja koko organisaatiota inspiroiva ymmärrys asiakkaan ongelmista, toiveista, arvostuksista – ja tulevaisuuden potentiaalista. 

“Jokaisen organisaation arvokkain omaisuus ja olemassaolon oikeutus on asiakas. Se mitä asiakas loppupelissä tuotteessa tai palvelussa eniten arvostaa, yllättää välillä kokeneenkin palvelumuotoilijan”, Sutherland sanoi.

“Mieleeni on jäänyt hoivakodin sijaisjärjestelyistä vastanneen henkilön aito hämmästys esiteltyämme hänelle eläkeikäisten hoitajien keikkailu- ja hyvinvointiyhteisöä Joiku of Lifeä. Asiakkaaseen eivät ensimmäisenä tehneetkään vaikutusta viimeisen päälle viilattu tilausprosessin helppous tai edes sijaisen löytämisen nopeus. Hänelle arvokkainta oli luottamus: “Siis ihanko totta voin luottaa siihen, että jos teiltä sanotaan, että iltavuoroon on tulossa sijainen, niin hän myös ilmestyy paikalle?” Asiat, joita pidät itsestään selvyytenä, saattavatkin olla asiakkaan arjen suurin helpotus. Siksi säännöllinen, jatkuva ja aito asiakkaiden osallistaminen on kriittistä yrityksesi menestymisen kannalta”, Sutherland kertoi.

Työkalu asiakkaan tunnistamiseen: Empathy Map

Asiakkaan asemaan voit eläytyä esimerkiksi Empathy Mapin avulla. Mieti ensin kuka on tyypillinen asiakkaasi. Anna hänelle nimi, titteli ja ikä. Pyri sen jälkeen vastaamaan kysymyksiin asettumalla asiakkaasi asemaan. Kerää tietoja havainnoimalla, juttelemalla, kyselemällä ja haastattelemalla olemassa olevia asiakkaita. Osan vastauksista saat suoraan kysymällä asiakkaalta, osan saat selville kuuntelemalla ja havainnoimalla asiakasta.

Tässä kysymyksiä, mitä voit hyödyntää.

 1. Mitä asiakkaasi ajattelee ja tuntee? Pyri kuvailemaan, mitä asiakkaasi ajattelee ja tuntee.  Mitä hän ajattelee, mutta ei sano ääneen? Mikä häntä liikuttaa? Mikä häntä valvottaa? Mistä hän unelmoi?  

2. Mitä asiakkaasi näkee ympärillään? Millaisia asioita hän näkee? Keitä ihmisiä hän näkee? Miten häneen yritetään vaikuttaa esim. mainoksilla? Millaisia ongelmia hän kohtaa ympärillään? 

3. Mitä asiakkaasi tekee ja miten hän käyttäytyy julkisesti? Millainen asenne hänellä on? Mitä hän kertoo muille? Huomaatko jotain ristiriitaisuuksia hänen käytöksessään? Käyttäytyykö toisin, kuin sanoo? 

4. Kuinka ympäristön puheenaiheet vaikuttavat asiakkaaseen? Mitä hänen ystävänsä sanovat? Kuka häneen vaikuttaa? Mitkä mediat vaikuttavat hänen mielipiteeseensä?  

5. Mikä asiakastasi ahdistaa? Millaisia esteitä hänellä on, joita hän haluaa voittaa? Millaisia riskejä hän välttelee?  Mitä asiakkaasi toivoo saavuttavansa? Miten hän mittaa onnistumistaan? Miten hän aikoo saavuttaa tavoitteensa? 

Ohjeita ja ideoita Empahty Mapin käyttöön:

Kaupallistamisen työpajasarjaan osallistuvien mielestä asiakasta ja asiakkaan saamaa arvoa ei koskaan mietitä liikaa. Tässä muuttama kommentti osallistujilta, jossa he kertovat omasta oppimisestaan.  

“Asiakkaiden arvoa ei koskaan pohdi riittävästi ja se voi tulla todella monelta sektorilta.”

“ Tärkein anti oli minulle ymmärtää markkinoinnin merkitys, sekä tuotteen arvon pohtiminen asiakkaan näkökulmasta.“

“ Oman asiakaslupauksen kirkastaminen ja sen esittäminen eri tavalla erilaisille asiakkaille.”

Kirjoittajat:

Elina Merviö on TAMK:n Proakatemian valmentaja sekä yrittäjyyden tiimiesimies. Proakatemia kouluttaa Yrittäjyyden ja tiimijohtamisen amk- ja yamk- tutkintoja. Elina toimii kaupallistamisen asiantuntijana hankkeessa 6Aika: Hippa – Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista älykkään teknologian avulla.

Marika Vuorenmaa on Tampereen korkeakouluyhteisön Y-kampuksen tiimipäällikkö. Y-kampus tarjoaa kaikkien alojen opiskelijoille yrittäjyyden ja innovaatio-osaamisen opintoja, tapahtumia ja sparrausta. Marika toimii kaupallistamisen asiantuntijana hankkeessa 6Aika: Hippa -Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista älykkään teknologian avulla.

Kirjallisuutta:
Juha Tuulaniemi, 2013: Palvelumuotoilu
Osterwalder & Pigneur, 2010: Business Model Generation 
Minna Ruckenstein, Johannes Suikkanen, Sakari Tamminen, 2011: Unohda innovointi. Sitran julkaisu.

AiheYleinen

08/06/2020 - Päivi Meriläinen

Välimuotoinen asuminen asiantuntijan kuvaamana

Kuva: Pexels, C. Cagning

Väestö ikääntyy kovaa vauhtia ja varsinkin yli 80-vuotiaiden osuus kasvaa nopeimmin. Ikäihmiset ovat heterogeeninen ryhmä, jolla on erilaisia tarpeita. Jotkut selviävät ilman palveluja, kun taas toiset tarvitsevat sairauksiensa ja vaivojensa vuoksi paljonkin palveluja. Muistisairaus tuo oman erityistarpeensa palvelujen järjestämisessä. Julkisella puolella ikäihmisille suunnattuja palveluja ovat mm. kotihoito, päivätoiminta, vuorohoito sekä muistisairauden loppupuolella tehostettu palveluasuminen tai hoivaosastot. 

Ikääntyneiden välimuotoasuminen sijoittuu tehostetun palveluasumisen ja tavallisen asumisen väliin. Asuminen ja palvelut on selkeästi erotettu toisistaan. Asukas itse ratkaisee mitä palveluja hän käyttää tai sitten hänelle on tehty hoito- ja palvelusuunnitelma kotihoidon kautta. Asuminen voi olla joko huonevuokralain alaista tai asukas asuu omistus- tai asumisoikeusasunnossa. Välimuotoasumisessa korostuu yhteisöllisyys, yhteinen toiminta, esteettömyys sekä sijainti palvelujen lähellä.

Onko koti paras paikka kaikille?

Olen työskennellyt ikäihmisten parissa 20 vuotta sairaanhoitajana ja 10 vuotta lähiesimiehenä. Tänä aikana olemme siirtyneet vanhainkodin sekä terveyskeskusten vuodeosastojen ajasta, hoivaosastojen kautta tehostetun asumispalvelun aikaan. Laitospainotteisuudesta olemme siirtyneet kotihoitopainotteisuuteen. Koti on ihmiselle paras paikka, mutta onko se kaikille?  Mielestäni tehostettu asumispalvelu tulisi profiloitua muistisairaiden hoitopaikaksi. Muille asiakasryhmille tulisi löytyä toisenlaisia ratkaisuja. 

Vuorohoitoyksikössäni toimiessani olen törmännyt näihin ikäihmisiin, jotka kokevat yksinäisyyttä, turvattomuuden tunnetta tai heitä on kohdannut leskeytyminen. Heidän tarpeisiinsa ei pystytä vastaamaan nykyisillä palveluilla. Heille ei ole riittävää kotihoito, päivätoiminta eikä vuorohoito, mutta he eivät tarvitse vielä tehostettua asumispalvelua. Turvattomuuden vuoksi tullaan lyhytaikaispaikoille tai hakeudutaan päivystykseen, koska turvattomuus aiheuttaa myös fyysisiä vaivoja.  He ovat juurikin se asiakasryhmä, joka hyötyisi välimuotoisesta asumisesta.

Kuva: Pexels, Immortal Shots

Mitä lisäarvoa välimuotoasuminen tuo?

Yksinäisyys voi lamauttaa ihmisen totaalisesti, jolloin hän ei enää kykene toimimaan normaalisti. Leskeytyminen voi horjuttaa elämän hallinnan tunnetta ja voi johtaa pahimmassa tapauksessa syrjäytymiseen. Välimuotoasumisen ideana on yhteisöllisyys, eli asukkaalla on oma tila, mutta hän voi tarvittaessa osallistua muiden asukkaiden kanssa yhteisiin toiminnallisiin hetkiin omien voimavarojensa mukaan. Tämä lisää turvallisuuden tunnetta ja parantaa arjessa selviytymistä. Esteettömyys takaa sen, että asukas voi asua siellä vaikka käytössä olisi esimerkiksi liikkumisen apuvälineitä. Välimuotoasumisessa voidaan palveluja lisätä asukkaiden tarpeiden mukaan, ja jos palvelut on hyvin järjestetty, mahdollistavat ne asumisen siellä elämän loppuun asti.

Jotta välimuotoinen asuminen ja arkea tukeva yhteiselämä toteutuisi hyvin, mielestäni toiminta tarvitsisi koordinaattorin, joka organisoi yhteistä toimintaa: käyttää asukkaita asioilla, kokoaa asukkaat tekemään ruokaa yhdessä, ulkoilemaan ja tekemään vaikka pihatöitä, yms. Asumisen suunnittelussa tulisi käyttää teknologisia ratkaisuja, jotka osaltaan myös tukevat asumista ja arjessa selviytymistä sekä tuovat turvallisuuden tunnetta. Nämä asiat huomioimalla saisivat asukkaat asumismuodolta lisäarvoa, joka rohkaisisi ikäihmisiä hakeutumaan kotoaan välimuotoasumiseen.

Kuva: Pexels

Välimuotoasumisen kehittämiseen on nyt herätty myös Suomessa. Ruotsissa tällaista asumismuotoa on alettu toteuttamaan jo 1990-luvulla. Suomessa on aiemmin tehty senioriasumista ja nykyään asumisratkaisuissa pyritään huomioimaan myös yhteisöllisyys.

Ympäristöministeriö on pyytänyt selvitystä välimuotoisesta asumisesta, josta on tuore julkaisu: Ikääntyneiden välimuotoisen asumisen tilanne ja tulevaisuuden tarpeet.

Toivon todella, että välimuotoisen asumisen mallia levitetään ja aletaan toteuttaa kullekin asuinalueelle sopivimmilla ratkaisuilla. Tähän tarvitaan poikkihallinnollista yhteistyötä ja halua lähteä ratkaisemaan meitä kaikkia koskevaa yhteistä haastetta.

Kirjoittaja:
Päivi Meriläinen, palveluesimies, Oulun kaupunki

AiheYleinen

02/06/2020 - Toini Harra

Korona-virus aiheuttaa muutoksia toiminnassa – yhteiskehittelyjä ja testauksia etänä

Päivitetty 28.5.2020

Suomessa eletään edelleen poikkeusoloissa. Hipan toiminnan kannalta tärkein ryhmä, ikäihmiset, ovat olleet erityisten suojelutoimien kohteena. Epidemian leviämisen estämiseksi suljettuna olleet keskeiset ympäristöt, palveluasumisyksiköt ja korkeakoulut ovat pikkuhiljaa avaamassa oviaan. Varotoimia ja rajoituksia tarvitaan, jotta epidemian leviäminen kyettäisiin pitämään hallinnassa ja sairaaloiden hoitopaikat sekä etenkin tehohoitopaikat pystyttäisiin tarjoamaan niitä tarvitseville.

Nyt jos koskaan korostuu digitaalisten palvelujen merkitys! Tällainen haastava tilanne on herättänyt meidät etsimään ja luomaan uusia palveluja kaupassakäynnin, asioinnin ja ruokahuollon järjestämiseksi sekä yhteydenpidon mahdollistamiseksi läheisten välillä. Kansalaiset ovat alkaneet pitää yhteyttä toisiinsa monien erilaisten etävälineiden ja -ratkaisujen avulla ja monet eri tahot kehittävät uudenlaisia palveluja ja vertaistukiryhmiä.  

Kasvokkain tapahtuvia yhteiskehittely- ja testauspalveluja olemme alkaneet kokeille etäyhteiskehittelynä ja -testauksena ja alustavat kokemukset ovat olleet lupaavia. Tervetuloa mukaan!  Helsinkiin suunniteltu kaupallistamisen ja markkinoinnin työpaja sekä alueelliset kehittäjäklubit on siirretty näillä näkymin syksyyn. Olemme jatkuvasti tavoitettavissa ja voimme mielellämme suunnitella tulevia toimia etäyhteyksien avulla.

Jo ennen Korona-epidemian tuloa olimme sopineet siitä, että hanketoimijat keskittyvät kevään aikana syksyllä avattavan yrityksille suunnatun verkkopalvelun sisältöjen tuottamiseen ja toiminnan juurruttamiseen. Sitä työtä teemme nyt. Toivottavasti voimme sen myötä palvella yrityksiä entistä parempien digitaalisten ratkaisujen kehittämiseksi sekä palveluasumiseen että kaikkien kansalaisten parhaaksi.

Koronasta huolimatta kevätaurinko paistaa ja antaa voimaa. Sitä me kaikki nyt tarvitsemme.

Pidetään huolta!

Linkki THL:n Ajankohtaista Koronaviruksesta sivustolle

TapahtumatYleinen

02/06/2020 - HIPPA hanke

Avustavat älyteknologiat helpottavat hoivatyötä koronakriisin aikana: katso kooste ratkaisuista

Kuva: Pexels, Andrea Piacquadio

RoboSote -hanke ja Ikäteknologiaverkosto toteuttivat maalis-huhtikuun vaihteessa kyselyn, jolla kartoitettiin erilaisia teknologisia sovelluksia helpottamaan hoitotyötä ja viihtyvyyttä tautiepidemioiden aikana. Vallitseva COVID-19-epidemia tarjosi ilmeisesti otollisen ajankohdan, sillä vastauksia tuli jopa 31 kappaletta ja niissä esitettiin lähes 50 erilaista ratkaisua. Ratkaisuista julkaistiin 1.6.2020 pidempi artikkeli Centria Bulletin -julkaisussa.

Hoidon apuvälineet

Hoidon apuvälineet tukevat sekä turvallista hoitotyötä, että asiakkaan itsenäistä asumista kotiympäristössä mahdollisimman pitkään. Kyselyssä tarjottuja ratkaisuja ovat yksinkertaisimmillaan pärskesuojat ja kotiympäristössä elämää helpottava lääkeannostelurobotti (Evondos). Laitosympäristön ratkaisuiksi kyselyssä tarjottiin älykästä lääkekaappia, hoitovaunuja tietokoneella ja mobiilirobotteja tavarankuljetukseen (VMPinterior).

Vanhusten ja muistisairaiden kotona asumisen tueksi tarjottiin ratkaisuna paikannusrannekkeita, turvapuhelimia ja kodin anturointia poikkeamien havaitsemiseksi rutiineista. Palvelutaloympäristöihin tarjolla on koko yhteisön kokonaistilanteen seurannan mahdollistavia ratkaisuja (Suvanto Care).

Yksi vastaaja kuvaili rakentaneensa vanhempansa kanssa yhteistuumin asuntoon kameravalvonnan, jonka pystyi kytkemään päälle, jos asianosainen ei vastaa puhelimeen. Kamerassa oli myös kahdensuuntainen ääniyhteys tilanteen tarkistamiseksi. Näitä ratkaisuja ei voida toteuttaa asiakkaan yksityisyydensuojan vuoksi sote-puolen ratkaisuna ja ne jäänevätkin luottamussuhteessa olevien perheenjäsenten välisiksi ratkaisuiksi.

Kyselyn tuloksissa ilmenneitä ratkaisuja:

1. Evondos lääkerobotti https://www.evondos.fi/ 

2. NERO CARE –hoitovaunu https://www.vmp-interior.fi/ajankohtaista/nerocare-hoitovaunu-janerobot-mobiilirobotti-tehostavat-ajankayttoa-sairaalapalveluissa/ 

3. NEROBOT mobiilirobotti https://www.vmp-interior.fi/sairaala-ja-hoiva/nerohealth-alytuotesarja/ 

4. NERO SAFE lääkekaappi https://www.vmp-interior.fi/sairaala-ja-hoiva/nerohealth-alytuotesarja/ 

5. Pärskesuojat, esim. https://www.vmp-interior.fi/apteekkisuunnittelu/apteekkituotteet/parskesuojat/ 

6. Paikantava turvapuhelin, esim. https://www.suvantocare.fi/suvanto/suvanto-mukana/ 

7. Stella paikannusrannekkeet https://www.addsecure.fi/stellan-turvapuhelin-liiketoiminnot-siirtyyaddsecure-smart-care/ 

8. Everon-turvaratkaisut https://www.everon.fi/ 

9. 9Solutions -poistumisvalvonta https://9solutions.com/ratkaisut/kotihoito/ https://9solutions.com/ratkaisut/palvelutalot/ https://9solutions.com/ratkaisut/henkiloturva/ 

10. Elisa digihoiva: kotiin asennettavat anturit, poikkeamien seuraaminen 

11. Omaisten järjestämä videokameravalvonta, jossa kaksisuuntainen puheyhteys, esim. https://www.eville.com/fi/44-valvontakamerat/20586-cam360-langaton-valvontakamera.html 

Virikkeet, pelit ja kuntoutus

Virikeratkaisujen avulla potilaat tai asiakkaat voivat joko kuntoilla, vetreyttää muistiaan tai saada muunlaisia virikkeitä arkeen. Sisätiloissa tapahtuvaa liikuntaa tukevat muun muassa Mototiles-liikuntalaatat ja eXerium-aktiivituoli. Näissä kehon liikkeillä ohjataan peliä. Yksinkertaisimmillaan kuntoutusta voidaan tehdä jumppavideoiden avulla, mutta tarjolla on myös kaksisuuntaisen kommunikaation sisältäviä ratkaisuja, joissa ohjaaja ohjaa asiakkaan tekemään liikkeet oikein (Sanoste). Mobiililaitteilla toimivat virikesovellukset voivat olla muun muassa museoiden virtuaalikierroksia tai äänen/kuvan suoratoistopalveluita ja yhteydenpitosovelluksia. Muistin aktivointiin on tuotettu sovelluksia, joissa musiikin avulla herätetään lyhytmuistisen henkilön muistikuvia (Kardemummo).

Kyselyn tuloksissa ilmenneitä ratkaisuja: 

1. Coronaria seniorijumppavideot https://www.coronaria.fi/fysioterapia/seniorijumppaa/ 

2. eXerium-pelituoli http://exerium.com/game-xr/ 

3. Hilda: muistelua aktivoiva sovellus https://www.hildasovellus.fi/ 

4. Memoera TRAINER –virikelaite muistisairaille https://memoera.fi/ 

5. Mobiililaitteet: Skype, soittolistat, TV, radio, yhteydenpito jne.

6. Museoiden virtuaalikierrokset https://www.timeout.com/travel/virtual-museum-tours

7. MotoTiles liikuntalaatat https://www.meditas.fi/tuotteet/moto-tiles-liikuntalaatat/ 

8. Sanoste reaaliaikainen etäjumppa: kahdensuuntainen kommunikaatio, erillinen palvelu yksityisille ja hoivakoteihin https://sanoste.fi/ 

9. Seniors: liikuntavideoita ikääntyneille, kotona ja palvelukodeissa, rauhoittava materiaali petipotilaille 

10. Peili vision -etäkuntoutus https://peilivision.fi/en 

11. Physiotools etäkuntoutuspalvelut https://www.physiotools.com/fi/tuotteet/etaratkaisut 

Kommunikaatio ja etähoiva

Suurin osa kyselyn vastauksista sisälsi yhteydenpitoratkaisuja, joiden avulla asiakas voi ottaa yhteyttä hoidon tarjoajaan tai omaisiinsa. Erilaisilla alustaratkaisuilla voidaan yhdistää useita eri ratkaisuja, jotka tukevat hoivatyötä. On kuitenkin otettava huomioon, että Valvira asettaa vaatimuksia sellaisten ratkaisujen tietosuojalle, joissa käsitellään hoitosuhdetta ja potilastietoja. 

Kysely tuotti myös vinkkejä erilaisten potilaiden elämäntilanteen helpottamiseen. Kuulorajoitteisille henkilöille tarjottiin etäkirjoitustulkkauspalvelua (Viittoen), jonka avulla puhe muutetaan simultaanisesti tekstiksi. Etävastaanottoja oli muun muassa diabetespotilaille (Diabetes Sara) ja psykoterapiaan. Hoitotyön avuksi puolestaan ehdotettiin sanelusovellusta, joka pohjautuu tekoälyyn. 

Kyselyn tuloksissa ilmenneitä ratkaisuja: 

1. SuvantoCare: alusta hoivaa tukevalle teknologialle (Elisan palvelut) https://www.suvantocare.fi/ 

2. Elisa digitarjotin -palvelu: video- ja chatyhteys tabletilla 

3. Elisa etäkonsultaatio: videoasiointi 

4. Elisa Dialogi -viestintäpalvelu: tekstiviestipalvelu ajanvarausmuistutuksiin ja tiedottamiseen https://yrityksille.elisa.fi/dialogi-tekstiviestipalvelu 

5. Etäpalvelu Helmi: etäyhteydet, kuvapuhelin https://www.etapalveluhelmi.fi/ 

6. Mumo-palvelu etätapaamisiin hoivakotiasukkaiden ja läheisten välille https://mumo.care/ 

7. Onerva Hoivaviestintä: omaisviestintä, kauppasovellus https://onervahoiva.fi/en/home/ 

8. Solki.live: webinaarit, koulutukset, etäpuhelut https://solki.live/events 

9. VideoVisit etäpuhelut, -vastaanotot ja –asiointi https://www.videovisit.fi/ 

10. Psykoterapiakeskus Vastaamo –etävastaanotot https://www.vastaamo.fi/ 

11. Movendos mClinic Lite: videovastaanotto https://www.movendos.com/mclinic-lite/

12. Movendos mCoach – etävalmennus https://www.movendos.com/mcoach/ 

13. Arcturia VideoChat –kuvapuhelinratkaisu asiakaskohtaamisiin https://www.arcturia.fi/videochatonline-neuvottelu.html 

14. Botteja Oy: Automaattinen chat-palvelu https://www.botteja.fi/ 

15. Navisec Health –asiointialusta https://health.navisec.fi/ 

16. Etäterveysasema: etäterveyspalvelut https://kätevä.fi/ 

17. Etäkirjoitustulkkauspalvelu https://etakitu.viittoen.fi/ 

18. Tekoälypohjainen saneluratkaisu https://inscripta.io/fi/ 

Oireiden tiedonkeruu ja etämonitorointi

Langaton sensoriteknologia mahdollistaa oireiden etämonitoroinnin ilman kotikäyntejä ja automatisoi tiedon käsittelyä. Näin ollen hätätilanteessa saadaan hoitohenkilökunnalle automaattisia hälytyksiä. Lisäksi yksityishenkilöille on olemassa paljon sellaisia sovelluksia, kuten älykellot tai -sormukset, joiden avulla voidaan suorittaa itsemonitorointia ja seurata omaa hyvinvointia. 

Kyselyn tuloksissa ilmenneitä ratkaisuja: 

1. DiabetesSara –etävastaanotto https://diabetessara.fi/ 

2. Elisa etämittaus: PEF ja INR-arvot 

3. Glucostratus diabeteksen ja astman etäseuranta https://glucostratus.com/fi.html 

4. Heart2Save- rytmihäiriöiden tunnistus https://heart2save.com/ 

5. Medixine Screening and remote follow-up of COVID-19 https://www.medixine.fi/ 

6. Predicell: etämittaus, kuten uni ja rannekkeella mitattavat https://www.predicell.com/ 

7. Vivago hyvinvoinnin, terveyden ja toimintakyvyn seuranta https://www.vivago.fi/

Hyvinvointi- ja terveysteknologiasta apua koronakriisiin

Kuva: Pexels, Andrea Piacquadio

Prizztech Oy järjesti Hyvinvointi- ja terveysteknologiasta apua koronakriisiin -webinaarisarjan 14.-20.5.2020 osana Satakunta DigiHealth -hanketta. Webinaarisarjan teemoina olivat kotona asumista, kuntoutusta ja terveyspalveluita tukevat teknologiat. Webinaareissa esiintyi monipuolinen joukko yrityksiä korona-arkea helpottavine ratkaisuineen.

Webinaarisarjan tallenteet ovat vapaasti katsottavissa Youtubessa juhannukseen saakka.

Satakunta DigiHealth -hankkeessa edistetään teknologian käyttäjäystävällistä kehittämistä, teknologian hyödyntämistä sekä teknologiaan liittyvää osaamista ja tutkimusta. Prizztechin lisäksi hanketta toteuttavat Sataedu, Satakunnan ammattikorkeakoulu, Tampereen yliopisto ja WinNova. Hanketta rahoittaa Satakuntaliitto (EAKR) ja alueen kunnat.

Ratkaisujen presentaatiot

Kotona asuminen

Onervan omaisviestintä ja kauppasovellus ikäihmisten avuksi,
CEO, perustaja, Ville Niemijärvi, Onerva

Kotona asumisen edellytyksenä riittävä toimintakyky,
Toimitusjohtaja Marianne Dannbom, Sanoste Oy

Sote teknologiaa nyt ja tulevaisuudessa,
Toimitusjohtaja Mika Paananen, Suomen Kotihoitotekniikka Oy, Mumo

Kaikki hoivaa tukeva teknologia samalla alustalla,
Myyntijohtaja Olli Göös, Suvanto Care Oy

Viiden vuoden digiloikka viikossa,
Head Of Sales Miitri Sinkko, VideoVisit Oy

Kotihoidossa koronan keskellä pidetään yhteyttä lääkeannostelurobotin avulla,
Viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtaja, Leena Manner, Evondos Oy

Äly auttaa, kun kädet loppuvat,
Geronomi Samu Vatanen, Kardemummo Oy

Puheyhteys ja sensorit tuovat lisäturvaa korona-aikana palvelutalo- ja satelliittiasumiseen,
Ratkaisuasiantuntija Mari Kärkkäinen, 9Solutions Oy

AI:n hyödyntäminen kotihoidossa sekä omaisten etämonitoroinnissa,
Hallituksen puheenjohtaja Rauno Saarnio, SE Innovations Oy

Edison ‑palvelurobotti apuna omaishoidossa,
Robotin kehittäjätiimistä Tiina Källi ja Juho Vainio, Robotie

Kuntoutus

Virtuaalitodellisuus etäkuntoutuksen mahdollistajana,
Asiakkuusvastaava Akviliina Vasari, Peili Vision Oy

Moto Tiles ‑liikuntalaatat mahdollistavat tehokasta tasapainon ja muistin harjoittamista koronan aikana — kotona ja palvelutalossa,
Toimitusjohtaja Minna Laine, Meditas Oy

Physiotoolsin digitaaliset ratkaisut etäkuntoutuksen tukena,
Asiakaspalvelupäällikkö Toni Kankaanpää ja fysioterapeutti Jutta Jussila, Physiotools Oy

Kognitiivista kuntoutusta mobiilisti,
Neuropsykologian erikoispsykologi, PsL, väitöskirjatutkija Jaana Sarajuuri, Cognituner Oy

Terveyspalvelut

Ajansäästöä ja laatua pitkäaikaissairauksien hoitoon ajantasaisilla digitaalisilla kotimittaustuloksilla,
Toimitusjohtaja Pekka Mäkelä, Glucostratus Oy

SOENIA® Hoitopäiväkirja ja Pilvi: Neurologisten sairauksien etäseuranta,
Director of Sales and Marketing Päivi Österman, SOENIA by BrainCare

Yksilöllistä terveyttä. Kyllä kiitos.
Toimitusjohtaja Aki Kuivalainen, Predicell Oy

Voiko rytmihäiriöitä diagnosoida ja hoitaa etänä,
Ensihoitolääkäri Helena Jäntti, KYS ensihoitokeskus / Heart2Save

Resurssiviisaus integraatioilla,
Mika Ventovuori ja Petteri Halonen, Atea Finland Oy

Case Kaiku Health: Syöpäpotilaiden digitaalinen oireseuranta tehokkaana työkaluna pandemiassa?
Lääketieteellinen johtaja Vesa Kataja, Kaiku Health

Lisää puhtua sotearkeen,
Asiakkuusjohtaja Tomi Väätäinen, Inscripta Oy

Säästöjä ja työtehoa potilassiirtojen kokonaisvaltaisella hallinnalla,
Toimitusjohtaja Taavi Saviauk, Unitary Healthcare Oy

3D-tulostuksella kotimaista suojavälinetuotantoa koronakriisin keskellä,
Business Development Nordics Anna Korhonen, HP

Tiedolla terveyttä: Twello,
Johtava asiantuntija Pia Hirvonen, Kumppania Oy

Vapautetaan sosiaali- ja terveydenhuollon resurssit,
Perustaja Ollipekka Kivin, Etäterveysasema Kätevä Oy

Kirjoittajat / kooste:

Heidi Kaartinen, viestintäsuunnittelija, RoboSote-hanke, Centria amk
Heidi Hintsala, projektipäällikkö, RoboSote-hanke, Centria amk
Niina Holappa, Projektipäällikkö, Prizztech Oy / Satakunta DigiHealth ‑hanke

Yleinen

15/05/2020 - Minna Kilpeläinen

Tutkijasta yrittäjäksi

Kuva:Pexels

Yrittäjän uralle on useita polkuja. Tie alkaa aina asiantuntemuksesta ja ideasta, mutta yrittäjän omia lähtökohtia voi olla monia. Taustalla voi olla käytännössä hankittu vahva kokemustieto ja sieltä kummunnut ratkaisu ongelmaan. Tutkijalle idean kaupallistaminen voi puolestaan lähteä siitä, että rahoittaja vaatii tutkimuksen sovellettavuuden esittelyä jo hakemusvaiheessa. Parhaimmillaan kaupallisen tuotteen tai palvelun kehitys lähtee kuitenkin liikkeelle oman perustutkimuksen pohjalta pakottamatta saadusta oivalluksesta. Taustalla voi olla myös vahva yhteiskunnallisen vaikuttamisen halu.

Kysyimme muutamilta tutkijan uralta yrittäjiksi loikanneilta tai sitä suunnittelevilta, millaisia haasteita siirtymässä on. Haastattelimme myös akateemista yrittäjyyttä tutkivia asiantuntijoita Tampereen yliopistosta, TAMK:ista ja Turun yliopistosta.

“Yrittäjyys on parhaimmillaan nopea keino vaikuttaa yhteiskunnan kehittymiseen. Sen, kenellä on uusia ideoita ratkaista esille tulleita ongelmia, kannattaa arvioida yrittäjyyttä yhtenä keinona levittää ratkaisua. Yrittäjyyden motiivit ovat varsinkin koronan myötä siirtyneet voiton maksimoimisesta yhteisen hyvän edistämiseen”, Palveluinnovaatioiden team leader Marika Vuorenmaa TAMK:in Y-kampukselta sanoo.

Marika Vuorenmaa Tampereen ammattikorkeakoulusta. Kuva: Milja Vuorenmaa.

Yhteiskunnallista vaikuttamista

Arkikuntoutuspalveluja tarjoavan Voimin Oy:n toimitusjohtaja Hanna Holmalla ja kehitysjohtaja Satu Niskasella on vahva käytännön kokemus toimintaterapiasta, kuntoutuksesta ja vanhustyöstä. Niskanen työskentelee myös asiantuntijana Kuntoutussäätiössä ja Toimintaterapeuttiliitossa. Tämän lisäksi Niskanen tekee väitöskirjaa ikääntyneiden arkikuntoutuksen vaikuttavuudesta ja kustannusvaikuttavuudesta.

“Pohjoismaissa on tutkittu arkikuntoutuksen vaikuttavuutta ja kustannusvaikuttavuutta useilla tutkimuksilla ja on saatu sellainen tutkimustulos, että arkikuntoutus tavalliseen kotikuntoutukseen verrattuna on vaikuttavampaa ja parantaa ikääntyneiden toimintakykyä ja elämänlaatua. Kustannukset taas ovat tutkimusten mukaan enintään samanhintaisia tai matalampia verrattuna nykyiseen toimintatapaan. Jostain syystä tämä vaikuttavaksi havaittu arkikuntoutus omine piirteineen ei ole jalkautunut kovin hyvin Suomeen ja sen takia olemme perustaneet yrityksen, joka tarjoaa arkikuntoutusta. Haluamme auttaa kuntia ottamaan arkikuntoutuksen käyttöön”, Niskanen selittää.

Hanna Holma (vas.) ja Satu Niskanen Voimin Oy:stä. Kuva: Minna Kilpeläinen.

“Meillä molemmilla on vahva halu vaikuttaa yhteiskuntaamme niin, että vanhukset voisivat paremmin ja saisivat elää laadukkaampaa ja turvallisempaa arkea kustannustehokkaammin kuin ennen”, Holma kertoo. 

“Löysimme toisemme minun eduskuntavaalikampanjassamme, missä Satu toimi vaalipäällikkönäni. Yhtenä tärkeänä vaaliteemanani oli vanhusten aseman parantaminen. Satun kanssa mietimme paljon vanhusväestön hyvinvointia ja kuinka sitä voisi parantaa. Koska en tullut valituksi eduskuntaan, päätimme, että vaikutamme vanhusten asioihin toisella tavalla. Näin syntyi Voimin Oy”, Holma kertoo.

Oivallus pitkän tutkijan työn pohjalta

Molekulaarisen kasvibiologian apulaisprofessori ja fotosynteesin tutkija Mikko Tikkanen Turun yliopistosta on ollut ahkera tutkimusjulkaisujen tekijä. Idea omaan innovaatioon, jossa fotosynteesitutkimusta yhdistetään led-valoteknologiaan ja tekoälyyn, ei kuitenkaan syntynyt minkään tietyn tutkimuksen vaan syvällisen, vuosien varrella kertyneen ymmärryksen kautta. Learning Led -projekti on nyt ns. TUTLI-vaiheessa, jolloin tehdään kaupallistamisen taustatyö yrityksen perustamiseksi.

Mikko Tikkanen Turun yliopistosta.

“Ei sitä etukäteen pystynyt ennakoimaan, että tällainen idea syntyy. Kun olen laittanut tutkimusrahoitushakemuksiin pohdintoja sovellettavuudesta, niin ei minulla etukäteen ole tullut mieleen tällainen idea”, Tikkanen sanoo.

Tikkasen innovaatio mahdollistaa kerrosviljelyn keinovalossa, jota voi säätää tekoälyn avulla. 

“Ilmastonmuutoksen myötä sääolosuhteet tulevat laajoilla alueilla muuttumaan viljelyn kannalta epäedullisiksi, joten energiatehokasta kasvihuoneviljelyä ja ruuantuotantoa tullaan tarvitsemaan tulevaisuudessa paljon”, Tikkanen perustelee.

“Jälkikäteen en pysty sanomaan, miten se oivallus syntyi. Tuntui vain itsestäänselvältä, että se on ainoa tapa miten tuollaisen keinovalaistuksen voi järjestää järkevästi.”

Halu tehdä mielekkäämpää työtä

Työelämän uudistamisen missiokseen ottanut  johtamisen ja organisaatioiden tutkija ja opettaja Elina Henttonen Valtaamo Oy:stä teki loikan tutkijasta yrittäjäksi etsiessään mielekkyyttä omalle työuralleen. Henttonen teki 11 vuoden ajan kollegansa Kirsi LaPointen kanssa erityisesti havainnointiin, haastatteluihin ja kertomuksiin perustuvaa laadullista tutkimusta mielekkäästä työstä, ammatillisesta toimijuudesta ja työelämän moninaisuudesta Aalto-yliopistossa.

Elina Henttonen Valtaamo Oy:stä. Kuva: Sanni Mujunen

“Olin jo ehtinyt kyllästyä yliopistomaailman määrällisiä tavoitteita ja kilpailullisuutta korostavaan työkulttuuriin. Tutkijan työ alkoi olla kilpajuoksua ja cv:n rakentamista, eikä se ole minua koskaan henkilökohtaisesti motivoinut.  Väitöskirjan valmistumisen jälkeen olin äitiyslomalla toisen lapseni synnyttyä, ja se oli sellainen breikki, jolloin sain hieman etäisyyttä yliopistomaailmaan. Aloin katsoa asioita myös ulkoapäin, mikä auttoi oman itsestäänselvänä pitämäni urapolun  kyseenalaistamisessa”, Henttonen selittää urakäänteen alkua.

“Palasin kuitenkin yliopistoon töihin post doc -tehtäviin ja hain siinä kohtaa professuureja ja rahoituksia ja lehtoraatteja. Sitten pääsin Aalto-yliopiston järjestämänä uracoachingiin, jonka tarkoitus oli valmentaa minua akateemisella uralla. Coachina sattui kuitenkin olemaan sellainen henkilö, joka oli siirtynyt tutkijan uralta yrittäjäksi, ja hänen esimerkkinsä innosti minua. Aloimme jo valmennuksen aikana kehittämään tätä meidän Valtaamo-ideaa. Kun se ajatus lähti sille polulle, tuntui ihan mahdottomalta enää palata vanhoille urille”, Henttonen kertoo.

Henttonen halusi hyödyntää kaiken osaamisen, jonka hän oli tutkijana kerännyt ja muokata niistä tuotteita ja palveluita. Ensi töikseen hän kirjoitti yhtiökumppaninsa kanssa populaarin tietokirjan Työelämän toisinajattelijat. Työn mahdollisti tutkimusapuraha. Yrityksen kaupallistamisen pohjatyö tuli tehtyä samalla.

Uskottavuus tutkijana ja yrittäjänä

Voiminin kehitysjohtaja Satu Niskanen ja toimitusjohtaja Hanna Holma pitävät erityisen tärkeänä, että heidän arkikuntoutuspalvelunsa taustalla on vahva tutkimustausta. Kustannusvaikuttavuuden perusteleminen asiantuntijapalvelua hankkiville tahoille omalla, tekeillä olevalla tutkimuksella, on joskus ollut haasteellista. 

“Olen ollut hyvin yllättynyt kuullessani kysymyksiä siitä, olenko enää vakuuttava tutkija aiheessani, koska minulla on aiheen tiimoilta perustettu yritys ja tarjoan yrittäjänä siihen liittyvää palvelua. On kyselty, kannattaako minua pyytää esittelemään tätä tutkimusta, koska olisin puolueellinen tässä asiassa. Itse taas näen, että jos suhtaudumme tutkimukseen perustuvaan yritystoimintaan Suomessa tällä tavalla, menetämme valtavan yrityspotentiaalin”, Niskanen kertoo. 

“Nämä kysymykset ovat tulleet käytännön sosiaali- ja terveysalalla toimivilta,

eivät niinkään tutkijoilta.Yleensä tutkijat ymmärtävät sen maailman, jossa tutkijat ovat,

eivätkä näe sitä tällä tavalla, mutta jos tutkimusmaailma ei ole tuttu, tämä voi herättää hämmennystä”, Niskanen jatkaa.

“Hyvä yritystoiminta on sellaista, että se onnistuneesti ratkoo nykyisten ja tulevien asiakkaiden ongelmia, ja jos se vielä pohjautuu tieteeseen, niin sehän on hyvä asia”, sanoo yrittäjyyden erikoistutkija Pekka Stenholm Turun yliopistosta. 

Pekka Stenholm Turun yliopistosta. Kuva: Hanna Oksanen.

“Tällä työelämän kehittämisen kentällä on hyvin monenlaista toimijaa ja konsulttia. Me ajattelimme puolestamme alusta asti, että meidän vakuuttavuustekijä on se, että olemme tohtoreita tältä alalta, meillä on oma tutkimus takana ja olemme kirjoittaneet myös tieteeseen pohjautuvan, populaarin kirjan aiheesta. Olemme huomanneet, että erotumme positiivisesti, varsinkin kun tarjoamme palveluitamme yliopistoille ja tuon maailman liepeillä oleville organisaatioille. On kehuttu sitä, että ymmärrämme sitä maailmaa, missä asiakkaat ovat”, Elina Henttonen sanoo.

Apulaisprofessori Elina Mäkinen Tampereen yliopistosta tutkii akateemista yrittäjyyttä ja tieteen kaupallistamiseen liittyviä prosesseja lääketieteen ja biolääketieteen aloilla Liikesivistysrahaston rahoittamassa hankkeessa. Mäkinen on tutkinut tieteentekijöitä sekä Piilaaksossa että Suomessa.

Elina Mäkinen Tampereen ylopistosta. kuva: Maria Kasdaglis

“Suomalaisissa yliopistoissa akateeminen yrittäjyys on hieman tuoreempi ilmiö, mutta kuitenkin verrattain hyväksytty tieteentekijöiden keskuudessa. Suomessa yksittäiset tutkijat toteuttavat yrittäjyyttä monin eri tavoin. Monet pitävät samanaikaisesti kiinni sekä tieteen että tuotteen kehittämisestä. Jotkut haluavat siirtyä akatemiasta kokonaan yrittäjiksi. On niitäkin, jotka eivät halua olla mukana tieteen kaupallistamisessa, mutta sallivat sen omille opiskelijoilleen. Nämä erot eivät johdu siitä, että pelättäisiin uskottavuuden menettämistä tutkijana vaan ennemminkin siitä, miten merkittävänä akateeminen tiede nähdään omassa ammatillisessa kehityksessä ja urahaaveissa”, Mäkinen sanoo.

”“Uskottavuus saattaa toki kärsiä, mikäli pyrkii akateemisena edustajana edistämään oman yrityksensä toimintaa ja saamaan lisää toimeksiantoja sinne. Tutkijahan pyrkii tuottamaan uutta riippumatonta tietoa ja yrittäjä taas pyrkii myymään palvelua/osaamista mahdollisimman paljon, mutta pohjautuen siihen osaamisen ja tietoon. Tässä varmasti ollaan alakohtaisesti hyvin monimuotoisten ja monimutkaistenkin kysymysten äärellä erityisesti siinä, miten hallita tuota kaksoisroolia ja millä agendalla ja motiivilla kulloinkin on liikkeellä. Voidaan kuitenkin kysyä, miksi tutkijasta tulisi vähemmän uskottava jos hän toimii yrittäjänä ja pyrkii omalla asiantuntemuksellaan saamaan itselleen ja perheelleen elannon. Onhan hän entistäkin uskottavampi ja pätevämpi asiantuntija, jonka osaamisesta ollaan valmiita maksamaan”, sanoo Tampereen yliopiston Innovaatiopalveluiden ohjelmapäällikkö Juho Väisänen

Juho Väisänen Tampereen yliopistosta.

Yhdeksi merkittäväksi uskottavuustekijäksi nousee se, kuinka perusteellisesti ja huolellisesti tutkija pystyy tutkimuksensa tekemään. Usein haasteena on ajan riittävyys.

“Akateemisia yrittäjiä tutkiessani olen aika ajoin törmännyt huoleen siitä, että innovaation kaupallistamisprosessi synnyttää aikapaineen, jossa huolelliselle tieteelle ei ole tarpeeksi aikaa. Kyseinen tilanne on akateemisesti suuntautuneille tutkijoille hyvin epämukava, koska he haluavat olla varmoja sovelluksen tieteellisen taustan toimivuudesta. Tämä heijastuu myös siihen, kuinka valmis tutkija kokee olevansa esittelemään ideaansa vaikkapa rahoittajille”, Elina Mäkinen sanoo.

Mistä rahoitus kaupallistamisen kehittämiseen?

Vaikka tutkijat olisivatkin esimerkiksi yliopistojen palkkalistoilla, he ovat hyvinkin usein pätkätyösuhteissa etsien myös itse rahoituksia tutkimuksilleen. Yrittäjäksi siirtymisen taloudellinen riski koetaankin usein melko samanlaiseksi kuin tutkijana. 

Tutkijalla on joitakin suhteellisen selkeitä apurahaväyliä tutkimuksen pohjalta syntyneen idean kaupallistamiseen. Esimerkiksi Research to Business eli TUTLI (Tutkimusideoista uutta liiketoimintaa) on Business Finlandin rahoitusinstrumentti, jonka avulla kehitetään tutkimuksesta liiketoimintaa. Tavoitteena on edellytysten luominen uusille startup-yrityksille tai teknologioiden lisensoinnille. 

“TUTLI on erilainen rahoitusmuoto kuin perinteisen akateemisen tutkimuksen rahoitus, kuten esimerkiksi se mitä Suomen Akatemialta haetaan. TUTLI-rahoituksessa ideana on, että tuetaan start-up -yritysten syntymistä, etenkin niiden alkuvaiheessa. Kehitetään lupaavaa sovellusta niin että siitä voisi jossakin vaiheessa syntyä uutta yritystoimintaa”, Elina Mäkinen selittää.

“Tietenkään julkista raha ei voi pistää suoraan johonkin yritykseen, vaan TUTLI on sitä varten, että tutkimuksesta syntyisi yritystoimintaa. Sen tarkoitus on, että rahoitusjakson aikana valmistellaan yritys perustamiskuntoon”, fotosynteesitutkija Mikko Tikkanen kertoo.

TUTLI:n kautta voi saada apua jatkorahoituksen etsimiseen ja esimerkiksi IP-asioiden selvittelyyn. Joukkorahoituksen kautta löydetty pääomasijoittajakokoonpano voi olla merkittävä rahoitusmalli, kun yritystä lähdetään pyörittämään. Tutkija-status taas voi auttaa apurahan saamiseen erilaisilta säätiöiltä, kun tavoitteena on esittää yritystoimintaan johtava soveltava idea tutkimuksen pohjalta.

“Hain post doc -tutkijana säätiörahoitusta kahden vuoden Mielekkään työn tutkimus- ja koulutushankkeelle, jossa kirjoitimme kirjan tulevan koulutustyön pohjaksi. Apurahat auttoivat siirtymävaiheessa kohti yrittäjyyttä. Tällaista mahdollisuuttahan ei ole muilla kuin tutkijataustaisilla”, Valtaamo Oy:n Elina Henttonen selittää.

Kuva: Pexels

Haasteita yrittäjäksi ryhtymisessä

Tutkijan ensimmäiset haasteet rahoituksen etsimisen lisäksi liittyvät usein ajattelu- ja puhetapoihin. On opittava ymmärtämään uudenlaisia yleisöjä. Oman liikeidean pitchaaminen yritysmaailman rahoittajille on hyvin erilaista kuin tutkimustulosten esitteleminen akateemisessa konferenssissa.

“Matkan teko tutkimustuloksesta kuluttajan hyödyntämään tuotteeseen ei välttämättä ole alkuun selkeää. Puuttuu osaamista, joita tarvitaan esimerkiksi idean tuotekehityksessä ja kaupallistamisessa. Yrittämisen ensiaskeleiden opettelemiseen kuluu myös aikaa ja rahaa. Pitää löytää ymmärrys siitä, mitä pitää tehdä ja ketä siihen tarvitaan”, yrittäjyyden erikoistutkija Pekka Stenholm sanoo.

“Olen tässä omassa yritysideassani projektin vetäjänä fotosynteesitutkijan taustalla. Itse tuotteen tekemiseen tarvitaan jo useammanlaista osaamista. Olemme kehittämässä keinovalolla tehtävää kasvinkasvatusta led-teknologian ja tekoälyn avulla. Itse en kuitenkaan tiedä mitään tekoälypuolesta, mutta en myöskään kaupallistamisesta. Olen kyllä viimeisen vuoden aikana oppinut enemmän ja enemmän”, Mikko Tikkanen kertoo. 

“Myös sen hahmottaminen, miten tutkittua tietoa sovelletaan niin, että se palvelee juuri sitä tavoiteltua käyttäjää, vaatii panostusta. Idea pitää osata muokata business-formaattiin, sellaiseksi, että sitä voi myydä”, Stenholm sanoo.

Yrittäjäksi ryhtyessä on hyvä selvittää rauhassa oman tuotteen kantavuus, jotta sitä voi myös perustella asiakkaalle. On tärkeää löytää oikea kysyntä ja tarjonta.

“Meidän pitää vielä selvittää, miltä pohjalta markkinalupaukset  voi tehdä. Tässä vaiheessa meillä on vasta epäsuoria tietoja ja arvailuja, kun meiltä puuttuvat vielä oikeat luvut. Ne saadaan sitten, kun saamme tekeillä olevan laitteiston valmiiksi”, Tikkanen kertoo.

“Jos tilanne on se, että pitää vaan hirveän nopeasti saada asiakkaita ja rahaa sisään, niin se johtaa helposti siihen, että se oma ydin jää jollakin tavalla kehittymättä. Tehdään mitä se asiakas pyytää, vaikka se on jotain muuta kuin itse varsinaisesti tarjoaa. Meillä oli hyvä tilanne siinä, että meillä oli riittävä rahoitus kehitystyöhön ja saimme kirkastettua sen, mitä haluamme tehdä ja tarjota asiakkaille. Meille ei käynyt niin, että olisi heti alussa pitänyt jokainen fasilitointi ja koulutus ottaa vastaan, minkä joku vain meille keksii tarjota. Pakka olisi kyllä hajonnut”, Elina Henttonen kertoo.

Yksin vai yhdessä?

Puolet uusista yrityksistä on tiimejä. Tiimin vähimmäismäärä on kaksi henkilöä. Elina Henttonen lähti perustamaan yritystä aikaisemman kollegansa ja luottoystävänsä Kirsi LaPointen kanssa. Satu Niskanen löysi myös samanhenkisen ammattilaisen, Hanna Holman, ja lähti hänen kanssaan viemään yritystä eteenpäin. Mikko Tikkanen puolestaan tarvitsee useampaa kumppania.

“Yrittäjyyden kompetensseista on monia yhtäläisyyksiä hyvän tutkijan osaamisiin, kuten esimerkiksi  luovuus, epävarmuuden sietokyky, itseohjautuvuus ja sinnikkyys”, Marika Vuorenmaa luettelee. 

“Akateeminen ura kuitenkin harvemmin tarjoaa esimerkiksi business-osaamista. Toki näitä taitoja voi itsessään kehittää, mutta prosessi voi olla kivuttomampi, jos uskaltautuu luottamaan ja rakentamaan yhteistyösuhteen toisen osaajan kanssa”, Elina Mäkinen jatkaa.

“Mitä monipuolisempi tiimi on ja mitä enemmän erilaista osaamista, niin sitä enemmän se saa aikaan. Sillä pelkkä idea ei vie eteenpäin, vaan ratkaisevaa on, mitä mukana oleva porukka saa ideasta aikaan”, Pekka Stenholm sanoo.

“Kannustan tiimiyrittäjyyteen, mutta niin että tiimin kokoonpano on ammatillisesti harkittu. On henkisestikin erittäin tärkeää, että yrittäjä ei koe olevansa kaiken kehittämisen ja toimeenpanon keskellä yksin. Jäsenten ominaisuudet parhaimmillaan täydentävät osaamista. Henkilöt myös tuovat mukanaan elintärkeitä verkostoja, joiden merkitys yrittäjyyden käynnistämisessä on valtava”, Vuorenmaa sanoo.

Monilla on jo tutkijan uraltaan olemassa hyviä verkostoja, joiden kanssa myös yritystoiminta onnistuu. Messut, konferenssit ja erilaiset koulutukset voivat olla mainio tapa löytää uusia verkostoja. 

“Me saimme Tampereen Apuvälinemessuilta paljon uusia ideoita Hipan mahdollisuuksista. Voisimme hyvin kehittää tuotettamme eri toimijoiden kanssa yhdessä. Löysimme esimerkiksi Living Skillsin digitaalisen välineen, jolla tuetaan asiakkaan motivointia kuntoutukseen. Voisimme käyttää arviointimenetelmää, joka perustuu samanlaiseen menetelmään kuin Living Skillsillä. Olen jatkanut yhteistä ideointia myös TAMK:in järjestämässä kaupallistamisen työpajasarjassa”, Voimin Oy:n Satu Niskanen kehuu.

“Meidän ihan ensimmäiset asiakkaat olivat entisiä opiskelijoitamme, joita olimme opettaneet johtamisen maisteriohjelmassa henkilöstö- ja kehittämistyön erikoistumisalueella.  Nyt he sitten ostivat meiltä koulutuksia omiin organisaatioihinsa. Jotenkin myös siihen omaan verkostoon kiertyy niitä yliopistoaikaisia verkostoja”, Valtaamo Oy:n Elina Henttonen kertoo.

Kuva: Pexels

Miksi tutkijasta yrittäjäksi?

Yrittäjäksi ryhtymiseen on monia kannustavia ja vetovoimaisia tekijöitä. Yrittäjyys on uusi polku yliopistosta maailmaan.

“Realiteettihän on se, että  akateemisia uravaihtoehtoja ei ole tarjolla kuin murto-osalle väittelevistä tutkijoista. Ja vielä vähemmän on tarjolla pysyviä ja vakaita paikkoja. Siksikin on hyvä kannustaa tutkijoita miettimään, että miten osaamista ja tutkimustuloksia voisi tavalla tai toisella saattaa hyötykäyttöön tulevaisuudessa, joko yrittäjänä tai muilla tavoin”, Tampereen yliopiston Innovaatiopalveluiden ohjelmapäällikkö Juho Väisänen sanoo.

“Tutkijan siirtymisessä yrittäjäksi on monia hyötyjä. Yrittäjyys on ensinnäkin tapa tarjota tutkimuksessa saatua tietoa muiden hyödynnettäväksi. Se palkitsee yrittäjää myös henkilökohtaisesti, kun saa omia tuloksiaan tarjolle. Se on saavutus tutkijalle. Yrittäjäksi ryhtyneet tutkijat toimivat myös kannustimena muille, kun tutkijan ura näyttäytyy monipuolisempana. Myös yrittäjyys kehittyy: kun yrittäjyyden pariin tulee erilaisilla taustoilla olevia ihmisiä, ala jalostuu”, Marika Vuorenmaa sanoo.

“Minulle tärkeintä on se, että laadukas tieteellinen tieto, jota voisi mahdollisesti soveltaa, ei jäisi vain akateemiseen kontekstiin. Tieteellisestä tiedosta voi syntyä käytännön sovelluksia, joilla voi olla merkittävä vaikutus esimerkiksi erilaisten sairauksien vähentämisessä. Uusia innovaatioita ei kuitenkaan synny noin vain, vaan tähän kaivataan tukea ja resursseja”, Elina Mäkinen summaa.

Koronan vaikutuksia yrittämiseen

Korona on laittanut käytännössä kaikki yrittäjät ja yrittäjiksi haluavat uuden eteen. Toisten työ joko peruuntuu tai hidastuu eristyksen takia, toiset taas ovat saaneet yllättävää uutta kysyntää tuotteilleen. 

“Jotkut hyötyvät siitä, jos tuote on alunperinkin suunniteltu vapaa-ajalla käytettäväksi, ja se on saatavilla asiakkaille eristyksestä huolimatta. Jos kuitenkin tarkoituksena on myydä jotain kokemuksellista, niin se ei kyllä liikahda. Myös esimerkiksi messujen peruuntuminen pakottaa keksimään muita keinoja myydä tuotetta, pääosin netissä”, Pekka Stenholm sanoo.

“Luulen, että korona lockdown hidastaa nyt kaikkia prosesseja. Toisaalta, jos korona hidastaa kaupallistamisprosessia, joillain tieteentekijöillä saattaa olla paremmin aikaa kehittää sovelluksen tieteellistä puolta”, Elina Mäkinen sanoo. 

“On monia aloja, joilla itse tutkittava ilmiö ei mene minnekään, vaan edistystä tapahtuu koronasta huolimatta”, Stenholm muistuttaa.

“Olemme juuri tutkimushankkeessa tekemässä haastatteluja biolääketieteen ja lääketieteen alan tutkijoiden kanssa. Haastatteluista on käynyt ilmi, että COVID-19 on ollut hetki, jolloin mietitään, voiko omaa tutkimusta viedä tähän suuntaan. Nythän on paljon tutkimusrahoitusta haettavana koronaan liittyvään tutkimukseen. Mietitään, onko omassa tutkimuksessa jotain relevanttia liittyen koronaan? Tieteellisen tiedon kaupallistamisen näkökulmasta taloudellinen tilanne tulee toki olemaan poikkeuksellinen pitkän aikaa”, Mäkinen kertoo.

Korona voi myös korostaa akateemisen tiedon tarvetta, ja sen siirtämiselle käytäntöön löytyy paljon kysyntää.

“COVID-19 on yksi esimerkki siitä, miksi on tärkeää, että akateeminen tieto osataan siirtää käytäntöön tehokkaasti ja yhteistyössä eri osaajien kanssa. Toivottavasti nämä korona-ajan poikkeukselliset olosuhteet ovatkin vahvistaneet käsityksiä siitä, että akateemisten tutkijoiden tekemällä työllä on suuri merkitys yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemisessa. Tähän tiedon translaatioon kannattaa panostaa”, Mäkinen sanoo.

Kirjoittaja: Minna Kilpeläinen, FM, KM, freelancer-toimittaja, projektiasiantuntija, HIPPA-hanke

AiheYleinen

11/05/2020 - Aarne Klemetti

Tuotekehityksen askeleet – vinkkejä yrittäjille ja kehittäjille

Kuva: Pexels

Kuinka ideasta saadaan myytävä tuote?

Kuten kaikessa inhimillisessä toiminnassa, myös innovoinnissa on oma sisäinen kielensä ja käsitteistönsä. Ne liittyvät prosessiin, jossa uusi idea tai ratkaisu havaittuun ongelmaan halutaan kehittää myytäväksi tuotteeksi tai uudeksi tavaksi toimia tuottavasti ja kannattavasti. Tuota käsitteistöä avataan tässä jutussa. 

Tuotteen – riippumatta siitä, onko kyseessä fyysinen tai virtuaalinen artefakti – markkinoille saattaminen on ponnistelua aikaa, kilpailua, kustannuksia ja kysyntää vastaan. Hyväksi käytännöksi on muodostunut edetä niin, että tuote saadaan myyntiin mahdollisimman nopeasti. Toimivia lähestymistapoja tähän ovat:

1. Proof-of-Concept (PoC): käsitteen toimivaksi todistaminen, myös konseptin validointi

2. Prototyyppi: suunnittelun apuväline, malli tai julkaistu tuote, jonka avulla voidaan testata konseptia tai prosessia

3. Pilotti: pilotin avulla voidaan rajallisen käyttäjäjoukon kanssa kehittää tuotetta ja sen käytettävyyttä tarkoitukseensa sopivaksi

4. Minimum Viable Product (MVP): pienin toimiva tuote / vähimmäisvaatimukset täyttävä tuote,

5. Design Sprint: viiden päivän suunnitelmallinen kehitysspurtti.

Yllä oleva lista ei ole tärkeysjärjestyksessä, vaan kehittämisessä voi soveltaa mitä tahansa näistä menetelmistä tai liikkua niiden välillä.

Kuva: Pexels

Kehitysprosessin kannustimia ovat useat tavoitteet:

1. Onko syntyvällä tuotteella tai käsitteellä mahdollisuuksia ratkaista havaittua ongelmaa tai vastata tunnistettuun kysyntään?

2. Halutaanko testata jotakin mielenkiintoista hypoteesia tai innovaatiota?

3. Kustannussäästöt, jotka saavutetaan sillä, että ideoita voidaan testata ja pohtia eri kulmista ennen tuotantoon viemistä tai jatkokehittämistä: esimerkiksi prototyypin voi valmistaa yksittäiskappaleena ja arvioida sen materiaalikustannuksia, käytettävyyttä sekä soveltuvuutta ajateltuun tarkoitukseensa

4. Säännöstöjen ja lakien noudattaminen tuotteen koko valmistusprosessissa.

5. Miten voidaan tuoda tuote nopeasti ensimmäisille käyttäjille? 

Tuotekehitysprosessi on luonteeltaan iteratiivinen, eli eri vaiheissa voidaan palata takaisin suunnittelupöydälle uusin ajatuksin ja kokemuksin. Tämän ei kuitenkaan ole suotavaa antaa hidastaa tuotteen markkinoille tuloa. Prosessin rinnalla kannattaa kuljettaa myös aikaisen epäonnistumisen ajatusta ja merkitystä: mitä nopeammin epäonnistutaan, sitä nopeammin päästään tekemään tavoitteeseen ohjaavia korjausliikkeitä tai lopetetaan kannattamattoman tuotteen kehittely ja pystytään nopeasti suuntaamaan resurssit tuottavampiin asioihin.

Myytävän tuotteen – digitaalisen tai konkreettisen – kehittämisperiaatteita voi kirkastaa seuraavalla kysymyksellä: ”Millä askelilla voidaan saada kilpailukykyinen tuote markkinoille mahdollisten säännöstöjen mukaisina, ketterästi, kannattavasti ja kysyntään vastaten?”

Keskeisiä tuotekehityksen käsitteitä

1. Konseptin validointi (Proof-of-Concept – PoC)

Konseptin validointi tarkoittaa määrätyn menetelmän tai idean todenmukaistamista tavoitteena osoittaa sen soveltuvuus. PoC on tavallisesti pieni ja epätäydellinen, mutta sitä voidaan käyttää osoittamaan teorian toimivuutta.

Konseptin vahvistamisessa soveliaaksi tiettyä käyttötarkoitusta varten eli validoinnissa testataan asiakkailla, onko tietty tuote- tai palvelukonsepti heidän kannaltaan kiinnostava, houkutteleva ja toimiva. Konseptin validointitutkimus on yleensä tiivis ja nopea prosessi.

Konseptin validointia kutsutaan joskus myös Proof of Concept -vaiheen testiksi (PoC-testaus). Tyypillisesti konseptin validointi tehdään laadullisena tutkimuksena. Siinä hyödynnetään esimerkiksi keskusteluita ja yhteiskehittelyä. 

Jos tuotekonsepti on jo konkretisoitu, voivat käyttäjät testata sitä jo etukäteen. Näin saadaan selville, onko tuote kiinnostava ja toimiva myös todellisissa käyttötilanteissa. Mitä enemmän konseptia voidaan verrata kilpaileviin tuotteisiin – siis benchmarkata – sitä paremmin ja luotettavammin siitä voidaan muodostaa käsitys.

2. Prototyyppi

Prototyyppi eli koekappale on varhaisen vaiheen näyte, malli tai julkaistu tuote, jonka avulla voidaan testata konseptia tai prosessia. Prototyyppi-termiä käytetään monissa eri yhteyksissä, mukaan lukien muotoilu, elektroniikka, tuotekehitys ja ohjelmistojen valmistaminen. Prototypointi tarjoaa kehittäjille konkreettisen alustan teoreettisen sijaan. Prototyypin luomista voidaan tapauskohtaisesti kutsua myös idean materialisoinniksi.

Prototyyppi on siis käytännön malline, jonka avulla voidaan määritellä tarvittavat valmistusprosessit sekä arvioida tulevan tuotteen ominaisuuksia ja soveltuvuutta suunniteltuun tarkoitukseensa. Prototyypillä tarkoitetaan alkuperäistä, ensimmäistä versiota. Sanaa käytetään enemmän konkreettisten tuotteiden kehitystoiminnan yhteydessä, kun taas alla esiteltävä käsite MVP on käytetympi ohjelmistotuotannon piirissä. Prototyyppejä voi olla useissa eri vaiheissa tuotekehityksen edetessä.

3. Pilotti

Pilottituote valmistetaan silloin, kun sen tavoitteena on:

1. tarkistaa, onko tuote valmis tuotantomittaiseen valmistukseen
2. tehdä parempia päätöksiä liittyen aikatauluihin ja tuotannontekijöihin
3. selvittää kohteena olevan asiakaskunnan suhtautuminen tuotteeseen 

Pilottituote on merkittävässä asemassa digitaalisessa ympäristössä lähinnä teollisuudessa, sekä suurten, monoliittisten ohjelmistojen kehittämisessä. Ketterässä ohjelmistotuotannossa käsitettä ei sellaisenaan käytetä, vaan tilalla ovat prototyyppi ja MVP. Pilottituotteen merkitys on suuri pitkän kehitys- ja valmistusprosessin vaatimille tuotteille. Näistä ovat esimerkkejä kulkuvälineet ja erilaisten säännösten alaiset tuote- ja valmistusprosessit, kuten lääkkeet ja sairaan- / terveydenhoidon laitteet.

4. Pienin toimiva tuote (Minimum Viable Product – MVP)

Pienin toimiva tuote on uusi, markkinoille vasta yrittävä tuote, josta löytyvät vain sellaiset ominaisuudet, jotka tyydyttävät varhaisten asiakkaiden tarpeet. Pienimmän toimivan tuotteen tarkoitus on kerätä palautetta tuotekehitykseen. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan olennaista on luoda tuote, jota voidaan jo myydä, vaikka se ei täyttäisi läheskään suunnittelijoiden visiota lopullisesta tuotteesta. 

Kehityspolku pienimmästä toimivasta tuotteesta kohti monimutkaisempia tuotteita.
Kuva: Teemu Leinonen.

Yritykselle palautteen kerääminen pienimmästä toimivasta tuotteesta on usein edullisempaa kuin enemmän ominaisuuksia sisältävän tuotteen sisäinen tuotekehitys. Paljon ominaisuuksia ja toiminnallisuuksia sisältävän tuotteen kehittäminen lisää kustannuksia ja riskejä, koska suunnittelijoiden oletukset asiakkaiden tarpeista ja käyttäytymisestä usein osoittautuvat virheellisiksi. Lisäksi pitkät toimitusajat kasvattavat kustannuksia.

Pienin toimiva tuote on Frank Robinsonin, Steve Blankin ja Eric Riesin (2001, 2009) määritelmän mukaisesti sellainen, että markkinoille tuotaessa se käsittää vain tarvittavan määrän ominaisuuksia, jotta sitä voidaan ryhtyä käyttämään. MVP ja prototyyppi eroavat toisistaan siinä, että MVP on digitaalinen tuote – peli, ohjelma/appi. Prototyyppi tai pilottituote puolestaan ovat kosketeltavia mallineita.

Motivaatiot MVP:n soveltamiselle:

1. nopea markkinoille tulo
2. nopea vaste sille, onko kyseessä ylipäätään kysytty tuote
3. asiakasviestinnän avulla saadaan selville puuttuvia ominaisuuksia, joita tuotteeseen voidaan päivittää

MVP voidaan osittain samaistaa prototyyppiin, vaikka erojakin on. Prototyyppiä ei tyypillisesti toimiteta asiakkaalle, kun MVP otetaan käyttöön ja viilataan/päivitetään vaadittavaan kuntoon palautteen ja testien pohjalta. MVP:n ja prototyypin ero on se, että ensin mainittua käsitettä käytetään digitaalisessa ympäristössä ja jälkimmäistä, jos kyse on ainakin osittain käsin kosketeltavasta tuotteesta. Lisäksi MVP:ia kehitetään tyypillisesti eteenpäin, kun prototyyppi puolestaan toimii mallineena ja varsinaiset tuotteet tehdään erikseen.

Kuva: Pexels

5. Design Sprint

Design Sprint, eli vapaasti suomennettuna kehitysspurtti, on Google Venturesissa työskennelleen Jake Knappin 2010-luvun aikana suunnittelema ja kehittämä toimintamalli tuotekehitykselle. Siinä määritellään viiden päivän ajalle toimenpiteet, joiden avulla saadaan aikaan tavoiteltu tuote – lähinnä kyseessä on MVP.

Design Sprintin askeleet ovat:

  1. Maanantaina kartoitetaan ongelma ja valitaan tärkein kiintopiste,
  2. Tiistaina hahmotellaan paperille kilpailevat ratkaisut,
  3. Keskiviikkona tehdään päätökset ja muunnetaan ajatukset testattavaksi hypoteesiksi,
  4. Torstaina luodaan toimiva prototyyppi,
  5. Perjantaina testataan aidoilla käyttäjillä.

Design Sprintissä sovelletaan palvelumuotoilun periaatteita. Siinä pyritään erityisesti nopeuttamaan markkinoille saatavan tuotteen aikataulua iteroimalla alla olevan kuvan mukaisesti idean ja oppimisen välistä silmukkaa. Nopeuttaminen ilmenee siinä, ettei tarvita jokaisessa vaiheessa koko kierrosta Ideoi – Rakenna – Julkaise – Opi – silmukassa.

Sprintti tarjoaa tiimeille mahdollisuuden oikaista ideasta oppimiseen ilman erillistä rakentamis- ja julkaisuvaihetta. Lähde: https://www.gv.com/sprint/

Design Sprintissä määritellään koko prosessi kehityksestä valmiiseen tuotteeseen tarkemmin, kuin aiemmin kuvatuissa käsitteissä.

Iteroimalla konseptista valmiiksi tuotteeksi

Alussa esitettyyn kysymykseen ”millä askelilla voidaan saada kilpailukykyinen tuote markkinoille ketterästi, kannattavasti ja kysyntään vastaten” löytyy siis joukko toimintatapoja, joita voidaan soveltaa joustavasti innovaatioprosesseissa.

Terminologia on varsin vakiintunutta, mutta ei kovin yksiselitteistä. Yksimielisyys vaikuttaa olevan siinä, että tuotekehityksessä ja innovoinnissa on syytä edetä nopein askelin, jotta mahdolliset ongelmat ja virheet saadaan jäljitettyä ja korjattua aikaisessa vaiheessa.

Yhteistä kaikelle on myös se, että kiire on vallitseva tila. Tällöin eri osavaiheisiin ei kannata takertua pitkäksi aikaa, vaan iteroida pelkäämättä virheitä. Terminologiasta ja sen soveltamisesta ei kannata olla kovin tarkka, vaan tärkeää on ymmärtää innovaatioprosessin iteratiivinen luonne.

Kirjoittaja:
Aarne Klemetti, DI, tutkijaopettaja, Metropolia AMK, ICT ja Tuotantotalous

Lue lisää:

https://www.eficode.com/fi/services/ux-research/concept-validation

https://en.wikipedia.org/wiki/Proof_of_concept

https://en.wikipedia.org/wiki/Pilot_experiment

https://en.wikipedia.org/wiki/Minimum_viable_product

https://www.cbinsights.com/research/startup-failure-reasons-top/

https://www.nesta.org.uk/blog/proof-of-concept-prototype-pilot-mvp-whats-in-a-name/

https://medium.com/@quilles.ntl.bowling/get-to-know-innovation-terminology-proof-of-concept-vs-prototype-vs-pilot-f32aae3bb096

https://www.projectmanager.com/blog/proof-of-concept-definition

https://designli.co/blog/5-steps-proof-concept-successful-software-development/

https://searchcio.techtarget.com/definition/proof-of-concept-POC

https://techjury.net/blog/what-is-proof-of-concept/#gref

https://medium.com/incipientcorp/5-steps-to-a-concrete-proof-of-concept-e00260698b4

https://gofore.com/protoile-se-parempaa-kayttoliittymasuunnittelua-prototyyppien-avulla/https://sonin.agency/the-4ps-innovation-model-poc-prototype-pilot-production/

https://jakeknapp.comhttps://www.gv.com/sprint/

https://www.thesprintbook.com

https://www.fastcompany.com/1672887/how-to-conduct-your-own-google-design-sprint

https://www.eficode.com/blog/zerodaydelivery

AiheYleinen

05/05/2020 - Minna Kilpeläinen

HIPPA kuulee käyttäjän äänen

Kokosimme HIPPA-hankkeen esittelyvideoon esimerkkejä siitä, mitä kaikkea Hipassa tehdään. Meille tärkeää on kuulla käyttäjän ääni ja tarjota tarvelähtöistä tuote- ja palvelukehitystä. Toimintaamme ohjaa aito innostus ja ilo uusien innovaatioiden äärellä.

Tarjoamme yhteiskehittelyjä, testauksia ja käyttäjäkokeiluja sekä kaupallistamisen tukea kunkin tuotteen ja palvelun vaatimalla tavalla. Toimimme autenttisissa ja vakioiduissa ympäristöissä aitojen käyttäjien tai opiskelijoiden kanssa monialaisesti.

Kehittäjäklubeille ja Erätauko-keskusteluihin kokoontuu monipuolinen joukko yrittäjiä, palveluasumisen asiakkaita ja läheisiä sekä ammattilaisia, asiantuntijoita ja erilaisten alan järjestöjen edustajia.

Hipat jatkuvat Helsingin, Tampereen ja Oulun sote-, kiinteistö- ja rakennus- sekä ICT-alan innovaatiokeskuksissa ja testlabeissa vielä hankkeen päättymisen jälkeen vuodesta 2021.

Videon käsikirjoitus: Minna Kilpeläinen ja Toini Harra
Kuvaus, äänitys ja leikkaus: Tuukka Lindholm ja Minna Kilpeläinen
Ohjaus: Minna Kilpeläinen
2020

ToimintaYleinen

17/04/2020 - Lauri Heikkinen

Talotekniikan vaatimuksia älykkäässä asumisessa

Kuva: Binyamin Mellish, Pexels.

Metropolia Ammattikorkeakoulun koordinoimassa HIPPA – hankkeessa kehitetään palveluasumista tukevia digitaalisia palveluja tiiviissä yhteistyössä TAMK:in, Oamkin, Helsingin kaupungin ja Oulun kaupungin sekä alan yritysten kanssa. Monia kehitettävistä ratkaisuista voidaan kuitenkin soveltaa myös muissa asumismuodossa, ja niiden avulla voidaan auttaa vanhenevia ihmisiä asumaan ja viihtymään entistä pidempään kotona. Useat palvelut sisältävät tietotekniikkaa, joka tuodaan omina järjestelminä asuntoon. Tulevaisuuden kannalta kannattaisi nykyistä enemmän miettiä myös millaisia vaatimuksia tulisi rakennukseen kiinteästi asennettavalle talotekniikalle asettaa, jotta sillä olisi oma selkeä rooli ja mahdollisuus toimia palvelualustana.

Käyttäjien tarpeet

Talotekniikan ratkaisua mietittäessä lähtökohtana pitää käyttää käyttäjien tarpeita ja toisaalta tarkastella teknologian mahdollisuuksia. Palveluasumisen digitalisaation pilottiymparistö hankkeessa selvitettiin eri osapuolten näkemyksiä ja toiveita tulevaisuuden palveluasumiselle. Käyttäjälähtöisiksi tarpeiksi tunnistettiin esteettömyys, turvallisuus, kodikkuus, muuntojoustavuus, valinnan vapaus, yksilöllisyys, yhteisöllisyys ja sääntely. Merkitysyhteyksien tunnistamiseksi ja mallintamiseksi ristiintaulukoitiin edellä nimetyt tekijät ja palvelut, fyysiset tekijät, teknologia, toimintakulttuuri sekä hallinta ja omistajuus. Taulukoinnin pohjalta syntyi merkitysyhteysverkko (kuva 1.). (Harra ja Lintula 2018.) 

Kuva 1. Käyttäjälähtöisten tekijöiden merkitysverkko (Harra, T., Lintula, L.,2018).

Merkitysverkon avulla voidaan systemaattisesti tarkastella tekijöiden välisiä suhteita asumisessa. Merkitysverkon jatkoanalyysin avulla muodostettiin älykkään teknologian käyttäjälähtöinen arvokenttä. Siinä nousi esiin neljä käyttäjälähtöisyyden arvoa, jotka ovat yhteisöllisyys, yksilöllisyys, valinnanvapaus ja sääntely. Merkitysverkon keskinäisten suhteiden tarkastelun jäljelle jääneet tekijät tunnistettiin palveluasumisen käyttäjälähtöisiksi tarpeiksi. Käyttäjälähtöiset tarpeet ovat: turvallisuus, muunneltavuus, kodikkuus ja esteettömyys (kuva 2.). Käyttäjälähtöisten arvojen välillä on tunnistettavissa keskinäisiä jännitteitä, minkä takia älykkään teknologian kehittämisessä voi olla vaikea sovittaa yhteen kaikkia haluttuja ominaisuuksia.

Kuva 2.  Älykkään teknologian käyttäjälähtöinen arvokenttä (Harra, T., Lintula, L.,2018).

“Jokaisella asukkaalla pitäisi olla oikeus kokea palveluasumisympäristö omaksi kodikseen. Jännite syntyy siitä, että sääntelyn avulla huolehditaan esimerkiksi asukkaiden turvallisuudesta ja esteettömyydestä, mutta samanaikaisesti joidenkin henkilöiden turvallisuuden lisääminen edellyttääkin toisten henkilöiden kulun rajoittamista. Esimerkiksi muistamattomuuden takia on ovissa kulkemista rajoitettava lukitsemalla yksikön ovet, mikä rajoittaa myös muiden henkilöiden esteetöntä kulkua.” (Harra ja Lintula 2018) 

Älykkään teknologian tulevaisuuden haasteena on erilaisten asukkaiden arvoja vastaavan palveluasumisen kehittäminen. Yksi mahdollisuus tämän haasteen ratkaisemiseksi on arvioida kehittämisen kohteena olevia älykkäitä tuotteita ja palveluja suhteessa käyttäjälähtöisyyttä ohjaaviin arvoihin ja tarpeisiin.

Uusien käyttäjäsukupolvien ja ympäristössä tapahtuvien muutosten takia tulevaisuuden palveluasumisen suunnittelua ei voida perustaa sen varaan, millaista palveluasuminen on tällä hetkellä. Siksi tulevaisuuden taloteknisten ratkaisujen täytyy toimia siten, että käyttäjälähtöiset tarpeet voidaan toteuttaa. Se edellyttää asiakas- ja asiaymmärrystä sekä kykyä valita tilannekohtaisesti sopivat ratkaisut, jotka pystyvät vastaamaan myös tulevaisuuden käyttäjien kasvaviin tarpeisiin.

Teknologian mahdollisuudet ja haasteet

Teknologiassa on tällä hetkellä yhtenä haasteena arvioida, mitä toimintoja kannattaa tehdä erillisillä järjestelmillä ja palveluilla ja mitä kannattaa toteuttaa rakennuksen omalla automaatio- ja taloteknisellä ratkaisulla. Erilaisten mittausten tekeminen tilasta on entistä edullisempaa ja helpompaa, kun antureiden hinnat ovat tulleet alas ja niiden koko pienentynyt. Voidaan puhua jopa älypölystä (kuva 3.).

Kuva 3. Anturien koko pienenee kohti älypölyä (IEEE, Future Directions)

Erilaiset mittaukset eivät sinällään kuitenkaan luo toimivaa kokonaisuutta, vaan pitää miettiä, mitä on järkevää toteuttaa erillisillä järjestelmillä ja mitä kannattaa toteuttaa osana talon omaa järjestelmää, koska ilman koordinaatiota voidaan päätyä tilanteeseen, jossa eri toiminnot toimivat kukin itsenäisesti ja jokaiseen pitää kirjautua erikseen sisään. Samaten kokonaisuuden tietoturvallisuus voi vaarantua, koska yksikin tietoturvaltaan huono järjestelmä voi antaa pääsyn myös muihin järjestelmiin ja vaarantaa kokonaisuuden turvallisuuden. 

Pitää myös miettiä, mitä toimintoja ja palveluja kukin mittaus palvelee. Tätä ajatusta on pyritty havainnollistamaan taulukossa 1, jossa on esimerkkejä käyttäjälähtöisten tarpeiden yhdistämisestä niitä palveleviin mittauksiin. Taulukosta voi nähdä esimerkiksi, että ilmanvaihdolla ja sen ohjauksella on merkitystä käyttäjien turvallisuuteen, kodikkuuteen, muunneltavuuteen, valinnanvapauteen ja yksilöllisyyteen. Jotta haluttuja tavoitteita saavutetaan, ilmanvaihtoa voidaan ohjata läsnäolon, hiilidioksidipitoisuuden (CO2) ja lämpötilan mukaan.

Taulukko 1. Käyttäjälähtöisen merkitysten teknologiset ratkaisut ja ohjaukset.

Anturien halpenemisen lisäksi tekoäly ja tiedon kerääminen pilvipalveluun mahdollistavat tiedon yhdistelemisen ja analysoinnin uudella tavalla, jolloin muista tiedoista voidaan päätellä uusia asioita. Esimerkiksi huonekohtaisen hiilidioksidipitoisuuden (CO2) perusteella voidaan tehdä päätelmiä asukkaan läsnäolosta ja käyttäytymisestä vertaamalla mitattuja arvoja normaalin päivän historiatietoihin. Myös vaatimukset rakennusten energiatehokkuudesta ja hiilijalanjäljen pienentämisestä pitää ottaa tarkastelussa huomioon edellä esitettyjen käyttäjälähtöisten tarpeiden ohella.

Talotekniikan tavoitteet yhteisöllisessä asumisessa

Yhtenä tulevaisuudessa kasvavana asumismuotona nähdään yhteisöllinen asuminen, jossa asukkaille kodin lisäksi tarjotaan kattavat yhteistilat ja erilaisia palveluita. Tavoitteena on vähentää yksinäisyyttä ja lisätä kontakteja ja näin parantaa asukkaiden viihtyvyyttä. Suuremmissa yhteisöllisen asumisen yhteisöissä voi olla mukana asumiskoordinaattori, joka koordinoi kohteen palveluja ja järjestää yhteistä tekemistä asukkaille. Yhteisöllisen asumisen tärkeänä tavoitteena onkin lisätä vuorovaikutusta ja sosiaalista kanssakäymistä asukkaiden kesken sekä tarjota luonnollinen yhteys eri sukupolvien välille. (Jolanki, O. et.al, 2017, Lipporanta verkkosivut, 2020)

Niilo Pirhonen selvitti opinnäytteessään talotekniikan suunnittelun ohjauksen tarpeita yhteisöllisessä asumisessa ja päätyi seitsemään pääkohtaan:

  1. Suunnittelijoiden yhteistyöllä halutaan varmistaa, että tilat palvelevat mahdollisimman hyvin yhteisöllisen asumisen tarpeita.
  2. Tilaaja, käyttäjät ja asumiskoordinaattori on otettava mukaan hankkeen suunnitteluun heti tarveselvityksestä alkaen, ja suunnittelijoiden tulee huomioida tilaajan, käyttäjän ja asumiskoordinaattorin tarpeet hyvän lopputuloksen aikaansaamiseksi.
  3. Yhteisöllisen asumisen kohteissa on erityistilan tarpeita, jotka aiheutuvat käyttäjän toiminnosta ja poikkeavat tavallisen kerrostalorakentamisen tilantarpeista. Näitä ovat suuret yhteistilat (olohuoneet, kerhohuoneet, isot pyykkitilat, kuntosali, uima-allas, ravintola/ruoanlaitto tilat, viherhuoneet) ja vuokrattavat palvelutilat. Taloteknisessä suunnittelussa tulee ottaa huomioon erilaisten tilojen aiheuttamat vaatimukset.
  4. Palvelujen tuomat erityispiirteet. Yhteisöllisen asumisen kohteissa voi olla tiloja, joissa harjoitetaan erilaista liiketoimintaa. Liiketoiminnan tiloissa palvelun tarjoaja voi olla eri viikon jokaisena arkipäivänä, joten kohteeseen pitää rakennuttajan kanssa määritellä sellaiset talotekniikan tavoitteet, jotka pystyvät tukemaan erilaisia liiketoiminnan tarpeita.
  5. Tilojen ja tekniikan muunneltavuus. Yhteistilojen käyttötarkoitus ja palvelut vaihtelevat, joten tilojen ja tekniikan pitää olla helposti muunneltavissa. Taloteknisen varustetason on pystyttävä palvelemaan tilojen muutostarvetta.
  6. Esteettömyys ja tekniikan käyttöystävällisyys. Esimerkiksi pyörätuolissa olevan asukkaan pitää pysyä käyttämään kiinteistössä olevaa talotekniikkaa. Tarvittaessa huomioon pitää ottaa myös tulevaisuuden teknologia, jota voidaan hyödyntää ikäihmisten arjen turvaamiseksi.
  7. Rakennuksen sisäilmasto ja energiatehokkuus ovat yhteisöllisissä asumisen kohteissa tärkeitä, koska ikäihmiset viettävät kotonaan paljon aikaa. Näin kotona on viihtyisää olla ja energiaa saadaan säästettyä. (Pirhonen, N., 2019)

Vaatimuksista useat soveltuvat myös palveluasumiseen ja yleisestikin älykkääseen asumiseen.  Esimerkkinä voidaan tarkastella talotekniikan tarpeita yhteistilassa, jossa on eri toimintoja eri aikoina. Jos tilassa toimii kampaaja yhtenä päivän viikosta, niin sieltä pitää löytyä toimintaan soveltuva vesipiste. Jos samassa tilassa pidetään yhteinen jumppahetki, niin ilmanvaihtoa pitää voida tehostaa tarpeen mukaan. Ilmanvaihdon tehostaminen voidaan tehdä esimerkiksi sisäilman hiilidioksidi (CO2) pitoisuuden perusteella, jolloin pitoisuuden ylittäessä asetetun raja-arvon, lisätään ilmanvaihdon määrää. Ilmanvaihtoa voidaan toisaalta ohjata myös ennakoiden tilaan tulevien ja tilassa olevien henkilöiden lukumäärän perusteella. Energiatehokkuusvaatimukset puolestaan edellyttävät, että tilan ollessa tyhjä tai kun siellä oleskelee vain muutama henkilö, niin ilmanvaihto säädetään pienemmälle. 

Omissa tiloissaan eri henkilöt ovat tottuneet erilaisiin lämpötiloihin. Pitää myös muistaa, että ikäihmiset viihtyvät tyypillisesti korkeammissa lämpötiloissa kuin nuoremmat. Näistä vaatimuksista seuraa, että asukkailla pitää olla mahdollista säätää lämpötila heille sopivaksi. Talon turvajärjestelmän pitää taas sopeutua julkisuudeltaan erilaisten vyöhykkeiden vaatimuksiin. Talossa oleva ravintola on avoin kaikille, yhteinen olohuone kaikille asukkaille ja omat tilat vain siinä asuville.

Jo näistä muutamasta esimerkistä huomataan, että talotekniikalle asetettavia vaatimuksia ei voida hoitaa pelkästään erilaisilla mittauksilla, vaan ne vaikuttavat järjestelmien mitoitukseen ja rakenteeseen huomattavasti. Talotekniikan suunnittelun vaatimuksia yhteisöllisessä asumisessa selvitetäänkin tarkemmin meneillään olevassa Leena Paltamaan, HIPPA – hankkeeseen integroidussa YAMK opinnäytteessä Yhteisöllisen palveluasumisen hyvät talotekniset suunnitteluperiaatteet.

Kirjoittajat:
Lauri Heikkinen, TkL, yliopettaja, Metropolia ammattikorkeakoulu, Kiinteistö- ja Rakennusala
Harri Hahkala, DI, projekti-insinööri, Metropolia ammattikorkeakoulu, Kiinteistö- ja Rakennusala

Lähteet:

Harra, T., Lintula, L., Käyttäjälähtöisyys älykkään palveluasumisen kehittämisessä, Metropolia Ammattikorkeakoulu 2018.

Jolanki, Outi, Leinonen, Emilia, Rajaniemi, Jere, Rappe, Erja, Räsänen, Tiina, Teittinen, Outi & Topo, Päivi. 2017. Asumisen yhteisöllisyys ja hyvä vanhuus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 47/2017.

Pirhonen, Niilo, Yhteisöllisen asumisen talotekniikan suunnittelun ohjaus, AMK insinööri opinnäyte, Metropolia 2019.

Verkkolähteet:

HIPPA, Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista digitalisaation avulla, https://hippa.metropolia.fi/, (luettu 2.3.2020)

IEEE, Future Directions, https://cmte.ieee.org/futuredirections/fd-opportunities/

Lipporannasta löytyy Kotikatu 365 – uusi asumisen malli. Kotikatu 365. Verkko-aineisto. Lipporanta. <https://www.lipporanta.fi/ >. Luettu 20.3.2020.Palveluasumisen digitalisaation pilottiympäristö, https://www.metropolia.fi/fi/tutkimus-kehitys-ja-innovaatiot/hankkeet/kiradigi-palveluasumisen-digitalisaation-pilottiymparisto (luettu 20.3.2020)

AiheYleinen

26/03/2020 - Leila Lintula

Käyttäjälähtöisyys yrityksen kasvun ja kehityksen moottorina

Metropolia Ammattikorkeakoulun Myllypuron kampuksen uudet oppimisympäristöt tulevat jatkossa palvelemaan digitaalisten tuotteiden ja palvelujen kehittämis-, kokeilu- ja testiympäristöinä. Kehittämistoiminnan keskiössä on yritysten kasvun ja kehityksen edistäminen tuotteiden ja palvelujen käyttäjälähtöisyyttä vahvistamalla. Sitä varten on kerätty tietoa käyttäjien tarpeista ja toiveista hankkeissa tehtyjen selvitysten avulla. Selvitysten tulosten lisäksi Hippa – Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista digitalisaation avulla -hankkeessa tehdyistä yhteiskehittelyistä, käyttäjäkokeiluista ja digitaalisista testauksista saadut kokemukset on hyödynnetty uusien, yrityksille suunnattujen kehittämispalvelujen mallintamisessa.

Yhteiskehittelyssä pohdittiin, millaista tietoa kerätään ja kertooko se tuotekehityksen kannalta oikeista asioista.

Korkeakoulut ja tutkimuslaitokset yritysten kasvua ja kehitystä tukemassa

Korkeakoulut ja tutkimuslaitokset ovat yrityksille hyviä yhteistyökumppaneita puolueettomuutensa takia. Yritysyhteistyö on kuitenkin ollut varsin vähäistä. Pienistä ja keskisuurista yrityksistä tekee yhteistyötä korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten kanssa 17 %. Tästä suurin osa eli 12 % tapahtuu ammattikorkeakoulujen kanssa rakennuksen ja kaupan aloilla.  (Huovinen, Kärpänoja & Husso 2019.) 

Huovinen, Kärpänoja ja Husson (2019) mukaan yrityksen henkilöstön määrällä ja liikevaihdolla on merkitystä korkeakoulu- ja tutkimuslaitosyhteistyön muotoihin. Vähintään 50 työntekijän yrityksissä, joiden liikevaihto on vähintään 2 miljoonaa euroa, yhteistyö johti pienempiä yrityksiä useammin yrityksen kasvun ja kehityksen kannalta tärkeisiin asioihin: 1) demonstrointiin, pilotointiin ja tuotetestaukseen, 2) uuden teknologian, menetelmän tai laitteen käyttöönottoon, 3) kansainvälisille markkinoille pääsyyn, 4) tutkimusyhteistyön, korkeakoulujen tai tutkimuslaitosten kanssa ja 5) osallistumiseen kansainvälisiin tutkimus- ja innovaatio-ohjelmiin.

Pienissä yrityksissä (liikevaihto alle 2 miljoonaa) muita yleisempiä yhteistyön tarpeita olivat tietopohjan ja osaamisen vahvistuminen, uuden teknologian, menetelmän tai laitteen käyttöönotto ja kansainvälisille markkinoille pääsy. Kaikkein pienimmissä yrityksissä (liikevaihto 0,5–0,2 miljoonaa euroa) demo-, pilotointi- ja tuotetestauksia tehtiin muita enemmän. 

Muihin korkeakouluihin ja tutkimuslaitoksiin nähden ammattikorkeakoulujen etuna ovat niiden tiiviit ja laajat suhteet työelämän ja palvelujen käyttäjien kanssa erityisesti sosiaali- ja terveysalalla. Ammattikorkeakoulujen haasteena on kuitenkin ollut käyttäjälähtöisyyttä koskevan asiantuntijuuden hyödyntäminen yritysten palvelujen ja tuotteiden monialaisessa kehittämisessä. Toiseksi ammattikorkeakoulujen pitäisi lisätä verkostoitumista muiden korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten kanssa sekä aktivoitua kansainväliseen tutkimus- ja innovaatiotoimintaan.

Käyttäjien ajatukset ja ideat toivat uusia näkökulmia yrittäjälle.

Käyttäjät mukaan käytettävyyden kehittämiseen

Metropolia Ammattikorkeakoulun hankkeissa on kerätty käyttäjälähtöisyyttä koskevaa tietoa. Esimerkiksi Palveluasumisen digitaalisen pilotointiympäristön rakentamishankkeessa (PA-Digi) selvitettiin palveluasumisympäristön älykkääseen teknologiaan liittyviä käyttäjälähtöisiä tekijöitä. Kiinnostuksen keskiössä olivat hyvinvointi, toimintakykyisyys ja mielekäs kotona asuminen. Tietoa käyttäjien tarpeista ja toiveista kerättiin Myllypuron seniorikeskuksessa ryhmäkeskustelujen avulla seniorikeskuksen asukkailta, heidän läheisiltään sekä henkilökunnalta ja vapaaehtoistyöntekijöiltä. Ryhmäkeskustelujen tulokset auttoivat ymmärtämään, millainen merkitys fyysisillä ympäristötekijöillä, teknologialla ja tekniikalla, palveluilla, toimintakulttuurilla sekä tilojen hallinnalla ja omistajuudella koettiin olevan käyttäjille. (Harra & Lintula 2018a.)

Hippa − Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista digitalisaation avulla -hankkeessa toteutettiin yhteiskehittelytilaisuuksia ja palvelujen/tuotteiden käyttäjäkokeiluja yhteistyössä yritysten, loppukäyttäjien ja asiantuntijoiden kanssa. Yhteiskehittelyissä keskityttiin yrityskohtaisesti käyttäjälähtöisyyteen liittyvien tekijöiden tunnistamiseen ja käyttäjäkokeilun toteuttamiseen yhteistyössä Myllypuron seniorikeskuksen ja kotihoidon henkilökunnan, asukkaiden ja omaisten sekä Metropolian monialaisen asiantuntijatiimin kanssa. Asiantuntijatiimissä oli mukana hyvinvoinnin, terveyden, kiinteistö- ja talorakennuksen, tieto- ja viestintätekniikan sekä liiketalouden opettajia ja opiskelijoita.

Tulevaisuudessa Metropolian Myllypuron kampuksella Asiakaslähtöiset hyvinvointi- ja terveyspalvelut innovaatiokeskittymässä kootaan, koordinoidaan ja fasilitoidaan monialaisten osallistujaryhmien käyttäjälähtöisiä yhteiskehittelyjä, testauksia ja kokeiluja yritysten kanssa. Toteuttamisessa hyödynnetään Hippa-hankkeessa kehitettyjä materiaaleja ja toimintamalleja sekä Myllypuron kampuksen moderneja ja korkeatasoisia simulaatio- ja muita oppimisympäristöjä. 

Älykkäästä teknologiasta vieläkin älykkäämpää käyttäjänäkökulmaa vahvistamalla

Älykkääseen teknologiaan kohdistuvat käyttäjälähtöisyyden vaateet palveluasumisessa nousevat ympäristöstä, teknologiasta ja palvelujen käyttäjistä (Harra & Lintula 2018a). Samat vaatimukset tunnistettiin muun muassa etäkuntoutuksen suosituksissa (vrt. Salminen ym. 2016). Hippa-hankkeessa toteutetut yhteiskehittelyt ja käyttäjäkokeilut tuottivat yrityksille tietoa palveluasumisympäristön toiminnasta ja sen vaateista sekä käyttäjien mahdollisuuksista käyttää kohteena ollutta palvelua tai tuotetta. Harra ja Lintula (2018b) toteavatkin, että “hallinnan ja omistajuuden mahdollistamiseksi digitaalisten välineiden pitäisi olla yksilöllisesti muunneltavissa ja käyttäjien tarpeisiin pitäisi olla tarjolla erilaisia vaihtoehtoja”.

Älykkään teknologian avulla voidaan palveluasumisympäristössä mahdollistaa monikanavainen yhteydenpito omaisiin, tapahtumien seuraaminen sekä kokemus osallisuudesta ja yhteydestä maailmaan. Palvelun tulee tukea henkilöstön työtä ja lisätä asukkaiden/asiakkaiden arjen hyvinvointia ja turvallisuutta. Tärkeimpänä tekijänä nousi esiin tuotteiden ja palvelujen helppokäyttöisyys, jossa on otettava huomioon myös käyttäjien toimintakyvyn ongelmista johtuvat erityistarpeet, esimerkiksi näkemiseen, kuulemiseen ja fyysiseen ja kognitiiviseen suoriutumiseen liittyen. Lisäksi palveluasumisessa käytettävien tuotteiden on oltava kestäviä ja helposti puhdistettavia. 

Yhteiskehittelytilaisuuden palautteen läpikäyminen on tärkeää kaikille osallistujille.

Yhteiskehittely paljastaa yritysten ratkaisujen hyödyt käyttäjille

Käyttäjälähtöisyyden testausten ja kokeilujen onnistumiseksi tarvitaan fasilitoitua yhteiskehittelyä erilaisten sidosryhmien kanssa. Vaikka yhteiskehittelyn tarve on tunnistettu, on yritysten haasteena ollut eri toimijoiden kokoaminen yhteen. Hyvät kokemukset puhuvat sen puolesta, että ammattikorkeakouluilla on tarvittavaa osaamista ja valmiudet ottaa aktiivinen rooli sidosryhmien kokoajana sekä yhteiskehittelyjen ja testausten koordinoijana ja fasilitoijana. 

Koivisto ja Meriläinen (2020) selvittivät Hippa-hankkeessa toteutettuihin yhteiskehittelyihin osallistuneiden yritysten teknologisten ratkaisujen mahdollisia hyötyjä ja positiivisia vaikutuksia palveluasumisen toimintaympäristöissä toimiville ihmisille. Näillä tekijöillä on tärkeä merkitys siinä, miten uudet ratkaisut saadaan markkinoitua ja miten hyvin ne otetaan käyttöön. Sen takia yritysten ratkaisuja on tarkasteltava käyttäjien näkökulmasta. 

Yhteiskehittelyissä nousi esiin monia, älykkäällä teknologialla aikaansaatavia hyötyjä, joiden tunnistamisella on tärkeä merkitys käyttäjien asenneilmaston muutoksen sekä yritysten käyttäjäymmärryksen vahvistamisen kannalta. Siten yhteiskehittely tuottaa yrityksille tuiki tarpeellista referenssiä ratkaisujen markkinoiden kasvattamiseksi sekä tuotteiden käyttöönoton helpottamiseksi. 

Koiviston ja Meriläisen (2020) mukaan yritysten älykkäiden ratkaisujen avulla on mahdollista tukea ikäihmisen toimijuutta ja arjen hallintaa, lisätä heidän vapauttaan käyttää jäljellä olevia voimavaroja sekä parantaa omaisten turvallisuuden tunnetta. Ratkaisujen avulla voidaan mahdollistaa sosiaalista kanssakäymistä ja edistää yhteisöllisyyttä, esimerkiksi jakamalla tietoa palveluasumisympäristön tapahtumista. Älykkäällä teknologialla voidaan tukea itsehoitoa, seurata terveyttä ja toimintakykyä ja parantaa kuntoutuksen saavutettavuutta. Lisäksi niillä voidaan vähentää työntekijöiden kognitiivista kuormitusta sekä vahvistaa koherenssin tunnetta työn hallinnan kautta. Ehkä tärkeimpänä hyötynä kuitenkin pidettiin teknologian vapauttamia henkilökuntaresursseja yksilölliseen kohtaamiseen ja hoitoon. 

Käyttäjälähtöisen kehittäjäkulttuurin haaste

Digitaalisuus on yleistyvä ja kehittyvä trendi palveluasumisessa, sillä se tarjoaa uusia mahdollisuuksia niin asukkaiden itsenäiseen elämään kuin myös työntekijöiden työn hallintaan. Mielenkiintoinen kysymys onkin, miten yritysten tuote- ja palvelukehittäjät ymmärtävät palveluasumisen tarpeiden, arvojen ja asenteiden merkityksen tuotekehittelyssä ja markkinoinnissa. Kyse on käyttäjälähtöisen kehittäjäkulttuurin luomisesta ja vahvistamisesta yritysten, ammattikorkeakoulujen sekä sosiaali- ja terveysalan asiakkaiden ja palvelujen tuottajien välille. Siinä eri alojen asiantuntijat oppivat tuntemaan toisensa ja kehittämään yhdessä parhaat ratkaisut.

Käyttäjälähtöisyysosaamisella ammattikorkeakoulut voisivat tarjota lisäarvoa muiden korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten verkostoille. Ainakin EU:n rahoitusohjelmien (Horizon 2020 ja Erasmus+) kuvausten perusteella sille olisi selvästi kysyntää myös kansainvälisessä innovaatiotoiminnassa.

Kirjoittajat:

  • Toini Harra, YTT, FL, toimintaterapeutti, Metropolia Ammattikorkeakoulu
  • Leila Lintula, TTM, toimintaterapeutti, Metropolia Ammattikorkeakoulu

Kuvat: Minna Kilpeläinen

Lähteet

Harra, Toini & Lintula, Leila 2018a. Käyttäjälähtöisyys älykkään palveluasumisen kehittämisessä. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Saatavana osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-099-1

Harra, Toini & Lintula, Leila 2018b. Käyttäjälähtöisyyttä tarvitaan etäkuntoutuksen kehittämisessä. Hippa-hanke Metropolia Ammattikorkeakoulu. Saatavana osoitteessa: https://hippa.metropolia.fi/2018/11/kayttajalahtoisyytta-tarvitaan-etakuntoutuksen-kehittamisessa/

Hippa − Hippa Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista digitalisaation avulla 2018. Saatavana osoitteessa: https://6aika.fi/uusi-hippa-hanke-kehittaa-alykasta-palveluasumista/ 

Huovinen, Pasi, Kärpänoja, Jyrki & Husso, Kai (toim.) 2019. Pk-yritysten yhteistyö korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten kanssa. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja TEM raportteja 2019:35. Saatavana osoitteessa: https://tem.fi/julkaisu?pubid=URN:ISBN:978-952-327-431-0

Koivisto, Katja & Meriläinen, Jaana 2020. Hippa-hankkeen yhteiskehittelyjä tutkittiin innovaatioprojektissa: teknologia tukee arjen osallistumista. Hippa-hanke Metropolia Ammattikorkeakoulu. Saatavana osoitteessa: https://hippa.metropolia.fi/2020/03/hippa-hankkeen-yhteiskehittelyja-tutkittiin-innovaatioprojektissa-teknologia-tukee-arjen-osallistumista/


PA-Digi 2017. Palveluasumisen digitaalisen pilotointiympäristön rakentaminen. Saatavana osoitteessa: http://www.kiradigi.fi/kokeiluhankkeet/kokeiluhankkeet/palveluasumisen-uusien-teknologioiden-kokeiluymparisto.html

Salminen, Anna-Liisa & Hiekkala, Sinikka & Stenberg, Jan-Henry 2016. Etäkuntoutus. Kelan tutkimus. Helsinki. Saatavana osoitteessa: http://www.kela.fi/documents/10180/0/Et%C3%A4kuntoutus/4a50ddb8-560c-47b4-94ed-09561f6981df

AiheYleinen

11/03/2020 - Tarja Heinonen

Tampereen kehittäjäklubi ihmisten näköisten palveluiden äärellä

Tampereen kehittäjäklubi aloitti vuoden 2020 kokoontumalla 29.1. TAMKin Y-kampuksen Backstagella ihmisten näköisten palveluiden äärelle. Ajankohtaiset alustukset herättivät klubilaiset keskustelemaan aktiivisesti. Projektipäällikkö Tarja Heinonen avasi aamun Hippa-hankkeen Hollannin benchmarking-matkan terveisillä. Sittardissa sijaitsevan Zuyerland-sairaalan innovatiiviset ratkaisut kiinnostivat kuulijoita erityisesti ja keskustelussa pohdittiin, voitaisiinko Suomessa hyödyntää vastaavia ratkaisuja. Tarja kertoi myös TAMKiin kevään aikana valmistuvasta Sote Virtual Labista, tutkimus-,kehittämis- ja oppimisympäristöstä, jota tullaan hyödyntämään myös Hippa-hankkeen toiminnassa.

Tarja Heinonen toi Klubiin terveiset Hollannista.

Yrityksen puheenvuoro kehittäjäklubissa oli tällä kertaa Invantor Oy:n toimitusjohtaja Esko Vihavalla. Hän kertoi yrityksen kokemuksista Hippa-hankkeessa toteutetusta Taikalattia-testauksesta Kuuselan seniorikeskuksessa. Kuuselan seniorikeskus on yksi TAMKin autenttisen testausympäristön Pirkanmaan Senioripalvelut Oy:n senioritaloista Tampereella.

Esko Vihava Invantor Oy:stä kertoi aidon käyttäjäpalautteen olevan tärkeää yrittäjille.

Testauksessa nousi erityisesti esiin ammattilaisten aktiivinen panos onnistuneeseen testausprosessiin. Erityiskiitos toteutuksen onnistumisesta kuuluukin Kuuselakeskuksen fysioterapeuteille ja toimintaterapeutti-opiskelijalle, joiden omistautuminen Taikalattian kahden viikon testaukseen oli esimerkillistä. Invantor koki aidon käyttäjäkokemuksen saamisen ensiarvoisen tärkeäksi yritykselle.

Taikalattian testaus Kuuselassa toi mukavia hetkiä asukkaille ja henkilökunnalle.

Klubilaiset kuulivat myös Tampereen kaupungin työllisyys- ja kasvupalveluiden yrityskoordinaattori Ulla Lukkarin puheenvuorossa ”Mitä voimme tarjota yrityksille?” työllistymisestä aloilla, joilla on työvoimapulaa, kuten hoiva- ja IT-ala. Nämä alat koskettavat myös Hippa-hankkeen aihepiirejä. Tampereen kaupunki tarjoaa yrityksille erilaisia palveluita, kuten TreStartin TalentSpace, jossa työnhakijat ja työnantajat kohtaavat.

Ulla Lukkari Tampereen kaupungilta valotti klubilaisille kaupungin palveluita yrityksille.

Ullan alustus herätti aktiivista keskustelua mm. kotiin tarjottavien palveluiden mahdollisuuksista. Keskustelu johdatteli klubin Tampellan Työhuone Oy:n sisustussuunnittelija Tuija Salmen esitykseen ”Muistiystävällinen koti” – Ikääntymisen erityispiirteet huomioivaan sisustussuunnitteluun. Esitys valotti konkreettisesti asioita, joilla kotiasumisesta on mahdollista saada turvallinen ja itsenäistä asumista tukeva, mm. valaistuksen keinoin.

Sisustussuunnittelun mahdollisuuksista itsenäisen asumisen tukemisessa kertoi Tuija Salmi Tampellan Työhuone Oy:stä.

Tuija kertoi, että on tärkeää pitää mielessä se, että muistisairaan ja ikääntynen asunnon olevan KOTI, ei vain kodinomainen asunto. Sisustuksen merkitys on ikääntyneen elämässä jokapäiväinen; miten päivä lähtee käyntiin eli kuinka pääsee sängystä itse ylös. Erilaisilla nykyaikaisilla ratkaisuilla voidaan kotia saada entistä viihtyisämmäksi, kuten esimerkiksi sähkötakalla. Myöskään pihan käyttöä ja hyödyntämistä ei kannata unohtaa. Valon merkitys on suuri erityisesti päivärytmin ylläpitämisessä. Huomioitavaa on myös se, että 60-vuotiaan valontarve on noin 3 kertaa suurempi kuin 20-vuotiaan. Tällä on merkitystä mm. eri värien näkemisessä ”Ilman valoa ei ole värejä”.

Aiheeseen voi tutustua lisää Tuija Salmen ja Taina Semin kirjassa ”Yötaivaan toivo”.

Aamukahvitarjoilusta vastasivat TAMKin Catering Studion 1. vuoden restonomiopiskelijat, jotka saivat tärkeää kokemusta tarjoilun kokonaistoteuttamisesta tarjouspyyntöön vastaamisesta lähtien.

Teksti: Suvi Hagström ja Tarja Heinonen
Kuvat: Suvi Hagström

ToimintaYleinen

11/03/2020 - Minna Kilpeläinen

Aistihuone virkistää ja rauhoittaa Kustaankartanon seniorikeskuksessa – digitaalisista ratkaisuista paljon hyötyjä

OiOi:n Elämysseinän avulla voi ratkaista pähkinöitä, nauttia maisemista ja luoda uusia elämyksiä.

Metropolian ja Myllypuron seniorikeskuksen väkeä kävi tammi-helmikuussa 2020 tutustumassa Kustaankartanon erilaisiin digitaalisiin ratkaisuihin. Aistihuone ilahdutti monilla virtuaalisilla maisemillaan ja muistia stimuloivilla peleillään. Hierovat istuimet tuntuvat ihanalta, kun samalla voi katsella kauniita maisemia eri paikoista ja eri vuodenaikoina. Turvallisuuden tunnetta ja hoitamisen arkea sujuvoittaa puolestaan älylattia, joka kertoo hoitajille, milloin asukas on noussut jalkeille, tai jos vessassa viivytään liian pitkään.

Osastonhoitaja Jaana Pilvinen esittelee seinää Kustaankartanon seniorikeskuksen E-osaston aistihuoneessa. Toini Harra Metropoliasta ja Katja Lahtinen Myllypuron seniorikeskuksesta kokeilevat interaktiivista maalausta.

Digitaalisen ja multisensorisen aistihuoneen on Kustaankartanoon toteuttanut OiOi Collective Oy yhteistyössä Helsingin kaupungin innovaatioyhtiö Forum Virium Helsingin, Kustaankartanon Seniorikeskuksen ja Helsingin Palvelukeskuksen kanssa. Aistihuoneen tavoitteena on parantaa muistisairaiden ikäihmisten elämänlaatua. Aistihuoneen interaktiivinen Elämysseinä on rakennettu Kustaankartanoon joulukuussa 2019, ja se on kokeilussa kesäkuun 2020 loppuun asti.

Elämysseinässä voi nuolikuvakkeita pyyhkäisemällä valita maiseman eri vuodenajoilta ja eri paikoista. Videoissa maisema elää tyynesti ja virittää omaa mielikuvitusta lisää.

Elämysseinältä pääsee moniin maisemiin.

Aistihuone voi vähentää lääkkeiden tarvetta

“Kokeilun yhteydessä tutkitaan myös mahdollisuutta korvata lääkehoitoa rauhoittavilla elämyksillä. Meillä on jo lupaavia osoituksia siitä, että esimerkiksi rauhoittavia- tai unilääkkeitä on voitu vähentää”, Pilvinen sanoo.

“Muistisairaat voivat olla joskus aggressiivisia, ja aistihuone toimii silloin rauhoittavana paikkana. Olemme esimerkiksi tuoneet  yhden hermostuneen papan vaikka kesken ruokailun tänne rauhoittumaan. Sitten pappa on taas voinut jatkaa syömistä ja on voinut oikein hyvin loppupäivän”, Pilvinen kertoo.

Leena Tupasela Myllypuron seniorikeskuksesta sekä Ulla Vehkaperä, Leila Lintula ja Harri Hahkala Metropolia AMK:sta innostuivat Elämysseinästä.

Esteettisiä elämyksiä myös esineillä

Pilvinen on nauttinut aistihuoneen kokoamisesta, koska hän on voinut toteuttaa visualistin lahjojaan. Pilvinen on toiminut ennen hoitoalalle siirtymistään lavastajana Yleisradiossa.

Jaana Pilvinen on ollut rakentamassa myös pientä odostustilaa aistihuoneeseen.

“Olemme rakentaneet jo aistihuoneen edustalla olevan tilan sellaiseksi, että se vie luonnon maisemiin omaa vuoroa odottaessa. Kun siristät silmiäsi, niin etkö näekin tässä koivumetsän?” Pilvinen innostaa. 

Aistihuoneeseen mennään verhon raosta, ja sisällä kävijää odottaa pieniä asetelmia luonnon elementeistä, valoista ja solisevasta vedestä.

Myös fyysiset esineet ja kasvit luovat virikkeitä eri aisteille.

“Oioin tekemä elämysseinä on ollut hyvin suosittu asiakkaiden keskuudessa, ja hoitajatkin pitävät tästä valtavasti”, Pilvinen kehuu.

HIPPA-hankkeen kiinteistö- ja rakennustekniikan asiantuntija Harri Hahkala maalaamassa.

Kroppa ja aivot jumppaamaan

Elämysseinä on hyvä fysioterapiamuoto, kun erilaisten sivellinvaihtoehtojen avulla voi luoda vaikka kokonaisen seinän kokoisen kukkatarhan tai laajan maiseman täyteen revontulia.

Seinälle voi maalata vaikka syksyn lehtiä.

Elämysseinän sisältönä on myös muistipelejä.

“Muistipelejä on meillä käytetty vähemmän. Usein asukkaat ja hoitajat haluavat tulla tänne vain rentoutumaan. Pelit haastavat meitä itseämmekin miettimään kovasti. Otettaisiinko se taso ykkönen, niin kuin meillä aina?” Pilvinen nauraa valitessaan peliä.

Pelejä on monentasoisia.

Teknisesti vaivaton rakentaa

Aistihuoneen Elämysseinä on teknisenä ratkaisuna helppo asentaa monenlaisiin tiloihin. Mitään uutta ei tarvitse rakentaa, mutta johtoja täytyy vetää hieman uusista paikoista. Videotykki muodostaa kuvan ja seinäpintaa tarkkailee pieni sensoriyksikkö, joka havaitsee kosketuksen seinällä. Pilvinen raottaa verhoa ja näyttää, miten vähin laittein Elämysseinä toimii.

Elämysseinän teknologia mahtuu pieneen tilaan.

HIPPA-väki on keksinnöstä hyvin innostunut. “Voiko tämän ottaa mukaan?”, Myllypuron seniorikeskuksen palvelupäällikkö Katja Lahtinen kysäisee pilke silmäkulmassaan.

Myllypuron seniorikeskuksen palvelupäällikkö Katja Lahtinen innostui Kustaankartanon seniorikeskuksen osastonhoitaja Jaana Pilvisen esittelemästä maalaussovelluksesta.

Isolta kosketusnäytöltä virkistystä netin uumenista

Kustaankartanon seniorikekuksessa kokeillaan mielellään monia erilaisia digitaalisia kulttuurituotteita. HIPPA-hankkeessakin mukana olevan Kuori Oy:n Jättitabletti Yeti toimii isona kosketusäyttönä mihin tahansa netissä oleviin sisältöihin tai laitteeseen ladattaviin sovelluksiin. Kosketusnäytön avulla voi niin maalata kuin soittaa rumpuja tai katsoa YouTubesta elokuvia ja kuunnella musiikkia.

“Asukkaat ovat olleet tähän niin ihastuneita, etteivät haluaisi luopua tästä”, kulttuuriohjaaja Emilia Högström kertoo.

Kulttuuriohjaaja Emilia Högström esitteli Yeti Tabletia Kustaankartanon seniorikeskuksen pressipäivänä 17.1.2020.

Turvaa älylattiasta

Kustaankartanon seniorikeskuksessa on myös käytössä MariCare Oy:n Elsi älylattia, jonka ratkaisu perustuu sensoreihin ja sitä kautta asukkaiden liikkeentunnistamiseen. 

“Ratkaisu ei kuvissa näy, vaan huoneemme ovat ihan samanlaisia kuin kaikki perinteisetkin huoneet. Teknologia on piilossa lattian alla”, Pilvinen kertoo.

Älylattian sensoroidut alueet aktivoituvat asukkaan liikkeistä tai jos asukas on pitkään paikallaan lattialla.

Lattiassa olevien sensorien avulla voidaan tietokoneen ruudulta seurata, missä huoneessa tapahtuu liikehdintää tai jos asukas on vaikkapa kaatunut lattialle. Jos vessassa ollaan liian pitkään, tietää hoitaja mennä apuun.

Kun hoitajia on yövuorossa vain yksi, sensoriteknologia vähentää selvästi turhia käyntejä ja auttaa nopeamman avun saamisessa oikeassa paikassa.

“Olemme näiden ratkaisujen kautta huomanneet digitaalisuuuden tuovan monia hyötyjä arjen turvallisuuden lisääntymisen, toimintakyvyn paranemisen  ja paremman olon kautta”, Pilvinen summaa.

OiOi:n Elämysseinän talvimaisema on Mäkrävaaralta.

Teksti, kuvat ja video: Minna Kilpeläinen, FM, KM, freelancer-toimittaja, projektiasiantuntija, HIPPA-hanke

ToimintaYleinen

05/03/2020 - Katja Koivisto

HIPPA-hankkeen yhteiskehittelyjä tutkittiin innovaatioprojektissa: teknologia tukee arjen osallistumista

Hyvät kysymykset vievät yhteiskehittelyä eteenpäin. Panu Karhinen kertoo ryhmänsä ideoista.

HIPPA-hanke tarjosi moniammatillisen yhteistyön mahdollisuuden toimintaterapeutti- ja sairaanhoitaja-opiskelijoille, jotka toteuttivat parityönä hankkeen puitteissa Innovaatioprojektiopinnot. Opiskelijat osallistuivat kevään 2019 aikana viiden eri HIPPA-hankkeessa mukana olevan tuotteen ja palvelun yhteiskehittelytilaisuuteen. Tilaisuuksissa muodostunutta tietoa tarkasteltiin toimintaterapian ja terveyden edistämisen viitekehyksistä käsin tarkoituksena tuoda esiin terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmia mm. tuotteiden ja palvelujen käyttäjälähtöistä jatkokehittelyä varten.

Työ keskittyi tuomaan esiin hyötyjä ja positiivisia vaikutuksia, joita kyseisten teknologisten ratkaisujen käyttäminen voisi tuottaa palveluasumisen toimintaympäristöissä toimiville ihmisille. Projektityön perustana oli viitekehysten ohjaamana näkemys terveydestä ja hyvinvoinnista kokonaisvaltaisena, subjektiivisena kokemuksena, sekä arkisesta toiminnasta terveyden ja hyvinvoinnin edellytyksenä. Lisäksi asiakaslähtöisyys, näkemys ihmisen luontaisesta tarpeesta toimia ja osallistua elämään autonomisena, aktiivisena toimijana sekä kuulua johonkin ohjasivat työskentelyä.

Yhteiskehittelyssä ryhmät kiersivät katsomassa toistensa ideoita ja toivat niihin lisää näkökulmia.

Tarkastellut teknologiset ratkaisut jäsenneltiin ICF-luokituksen Ympäristötekijöinä sekä niiden mahdollisina vaikutuksina ICF:n Suoritusten ja osallistumisen osa-alueisiin (WHO 2011). Toimintaterapian viitekehyksenä hyödynnettiin kanadalaista toiminnallisuuden ja sitoutumisen mallia (CMOP-E), joka ohjasi huomioimaan kokonaisvaltaisesti ihmisen; ikääntyneen, työntekijän tai omaisen, toiminnan sekä palveluasumisen toimintaympäristön vuorovaikutteista suhdetta (Polatajko, Townsend & Craik 2007).

HIPPA-hankkeen perusajatuksen mukaan teknologisten ratkaisujen tulisi vastata ikääntyvien osallistumisen ja mielekkään toiminnan, turvallisuuden, liikkumisen ja saavutettavuuden tarpeisiin. Teknologia voisi siten osaltaan turvata hyvää ikääntymistä ylläpitämällä tai parantamalla elämänlaatua. Kyse on ihmisten arjen toimintojen helpottamisesta, jossa teknologian rooli on avustaa arkisten päämäärien saavuttamisessa. Näin ollen toiminnan ymmärtäminen on keskeistä teknologian kehittämisessä; mitkä ovat ikääntyneen arjessa merkityksellisiä toimintoja, mihin toiminnalliseen tarpeeseen teknologia tuo apua, mitä vaikutuksia käyttämisellä on tai kenen tarpeita teknologian käyttäminen täyttää?

Terveyden edistämisen viitekehyksenä salutogeeninen näkökulma (Antonovsky 1979) syvensi toiminnallisuuden tarkastelua yksilön koherenssin tunteen huomioimisella. Koherenssin tunteella tarkoitetaan ihmisen tunnetta siitä, että elämä on sekä sisäisesti että ulkoisesti hallittavaa, ymmärrettävää ja mielekästä. Tällöin elämällä on rakenne, ja se on selitettävissä ja ennustettavissa. Koherenssin tunteen avulla ihminen voi suhtautua haastaviin elämäntilanteisiin siten, että ratkaisujen löytäminen on mahdollista. Yhdessä käytetyt viitekehykset ohjasivat tarkastelemaan tuotteiden ja palvelujen vaikutuksia toimintakyvyn ja terveyden edistämisen näkökulmista.

Tarkastellut tuotteet ja palvelut pyrkivät tuomaan ratkaisuja palveluasumisen toimintaympäristön erilaisiin tarpeisiin. Mukana oli ns. aktiivista teknologiaa, kuten viestintätyökalu, chatbot ja kuntouttava peli, joiden käyttäminen tukisi käyttäjän omaa toimintaa sekä ns. passiivista teknologiaa, kuten paikannuspalveluita, jotka eivät vaadi käyttäjältä toimenpiteitä. Yhtä lukuun ottamatta ratkaisut olivat tarkoitettu ikääntyneiden omaan käyttöön ja olivat myös hyödynnettävissä työntekijöiden tai omaisten tarpeisiin. Näin ollen niiden käytön vaikutuksia tarkasteltiin kaikkien käyttäjien näkökulmista.

Yhteiskehittelyssä pohdittiin, millaista tietoa kerätään ja kertooko se tuotekehityksen kannalta oikeista asioista.

Kaikkiaan teknologian nähtiin voivan tukea yksilön osallistumista arjen toimintoihin. Ikääntyneen arjessa teknologia voi tukea arjen hallintaa mm. ohjaamalla päivärytmiä ja toimintaa,​ sekä mm. muistuttaa, ohjeistaa, ohjata ja kannustaa ikääntynyttä​ sekä lisätä niin ikääntyneen kuin omaistenkin turvallisuuden tunnetta. Teknologian avulla voidaan myös poistaa esimerkiksi itsenäisen liikkumisen esteitä, ja antaa käyttäjälle lisää vapautta käyttää jäljellä olevia voimavarojaan. Näin ollen se tukee toimijuutta ja voi tehdä osaltaan elämästä ymmärrettävää ja hallittavaa. Aktiivisen toimijuuden kautta elämään tulee sisältöä ja mielekkyyttä.

Teknologia voi myös auttaa yksinäisyyden vähentämisessä sekä tukea osallisuutta yhteiskuntaan. Teknologia voi itsessään toimia seurana, mutta sen avulla on myös mahdollista lisätä sosiaalista kanssakäymistä ja edistää yhteisöllisyyttä. Tämä voi tapahtua vaikka etäosallistumalla tilaisuuksiin, joihin muuten olisi mahdotonta osallistua. Osa käyttäjistä voisi myös kokea virtuaalimaailman viihdyttäväksi ja löytää tätä kautta myös virtuaalisen sosiaalisen viiteryhmän. Yleisesti teknologian avulla voidaan jakaa tietoa ympäröivästä maailmasta ja tapahtumista.   Teknologian hyödyntäminen itsessään kuuluu aikakauteemme, ja sen käyttäminen voi vahvistaa pärjäämisen ja toimijuuden kokemuksia. 

Teknologia tukee myös ikääntyneen valinnanvapautta ja autonomiaa ollessaan riippumaton ajasta ja paikasta, mikä edistää myös kuntoutuksen saavutettavuutta. Teknologian käyttö mahdollistaa myös terveyden ja toimintakyvyn seurannan sekä palautteen antamisen. Tämä voi edistää kuntoutusmotivaatiota sekä tukea itsehoitoa. Teknologian hyödyntäminen tällä tavoin terveyden ja toimintakyvyn seurannassa mahdollistaa myös ennaltaehkäisyn.

Leila Lintulan ryhmässä keskusteltiin kotihoidon roolista teknologisen tuotteen testauksessa.

Työssämme nousi esille myös teknologian hyötyjä palveluasumisen työntekijöiden ja ikääntyneiden omaisten näkökulmista. Teknologian oikeanlainen hyödyntäminen tuo turvaa henkilökunnalle ja omaisille sekä vähentää huolta. Työhyvinvoinnin näkökulmasta taas tarkastellut tuotteet ja palvelut helpottavat työtehtäviä vähentämällä työntekijöiden kognitiivista kuormitusta ja turhaa työtä, toimimalla perehdyttäjänä, auttamalla hallitsemaan kokonaisuuksia sekä edistämällä tiedonkulkua ja palautteenantoa. Työntekijän koherenssin tunne vahvistuu työn hallinnan kautta, lisäten tunnetta työn mielekkyydestä ja merkityksestä. ​Tärkeänä hyötynä pidettiin teknologian vapauttamia henkilökuntaresursseja, joita voitaisiin käyttää aitoon sekä yksilölliseen kohtaamiseen ja hoitoon.

Tarkastelluilla tuotteilla ja palveluilla oli myös mahdollista edistää tiedonkulkua ja yhteyttä omaisten ja työntekijöiden välillä. ​Omaisten nähtiin saavan ikääntyneen arki lähemmäksi omaansa. Tämä vahvistaa osaltaan omaisasiantuntijuutta, ja mahdollistaa huolissaan oleville omaisille hallinnan ja turvallisuuden tunteiden voimistuminen. Kaikella mainitulla voisi olla vaikutusta myös ikääntyneen arjessa toimivien osapuolten asenteisiin.  

Ennen kuin mikään esille nostetuista hyödyistä on saavutettavissa, tulee harkita yksilöllisesti, olisiko teknologiasta aktuaalista hyötyä kyseiselle ihmiselle ja millaisia vaikutuksia sen käyttämisellä voisi olla. Olisiko teknologia mahdollista liittää juuri kyseisen ihmisen tilanteeseen ja elämäntarinaan – arkeen, tottumuksiin ja toimintaan? Keskeinen kysymys kaikkien tuotteiden ja palvelujen kohdalla oli se, pystyykö loppukäyttäjä käyttämään tuotetta. Toimintakyvyn rajoitteet, mahdollisesti jo pitkällekin edennyt muistisairaus tai muut kognitiiviset vaikeudet asettavat haasteita tuotekehitykselle. Teknologialla on valtava potentiaali parantaa ihmisten elämänlaatua, edistää fyysistä ja psyykkistä terveyttä sekä säästää yhteiskunnan resursseja. Toivottujen vaikutusten toteutumisen edellytyksenä on kuitenkin todellinen tarve sekä tuotteen intuitiivinen ja yksinkertainen käytettävyys.

Hyödyistään huolimatta teknologia ei kuitenkaan voi korvata aitoa ihmisten välistä kohtaamista. Ikääntyneen, hoitohenkilökunnan tai omaisten tilanteeseen soveltuessaan teknologinen ratkaisu voi olla hyödyllinen osa palveluasumisen arkea, mutta teknologia ei voi korvata ihmisten välisiä kohtaamisia. Moniammatillinen yhteistyö osoitti myös ikäteknologian tuotekehityksen tarvitsevan käyttäjälähtöistä ymmärrystä, jota eri alojen teoreettiset lähestymistavat ja asiantuntijuus tarjoavat.

Kirjoittajat:

Katja Koivisto, toimintaterapeuttiopiskelija, Metropolia AMK
Jaana Merilahti, sairaanhoitaja, valmistunut Metropolia AMK:sta joulukuussa 2019

Kuvat: Minna Kilpeläinen

Lähteet:

Antonovsky A., 1979. Health, Stress and Coping. 2 painos. San Francisco:Jossey- Bass.

ICF – Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus. 2011. 4 p. Helsinki: World Health Organization & Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakes.

Polatajko, H.J., Townsend, E.A. & Craik, J. 2007. Canadian Model of Occupational Performance and Engagement (CMOP-E). In Enabling Occupation II: Advancing an Occupational Therapy Vision of Health, Well-being, & Justice through Occupation. E.A. Townsend & H.J. Polatajko, Eds. Ottawa, ON: CAOT Publications ACE. 22-36

AiheYleinen

04/03/2020 - Kirsi Jokinen

HIPPA-hankkeen benchmarking-matka Ulvilaan ja Poriin

Oulun HIPPA-hankeväki teki 25.2.2020 opintomatkan Satakuntaan. Ulvilassa tutustuttiin toisen asteen ammatillisen kouluttajan, Sataedun tutkimus-, kehitys- ja oppimisympäristöön MeWet-kotiin. Porissa vierailtiin elinkeino- ja kehitysyhtiö Prizztech Oy:ssä ja kuultiin RoboAI-innovaatioalustasta.

Vierailupäivä alkoi Ulvilassa vierailulla Sataedun MeWet-älykotiin (Multifunctional environment for Well-being enhancing technology). Sataedun lehtori ja projektikoordinaattori Krista Toivonen otti seurueemme vastaan ja esitteli kotia.

Sataedun MeWet-koti Ulvilassa on kehitetty yhteistyössä oppilaitosten ja yritysten kanssa.

MeWet on älykoti, joka on suunniteltu asukkaille, joilla on toimintakykyrajoitteita. Kodin ratkaisut helpottavat arkea ja tukevat toimintakykyrajoitteisen asukkaan itsenäistä asumista. Erityistä huomiota on kiinnitetty esteettömyyteen ja hyödynnetty hyvinvointiteknologiaa.

Monialainen oppimisympäristö

MeWet-koti on eri ammattialojen opiskelijoiden oppimisympäristö. Sitä hyödynnetään teknologia-, hyvinvointi- ja rakennusalan opiskelussa. Kodin suunnittelussa ja rakentamisessa ovat olleet mukana hyvinvointi-, rakennus-, sähkö-, ICT- ja sisustusalan opiskelijat. Rakennustyössä on ollut mukana sähkö- ja automaatioalan vaihto-opiskelijoita. Suunnittelu on tehty yhteistyössä Sataedun, Satakunnan ammattikorkeakoulun (SAMK) ja yritysten kanssa. Koti on suunniteltu ja toteutettu Satakuntaliiton rahoittamissa EAKR-hankkeissa. Kodin toimintaa ja kehittämistä rahoitetaan tällä hetkellä Satakunta DigiHealth ‑hankkeessa.

Kodin tekniset ratkaisut on kuvattu yksityiskohtaisesti MeWet-kodin nettisivuilla https://mewethome.com/tekniset-tiedot/

Sisustusalan aikuisopiskelija teki näyttönä kotiin sisustussuunnitelman, jonka mukaan hankinnat toteutettiin.
Kodissa asusteleva Robo-kissa on vieraillut lähihoitajaopiskelijoiden mukana erilaisissa toimintaympäristöissä.
Kylpyhuoneessa on Oraksen hanajärjestelmä ja Väinö Korpisen kalusteita. Punaista väriä on käytetty selkeyttämään ympäristöä.

Vaikuttavaa yhteistyötä koulutusasteiden välillä

MeWet-kodissa toteutuu konkreettisesti eri koulutusasteiden välinen yhteistyö. Kodin suunnittelussa olivat mukana SAMKin hyvinvointiteknologian Master-tutkinnon opiskelijat sekä Sataedun sisustusalan opiskelijat ja vanhustyöhön erikoistuvat lähihoitajaopiskelijat. Toisen asteen ammatillisena kouluttajana Sataedu hyödyntää kotia työelämäyhteistyössä. SAMKin hyvinvointia edistävä teknologian tutkimusryhmä käyttää kotia tutkimusympäristönä.

Keittiössä vapaa jalkatila mahdollistaa työskentelyn esim. istuen.
Kameran avulla on mahdollista nähdä jääkaapin sisältö älykännykän kautta. Jääkaappi on tavallinen kuluttajatuote.
Makuuhuoneessa on myös työskentelypiste. Harmoninen värimaailma ulottuu makuuhuoneeseen.
Rauhoittava pehmokoira on edullinen hankinta ja sitä käytetään asiakastyössä.

Kodin ovet ovat avoinna kaikille

Koti on kohtaamispaikka hyvinvointiteknologian kehittäjille, yrityksille ja käyttäjille. Kodissa on mahdollisuus tutustua olemassa olevaan ja myös kehitettävään teknologiaan. Koti toimii testiympäristönä ja siellä vierailee uusista tuotteista kiinnostuneita asiakkaita.

Aistikas arki -matkalaukussa on välineitä, jotka aktivoivat eri aisteja. Aistiherkkyydet voivat vaikeuttaa toimimista arjen tilanteissa.
Arjen apuvälineet -laukussa on pienapuvälineitä, joita voi ostaa tavallisista marketeista. Opiskelijat ovat laatineet apuvälineille käyttöohjeita.
Laukku matkustaa opiskelijoiden mukana asiakkaiden ja ammattilaisten pariin. Pienet teknologiset välineet, esim. muistuttajat, tulevat näin tutuksi.

Porissa toimintaa kehitetään hankkeiden avulla

Iltapäivän vierailukohteena oli Prizztech Oy:n toimisto, jossa tapasimme projektipäällikkö Niina Holapan Prizztechilta sekä tekoälyn tutkimusryhmän vetäjän dosentti Anu Holmin ja Mervi Vähätalon Satakunnan ammattikorkeakoululta (SAMK).

Prizztech on elinkeino- ja kehitysyhtiö, jonka omistajia ovat satakuntalaiset kunnat. Yhtiö tarjoaa yrityksille palveluja tuotekehityksen tueksi, yritysneuvontaa sekä kaupallistamisen tukea.

Prizztech on kumppani useissa alueen EAKR-hankkeissa.

Niina Holappa kertoi Satakunta DigiHealth -hankkeesta, joka on Prizztech Oy:n, Sataedun, Satakunnan ammattikorkeakoulun, Tampereen yliopiston ja WinNovan yhteishanke. Hanke tarjoaa mahdollisuuksia teknologioiden suunnitteluun, testaamiseen ja kehittämiseen sekä palvelumuotoiluun aidoissa asiakasympäristöissä. Kävimme vilkasta keskustelua Porin ja Oulun alueen vahvuuksista ja yhteneväisyyksistä alueyhteistyön ja hyvinvointiteknologian kehittämisessä.

Niina Holapan vieraina Prizztechin toimistolla.

RoboAI on uusi tutkimuksen ja tuotekehityksen sekä koulutuksen ja osaamisen globaali innovaatioalusta. Anu Holm kertoi, että RoboAI:n tutkimus- ja tuotekehityskeskus tarjoaa yrityksille automaatioon, robotiikkaan ja tekoälyyn liittyviä tuotekehityspalveluja sekä startup-palveluja opiskelijoille ja aloittaville yrittäjille. Satasairaala ja SAMK yhdistävät RoboAI:ssa automaation, robotiikan, tekoälyn ja hyvinvointiteknologian osaamisen teollisuuden lisäksi lääketieteen ja terveydenhuollon hyödynnettäväksi. Innovaatioalustoja kehitetään kaksi: Satasairaalan tutkimus- ja kehityskeskus eli simulaatiotila sekä Auria tietopalveluiden tietoallas.

Simulaatiotilassa terveysteknologiaa testataan ja kehitetään mahdollisimman autenttisessa ympäristössä.  Yritykset saavat testauksissa suoraa palautetta terveydenhuollon ammattilaisilta, ja kun tuotekehitys on pidemmällä, tuotetta testataan sairaalan kliinisessä toiminnassa. Kenttätutkimusmenetelmien testaus on aloitettu useissa projekteissa.

Yhtenä esimerkkinä uudesta suunnitellusta palvelumallista on Perusturvan Pori75-neuvolatoimintahankkeeseen sidottu uniapnean tunnistamisen malli. Kuvassa Anu Holm.

Auria Tietopalveluiden tietoallas yhtenäistää tuhansien potilaiden vuosikymmenen aikaiset terveystiedot yhdeksi tietovarannoksi. Altaasta löytyvät Satasairaalan, Vaasan keskussairaalan sekä Turun yliopistollisen keskussairaalan erikoissairaanhoidon tiedot sekä yksittäisten kuntien perusterveydenhuollon ja yksityisten laboratorioiden tietoja. Tietoaltaan hyödyntämisen mahdollistaa toukokuussa 2019 voimaan tullut Toisiokäyttölaki, joka parantaa tiedon käytön edellytyksiä kansalaisten terveyteen, sairauksien ehkäisemiseen ja uusien hoitomenetelmien kehittämiseen liittyvään tutkimus- ja innovaatiotoimintaan.

Satakunnassa kuulemamme ja kokemamme perusteella olimme vaikuttuneita alueen osapuolten välisestä yhteistyöstä, yhteistyön saumattomuudesta ja tahtotilasta ratkaista alueen yhteisiä haasteita.

Teksti: Kirsi Jokinen (Oamk), Eliisa Niilekselä (Oamk), Jaana Kokko (Oulun kaupunki) ja Päivi Meriläinen (Oulun kaupunki)

Kuvat: Kirsi Jokinen

ToimintaYleinen

30/01/2020 - Arttu-Pekka Tavia

Oulu on sopivan kokoinen

OuluHealth on yksi Oulun viidestä Innovaatioallianssin innovaatioekosysteemistä. Se tuo yhteen tutkimuksen, julkisen sektorin ja yksityisten toimijoiden resurssit life science-toimialan innovaatioiden kehittämiseksi ja niiden kaupallistamiseksi. 


Ekosysteemi toimii tehokkaasti, koska Oulu ei ole liian pieni eikä liian iso. Oulu on juuri sopivan kokoinen yritykselle kehittyä ja kansainvälistyä. Alueen toimijoiden palvelut ovat helposti saavutettavissa, ja sopivan kokoinen yhteistyöverkosto mahdollistaa nopean ja ketterän kehittämisen. Vanha totuus pitää tässäkin paikkansa: mitä pienempi kylä sen paremmin toisten tekemiset tunnetaan.

OuluHealth virtuaalimaailmassa. Kuva: OuluHealth

Systemaattisesta yhteistyömallien kehittämisestä johtuen Oulun talousalueelle on kehittynyt tehokkaasti ja mutkattomasti toimiva verkosto, joka tukee yritysten ja korkeakoulujen innovaatioiden kehittämistä ja niiden ennen kaikkea niiden kaupallistamista.

Kumppaneina OuluHealth-ekosysteemissä toimivat PPSHP, BusinessOulu, OAMK, Oulun kaupunki sekä Oulun yliopistolta Biobank Borealis of Northern Finland, Biocenter Oulu, CHT, MRC Oulu ja VTT.

Suurimpia tällä hetkellä olevista toimijoiden yhteisistä ponnistuksista on Ouluun rakennettava uusi yliopistollinen sairaala Tulevaisuuden sairaala 2030. Tavoitteena on rakentaa siitä maailman älykkäin terveydenhoitoalan keskittymä. Noin 900M€ projektin suunnittelu- ja rakennusprosessi on ekosysteemin kannalta kaksisuuntainen: ekosysteemin toimijat osallistuvat suunnitteluun ja toisaalta sieltä saadaan innovaatioita kehitettäväksi tavoitteena kansainvälinen kaupallistaminen. 

Konkreettinen yhteinen toiminto ekosysteemissä on OuluHealth Labs, joka tarjoaa toimialan yrityksille testauspalveluita aina ideavaiheesta tuotekehitykseen ja edelleen testaamiseen autenttisessa ympäristössä. Tämä mahdollistaa suoraviivaisen tuotekehityksen siten, että kaikki toiminnot voidaan käytännössä suorittaa kävelymatkan päässä toisistaan.

Kehityksen jouhevan etenemisen varmistamiseksi kumppanit ovat yhteiskehittäneet Orchidea innovations:in kanssa IITA-ideanhallintatyökalun, jolla innovaatioprosessia on mahdollista johtaa monen eri organisaation kesken. Tällä pyritään saavuttamaan vieläkin jouhevampi eteneminen kehitysputkessa.


OuluHealth-ekosysteemi tarjoaa siis uusille innovaatiolle kehitysalustan, jossa voidaan ketterästi viedä läpi koko innovaatioprosessi ideavaiheesta kansainväliseen kaupallistamiseen saman linja-autovyöhykkeen sisällä. Oulu on tähän toimintaan sopivan kokoinen ja täällä on aina tilaa kasvaa.

AiheYleinen

28/01/2020 - Elina Merviö

Ideasta kaupalliseksi tuotteeksi – työpajasarja kiteyttää ajatukset

Esitysmateriaali, Teea Mäkelä, Insightia Oy

Tampereen ammattikorkeakoulun järjestämä kaupallistamisen työpajasarja tukee palveluasumisen digitalisaatiota kehittävien pk-yritysten tuotteiden ja palveluiden viemistä markkinoille. Pajasarjaan osallituvat seitsemän yritystä kehittävät liiketoimintamallia fasilitoinnin ja sparrauksen avulla. Tavoitteena on kehittää tuotteesta tai palvelusta menestyvää liiketoimintaa.

Pajoihin osallistuva Helen Chambers Living skills -yrityksestä kommentoi pajatyöskentelyn hyödyllisyyttä tammikuun 2020 tapaamisessa:  ”Työpajoista on ollut hyötyä yrityksellemme. Aikaisemmin en oikein osannut kiteyttää mitä me myymme, nyt osaan!”

Pajoissa mukana (vasemmalta): Elina Merviö/TAMK, Heikki Viitanen/Memocate Oy, Hanna Holma/Voimin Oy, Teo Tuovinen/Memocate Oy, Kalle Punto/Medeka Oy, Satu Niskanen/Voimin Oy, Helen Chambers/LivingSkills Oy, Riikka Takala /Hoitokoti Peltola Oy, Marika Vuorenmaa/TAMK, Irina Katajisto-Korhonen/Hoitokoti Peltola Oy. Kuva: Tarja Tittonen.

Kaupallistamisen työpajasarja alkoi marraskuussa 2019 TAMK:n Proakatemialla.

Sarja koostuu seuraavista aiheista:

  • Paja 1: Liikeidean kirkastus
  • Paja 2: Arvoa asiakkaalle
  • Paja 3: Palvelun tai tuoteidean paketointi
  • Paja 4: Paketti myyntiin: Pitchaus, markkinointi ja brändäys

Ensimmäisessä pajassa 15.11.2019 mietimme yritysten olemassaolon tarkoitusta ja liikeideaa. Tähän käytimme apuna Tampereen korkeakouluyhteisössä kehitettyä Impact Canvas® –työkalua (https://www.y-kampus.fi/yrittajyys/impact-canvas/). Työkalu auttaa kuvaamaan idean vaikuttavuutta ja kirkastamaan kokonaiskuvaa huomioiden mm. kilpailutilanne, asiakkaat ja tiimin kokoonpano sekä resurssit. Menestymisen edellytyksenä on kirkas visio, jota tavoitellaan systemaattisesti.

Seuraavassa työpajassa 13.12.2019 yritykset syventyivät tarkastelemaan omia asiakasryhmiään ja vahvistamaan asiakastuntemustaan ja arvon luontia. Anna Sutherland (Joiku Oy ja Sivupersoona Oy) korosti kolmea keskeistä tekijää arvonluonnissa: (1) ymmärrys, (2) empatia ja (3) kohtaaminen. ” Ymmärtäkää asiakasta ilman kiiltokuva-ajatusta! Tutkikaa arkea. Haastakaa, onko tämä se tapa, joka on asiakkaalle paras? Vai onko se paras vain teidän organisaatiolle?”, kehoitti Anna. Asiakaslupaus lunastetaan jokaisessa palveluhetkessä. Se ainoa konkreettinen tapa luoda arvoa asiakkaalle.

Kolmas työpaja 17.1.2020 vei yritykset määrittelemään asiakaspolkua erityisesti ostopäätösten kannalta. Huomionarvoista on, että asiakkaan ostokäyttäytyminen on muuttunut radikaalisti viimeisten vuosien aikana.

Kuva 1. Perinteinen myyntisuppilomalli. Esitysmateriaali, Teea Mäkelä, Insightia Oy

Yllä olevasta suppilomallista (kuva 1) on siirrytty haastavampaan sykliin, jossa päätöksiin vaikuttaa muiden ostajien antamat kommentit. Asiakas on paljon tietoisempi tuotteesta tai palvelusta tulessaan päätöstilanteeseen, jolloin asiakaskokemuksen kriittisten kohtien tunnistaminen on tärkeää. Alla oleva kuva kertoo uudenlaisesta ostokäyttäytymisestä, jossa vaikuttamisen pisteitä on paljon runsaammin.

Kuva 2: 2020-luvun ostoprosessi. Esitysmateriaali, Teea Mäkelä, Insightia Oy

Neljännellä kerralla 14.2.2020 viimeistellään kaupallistamisen työpajasarja keskittymällä liiniin markkinointiin. Tällä tarkoitetaan ideoiden kokeilua ja testausta jo varhaisessa vaiheessa ja keskittymistä viesteihin, jotka varmasti toimivat. Huipennuksena jokainen kehityshakuinen yritys hioo oman pitchauksensa huippukuntoon asiantuntijan sparraamana.

Kirjoittajat: Työpajojen kouluttajat Elina Merviö ja Marika Vuorenmaa

Elina Merviö on TAMK:n Proakatemian valmentaja sekä yrittäjyyden tiimiesimies. Proakatemia kouluttaa Yrittäjyyden ja tiimijohtamisen amk- ja yamk- tutkintoja. Elina toimii kaupallistamisen asiantuntijana hankkeessa 6Aika: Hippa – Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista älykkään teknologian avulla.

Marika Vuorenmaa on Tampereen korkeakouluyhteisön Y-kampuksen tiimipäällikkö. Y-kampus tarjoaa kaikkien alojen opiskelijoille yrittäjyyden ja innovaatio-osaamisen opintoja, tapahtumia ja sparrausta. Marika toimii kaupallistamisen asiantuntijana hankkeessa 6Aika: Hippa -Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista älykkään teknologian avulla.

KaupallistaminenYleinen

28/01/2020 - Minna Kilpeläinen

Älykkään asumisen kehittäminen ei ole pelkkää digiä

Seniortekin Kukkatolppa mahdollistaa seurannan avulla huomaamattoman ratkaisun asua turvallisesti kotona eri elämäntilanteissa. Kuva: Seniortek.

Älykäs asuminen eli Smart Living -käsite määritellään tavallisesti tarkoittamaan digitaalisesti varustettuja koteja, muuta rakennettua elinympäristöä sekä liikkumista. Älykkäässä kodissa arkiset laitteet ja välineet ovat yhteydessä toisiinsa ja asukkaaseen sekä kodin ulkopuolelle.  Älykkään asumisen kehittämisen painopistealueena ovat silloin asukkaan arkielämää helpottavat sähköiset tieto-, viestintä- ja ohjausjärjestelmät. (Pasi Heiskanen, Älykkyyttä asumiseen, raportti Delfoi-tutkimuksesta, 2013.) Älykäs asuminen on kuitenkin myös paljon muuta.

Älykäs ihminen

Kiinteistö- ja rakennusalan ekosysteemi KIRAHub pyrkii kehittämään rakennetun ympäristön kestävää digitalisaatiota. Kehitystä tarkastellaan myös laajemmin kuin tuottavuus- tai liiketoimintanäkökulmasta. 

“Katsomme myös, miten ekologiset ja sosiaaliset näkökulmat vaikuttavat rakentamisen digitalisaatioon”, kertoo KIRAHubin toimitusjohtaja Teemu Lehtinen.

KIRAHubin toimitusjohtaja Teemu Lehtinen osallistui Slushiin 2019. Kuva: Minna Kilpeläinen

“Koko digitalisaation ytimessähän on käyttäjälähtöisyys. Hyvä kysymys on, pitääkö ihmisten sopeutua erilaisiin digitaalisiin innovaatioihin vai onko ne kehitetty sellaisiksi, että ne helpottaisivat ihmisten elämää. Liian usein prosessit on suunniteltu tuotantolähtöisesti ja loppukäyttäjä on unohdettu”, Lehtinen muistuttaa.

“Ilmastonmuutos ja -kriisi ovat hyvin paljon pinnalla nyt, ja rakennetulla ympäristöllä on varsin keskeinen rooli siinä. Digitaalisilla ratkaisuilla on iso mahdollisuus auttaa. Koska tämä kehitys muuttaa ihmisten työtä, elämistä ja liikkumista, haluamme tuoda ihmisen mukaan kehitystyön keskiöön. Pyrimme tekemään kehittämisen mahdollisimman läpinäkyväksi luomalla siihen erilaisia mittareita”, Lehtinen sanoo.

Älykäs asumisen konsepti

Havainnekuva Arctic Smart Villagesta. Kuva: Kuva: Toni Yli-Suvanto

Arctic Smart Village Oy:n toimitusjohtaja Juri Laurila korostaa älykkään asumisen kehittämisessä yhteisöllisyyttä. Älykylä toimii uusvanhalla osuuskuntamallilla, jossa jäsenet voivat vaikuttaa kylän rakentamisen ratkaisuihin ja yhteisiin tiloihin. Osuuskunta kehittää ja hyödyntää niin digitaalisia ratkaisuja kuin niiden mahdollistamia yhteisöllisiä palveluja. 

“Otamme käyttöön mm. sensoritekniikkaan perustuvia turvajärjestelmiä. Iäkkäälle ihmiselle se tuo erityistä turvaa kylässä, jossa hälytys vaikkapa kaatumisesta voi mennä lähellä asuvalle, osuuskuntaan kuuluvalle kodinhoitajalle, joka saa oven auki älykkäällä lukitusjärjestelmällä”, Laurila kertoo.

“Älykylä-konseptilla haetaan ensisijaisesti asumisen edullisuutta etsimällä ratkaisuja myöskin energiatalouteen, ympäristöystävällisyyteen ja hiilineutraaliin asumiseen.”

Arctic Smart Village Oy:n toimitusjohtaja Juri Laurila kertoi Slushissa yhteisöllisistä ratkaisuista älykkäässä kylässä. Kuva: Minna Kilpeläinen

Monia mahdollisuuksia

Palveluasumisen älykkäät ratkaisut liittyvät tavallisimmin mm. energian jakeluun, lämmityksen tai valaistuksen säätelyyn, turvallisuuteen, kodinkoneiden älykkääseen käyttöön, terveyden monitorointiin tai lääkkeiden ottamiseen, erilaisiin kommunikoinnin välineisiin ja puheentunnistukseen.

“Monet ratkaisut ovat jo hyvässä käytössä palveluasumisessa. Vartiointiin liittyviä sovelluksia, älylukkoja, palo- ja häkävaroittimia sekä muuta turvatekniikkaa käytetään yhä enemmän niin palveluasumisyksiköissä kuin omissa kodeissa”, sanoo Metropolian softa-, hyte- ja smart-tiimin tutkijaopettaja Aarne Klemetti.

“Ja Skype toimii niin töissä kuin kotona. Henkilökohtaisiin älylaitteisiin, kuten esimerkiksi kelloihin, kännyköihin ja älyvaatteisiin, kehitetään jatkuvasti uusia ominaisuuksia.”

Iäkkään ihmisen elämään tuo turvallisuutta mm. kodin laitteiden ja esineiden anturointi. Asukasta tarkkailevat sensorit keräävät jatkuvasti tietoa tietokantaan, jonka avulla tietokoneet automaattisesti tuottavat hyödyllistä tietoa, kuten toimintatapoja, arvioita ja ennustuksia.

“Mittausten analysointi ja tekoälyn avulla tehtävät uudenlaiset päättelyt tekevät palveluasumisyksiköistä ja kodeista koko ajan älykkäämpiä”, Metropolian kiinteistö- ja talotekniikan yliopettaja Lauri Heikkinen sanoo. Älykäs koti myös oppii.

Kodinohjausjärjestelmän avulla kerätty tieto saadaan sitten älykkääseen käyttöön. Taloyhtiössä voi olla isompi hallintalaite, jonka lisäksi jokaisessa taloudessa on oma pienempi ja ominaisuuksiltaan suppeampi laite. Asukkaalla kodinohjausjärjestelmänä on kännykkä, jolla voi laittaa vaikka saunan päälle tai vastaanottaa murtohälytyksen.

Kodinohjausjärjestelmät ovat käteviä mobiililaitteissa. Kuva: Pexels.

Mihin asukas haluaa vaikuttaa?

KIRA-digi -hankkeessa tehtiin eräässä kerrostalokohteessa kokeilu, missä asukkaat pääsivät säätämään oman kodin sisäolosuhteita ihan huonekohtaisesti. Lämpötiloja pystyi vapaasti säätämään ihan asteen tarkkuudella. Samalla optimoitiin koko rakennuksen energiankulutusta, jolloin päästiin mielenkiintoiseen win-win -tilanteeseen. Asukkaat olivat erittäin tyytyväisiä ja koko rakennuksen energiankulutus laski 15 prosenttia”, Lehtinen kertoo. 

“Tuli kuitenkin ilmi, että 90 % asukkaista ei halua säätää lämpötiloja itse. Vain 10 % oli sellaisia teknologiafriikkejä, jotka halusivat puuttua niihin ja tehdä säätöjä kännykkäsovelluksen kautta. Energian kulutuksen putoaminen mahdollistuikin sitten sillä, että pystyttiin tekoälyn avulla optimoimaan lämpötiloja. Asukkaiden käyttäytyminen saatiin kuitenkin paremmin näkyväksi ja siitä oppimisen kautta pystyttiin tasamaan kulutushuippuja ja optimoimaan kokonaisuutta”, Lehtinen sanoo.

“Tulevaisuuden älykoteja kehittäessä digitaaliset ratkaisut pitäisikin tehdä sinne konepellin alle oppimaan huomaamattomasti asukkaan käytöksestä ja tarpeista ja mukautumaan aina asukkaalle sopivaksi.”

Käyttäjän huolia ja haasteita

Tiedonsiirtojärjestelmien synkronointi ei ole aina ihan helppoa. Vaikka laitteiden käyttöönottoa kehitetään koko ajan helpommaksi, vaativat monet niistä edelleen jonkin verran tietoteknistä osaamista. Kodin viihde-elektroniikkaan vyöryy koko ajan uusia laitteita, tuotteita ja ohjelmistoja ja niistä ollaan hyvin kiinnostuneita. Esimerkiksi älytelevision asetusten kanssa voi kuitenkin tulla osaavammallekin joskus tenkkapoo. 

“Eettiset kysymykset ovat myös isoja kysymyksiä älykodeissa. Ne liittyvät paitsi tietoturvaan ja yksityisyyteen, myös laitteiden käytettävyyteen. Laitteistojen, ohjelmistojen ja tietoliikenneyhteyksien pitää olla luotettavia”, Aarne Klemetti sanoo.

Kuva: Pixabay.

“Taustalla” toimivat ratkaisut ovat helppoja – ja helppoja unohtaa. Samaan aikaan huolena on kuitenkin yksityisyyden menettäminen ja laitteiden hakkeroitavuus. Moni älylaitteen ostaja ei esimerkiksi muista vaihtaa laitteensa salasanaa, vaan käyttää sitä tehdasasetuksilla. 

“Datan keruuhan on ollut aika villiä viidakkoa. Olemme tavallaan joutuneet antamaan vallan isoille pelureille, kuten Googlelle tai Amazonille. Olemme klikanneet sitä pientä boksia siinä kauhean pitkän tekstin lopussa, mitä kukaan ei jaksa lukea, ja olemme sitten tulleet hyväksyneeksi sen, että meistä kerättyä dataa saa käyttää ihan miten huvittaa. Hintana on ollut se, että olemme saaneet helppokäyttöisen palvelun käyttöön ilmaiseksi”, Teemu Lehtinen huomauttaa.

“Onneksi nyt on olemassa esimerkiksi MyData, joka antaa vallan takaisin ihmisille ja käyttäjille. Voimme itse määritellä, miten meistä kerättävää dataa hyödynnetään ja estää siitä tehtävää liiketoimintaa. Tämä on erityisen tärkeää varsinkin asumisessa ja kotiympäristössä, joka on ihmisen yksityistä aluetta. Ihmisen digitaalinen identiteetti on tärkeää pitää turvassa”, Lehtinen sanoo.

Älykkään rakentamisen haasteita

Koteihin ja asumiseen liittyvä älykkyys ei muodostu pelkästään teknisistä laitteista, vaan siihen vaikuttaa joukko muitakin asioita, kuten rakennusten muunneltavuus, rakenteiden aktiivisuus (esimerkiksi automaatti-ikkunat ja ikkunanpesu), tila- ja energiajousto (esimerkiksi lämmityksen säätyminen ulkolämpötilan mukaan), rakenteiden ja toimintojen integroitavuus (esimerkiksi ilmanvaihto- ja sähkökanavana toimiva ontelovälipohja), vuorovaikutteisuus, turvallisuus, terveellisyys ja terapeuttisuus, viihtyvyys ja palvelevuus sekä taloudellisuus. (Pasi Heiskanen, Älykkyyttä asumiseen, raportti Delfoi-tutkimuksesta, 2013.)

Älykkäät ja ympäristöystävälliset rakentamisen ratkaisut ovat toki usein kalliimpia ja niiden toteuttamiseen vaaditaan enemmän osaamista. Siksi tehokkaampia ja innovatiivisempia ratkaisuja tarvitaan. Teknologioita ja materiaaleja kehitetään kaiken aikaa, jotta kustannukset vähenevät, rakentamisen hiilidioksidipäästöt pienenevät, käyttöönotto (ja käytöstä poisto) helpottuu ja rakennuksista tulee laadukkaampia ja pitkäikäisempiä. Ratkaisujen pitää vastata kestävän kehityksen vaatimuksiin. Laadun takeena on vihreä sertifikaatti. (Laurent Probst, Erica Monfardini, Laurent Frideres, Daniela Cedola, EU, 2014.)

“Osaamisen puute voi joskus aiheuttaa rakentamisen tahdon puutetta. Joustavat yhteistyön mallit ja erilaisten ratkaisujen preferenssien huomioiminen auttavat älykotien ja älykkäiden ympäristöjen rakentamisessa. Hyvä kokemus synnyttää motivaatiota”, Metropolian kiinteistö- ja rakennusalan projekti-insinööri Harri Hahkala kertoo.

“Hankintaprosesseihin pitää myös tutustua huolella. Ostamisen osaamattomuus ja riittämätön tieto julkisen kilpailuttamisen vaiheista ja vaatimuksista voivat tuoda haasteita, joihin ei välttämättä ole osannut varautua”, Hahkala muistuttaa.

“Moni toivoo myös perinteisen kodin muuntamista älykkääksi. Rakentamisen haasteena voivat silloin olla olemassa olevan rakennuksen tietoliikenneratkaisujen riittämättömyys, sähkönjakelun rajoitukset laitteiden ohjaamiselle, mahdolliset kaapeleiden vedot, antureiden sijoitusmahdollisuudet sekä tilojen joustamattomuus (esim. kantavat väliseinät)”, Lauri Heikkinen sanoo.

Kuva: Daria Shevtsova, Pexels.

Järjestelmien palapeli

“Rakentamisen haasteena on myös eri järjestelmien yhteensopivuus sekä se, miten valita teknologia, joka kestää aikaa. On selvitettävä, mikä laite on osa talon järjestelmää ja mitä asukkaat hankkivat itse omiin koteihinsa”, Heikkinen sanoo. 

Arctic Smart Villagessa yhteensopivuushaaste tulee esille mm. energianjakelujärjestelmässä. “Järjestelmä on tarkoitus tehdä kylän laajuisesti, jolloin siinä tulee rajapintoja talon, kyläverkon ja kantaverkon kanssa. On tutkittava, mitkä järjestelmät toimivat keskenään. Onko esimerkiksi kodinohjausjärjestelmä sopiva energianjakelujärjestelmien kanssa? Hajautetut energiantuotantosysteemithän kasvavat koko ajan. Isotkin energiayhtiöt varautuvat siihen, että koko energiasektori tulee muuttumaan”, Juri Laurila kertoo.

“Jos miettii palveluasumiseen ja älyasumiseen liittyviä ekosysteemejä, niin se on aika hajanainen kenttä vielä”, Teemu Lehtinen sanoo.

“Toki on sellaisia laitevalmistajia, jotka ovat pyrkineet integroimaan toisiaan yhteen. Isot it-jätit kuten Google Home ja Amazon Alexa tarjoavat rajapintoja, jotka tukevat kaikkia markkinoilla olevia laitteita ja integroivat ne yhteen käyttäjän kokemukseen. Sellaista kodin käyttöjärjestelmää, joka aidosti toimisi kaikilla alustoilla, pystyisi integroimaan kaiken teknologian yhteen ja automatisoimaan asioita, ei käytännössä kuitenkaan vielä ole olemassa.”

“Ympäristöministeriö onkin nyt käynnistänyt rakennetun ympäristön yhteentoimivuuden yhteistyöryhmän, jonka on tarkoitus lähteä ratkomaan yhteentoimivuushaasteita yhteistyössä kaikkien toimijoiden kanssa”, Lehtinen kertoo.

Kirjoittaja: Minna Kilpeläinen, FM, KM, freelancer-toimittaja, projektiasiantuntija, HIPPA-hanke

Lähteitä:

Pasi Heiskanen, Älykkyyttä asumiseen, raportti Delfoi-tutkimuksesta, 2013. pdf.

Laurent Probst, Erica Monfardini, Laurent Frideres, Daniela Cedola, PwC Luxembourg, Smart Living – Smart construction products and processes, Business Innovation Observatory, European Union, 2014. pdf.

Lisälukemista:

Älykäs palveluasuminen asukkaan ehdoilla. Nuorten lääkärien yhdistys. Nuorilääkäri 5/1 8, 19.12.2018. 

Elämä älykodissa. Kilpailu- ja kuluttajavirasto. Tietoa opetukseen. 

Rakenteiden internet – passiiviset kosteusanturit (Jarmo Tuppurainen) sekä Älykäs palveluasuminen käyttäjälähtöisesti (Toini Harra ja Leila Lintula) teoksessa Digi 2018: Verkon uusia välineitä ja menetelmiä, Petri Silmälä (toim.), Metropolia AMK:n julkaisuja, 2018.

Digikoti – turvattomuuden tyyssija (Jarmo Tuppurainen) ja Älykkäiden tuotteiden ja palvelujen käyttäjälähtöinen testaus (Toini Harra ja Leila Lintula) teoksessa Digi 2019: Verkon uusia välineitä ja menetelmiä, Petri Silmälä (toim.), Metropolia AMK:n julkaisuja, 2019

AiheYleinen

19/12/2019 - Minna Kilpeläinen

Helsingin kehittäjäklubi muotoili tuotteista palvelukokonaisuuksia

Jukka Salonen Hubletista ja Tiina Kosunen Laureasta (kuvassa etualalla) kehittelivät palvelukokonaisuuksia mielenterveyskuntoutujalle.

Älykkään palveluasumisen kehittäjäklubilla 25.11. Helsingissä muotoiltiin palveluasumisen tuote- ja palvelukokonaisuuksia. Toini Harra ja Panu Karhinen fasilitoivat iltapäivällä työskentelyä erilaista tukea asumiseensa tarvitsevien hahmojen kautta. Mukana oli 25 osallistujaa: yrittäjiä, palveluasumisen ammattilaisia, järjestöjen edustajia, sote-alan, vanhustyön, asumisen, it-alan ja talotekniikkasuunnittelun asiantuntijoita sekä tulevia palveluasumisen käyttäjiä. Arkkitehti Ira Verma Aalto-yliopistosta, yliopettaja Lauri Heikkinen Metropoliasta sekä Anna Alhonen Myllypuron monipuolisesta palvelukeskuksesta virittivät osallistujia palveluasumisen sekä muistisairauden teemoihin.

Ira Verma alusti kehittäjäklubin keskusteluja esittelemällä väitöskirjansa Housing Design for All? The challenge of ageing in urban planning and housing design – the case of Helsinki. Hänen havaintonsa oli, että tasa-arvo on tärkeää asumisen ja siihen liittyvien palveluiden  suunnittelussa. Tilaratkaisujen, käyttöesineiden ja teknologisten palvelujen pitäisi soveltua mahdollisimman laajalle käyttäjäryhmälle. Ratkaisujen pitäisi olla muunneltavissa erilaisille käyttäjälle soveltuvaksi ja niiden käytön pitää olla loogista ja yksinkertaista. Visuaalinen selkeys on palveluasumisessa myös tärkeää. Informaatiota ja “maamerkkejä” täytyy olla näkyvillä. Erilaisten ratkaisujen pitää sallia käyttäjän virheet, eikä käyttö saa vaatia suurta fyysistä voimaa. Mitoituksen pitää soveltua kaikenkokoisille käyttäjille. 

Ira Verma käytti laadullisiin tapaustutkimukseen perustuvassa väitöskirjassaan työpajamaisia menetelmiä, joissa kuunneltiin käyttäjiä ja havainnoitiin heidän toimintaansa autenttisissa ympäristöissä.

Ira Verma vertaili palveluasumisyksiköiden lähellä olevia palveluja kolmella eri asuinalueella Helsingissä.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että asukkaat toivovat asumiseltaan kodikkuutta ja virikkeellisyyttä ja normaaliin asumiseen sopivaa mittakaavaa. Palveluasumisen parantaminen tapahtuu kuitenkin aina paitsi kodin sisällä, myös suhteessa lähiympäristöön. Esimerkiksi palveluiden saavutettavuus on tärkeää ottaa huomioon palveluasumisen suunnittelussa. Verma tutki asuinympäristön palveluita Helsingin Jakomäessä, Maunulassa ja Pitäjänmäessä ja havaitsi, että Pitäjänmäessä palvelut olivat kaukana palveluasumisyksiköstä. Jakomäessä palveluasumisyksikkö puolestaan oli lähellä terveysasemaa, kirjastoa, kirkkoa ja kauppaa. Niitä voisi paremmin hyödyntää palveluasumisessa.

Verman mukaan ympäristön tuttuus ja yhteisöllisyys ovat merkittäviä asioita varsinkin muistisairailla, mutta myös muilla palveluasumisen asiakkailla.

Lauri Heikkinen Metropoliasta näytti esimerkin tulevaisuuden asumisyhteisön suunnitelmasta.

Lauri Heikkinen esitteli amk-insinööri Niilo Pirhosen opinnäytetyön, jossa käsiteltiin yhteisöllisen asumisen talotekniikan suunnittelun ohjausta. Yhteisöllisen asumisen tunnusmerkkejä ovat kodin lisäksi kattavat yhteistilat, palveluiden monipuolisuus ja muunneltavuus. Yhteiskäyttötavarat toimivat yhteisöllisessä asumisessa. Kodissa pitää olla yhteistä tekemistä  sekä hoivaa ja turvaa, mielellään asumiskoordinaattorin avustuksella. 

Heikkinen totesi, että huoltosuhteen heikkenemisen vuoksi palveluasumiseen vaaditaan uusia taloudellisia ratkaisuja. Yhteisöllisessä asumisessa nähdäänkin paljon etuja. Se vähentää yksinäisyyttä ja lisää kontakteja ja sitä kautta parantaa ikäihmisten elämisen laatua ja terveyttä.

Yhteisöllisyys lisää myös kaupungissa asumisen viihtyvyyttä. Yhteisöllisyys voikin toteutua eri tasoilla: rakennuksen, korttelin, lähikortteleiden ja kaupunginosan piirissä. Yhteisöllinen palveluasuminen ei koske pelkästään senioriasumista, voidaan sekoittaa eri ikäisiä asujia.

Jotta yhteisöllisen asumisen suunnittelu onnistuu, eri asiantuntijoiden ja suunnittelijoiden on tehtävä yhteistyötä.Tilaaja, käyttäjä ja asumiskoordinaattori on pidettävä mukana koko hankkeen ajan. Huomioitava on myös eritystilantarpeet (esim. yhteistilat, vuokrattavat palvelutilat),  palvelujen tuomat erityispiirteet, tilojen ja tekniikan muunneltavuus, esteettömyys ja tekniikan käyttäjäystävällisyys sekä rakennuksen sisäilmasto ja energiatehokkuus.

Osastonhoitaja Anna Alhonen Myllypuron monipuolisesta palvelukeskuksesta kertoi palveluasumisesta muistisairaan ihmisen näkökulmasta. Muistiystävällinen ympäristö on helposti tavoitettava, selkeä ja se tukee kiireetöntä kohtaamista. On hyvä tiedostaa, että koti on paitsi asumispaikka, on se myös turvallisuuden, muistojen ja menneisyyden, identiteetin ja hyvänolon tyyssija. Sellaisena se tulisi säilyttää myös muistisairaalle ihmiselle. Kodissaan saa olla oma itsensä, rentoutua ja toimia kuten itse tahtoo ja pystyy – vaikka se ottaisi enemmän aikaa.

Muistisairauden oireet liittyvät esimerkiksi kykyyn ymmärtää aistien välittämää tietoa sekä tiedolliseen toimintakykyyn, kuten muistamiseen, kommunikointiin ja loogiseen ajatteluun. Sairaus voi tuoda mukanaan myös vaikeuksia tunnistaa paikkoja tai muistaa, minne on menossa. Keskittyminen sekä tilan, ajan ja esineiden hahmottaminen saattavat vaikeutua. 

Muistisairaan arjessa tuetaan muistisairaan toimintakykyä – ei tehdä puolesta vaan kannustetaan omatoimisuuteen ja liikkumiseen. Myös mikroasennon vaihdot ovat tärkeä huomioida (pienet asennon vaihdot pyörätuolissa istuessa tai sängyssä ollessa). On tärkeää luoda turvallista ja kiireetöntä ympäristöä moniammatillisesti, mutta tehdä se niin, ettei sillä vaikuteta muistisairaan arkeen. Palveluasumisessa  tuetaan muistisairaan asukkaan identiteettiä ja huomioidaan elämänhistoria, jotta voidaan järjestää muistisairaalle mielenkiintoista harrastetoimintaa. Huoneen sisustuksen on hyvä olla mahdollisimman oman näköinen, tällä voidaan tukea turvallisuuden tunnetta. Mahdollisuus päästä tapahtumiin ja hartauksiin, olla eläimien kanssa, hoitaa puutarhaa ja kuunnella omaa lempimusiikkia on hyvä huomioida muistisairaan arjessa. Kodinomaisuutta ja yhteisöllisyyttä luodaan yhdessä: eli eletään arkea ja juhlitaan yhdessä. 

Panu Karhinen (takana) fasilitoi palvelukokonaisuuksien kehittelyä.

Kehittäjäklubilla palveluasumisen tarpeita ja suunnittelua konkretisoitiin erilaisia asukkaita edustavien hahmojen avulla. Klubilaiset pohtivat, millaisia ongelmia heidän elämäänsä liittyy, mitä he toivovat ja millaiset asiat tuottavat heille iloa. Tämän pohjalta mietittiin, millaisista tuote-  ja palvelukokonaisuuksista henkilöille olisi hyötyä tulevaisuudessa sekä sitä, millaista yhteistyötä hyvin toimivan tuotteen/palvelukokonaisuuden kehittäminen edellyttää.

Harri Hahkala ja Merja Bauters Metropoliasta, Leena Tupasela Myllypuron monipuolisesta palvelukeskuksesta, Marja Arsiola YIT:stä sekä Nina Leino Vanhustyön keskusliitosta pohtimassa 75-vuotiaan Eilan palveluiden tarvetta.

Klubilaiset pohtivat erilaisten asukkaiden palveluiden tarvetta sen mukaan, mitä he voivat itse tehdä ja mihin he tarvitsevat apua. Millaisia ovat digitaaliset tuotteet ja palvelut, jotka helpottavat arkea ja mitkä tuovat siihen uutta sisältöä? Esimerkiksi puheohjatut palvelut voisivat olla yhteydessä hoitajien lyhytaikaiseen avustamiseen liittyvään sovellukseen tai muistutussovellukseen. 

Keijo on 23-vuotias oikeustieteen opiskelija, joka liikkuu sähköpyörätuolilla. Tässä klubilaisten ajatuksia siitä, millaisista tuotteista tulisi hänelle sopiva palvelukokonaisuus.

Klubilla havaittiin, että esimerkiksi osuuskuntatoiminta voisi tuoda joustavuutta tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen. Yhteisöllisessä asumisessa osuuskuntatoiminta voi olla myös uusi muoto perinteisen taloyhtiömallin rinnalle.

Kaisa Huhtanen Ikäteknologiakeskuksesta, Sampo Järvinen Innohomesta, Mariliinu Ahlström 6Aika-hankkeesta, Kalle Punto Medekasta, tulevaisuuden palveluiden käyttäjä Riitta Eerola sekä Metropolian Leila Lintula viihtyivät ideoinnin äärellä.

Kokemusasiantuntijoiden vertaistuki olisi tärkeää asumisessa. Asumiseen kaivattiin jonkinlaisia asumiskoordinaattoreita tai kylätalkkareita. Myös esimerkiksi Kehittäjäklubilla esitellyt kuntoiluun liittyvät tuotteet (Medeka) ja personoidut tabletit (Hublet) voisivat olla palvelukokonasuuden osia. Myös liesivahdista (Innohome) voisi olla hyötyä.

Timo on 85-vuotias nörtti, jolle uusien digitaalisten tuotteiden käyttöönotto on helppoa. Autollakin hän vielä ajelee.

Osallistujat pitivät kehittäjäklubia miellyttävänä tapa kehittää palvelukokonaisuuksia. Klubi nähtiin luottoa ja uskoa palauttavana tapahtumana, joka viestitti, että ikäihmisistä halutaan huolehtia. Positiivisuus nousi esiin, mitä pidettiin tärkeänä. 

Alustuksia pidettiin mielenkiintoisina. Esimerkiksi tilastot palveluasumisen muodoista olivat kiinnostavia.  Yhteiskehittelytehtävän henkilöhahmoja pidettiin mukavina. Kesti tosin hetken, ennen kuin tehtävä avautui. Yhteiskehittelyssä olisi voinut tuoda myös negatiivisia ja haastavia persoonia tarkasteltavaksi, ja yksi klubilainen ehdottikin uutta  workshopia hankalille asiakkaille. Yrittäjä puolestaan kommentoi, että tapahtuma oli hyvä myös yritykselle, jotta voi paremmin ymmärtää toimintaympäristöä.

Klubilaiset olivat tyytyväisiä mahdollisuudesta verkostoitua monenlaisten ihmisten kanssa.

Klubilaisten mielestä on tärkeää, että asumisratkaisut ovat osa palveluiden kokonaisuutta. Klubin sisällön kautta asiakastarpeet ja palvelukokonaisuudet kirkastuivat klubilaisille. He huomauttivat myös, että tarvitaan kokonaiskoordinaatiota palveluja ja toimintoja tilattaessa. Palvelujen elinkaaresta on on huolehdittava.

Kaiken kaikkiaan klubin sisältö toi esille elämänlaadun paranemista (digi)palveluiden avulla. Vaikeasti toimivien aistien ja kunnon helpottaminen onnistuu paremmin joka päivä. Myös yhteisöllisyys tuli esille – sen tarve on kaikilla.

Toini Harra esitteli ryhmien tuotoksia laajemman keskustelun pohjaksi.

Klubilaiset olivat innostuneita yhteiskehittelymenetelmästä. He ilahtuivat siitä, että paikalla oli todella laaja-alaisesti ihmisiä. Senioriasiantuntijat toivat useita näkökulmia yhteiseen keskusteluun. Monipuolinen osallistujajoukko tuottikin monia näkökulmia ja asioita. Klubi oli monille osallistujille hyvä verkostoitumisen foorumi. Nähtiin myös, että ekosysteemit ovat tulevaisuutta, mutta muistutettiin, että niiden toimimiseksi tarvitaan koordinaattoreita. Palvelujen ja teknologian integraation olisi hyvä johtaa laajemmiksi kokonaisuuksiksi. Esimerkiksi rakentaminen ja yhdyskuntasuunnittelu pohjautuu ihmisten tarpeisiin.

“Oli hienoa ideoida yhdessä.”
“Kannatti tulla!
”Mielenkiintoisia ja erilaisia ajatuksia paljon.”
”Mielenkiintoinen ja kiva toteutus.”
”Yhdessä ollaan enemmän. Näin näitä asioita ratkotaan!”
“Moniammatillisuus on pop.”

Teksti ja kuvat: Minna Kilpeläinen, FM, KM, freelancer-toimittaja, projektiasiantuntija, HIPPA-hanke


Yleinen

18/12/2019 - HIPPA hanke

Hippa-hankkeen benchmarking -matka Sittardiin, Hollantiin 19.-21.11.2019

Miltä kuulostaa sairaala ilman lääkäreiden ja hoitajien työhuoneita? Entä sairaala, jonka arkkitehtuuri on suunniteltu ensisijaisesti palvelemaan asiakasta? Tai miltä kuulostaa sairaala, jossa potilaat käyttävät siviilivaatteitaan? 

Hippa- hankeväki vieraili Sittardissa, Hollannissa, oppimassa hoitokulttuurin muutoksesta yhdessä Euroopan innovatiivisimmista sairaaloista. Samalla tutustuttiin asiakaslähtöisiin ja yhteisöllisiin palveluratkaisuihin ikääntyneillä. 

Zuyderland, TAMKin partneriorganisaatio aiemmasta Active Ageing in Europe -hankkeesta, isännöi tiiviistä vierailuohjelmaa marraskuun loppupuolella. Zuyderland on yksi alueensa isoimmista yksityisistä ikäihmisten palvelujen ja terveyspalvelujen tuottajista eteläisessä Hollannissa. 

Vierailupäivän ohjelma alkoi Glanan palveluasumisen yksikössä, jossa tutustuimme ikääntyneiden palveluasumiseen sekä tulevaisuuden suunnitelmiin. TAMKin Tarja Heinonen puolestaan kertoi ikäihmisten palveluista Suomessa sekä HIPPA-hankkeesta.

Viiden vuoden sisällä Glanan alueelle on rakentumassa usean pienen palveluasumisen yksikön muodostama kokonaisuus, jossa asukkaat pääsevät vapaasti liikkumaan rakennuksien ympäröivällä puistoalueella. Kokonaisuuden suunnitelmat muistuttavat nykyisen Hogeweyn tapaista muistisairaiden kylää. Turvateknologia tulee olemaan keskeisessä asemassa, jotta asukkaiden vapaa liikkuminen alueella mahdollistuu.

Glanan vierailulla kuulimme mm. uusista palveluasumisen ja muistisairaiden asumisen suunnitelmista.

Hollantilaisissa hoivapalveluissa korostuu ihmis- ja asiakaslähtöisyys. Vaikuttaa siltä, että myös omaiset ja läheiset, samoin kuin vapaaehtoiset, osallistuvat aktiivisemmin ikäihmisen elämään ja hoitoon kuin Suomessa. Palvelukeskus Glanan sisäpihalla käyskentelivät elävät kanat ja tänään ruokasalissa viihdytti klovni niin asukkaita kuin eri-ikäisiä vierailijoita.  

Glanassa palvelutalon klovni oli juuri valokuvattana vierailumme aikana.

Palveluasumisen tilojen avaruus ja yhteisöllisyys korostui

Glanasta siirryimme Hoogstaeten palvelutaloon, jonka avarat ja valoisat aulatilat ihastuttivat. Tilat toimivat asuinalueen väestön kohtaamispaikkana, yhteisenä ”olohuoneena”. Asukashuoneissa lattiaan asti ulottuvat ikkunat mahdollistavat asukkaille laajat luontonäkymät. Apuvälineen kanssa kulkeminen tilasta toiseen on helppoa leveiden ovien ansiosta. Yhteistiloissa oleva biljardipöytä on miesasukkaiden aktiivisessa käytössä.

Hoogstaeten palvelutalon avara aula ihastutti.
Iloinen ryhmäkuva Hoogstaeten asukkaan kanssa.

Hoitajapula on arkipäivää myös Hollannissa. Zuyderland tekee yhteistyötä alueen oppilaitoksen kanssa, jossa koulutetaan esim. maahanmuuttajia hoitola-alan tehtäviin. Vanhustyön houkuttelevuuden lisääminen sekä ratkaisujen löytäminen hoitajapulaan nousivat keskusteluissa sekä Suomea että Hollantia yhdistävinä, ajankohtaisina haasteina.

Projektikoordinaattori Lieke Stevens esitteli mielenkiintoista ”In de Zorg – Uit de Zorgen” -hanketta, joka keskittyi maahanmuuttajien kouluttamiseen lähihoitajiksi.

Sairaala kuin hotelli

Päivän kolmas vierailukohde oli vaikuttava Zuyderland-sairaala. Vastaanottoaulan selkeys ja viihtyisyys muistuttivat enemmänkin hotellin vastaanottoaulaa.  Sairaalan suunnittelussa on hyödynnetty erilaisten rakennusten, kuten lentokentän ja eri teollisuuslaitosten logistisia ratkaisuja. Suunnittelun taustalla on myös tavoita paranemista, ”healing”, tukevasta ympäristöstä ja tiloista.

Zuyderland-sairaalan vastaanottoaulaa koristaa suomalainen taideteos.

Sairaalasta on luotu esteettisesti miellyttävä kokonaisuus. Toiminnat on mietitty asiakkaan ja prosessien näkökulmasta toimiviksi ja potilaalle läpinäkyväksi. Vastaanottohuoneet sijaitsivat kahdessa ensimmäisessä kerroksessa asiakkaiden kulkiessa vastaanottoaulan puolelta tilaan ja henkilökunnan operoidessa taustapuolelta. Asiakkaan siirrot on minimoitu. Hoitajat ja lääkärit sen sijaan vaihtuvat potilaan vastaanottohuoneeseen. Varsin näppärää asiakkaiden ja hygieenisyyden näkökulmasta. ID-tunnistekorttia käyttäen ammattilaiset voivat vaihtaa ja jatkaa työskentelyä eri työpisteissä sujuvasti.

Sairaalan tilojen avoimuus oli virkistävä kokemus.

Kaikki potilashuoneet ovat yhden hengen huoneita. Potilashuoneiden keskuskäytävä on toiminnallinen ja leveä. Käytävällä oli istuskeluryhmiä, kahvipiste ja lattiamateriaalina on parketti, joka tekee tilasta kotoisamman.

Leveät käytävät helpottavat toiminnallisuutta.

Potilashuoneissa viestintä ja huoneen ympäristönhallinta, kuten valaistus ja verhojen sulkeminen, toimivat sängyn yhteyteen kiinnitetyllä tabletilla. Omaisilla on mahdollisuus yöpyä potilashuoneessa sohvalla, jonka voi tarvittaessa levittää sängyksi. Huomioitavaa on se, että potilaat käyttävät sairaalassa siviilivaatteitaan. Kaikella tällä pyritään kodinomaisuuteen ja parantavaan ympäristöön.  

Potilaiden omatoimisuutta korostavat ratkaisut osallistavat potilaita, sekä heidän läheisiään, aktiivisuuteen.
Sairaalan hiljentymishuone oli vaikuttava. Siellä pidettävät tilaisuudet on mahdollista saada kuuluviin myös potilashuoneisiin.
Kuljetusrobotti.

Sairaalassa toiminta on hiottu tehokkuuden huippuunsa. Robotit huolehtivat tavaroiden kuljetuksesta varastosta vuodeosastolle. Automaatin takaa henkilökunta voi lunastaa ID-kortillaan puhtaat työvaatteet ja ne palautetaan samaan paikkaan.

Vierailun isännät valottivat tulevaisuuden suunnitelmiaan myös uudesta sairaalaprojektista, Smart Health Centeristä 2030. Enemmän älyä, mutta edelleen asiakas edellä.

Ihmisyys edellä kehittämisessä

Hollannissa haasteet terveydenhuollossa ovat samankaltaisia kuin Suomessa, esimerkiksi hoitajapula. Vierailusta jäi mieleen se, miten paljon rohkeammin Sittardissa haasteita on lähdetty ratkomaan rikkomalla jopa yleisiä terveydenhuollon kehittämissuuntauksia. Toimintoja on kehitetty ihmisyys edellä, hyödyntämällä teknologiaa, digitaalisuutta ja kehittämällä taloudellisestikin tehokkaampia toimintamalleja. 

 Suomessa tarvitaan paitsi rohkeutta ja uskallusta niin myös hankkeita kuten Hippa, jotka mahdollistavat erilaiset palvelu- ja tuotetestaukset sekä näiden kehittämisen aidoissa käyttäjäympäristöissä. Smart Health Center sairaala -hankkeen valitsema strateginen suunta ”The best care, as much as home as possible” kuulostaa toimivalta sloganilta myös Suomeen.

Antoisa päivä päätettiin yhteisellä illallisella isäntien kanssa ja sovittiin, että yhteistyö jatkuu toukokuussa Tampereella ja Helsingissä.

Teksti: Tarja Heinonen, Suvi Hagström, Elina Ritola ja Tarja Tittonen
Kuvat: Elina Ritola, Suvi Hagström, Tarja Tittonen ja Tarja Heinonen

ToimintaYleinen

18/12/2019 - Eliisa Niilekselä

Oletko varautunut ikääntymiseen? – Asumisen ratkaisuja esiteltiin Oulussa

Apuvälineet ja Hippa-hanke kiinnostivat osallistujia.

Miten voin varautua omaan ikääntymiseeni? Oulun ammattikorkeakoulun Kontinkankaan kampuksella järjestettiin 27.11.2019 seminaari ikäihmisten asumisesta. Seminaarin näkökulmana aiheeseen oli varautuminen ja ennakoiminen ikäihmisten asumiseen liittyviin tarpeisiin ja vaatimuksiin. Seminaari järjestettiin yhteistyössä Oulun kaupungin, Oulun ammattikorkeakoulun, Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiön, Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (Ara), KONE Hissit Oy:n ja Kiinteistöliitto Pohjois-Suomen kanssa.

Seminaarin aiheina olivat ikääntyneiden asumisratkaisut, korjausavustukset, esteettömyyden parantaminen, muutostöiden lupa-asiat, teknologia arjen tukena sekä hissien rakentaminen vanhaan kerrostaloon.

Tilaisuus oli avoin kaikille oululaisille ja sen tarkoituksena oli herättää asukkaiden kiinnostus omaan ikääntymiseen sekä antaa tietoa siitä, millaisia asumisen ratkaisuja on tarjolla. Seminaarin osallistui reilut kaksikymmentä kuulijaa.

Oulun kaupungin asumisen asiantuntija Mikko Autio esittelee asumisratkaisuja.

Oulun kaupungin asumisen asiantuntija Mikko Autio kertoi tilaisuudessa Ikääntyneiden asumisratkaisuista. Oulun kaupungin asuntopoliittisessa linjauksessa on tavoitteena siirtyä erityisasumisesta normaaliin asumiseen. Tällä pyritään siihen, että ikääntyvät ihmiset voivat asua omassa tutussa koti- ja elinympäristössään iän tuomista toimintakyvyn muutoksista huolimatta.

Tilaisuudessa eri aiheita alustettiin lyhyillä tietoiskuilla. Arasta ylitarkastajat Suvi Heikkinen ja Tomi Tervo kertoivat korjaus-, hissi- ja esteettömyysavustuksista. Oulun kaupungin esteettömyyskoordinaattori Jaana Solasvuo havainnollisti esityksessään, miten esteettömyyttä voidaan parantaa omassa asunnossa ja taloyhtiöissä. Oulun kaupungin tarkastusarkkitehti Anneli Paakkari kertoi asuntojen muutostöiden lupa-asioihin liittyviä lakeja ja säädöksiä.

Lisäksi tilaisuudessa esiteltiin Välkkylän hissiprojektia. Projektista olivat kertomassa asiakkuuspäällikkö Jarmo Tikkanen KONE Hissit Oy:stä ja kiinteistöpäällikkö Leena Neuvonen Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiöstä. Projektin osalta esiteltiin sitä, miten hissin rakentaminen mahdollistuu vanhaan kerrostaloon. Osallistujat pääsivät myös konkreettisesti tutustumaan muutostöihin paikan päällä Välkkylässä.

Tilaisuudessa oli mahdollisuus esittää asiantuntijoille kysymyksiä. Osallistujia kiinnosti muun muassa se, kuka tekee esteettömyyskartoituksia ja mistä esteettömyyden itsearviointilomakkeet ovat saatavilla. Lisäksi osallistujat tiedustelijat, keneltä voi kysyä ohjeita, kun asuntoyhtiössä suunnitellaan hissiremonttia. Keskustelua herätti myös se, miten voisi saada apua lumitöihin ja miksi pihojen kalusteet tehdään vain lapsille.

Osallistujilla oli myös mahdollisuus tutustua tilaisuuden lopuksi Oulun ammattikorkeakoulun Mahdollistava Koti -oppimisympäristöön. Mahdollistavan Kodin erilaiset asumisen ja teknologian ratkaisut sekä apuvälineet kiinnostivat vierailijoita. Mahdollistavassa Kodissa esiteltiin myös tilaisuuden aikana 6Aika: Hippa – Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista digitalisaation avulla –hanketta. Hippa-hankeen tavoitteena on luoda älykkäitä ratkaisuja tuettuun kotona asumiseen ja palveluasumisen kehittämiseen.

Teksti ja kuvat: Eliisa Niilekselä

Lue lisää Kalevan artikkelista: Ikääntymisen tuomiin haasteisiin asumisessa kannattaa varautua ajoissa – Aralta voi saada avustuksia korjaamiseen


TapahtumatYleinen

17/12/2019 - HIPPA hanke

Kuule minua, digitaalisten palveluiden ja tuotteiden suunnittelija

” Olen 87-vuotias kuulovammainen ja käytän kuulokojetta päivittäin. En kuule kunnolla, kun palovaroittimeni tai ovikelloni soi. En pysy keskustelussa mukana, kun puhujia on useita ja kaikki puhuvat yhtä aikaa. Kuulokojeeni ei aina erota taustamelusta sinun puhettasi. Kuule minua, kun kerron miten voit auttaa minua kuulemaan.”

Kuva: Johanna Juola

Kuulovammaa kuvataan usein näkymättömäksi vammaksi, koska se ei näy ihmisestä ulospäin. Kuulovamma kuitenkin vaikuttaa ihmisen elämään monella osa-alueella. Ikääntyneellä kuulovammaisella on haasteita toimintakyvyssä, päivittäisessä elämässä ja sosiaalisessa kanssakäymisessä (Hannula 2011; Sorri & Huttunen 2016). 

Kuuloaistin ollessa heikentynyt pelkällä äänellä annettu viesti vääristyy tai jää kokonaan huomioimatta. Ulkopuolisuuden tunne ja turhautuminen lisääntyy ja sosiaalinen elämä kaventuu, kun ei kuule mitä puhutaan tai kuulee vain osia keskustelusta. (Friauf 2014). 

Näiden seikkojen vuoksi ikääntyneillä kuulovammaisilla on palveluiden ja tuotteiden suhteen erilaisia tarpeita. Näistä tarpeista on koostettu suositukset, miten ikääntynyt kuulovammainen tulee ottaa huomioon suunniteltaessa ja kehitettäessä digitaalisia palveluita ja tuotteita. 

Suositukset on koostettu haastattelemalla Myllypuron monipuolisen palvelukeskuksen ikääntyneitä kuulovammaisia asiakkaita ja heidän kanssaan työskenteleviä hoito- ja kuntoutusalan ammattilaisia. Haastatteluiden lisäksi HIPPA- Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista digitalisaation avulla -hankeen lokakuun 2019 Helsingin kehittäjäklubifoorumin osallistujat ovat arvioineet suositukset ja antaneet niistä kirjallista palautetta.

Suositukset

Suositukset ovat jaettu neljäksi teemaksi. Jokaisen teeman alle on nostettu asioita ikääntyneen kuulovammaisen tarpeista ja haasteista. Suositukset toimivat muistilistana asioista, joita on hyvä ottaa huomioon suunniteltaessa ja toteutettaessa ikääntyneille ja erityisesti ikääntyneille kuulovammaisille suunnattuja digitaalisia palveluita ja tuotteita.

Suositukset ikääntyneiden kuulovammaisten huomioon ottamiseksi digitaalisia tuotteita ja palveluita kehittäessä. Kaavio: Johanna Juola

Ikääntyneen huomioimisen keskeinen asia on ottaa ikääntynyt mukaan häntä koskeviin asioihin ja päätöksen tekoon. Vertaisten, läheisten ja ammattilaisten tuen tiedostaminen ja tuen hyödyntäminen prosessin eri vaiheissa tukee ikääntyneen omaa toimijuutta.

Ikääntyneiden kuulovammaisen tarpeet liittyvät päivittäiseen elämään ja siihen liittyviin asioihin. Sosiaalinen kanssakäyminen ja osallistumisen mahdollistaminen ovat tärkeässä roolissa ikääntyneen arjessa. Ikääntynyt kuulovammainen haluaa ja tarvitsee tukea sekä tietoa palveluista ja tuotteista sekä niiden sisällöistä.

Digitaalisten palveluiden ja tuotteiden kehittämisessä huomioitavaa on, että palvelun tai tuotteen digitaalisuus on vain yksi ominaisuus, jonka merkitys on ikääntyneelle kuulovammaiselle vähäinen. Ikääntynyt kuulovammainen haluaa palvelun ja tuotteen olevan yksinkertainen, toimintavarma ja sen käytettävyyden pitää olla siihen toimintaan, johon se on tarkoitettu. Ikääntynyt kuulovammainen hyötyy ennaltaehkäisevistä toiminnasta silloin, kun otetaan käyttöön uusi palvelu tai tuote. Näin ikääntynyt kuulovammainen saa riittävästi aikaa asian opetteluun ennen mahdollista toimintakyvyn muutoksia.

Konkreettisia tarpeita palveluille ja tuotteille kohdassa on tiivistetysti neljä konkreettista asiaa, jotka nousivat ikääntyneiden kuulovammaisten ja ammattilaisten haastatteluissa esille. Nämä asiat ovat sellaisia, että ne ovat hyödyllisiä kaikille ikääntyneille riippumatta toimintakyvyn haasteista. Lisäksi näiden kohtien toteuttaminen palveluiden ja tuotteiden tuottamisessa on asiakaslähtöistä.

Erilaisia tuotteita ja palveluita suunniteltaessa varsinkin ikääntyneille tulee lähtökohtana olla palvelun käyttäjä eikä esimerkiksi teknologiset ja digitaaliset mahdollisuudet. Palvelun tai tuotteen tarve lähtee siis aina käyttäjästä. (Leikas 2014; Raappana & Melkas 2009.)

Ikääntyneen kuulovammaisen ja heidän kanssaan työskentelevien ammattilaisten mukaan ottaminen digitaalisten palveluiden ja tuotteiden suunnittelemiseen ja kehittämiseen antaa yritykselle ensiarvoisen tärkeää tietoa suhteessa palvelun tai tuotteen tarvitsemiin ominaisuuksiin. Käyttäjiltä saatu tieto auttaa tuottamaan palveluita ja tuotteita oikeaan tarpeeseen.

Ikääntyneet kuulovammaiset ja ammattilaiset hyötyvät erilaisesta tuesta, jota he saavat vertaisilta, läheisiltä, ikääntyneiden omaisilta ja kollegoiltaan. Toimintakyvyn ylläpidon näkökulmasta palvelut ja tuotteet on saatava ikääntyneiden käyttöön jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ennen kuin toimintakyvyn vajaus kasvaa liian suureksi.

Ikääntynyt kuulovammainen haluaa olla myös elämänsä ehtoopuolella aktiivinen toimija omien taitojensa ja kykyjensä mukaan. Nykyisille palveluiden piirissä oleville sukupolville ei ole tärkeää palvelun tai tuotteen tuottamistapa vaan tärkeäksi nousee palvelun ja tuotteen tarkoituksenmukaisuus siihen toimintaan mihin se on tarkoitettu. Ikääntynyt kuulovammainen haluaa siis olla toimija elämänsä loppuun saakka omista fyysisistä, psyykkisistä ja sosiaalisista rajoituksista huolimatta. Ota heidät siis mukaan suunnitelmiisi!

Kirjoittaja:
Tekstin on kirjoittanut Johanna Juola, joka on ammatiltaan toimintaterapeutti ja hän työskentelee kuulovammaisten parissa kuuloalan järjestössä. Kehittämistutkimus Kuule minua − Suosituksia ikääntyneen kuulovammaisen huomioimiseen digitaalisissa palveluissa ja tuotteissa on kirjoittajan Vanhustyö ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyö ja se löytyy Theseus-tietokannasta. Kehittämistutkimus on julkaistu marraskuussa 2019.

Kuvat: Johanna Juola 

Lähteet:

Friauf, E. 2014. Hearing. e-Neuroforum 3∙2014. https://link.springer.com/content/pdf/10.1007%2Fs13295-014-0062-8.pdf 

Hannula, Samuli 2011.  Hearing among older adults ─ an epidemological study. Acta University Oulu D1132. Oulu: Oulun yliopisto. http://jultika.oulu.fi/Record/isbn978-951-42-9632-1 

HIPPA-hyvinvointia ja parempaa palveluasumista digitalisaation avulla 2018. https://hippa.metropolia.fi/ 

Leikas, Jaana 2014. Ihmislähtöinen kokonaisvaltainen suunnittelu. Teoksessa Leikas, Jaana (toim.): Ikäteknologia. Vanhustyön keskusliitto – Centralförbundet för de gamlas väl. Tutkimuksia 2, 2014. Vanhustyön keskusliitto.

Raappana, Anu & Melkas, Helinä 2009. Teknologian hallittu käyttö vanhuspalveluissa. Opas teknologia päätösten ja teknologian käytön tueksi. Lahti: Lappeenrannan teknillinen yliopisto. http://www.sosiaalikollega.fi/hankkeet/toimiva-kotihoito-lappiin/teknologia/toimiva-kotihoito-lappiin/teknologia/esitteet-1/opas_teknologiapaatosten_ja_teknologian_kayton_tueksi 

Sorri, Martti & Huttunen, Kerttu 2016. Kuulo. Teoksessa Heikkinen, Eino & Jyrkämä, Jyrki & Rantanen, Taina (toim.): Gerontologia. 3.-4. painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.

AiheYleinen

29/11/2019 - Arttu-Pekka Tavia

Iita – Ideat talteen -OuluHealth innovaatioprosessi

Oulussa on kehitetty jälleen jotain aivan uutta, ekosysteemitason innovaatioprosessi. OuluHealth-ekosysteemin innovaatioprosessin ja siihen liittyvän sähköisen työkalun eli Iitan avulla osallistetaan asiakkaat ja heidän omaisensa, sote-ammattilaiset, yritykset ja korkeakoulujen edustajat sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden, tuotteiden ja prosessien kehittämiseen. Iita mahdollistaa ketterän, mutta järjestelmällisemmän innovaatioaihioiden, arvioinnin, ohjauksen ja seurannan aina ideasta käyttöönottoon asti.

Yhteisen innovaatioprosessin kehittämisellä halutaan tehostaa ekosysteemin toimijoiden osaamista ja jo kehitettyjen innovaatiotoimintojen hyödyntämistä. Toisena selkeänä päätavoitteena halutaan parantaa toimijoiden välistä yhteistyötä kaupallistamisen, kasvun sekä uuden liiketoiminnan kehittämisen saralla.

Ekosysteemin yhteisellä innovaatioprosessilla pyritään tukemaan sekä Oulun kaupungin hyvinvointipalveluiden että Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin palveluiden ja toiminnan kehittymistä. Lisäksi tuotetaan alueen korkeakouluopiskelijoille mahdollisuuksia olla mukana luomassa uusia palveluita ja tuotteita sekä ohjataan yrityksille ideoita tuotekehitykseen. Iita tarjoaa myös kehittäjille ja tutkijoille suoran rajapinnan ekosysteemin toimijoihin ja kehittämistoimintoihin.

Toimintamalli on yksinkertainen

Prosessi on yksinkertainen, kirjatut ideat ohjautuvat OuluHealth-ekosysteemin Innovaatioryhmän käsittelyyn. Ryhmän valitsemat ideat viedään eteenpäin kehitettäviksi soveltuville kehittämispoluille ja -toimijoille. Innovaatioryhmä koostuu ekosysteemin toimijoiden edustajista, jotka tuntevat omat kehitystyökalunsa ja alustansa. Valitun kehitystoimen jälkeen aihio palautuu jälleen innovaatioryhmän käsittelyyn, joka etsii ja antaa suositukset seuraavasta kehitysaskeleesta. Prosessilla saadaan ideoiden kehittämisen tehokkuuden lisäksi myös seurattavuutta ja kehitystyön vaikuttavuutta on mahdollista arvioida.

Oulu Health ekosysteemissä kehitystyötä tehdään monialaisesti usean organisaation yhteistyönä.

Innovaatioprosessin yhteisistä kehitystyökaluista voidaan esimerkkinä esitellä OYS:n, Oulun kaupungin ja Oamkin koordinoima OuluHealth Labs -konsepti, joka tarjoaa erilaisiin testausympäristöihin perustuvan toimintamallin yritysten kehittämis- ja testaustarpeiden käsittelyyn.

Mikä on OuluHealth-ekosysteemi?

OuluHealth-ekosysteemin muodostavat Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri (PPSHP, OYS TestLab -testauslaboratorio), Oulun kaupungin hyvinvointipalvelut (Oulu WelfareLab -toimintamalli) sekä BusinessOulu, Oulun ammattikorkeakoulu (BusinessKitchen, Oamk Labs ja SimLab -testauslaboratoriot) ja Oulun yliopisto (Centre for Health and Technology -yksikkö osana Lääketieteellistä tiedekuntaa).

Yhteiskehityksellä saadaan näkökulmia. Oulu Health Labs tarjoaa testaus- ja kehityspalveluilla ammattilaisten osaamisen ekosysteemin ja sen sidosryhmien käyttöön.

OuluHealth on yksi viidestä Oulu Innovation Alliancen innovaatioekosysteemistä. OuluHealth-ekosysteemin tavoitteena on helpottaa avointa yhteistyötä ja nopeuttaa innovointia kohtauttamalla eri kumppaneita, jotka kykenevät edistämään sosiaali- ja terveydenhuoltoalan tarpeita.

Teksti: Arttu-Pekka Tavia

Kuvat: OuluHealth

AiheYleinen

28/11/2019 - Kirsi Jokinen

Älykkään palveluasumisen ajankohtaistapahtuma yrityksille Oulun ammattikorkeakoululla

HIPPA-hanke järjesti Oulussa 21.11.2019 yritystapahtuman, jossa teemana oli välimuoto- ja yhteisöllinen asuminen. Tapahtumaan oli kutsuttu Oulun alueen yrityksiä, asumisen palveluntarjoajia, älykkäiden ratkaisujen kehittäjiä sekä Oulun kaupungin asiantuntijoita. 

Väestöennusteen mukaan Suomessa on vuoteen 2030 mennessä 1,5 miljoonaa yli 65-vuotiasta. Suhteellisesti nopeimmin kasvavat yli 85-vuotiaiden ikäryhmät, joissa on eniten myös palveluasumisen ja ympärivuorokautisen hoivan tarvitsijoita. Lisäksi palveluasumista tarvitsevat mm. mielenterveyskuntoutujat ja kehitysvammaiset.

Asumismuotoja erilaisiin elämänvaiheisiin esitteli Jari Mikkonen Health City Finland Oy:stä

Laitoshoidon sijasta nyt ja tulevaisuudessa ympärivuorokautisen hoidon tarpeeseen vastataan kotona asumista tukevilla palveluilla, tehostetulla kotihoidolla, välimuotoisella asumisella ja tehostetulla palveluasumisella. Välimuotoasumisella tarkoitetaan kotihoidon ja tehostetun palveluasumisen välimallia, joka tarjoaa asukkaille palveluntarpeeseen perustuvaa yhteisöllistä hoitomuotoa: asukkaat asuvat omissa asunnoissaan lähellä toisiaan ja saavat palvelut kotihoidon palveluina. Tavoitteena on mahdollistaa asuminen ja selviytyminen omassa kodissa tutussa elinympäristössä elämän loppuun asti.

 Asumisen trendeissä nousevat esiin osallistuminen, lähipalvelut ja turvallisuuden tunne.

Asumiseen liittyvissä toiveissa ja tarpeissa nousevat toistuvina teemoina esiin mm. turvallisuus, osallistuminen merkitykselliseen toimintaan, sosiaalinen kanssakäyminen ja luontoyhteys. Teknologiset ratkaisut voivat tukea arjessa selviytymistä. Tapahtumassa kohtautettiin asukkaiden toiveita ja tarpeita sekä asumisen ratkaisuja kehittäviä yrityksiä.

 Kotiympäristöä voidaan ohjata puheella. Esittelemässä Tapio Koivuniemi Code-Q Oy:stä.

Tapahtuman ohjelma sisälsi esitykset kolmelta yritykseltä: Riots Global Oy (IoT asumisessa), Health City Finland Oy (Oulun Lipporanta, Kotikatu 365) ja Code-Q Oy (Ympäristöhallinnan suomenkielinen puheohjaus). Esitysten lomassa oli mahdollisuus verkostoitumiseen ja Mahdollistava Koti -ympäristöön tutustumiseen. Osallistujia oli koolla yhteensä kahdeksasta yrityksestä ja kolmesta julkisen sektorin organisaatiosta. 

Tapahtuma oli kokonaisuudessaan onnistunut ja palaute osallistujilta oli myönteistä. Erilaiset asumiseen liittyvät tarpeet sekä yksilölliset ja muuntuvat ratkaisut nousivat keskustelun ytimeen.

Teksti: Kirsi Jokinen ja Eliisa Niilekselä
Kuvat: Kirsi Jokinen

TapahtumatYleinen

28/11/2019 - Minna Kilpeläinen

Apuvälinemessut kiinnostivat Tampereella – Yhteisellä osastolla verkotuttiin laajasti

HIPPA osallistui omalla osastollaan Tampereen Apuvälinemessuille 7.-9.11.2019. Hipan suojissa pääsivät esille myös hankkeessa mukana olevia yrityksiä. Kokemus oli kaikille antoisa: verkottumista tapahtui, uusia kontakteja syntyi ja kauppakin kävi. HIPPA lanseerasi myös uuden innovaatiokilpailun, jossa haasteena on löytää digitaalisia tuotteita ja palveluja, jotka tukevat toimintakykyisyyttä ja osallisuutta asukkaan elinympäristössä, parantavat turvallista asumista sekä lisäävät asumisen mielekkyyttä ja hyvää elämää. Kilpailu on avoinna 15.1.2020 asti.

Toini Harra haastoi mukaan innovaatiokilpailuun.

Apuvälinemessuilla olivat tuotteitaan esittelemässä Solentium, Kwork Innovaatiot, LivingSkills, Onerva Hoivaviestintä, Medeka, Memocate ja Voimin. Jokaisella oli myös puheenvuoro puhujalavalla. Yrityksiltä kysytyn palautteen mukaan yritykset lähtivät hakemaan messuilta pääasiassa uusia asiakaskontakteja ja yhteistyökumppaneita. Näkyvyys yhdessä Hipan kanssa oli yrityksille tärkeää. 

Kaisa Nyberg LivingSkillsistä halusi kertoa messuyleisölle, että motivaatio ja kuntoutuminen kytkeytyvät aitoon osallisuuteen. LivingSkills on kehittänyt digitaalisen motivaatiotyökalun, joka vahvistaa kuntoutujan motivaatiota työskentelyyn oman toipumisen edistämiseksi. Työkalu nostaa asiakkaan oman elämänsä päähenkilöksi vahvistamalla asiakkaan ja valmentajan välistä dialogia. Nyberg sai messuilta mukaan yhteistyökumppaneita, potentiaalisia asiakkaita ja jopa vientimahdollisuuksia.

Kaisa Nyberg ja Helen Chambers, LivingSkills

Kwork Innovaatioiden Mari Kuuttila esitteli messuilla Chatbotia ja kertoi kuinka sitä voi hyödyntää terveydenhuollossa. “Ihmisten käyttäytymisen muutos on luonut mahdollisuuden chatbot-palveluiden käyttöönotolle. Mm. pikaviestinten käyttö on lisääntynyt ja tietoa halutaan hakea itsenäisesti, nopeasti ja joustavaan aikaan”, Mari Kuuttila kertoi.  Hänen mukaansa Chatbot mahdollistaa asioiden joustavan käsittelyn nopeasti ja tietoturvallisesti.

Kwork Innovationsin Mari Kuuttila kertoo Chatbotista Hipan Päivi Meriläiselle ja Jaana Kokolle.

Janne Rouhiainen Solentiumista korosti, että kuntoutumisessa pitää olla iloa. Solentium on kehittänyt muistipelin ja motorisen kuntoutuspelin, joiden ääressä on sopivasti haastetta, mutta rento meininki. Kuntoutuminen tapahtuu leikin varjolla melkeinpä huomaamatta. 

Medekan Kalle Punto esitteli messuilla Reitti-ohjelmistoratkaisun, joka lisää harjoitus- ja kuntoutusmotivaatiota. Punto oli iloinen Hipan kanssa tehdystä yhteistyöstä: hän koki, että Hippa-hanke osoitti erinomaisesti todeksi motivaation paranemisen aidossa ympäristössä Pirkanmaan Senioripalveluiden Kuuselakeskuksen kuntosalilla. Hipan tarjoama testausprosessi oli tuottanut Medekalle paljon tarpeellista tietoa, ja tuotetta saatiin myös kaupaksi. Messuilla asiakaskontakteja tuli lisää.

Kalle Punto, Medeka

Memocate esitteli Apuvälinemessuilla vuorovaikutuskoulutusta muistisairaiden hoitoon osallistuville ammattilaisille. Sanna Kaski korosti puheenvuorossaan, että hoitajan tehtävä on vuorovaikutustilanteen helpottaminen niin, että muistisairaan on mahdollisimman helppo ilmaista itseään.

Onerva Hoivaviestinnän Ville Niemijärvi esitteli messuilla puheohjatun virtuaaliavustajan vanhushoivaan. OnervaHoiva on kehittänyt tuotettaan Hipan prosesseissa ja saanut tukea yrittäjänä. “Tekoälyn ja robotiikan kehittämisessä tarvitaan yhteistyötä asiakkaiden, palvelutuottajien ja teknologiakehittäjien kesken. Tähän Suomi tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden erilaisilla testbedeillä, living labeissä jne. Yhteistyö esim. julkisen sektorin kanssa toimii erinomaisesti”, Niemijärvi kiitteli.

Hipan Toini Harra ja Onerva Hoivaviestinnän Ville Niemijärvi

Voiminin Hanna Holma ja Satu Niskanen olivat messuilla arkikuntoutuksen asialla. Heidän mukaansa arkikuntoutus maksaa kunnalle aluksi enemmän kuin kotihoito, mutta pidemmällä aikavälillä säästää huomattavasti, kun pienistä arjen askareista aletaan selvitä paremmin omin voimin. Voimin sai Apuvälinemessuilta uusia yhteistyökumppaneita ja verkostoitui myös Hipassa mukana olevien yritysten kanssa. Voimin sai ideoita siihen, kuinka digitaalisuus voisi sujuvoittaa arkikuntoutusta. Mm. kuntoutusmotivaation parantamiseen keskittyvällä LivingSkillsillä oli Voiminin näkökulmasta innostavia mahdollisuuksia.

Hanna Holma ja Satu Niskanen, Voimin.

HIPPA kysyi messukävijöiltä, millainen heidän mielestään on mielekäs asuin- ja elinympäristö. Messujen aikana tuli täyteen monta fläppipaperia unelmia, tarpeita ja toiveita. Monilla mielipiteet olivat samat. 22 vastauksessa korostettiin omaa ja omanlaista kotia. Esteettömyys mainittiin 14 kertaa ja turvallisuus 13 kertaa, luonnon lähellä halusi asua 15 vastaajaa ja muutamat kaipasivat kotiympäristöön myös lemmikkejä tai kotieläimiä. 11 kaipasi yhteisöä ja mukavia ihmisiä ympärille ja 11 lisäksi myös toimintaa ja virikkeitä. Lisäksi toivottiin mm. rauhallisuutta, lämpöä, kauneutta ja puhtautta sekä sitä, että palvelut ovat lähellä.

Apuvälinemessujen kävijät saivat kirjoittaa mielipiteitään fläppitaululle.

HIPPA teki työtään tunnetuksi paitsi osastolla, myös kolmessa eri puheenvuorossa. Torstaina lanseerattiin innovaatiokilpailu ja perjantaina kaikkien kolmen Hipassa toimivan ammattikorkeakoulun projektipäälliköt, Toini Harra, Kirsi Jokinen ja Tarja Heinonen, kertoivat hyviä esimerkkejä yritysyhteistyöstä. 

“Halusimme tuoda esille, kuinka tärkeää käyttäjälähtöinen kehittäminen on, jotta ratkaisut ovat oikeasti tarpeellisia ja toimivia ja tuovat hyvinvointia ja turvallisuutta asukkaille”, Kirsi Jokinen kertoi.

Lauantaina Toini Harra suuntasi huomion ajankohtaiseen kyberturvallisuusteemaan. Vanhusten hoitoon ja palveluasumiseen liittyviä digitaalisia tuotteita kehittäsessä on erityisen tärkeää, että tuotteiden ja palveluiden keräämä data säilyy turvassa ja toimii vain siinä tarkoituksessa, mihin se on suunniteltu. Harran mukaan tuotteiden ja palveluiden käyttäjien digitaitoja on kehitettävä, jotta kyberturvallisuudesta ollaan riittävän tietoisia. 

Hippalaisille yritysten kanssa yhdessä vietetyt kolme päivää olivat antoisa kokemus. Sen lisäksi, että uusia kontakteja tuli niin omalla kuin muiden osastoilla, saivat helsinkiläiset, tamperelaiset ja oululaiset viettää messujen aikana aikaa keskenään enemmän kuin tavallisesti. Siitä oli iloa kaikille.

Suvi Hagström ja Harri Hahkala rakensivat Simulavenue-testitalosta messuosaston.

“Hippa sai mielestäni hienosti näkyvyyttä, osastolla oli aktiivinen pöhinä, mukana olleet yritykset vaikuttivat tyytyväisiltä mukana oloon. Messuilla oli mahdollisuus käydä tutustumassa yrityksiin, joiden tuote/palvelu oli herättänyt kiinnostusta ennen messuja. Mahdollisia yhteistyökuvioita löytyi. Messujen aikana ehti myös jutella Hipan muiden toteuttajien kanssa paremmin kuin yleensä”, Suvi Hagström iloitsi.

Hippalaisia: vasemmalta Kirsi Jokinen ja Eliisa Niilekselä Oamkista, Päivi Meriläinen Oulun kaupungista, Harri Hahkala, Panu Karhinen ja Minna Kilpeläinen Metropoliasta, Vanessa Morchio Solentiumista, Toini Harra Metropoliasta, Suvi Hagström TAMKista, Jaana Kokko Oulun kaupungista sekä Ville Niemijärvi Onerva Hoivaviestinnästä.

Katso lisää facebookista:
https://bit.ly/2QWY91e
https://bit.ly/2XQOXg8
https://bit.ly/2Or3qw5
https://bit.ly/34v8rJK

Twitterissä meidät löytää hashtagilla #hippahanke

Teksti ja kuvat: Minna Kilpeläinen, FM, KM, freelancer-toimittaja, projektiasiantuntija, HIPPA-hanke

TapahtumatYleinen

19/11/2019 - Kirsi Jokinen

HIPPA-hanke mukana Oulun ammattikorkeakoulun Hyvinvointia yhdessä -päivässä

Oulun ammattikorkeakoulun Kontinkankaan kampuksella järjestettiin 13.11.2019 perinteinen Hyvinvointia yhdessä -päivä. Sosiaali- ja terveysalan koulutuksen ja TKI-työn sidosryhmät osallistuivat tapahtumaan esittelemällä toimintaansa ja yhteistyöhankkeita sekä seuraamalla opiskelijoiden opinnäytetöiden esityksiä. Tapahtumapäivä alkoi yhteisellä aamukahvilla.

HIPPA-hanke ja Oamkin Mahdollistava Koti olivat mukana tapahtumassa. Vierailijat pääsivät tutustumaan erilaisiin asumisen älykkäisiin ratkaisuihin mm. ympäristönhallinnan suomenkieliseen puheohjaukseen, nouseviin ja laskeviin keittiökaappeihin sekä korkeussäädettävään, pesevään ja kuivaavaan WC-istuimeen. Tapahtumassa pääsi myös kokeilemaan arjen sujuvuutta ja turvallisuutta lisääviä pienapuvälineitä.

Älykodissa teknologia ja robotiikka tuovat turvaa ja hyvinvointia asukkaan elämään.

HIPPA-hankkeen asiantuntijat Oulun kaupungilta kertoivat kävijöille ikäihmisten kotona asumista tukevista teknologisista ratkaisuista, joita Oulun kaupungilla on käytössä ja kehitetty ja testattu yhdessä yritysten kanssa.

OviTurva-ratkaisun testausta suunnitellaan HIPAssa Oulun kaupungin asumispalveluihin.

Hyvinvointia yhdessä -päivässä oli mukana HIPAn yhteistyöyritys Seniortek. Yrityksen kehittämä OviTurva-ratkaisu mahdollistaa helpon ja turvallisen kulkemisen ovissa. Sen avulla ovi avataan tunnistimella eikä avainta tarvita. Ratkaisu toimii myös kulunvalvontajärjestelmänä ja siitä hyötyvät esimerkiksi kotipalvelun piirissä olevat ikäihmiset sekä palvelua tuottavat ammattilaiset. Myös henkilöt, joiden on vaikea avata ovi avaimella, voivat ratkaisun avulla kulkea ovista itsenäisesti.

Mahdollistavassa Kodissa on käytössä Seniortekin HoivaTurva – KukkaTolppa -etävalvontaratkaisu, joka tuo turvaa kotona asumiseen.

Eri alojen opiskelijat perehtyvät Mahdollistavassa Kodissa harjoitellessaan HoivaTurva-ratkaisuun, joka koostuu kukkatolpasta, liiketunnistimista ja ovikytkimistä ulko-ovessa ja jääkaapin ovessa. Ratkaisu tuottaa hälytyksiä ammattilaiselle tai omaiselle, kun ennalta määritetyt hälytyskriteerit täyttyvät ja asukas tarvitsee apua, esim. kun asukas on pudonnut sängystä, kaatunut kylpyhuoneessa tai kun ulko-ovi on jäänyt auki. Ratkaisu herätti kiinnostusta myös Hyvinvointia yhdessä -päivän vierailijoissa.

HoivaTurvan tunnistimien tuottamaa tietoa seurataan E-valvomossa.

HIPPA-hankkeessa kerättiin Oulussa syksyllä 2018 ja keväällä 2019 tietoa asumisen tarpeista ja tulevaisuuden toiveista ammattilaisilta, ikäihmisiltä ja erilaisten palvelujen piirissä olevilta asukkailta kodeissa ja työpajoissa. Äänensä toi kuuluviin yhteensä noin 50 henkilöä. Tiedonkeruuseen osallistuneita asukkaita ja ammattilaisia kutsuttiin mukaan tapahtumapäivään, ja heitä vierailikin Mahdollistavassa Kodissa.

Kaikille avoimeen tilaisuuteen osallistui yritysten ja yhdistysten edustajia, Oulun kaupungin työntekijöitä sekä Oulun ammattikorkeakoulun henkilökuntaa ja opiskelijoita. Kodissa pistäytyi päivän aikana kymmeniä eri alojen opiskelijoita tutustumassa esittelyihin.

Teksti:
Kirsi Jokinen, hankevastaava / Oamk
Eliisa Niilekselä, asiantuntija / Oamk
Päivi Meriläinen, asiantuntija / Oulun kaupunki

Kuvat: Kirsi Jokinen

TapahtumatYleinen

21/10/2019 - Eliisa Niilekselä

HIPPA esitteli pienapuvälineitä Vanhustenviikolla Oulussa

Kansallista vanhustenviikkoa vietettiin 6.-13. lokakuuta. Teemana vanhustenviikolla oli ”Varaudu vanhuuteen”. Hippa-hanke oli tapahtumassa mukana esittelemässä erilaisia pienapuvälineitä lisäämään arjen sujuvuutta ja turvallisuutta. Samalla oululaiset ikäihmiset pääsivät kertomaan omia kokemuksiaan ja ajatuksiaan kotona asumisesta ja mahdollisista arjen haasteista.

Tapahtuma järjestettiin Oulun kaupungin asiointipiste Oulu10:n aulassa 8.-9.10.2019. Tilaisuus oli kaikille avoin ja tarjolla oli tietoa mm. ikäihmisten kotona asumista tukevista teknologisista ratkaisuista. Tilaisuuteen osallistui yritysten ja yhdistysten edustajia, Oulun kaupunki sekä Oulun ammattikorkeakoulun toimintaterapeutti- ja fysioterapeuttiopiskelijat. Opiskelijat kertoivat erilaisista toimintakykyä ylläpitävistä ratkaisuista ja ohjasivat tarvittaessa, mistä kyseisiä tuotteita ja palveluita voi saada.

Erilaisten pienapuvälineiden kirjo on laaja.

Tapahtumassa vierailleet ihmiset olivat kiinnostuneita arjen pienapuvälineistä. Keskustelua käytiin mm. toimintakyvyn ylläpitämisestä, varautumisesta iän tuomiin toimintakyvyn muutoksiin ja kotona asumisen turvallisuudesta. Uusia ajatuksia apuvälineistä ja niiden käyttömahdollisuuksista heräsi niin ikäihmisissä kuin opiskelijoissakin. Monet ikäihmiset olivatkin keksineet ja löytäneet luovia ratkaisuja helpottamaan arjen sujuvuutta.

Suurin osa vierailijoista ei tiennyt ennen tapahtumaa, mistä voi saada tietoa arkea helpottavista välineistä. Moni kokikin tuotteiden esittelyn ja kokeilun hyödylliseksi, vaikka asia ei vielä olisikaan ollut itselle ajankohtainen. Paikalle oli tullut myös ikäihmisten omaisia, jotka olivat etsimässä tietoa erilaisista arkea helpottavista tuotteista ja palveluista.

Tilaisuudessa käytyjen keskustelujen perusteella tämänkaltaisille matalan kynnyksen tapahtumille, joissa saa tietoa eri sektoreiden ja yritysten tarjoamista tuotteista ja palveluista on selvästi tarve. Ikäihmiset ovat kiinnostuneita erityisesti heille suunnatuista terveyden- ja hyvinvoinnin tapahtumista.

Teksti:
Eliisa Niilekselä, asiantuntija / Oamk
Anne Lukkari, toimintaterapeuttiopiskelija / Oamk

Kuva: Anne Lukkari

ToimintaYleinen

03/10/2019 - Kirsi Jokinen

Älykkäitä ratkaisuja parantamaan turvallisuutta, omatoimisuutta ja vuorovaikutusta

Palveluasumisen toimijoita sekä Oulun kaupungin ja Oamkin asiantuntijoita kokoontui Hipan kehittäjäklubiin torstaina 26.9.2019 Oulun ammattikorkeakoulun Kontinkankaan kampuksella. Klubilaiset tunnistivat asumiseen liittyviä tarpeita ja nimesivät jo olemassa olevia kotona asumista tukevia ratkaisuja sekä ideoivat kokonaan uutta. Tarpeet ja ratkaisut liittyivät turvallisuuteen, sosiaaliseen kanssakäymiseen ja omatoimisuuteen.

Turvallisuus nähtiin laajana kokonaisuutena, joka liittyy moniin asioihin. Turvallisuuteen koettiin vahvasti liittyvän tunne siitä, että on turvallinen olo. Omien tietojen suojaaminen ja tietoturva sekä tekninen ja sosiaalinen turvallisuus puhututtivat. Uskallus ottaa käyttöön uusia sähköisiä palveluja ja luottaa niihin nousi esiin omatoimisuuden edellytyksinä. Älylaitteiden ja digitaalisten palvelujen käyttöön kaivattiin riittävän varhaista opastusta ja oikea-aikaista tukea. Turvallisuuden ja omatoimisuuden tarpeisiin innovoitiin ratkaisuksi älykästä virtuaaliavustajaa, joka oppii ihmisestä ja havaitsee poikkeamat sekä pyytää tarvittaessa omaisen tai ammattilaisen apuun.

Oanmkin Mahdollistavassa kodissa simuloidaan uusien digitaalisten tuotteiden ja palveluiden käyttöä.

Sosiaalisen kanssakäymisen tarpeita ajatellen nähtiin tärkeänä fyysiset ja virtuaaliset ympäristöt, joissa voisi kokea osallistumisen hetkiä; osallistua tai vain olla mukana. Kulttuuri- ja luontokokemusten tuominen teknisillä ratkaisuilla lähiympäristöön nähtiin osallisuutta lisäävänä ja merkityksellisyyden kokemusta tuovana ratkaisuna. Fyysisen ympäristön esteettömyys, estetiikka ja eri aistien kautta saatavat miellyttävät omakohtaiset kokemukset nostettiin esiin hyvinvoinnin lähteinä. Jos kotoa ei ole mahdollisuutta lähteä luontoon, kukapa ei nauttisi mahdollisuudesta päästä kuulemaan linnun laulua, nuuhkimaan vasta leikatun nurmen tuoksua ja katsomaan villinä virtaavaa jokea? Tämä on mahdollista toteuttaa erilaisilla ratkaisuilla.

Säädettävyys on osa esteettömyyttä.

Tilaisuuden päätteeksi osallistujat tutustuivat Oamkin RehaSim / Mahdollistava Koti -simulaatio-oppimisympäristöön sekä Oulussa käytössä oleviin palveluasumisen ja tuetun kotona asumisen älykkäisiin ratkaisuihin. Kotihoitoa on Oulussa kehitetty voimallisesti teknologian avulla. Uusia ratkaisuja ja palveluja kehitetään ja testataan yhteistyössä yritysten kanssa Oulu WelfareLab -toimintamallin avulla.

Kehittäjäklubi kehittyy

HIPPA-hanketiimi keräsi tilaisuuden jälkeen osallistujilta sähköisesti palautetta itse tilaisuudesta sekä ideoita kehittäjäklubitoimintaan Oulun alueella. Toimintaa kehitetään saadun palautteen pohjalta.

Teksti:
Kirsi Jokinen, projektipäällikkö / Oamk
Eliisa Niilekselä, asiantuntija / Oamk
Jaana Kokko, Oulu WelfareLab asiantuntija / Oulun kaupunki Hyvinvointipalvelut

Kuvat: Minna Kilpeläinen

ToimintaYleinen

02/09/2019 - Minna Kilpeläinen

Katse palloon! Ulkoinen arviointi lisää vaikuttavuutta

Marja Kiijärvi-Pihkala muistuttaa, että arviointi pitää tehdä suhteissa tavoitteisiin. Kuva: Minna Kilpeläinen

HIPPA-hankkeessa on aloitettu ulkoinen arviointityö. Arvioijat eivät kuitenkaan tyydy lukemaan pelkkiä palautelomakkeita vaan auttavat hanketiimiä selkiyttämään toimintaa ja pysymään oikeassa suunnassa. Tämä lisää hankkeen vaikuttavuutta. 

HIPPA-hankkeen arvioinnin toteuttavat yhteistyössä arviointialan konsultit, KM Marja Kiijärvi-Pihkala sekä KL Anu Raappana. 

“Hipan etu arvioinnin suhteen on se, että sitä tehdään hankkeen aikana. Usein arviointi on hankkeen päätyttyä tehtävä toiminnan kuvaus. Ei siinäkään vikaa ole, mutta se ei auta hankkeen suuntaamisessa”, Raappana sanoo.

Anu Raappana on mielellään mukana arvioimassa hanketta jo sen aikana. Kuva: Lea Oksanen.

“Tässä on juuri ne haasteet, mitkä tämän kokoluokan projektissa tavallisesti on. On mielenkiintoista seurata, miten tekeminen, tavoitteet ja tulokset pysyvät erillään ja selkeinä, kun on kuitenkin niin paljon sitä kaikkea. Riski kun on, että siinä projektin tuoksinassa tekijöillä rupeavat asiat rönsyilemään”, Kiijärvi-Pihkala kertoo.

“Koska hankkeen idea ja suunnitelma ovat hyviä, niin nyt pitää vain pitää katse pallossa”, Kiijärvi-Pihkala muistuttaa.

HIPPA-hankkeen ulkoinen arviointi toteutetaan jatkuvana arviointina, ja se toimii hanketoimijoiden konsultatiivisena tukena hankkeen toteutuksen ajan. Arvioinnin eri vaiheet tuottavat tietoa, jonka avulla toimijat voivat tehdä hankkeen aikanatarvittavia korjausliikkeitä toimenpiteisiin. Tavoitteena on arvioinnin avulla vahvistaa ohjelman toteuttamista sekä hankkeen vaikuttavuutta empowerment evaluation -viitekehyksen hengessä.

Mitä arvioidaan ja miten?

HIPPA-hankkeen arvioinnilla on kolme kohdetta: hankeprosessi, hankkeen tulokset ja sen vaikutukset. Hankeprosessia arvioidaan sen loogisuuden ja toteutustavan suhteen. Aluksi arvioijat tutustuvat rahoitushakemukseen ja hankesuunnitelmaan ja haastattelevat hanketiimiä ryhmänä. 

Kyselyitäkin tehdään tarpeen vaatiessa, mutta keskeisin väline prosessin arvioinnissa on Terveyden edistämiskeskuksen (nykyinen SOSTE) kehittämä Suunta-työkalu, jonka kirjoittamisessa Kiijärvi-Pihkala on ollut mukana. Suunta-työkalun taustalla on Pirjo Koskinen-Ollonqvistin tekemä työ. Koskinen-Ollonqvist työsti EU:n hanketoimijoille suosittelemasta Logical Framework-työkalusta yksinkertaistetun version pienten järjestöprojektien käyttöön.

Innokylän määritelmän mukaan Suunta-työkalun tarkoituksena on rakentaa looginen, arvioitu ja oletuksiltaan kestävä, kohta kohdalta rakentuva oman  toiminnan suunnitelma. Suunnitelmasta laaditaan johdonmukaisesti etenevä kokonaisuus, jossa eri osa-alueet ja -toiminnot ovat loogisessa suhteessa keskenään ja niiden syy-seuraus-suhteet on mietitty.

Suunta-työkalussa on kaksi vaihetta: suunnitelman kirjoittaminen ja arviointi. Suunnitelman kirjoittamisessa pilkotaan toiminta kokonaisuudessaan siten, että toiminnan looginen kokonaisuus hahmottuu. Arviointiosuus sisältää sekä suunnitellun toiminnan arvioinnin eli perustellut päätelmät toiminnasta sekä itse arviointisuunnitelman laatimisen. 

“Ensin tarkistetaan, että suunnitelma on looginen, jotta se voi onnistua, ja sitten toisen kerran käytetään seurannan miettimisessä. Mietitään, että mitä tietoa ja missä kohdassa me kerättäisiin mistäkin prosessista. Kerätäänkö kaikista vai vain jostakin vai riittääkö se, että kokoonnutaan ja todetaan, että näin tämä etenee”, Kiijärvi-Pihkala selittää.

”Arviointi kannattaa pilkkoa osiin”, sanoo Marja Kiijärvi-Pihkala. Kuva: Minna Kilpeläinen.

Suunnitelmaa kirjoittaessa määritellään ensin hankkeen tarve ja asetetaan sen pohjalta hankkeelle päämäärä. Tavoitteet täsmennetään ja valitaan keinot ja prosessit niiden saavuttamiseksi.Tavoitteet pitää muotoilla niin, että on mahdollista todeta onko tavoite toteutunut, onko se toteutunut osin tai onko se jäänyt toteutumatta. Prosessit paloitellaan työtehtäviksi, jotta voidaan tehdä työnjako ja aikataulutus. Tuotokset ja tulokset kuvataan, jotta hahmotetaan, mitä on tarkoitus saada aikaiseksi ja millaisia muutoksia toiminnassa/hankkeessa odotetaan tapahtuvan. Lopuksi määritetään toiminnan onnistumisen kriteerit, jotta tiedetään, millainen toiminta on tämän hankkeen lähtökohdan ja tarpeen kannalta riittävän hyvää: mistä tiedetään onnistuttiinko vai ei?

“Kun ne asiat laitetaan siihen taulukkoon ja samalle paperille, niin ne pystytään osoittamaan tavoitetta kohti. Monesti siinä sitten yhtäkkiä huomataan, että eihän tuo yksi asia liity tähän tavoitteeseen, että pitää olla kaksi tavoitetta. Tai jos me saadaan kaikki nää toteutettua, niin sitten meidän pitää tehdä myös tämä”, Kiijärvi-Pihkala sanoo.

Onnistuimmeko vai emme?

“Sitten kun haluamme tietää, että onnistuimmeko me, pitää katsoa saammeko me tietää sen suoraan. Esimerkiksi jos meillä on hanke, jossa on tavoitteena rakentaa talo, niin sittenhän me näemme, että tässä se on sitten se talo. Mutta jos meillä on tavoitteena vaikkapa arjenhallintataidon paraneminen, pitääkin ruveta miettimään, mistä me näemme, paraniko se. Mikä on indikaattori paranemiselle? Keneltä me kysymme tai miten havainnoimme?”

“Usein hyvinvointipuolella tyydytään siihen, että kun se ihminen kokee että arki on sujuvampaa niin sitten ollaan tyytyväisiä. Mutta ei ehkä hankitakaan tietoa vaikkapa siitä, vähenevätkö sairaspoissaolot. Pitää miettiä että mitkä ovat ne mittarit, joiden perusteella voimme sanoa, että nyt meillä meni hyvin tai huonosti.”

HIPPA-hankkeen vaikutusten arviointikriteereinä ovat monialaisen yhteistyöverkoston kokema hyöty ja lisäarvo. Aineistoa aiotaan kerätä yhteistyöverkostolta lomakekyselyllä ja kolmessa kaupungissa toteutettavilla ryhmähaastatteluilla. Arvioijat ovat mukana mm. kehittäjäklubifoorumeissa ja kysyvät arvioita myös ohjausryhmältä. 

Arvioinnilla lisätään myös hankkeen vaikuttavuutta. Tulosten odotettavissa olevia vaikutuksia tarkastellaan lopullisten hyödynsaajien eli yritysten ja tuotteiden ja palveluiden käyttäjien kannalta. Huomion kohteena ovat mm. viestintä, monialaisuuden toteutuminen ja kehittämismallin juurrutustoimenpiteiden eteneminen. Avainhenkilöiltä kysytään, mitä he ajattelevat hankkeen kyvystä vaikuttaa ja aikaansaada tavoitteiden suuntaisia muutoksia.

“Käytämme tietysti niitä perinteisiä lomakekyselyitä ja haastatteluita. Koska me olemme nyt erityisesti kiinnostuneita siitä hyödystä, minkä se yritys saa, niin tärkeää on kuitenkin valita sellaiset tiedonhankintatavat, jotka ovat tarpeeksi kevyitä. Emme voi käyttää kovin paljon yrittäjän aikaa, minkä vuoksi pitää miettiä, mitkä ovat ne olennaiset kysymykset. Että jos me kysymme, että “oliks tää kivaa” niin sitten he vastaavat, että “joo oli kivaa”. Pitää keksiä joku fiksumpi kysymys”, Kiijärvi-Pihkala suunnittelee.

Päätelmiä näytön perusteella

“Arviointi on näyttöön perustuvia päätelmiä kohteen arvosta”, Kiijärvi-Pihkala kiteyttää.

“Jotta me voimme puhua arvioinnista, meillä pitää ensinnäkin olla joku kohde. Se ei voi olla mikään niin epämääräinen kuin vaikka Projekti X. Se voi olla sen projektin prosessit tai asiakastyytyväisyys tai vaikutukset. Yhden projektin sisällä arviointikohteita voi toki olla useita. Ja jotta voimme sanoa siitä asiasta jotain, meidän pitää kerätä näyttö. Ei voi olla vain, että joku vaan pohdiskelee, vaan pitää olla näyttö, mikä voi antaa meille tietoa siitä kohteesta. Mutta sekään ei vielä riitä, että kerätään joku näyttö, vaan sitten täytyy tehdä siitä päätelmiä. Jos me teemme jonkun kyselyn ja toteamme, että 15 % oli tätä mieltä ja 15 % oli tuota mieltä, niin se ei ole se vastaus. Meidän pitää katsoa sitä asiaa ja pohtia, onko tämä hyvä vai huono tulos”, Kiijärvi-Pihkala selittää. 

“Ja se, mikä tekee siitä itse arvioinnista hyvää tai huonoa, on se, millaisia ovat ne kriteerit millä perusteella se arvostus tehdään. Laadukkainta tai varminta on tietysti se, että kriteerit tulevat tutkimuksesta, missä on selkeästi sanottu, mitä elementtejä tuloksessa pitää olla, jotta se on hyvä.” 

HIPPA-hankkeen arvioinnissa tuloksia peilataan suoraan sen tavoitteisiin. Tulosten osuvuus rahoituksen toimintalinjaan ja erityistavoitteisiin sekä 6Aika –ohjelman tavoitteisiin on myös tärkeää selvittää. Aineistona käytetään hanketoimijoiden keräämää hankedokumentaatiota.

“Hipassa syntyy paljon dokumentoitua aineistoa. Haasteeksi voi muodostua se, että kaikkea hankkeen aikana luotua hyvää ei saada näkyviin. Tähän voidaan vaikuttaa myös arvioinnin avulla”, Raappana sanoo.  

“Yksi sudenkuoppa arvioinnin kannalta on tavallisesti se, ettei arvioinnin kohteen pohtimiseen ole ollut aikaa tai sitä ei ole osattu tehdä tarpeeksi täsmällisesti. Se johtaa sitten siihen, että kerätään seuranta-aineistoa paljon, mutta se arviointi ja sen aineiston katsominen suhteessa tavoitteisiin jää vähemmälle. Sitten päädytään siihen tilanteeseen, että hankkeen lopussa on kansiotolkulla palautelomakkeita ja sitten ihmetellään että mikäs tämä lopputulema sitten on. HIPPA-hankkeessa koen palkitsevana sen, että voin auttaa selkiyttämään, miten joku asia nyt menikään ja liittyykö tämä tähän asiaan vai ei”, Kiijärvi-Pihkala kertoo.

“Arviointi on ihan maalaisjärkistä hommaa, se kannattaa aina”, Kiijärvi-Pihkala sanoo. “Niinkuin elämässä aina, me arvioimme, mikä on järkevää ja mikä ei. Sitten kun ruvetaan tekemään sitä jossain työkontekstissa, niin tehdään tiettyjä valintojaja pidetään niistä kiinni. Projektityö on luonteeltaan sellaista että kun se etenee, tutustutaan muihin hanketoimijoihin siltä alalta ja tulee uudenlaisia avauksia. Mielellään niihin lähtisi mukaan. Mutta on tosi tärkeää, että joku hankesuunnitelman tiivistelmä lukee jossain läppärin kannessa, että kun tulee eteen joku uusi, kiinnostava idea, niin voi katsoa esimerkiksi sitä Suuntaa, että viekö tähän ideaan mukaan lähteminen jotain näitä prosesseja eteenpäin ja jos ei vie niin silloin se ei kuulu tähän hankkeeseen. Siitä uudesta avauksesta voi sitten kirjoittaa vaikka uuden hankkeen.”

Kirjoittaja: Minna Kilpeläinen, FM, KM, freelancer-toimittaja, projektiasiantuntija, HIPPA-hanke

AiheYleinen

19/06/2019 - Minna Kilpeläinen

Aistiystävällinen koti tuo turvaa muistisairaalle

Aistit ovat tapa, jolla elämää koetaan. Muistisairaan kodissa aistien huomioonottaminen on perusasia, kun luodaan turvallista elinympäristöä. Aistit heikkenevät iän myötä, eivätkä aivot enää voi prosessoida aistielinten tietoa virheettömästi. Seurauksena voikin olla aukkoja, tyhjäkäyntiä ja vaaroja. Heikompinakin aistit ovat kuitenkin väline ympäristön havaitsemiseen ja niiden huomioonottaminen auttaa turvallisen ympäristön luomisessa.

Värit auttavat ympäristön hahmottamisessa ja muistamisessa. Kuva: Pexels.

Aalto-yliopiston terveys- ja hyvinvointialan arkkitehtuurin professori Laura Arpiainen puhui Muistiasiantuntijoiden kevätseminaarissa 17.5.2019. Hän korosti esityksessään mm. aististimulaatioiden muokkaamista selkeämmäksi ja kotoisemmaksi. Kaiken takana on turvallisuuden tunne.

Arpiainen muistuttaa, että vaikka tunteiden ymmärrys ja prosessointi eivät aina toimi muistisairaalla, tunteet säilyvät loppuun saakka. Muistin ja aistihavaintojen katkeilu aiheuttavat hämmennystä, jota voi lievittää positiivisilla tunteilla. Niitä tuottaa paitsi hyvä hoiva ja ihmisen kontakti, myös turvallinen ympäristö.

“Ilman muistisairaiden erilaisuuden ymmärtämistä ja kunnioittamista ei onnistu mikään. Kun tämä ymmärretään, voi ruveta katsomaan, miten tätä kannattaa tehdä”, Arpiainen muistuttaa heti alkuun. “Turvallisuus ja kodinoloisuus tuovat paitsi hyvinvointia, myös itsenäisyyttä ja omanarvontuntoa.”

“Meidän täytyy muokata ympäristöä niin, että se säilyy turvallisena ja miellyttävänä. Huonosti ymmärrettävässä ympäristössä muistisairas voi helposti hätääntyä ja onnettomuusriski kasvaa”, Arpiainen sanoo.

“Fyysisen ympäristön riskitekijät pitää minimoida. Kaatuminen on yksi pahimpia ongelmia, ja ympäristön havaitsemisen muutokset saattavat usein lisätä kaatumisriskiä.”

https://twitter.com/minnaliik/status/1129347058169720832

Aistit auttavat vaaran uhatessa

“Aistit heikkenevät, mutta ne eivät kokonaan sammu. On vain ymmärrettävä, mihin niiden heikkeneminen vaikuttaa”, Arpiainen sanoo.

Näköaisti auttaa ympäristön ymmärtämisessä ja navigoinnissa, eikä kaatumisia niin herkästi tapahdu.

“Ei pidä tehdä esimerkiksi isoja kontrasteja tasaisiin pintoihin, koska sitten pinnat eivät enää näytä tasaisilta. Jos lattiassa on suuria raitoja, ne alkavat näyttää kuopilta.”

Eksyminen ja erehdykset ovat kytköksissä näköaistiin ja kuuloaistiin. Suuntataju on parempi, kun myös kuulo on hyvä. Arpiaisen mukaan äänimaailmaa on hyvä rajata: radion, TV:n, ulkoäänien ja koneiden äänten sekamelska vaikuttaa koko tilan havainnointiin ja edelleen myös turvallisuuteen.

“Varsinkin sairaaloiden akustinen ympäristö voi olla ahdistava, jos siellä kolisee ja summerit piippaavat koko ajan.”

Vaaran havaitsemiseen vaikuttavat kuulo- ja tuntoaistit. Vahinkoja voi tulla esimerkiksi jos hälyttimiä ei kuule tai kylmän ja kuuman eroa ei havaitse. Siksi esimerkiksi termostaatteihin, pattereihin, saunan kiukaaseen ja lieteen on hyvä hankkia turvallisuutta parantavia ratkaisuja.  Huonon tuntoaistin vuoksi myös haavoja ja vammoja saattaa jäädä huomaamatta.

Hajuaisti on kompassi esimerkiksi tulipalon sattuessa. Hyvä hajuaisti varoittaa savusta ja kaasuista. Savu- ja palohälyttimien on oltava riittävän herkkiä ja kovaäänisiä. Pilaantuneen ruuan puolestaan havaitsee sekä hajun että maun perusteella.

Valolla ja värillä on väliä

https://twitter.com/minnaliik/status/1129350432357265408

Valo on turvallisuustekijä ja terveystekijä. Se vaikuttaa ympäristön selkeyteen, unen laatuun ja unirytmiin sekä D-vitamiinin saantiin. Valolla on merkitystä koko hyvinvoinnille.

“Valaistuksen, värien ja materiaalien pitää tukea arjen toimintoja. Huonekalujen ja sisustuksen  pitää olla asianmukaisia. Esimerkiksi lattian pitäisi olla mattapintainen, sillä heijastukset voivat olla visuaalisesti hämmentäviä”, Arpiainen korostaa.

“Lattioiden ja seinien pitäisi olla erivärisiä. Värien sekamelskaa pitäisi kuitenkin välttää: harmoniset värit sekä niiden identiteetti on hyvä huomioida. Myös vahvoja kuvioita ja raitoja kannattaa välttää”, Arpiainen kertoo.

“Fyysiset tasot pitäisi olla selvästi eroteltu. Esimerkiksi rappusissa ja korokkeissa tulee olla selvä kontrasti lattian kanssa.”

Eksyminen on yleistä varsinkin laitoksissa, joissa on samannäköisiä käytäviä. Ovien täytyy löytyä helposti. Tässä hyvä valaistus on aivan ratkaisevaa. Valo on turvallisuustekijä”, Arpiainen sanoo.

“Normaalikodeissa saattaa myös tulla varjoisia nurkkia, eikä lattia näy hyvin. Siellä saattaa olla joku sohva edessä ja räsymatto vinossa. Varjoisassa paikassa räsymattoon voi kompastua.”

Tässä harmonisessa huoneessa matto on kompastumisriski, koska sen väri on lähellä lattian väriä. Kuva: Pexels.

“Usein valaistusta suunnitellaan valaisimilla sen sijaan, että keskityttäisiin valon laatuun. Luonnonvaloa pitäisi käyttää niin paljon kuin mahdollista”, Arpiainen huomauttaa.

“Valaistuksessa on kiinnitettävä huomiota säädettävyyteen ja suunnattavuuteen. Kohdevalaistus on tärkeää. Valoa ei saa olla myöskään liikaa. Heijastukset voivat sekoittaa tasojen hahmotusta.”

“Opastus ja visuaalinen kommunikointi ovat tärkeitä. Kannattaa käyttää maamerkkejä suunnannäyttäjinä. Ovet voivat olla erivärisiä, niin oman oven voi muistaa helpommin. Ja laitoksessakin ovi voi olla asunnon oven näköinen. Oviin voi myös laittaa esimerkiksi kuvallisia opasteita”, Arpiainen kertoo.

Tutuista esineistä visuaalisia ankkureita

“Tuttuus on hyvin tärkeätä muistisairaille. Tutut esineet, taide, omat kuvat ja tavarat voivat toimia visuaalisina ankkureina, joilla he voivat yhdistää sen ympäristön omaan elämäänsä, etenkin jos ollaan laitoshoidossa.”

“Sinne voi tuoda jonkun oman tuolin jonkun ison oman maalauksen tai tyynyjä. Oven vieressä voi olla myös vitriini, johon voi laittaa oman mollamaijan tai kuvia. Lapsuuden tai nuoruuden kuvia tai nykyaikana otettuja. Näin sinne tulee tällaisia tuttuuden saarekkeita, minkä avulla pääsee kiinni, missä nyt ollaan.”

On myös olemassa niin sanottuja muistiasemia, paikkoja, joita voi muokata asiakkaan mukaan. Tuttujen ja rakkaiden asioiden tekeminen voi stimuloida muistia. Esim. pyykin pinoaminen, postin avaaminen, ruuanlaitto ja käsityöt voivat parantaa kognitiivista toimintaa.

Käsitöillä, nikkaroinnilla sekä äitiyteen ja hoivaamiseen liittyvillä asioilla on yhteys takautumiin. Lemmikit ja puutarhanhoito virkistävät ja tuovat muistisairaalle terveyttä.

Istutuslaatikot ovat käteviä viherpeukaloille. Kuva: Myllypuron monipuolinen palvelukeskus.

Tuoksuva ja soliseva puuhailun puutarha

Ulkotilat tuovat stimulaatiota kaikille aisteille. Puutarhoissa voi olla erilaisia vyöhykkeitä, kuten kasvivyöhyke, tuoksuvyöhyke ja värivyöhyke. Niiden äärelle on hyvä päästä liikkumaan ja istuskelemaan.

“Voimakkaat tuoksut sopivat muistisairaille. Jasmiinia tai rosmariinia kannattaa käyttää. Yrtithän ovat ihania. Kun siitä pyyhkäisee ohi niin se tuoksu voi tulla pelkästä kosketuksesta. Sitten voi suunnitella väripuutarhan, myös niin, että ottaa huomioon vuodenajat. Joku kasvihan voi olla talvellakin värikäs. Voi olla vaikka värikäsrunkoisia puita”, Arpiainen ehdottaa.

“Puutarha voi olla myös äänipuisto. Siinä voi olla kahisevia heiniä, pulppuava suihkulähde tai tuulikanteleita, jotka kilahtelevat tuulessa. Ja erilaiset perinneaiheethan ovat myös hyviä. Puutarhaan voi laittaa maitolavan tai muita elementtejä jotka saattavat olla relevantteja näiden ihmisten nuoruudesta.”

“Puuhastelun mahdollisuus kannattaa muistaa, sillä muistisairas tarvitsee myös toimintaterapiaa. Voi olla esimerkiksi istutuslavoja mihin ulottuu  pyörätuolistakin. Sinne vaan mansikat ja porkkanat kasvamaan, että niitä pääsee sitten aikanaan vetämään maasta. Kanadassa olen nähnyt myös puutarhan, jonne oli tuotu vanha hieno auto puunattavaksi”, Arpiainen kertoo.

Värit ja tuoksut stimuloivat ja auttavat puutarhan hahmottamisessa. Kuva: Pexels.

“Turvallisuuden kannalta on tietenkin muistettava, että maaston pitää olla tasainen, jolloin kaatumisvaara saadaan minimiin. Ei saa olla rappusia tai korokkeita, jotka luovat esteitä esim. rollaattorilla kulkuun”, Arpiainen sanoo.

“Polkujen on hyvä olla päällystettyjä ja valaistuja ja reittien selkeitä. Reitit jotka muodostavat lenkin ovat aina hyvä ratkaisu. Umpikujia ei saa olla. Kaiteita kannattaa myös rakentaa, että niistä voi ottaa kiinni”, Arpiainen muistuttaa.

“Valo ja varjo vaikuttavat muotojen havainnointiin. Varsinkin erikoisesti muotoiltujen pensaiden kohdalla voi tulla vääriä assosiaatioita. Vaikkapa karhun muotoon leikattu pensas saattaakin näyttää oikealta eläimeltä ja muistisairas hätääntyy siitä.”

Arjen toimintoihin sujuvuutta ja mielekkyyttä

“Ruuan jakelussa olisi hyvä, että asiakas saa itse ottaa ruuan. Esimerkiksi ns. jakelubaarit ovat hyvin pidettyjä. Tietysti niillä jotka pystyvät tekemään ruokaa, voi olla oma pikku keittiö. Kaiken kaikkiaan ihminen syö paremmin, jos hänellä on seuraa syödessä. Jos yksin istuu siinä niin ei tule syötyä. Sen takia suositaan avoimia hoitomuotoja niin, että esimerkiksi perhe voi mennä syömään vanhuksen kanssa ja jopa ottaa jotain mukaan”, Arpiainen suosittelee.

Yhdessä tulee syötyä paremmin. Kuva: Myllypuron monipuolinen palvelukeskus.

“Vanhuksen syöminen huononee myös makuaistin heikkenemisen myötä, eikä se ole enää  nautinnollista. Siksi sosiaalinen puoli siinä aterioinnissa tulee entistä tärkeämmäksi.”

Arpiaisen yksi missio terveyden ja hyvinvoinnin arkkitehtuurin työssä on potilas- ja perhekeskeinen lähestymistapa sekä suunnitteluun että hoitoon (Patient and Family Centered Care). Pitäisi olla mahdollisuus myös siihen, että omainen voi tarvittaessa vaikkapa yöpyä sairaan luona.

“Yksityiset huoneet eivät mielestäni ole kaikille sosiaalisesti paras ratkaisu. Jaetussa huoneessa on kuitenkin taas se kääntöpuoli, että jos on jaettu huoneita, niin saattaa olla ettei kämppäkaverin kanssa tule toimeen. Ihana asia isommissa tai jaetuissa huoneissa on se, että niihin voi sijoittaa pariskuntia.”

Asukkaan viihtyvyys vai hoitamisen rutiinit?

“Kaiken kaikkiaan kannatan kovasti integroituja hoitomalleja ja niiden huomioimista ympäristön suunnittelussa. Eihän se ole niin, että joku arkkitehti vaan suunnittelee mieleisensä rakennuksen. Pitää tajuta, että siellä palvelukodissa kaikki asiat tulevat yhteen. On musiikkiterapian tarvetta tai toimintaterapian tarvetta ja niin edelleen”, Arpiainen sanoo.

Holistinen hoitokäsitys ja potilas- ja perhekeskeinen hoito vaativat kaikkien tiloja käyttävien henkilöiden näkökulmien huomioimista.

“Ympäristön suunnittelussa kuunnellaan kuitenkin helposti enemmän hoitohenkilökuntaa ja unohdetaan käyttäjät. Ajatellaan, että kyllä me tiedetään mitä ne asukkaat tarvitsee. Mutta nimenomaan kun on vähän heikommasta kysymys, kuten lapsista, muistisairaista ja mielenterveyspotilaista, niin silloin siinä kävellään heidän yli. Muistisairaillakin on parempia ja huonompia päiviä”, Arpiainen muistuttaa.

“Palautetta voisi kysyä hieman aikaisemmassa vaiheessa ja puhua myös omaisille. Integroitu ympäristö ja holistinen hoito toimivat parhaiten silloin, kun myös henkilökunta on ottanut ne oikein asiakseen.”

Arpiainen kannustaa pieniinkin muutoksiin asumisen parantamisessa. “Pieniä muutoksia tai remontteja ei pidä yhtään pelätä”, hän sanoo.

“Osa niistä on ihan helppo tehdä. Puutarhan tekeminen on tietysti isompi työ, mutta jos se ei onnistu, niin sitten voi laittaa vain vaikka  tuoksupelargonian olohuoneeseen. Kirpputorilta voi käydä ostamassa lasten sängyn ja laittaa sinne nuken nukkumaan. Siihen ei mene kuin satanen. Kun tiedetään, että siitä on niin suuri terapeuttinen apu, niin ei ole mitään syytä jättää muutoksia tekemättä.”

Kirjoittaja: Minna Kilpeläinen, FM, KM, freelancer-toimittaja, projektiasiantuntija, HIPPA-hanke

AiheYleinen

30/05/2019 - Minna Kilpeläinen

Helsingin kehittäjäklubi pohti palveluita asiakkaiden ja yritysten näkökulmasta

Älykkään palveluasumisen kehittäjäklubi kokoontui Helsingissä 6.5.2019. Klubilla pureuduttiin kysymyksiin, kuinka voitaisiin parhaiten tunnistaa palveluasumisen kehittämistarpeet ja kertoa niistä yrityksille, asiantuntijoille ja tutkijoille kehittämistyön parantamiseksi. Lisäksi klubilaiset etsivät vastauksia siihen, kuinka testaustoimintaa voisi parantaa. Yritysten osaamistarpeiden tunnistamiseen ja tuotteiden ja palveluiden markkinakelpoisuuden varmistamiseen saatiin myös hyviä vinkkejä.

Helsingin Älykkään palveluasumisen kehittäjäklubiin osallistui laaja kirjo digitaalisten tuotteiden ja palveluiden kehittämisestä kiinnostuneita.
https://twitter.com/minnaliik/status/1125346954693828608

Klubilaiset laittoivat ajatukset konkreettisesti lentämään. Aluksi muotoiltiin HIPPA-hankkeelle lisää iskeviä sloganeita:  

“Laadukasta arkea digitaalisuuden avulla”
“Eettistä esteettömyyttä digitalisaation avulla!”
“HIPPA – terveellistä integrointia!”
“HIPPA – Easy Living!”

Toini Harra keräsi lentäviä ajatuksia Älykkään palveluasumisen kehittäjäklubilta.

Miten tunnistetaan palveluasumisen kehittämistarpeet?

Kehittäjäklubin ryhmissä pohdittiin muun muassa, kuinka kehittämistarpeet olisi parasta kerätä. Vastauksia kaivataan laajasti palveluasumiseen liittyviltä ryhmiltä: asukkailta, asiakkailta, ammattilaisilta ja omaisilta. Jokaiselle kyselyn vastaajaryhmälle tarvitaan eri tavalla muotoillut kysymykset. Kyselyt olisi myös hyvä pilotoida ennen niiden varsinaista käyttöä.

Kaikki kysymykset eivät tuota samalla tavalla tietoa kaikista tarvekyselyihin osallistuvista. Ikäihmiset ovat yksilöitä ja senioreita on useanlaisia. “He eivät ole ns. vakiokamaa.” Ikääntyneiden sukupolvet myös vaihtuvat ja heidän kokemuksensa digitaalisuudesta ovat erilaisia. Se vaikuttaa myös vastauksiin.

https://twitter.com/minnaliik/status/1125369925500047360

Kyselyitä tehdessä olisi hyvä huomioida se, etteivät kaikki pysty kommunikoimaan. Jos omainen tai hoitaja vastaa asukkaan puolesta, ei silloin käytännössä aidosti kuulla asiakasta. Tietosuojasta on myös tärkeää pitää huolta. Niin tarpeita kerätessä kuin kehittämistyötä tehdessä on hyvä huomioida hullummatkin ideat, sillä ne voivat poikia jotakin uutta.

Miten tieto kehittämistarpeista välittyy kehittäjille?

Ryhmissä pohdittiin myös keinoja siihen, kuinka kehittämistarpeet välitetään yrityksille, asiantuntijoille ja tutkijoille. Tarpeen ja teknologian sekä sen saatavuuden olisi kohdattava toisensa. Ryhmä piti tärkeänä, että keskustelu on vastavuoroista eri toimijoiden kesken.

Pekka Koistinen IOTAS Oy:stä, Jorma Säteri Metropoliasta sekä tulevaisuuden palveluiden käyttäjänä mukaan tullut Riitta Eerola pohtivat tarpeiden välittämistä kehittäjille.
https://twitter.com/minnaliik/status/1125353666393853952

Tarpeiden keräämisen pitäisi olla jalkautettua toimintaa, jonka näkökulmana on asiakas- ja käyttäjälähtöisys. Asiakkaan kanssa olisi löydettävä yhteinen kieli. Parasta olisi mennä asiakkaan luokse ja seurata asiakasta siellä, jolloin saadaan oikeat tarpeet esille. Kasvokkain kohtaamiselle olisi löydettävä hyvä aika ja paikka.

Tarpeiden esille tuomisessa olisi mietittävä, millainen tuote ja palvelu on kenellekin on sopivaa. Sen tulee olla käyttäjälle ensisijaisesti hyödyllinen. Kannattaa huomata myös, että kaikki tuotteet ja palvelut eivät ole näkyvillä koko ajan: ne toimivat usein taustalla.

https://twitter.com/minnaliik/status/1125370826109353984

Haasteina tiedonkeruussa ja sen välittämisessä kehittäjille ovat paitsi vastaajaryhmien asenteet, myös lainsäädännölliset asiat, kuten tietosuoja. Asennetta voidaan myös muokata positiiviseen suuntaan monipuolisilla tavoilla keskustella. Vastavuoroisuuden mallia voi kehittää matkan varrella kaikille sopivaksi. Ryhmän mielestä juuri kehittäjäklubi voisi toimia pysyvänä tapana keskustella tarpeista ja siitä, kuinka tuotteita ja palveluita voidaan niiden mukaan kehittää.

Miten tunnistetaan yritysten osaamistarpeet ja mahdollistetaan testaustoiminta?

Kehittäjäklubi pohti kehittämisen mahdollisuuksia myös yrittäjien näkökulmasta. Yritysten kehittämistyöhon kaivattiin tukea mm. lisäämällä tietoisuutta käyttäjistä. Yrittäjille tärkeää on osaamisen kehittäminen vuorovaikutuksessa ja arvonluonti siinä. Käyttäjien lisäksi  korkeakoulut sekä tutkimuslaitokset olisi saatava kehitystyöhön ja testauksiin mukaan heti alusta. Kehittäjäklubilaisten mielestä kannattaa edetä pienten kokeilujen kautta.

Kannattaa huomioida, että taustalla vaikuttavat käyttäjien asenteellisuus ja osaaminen sekä teknologia itsessään. Ammattilaisille suurin houkutin ottaa tuotteita ja palveluita käyttöön on oman työn helpottuminen. Teknologian olisi oltava kaikille helposti ymmärrettävissä ja käyttöön otettavissa.

Panu Karhinen Metropoliasta, Timo Salo Medeka Oy:stä ja Mariliinu Ahlström Vantaan kaupungilta pohtivat yritysten testaustoiminnan kehittämistä.

Testauksiin olisi löydettävä oikeat toimijat ja toimintaympäristöt: toimintaympäristön ja ratkaisun tarjoajan välisen yhteyden on oltava luonteva. Kun oikeat toimijat on saavutettu, he voivat testata tuotteita/palveluita ja sen jälkeen laajentaa toimintaa. Samalla on otettava huomioon kustannukset ja lisättävä kustannustietoisuutta.

On tärkeää miettiä etukäteen, miten tietoa viedään ratkaisijalta käyttäjälle.Testauksissa on määriteltävä mm. kokeilujaksojen pituus sekä tapa esittää ja raportoida tieto testauksiin osallistujien ja tuotteiden ja palveluiden kehittäjien kesken. Muun muassa pelillistäminen voisi olla kokeilemisen arvoinen keino hankkia tietoa. Tiedon luotettavuus on joka tapauksessa varmistettava eri tavoin. Tämä tapahtuu, kun molemmat osapuolet ovat sitoutuneet testaukseen.

Osaamisen ja tiedon siirtäminen testausten jälkeen myös laajempaan käyttöön tulisi huomioida. Oppilaitoksilla on oma osuutensa siinä. Myös vertaisoppiminen on hyvä tapa lisätä osaamista. Tietoisuutta lisätään siten, että sekä käyttäjät että yritykset levittävät tietoa omassa toimintaympäristössään. Ihmisillä on erilaisia sisäisiä drivereitä, jolloin motivaatiotason nostamisessa tärkeää on arvonlisäys molemmille osapuolille.

https://twitter.com/minnaliik/status/1125352415073570817

Yritykset tarvitsevat tietoa myös pian voimaan tulevien, laissa määriteltyjen säädösten vaikutuksesta tuotteisiin. Regulaatiot ja standardit voivat siirtää tuotteiden käyttöönottoa, jos niitä ei ole huomioitu ajoissa. Yrityksillä pitäisi olla tietoa myös kaupunkien ja palvelukeskusten hankintaprosesseista ja niiden määrittelyistä.

Miten varmistetaan, että tuote tai palvelu on valmis markkinoille?

https://twitter.com/minnaliik/status/1125373267076947969

Terveyteen ja hyvinvointiin liittyvä palvelu- ja tuotetarjonta sisältää paljon uuden lainsäädännön alaista teknologiaa. Erityisesti kaikki sensorit, jotka keräävät asiakkaista tietoa, ovat MDR: n alaisia. Aikataulu saada tuotteet ja palvelut MDR:n mukaiseksi saa kehittäjät vakavaksi: sääntely ja regulaatio sekä standardit muuttuvat ensi vuonna dramaattisesti.

Rauno Saarnio SE Innovationsista kertoi, että tuotteiden ja palveluiden saattamiseksi laillisesti hyväksyttäviksi on olemassa joitakin tukitoimia.  Muun muassa Yhteistoiminnan liiton ja Suomen standardisoimisliiton pitäisi tuottaa tuottaa tietoa yrittäjille.  Tietoa on etsittävä myös EU-tietokannoista. Esimerkiksi Lean Entries -palvelun kautta yrittäjä pääsee alkuun sääntelyn haltuunotossa.

Yritykset etsivät Hipan kautta uusia verkostoja ja käyttäjien näkemyksiä

Timo Salo Medekasta, Pekka Koistinen IOTAS:ista ja Pertti Niittynen Seniortekistä kertoivat yritysten odotuksista HIPPA-hankkeelle.

Yritysten odotuksia HIPPA-hankkeelle kysyttiin akvaariokeskustelussa. Yritykset näkivät, että HIPPA-hanke voi antaa heille tärkeää tukea tuotteiden ja palveluiden kehittämisessä ja kumppaneiden löytämisessä.

Tuotteiden ja palveluiden käyttökelpoisuus haluttiin varmistaa asiakkailta kerättyjen tarvekartoitusten sekä asiakaslähtöisten testausten kautta.  Yritykset kaipasivat tietoa paitsi käyttötarpeista, myös nykyisten käytössä olevien tuotteiden toimivuudesta. Toimintatapojen pitäisi olla ratkaisukeskeisiä. Mottoina voisivat olla: “Ideoi, kokeile ja opi” ja “Toimi joustavasti, nopeasti ja ketterästi”.

HIPPA-hankkeen Älykkään palveluasumisen kehittämisen mallin toivottiin jäävän pysyväksi toiminnaksi.

Odotuksissa oli mahdollisimman laajan yhteistyöpohjan löytäminen HIPPA-hankkeen verkostojen kautta. Yritykset kaipasivat yhteistyötä tuotteiden hankinnasta vastaavien tahojen sekä päättäjien kanssa, mutta myös toisten yritysten ja potentiaalisten kumppaneiden kanssa. Yhteistyön tekeminen laajemmalla rintamalla ja yhteisen arvoperustan luominen toiminnalle oli yritysten mielestä tärkeää. Yritykset näkivät, että HIPPA-strategiasta voitaisiin luoda jopa kansallinen strategia.

Ei HIPPA nuku eikä digiteknoon huku

Kehittämistyön ei tarvitse olla ryppyotsaista.  Panu Karhinen Metropoliasta teki Helsingin Älykkään palveluasumisen kehittäjäklubin annista myös laulun nimeltä Ei HIPPA nuku eikä digiteknoon huku.

Musiikin äärellä Aarne Klemetti, Leila Lintula ja Panu Karhinen Metropoliasta.

Teksti ja kuvat: Minna Kilpeläinen, FM, KM, freelancer-toimittaja, projektiasiantuntija, HIPPA-hanke

ToimintaYleinen

22/05/2019 - Päivi Meriläinen

Asukkaiden ja sote-ammattilaisten ääni kuuluviin Oulussa

HIPPA-hankkeen henkilöstö ja hankkeessa mukana olevat toimintaterapian opiskelijat selvittivät syksyn ja kevään aikana asukkaiden ja ammattilaisten tarpeita Oulussa. Asukkaiden ja ammattilaisten näkemys oli tärkeä saada esiin, jotta hankkeessa kehitettävät ratkaisut vastaisivat tosielämän tarpeisiin ja olisivat käyttäjälähtöisiä.

HIPPA piti työpajan Aamupuuroakatemiassa Haukiputaalla. Kuva: Päivi Meriläinen

Tietoa asumisen tarpeista ja tulevaisuuden toiveista kerättiin ikäihmisiltä ja erilaisten palvelujen piirissä olevilta asukkailta kodeissa ja työpajoissa.

Tarpeita teknologialle, mutta myös fyysiselle kohtaamiselle

Tarpeet liittyivät mm. turvalliseen ulkona liikkumiseen, mielekkääseen ja merkitykselliseen tekemiseen ja osallistumiseen sekä arjen haasteissa tiedon saantiin ja vertaistukeen. Lisäksi toivottiin kotiin tulevan ammattilaisen ja asukkaan luottamuksellista kohtaamista sekä asumisyhteisön parempaa viestintää (tapahtumista tiedottamista ja kahdenkeskistä viestintää). Toiveet eivät välttämättä edellytä älykkäitä ratkaisuja, sillä ensiarvoisen tärkeänä nähtiin se, että olisi edes yksi luotettava läheinen ihminen. Toiveissa oli myös löytää kävelyreitin varrelta penkki, jolle istahtaa, kun väsymys yllättää, myös talviaikaan.

Vilkasta keskustelua

Äänensä toi kuuluviin yhteensä noin 50 henkilöä. Tunnelma tilaisuuksissa oli lämmin ja vilkasta keskustelua syntyi mukavasti. Tietoa tunnistetuista, palveluasumisessa esiin tulleista tarpeista kerättiin ammattilaisilta sähköisesti.  

Pullaa ja porinaa asumisesta. Kuva: Hanna Niskasaari

Työskentely työpajoihin osallistuneille asukkaille jatkuu syksyllä 2019. Heille järjestetään tietoiskuja, joissa kerrotaan jo olemassa olevista älykkäistä ratkaisuista. HIPPA-hankkeessa kehitetyistä uusista tuotteista ja palveluista kerrotaan asukkaille hankkeen edetessä. Asukkaat, ammattilaiset ja omaiset kokeilevat ja testaavat yritysten kehittämiä ratkaisuja Oulun kaupungin ja Oulun Palvelusäätiön yksiköissä.

Teksti: Päivi Meriläinen ja Hanna Niskasaari

ToimintaYleinen

20/05/2019 - Kirsi Jokinen

Edellä Goes Sote -tapahtumassa etsittiin ratkaisuja merkitykselliseen elämään

HIPPA-hanke järjesti 15.5.2019 yhteistyössä ProVaHealth-hankkeen kanssa Oulun ammattikorkeakoululla aamiaistilaisuuden yrityksille ja opiskelijoille. Tilaisuus toteutettiin työpajamuotoisesti.

Edellä Goes Sote -tapahtuman työpajassa kuviteltiin parhaita mahdollisia ratkaisuja turvalliseen elämään.

Tapahtumassa pohdittiin älykkäitä ratkaisuja turvallisen ja merkityksellisen elämän mahdollistamiseen uusien tuotteiden ja palvelujen avulla. Tilaisuudessa törmäytettiin erilaiset osaajat pohtimaan yhdessä tulevaisuutta ja kuinka vaikuttaa siihen omalla toiminnallaan. Näimme tapahtumassa Onerva Hoivaviestinnän videotervehdyksen (https://youtu.be/tTAhLJxqvXw) Onerva-botista, joka on ikääntyneiden ja vammaisten hoitoon tarkoitettu sosiaalinen robotti.

Tapahtumassa Eeva Kiuru, yrittäjä Health Innovation Academy Oy:stä kertoi kokemuksiaan koulutusyrittäjyydestä teknologian ja terveyden rajamaastossa. Kiurun mukaan sosiaali- ja terveysalalla teknologian käyttöönotto vaatii kulttuurin muutosta. Hän korosti digiosaamisen ja teknologian perusymmärryksen merkitystä sosiaali- ja terveysalalla, jotta ammattilaiset pystyisivät osallistumaan teknologian kehittämiseen ja arvioimaan kriittisesti uusia ratkaisuja. Sote-ammattilaisilta insinöörit voivat puolestaan oppia asiakas- ja käyttäjälähtöisyyttä. Kiuru kannusti opiskelijoita ideointiin ja innovointiin sekä yrittäjyyteen.

Työpajassa ideoitiin tulevaisuuden älykkäitä ratkaisuja kotiin, pihapiiriin ja lähiympäristöön.

Työpajassa tunnistettiin arjen ja turvallisen asumisen haasteita, kuviteltiin paras mahdollinen tulevaisuus ja pohdittiin ratkaisuja, joilla siihen päästään. Työpajoissa ideoitiin yhdessä tulevaisuuden älykkäitä tuotteita ja palveluja kotiin, pihapiiriin ja lähiympäristöön. Keskusteltiin siitä, miten inhimillisyys ja teknologia voivat yhdistyä hyvässä arjessa. Tulevaisuudessa haluttiin nähdä toisista välittämistä ja yhteisöllisyyden lisääntymistä. Teknologia nähtiin ratkaisuna hoitaa ”rutiinitehtävät”, jolloin henkilökohtaiseen kontaktiin vapautuisi enemmän aikaa. Tämän lisäksi teknologian ajateltiin mahdollistavan ihmisen turvallisen ja omatoimisen osallistumisen arjen toimintoihin sekä osallisuuden yhteisöön ja yhteiskuntaan.

Yhden työryhmän tuotoksena rakentui kalenterikuva ikäihmisten viikosta vuonna 2025.

Tilaisuuden myötä terveys-, sosiaali- ja hyvinvointialojen osaajia innostettiin pohtimaan omaa tulevaisuuttaan ja mahdollista yrittäjyyttä keinona vaikuttaa oman alan kehittymiseen. Tilaisuudessa oli osallistujia yhteensä 20. Tapahtuman jälkeen oli mahdollisuus verkostoitumiseen ja kampuksen simulaatiotiloihin tutustumiseen.

Lisätietoa ProVaHealth-hankkeesta: https://scanbalt.org/living-labs-news/provahealth-now-online/

Teksti: Kirsi Jokinen ja Eliisa Niilekselä

Kuvat: Kirsi Jokinen


TapahtumatYleinen

15/05/2019 - Toini Harra

Arkeen kuuluu onnenhetkiä

Hippa-hanke oli 20.3.2019 mukana järjestämässä Kansalais-Soteuttamoa yhteistyössä Sitran Soteuttamo -hankkeen ja Metropolia Ammattikorkeakoulun Hyvinvointiyritykset kiertoon- ja Hyvissä handuissa himassa -hankkeiden kanssa. Tilaisuus toteutettiin erätaukokeskusteluna, jonka avulla voidaan paremmin ymmärtää palvelujen ja tuotteiden kehittämiseen liittyviä avaintekijöitä. Keskustelu nosti esiin nykyisten ja tulevien palvelujen käyttäjien äänen. Tässä blogikirjoituksessa keskitytään erityisesti keskustelijoiden esiin nostamiin palvelutarpeisiin ja niihin liittyviin arvostuksiin.

Erätauko-keskusteluissa kaikkien ääni tuli kuuluviin.

Nyt on aika tehdä muutoksia ikääntyneiden palveluihin. “Ei voi tarjota kaikille kaikkea, vaan palvelut ja tuotteet tulee järjestää yksilöllisesti ja monipuolisesti.” Näin kommentoi yksi Kansalais-Soteuttamon Erätaukokeskustelun osallistuja tekijöitä, jotka on otettava huomioon palvelujen parantamisessa. Ihmisyys ja laatu pitää ottaa huomioon päätöksenteossa, politiikassa, taloudessa ja kaikessa kohtaamisessa. Laadukkaiden palvelujen tuottamisessa on tarpeiden rinnalla otettava huomioon myös ammattilaisten ja asukkaiden arvot. (Harra ja Lintula 2018a.)

Ihminen on itse oman elämänsä asiantuntija. Siksi ihmisen oma ääni on saatava kuuluviin ja voimavarat käyttöön. Mutta miten asiakas saa oman äänensä kuuluviin arkea tai esimerkiksi kuntoutuspalveluita suunniteltaessa? Se onnistuu ihmisyyden, mielekkyyden, arvostuksen ja kunnioituksen, avoimuuden ja luottamuksen huomioon ottamisella ja rakentamisella. On luotava arvostava ilmapiiri ja kysyttävä ihmisiltä itseltään, mitä he omassa arjessaan tarvitsevat toimijuutensa tueksi. (Harra ja LIntula 2018b.)  

Entä kuka arvioi, auttaa ja vie asioita eteenpäin? Erätaukokeskustelussa nostettiin esiin, että sitä varten tarvitaan dialogisuutta ja moniammatillisuutta, arvostavaa johtajuutta, positiivisuutta sekä aikaa olla ihminen. Keskusteluun osallistuneiden mielestä on tärkeää, että kuunnellaan ikäihmisiä, heidän historioitaan, elämänkokemustaan tietojaan ja taitojaan, ja ollaan ystäviä yksinäisille. Eri-ikäisten yhteistyö mahdollistaa kokemusten ja osaamisen siirtämisen ja potentiaalin hyödyntämisen. Toisinaan briljantteja ajatuksia löytyy uusilta alueilta, uusista ajatuksista ja malleista.

Elinkaariasuminen tukee yhteisöllistä asumista

Useiden eurooppalaisten ja amerikkalaisten tutkimustulosten mukaan yhteisöllinen asuminen parantaa elämänlaatua ja hyvinvointia (Jolanki ym. 2017). Erätaukokeskusteluun osallistuneiden mielestä samanhenkisten ihmisten kohtaaminen ja turvaverkkojen rakentaminen olisi turvattava. Yhteisöllisyyttä pidettiin tässä asiassa yhtenä mahdollisuutena. Se lisäisi rohkeutta pyytää ja tarjota apua, auttaisi kuulemaan, olemaan kiinnostunut ja tulemaan kuulluksi sekä hymyilemään toinen toisillemme. Toisaalta yhteisöllisyys pitäisi olla vapaasti valittavissa oleva asia, niin että jokaisella olisi mahdollisuus olla yksin aina sitä halutessaan. Erityisesti ikäihmiselle yhteisöllinen asuminen ei ole aina itse valittua terveydellisistä tekijöistä johtuen (Jolanki ym. 2017).Ikäihmisille tarvitaan yhteisöllistä asumista, mikä voi tarkoittaa eri-ikäisten ihmisten asumista samoissa taloissa, kortteleissa ja kaupunginosissa. Yhteisöllinen asuminen mahdollistaisi eri sukupolvia yhdistävän toiminnan ja eri-ikäisten ihmisten tapaamisen. Tulevaisuudessakin tarvitaan ns. elinkaariasumista, jota edustaa esimerkiksi Tampereen Tesomalle rakennettava Elinkaarikortteli (http://omatesoma.fi/elinkaarikortteli). Tesoman Elinkaarikorttelissa rakentaminen, asuminen, palvelut ja yhteisöllisyys integroidaan eri elämänvaiheiden tarpeet ja toiminnot yhdistäväksi kokonaisuudeksi. Siellä pyrkimyksenä on, että asukkaat voivat halutessaan asua korttelissa jopa koko elämänsä, vaikka asuntokunnan ja perheen koko ja asumistarpeet muuttuvat.

Keskustelijat toivat esille yhteisöllisyyttä ikäihmisten palveluissa.

Naapuruuspiiritoiminnasta iloa yksinasumiseen

Asukkaiden yhteisöllisyyden aktivointia voidaan tehdä esimerkiksi naapuruuspiiritoiminnan avulla, jota on kehitelty pääkaupunkiseudulla (Ataçocuğu 2018). Herttoniemen alueelta toiminta on levinnyt ympäri Helsinkiä. Toiminnan ideana on, että se on avointa toimintaa kaikille asukkaille. Se huomioi alueen yksinäiset ikäihmiset tarjoamalla olohuonetyyppisen kokoontumispaikan, jossa voi keskustella  kahvittelun kera. Kaikki naapuruuspiirit ovat erilaisia. Sen käynnistämiseen tarvitaan vain yksi vapaaehtoinen käynnistäjä sekä maksuton ja esteetön tila.

Tulevaisuudessa toivottavasti asunnon vuokrauksen yhteydessä voi tehdä sopimuksia myös asumiseen liittyvistä palveluista. Näitä palveluja voivat olla esimerkiksi pesulapalvelut, siivous, lastenhoito, tekniikan hallinta, asioiden hoitaminen tai vaikkapa verhonipsujen laittaminen.

“Hyvä elämä on jokaiselle ihmiselle oman näköinen”

Kansalaissoteuttamossa käydyssä erätaukokeskustelussa nousi esiin, että hyvä arki rakentuu oman mielen ja muiden ihmisten sekä ympäristön avulla. Toiveena oli, että kaikki tulisivat kuulluiksi ja nähdyiksi omana itsenään elämän eri vaiheissa. Ihmisyys, kunnioitus ja empatia pitäisi olla läsnä koko yhteiskunnassa, sillä ihmisarvo syntyy vain yhteydessä toisiin ihmisiin.

Mummodisko pitää kaiken ikäiset liikkeessä.

Iästä riippumatta kaikille ihmisille universaaleja asioita ovat turvallisuuden tunne, hyvä ja tasapainoinen elämä, terveys, vapaus ja ystävät. Jokaisella pitäisi olla oikeus omiin mielenkiinnon kohteisiin, kuten luontoon, puutarhaan, perheeseen, lapsiin ja lastenlapsiin. Tärkeä asia on myös huolenpito itsestä sekä omahoito: myönteinen elämänasenne, uni ja lepo, ajassa pysyminen ja mukana oleminen sekä omat harrastukset. Hyvää arkeen kuuluu onnen hetkiä juuri nyt!

Sukupolvet ylittävässä arjessa tärkeää on seesteisyys. Toisaalta sukupolvien välillä voi olla suuria näkemys- ja kokemuseroja sekä monenlaisia tulevaisuusvisioita. Erätaukokeskustelussa tehtiin suuria yhteisöllisyyteen ja tulevaisuuteen liittyviä oivalluksia: “Yhteistä meille on se, että kaikki haluavat keskustella ja visioida maailmaa positiivisesti.”

”Mun näköinen palvelu on inhimillistä ja itsemääriteltyä”

Apua pitäisi olla enemmän ja näkyvästi tarjolla, jotta sitä uskallettaisiin pyytää. Tarvittaisiin helposti lähestyttäviä, matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja. Toisaalta tarvitaan etsivää työtä, jotta löydetään ne, jotka apua tarvitsevat. Palvelut pitäisi rakentaa niin, että niissä otetaan huomioon yksilöt ja yksilöiden yksilölliset tarpeet. Hyvät palvelut ovat joustavia, räätälöityjä sekä itsemääriteltyjä.

Asioidessa tarvitaan henkilökohtaista kontaktia, tasa-arvoisuutta sekä valmentavaa ja kannustavaa ilmapiiriä. Iästä riippumatta ihmisellä pitäisi olla oikeus pitää kiinni itselle tärkeistä asioista. Ei tiettyyn muottiin asettamista, vaan erilaisuuden hyväksymistä tarvitaan lisää suhteessa ikääntyneisiin ihmisiin.

“Vanhene ajoissa”

Vanhuus on arvokas elämänvaihe. Ennakoivien palvelujen lisäksi myös oma ikääntymisen ennakointi pitäisi tehdä ajoissa. Oman ikääntymisen suunnittelussa tarvitaan tietoa uuden arjen rakentamisesta: erilaisista vapaaehtoistyön mahdollisuuksista, asumismuodoista, asukasyhdistyksistä, naapuruuspiiritoiminnasta ja järjestöistä, liikkumis-, liikunta- ja harrastusmahdollisuuksista,  kulkuyhteyksistä sekä saatavilla olevista digitaalisista ja muista palveluista.

Tulevaisuuden digitalisoituvassa ja verkkopalveluihin perustuvassa maailmassa tavalliset arkitoimetkin, kuten pankkipalvelut ja terveydenhuollon palvelut, on yhä useammin tavoitettavissa vain älylaitteilla, joita  ei ole vielä suunniteltu ikäihmisiä ajatellen. Selviytyäkseen digimaailmassa ikäihmiset tarvitsevat heille sopivien älylaitteiden lisäksi tukea niiden käyttöön.

“Tutustu ajoissa ja tee rohkeita valintoja. Vanheneminen ei ole elämän loppu, vaan loppuelämän alku.”

Kuvat: Anu Ipatti

Kirjoittajat:

Toini Harra on koulutukseltaan toimintaterapeutti, FL ja YTT. Hän työskentelee yliopettajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Toini on toiminut käyttäjälähtöisyyden asiantuntijana ja tutkijana PaDigi-hankkeessa ja toimii projektipäällikkönä  6Aika: Hippa – Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista digitalisaation avulla -hankkeessa.

Leila Lintula on koulutukseltaan toimintaterapeutti ja THM. Hän työskentelee lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Leila on toiminut käyttäjälähtöisyyden tutkijana PaDigi-hankkeessa ja toimii hyvinvoinnin ja osallistumisen asiantuntijana hankkeessa 6Aika: Hippa – Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista digitalisaation avulla. Hän on kiinnostunut yksilön selviytymisestä arjessa ja sitä tukevista ratkaisuista.

Lähteet:

Ataçocuğu, Soile 2018. Naapuruuspiiri yhdistää naapurit, yrittäjät ja vapaaehtoiset. Ympäristöministeriö. Alkuperäinen julkaisu 2016. Saatavilla: https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Asuminen/Ikaantyneiden_asuminen/Puheenvuoroja/20142016/Soile_Atacocugu_Naapuruuspiiri_yhdistaa_%2837671%29

Harra, Toini ja Lintula, Leila 2018a. Arvot ohjaavat käyttäjälähtöistä kehittämistä. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Saatavilla: https://blogit.metropolia.fi/geroblogi/2018/11/30/arvot-ohjaavat-kayttajalahtoista-kehittamista/

Harra, Toini ja Lintula, Leila 2018b. Käyttäjälähtöisyys älykkään palveluasumisen kehittämisessä. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Saatavilla: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-099-1

Hippa – Hippa Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista digitalisaation avulla 2018. Saatavilla: https://6aika.fi/uusi-hippa-hanke-kehittaa-alykasta-palveluasumista/

Jolanki, Outi, Leinonen, Emilia, Rajaniemi, Jere, Rappe, Erja, Räsänen, Tiina, Teittinen, Outi ja Topo, Päivi. 2017. Asumisen yhteisöllisyys ja hyvä vanhuus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 47/2017.

Onnellista lähiöasumista elinkaarikorttelissa. Saatavilla: http://omatesoma.fi/elinkaarikortteli


AiheYleinen

30/04/2019 - Anna Alhonen

Hoitaja ei ole vain hoitaja

Meillä Myllypuron monipuolisessa palvelukeskuksessa asuu 115 asukasta, neljässä kerroksessa. Jokaisessa kerroksessa asuu 34 henkilöä. Päivittäisissä toimissa heitä avustaa ja tukee joukko eri ammattiryhmän edustajia. Tähän joukkoon kuuluvat hoitajat, sairaanhoitajat, terapeutit, sosiaaliohjaaja, lääkäri ja laitoshuoltajat sekä viriketoiminnan ohjaaja. Tärkeä osa asukkaan elämää ovat omaiset ja läheiset joiden kanssa hoitajat ovat tekemisissä viikoittain.

Hoitajat työskentelevät ympärivuorokautisesti kolmessa eri vuorossa. Arjessa näkyy vahvasti ammatillisuus, hoitotyön arvot sekä eettisyys. Toiminnassamme kaikki lähtee liikkeelle asukkaan yksilöllisistä tarpeista, ja työskentelyssä korostuu kodinomaisuus ja asukkaan oma elämän rytmi.

Soi ja Anja pohtivat, tarvitseeko ulkona takkia näin kevään tullen. Kuva: Laura Jyrä.

Hoitajien tehtävänä on mahdollistaa asukkaan oman näköinen ja toimiva elämä ympärivuorokautisessa hoidossa. Arjessa huomioidaan asukkaan tarpeet ja toiveet kokonaisvaltaisesti. Kaikki lähtee liikkeelle asukkaan itsensä mukavaksi kokeman elämän ja turvallisuuden tunteen varmistamisesta.

Jokaiseen työvuoroon kuuluu perushoitoa, joka sisältää muun muassa henkilökohtaisesta hygieniassa ja ravitsemuksessa avustaminen sekä lääkehoidosta huolehtiminen. Nämä luovat perustan muulle toiminnalle.

Perushoidon lisäksi hoitajan arkeen sisältyy vahvasti läsnä oleminen asukkaan sosiaalisessa elämässä. Hoitajat ovat asukkaalle enemmän kuin hoitajia. Hoitaja voi olla asukkaalle kuin ystävä, jolle voi kertoa luottamuksella ihan mitä vain ikinä haluaa. Yksi tärkeä osa hoitajien arkea on olla tukena elämän loppuvaiheessa, niin asukkaalle kuin läheisille.

”Työstä saa enemmän irti mitä enemmän uskaltaa heittäytyä omalla persoonalla mukaan ja olla rohkea näkemään ja tekemään asioita myös oman ns. mukavuusalueen ulkopuolella.”

Hoitajan arkeen kuuluu asukkaiden avustamisen lisäksi erilaisia kirjallisia töitä, johon kuuluu asukkaiden toiminnasta kirjaaminen sekä erilaiset väliarvioinnit. Arkeen sisältyy myös erilaisia kokouksia ja tapaamisia, jossa vahvistetaan omaa ammattitaitoa ja yhteistyötä asukkaan elämään kuuluvien henkilöiden kanssa. Omaisten kanssa vaihdetaan kuulumisia säännöllisesti.

Yksi tärkeä osa hoitajan arkea on huolehtia ja arvioida asukkaan voinnin muutoksia ja tiedottaa niistä eteenpäin esimerkiksi lääkärille. Hoitaja on tukena asukkaan valinnoissa ja sekä toimijuuden vahvistamisessa hyödyntäen ohjausta ja neuvontaa. Hoitajien arkeen kuuluu myös tulevien kollegoiden eli opiskelijoiden ohjaus.

Viljelemme kesäisin vihanneksi ja juureksia viljelylaatikossa. Sato on ollut oikein runsasta. Kuva: Laura Jyrä.

Kodinhoitoon liittyvät asiat, kuten asukkaan vaatehuolto ja hänen huoneensa yleisestä siisteydestä huolehtiminen ovat osa hoitajien jokapäivästä arkea. Hoitajan arkeen sisältyy ajoittain myös erilaisia keittiötöitä esimerkiksi lettukestien yhteydessä. Arkeen kuuluu myös erilaisten harrastus- ja kulttuuri mahdollisuuksien järjestäminen asukkaille.

”Työ on monipuolista sisältäen paljon erilaisia työtehtäviä. Tämän vuoksi työ on mielekästä ja antaa mahdollisuuden työskennellä luovasti.”

Hoitajan työ on ajoittain sekä henkisesti että fyysisesti raskasta. Työpäivään sisältyy paljon erilaisten asioiden hallintaa ja muistamista, ja tämä luo oman haasteen hahmottaa osaston kokonaisuus yhdessä työkavereiden kanssa. On tärkeää huolehtia omat vastuu asiat arjessa. Tämän lisäksi on huomioitava, että kaikkien vastuualueet muodostavat ehjän kokonaisuuden.

Yleensä aamu- ja iltavuorossa hoitaja avustaa 5-6 asukasta päivittäisissä asioissa. Yöaikaan koko talossa on kuusi hoitajaa. Jokaisessa vuorossa on samankaltaisia työtehtäviä, eivätkä työvuorot eroa sisällöllisesti juurikaan eroa toisistaan. Työtehtäviin sisältyy monia pieniä asioita, joilla on kokonaisuuden kannalta suuri merkitys. Näitä ovat muun muassa erilaiset liikehoidot ja asentohoidot joilla ylläpidetään toimintakykyä ja ehkäistään erilaisten painaumien ja haavojen syntymistä. Haavan- ja suunhoidosta sekä ihon kunnosta huolehtiminen ovat tärkeitä pieniä asioita hoitajan jokapäiväisessä työssä.

”Mukavinta on saada olla mukana tämän ”herrasväen” arjessa. Auttaa ja rohkaista yrittämään ja kokeilemaan omia voimavarojaan.”

Mukavinta hoitajan työssä on, kun saa olla vierellä kulkija. On hienoa päästä tutustumaan erilaisiin ihmiseen ja tehdä töitä yhdessä hyvän työporukan kesken. Työ on palkitsevaa, sillä siinä näkee heti oman käden jäljen sekä tietää oman työn tärkeyden ja saa tuntea itsensä tarpeelliseksi.

Asukkaalta ja hänen läheisiltään saatu kiitos auttaa jaksamaan arjessa ja tuntuu aina mukavalta. Mukavaa vaihtelua perusarkeen tuo asukkaiden kanssa vietetyt erilaiset tähtihetket. Näitä hetkiä voivat olla mm. kynsien lakkaus, metroajelulla käynti, ostoksille meneminen ja oman näköinen kahvihetki.

Juttua varten on haastateltu Myllypuron monipuolisen palvelukeskuksen osastojen hoitajia.

Teksti: Anna Alhonen ja Laura Jyrä

AiheYleinen

30/04/2019 - Tarja Heinonen

Esteettömyyttä ei huomaa ennen kuin se puuttuu – Tampereen kehittäjäklubi kokoontui

Tampereen ensimmäisessä Kehittäjäklubi-tapaamisessa 10.4. keskusteltiin älykkään palveluasumisen kehittämisestä mm. rakentamisen ja esteettömyyden näkökulmasta. Myös ravitsemus oli teemana.

Hippa-hankkeen Tampereen kehittäjäklubi käynnistettiin myöhäisen aamiaisen merkeissä TAMKin Catering Studiolla. TAMKin restonomiopiskelijoiden tarjoaman late breakfastin äärellä ideoitiin syksyn tulevaa innovaatiokilpailua sekä keskusteltiin asumisen ja rakentamisen kehittämisajatuksista palveluasumisen näkökulmasta. Tilaisuus kokosi paikalle Tampereen keskeisiä senioriasumisen toimijoita.

Tampereen kehittäjäklubin toiminta aloitettiin herättelemällä ajatuksia ja ideoita keväisen aamupalan äärellä.

Projektipäällikkö Tarja Heinonen avasi aamun kertomalla mistä Hippa-hankkeesta on kysymys.  Hän korosti tervetulosanoissaan Hippa-hankkeen yritysten mahdollisuuksia saada yhteys loppukäyttäjiin sekä monialaisen hanketiimin etuja. Tilaisuuden toteutuksessakin todentui oivasti TAMKin monialaisuus, sillä Catering Studio on restonomiopiskelijoiden konkreettinen oppimisympäristö. Tarja esitteli kuulijakunnalle aamun menun rakentajat eli Catering Studion vastaavan Pilvi Torvisen sekä restonomiopiskelijat Ilona Lepokorven ja Juuso Witikan. Juuso kertoi pääkokin ominaisuudessa tarjoilupöydän antimista. Lähtökohtana menun suunnittelussa oli ollut kotimaisuus ja vähähiilisyys.

Ruoka on hoivaa ja hyvinvointia

Kehittäjäklubin paikkana ollut TAMKin Catering Studio toimii oppimisympäristönä TAMKin restonomiopiskelijoille. Inspiroiva ympäristö herätteli osallistujia keskustelemaan myös ravitsemuksen tärkeästä merkityksestä ikääntyneillä. Ruokailu ja ravitsemus ovat oleellinen osa myös palveluasumista. Siihen liittyy esimerkiksi ruokahuollon logistiikka, ravintoarvot, aliravitsemus, ruoan esille laitto sekä myös yhteistyö hoivahenkilöstön ja ravitsemushenkilökunnan välillä. Ruokailu on myös tärkeä tekijä osallisuuden mahdollistamisessa palveluasumisen asiakkaille.

Catering Studion vastaava Pilvi Torvinen sekä restonomiopiskelijat Ilona Lepokorpi ja Juuso Witikka esittelivät restonomiopiskelijoiden oppimisympäristön, Studion, toimintaa sekä aamun värikkään menun.

Catering Studion vastaava Pilvi Torvinen kertoi myös mielenkiintoisesta yhteistyöstä Atrian kanssa. Atria on järjestämässä Catering Studion kanssa ikäihmisten ravitsemukseen liittyvän koulutuksen ammattilaisille, joissa sisältönä ovat ravitsemuksellisuus ja esillepano.

Kokemuksia yrityksen suulla

Kehittäjäklubilaiset pääsivät myös konkreettisen esimerkin kautta kuulemaan, miten yritykset voivat Hippa-hankkeeseen osallistumalla hyötyä yhteiskehittämisestä tai testauksesta. Medeka Oy:n toimitusjohtaja Kalle Punto kertoi yrityksen kokemuksesta tuotteensa testauksesta Hippa-hankkeessa. Yritys oli kaikin puolin tyytyväinen testauskokonaisuuteen. Käyttäjäkokemuksen saaminen hankkeen tarjoaman testauksen kautta oli heille ensiarvoisen tärkeää ja ilman hankkeen tuomaa mahdollisuutta melkeinpä mahdotonta. Kiitosta sai myös autenttinen testausympäristö Pirkanmaan Senioripalvelut Oy:n senioritalo Kuuselakeskus henkilökuntineen sekä asukkaineen ja asiakkaineen.

Kalle Punto Medeka Oy:sta ja projektipäällikkö Tarja Heinonen kertoivat yrityksen positiivista kokemuksista Hippa-hankkeessa.

Kohti syksyn innovaatiokilpailua

Kehittäjäklubi-tapaamisen keskeinen teema oli tulevan syksyn innovaatiokilpailun ideoiminen ja suunnittelu yhteisvoimin. Aiheeseen herättelevänä puheenvuorona TAMKin hanketiimin Marika Vuorenmaa Y-kampukselta kertoi hankkeen yrityksille tarjoamasta sparrauksesta, jonka kautta autetaan yritystä kasvamaan. Esimerkkinä tästä hän mainitsi kolmen Tampereen yliopiston ”lääkisopiskelijan” start up –yrityksen sparrauksen, joka on alkuvaiheessa TAMKin osahankkeessa.

Asumiseen ja rakentamiseen liittyvä teema nähtiin sopivaksi innovaatiokilpailun teemaksi. Rakentamisessa ja toimintakykyisyyttä edistävässä elinympäristössä nähtiin paljon potentiaalia palveluasumista kehittävän yritysyhteistyön näkökulmista. Kehittäjäklubi keskusteli mahdollisista yhteistyökumppaneista ja digitaalisuuden (mm. kiinteistöautomaatio) mahdollisuuksista. Rakentaminen nähtiin laajana kokonaisuutena, johon sisältyy myös sisustaminen ja mahdolliset asumiseen liittyvät palvelut.

Lähde: Ulkoministeriö
Elina Ritola kertoo esteettömyydestä TAMKin rakennusarkkitehtiopinnoissa.
Elina Ritola nosti esille käytännön näkökulmia esteettömyydestä TAMKin rakennusarkkitehtiopinnoissa.


Esteettömyyttä ei huomaa ennen kuin se puuttuu”

Rakentamisen teemaa syvensi hanketiimin rakentamisen ja ympäristöteknologian lehtori Elina Ritola, joka esitteli TAMKin esteettömyyden opetusta rakennussuunnittelun opinnoissa. Hän kertoi esteettömyyden merkityksestä asumisessa ja ikääntyessä. Aihe on mielenkiintoinen ja ajankohtainen, sillä ikääntyneiden osuuden kasvaessa väestörakenteessa lisää esteettömien asuntojen kysyntää. Tarve v. 2030 on 1 000 000 esteetöntä kotia.

Vaikka usein esteettömyys mielletään koskettavan ikääntyneitä ja vammaisia ihmisiä, niin se voi koskettaa ketä tahansa meistä esimerkiksi onnettomuuden seurauksena. Elina Ritola nostikin tärkeän huomion esiin, että esteettömyyden huomaa usein vasta silloin, kun se puuttuu.

Teksti: Suvi Hagström ja Tarja Heinonen.
Kuvat: Suvi Hagström
Kaaviot: Elina Ritolan esitysmateriaali

ToimintaYleinen

25/04/2019 - Kirsi Jokinen

Poikkitieteellisiä ratkaisuja haasteisiin Hyvinvointia yhdessä -päivässä ja sOULUtions-hackathonissa

Team FabLAb Oulu oli tehnyt taustatutkimusta tehdäkseen paremman käyttäjäkokemuksen.

10.4.2019 järjestettiin Oulun ammattikorkeakoululla jo perinteeksi muodostunut koulutuksen sidosryhmiä yhteen kokoava Hyvinvointia yhdessä -päivä. HIPPA-hanke esittäytyi Mahdollistavassa Kodissa yhdessä yhteistyöyrityksemme Seniortekin kanssa. Perehdyimme heidän OviTurva-ratkaisuunsa, jota myöhemmin pääsemme testaamaan yhdessä opiskelijoiden ja ammattilaisten kanssa.

Seniortekin OviTurva-ratkaisu helpottaa arkea.

HIPPA-hanke osallistui Oulun yliopistolla 10.-12.4.2019 järjestettyyn sOULUtions-tapahtumaan, poikkitieteelliseen kolmipäiväiseen hackathoniin, jossa etsittiin näkökulmia ja ratkaisuja yritysten, tutkijoiden ja kaupungin kohtaamiin haasteisiin. Tapahtuma keräsi yli 100 osallistujaa, joista muodostui 20 tiimiä. HIPPA-hanke ja Oulun kaupunki olivat toimeksiantajana haasteessa, jossa etsittiin ratkaisuja ikääntyneiden turvalliseen ulkona liikkumiseen. Kaksi kansainvälistä ja poikkitieteellistä tiimiä ratkoi haastettamme. Saimme uusia ja tuoreita näkökulmia siihen, kuinka ratkaista tämä globaalisti tunnistettu haaste.

sOULUtions-tapahtumassa etsittiin ratkaisuja liiketoimintaan ja vaikuttavuuteen liittyen.
Tutkimuksella oli myös keskeinen sija innovaatiotoiminnan pohjana.

Team FabLAb Oulu esitti ratkaisunaan ELVO-palvelun (Elder-Volunteer service concept). Palvelu perustuu järjestöjen kautta muodostettavaan auttajien verkostoon. Ulkoillessaan apua tarvitseva henkilö pyytää esim. kaaduttuaan apua painikkeella. Avunpyyntö välitetään verkostolle. Verkostossa mukana olevat, lähistöllä sijaitsevat henkilöt saavat matkapuhelinsovellukseensa avunpyynnön ja sijainnin, jossa apua tarvitaan. Näin kohtaavat apua tarvitseva henkilö ja henkilö, jolla on halu ja kyky auttaa.

Team FabLAb Oulun ELVO-palvelu on uutta ikäihmisten käytössä.

Safety First -tiimin ratkaisuna oli oppiva, päälle puettava apuväline, joka helpottaa liikkumista ja ennakoi mahdollisia kaatumistilanteita estäen kaatumisen ja mahdollistaen liikkumisen.

Safety First -tiimin liikkumista helpottava apuväline oppii tekoälyn avulla.

HIPPA-hanke kiittää innovatiivisia tiimejä, jotka tarttuivat tarjoamaamme haasteeseen.

Teksti: Kirsi Jokinen, Eliisa Niilekselä ja Päivi Meriläinen
Kuvat: Kirsi Jokinen

ToimintaYleinen

29/03/2019 - Minna Kilpeläinen

Kansalais-Soteuttamossa puhuttiin ikäihmisten palvelut paremmiksi

“Yhteisöllisyys kunniaan!” “Vanheneminen ei ole elämän loppu, vaan loppuelämän alku!” “Tulisivatpa kaikki kuulluksi omana itsenään.” “Se mikä on ihmiselle merkityksellistä, on vanhanakin sitä.”

Tällaisia oivalluksia syntyi  Metropolia Ammattikorkeakoulun Myllypuron kampuksella pidetyssä Kansalais-Soteuttamo -keskustelutilaisuudessa 20.3.2019. Keskustelua ja kulttuuria sisältänyt iltapäivä keräsi 80 ikäihmisten palveluiden parantamisesta kiinnostunutta ihmistä jakamaan yhteistä ymmärrystä siitä, millaista hyvä ikääntyminen ja arki voisi olla ja millaiset palvelut niitä edistäisivät.

Keskusteluun osallistui kotona asuvia eläkeläisiä, palveluasumisen asiakkaita, vapaaehtoisia ja hoitohenkilökuntaa, sote-alan yrittäjiä, järjestöjen ja yhdistysten toimijoita ja päättäjiä sekä erilaisia asiantuntijoita ja opiskelijoita. Jokainen jätti tullessaan tittelit pois ja asioista puhuttiin ihmiseltä ihmiselle.

Kansalais-Soteuttamossa annettiin myös taiteen, musiikin ja liikkeen puhua. Näyttelijä Laura Jurkka kertoi oman tarinansa vanhenemisesta ja siitä, kuinka voi selvitä, kun kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan. Silti kannattaa ennakoida ja tutustua palveluihin ja elämää helpottaviin apuvälineisiin.  “Vanhene ajoissa”, hän neuvoi. Innokkaiden keskusteluiden jälkeen Kansalais-Soteuttamossa pidettiin näyttelijä Tuija Piepposen vahvistuksella Mummodisko, joka laittoi veren kiertämään. Mummodisko on geronomien Mikko Haapalaisen ja Joni Tammisalon uusi vanhustyön konsepti, jossa ikivihreiden lomassa soi myös suomi-groove.

Erätaukokeskusteluissa heitettiin tittelit pois.

Metropolia Ammattikorkeakoulun innovaatiokeskittymät ja 6Aika-hankkeet HIPPA – Hyvinvointia ja parempaa palvelua digitalisaation avulla ja Hyvinvointiyritykset kiertoon sekä Soteuttamo-konseptin luonut Sitra lupasivat ottaa keskustelujen oivalluksista kopin ja viedä esiin tuotuja teemoja hankkeissa eteenpäin.

“Kansalaiset ovat tärkeä osa korkeakoulua. Haluamme toiminnallamme tuoda yhteen opiskelijoita, alueen asukkaita, yrityksiä ja järjestöjä”, Metropolian liiketoimintajohtaja Katri Luukka sanoi.

“Olemme pitäneet paljon virkamiesmäisiä tilaisuuksia, joissa kansalaisten ja palvelujen käyttäjien rooli on ollut vähäinen. Nyt halusimme kokeilla jotain muuta ja tuoda esiin myös jotain positiivista”, Hyvinvointiyritykset kiertoon -hankkeen projektipäällikkö Ulla Vehkaperä sanoi.

“Halusimme kuulla, mitä palvelujen käyttäjät, nykyiset ja tulevat, todella tarvitsevat ja toivovat palveluilta ja mitkä asiat ovat heille tärkeitä. On myös huolehdittava, että palvelujen tuottajat ja päättäjät eri tasoilla kuulevat ja ottavat huomioon nämä toiveet”, Sitran Soteuttamon projektisuunnittelija Katja Multanen jatkoi.

Huumori on hyvää palvelua.

“Jakaannuimme keskustelemaan pienempiin ryhmiin, joissa on enemmän tilaa ilmaista omia ajatuksia ja kuunnella toisia. Jokaisessa keskusteluryhmässä oli virittäjä, joka huolehti keskustelun etenemisestä ja siitä, että kaikilla on mahdollisuus tuoda esiin omia ajatuksiaan”, HIPPA-hankkeen projektipäällikkö Toini Harra kertoi.

Tasa-arvoista toistensa kuuntelua korostavissa ryhmäkeskusteluissa yhteisiä oivalluksia syntyikin pitkä lista.

“Muutoksiin pitäisi valmistautua etukäteen.” “Ihmisarvo syntyy vain yhteydessä toisiin ihmisiin.” “Arkeen kuuluu onnen hetkiä juuri nyt, sekä itsemääräämisoikeus elämän loppuun asti.”

Ryhmissä esille nousivat arjen mielekkyys ja itsensä tunteminen merkitykselliseksi, yksilöllisten tarpeiden esille tuominen, yhteisöllisyys ja tulevaisuuden palvelut. Siirtymät virkeästä eläkeläisestä pikkuhiljaa tai kertaheitolla palvelun tarvitsijaksi haluttiin tehdä sujuvammiksi. Asumiseen haluttiin tuoda monimuotoisuutta. Esimerkiksi yhteisöllinen asuminen kiinnosti. Keskustelijat pitivät myös tärkeänä sitä, että on mahdollisuus vaikuttaa siihen, kenen kanssa asuu. Puolisoa kaivattin vierelle palvelukodissakin.

Omaisilla oli keskustelijoiden mukaan vaativa ja tärkeä rooli ikääntyvien palveluiden hankkimisessa. Niitä pitäisi saada ilman, että pitää olla rohkea ja röyhkeä. Huoli oli myös niistä, joilla ei ole omaisia.

Toimittaja Tiina Merikanto veti keskustelujen teemoja yhteen Akvaariokeskustelussa.

Ylen erikoistoimittaja Tiina Merikanto veti ryhmien keskusteluista syntyneiden teemojen pohjalta akvaariokeskustelun, jonka tuoleille oli vapaa pääsy. Akvaarioon sai tulla ja mennä. Ilman titteleitä ryhmien terveisiä toivat Sirkka, Erkki, Antti, Seija, Marita ja Juhani.

Tiina Merikanto kannusti jokaista osallistujaa miettimään aiheita oman itsensä kautta ja kysyi osallistujilta: ”Mitä minä voisin tehdä muiden hyväksi? Sen sijaan, että vaadimme ylhäältä jotain, voimme miettiä: Miten voin olla merkityksellinen toiselle?”

Kuulluksi tuleminen oli keskustelijoiden mielestä hyvin tärkeää. Monella on vielä voimavaroja joita ei käytetä. “Että ei olisi vallankäyttöä, joka tulee ylhäältä päin vaan että ihmiset olisivat itse oman elämänsä ohjaksissa”, sanoi Sirkka. “Ja on hurjan tärkeää että jokaisen itsemääräämisoikeutta noudatetaan eikä niin, että se latistetaan ja päätetään jotain muuta”, jatkoi Seija. Erkki muistutti, etteivät kaikki esimerkiksi pidä siitä musiikista, mitä yhdestä radiosta kuuluu. Palvelukodissakin pitää voida päättää itse, mitä musiikkia kuuntelee tai millaiset sukat laittaa jalkaan. “Joku voi olla sitä mieltä että tarvitsen villasukat, ja juuri ne tietyt villasukat.”

Antin mielestä asiaa pitäisi katsoa myös laajemmin: “Olisi helppoa syyttää jotain tiettyä instituutiota, Helsingin kaupunkia tai Sosiaali- ja terveusministeriötä tai jotain kasvotonta instanssia, mutta kyllä mä koen että se välinpitämättömyys ja piittaamattomuus lähtee yleisestä kulttuurista ja sen muutoksesta.” Toisista pitäisi pitää huolta.

Ikääntymisen ajatteleminen kulueränä huolestutti keskustelijoita. Sitä ajattelevat myös ikääntyvät itse ja kokevat itsensä taakaksi. “Eihän me myytävänä olla”, sanoi Sirkka. “Yhteiskunnan ja järjestelmän pitäisi olla meitä varten eikä niin että me ollaan sitä järjestelmää varten.”

Itsensä tunteminen tarpeelliseksi toi keskustelijoiden mielestä mielekkyyttä elämään. Sirkka kertoi, kuinka hänen isänsä oli ilahtunut palvelukodissa siitä, että työntekijät olivat ottaneet hänet mukaan arkistoja siivoamaan. Stereotyyppisiä käsityksiä siitä, mikä on ikääntyneille mielekästä toimintaa, haluttiin murtaa. Se on myös jotain muuta kuin askartelua ja kutomista: ikääntynyt voi mainiosti toimia kansalaistaitojen kouluttajana tai asukasyhdistyksissä.

Digitalisoituminen nähtiin mahdollisuutena, kuitenkin niin, että erilaisten älyratkaisujen käyttöön olisi myös tukea saatavilla. Juhani piti tärkeänä, että ikääntyneitä opastettaisiin esimerkiksi pankkipalvelujen tai omakannan käytössä. Erkki puolestaan innovoi mielialamittarin, joka voisi kertoa, milloin tarvitaan lisää hymyä elämään.

Robottejakaan ei vieroksuttu, vaan sellaisen voisi ottaa vaikka kauppaan kaveriksi. “Sitten kun purkais ne ostokset niin voisi viedä sen robotin talon latauspisteeseen ja sitten seuraava mummo voi ottaa sen mukaan. Vois sen kanssa ehkä seurustellakin vähän, jos se vaikka kahviseurana olis ja jotain höpöttelis vähän, niin ihan kiva palvelu olisi”, sanoi Marita.

Yksilöllisten tarpeiden ja räätälöityjen palvelujen lisäksi tuotiin esille myös tarve kuulua yhteisöön myös paikallisesti. “Että olisi sellaisia palveluja joissa ihmiset voisivat olla rohkeasti omia itsejänsä, mutta siinä tutussa yhteisössä ja tutussa lähiympäristössä. Että semmoisia olisi hyvät tulevaisuuden palvelut”, kiteytti Antti.


TEKSTI: Minna Kilpeläinen
KUVAT: Anu Ipatti
VIDEOT: Tuukka Lindholm ja Tuomas Rahikka

ToimintaYleinen

28/02/2019 - Anna Alhonen

Toimintaa ja toimintaympäristöä Myllypuron monipuolisessa palvelukeskuksessa

Myllypuron monipuolinen palvelukeskus on 116 ihmisen koti. Asukkailla on erilaisia rajoitteita muistin ja toimintakyvyn kanssa. Asukkaiden osallisuus ja yksilöllisten tarpeet on pyritty ottamaan huomioon monin eri tavoin. Myllypuron monipuolinen palvelukeskus on yksi HIPPA-hankken osatoteuttajista.

Anna ja Anita viettävät lukuhetkeä Myllypuron monipuolisessa palvelukeskuksessa. Kuva: Laura Jyrä.

Pitkäaikaisen asumisen lisäksi talossa toimii 16-paikkainen päivätoiminta Sireeni sekä palvelukeskus, joka on avoinna kaikille helsinkiläisille eläkeläisille ja työttömille. Myllypuron monipuolinen palvelukeskus tarjoaa myös lyhytaikaista hoitoa kotona asumisen tukemiseksi ikääntyneille.

Monipuolisen palvelukeskuksen yhteisö koostuu asukkaista, omaisista, vapaaehtoisista ja moniammatillisesta henkilökunnasta. Meille kaikki vieraat ovat tervetulleita kellonaikaa katsomatta.

Myllypuron monipuolinen palvelukeskus sijaitsee tällä hetkellä väistötiloissa Herttoniemen vanhan sairaalan tiloissa, osoitteessa Kettutie 8. Keväällä 2021 muutamme takaisin peruskorjattuihin tiloihin Myllymatkantielle. Asukkaat, jotka saavat pitkäaikaista hoivaa asuvat osastoilla 3-6. Jokaisessa kerroksessa asuu 34 asukasta.

Asukkailla on 2-3 hengen huoneessa käytössä oma pieni tila, jonka voi sisustaa oman mielensä mukaisesti. Kerroksissa on yksi iso yhteinen ruokailutila ja pienempiä olohuoneita. Olohuoneet on sisustettu kodikkaiksi sekä esteettömiksi oleskelu tiloiksi. Olohuoneet muotoutuvat tarvittaessa pieniksi ryhmätiloiksi jossa voi kokoontua yhteisiin harrastuksiin. Olohuoneessa voi viettää tämän lisäksi aikaa, vaikka vain seuraamalla tv:stä omaa lempiohjelmaa.

Arki muodostuu asukkaiden yksilöllisistä tarpeista ja toiveista. Asukkaiden osallisuutta ja toimijuutta tuetaan jokapäiväisissä arkisissa asioissa. Yhteisillä ruokailuhetkillä tuetaan yhteisöllisyyttä. Asukkaalla on kuitenkin mahdollisuus valita missä hän haluaa ateriansa nauttia ja halutessaan ruokailla, vaikka ravintolassa. Asukkaan toimijuutta ja osallisuutta tuetaan laittamalla ruuat, leivät ja juomat esille niin, että asukas pystyy itse valitsemaan ja kokoamaan mieluisan annoksen itselleen hoitajan avustamana.

Päiväkahvi nautitaan yhteisöllisesti asukkaiden ja henkilökunnan kesken. Päiväkahville ovat tervetulleita myös omaiset ja läheiset. Kerran kuukaudessa kerroksissa järjestetään yhteisökahvit, joissa keskustellaan kerroksen ajankohtaisista asioista. Yhteisökahveille ovat tervetulleita kaikki kyseisen kerroksen toimijat ja vierailijat eri puolilta taloa.

Vaaleanpunaisia juhlia vietettiin ystävänpäivän aattona. Ohjelmassa oli rakkaus- ja ystävyysaiheista yhteislaulua, vaahtokarkkien kera. Kuva: Laura Jyrä.

Arjessa huomioidaan kalenteri vuoden juhlapyhät ja muut tapahtumat sekä asukkaiden syntymäpäivät. Asukkaille on järjestetty mm. 100-vuotisjuhlia ja vietetty halloweenia. Asukkaat pystyvät harrastamaan erilaista liikuntaa kuten kuntosalitoimintaa, MOTOMed-kuntopyöräilyä ja erilaisia ohjattuja liikunta ryhmiä. Jokainen yhteisö suunnittelee omaa toimintaansa myös talonulkopuolella. Asukkaiden kanssa käytiin viime kesänä esimerkiksi Linnanmäellä, Korkeasaaressa ja tutustumassa lähialueen ympäristöön.

Hoitohenkilökunta on turvaamassa asukkaiden hoivan ja huolenpidon ympäri vuorokauden. Hoitohenkilökunnan lisäksi moniasiantuntijatiimeihin kuuluvat fysioterapeutti, toimintaterapeutti, sosiaaliohjaaja ja lääkäri. Ympärivuorokautiseen hoitoon kuuluu myös erilaisia tukipalveluita esim. siivous-, apteekki-, ruoka- ja pesulapalvelut sekä kiinteistöhuolto.

Tärkeänä osana monipuolisen palvelukeskuksen arkea ja asukkaiden osallisuuden vahvistamista ovat asukasneuvoston kokoukset. Asukasneuvosto kokoontuu kerran kuukaudessa kuulemaan palautetta koko talon toiminnasta ja vaikuttamaan yhteisen toiminnan suunnitteluun. Yhteisöllisyys, asukaslähtöisyys ja omannäköinen arki ovat meille tärkeitä arvoja.

Teksti: Anna Alhonen, osastonhoitaja ja Laura Jyrä, sosiaaliohjaaja / Myllypuron monipuolinen palvelukeskus, Helsinki

ToimintaYleinen

21/02/2019 - Leila Lintula

Yhteiskehittelyllä digitaalisia tuotteita palveluasumiseen

Tulevaisuuden palveluasumisen kehittämistarpeita ei ratkaista vain henkilökunnan määrän ja osaamisen kautta. Lisäksi tarvitaan digitaalisia tuotteita ja palveluja. Yhteiskehittely mahdollistaa tuotteiden ja palvelujen kehittämisen käyttäjälähtöisesti. Tätä tehdään 6Aika-hankkeessa: HIPPA – Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista digitalisaation avulla. Ensimmäinen yhteiskehittelytilaisuus pidettiin joulukuussa 2018 älyranneketta kehittävän IOTAS Oy:n kanssa.

HIPPA-hankkeen yhteiskehittely IOTAS Oy
IOTAS Oy:n Pekka Koistinen esitteli HIPPA-hankkeen prosessiin tulevaa tuotettaan.

Käyttäjälähtöinen ja monialainen yhteiskehittely

Asukkaiden turvallisen ja merkityksellisen elämän mahdollistaminen digitaalisten tuotteiden ja palvelujen avulla edellyttää tietoa asukkaista ja työntekijöistä sekä heidän arjestaan palveluasumisympäristössä (Harra ja Lintula 2018). Palveluasuminen on juuri nyt polttava ongelma, jonka hoitamiseen tarvitaan uusia ratkaisuja. Parhaat ratkaisut löytyvät yhteiskehittelyn avulla (Rittel ja Webber 1973).

Polttavina ongelmina Harra, Mäkinen ja Sipari (2012) ovat tunnistaneet yhteiskehittelyn käyttökohteeksi mm. työyhteisön toiminnan kehittämisen, työelämäorganisaatioiden välisen yhteistyön sekä työelämän ja koulutuksen yhteisen työmenetelmien kehittämisen. Näiden lisäksi yhteiskehittely soveltuu hyvin myös palveluasumisen tuotteiden ja palvelujen kehittämiseen.

Monialaisen yhteiskehittelyn keskiössä ovat käyttäjien tarpeet. Uudet ideat, kehitysehdotukset ja parhaat ratkaisut syntyvät aktiivisen ja moniäänisen vuoropuhelun tuloksena (Laudan 1996). Mukaan tarvitaan tuotetta tai palvelua käyttävät ihmiset, korkeakoulujen asiantuntijat ja opiskelijat sekä innovatiiviset yritykset. Yhteiskehittelyn avulla voidaan vahvistaa käyttäjä- ja asiakaskeskeistä kehittämistä tuottajakeskeisen toiminnan rinnalla.

Yhteiskehittämisen avulla kehittämisen laatu paranee. Osallistujien analysointitaidot ja kokemusten käsitteellistäminen vahvistuu. Kehittämiseen osallistumisen myötä tulokset juurtuvat käytäntöön jo kehittämisprosessin aikana. Osallistujien hyvinvointi paranee, kun voi kokea tekevänsä mielekästä yhteistyötä. (Harra, Mäkinen ja Sipari, 2012.)

Yhteiskehittely syntyy ja elää moniäänisyydessä

Jokainen yhteiskehittelytilaisuus on ainutlaatuinen ja sen fasilitoinnin onnistumiseen vaikuttavat monet asiat. Kokkosen (2012) mukaan tarvitaan ensinnäkin aihepiiriä tunteva osallistujaverkosto. On löydettävä osallistujille sopiva ja asian käsittelyn edellytämä ajoitus. Paikan on oltava haluttava ja helposti saavutettava. Kannustimena voi olla muun muassa prosessi itsessään ja uudet kontaktit. Yhteiskehittelyssä syntyy yhteenliittymä, joka ohittaa keskinäisen kilpailun. Aiheen kiinnostavuus, ymmärrettävyys ja oikea vaikeustaso houkuttelevat osallistujia paneutumaan asiaan.

HIPPA hankkeen yhteiskehittelyä: tutustumista
Yhteiskehittelytilaisuudessa kaikki osallistujat tapasivat jokaisen myös erikseen. Kuvassa Mona Roman Metropoliasta, IOTAS Oy:n Pekka Koistinen sekä Palvelukeskus Helsingin Tuomas Rantala.

Ennalta rakennettu suunnitelma auttaa tilaisuuden fasilitaattoria käyttämään tehokkaasti tilaisuudelle varatun ajan ja keskittymään oleellisiin asioihin. Fasilitaattoreiden on kuitenkin varauduttava siihen, että suunnitelma muuttuu tilaisuuden aikana. Osallistujien odotukset ja tavoitteet voivat poiketa suunnitellusta, osio tulee käsitellyksi nopeammin tai jonkin asian tarkasteluun on syytä paneutua syvemmin. Näistä muutoksista huolimatta fasilitaattorin tehtävä on huolehtia siitä, että tilaisuuden punainen lanka säilyy, focus ei huku ja yhteiskehittely etenee.

Yhteiskehittelyllä haetaan kompromissin tai konsensuksen sijaan moniäänisyyttä ja yhdessä rakennettua ymmärrystä. Palveluasumisen ongelmat ovat monimutkaisia eikä niihin ole olemassa yhtä oikeaa tai väärää ratkaisua. Yhteiskehittelyssä tutkitaan palveluasumisen kehittämisen tarpeita ja niihin soveltuvia ratkaisuja.

Yhteiskehittelyssä käytettävien välineiden ja menetelmien avulla:

  • Luodaan innostava ilmapiiri.
  • Lisätään ihmisten osallistumismahdollisuuksia.
  • Vahvistetaan kokemusta osallisuudesta
  • Tasapainotetaan hiljaisten ja äänekkäiden osallistujien vuorovaikutusta.
  • Rohkaistaan kaikkien osallistujien asiantuntijuuden esille tuomista.
  • Jaetaan osallistujien kokemukset, tiedot ja taidot yhteiseen käyttöön.
  • Tehostetaan tasa-arvoista työskentelyä ja päätöksentekoa yhdessä asetetun tavoitteen suunnassa.

Case: Yhteiskehittely IOTAS Oy:n kanssa

Kaksi tuntia kestänyt yhteiskehittely toteutettiin joulukuussa 2018 Myllypuron monipuolisessa palvelukeskuksessa. Mukana olivat yrityksen edustaja, henkilökuntaa Myllypuron monipuolisesta palvelukeskuksesta ja HIPPA-hankkeen toimijoita.

Yhteiskehittely muodostui viidestä vaiheesta, jotka olivat esittäytyminen ja virittäytyminen, tarkoituksen ja ymmärryksen luominen, arvon luominen tuotteelle / palvelulle, yhteiskehittelyn reflektointi sekä yhteenveto ja jatkotoimet (Kuva 1).

Kuva 1, Yhteiskehittelyn vaiheet

Esittäytyminen ja virittäytyminen

Osallistujien esittäytymisellä ja virittäytymisellä tavoiteltiin avoimen ilmapiirin luomista luopumalla rooleista ja irtautumalla päivän työtehtävistä. Tämä tuki ja rohkaisi osallistujia tasa-arvoiseen ja vuorovaikutteiseen keskusteluun.

Myllypuron monipuolisen palvelukeskuksen henkilökunnalla oli paljon vinkkejä kerrottavana. Hankkeen fasilitoijat Panu Karhinen ja Leila Lintula Metropoliasta (seisomassa) sekä muut osallistujat (vasemmalta Anna Alhonen, Pekka Koistinen, Tuomas Rantala, Maija Hyttinen ja Toini Harra) kuuntelivat kiinnostuneina.

Jotta osallistujat pystyivät osallistumaan ja tuomaan esille oman asiantuntijuutensa, kuvattiin taustaksi HIPPA-hankkeen tavoitteet ja yhteiskehittelyn tarkoitus. Niiden pohjalta luotiin yhteistä ymmärrystä yhteiskehittelyn tavoitteesta. Osallistujien odotusten esille saaminen sitoutti työskentelyyn ja auttoi fasilitaattoreita suuntaamaan työskentelyä. Siten autettiin osallistujia keskittymään tärkeisiin asioihin ja rajattiin keskustelua.

Osallistujien odotukset kohdistuivat mahdollisuuksiin päästä ideoimaan ja suunnittelemaan yhdessä sekä synnyttämään uusia innovatiivisia ideoita, jotka edistävät tuotteen kehittämistä eteenpäin. Tämän edellytyksenä he näkivät yhdessä tunnistettavat tuotteeseen liittyvät kehittämistarpeet ja pääsemisen kehittämistyössä konkretian tasolle.

HIPPA-hankkeen yhteiskehittelyä Myllypuron monipuolisessa palvelukeskuksessa.
Anna Alhonen ja Laura Jyrä Myllypuron monipuolisesta palvelukeskuksesta olivat innokkaita tuomaan käyttäjien näkemyksiä esille.

Arvon luominen yrityksen tuotteelle

Tuotteen arvon luomiseksi yritykselle muokkasimme avoimesti saatavilla olevista arvokanvastauluista (kts. esimerkiksi Liikkanen 2018) tähän tarkoitukseen sopivat taulut, jotka jäsensivät ja ohjasivat yhteiskehittelyn kulkua tavoitteiden suunnassa ja tukivat keskusteluun osallistumista (taulukko 1).

Taulukko 1. Yhteiskehittelyn toteuttamista ohjaavat arvokanvastaulut,
tauluissa esitetyt kysymykset ja yhteiskehittelylle asetettu tavoite

Yrityksen tuotteen ominaisuuksien kuvaaminen auttoi osallistujia ymmärtämään mihin käyttöön tuote on tällä hetkellä suunniteltu ja millaista teknologiaa se hyödyntää.

Tuotteen hyödyistä käytävän keskustelun avulla osallistujat saivat tietoa tuotteen mahdollisuuksista parantaa asumispalveluyksikön asukkaiden elämän- ja hoidonlaatua sekä henkilökunnan arjentyötä.

Tuotteen käytettävyyteen ja sen käyttötarkoituksen laajentamiseen päästiin suuntaamalla keskustelu tuleviin käyttäjiin, heidän tarpeisiinsa ja palvelukeskuksen toimintaan. Käytettävyyteen liittyvistä asioista esille nousivat esimerkiksi ranteeseen suunnitellun tuotteen sopimattomuus muistisairaalle henkilölle. Osallistujat pohtivat myös tuotteeseen liittyviä teknisiä kysymyksiä kuten huoltovarmuutta ja laitteen latauksen kestoa.

Lopuksi keskustelu ohjattiin tuotteen jatkokehittämisessä huomioitaviin ja ratkaistaviin asioihin, joita yhteiskehittelyn aikana ei vielä ollut tullut esille. Esille nousivat esimerkiksi tuotteeseen liittyvät tietosuoja-asiat, tuotteen yhteensopivuus ja liitäntä sosiaali- ja terveydenhuollossa käytössä oleviin erilaisiin järjestelmiin.

Fasilitoijat Panu Karhinen ja Leila Lintula kirjoittivat muistiin osallistujien kommentit. Kuuntelemisen ja yhteisen ymmärryksen lisääminen on keskeistä. Istumassa Tuomas Rajala, Maija Hyttinen ja Toini Harra.

Yhteiskehittelyn merkitys osallistujille

Yhteiskehittelyn reflektoinnissa haettiin osallistujien kokemuksia yhteiskehittelystä tuotteen kehittämisen toimintatapana ja sen merkityksestä itselle.

Kokemusten esille saamisessa käytimme avoimia kysymyksiä. Jokainen osallistuja vastasi kahteen valitsemaansa kysymykseen:

  1. Minusta mielenkiintoista oli tänään…
  2. Minusta uutta oli tänään…
  3. Minusta hyödyllistä oli tänään…
  4. Olisin toivonut enemmän…

Yrityksen edustajan kokemukset yhteiskehittelystä olivat positiiviset. Hän piti ammattilaisten näkemyksiä ja osallistujien innostusta tuotetta kohtaan tärkeinä jatkokehittämisen kannalta.

Muut osallistujat pitivät yhteiskehittelyä mielenkiintoisena tapana toimia. Se sai aikaan hyvää, mielenkiintoista ja monipuolista keskustelua tuotteesta. Tuotteesta ja käyttäjän tarpeista löytyi yhtymäkohtia. Yhteiskehittelyssä päästiin keskustelemaan konkreettisista käytännön tilanteista ja kehittämistoiveet nousivat esille. Osallistujat pitivät tärkeänä tuotetteen kokeilumahdollisuutta.

Toteutuivatko odotukset ja mitä seuraavaksi

Yhteiskehittelytilaisuus lopetettiin tarkastelemalla osallistujien odotuksia sekä niiden  toteutumista. Lisäksi yrityksen kanssa sovittiin yhteistyön jatkamisen seuraavista askeleista. Tilaisuus päätettiin kiittämällä osallistujia aktiivisesta osallistumisesta yhteiskehittelyyn. Yhteiskehittely saattoi rikastavalla tavalla yhteen tuotteen käyttäjät ja kehittäjät.

Kirjoittajat:

  • Toini Harra on koulutukseltaan toimintaterapeutti, FL ja YTT. Hän työskentelee yliopettajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Toini on toiminut käyttäjälähtöisyyden asiantuntijana ja tutkijana PaDigi-hankkeessa ja toimii projektipäällikkönä hankkeessa 6Aika: Hippa – Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista älykkään teknologian avulla.
  • Leila Lintula on koulutukseltaan toimintaterapeutti ja THM. Hän työskentelee osaamisaluepäällikkönä Metropolia Ammattikorkeakoulussa, Osallistuminen ja toimintakyky -osaamisalueella. Leila on toiminut käyttäjälähtöisyyden tutkijana PaDigi-hankkeessa ja toimii hyvinvoinnin ja osallistumisen asiantuntijana hankkeessa 6Aika: Hippa -Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista älykkään teknologian avulla. Hän on kiinnostunut yksilön selviytymisestä arjessa ja sitä tukevista ratkaisuista.

Kuvat: Minna Kilpeläinen

Lähteet:

Harra T. & Lintula L. (2018). Käyttäjälähtöisyys älykkään palveluasumisen kehittämisessä. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Saatavana osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-099-1

Harra T., Mäkinen E. & Sipari S. (2012). Yhteiskehittelyllä hyvinvointia. Metropolia Ammattikorkeakoulu.

6Aika: Hippa – Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista digitalisaation avulla (2018). Saatavana osoitteessa: https://6aika.fi/uusi-hippa-hanke-kehittaa-alykasta-palveluasumista/

Kokkonen J. (2012). Fasilitoinnin ulkoiset puitteet. Teoksessa Yhteistoiminnan rakentajat. Kokemuksia fasilitoinnista. (Toim.) Linkola J. & Kokkonen J.. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kulttuuri ja luova ala. Saatavana osoitteessa: https://www.metropolia.fi/fileadmin/user_upload/TK/Julkaisut/pdf/2012_linkola_yhteistoiminnan_rakentajat_MIKRO.pdf

Laudan L. (1996). Beyond Positivism and Relativism. Boulder: Westview Press.

Liikkanen L. (2018). Value Proposition Canvas suomeksi. Saatavana osoitteessa: https://medium.com/value-stream-design/value-proposition-canvas-suomeksi-f102e6c61873

Rittel H. W. & Webber M. M. (1973). Dilemmas in a General Theory of Planning. Policy Sciences(4), 155–169.




TutkimusYleinen

HIPPA