21/02/2019 - Leila Lintula

Yhteiskehittelyllä digitaalisia tuotteita palveluasumiseen

Tulevaisuuden palveluasumisen kehittämistarpeita ei ratkaista vain henkilökunnan määrän ja osaamisen kautta. Lisäksi tarvitaan digitaalisia tuotteita ja palveluja. Yhteiskehittely mahdollistaa tuotteiden ja palvelujen kehittämisen käyttäjälähtöisesti. Tätä tehdään 6Aika-hankkeessa: HIPPA – Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista digitalisaation avulla. Ensimmäinen yhteiskehittelytilaisuus pidettiin joulukuussa 2018 älyranneketta kehittävän IOTAS Oy:n kanssa.

HIPPA-hankkeen yhteiskehittely IOTAS Oy
IOTAS Oy:n Pekka Koistinen esitteli HIPPA-hankkeen prosessiin tulevaa tuotettaan.

Käyttäjälähtöinen ja monialainen yhteiskehittely

Asukkaiden turvallisen ja merkityksellisen elämän mahdollistaminen digitaalisten tuotteiden ja palvelujen avulla edellyttää tietoa asukkaista ja työntekijöistä sekä heidän arjestaan palveluasumisympäristössä (Harra ja Lintula 2018). Palveluasuminen on juuri nyt polttava ongelma, jonka hoitamiseen tarvitaan uusia ratkaisuja. Parhaat ratkaisut löytyvät yhteiskehittelyn avulla (Rittel ja Webber 1973).

Polttavina ongelmina Harra, Mäkinen ja Sipari (2012) ovat tunnistaneet yhteiskehittelyn käyttökohteeksi mm. työyhteisön toiminnan kehittämisen, työelämäorganisaatioiden välisen yhteistyön sekä työelämän ja koulutuksen yhteisen työmenetelmien kehittämisen. Näiden lisäksi yhteiskehittely soveltuu hyvin myös palveluasumisen tuotteiden ja palvelujen kehittämiseen.

Monialaisen yhteiskehittelyn keskiössä ovat käyttäjien tarpeet. Uudet ideat, kehitysehdotukset ja parhaat ratkaisut syntyvät aktiivisen ja moniäänisen vuoropuhelun tuloksena (Laudan 1996). Mukaan tarvitaan tuotetta tai palvelua käyttävät ihmiset, korkeakoulujen asiantuntijat ja opiskelijat sekä innovatiiviset yritykset. Yhteiskehittelyn avulla voidaan vahvistaa käyttäjä- ja asiakaskeskeistä kehittämistä tuottajakeskeisen toiminnan rinnalla.

Yhteiskehittämisen avulla kehittämisen laatu paranee. Osallistujien analysointitaidot ja kokemusten käsitteellistäminen vahvistuu. Kehittämiseen osallistumisen myötä tulokset juurtuvat käytäntöön jo kehittämisprosessin aikana. Osallistujien hyvinvointi paranee, kun voi kokea tekevänsä mielekästä yhteistyötä. (Harra, Mäkinen ja Sipari, 2012.)

Yhteiskehittely syntyy ja elää moniäänisyydessä

Jokainen yhteiskehittelytilaisuus on ainutlaatuinen ja sen fasilitoinnin onnistumiseen vaikuttavat monet asiat. Kokkosen (2012) mukaan tarvitaan ensinnäkin aihepiiriä tunteva osallistujaverkosto. On löydettävä osallistujille sopiva ja asian käsittelyn edellytämä ajoitus. Paikan on oltava haluttava ja helposti saavutettava. Kannustimena voi olla muun muassa prosessi itsessään ja uudet kontaktit. Yhteiskehittelyssä syntyy yhteenliittymä, joka ohittaa keskinäisen kilpailun. Aiheen kiinnostavuus, ymmärrettävyys ja oikea vaikeustaso houkuttelevat osallistujia paneutumaan asiaan.

HIPPA hankkeen yhteiskehittelyä: tutustumista
Yhteiskehittelytilaisuudessa kaikki osallistujat tapasivat jokaisen myös erikseen. Kuvassa Mona Roman Metropoliasta, IOTAS Oy:n Pekka Koistinen sekä Palvelukeskus Helsingin Tuomas Rantala.

Ennalta rakennettu suunnitelma auttaa tilaisuuden fasilitaattoria käyttämään tehokkaasti tilaisuudelle varatun ajan ja keskittymään oleellisiin asioihin. Fasilitaattoreiden on kuitenkin varauduttava siihen, että suunnitelma muuttuu tilaisuuden aikana. Osallistujien odotukset ja tavoitteet voivat poiketa suunnitellusta, osio tulee käsitellyksi nopeammin tai jonkin asian tarkasteluun on syytä paneutua syvemmin. Näistä muutoksista huolimatta fasilitaattorin tehtävä on huolehtia siitä, että tilaisuuden punainen lanka säilyy, focus ei huku ja yhteiskehittely etenee.

Yhteiskehittelyllä haetaan kompromissin tai konsensuksen sijaan moniäänisyyttä ja yhdessä rakennettua ymmärrystä. Palveluasumisen ongelmat ovat monimutkaisia eikä niihin ole olemassa yhtä oikeaa tai väärää ratkaisua. Yhteiskehittelyssä tutkitaan palveluasumisen kehittämisen tarpeita ja niihin soveltuvia ratkaisuja.

Yhteiskehittelyssä käytettävien välineiden ja menetelmien avulla:

  • Luodaan innostava ilmapiiri.
  • Lisätään ihmisten osallistumismahdollisuuksia.
  • Vahvistetaan kokemusta osallisuudesta
  • Tasapainotetaan hiljaisten ja äänekkäiden osallistujien vuorovaikutusta.
  • Rohkaistaan kaikkien osallistujien asiantuntijuuden esille tuomista.
  • Jaetaan osallistujien kokemukset, tiedot ja taidot yhteiseen käyttöön.
  • Tehostetaan tasa-arvoista työskentelyä ja päätöksentekoa yhdessä asetetun tavoitteen suunnassa.

Case: Yhteiskehittely IOTAS Oy:n kanssa

Kaksi tuntia kestänyt yhteiskehittely toteutettiin joulukuussa 2018 Myllypuron monipuolisessa palvelukeskuksessa. Mukana olivat yrityksen edustaja, henkilökuntaa Myllypuron monipuolisesta palvelukeskuksesta ja HIPPA-hankkeen toimijoita.

Yhteiskehittely muodostui viidestä vaiheesta, jotka olivat esittäytyminen ja virittäytyminen, tarkoituksen ja ymmärryksen luominen, arvon luominen tuotteelle / palvelulle, yhteiskehittelyn reflektointi sekä yhteenveto ja jatkotoimet (Kuva 1).

Kuva 1, Yhteiskehittelyn vaiheet

Esittäytyminen ja virittäytyminen

Osallistujien esittäytymisellä ja virittäytymisellä tavoiteltiin avoimen ilmapiirin luomista luopumalla rooleista ja irtautumalla päivän työtehtävistä. Tämä tuki ja rohkaisi osallistujia tasa-arvoiseen ja vuorovaikutteiseen keskusteluun.

Myllypuron monipuolisen palvelukeskuksen henkilökunnalla oli paljon vinkkejä kerrottavana. Hankkeen fasilitoijat Panu Karhinen ja Leila Lintula Metropoliasta (seisomassa) sekä muut osallistujat (vasemmalta Anna Alhonen, Pekka Koistinen, Tuomas Rantala, Maija Hyttinen ja Toini Harra) kuuntelivat kiinnostuneina.

Jotta osallistujat pystyivät osallistumaan ja tuomaan esille oman asiantuntijuutensa, kuvattiin taustaksi HIPPA-hankkeen tavoitteet ja yhteiskehittelyn tarkoitus. Niiden pohjalta luotiin yhteistä ymmärrystä yhteiskehittelyn tavoitteesta. Osallistujien odotusten esille saaminen sitoutti työskentelyyn ja auttoi fasilitaattoreita suuntaamaan työskentelyä. Siten autettiin osallistujia keskittymään tärkeisiin asioihin ja rajattiin keskustelua.

Osallistujien odotukset kohdistuivat mahdollisuuksiin päästä ideoimaan ja suunnittelemaan yhdessä sekä synnyttämään uusia innovatiivisia ideoita, jotka edistävät tuotteen kehittämistä eteenpäin. Tämän edellytyksenä he näkivät yhdessä tunnistettavat tuotteeseen liittyvät kehittämistarpeet ja pääsemisen kehittämistyössä konkretian tasolle.

HIPPA-hankkeen yhteiskehittelyä Myllypuron monipuolisessa palvelukeskuksessa.
Anna Alhonen ja Laura Jyrä Myllypuron monipuolisesta palvelukeskuksesta olivat innokkaita tuomaan käyttäjien näkemyksiä esille.

Arvon luominen yrityksen tuotteelle

Tuotteen arvon luomiseksi yritykselle muokkasimme avoimesti saatavilla olevista arvokanvastauluista (kts. esimerkiksi Liikkanen 2018) tähän tarkoitukseen sopivat taulut, jotka jäsensivät ja ohjasivat yhteiskehittelyn kulkua tavoitteiden suunnassa ja tukivat keskusteluun osallistumista (taulukko 1).

Taulukko 1. Yhteiskehittelyn toteuttamista ohjaavat arvokanvastaulut,
tauluissa esitetyt kysymykset ja yhteiskehittelylle asetettu tavoite

Yrityksen tuotteen ominaisuuksien kuvaaminen auttoi osallistujia ymmärtämään mihin käyttöön tuote on tällä hetkellä suunniteltu ja millaista teknologiaa se hyödyntää.

Tuotteen hyödyistä käytävän keskustelun avulla osallistujat saivat tietoa tuotteen mahdollisuuksista parantaa asumispalveluyksikön asukkaiden elämän- ja hoidonlaatua sekä henkilökunnan arjentyötä.

Tuotteen käytettävyyteen ja sen käyttötarkoituksen laajentamiseen päästiin suuntaamalla keskustelu tuleviin käyttäjiin, heidän tarpeisiinsa ja palvelukeskuksen toimintaan. Käytettävyyteen liittyvistä asioista esille nousivat esimerkiksi ranteeseen suunnitellun tuotteen sopimattomuus muistisairaalle henkilölle. Osallistujat pohtivat myös tuotteeseen liittyviä teknisiä kysymyksiä kuten huoltovarmuutta ja laitteen latauksen kestoa.

Lopuksi keskustelu ohjattiin tuotteen jatkokehittämisessä huomioitaviin ja ratkaistaviin asioihin, joita yhteiskehittelyn aikana ei vielä ollut tullut esille. Esille nousivat esimerkiksi tuotteeseen liittyvät tietosuoja-asiat, tuotteen yhteensopivuus ja liitäntä sosiaali- ja terveydenhuollossa käytössä oleviin erilaisiin järjestelmiin.

Fasilitoijat Panu Karhinen ja Leila Lintula kirjoittivat muistiin osallistujien kommentit. Kuuntelemisen ja yhteisen ymmärryksen lisääminen on keskeistä. Istumassa Tuomas Rajala, Maija Hyttinen ja Toini Harra.

Yhteiskehittelyn merkitys osallistujille

Yhteiskehittelyn reflektoinnissa haettiin osallistujien kokemuksia yhteiskehittelystä tuotteen kehittämisen toimintatapana ja sen merkityksestä itselle.

Kokemusten esille saamisessa käytimme avoimia kysymyksiä. Jokainen osallistuja vastasi kahteen valitsemaansa kysymykseen:

  1. Minusta mielenkiintoista oli tänään…
  2. Minusta uutta oli tänään…
  3. Minusta hyödyllistä oli tänään…
  4. Olisin toivonut enemmän…

Yrityksen edustajan kokemukset yhteiskehittelystä olivat positiiviset. Hän piti ammattilaisten näkemyksiä ja osallistujien innostusta tuotetta kohtaan tärkeinä jatkokehittämisen kannalta.

Muut osallistujat pitivät yhteiskehittelyä mielenkiintoisena tapana toimia. Se sai aikaan hyvää, mielenkiintoista ja monipuolista keskustelua tuotteesta. Tuotteesta ja käyttäjän tarpeista löytyi yhtymäkohtia. Yhteiskehittelyssä päästiin keskustelemaan konkreettisista käytännön tilanteista ja kehittämistoiveet nousivat esille. Osallistujat pitivät tärkeänä tuotetteen kokeilumahdollisuutta.

Toteutuivatko odotukset ja mitä seuraavaksi

Yhteiskehittelytilaisuus lopetettiin tarkastelemalla osallistujien odotuksia sekä niiden  toteutumista. Lisäksi yrityksen kanssa sovittiin yhteistyön jatkamisen seuraavista askeleista. Tilaisuus päätettiin kiittämällä osallistujia aktiivisesta osallistumisesta yhteiskehittelyyn. Yhteiskehittely saattoi rikastavalla tavalla yhteen tuotteen käyttäjät ja kehittäjät.

Kirjoittajat:

  • Toini Harra on koulutukseltaan toimintaterapeutti, FL ja YTT. Hän työskentelee yliopettajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Toini on toiminut käyttäjälähtöisyyden asiantuntijana ja tutkijana PaDigi-hankkeessa ja toimii projektipäällikkönä hankkeessa 6Aika: Hippa – Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista älykkään teknologian avulla.
  • Leila Lintula on koulutukseltaan toimintaterapeutti ja THM. Hän työskentelee osaamisaluepäällikkönä Metropolia Ammattikorkeakoulussa, Osallistuminen ja toimintakyky -osaamisalueella. Leila on toiminut käyttäjälähtöisyyden tutkijana PaDigi-hankkeessa ja toimii hyvinvoinnin ja osallistumisen asiantuntijana hankkeessa 6Aika: Hippa -Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista älykkään teknologian avulla. Hän on kiinnostunut yksilön selviytymisestä arjessa ja sitä tukevista ratkaisuista.

Kuvat: Minna Kilpeläinen

Lähteet:

Harra T. & Lintula L. (2018). Käyttäjälähtöisyys älykkään palveluasumisen kehittämisessä. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Saatavana osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-099-1

Harra T., Mäkinen E. & Sipari S. (2012). Yhteiskehittelyllä hyvinvointia. Metropolia Ammattikorkeakoulu.

6Aika: Hippa – Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista digitalisaation avulla (2018). Saatavana osoitteessa: https://6aika.fi/uusi-hippa-hanke-kehittaa-alykasta-palveluasumista/

Kokkonen J. (2012). Fasilitoinnin ulkoiset puitteet. Teoksessa Yhteistoiminnan rakentajat. Kokemuksia fasilitoinnista. (Toim.) Linkola J. & Kokkonen J.. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kulttuuri ja luova ala. Saatavana osoitteessa: https://www.metropolia.fi/fileadmin/user_upload/TK/Julkaisut/pdf/2012_linkola_yhteistoiminnan_rakentajat_MIKRO.pdf

Laudan L. (1996). Beyond Positivism and Relativism. Boulder: Westview Press.

Liikkanen L. (2018). Value Proposition Canvas suomeksi. Saatavana osoitteessa: https://medium.com/value-stream-design/value-proposition-canvas-suomeksi-f102e6c61873

Rittel H. W. & Webber M. M. (1973). Dilemmas in a General Theory of Planning. Policy Sciences(4), 155–169.




TutkimusYleinen

30/11/2018 - Toini Harra

Arvot ohjaavat käyttäjälähtöistä kehittämistä

Tulevaisuuden haasteena on ikääntyneen henkilön arvoja vastaavan palveluasumisen kehittäminen. Yksi keino toiminnallisen ja mielekkään arjen mahdollistamiseksi on arvioida älykkään teknologian tuotteita ja palveluja suhteessa käyttäjälähtöisyyttä ohjaaviin arvoihin.

Palveluasumista tarvitsi vuonna 2016 yli 85 000 henkilöä. Ikääntyneiden osalta asiakasmäärä on yli nelinkertaistunut vuoden 2000 jälkeen, ja tämä trendi jatkuu. (THL 2017.) Sote- ja maakuntauudistuksen digitalisaatiossa on kyse erityisesti toimintatapojen ja asenteiden muuttamista muun muassa uusien teknologioiden avulla. Toisaalta älykkään teknologian hyödyntämisessä on tunnistettava käyttäjien tarpeet ja arvot.

Käyttäjälähtöisyys sisältää myös arvot

Käyttäjälähtöisiä tekijöitä selvitettiin Metropolia Ammattikorkeakoulun koordinoimassa palveluasumisen digitaalisen pilotointiympäristön rakentamishankkeessa (PA-digi). Tulosten merkitystä tarkasteltaessa tehtiin kiinnostava löytö – tarpeiden rinnalla tuotteiden ja palvelujen kehittämisessä on otettava huomioon myös niihin liittyvät arvot (Harra & Lintula, 2018).

Tässä kirjoituksessa tarkastelemme käyttäjien arvojen hyödyntämistä ja merkitystä älykkäiden tuotteiden ja palvelujen kehittämisessä.

Ikäihmisillä on moninaisia erityistarpeita

Selvityksessä käyttäjien tarpeiden tunnistamiseen tarvittiin kaikkien palveluasumisyksikön toimintaan osallistuvien toimijoiden kokemuksia. Tietoa kerättiin Myllypuron monipuolisessa palvelukeskuksessa neljän ryhmäkeskustelun avulla. Keskusteluryhmät muodostuivat asukkaiden lisäksi heidän läheisistään, henkilökunnasta ja vapaaehtoistyöntekijöistä.

Keskustelujen avulla haluttiin ymmärtää fyysisten ympäristötekijöiden, teknologian ja tekniikan, palvelujen, toimintakulttuurin sekä tilojen hallinnan ja omistajuuden merkitys käyttäjille. Analyysi tuotti kahdeksan älykkään teknologian käyttäjälähtöisyyteen liittyvää tekijää:

  • esteettömyys, jolla tarkoitetaan mm. palvelujen helppoa ja joustavaa saavutettavuutta
  • turvallisuus, jota vahvistetaan ympäristön selkeydellä ja rauhallisuudella sekä yksityisyydestä huolehtimisella
  • ympäristön muuntojoustavuus, joka vastaa toimijoiden yksilöllisiin tarpeisiin ja toiveisiin
  • kodikkuus, jonka lisäämiseksi tarvitaan asukkaan omien tavaroiden ja kalusteiden lisäksi oman ympäristön hallinnan ja omistajuuden tunnetta
  • valinnan vapaus, jossa kunnioitetaan asukkaan itsemääräämisoikeutta häntä itseään koskevissa asioissa
  • yksilöllisyys, jota edistetään asukkaan kiinnostukseen ja tarpeeseen vastaavilla palveluilla ja teknisillä ratkaisuilla
  • yhteisöllisyys, jossa kaikilla toimijoilla on mahdollisuus osallistua ja tulla ymmärretyksi
  • sääntely, joka on sidoksissa yhteisön toimintakulttuuriin, vaikuttaa yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden tasapainoon sekä muiden tekijöiden toteutumiseen.

Kaikki kahdeksan käyttäjälähtöistä tekijää kytkeytyvät toisiinsa jäsentäjänä toimineiden viiden teeman kautta. Aiemmin olemme tunnistaneet, että yhdessä ne muodostavat käyttäjälähtöisen merkitysverkon (ks. kuvio 1).

Kuvio 1. Käyttäjälähtöinen merkitysverkosto (Harra & Lintula 2018)

Olemme jatkaneet analyysia tutkimalla merkitysverkkoon nousseiden tekijöiden keskinäisiä suhteita. Analyysi synnytti uuden mielenkiintoisen havainnon. Osa käyttäjälähtöisyyteen liittyvistä tekijöistä ilmaisee käyttäjien tarpeita ja osa arvoja (ks. kuvio 2).

Jännite valinnan vapauden ja sääntelyn välillä

Mielenkiintoinen jännite syntyy siitä, että yhteisen ympäristön on tarjottava kaikille sekä psyykkisesti että fyysisesti turvallinen ja esteetön asuminen. Tähän tähdätään tavallisesti erilaisten sääntöjen ja rajoitusten avulla, sillä yhteisen ympäristön on taattava jokaiselle yksilölle esteettömät ja mielekkäät mahdollisuudet toimia sekä osallistua.

Valinnanvapauden toteutumisen näkökulmasta ympäristön tulisi vastata kaikkien yhteisön jäsenten yksilöllisiin tarpeisiin, mikä edellyttää ympäristön muuntojoustavuutta. Toisaalta sen tulee mahdollistaa yksilöllinen kodikkuus, mikä edellyttää ympäristöltä tuttuutta ja pysyvyyttä mutta voi vähentää esteettömyyttä ja turvallisuutta. Esimerkiksi asukasta, jonka kodissa on aina ollut räsymatot lattialla, voidaan vaatia luopumaan matoista, koska ne aiheuttavat kaatumisriskin ja vaikeuttavat rollaattorilla kulkemista.

Jännite yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden välillä

Jokaisella asukkaalla pitäisi siis olla oikeus kokea palveluasumisympäristö omaksi kodikseen. Jännite syntyy siitä, että sääntelyn avulla huolehditaan esimerkiksi asukkaiden turvallisuudesta ja esteettömyydestä, mutta samanaikaisesti joidenkin henkilöiden turvallisuuden lisääminen edellyttääkin toisten henkilöiden esteettömän kulun rajoittamista. Esimerkiksi muistamattomuuden takia on ovissa kulkemista rajoitettava lukitsemalla yksikön ovet, mikä rajoittaa myös niiden henkilöiden esteetöntä kulkua, joilla ei ole muistiongelmia.

Toisena esimerkkinä voivat olla päätöksentekotilanteet, jotka voivat koskea esimerkiksi TV:n katseluoikeutta, ruokailua omassa huoneessa, palvelujen käyttöä, osallistumista yksikön yhteisiin kokouksiin tai muihin aktiviteetteihin. Näissä tilanteissa voi syntyä jännitteitä yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden välille.

Kuvio 2. Älykkään teknologian käyttäjälähtöinen arvokenttä (Harra & Lintula 2018)

 

Edellä kuvattujen jännitteiden ilmeneminen kuvaa mielestämme käyttäjälähtöisten arvojen yhteyttä tarpeisiin. Palveluasumisen käyttäjälähtöiset tarpeet – muuntojoustavuus, kodikkuus, turvallisuus ja esteettömyys – on tunnistettu jo aiemmin.

Tässä analyysissä tunnistimme, että tarpeiden ohella päätöksentekotilanteissa vaikuttavat keskenään jännitteiset arvot, joita ovat valinnan vapaus, yksilöllisyys, sääntelyn kunnioittaminen ja yhteisöllisyys. Näiden arvojen vaikutus on myös syytä ottaa huomioon, jos älykästä palveluasumista halutaan kehittää käyttäjälähtöisesti.

Älykäs teknologia voi palvella asukkaan ympäristön hallintaa ja omistajuutta sekä toimijuutta ja päätöksentekoa palveluasumisessa. Tulevaisuuden palveluasumista ei voida perustaa sen varaan, millaista asuminen on tällä hetkellä. Palveluasumisen kehittäminen edellyttää käyttäjälähtöisten tarpeiden ja arvojen huomioonottamista ja arviointia älykkäiden tuotteiden ja palvelujen yhteiskehittelyssä ja testauksessa. Sen ohella tarvitaan kykyä ja rohkeutta katsoa avoimesti ikäihmisten tulevaisuuteen.

Hyvinvointi ja parempi palveluasuminen edellyttävät arvojen välisten jännitteiden purkamista, joka voi toteutua älykkään teknologian avulla.

 

Kirjoittajat:

  • Toini Harra on koulutukseltaan toimintaterapeutti, FL ja YTT. Hän työskentelee yliopettajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Toini on toiminut käyttäjälähtöisyyden asiantuntijana ja tutkijana PaDigi-hankkeessa ja toimii projektipäällikkönä hankkeessa 6Aika: Hippa – Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista älykkään teknologian avulla.
  • Leila Lintula on koulutukseltaan toimintaterapeutti ja THM. Hän työskentelee osaamisaluepäällikkönä Metropolia Ammattikorkeakoulussa, Osallistuminen ja toimintakyky -osaamisalueella. Leila on toiminut käyttäjälähtöisyyden tutkijana PaDigi-hankkeessa ja toimii hyvinvoinnin ja osallistumisen asiantuntijana hankkeessa 6Aika: Hippa -Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista älykkään teknologian avulla. Hän on kiinnostunut yksilön selviytymisestä arjessa ja sitä tukevista ratkaisuista.

Lähteet:

Digitalisaatio sote-palveluissa n.d. Sote Digi. Saatavana osoitteessa: https://sotedigi.fi/sotedigi/mita-digitalisaatio-tarkoittaa-sote-palveluissa/

Harra, Toini & Lintula, Leila 2018. Käyttäjälähtöisyys älykkään palveluasumisen kehittämisessä. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu, Aatos-sarja. Saatavana osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-099-1

THL 2017. Kotihoito ja sosiaalihuollon laitos- ja asumispalvelut 2016. Tilastoraportti 42/2017, 20.11.2017. Saatavana osoitteessa: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2017112050792

 

Tämä teksti on alunperin julkaistu Metropolian Geroblogissa 30.11.2018.

TutkimusYleinen

09/11/2018 - valo

Käyttäjälähtöisyyttä tarvitaan etäkuntoutuksen kehittämisessä

Metropolia Ammattikorkeakoulussa rakennetaan ympäristöministeriön tuella älykkään palveluasumisen digitaalista pilotointiympäristöä Myllypuroon valmistuvalle kampukselle. Kehittämistyötä varten kerättiin tietoa käyttäjien tarpeista ja toiveista. Selvityksen tulokset ovat hyödynnettävissä myös etäkuntoutuksen kehittämisessä.

Ensin on ymmärrettävä käyttäjiä

Palveluasumisen digitaalisen pilotointiympäristön rakentamishankkeessa (PA-Digi) on selvitetty palveluasumisympäristön älykkääseen teknologiaan liittyviä käyttäjälähtöisiä tekijöitä. Kiinnostuksen keskiössä ovat olleet hyvinvointi, toimintakykyisyys ja mielekäs kotona asuminen. Käyttäjälähtöisiä tekijöitä on mahdollista hyödyntää etäkuntoutuksen kehittämisessä.

Keväällä 2017 kerättiin tietoa käyttäjien tarpeista ja toiveista Myllypuron monipuolisessa palvelukeskuksessa ryhmäkeskustelujen avulla. Pienryhmäkeskusteluihin osallistui palvelukeskuksen asukkaita, heidän läheisiään sekä henkilökuntaa ja vapaaehtoistyöntekijöitä. Kaikissa keskusteluissa oli samat viisi teemaa. Keskustelut auttoivat ymmärtämään, millainen merkitys fyysisillä ympäristötekijöillä, teknologialla ja tekniikalla, palveluilla, toimintakulttuurilla sekä tilojen hallinnalla ja omistajuudella koettiin olevan käyttäjille. (Harra & Lintula 2018.)

Etäkuntoutukseen ja älykkääseen teknologiaan kohdistuu samoja vaateita

Etäkuntoutuksen suosituksista (vrt. Salminen ym. 2016) on tunnistettavissa samoja ympäristöön, teknologiaan ja palvelujen käyttäjään liittyviä vaatimuksia kuin PA-Digin selvityksen tuloksissa (Harra & Lintula 2018). Samat vaatimukset kohdistuivat muun muassa fyysiseen ympäristön turvallisuuteen ja rauhallisuuteen sekä laitteiden helppokäyttöisyyteen ja hallittavuuteen. Yksityisyyden suojaan liittyvien tekijöiden huomioon ottaminen korostuu, mikäli etäkuntoutuksen osana tarvitaan esimerkiksi turvallisuuden seurantaa.

Etäkuntoutuksessa ja älykkään teknologian hyödyntämisessä on huomioitava myös käyttäjien toimintakyvyn ongelmista johtuvat erityistarpeet esimerkiksi näkemisen ja kuulon suhteen. Toisaalta juuri digitaalisen teknologian avulla voidaan mahdollistaa monikanavainen yhteydenpito omaisiin, lähiympäristön ja yhteiskunnan tapahtumien seuraaminen sekä saavuttaa kokemus osallisuudesta ja yhteydestä maailmaan.

Käyttäjälähtöisessä toimintakulttuurissa käyttäjien tarpeita ja toiveita kuunnellaan

Asiakaslähtöinen kohtelu on ihmisarvoista ja toista ihmistä arvostavaa. Digitaalisten palveluiden yksilöllisyydellä ja ihmisläheisyydellä pystytään tukemaan jokapäiväisen elämän merkityksellisyyttä sekä oman identiteetin säilymistä.

Digitaalisesti toteutetussa ohjauksessa ja vuorovaikutuksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota kuntoutujan yksilöllisyyteen, sillä tekniikan käyttöönoton tulee perustua käyttäjän omaan kokemukseen ja kiinnostukseen. Yhdessä vietetyt etäkuntoutushetket rakentavat yhteistä kuntoutuksen toimintakulttuuria, jossa kuntoutujalla on vapaus tehdä omia valintoja sekä kuntoutumistaan koskevia päätöksiä.

Monipuoliset ja avoimesti tarjolla olevat vaihtoehdot helpottavat käyttäjälle sopivan digitaalisen palvelun ja oikeanlaisen etäkuntoutusmuodon löytämistä. Käyttäjien toiveiden huomioon ottamisella on yksilöllistä hyvinvointia ja kuntoutumista edistävä vaikutus.

Etäkuntoutuksessa toistettavuus ja vuorovaikutteisuus on toiminnan perusta, jolla vältetään väärinymmärrystä ja vähennetään virheitä, sillä ohjaus on katsottavissa samanlaisena useita kertoja sijainnista riippumatta. Se on suuri etu silloin, kun kuntoutujan ja kuntouttajan välimatkat ovat suuria. Välimatkoista huolimatta digitaalisuus lisää turvallisuuden tunnetta ja vahvistaa oman harjoittelun toteuttamista.

Älykäs teknologia voi tarjota hallinnan ja omistajuuden kokemuksen

Etäkuntoutuksessa hyödynnetään tavoitteellisesti monenlaista etäteknologiaa, kuten puhelinta, matkapuhelinta ja tietokoneita mukaan lukien tablettitietokoneet (Salminen, Hiekkala & Stenberg 2016). Mielenkiintoinen kysymys onkin, miten palveluasumisen älykkään teknologian merkitys resonoi etäkuntoutuksen kehittäjien ja yrittäjien tarpeisiin. Hallinnan ja omistajuuden mahdollistamiseksi digitaalisten välineiden pitäisi olla yksilöllisesti muunneltavissa ja käyttäjien tarpeisiin pitäisi olla tarjolla erilaisia vaihtoehtoja. Käytännössä se tarkoittaa muun muassa, että kuntoutuja saa toimia omassa kodissaan omilla ehdoillaan ja hänellä on mahdollisuus kokeilla erilaisia ratkaisuja.

Jatkossa fyysisten ympäristötekijöiden, teknologian ja tekniikan, palvelujen, toimintakulttuurin sekä oman tilan hallinnan ja omistajuuden merkitys ovat tekijöitä, jotka auttavat kehittämään kuntoutujalähtöisiä etäkuntoutuksen tuotteita ja palveluita.

Käyttäjälähtöisyyden kehittäminen yhteiskehittelyn avulla

Käyttäjälähtöisen etäkuntoutuksen kehittämiseksi tarvitaan fasilitoitua yhteiskehittelyä erilaisten sidosryhmien kanssa. Sidosryhmiä ovat esimerkiksi palveluasumisyksiköiden toimijat, älykkäitä palveluja ja tuotteita tarjoavat yritykset sekä korkeakoulujen asiantuntijat ja opiskelijat (mm. sosiaali- ja terveysala, kiinteistö- ja talorakennus, tietoverkko ja hyvinvointiteknologian sekä liiketalous).

Sidosryhmien yhteiskehittelyn tarve on tunnistettu käyttäjälähtöisen älykkään teknologian kehittämisessä, mutta haasteena on ollut toimijoiden kokoaminen yhteen. 6Aika-hankkeessa Hippa − Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista digitalisaation avulla (https://6aika.fi/uusi-hippa-hanke-kehittaa-alykasta-palveluasumista/) kootaan yhteen ja kehitetään käytäntöjä, jotka edistävät myös etäkuntoutusta.

Etäkuntoutus palveluasumisen tuotteena tai palveluna

Etäkuntoutus on tulevaisuudessa yleistyvä ja kehittyvä kuntoutusmuoto, joka tarjoaa uusia mahdollisuuksia toimintakykyisyyden ylläpitämiseen ja mielekkääseen elämään myös palveluasumisessa.

Etäkuntoutuksen digitaalisten laitteiden ja ohjelmien kehittäjille sekä palvelujen tuottajille Hippa-hanke tarjoaa monia etuja. Hippa tarjoaa pk-yrityksille ja start upeille esimerkiksi mahdollisuuksia käyttäjälähtöiseen yhteiskehittelyyn, tuotteiden ja palvelujen testaukseen digitaalisissa, vakioiduissa sekä autenttisissa ympäristöissä sekä tukea kaupallistamiseen ja markkinointiin Helsingissä, Oulussa ja Tampereella.

  • Toini Harra, YTT, FL, toimintaterapeutti, Metropolia Ammattikorkeakoulu
  • Leila Lintula, TTM, toimintaterapeutti, Metropolia Ammattikorkeakoulu


Tämä teksti on julkaistu ensimmäisen kerran Metropolian Rehablogissa 6.11.2018.

Lähteet

Harra, Toini & Lintula, Leila 2018. Käyttäjälähtöisyys älykkään palveluasumisen kehittämisessä. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Saatavana osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-099-1

Hippa − Hippa Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista digitalisaation avulla 2018. Saatavana osoitteessa: https://6aika.fi/uusi-hippa-hanke-kehittaa-alykasta-palveluasumista/

PA-Digi.2017. Palveluasumisen digitaalisen pilotointiympäristön rakentaminen. Saatavana osoitteessa: http://www.kiradigi.fi/kokeiluhankkeet/kokeiluhankkeet/palveluasumisen-uusien-teknologioiden-kokeiluymparisto.html

Salminen, Anna-Liisa & Hiekkala, Sinikka & Stenberg, Jasn-Henry 2016. Etäkuntoutus. Kelan tutkimus. Helsinki. Saatavana osoitteessa: http://www.kela.fi/documents/10180/0/Et%C3%A4kuntoutus/4a50ddb8-560c-47b4-94ed-09561f6981df

Salminen, Anna-Liisa & Hiekkala, Sinikka & Heiskanen, Tuija & Naamanka, Johanna & Stenberg, Jan-Henry & Vuononvirta, Tiina 2016. Suositukset etäkuntoutukseen. Salminen, Anna-Liisa & Hiekkala, Sinikka & Stenberg, Jan-Henry (toim.): Etäkuntoutus. Kelan tutkimus. Helsinki. Saatavana osoitteessa: http://www.kela.fi/documents/10180/0/Et%C3%A4kuntoutus/4a50ddb8-560c-47b4-94ed-09561f6981df

TutkimusYleinen

HIPPA