19/12/2019 - Minna Kilpeläinen
Helsingin kehittäjäklubi muotoili tuotteista palvelukokonaisuuksia
Älykkään palveluasumisen kehittäjäklubilla 25.11. Helsingissä muotoiltiin palveluasumisen tuote- ja palvelukokonaisuuksia. Toini Harra ja Panu Karhinen fasilitoivat iltapäivällä työskentelyä erilaista tukea asumiseensa tarvitsevien hahmojen kautta. Mukana oli 25 osallistujaa: yrittäjiä, palveluasumisen ammattilaisia, järjestöjen edustajia, sote-alan, vanhustyön, asumisen, it-alan ja talotekniikkasuunnittelun asiantuntijoita sekä tulevia palveluasumisen käyttäjiä. Arkkitehti Ira Verma Aalto-yliopistosta, yliopettaja Lauri Heikkinen Metropoliasta sekä Anna Alhonen Myllypuron monipuolisesta palvelukeskuksesta virittivät osallistujia palveluasumisen sekä muistisairauden teemoihin.
Ira Verma alusti kehittäjäklubin keskusteluja esittelemällä väitöskirjansa Housing Design for All? The challenge of ageing in urban planning and housing design – the case of Helsinki. Hänen havaintonsa oli, että tasa-arvo on tärkeää asumisen ja siihen liittyvien palveluiden suunnittelussa. Tilaratkaisujen, käyttöesineiden ja teknologisten palvelujen pitäisi soveltua mahdollisimman laajalle käyttäjäryhmälle. Ratkaisujen pitäisi olla muunneltavissa erilaisille käyttäjälle soveltuvaksi ja niiden käytön pitää olla loogista ja yksinkertaista. Visuaalinen selkeys on palveluasumisessa myös tärkeää. Informaatiota ja “maamerkkejä” täytyy olla näkyvillä. Erilaisten ratkaisujen pitää sallia käyttäjän virheet, eikä käyttö saa vaatia suurta fyysistä voimaa. Mitoituksen pitää soveltua kaikenkokoisille käyttäjille.
Ira Verma käytti laadullisiin tapaustutkimukseen perustuvassa väitöskirjassaan työpajamaisia menetelmiä, joissa kuunneltiin käyttäjiä ja havainnoitiin heidän toimintaansa autenttisissa ympäristöissä.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että asukkaat toivovat asumiseltaan kodikkuutta ja virikkeellisyyttä ja normaaliin asumiseen sopivaa mittakaavaa. Palveluasumisen parantaminen tapahtuu kuitenkin aina paitsi kodin sisällä, myös suhteessa lähiympäristöön. Esimerkiksi palveluiden saavutettavuus on tärkeää ottaa huomioon palveluasumisen suunnittelussa. Verma tutki asuinympäristön palveluita Helsingin Jakomäessä, Maunulassa ja Pitäjänmäessä ja havaitsi, että Pitäjänmäessä palvelut olivat kaukana palveluasumisyksiköstä. Jakomäessä palveluasumisyksikkö puolestaan oli lähellä terveysasemaa, kirjastoa, kirkkoa ja kauppaa. Niitä voisi paremmin hyödyntää palveluasumisessa.
Verman mukaan ympäristön tuttuus ja yhteisöllisyys ovat merkittäviä asioita varsinkin muistisairailla, mutta myös muilla palveluasumisen asiakkailla.
Lauri Heikkinen esitteli amk-insinööri Niilo Pirhosen opinnäytetyön, jossa käsiteltiin yhteisöllisen asumisen talotekniikan suunnittelun ohjausta. Yhteisöllisen asumisen tunnusmerkkejä ovat kodin lisäksi kattavat yhteistilat, palveluiden monipuolisuus ja muunneltavuus. Yhteiskäyttötavarat toimivat yhteisöllisessä asumisessa. Kodissa pitää olla yhteistä tekemistä sekä hoivaa ja turvaa, mielellään asumiskoordinaattorin avustuksella.
Heikkinen totesi, että huoltosuhteen heikkenemisen vuoksi palveluasumiseen vaaditaan uusia taloudellisia ratkaisuja. Yhteisöllisessä asumisessa nähdäänkin paljon etuja. Se vähentää yksinäisyyttä ja lisää kontakteja ja sitä kautta parantaa ikäihmisten elämisen laatua ja terveyttä.
Yhteisöllisyys lisää myös kaupungissa asumisen viihtyvyyttä. Yhteisöllisyys voikin toteutua eri tasoilla: rakennuksen, korttelin, lähikortteleiden ja kaupunginosan piirissä. Yhteisöllinen palveluasuminen ei koske pelkästään senioriasumista, voidaan sekoittaa eri ikäisiä asujia.
Jotta yhteisöllisen asumisen suunnittelu onnistuu, eri asiantuntijoiden ja suunnittelijoiden on tehtävä yhteistyötä.Tilaaja, käyttäjä ja asumiskoordinaattori on pidettävä mukana koko hankkeen ajan. Huomioitava on myös eritystilantarpeet (esim. yhteistilat, vuokrattavat palvelutilat), palvelujen tuomat erityispiirteet, tilojen ja tekniikan muunneltavuus, esteettömyys ja tekniikan käyttäjäystävällisyys sekä rakennuksen sisäilmasto ja energiatehokkuus.
Osastonhoitaja Anna Alhonen Myllypuron monipuolisesta palvelukeskuksesta kertoi palveluasumisesta muistisairaan ihmisen näkökulmasta. Muistiystävällinen ympäristö on helposti tavoitettava, selkeä ja se tukee kiireetöntä kohtaamista. On hyvä tiedostaa, että koti on paitsi asumispaikka, on se myös turvallisuuden, muistojen ja menneisyyden, identiteetin ja hyvänolon tyyssija. Sellaisena se tulisi säilyttää myös muistisairaalle ihmiselle. Kodissaan saa olla oma itsensä, rentoutua ja toimia kuten itse tahtoo ja pystyy – vaikka se ottaisi enemmän aikaa.
Muistisairauden oireet liittyvät esimerkiksi kykyyn ymmärtää aistien välittämää tietoa sekä tiedolliseen toimintakykyyn, kuten muistamiseen, kommunikointiin ja loogiseen ajatteluun. Sairaus voi tuoda mukanaan myös vaikeuksia tunnistaa paikkoja tai muistaa, minne on menossa. Keskittyminen sekä tilan, ajan ja esineiden hahmottaminen saattavat vaikeutua.
Muistisairaan arjessa tuetaan muistisairaan toimintakykyä – ei tehdä puolesta vaan kannustetaan omatoimisuuteen ja liikkumiseen. Myös mikroasennon vaihdot ovat tärkeä huomioida (pienet asennon vaihdot pyörätuolissa istuessa tai sängyssä ollessa). On tärkeää luoda turvallista ja kiireetöntä ympäristöä moniammatillisesti, mutta tehdä se niin, ettei sillä vaikuteta muistisairaan arkeen. Palveluasumisessa tuetaan muistisairaan asukkaan identiteettiä ja huomioidaan elämänhistoria, jotta voidaan järjestää muistisairaalle mielenkiintoista harrastetoimintaa. Huoneen sisustuksen on hyvä olla mahdollisimman oman näköinen, tällä voidaan tukea turvallisuuden tunnetta. Mahdollisuus päästä tapahtumiin ja hartauksiin, olla eläimien kanssa, hoitaa puutarhaa ja kuunnella omaa lempimusiikkia on hyvä huomioida muistisairaan arjessa. Kodinomaisuutta ja yhteisöllisyyttä luodaan yhdessä: eli eletään arkea ja juhlitaan yhdessä.
Kehittäjäklubilla palveluasumisen tarpeita ja suunnittelua konkretisoitiin erilaisia asukkaita edustavien hahmojen avulla. Klubilaiset pohtivat, millaisia ongelmia heidän elämäänsä liittyy, mitä he toivovat ja millaiset asiat tuottavat heille iloa. Tämän pohjalta mietittiin, millaisista tuote- ja palvelukokonaisuuksista henkilöille olisi hyötyä tulevaisuudessa sekä sitä, millaista yhteistyötä hyvin toimivan tuotteen/palvelukokonaisuuden kehittäminen edellyttää.
Klubilaiset pohtivat erilaisten asukkaiden palveluiden tarvetta sen mukaan, mitä he voivat itse tehdä ja mihin he tarvitsevat apua. Millaisia ovat digitaaliset tuotteet ja palvelut, jotka helpottavat arkea ja mitkä tuovat siihen uutta sisältöä? Esimerkiksi puheohjatut palvelut voisivat olla yhteydessä hoitajien lyhytaikaiseen avustamiseen liittyvään sovellukseen tai muistutussovellukseen.
Klubilla havaittiin, että esimerkiksi osuuskuntatoiminta voisi tuoda joustavuutta tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen. Yhteisöllisessä asumisessa osuuskuntatoiminta voi olla myös uusi muoto perinteisen taloyhtiömallin rinnalle.
Kokemusasiantuntijoiden vertaistuki olisi tärkeää asumisessa. Asumiseen kaivattiin jonkinlaisia asumiskoordinaattoreita tai kylätalkkareita. Myös esimerkiksi Kehittäjäklubilla esitellyt kuntoiluun liittyvät tuotteet (Medeka) ja personoidut tabletit (Hublet) voisivat olla palvelukokonasuuden osia. Myös liesivahdista (Innohome) voisi olla hyötyä.
Osallistujat pitivät kehittäjäklubia miellyttävänä tapa kehittää palvelukokonaisuuksia. Klubi nähtiin luottoa ja uskoa palauttavana tapahtumana, joka viestitti, että ikäihmisistä halutaan huolehtia. Positiivisuus nousi esiin, mitä pidettiin tärkeänä.
Alustuksia pidettiin mielenkiintoisina. Esimerkiksi tilastot palveluasumisen muodoista olivat kiinnostavia. Yhteiskehittelytehtävän henkilöhahmoja pidettiin mukavina. Kesti tosin hetken, ennen kuin tehtävä avautui. Yhteiskehittelyssä olisi voinut tuoda myös negatiivisia ja haastavia persoonia tarkasteltavaksi, ja yksi klubilainen ehdottikin uutta workshopia hankalille asiakkaille. Yrittäjä puolestaan kommentoi, että tapahtuma oli hyvä myös yritykselle, jotta voi paremmin ymmärtää toimintaympäristöä.
Klubilaisten mielestä on tärkeää, että asumisratkaisut ovat osa palveluiden kokonaisuutta. Klubin sisällön kautta asiakastarpeet ja palvelukokonaisuudet kirkastuivat klubilaisille. He huomauttivat myös, että tarvitaan kokonaiskoordinaatiota palveluja ja toimintoja tilattaessa. Palvelujen elinkaaresta on on huolehdittava.
Kaiken kaikkiaan klubin sisältö toi esille elämänlaadun paranemista (digi)palveluiden avulla. Vaikeasti toimivien aistien ja kunnon helpottaminen onnistuu paremmin joka päivä. Myös yhteisöllisyys tuli esille – sen tarve on kaikilla.
Klubilaiset olivat innostuneita yhteiskehittelymenetelmästä. He ilahtuivat siitä, että paikalla oli todella laaja-alaisesti ihmisiä. Senioriasiantuntijat toivat useita näkökulmia yhteiseen keskusteluun. Monipuolinen osallistujajoukko tuottikin monia näkökulmia ja asioita. Klubi oli monille osallistujille hyvä verkostoitumisen foorumi. Nähtiin myös, että ekosysteemit ovat tulevaisuutta, mutta muistutettiin, että niiden toimimiseksi tarvitaan koordinaattoreita. Palvelujen ja teknologian integraation olisi hyvä johtaa laajemmiksi kokonaisuuksiksi. Esimerkiksi rakentaminen ja yhdyskuntasuunnittelu pohjautuu ihmisten tarpeisiin.
“Oli hienoa ideoida yhdessä.”
“Kannatti tulla!
”Mielenkiintoisia ja erilaisia ajatuksia paljon.”
”Mielenkiintoinen ja kiva toteutus.”
”Yhdessä ollaan enemmän. Näin näitä asioita ratkotaan!”
“Moniammatillisuus on pop.”
Teksti ja kuvat: Minna Kilpeläinen, FM, KM, freelancer-toimittaja, projektiasiantuntija, HIPPA-hanke