14/12/2020 - Minna Kilpeläinen

Parhaat asiat tehdään yhdessä – Hipan loppuwebinaarissa kiteytyi hankkeen olemus

Yhteistoiminnan ja yhteiskehittelyn asiantuntija, HIPPA-hankkeen Metropolian projektipäällikkö Toini Harra sekä vanhustyön ja geronteknologian asiantuntija Panu Karhinen juonsivat Parhaat asiat tehdään yhdessä -webinaarin. Kuva: Minna Kilpeläinen

HIPPA – Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista digitalisaation avulla -hankkeen kolmetuntinen loppuwebinaari 2.12.2020 toteutui teemalla Parhaat asiat tehdään yhdessä. Webinaarin aloituspuheenvuoron piti Aalto yliopiston terveyden ja hyvinvoinnin arkkitehtuurin professori Laura Arpiainen. Futuristi Perttu Pölönen viritteli ajattelemaan tulevaisuuden teknologioita ja asumista ja Aira Samulin kertoi digikodistaan, jossa hän voi elää omannäköistään elämää turvallisesti digitaalisten seurantaohjelmistojen avulla. Juontajat, yhteistoiminnan ja yhteiskehittelyn asiantuntija ja toimintaterapian  yliopettaja Toini Harra sekä vanhustyön ja geronteknologian asiantuntija, lehtori Panu Karhinen luotsasivat tapahtuman Metropolian YouTubessa. Metropolian hanketoimijat ja  fasilitoivat yhdessä opiskelijoiden kanssa Zoomissa tulevaisuuden kodin yhteiskehittelyn. Hipan toiminta tuli eläväksi videoiden avulla ja Tussitaikureiden piirtämänä

Hipan loppuwebinaarin tekstitetty versio on ladattu Metropolian YouTube-kanavalle.

Hankkeessa yhteisen asian äärellä on ollut kaiken kaikkiaan yli neljänkymmenen henkilön monialaisten hanketoimijoiden tiimi Helsingissä, Tampereella ja Oulussa. Hipassa on tehty yhteistyötä yli yli sadan yrityksen kanssa ja lähes puolet niistä on osallistunut hankkeen toimenpiteisiin. Hipassa on tarjottu yrityksille digitaalisten tuotteiden ja palveluiden yhteiskehittelyjä, testauksia ja käyttäjäkokeiluja sekä kaupallistamisen työpajoja ja muita tukitoimia. HIPPA sai kolme kuukautta jatkoaikaa ja käynnistää sinä aikana TUTTU net – Tuotekehittäjän testi- ja tukiverkoston palvelemaan yrityksiä, tuotteiden ja palveluiden monenlaisia käyttäjiä sekä asiantuntijoita ja opiskelijoita ympäri Suomen sijaitsevissa ammattikorkeakoulujen ja kaupunkien innovaatiokeskittymissä, testlabeissa ja hubeissa.


Yksinäisyyden poistaminen ja virikkeellisyys parantavat ikääntyneiden asumista

Terveyden ja hyvinvoinnin arkkitehtuurin professori Laura Arpiainen Aalto-yliopistosta piti Parhaat asiat tehdään yhdessä -webinaarin aloituspuheenvuoron.

Hipan toiminnan aikana palveluasumisen keskeisiä elementtejä kysyessä tullut esille ikääntyneiden ja asumisessaan hoitoa ja tukea tarvitsevien yksinäisyys, avuttomuus ja ikävystyminen ja sitä kautta toive yhteisöllisesti asumisesta. Myös Laura Arpiainen korosti niitä avauspuheenvuorossaan. Hänen mukaansa turvallisuus, yhteenkuuluvuuden tunne ja henkilön arvokkuus ovat aivan perustavaa laatua olevia elementtejä hyvinvoinnissa. Arpiaisen mukaan yhteisöllisyyden kehittäminen asumisessa on vastaus kaikkiin kysymyksiin.

Arpiainen muistutti, että ikääntyneet ovat resurssi kaikille yhteiskunnille. 

“Meidän täytyy lopettaa se ajattelu, että ikääntyminen on ongelma. Ikääntyneet ovat suuri voimavara. Meillähän on yksi maailman koulutetuimmista väestöistä. Ikääntyneiden kanssa pitää tehdä asioita, ikääntyneille ei välttämättä tarvitse tehdä asioita. Tehdään yhdessä”, Arpiainen kiteytti. 

Palveluasumiseen on kehitetty paljon erilaisia teknologisia apuvälineitä, joissa korostetaan itsenäisyyttä ja omaehtoista elämää.

“Hyvin tärkeää on kuitenkin muistaa, että teknologiaa ei saa käyttää niin, että se lisäisi yksinäisyyttä. Itsenäisyys ja omaehtoisuus pitäisi ymmärtää niin, että se lisää yhteyksiä. Turvallisuus,  yhteenkuuluvuuden tunne, ihmisyys ja arvokkuus luodaan sillä, että voi osallistua tekemisiin, taiteeseen, yhteisöllisyyteen. Voidaan elää nimenomaan ymmärtäen, että ollaan kaikessa täysillä mukana. Kaikki teot, jotka lisäävät yhteisöllisyyttä yleensä myös lisäävät onnistumista, hyvinvointia ja terveyttä”, Arpiainen sanoi. 

Arpiainen on pitänyt arkkitehtuuria opettaessaan voimakkaasti esillä aistiystävällistä designia. Hän esitteli puheenvuorossaan opiskelijoiden suunnitelmia, joissa käyttäjälähtöisesti kehitettiin monipuolisesti aisteja stimuloivia elementtejä, kuten ääniä, tuoksuja, värejä ja tuntoaistilla koettavia elementtejä. Palveluasumiseen yksikköön oli muun muassa suunniteltu vesisuhkuja, usvaa, lämpimiä paikkoja, viileitä paikkoja, varjoa ja valoa. Arpiaisen projekteissa oli kehitetty myös monisukupolvista, yhteisöllistä asumista.


Turvallisuusteknologia parantaa kotona asumista

Kotona asumisen apostoli Aira Samulin kertoi digikotinsa turvaratkaisuista.

Aira Samulin on kotona asumisen innokas puolestapuhuja. Hän on erilaisille yleisöille esiintyessään kysynyt, kuinka moni haluaisi asua elämänsä loppuun kotona, ja kaikkien kädet nousevat. Aira Samulinin oma digikoti onkin esimerkki siitä, kuinka luodaan turvallisuuden tunnetta pilvipalvelussa toimivan, arkea seuraavan ohjelmiston avulla. Hänen lapsenlapsensa Kiti Samulin pystyy Hyrsylän mutkasta käsin seuraamaan Helsingin Bulevardilla asuvaa mummoaan, milloin hän menee nukkumaan, nukkuuko hän yönsä hyvin, onko herännyt aamulla ja lähtenyt kotoaan jonnekin ulos. Jos Aira kaatuu tai jättää ulko-oven auki, sekin näkyy Kitin kännykällä.

“Nyt on tietysti niin, että omaiset asuvat kaukana, jopa eri maanosissakin nykyään. Mutta meillä on myös mahdollisuuksia, että kotona on turvallista, eikä se ole rahasta kiinni.  Meillä on turvallisuusteknologiaa, josta me saisimme vientiartikkeleita. Mehän olemme teknologiamaa, olemme tehneet Nokiat ja kaikki. Turvallisuusteknologia toimii pilvipalvelun kautta, joten voi olla kotona ja siellä nämä laitteet seuraavat niin, ettei niitä edes huomaa”, kertoi Aira Samulin.

Ikääntyneiden asumisen tueksi on olemassa erilaista robotiikkaa. Aira Samulinin mukaan sen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa ihmisen muotoisia robotteja. Parasta olisi, jos robotiikka olisi näkymätöntä, erilaisin kodin laitteisiin kytkeytyvää.

“Meillähän on kaikki robotit, meillä on televisiot ja kännykät ja jääkaapit ja pesukoneet. Ne ovat kaikki robotteja”, Aira Samulin muistutti. 

Tulevaisuuden ennustaminen muuttaa käyttäytymistä – mutta hitaasti

Futuristi Perttu Pölönen pohti tulevaisuuden asumista. Kuva: Minna Kilpeläinen.


Futuristi Perttu Pölönen visioi webinaarissa tulevaisuuden asumista ja teknologian suhdetta siihen.

“Teknologian kehitystä on helpompi ennustaa kuin ihmisten reaktioita. Vaikka jokin trendi näyttäisi suunnan esimerkiksi tulevaisuuden asumiselle ja liikkumiselle, on vaikea ennustaa, miten yleinen ilmapiiri ja ihmisten käyttäytyminen muuttuu. Tärkeää on siksi pitää ihminen keskiössä ja miettiä tulevaisuuden ratkaisujen seurauksia ja seurausten seurauksia”, Pölönen sanoi. 

Meidän tulee kehittää ratkaisuja, jotka ovat parempia, ei tehokkaampia. Teknologiaa ei pidä käyttää tai soveltaa vain siksi, että se tehostaa jotain prosessia, vaan tärkeää on ymmärtää laajempi kuva. Tehokkuus sikseen – tekeekö se elämästä parempaa?” futuristi Perttu Pölönen kysyi. 

Perttu Pölönen muistutti, että maailma muuttuu hitaasti. Ongelmiin on voitu ennustaa ratkaisuja vuosikymmeniä sitten, mutta niiden toteutuminen on eri asia. Pölösen mukaan välttämättä ei ole edes tarvetta muuttaa elämää. On paljon asioita, joiden voi toivoa säilyvän. 

“Kun puhutaan tulevaisuuden kodista ja asumisesta, niin lähtisin liikkeelle siitä, mikä ei muutu. Se on ehkä jopa arvokkaampaa tänä päivänä löytää kuin se, mikä muuttuu. Mikä on niin keskeistä meille ihmisille, että emme halua siitä eroon? Mikä on sellaista, minkä varaan voidaan rakentaa? Ylipäätään on hyvä muistaa, että se miten me puhumme tulevaisuudesta ja esimerkiksi tulevaisuuden kodista, muuttaa itse asiassa meidän käyttäytymistämme. Me reagoimme siihen. Sitä kautta tulevaisuus itse asiassa tulee olemaan juuri erilainen kuin mitä ajattelimme”, Perttu Pölönen sanoi.

Älykkäät ratkaisut ovat kuitenkin Pölösen mielestä vääjäämättä kytköksissä tulevaisuuden asumiseen. Hän mietti, onko olemassa jokin asia, mihin ei kannattaisi laittaa älyä. Onko asioita, joista tulisi huonompia, jos niihin laittaa tietokoneen? 

“”Ei tule mieleen. Kyllä me olemme tähän suuntaan menossa, että tietokoneet alkavat keskustella toistensa kanssa, ja me ymmärrämme niiden käyttöä. Koti varmasti optimoidaan vielä vähän pidemmälle tulevaisuudessa”, Pölönen sanoi.

Tarpeita ja huimia visioita

Perttu Pölönen kysyi, onko kaikkea tarpeen muuttaa. Kuva: Minna Kilpeläinen.

Huomisen visioista jotkut ovat osittain jo tätä päivää, ja osa voi jäädä käyttämättä, jos niille ei ole tarvetta. Pölönen maalasi kuvan siitä, millaista arki voi teknologian kehittyessä olla.

“Valmistat jonkinlaisen aamupalan 3D-printtaamalla. Se on ekologinen, sinulle terveellinen, yksilöity annos. Menet töihin itse ajavalla autolla – jos menet töihin. Autossa ehkä käyt läpi jonkinlaisella AR:llä mailit, ja voit jo alkaa tekemään työtä siinä. Työpaikalla käyt hologrammin kanssa jonkinlaisen keskustelun, teet etäpalavereita sitä kautta. Voit huomata jonkinlaisen vaikka mustelman kädessä, lähetät siitä kuvan lääkärille, jonka jälkeen lääkäri voi sanoa, että kaikki kunnossa, ei hätää. Eli puhelimesi on sensoreita täynnä niin, että pystyt tekemään etävastaanottona lääkärikäyntejä. Poika voi olla kotona pelaamassa VR:ää alustalla, missä hän voi juosta ja liikkua samalla. Voidaan tilata ruokaa kotiin, ja se tulee dronella tai robotilla, tavalla tai toisella”, Pölönen luetteli.

Pölönen korosti tarvelähtöistä teknologian kehitystä.

“Yhteistyö on aivan kriittistä, että me nimenomaan otamme huomioon eri ihmisten toiveet ja eri demografiat, mitkä oikeasti sopivat kenellekin parhaiten”, Pölönen sanoi.

Pölönen nosti webinaarissa esiin myös jakamistalouden ja kuinka se voi vaikuttaa asumiseen. Sen sijaan, että jokainen hankkii oman auton tai vaikkapa porakoneen, voikin vastaus tulla siitä, että jaetaan laitteet ja kulkuvälineet yhteisöissä. Pyydetään paikalle se, joka voi tehdä reiän seinään tai käytetään yhteiskäyttöautoja. Tämä voi puolestaan vaikuttaa esimerkiksi siihen, millainen sijainti on asukkaalle paras. 

Miten sitten rakentaminen voi muuttua tulevaisuudessa?

“Tulemme pääsemään massatuotannosta massayksilöintiin. Enää ei tarvitse tehdä samaan muottiin kaikkea, vaan voimme esimerkiksi 3D-printata asioita ja sitä kautta saada paljon enemmän yksilöllisyyttä. Mikrotasosta päästään nanotasolle. Meillä on suurempi suunnittelun vapaus, kun pääsemme suunnittelemaan uusilla teknologioilla paljon tehokkaammin. 3D:stä päästään 4D:hen, mikä tarkoittaa sitä, että voimme suunnitella materiaaleja, jotka elävät myöhemmin. Pääsemme myös tekemään vaikkapa ikkunoita, jotka varastoivat akkua tai virtaa. Pilvenpiirtäjä voi pyöriä täysin omalla energialla”, Pölönen kertoi.

Käyttäjälähtöisyys tulevaisuuden teknologioiden kehityksessä

Panu Karhinen ja Toini Harra keskustelivat käyttäjälähtöisyydestä tuotekehityksessä. Kuva: Minna Kilpeläinen.

Toini Harra nappasi Perttu Pölösen alustusta seuranneessa keskustelussa Panu Karhisen kanssa kiinni Pölösen mainitsemasta tarvelähtöisyydestä. Hän kertoi amerikkalaisesta, sokeasta juoksijasta Thomas Panekista, joka otti yhteyttä Googleen ja kertoi, että haluaisi juosta vapaasti New Yorkin Keskuspuistossa ilman opaskoiraa tai apujuoksijaa. Google otti pyynnön tosissaan ja kehitti paikannusteknologiaan pohjautuvan sovelluksen, joka kännykän avulla seurasi keltaista viivaa polulla. Vuoden päästä ensimmäisestä yhteydenotosta Tomas sai sovelluksen, jonka avulla pysyi polulla ja sai vihdoin tuntea juoksemisen vapauden ilman riippuvuutta kenestäkään toisesta.

“Tuo on oikeastaan se sama syy, miksi me olemme HIPPA-hankkeessa kehittäneet käyttäjälähtöisesti digitaalisuutta, koska me uskomme, että käyttäjälähtöisen kehittämisen avulla palveluasumiseen voidaan luoda ratkaisuja, jotka auttavat ihmisiä elämään mielekästä, omannäköistä elämää ja tekemään asioita, jotka ovat juuri heille tärkeitä”, Panu Karhinen muistutti.

“Laura Arpiainenkin toi tuossa aikaisemmin esille, että ei tehdä ikääntyneille vaan ikääntyneiden kanssa”, Toini Harra jatkoi.

“Emme me voi tietää, mitä ikääntynyt ihminen haluaa, ellemme me keskustele hänen kanssaan. Meidän täytyy vaan lähteä siitä. Englantilainen hyvä slogan onkin, että not for, not to, but with. Ei jotakin varten, jollekulle, vaan joidenkin kanssa. Ja se on ollut yksi tärkeä periaate Hipassa myöskin”, Toini Harra sanoi.

“Aira Samulinin puheenvuorosta minulle tuli mieleen, että teknologia pitäisi myös yhdistää hyvään elämään. Silloin tarvitaan se tieto siitä hyvästä elämästä. Myös ympäristöä on mietittävä. Millä tavalla teknologia voisi olla auttamassa kotiympäristössä ja lähiympäristössä, että saataisiin sitä potentiaalia sillä tavalla käyttöön, että asuminen  omassa kodissa tuntuu hyvältä ja tuottaa riittävän hyvän kokemuksen, että siellä haluaa ja pystyy olemaan?” Panu Karhinen pohti.

HIPPA-hankkeessa lähdettiin jo suunnitteluvaiheessa liikkeelle siitä, että tarpeita ja toiveita täytyy kerätä ensin ja sitten saattaa yhteen niitä ihmisiä ja yrityksiä, joilla on mahdollisuus täyttää näitä toiveita ja odotuksia. Hipassa lähdettiin toteuttamaan tätä yhteiskehittelyn menetelmillä, koska haluttiin, että yritysten tuotteet ovat sellaisia, että ne oikeasti toimivat käytännössä. Yhteiskehittelyissä on ollut mukana yrityksiä, monialaisia asiantuntijoita ja käyttäjiä. Kokeiluja on tehty korkeakoulujen simulaatiotiloissa sekä autenttisissa palveluasumisen ympäristöissä. Tarpeita kuuntelemalla yrityksillä on parempi mahdollisuus vastata kysyntään.

“Jos ajatellaan liiketoimintaa, niin yleensä sellaiset asiat myyvät aika hyvin, joita ihmiset tarvitsevat. Kun yhteiskehittelyn kautta myös yritykset saavat kuvan siitä, mitä tarvitaan, se voi auttaa heitä kehittämään sellaisia tuotteita, jotka löytävät tiensä markkinoille”, Panu Karhinen sanoi.

“Asumiseen liittyen on myös potentiaalia, mitä ei ole ehkä löydetty tai mikä ei ole käytössä”, Panu Karhinen jatkoi.

“Eli teknologiaa ja kaikennäköisiä ratkaisumahdollisuuksia on jo olemassa, mutta meidän täytyy vain löytää ne. Ja toisaalta, jos meillä on jo valmiita tuotteita ja palveluja, niin joskus voi olla niin, että niiden sovittaminen vain uusille käyttöalueille ja uusille markkinoille voikin olla se ratkaisu. Meillä Hipassakin on näitä esimerkkejä”, Toini Harra sanoi.


Osallistujien ideoita tulevaisuuden kodin huoneista ja tiloista

Fasilitaattori Maria Rentola kertoi, millaisen eteisen yhteiskehittelijät visoivat Zoom-ryhmäsessiossa. Kuva: Minna Kilpeläinen.

Parhaat asiat tehdään yhdessä -webinaarissa käytettiin hyväksi tilaisuus vielä kerran yhteiskehittää tulevaisuuden asumista. Se tehtiin etänä Zoomin kautta. Helsingin hanketoimijat ja Metropolian opiskelijat toimivat fasilitaattoreina, kun tulevaisuuden kodin eri huoneita ja tiloja visioitiin.

Eteisestä toivottiin suoraa yhteyttä ystäviin, sairaalaan tai omaisiin puhumalla niin, ettei mitään laitteita tarvittaisi käyttää lainkaan. Huoneessa voisi puhua ihan avoimesti ja huone tunnistaa, kenelle puhut.

Keittiöstä puolestaan toivottiin monitoimitilaa “torppa-idealla”. Keittiö pystyisi muuntautumaan käyttäjän tarpeiden mukaan, vaikka olisi pienikin tila. Siellä voisi olla itsestään muokkautuvia pöytiä, ja pinta-alaa ja korkeutta pystyisi muokkaan sen mukaan, kuinka paljon kullakin hetkellä keittiössä olisi käyttäjiä. Keittiössä olisi hyvä pystyä pitämään hyviä etäviestintämahdollisuuksia, koska keittiö on monelle myös sosiaalinen paikka. Älyä toivottiin laitteisiin laajemminkin, jolloin niiden avulla voisi muun muassa saada apua asioiden löytämisessä tai saisi tiedon tuotteiden loppumisesta. Asukkaan terveyttä mittaavilla sovelluksilla voisi tilata sellaista ravintoa sisältävän aamiaisen, jota asukas kulloinkin tarvitsee.  

Olohuoneeseen ideoitiin interaktiivista seinää, joka toimisi kosketuksella tai jopa vain katseella. Siitä voisi katsoa  esimerkiksi luontodokumentteja tai elokuvia, jolloin katsomiskokemus olisi mukaansatempaava, ja sen avulla pääsisi matkalle ympäri maailmaa.

Yhteisöllisessä olohuoneessa vastaava interaktiivinen seinä mahdollistaisi myös yhteisöllistä toimintaa. Digiseinän kautta voitaisiin pelata pelejä tai vaikka tanssia yhdessä muualla asuvien sukulaisten ja ystävien kanssa.  

Olohuoneeseen toivottiin muunneltavuutta niin, että puheohjauksella tai liikkeentunnistuksella voisi säätää valaistusta tai saada seinät vaikkapa vaihtamaan väriä, jolloin huoneeseen olisi mahdollista saada erilaisia tunnelmia. 

Makuuhuoneessa yhteiskehittelyn osallistujat pysyivät perinteisen asioiden äärellä. Sinnekin toivottiin muunneltavuutta ja mahdollisuutta muuttaa tunnelmaa esimerkiksi valaistuksella. Valaistusta voisi säätää sen mukaan, mitä halutaan tehdä: halutaanko lukea tai vaikka jumpata makuuhuoneessa. Makuuhuoneessa pitäisi olla mukava tunnelma, jotta siellä pystyy rauhoittumaan hyvissä olosuhteissa. Esteettömyys nähtiin myös hyvin tärkeänä. Makuuhuoneen pitäisi olla väljä, että siellä pystyy liikkumaan, näkee ikkunasta ulos ja pääsee vessaan tai ulos. 

WC:n ja suihkuhuoneen pitäisi osallistujien mukaan olla turvallinen ja esteetön, jotta sinne pääsee helposti. Vessan perusrakenteiden pitäisi olla sellaisia, että jos siellä esimerkiksi kaatuu tai viipyy kovin pitkään, siitä voisi saada etänä tietoa. Myös helppokäyttöisyyttä korostettiin. Sopivan lämpöistä vettä pitäisi saada ilman, että tarvitsee vääntää hanoja, vaan esimerkiksi puheella voisi ohjata lämpötilaa. 

Parvekkeelle haluttiin järjestää automaattisia vesiviljelyjärjestelmiä, joissa voisi kaikenlaisella säällä viljellä ruokaa tai mitä tahansa viherkasveja. Parvekkeella voisi olla älykästä lämmönsäätelyä ja esimerkiksi älyparvekelasit, jotka sumenevat napin painalluksella.

Piha-alue puolestaan vaatii ennen kaikkea turvallisuutta kaikenlaisille liikkujille piha-alueella. Liikkumista pitäisi voida ohjata digitaalisten ratkaisujen kautta ääniohjatusti, sekä niin, että järjestelmästä tulee hälytyksiä tai tietoja liikkujalle, jos hän on vaikkapa menossa yli turvallisen piha-alueen. Luonto korostui myös osallistujien ideoissa. Toivottiin paitsi tavallista luontoa, myös rakennettua luontoa, jossa eri virikkeet olisivat mahdollisia. Luonnon voisi tuoda myös sisälle erilaisten virtuaaliseinien kautta. Piha-alueen käytön ylisukupolvisuus haluttiin myös saada mahdolliseksi teknologian avulla. Siellä voisi olla esimerkiksi erilaisia pelillisyyttä tukevia ratkaisuja.

Lähiympäristön mahdollisuuksia pohtineessa ryhmässä nähtiin, että käytännössä ihminen voisi olla itse oman ympäristönsä käyttöliittymä, kun ympäristö on älykäs. Lähiympäristöön toivottiin myös aikuisten leikkipuistoa, joka voisi olla yhdistelmä virtuaalista ja fyysistä leikkipuistoa. Kasvien viljely voisi olla farming as a service -tyyppistä. Yksi mahdollisuus on aeroponinen viljely, jolla kasvatetaan ns. ilmaperunoita. 


Testaamisen hyvät käytännöt

Oulun kaupungin ja Oamkin keskustelussa kuultiin testauskokemuksista.

Parhaat asiat tehdään yhdessä -webinaarissa esiteltiin Hipan aikana kehitettyjä toimintamalleja testaamiseen ja käyttäjäkokeiluihin. Kussakin Hipan kaupungissa yhteistyö ammattikorkeakoulujen ja kaupunkien välillä oli tiivistä. Oulun kaupungissa testaustoiminnalla on jo pitkät perinteet, ja oululaiset sparrasivatkin muita kaupunkeja testaamisen käytäntöjen kehittämisessä.

”Olemme kehittäneet testauskäytäntöjä ja -ympäristöjä yhdessä ammattilaisten ja asukkaiden kanssa. He ovat päässeet testaamaan, miten yritysten kehittämät ratkaisut vastaavat heidän kokemiinsa tarpeisiin ja myös arvoihin ja normeihin. Olemme kuvanneet kokemuksiimme perustuvat hyvät käytännöt visuaalisesti niin, että kaikkien testauksista ja käyttäjäkokeiluista kiinnostuneiden on helppo tutustua prosessin etenemiseen. Nämä visualisoinnit ovat nähtävissä uudessa verkkopalvelussamme TUTTU netissä joulukuussa. Osoite on tuttunet.fi”, kertoo HIPPA-hankkeen projektipäällikkö, Oulun ammattikorkeakoulun tietojenkäsittelyn ja tilastomenetelmien lehtori Kirsi Jokinen.

Oulun Business Asemalla kuvatussa keskustelussa Kirsi Jokinen, Oulun kaupungin hyvinvointipalveluissa toimiva teknologia-asiantuntija Jaana Kokko sekä Oulun kaupungin Haukiputaan hyvinvointikeskuksen ikäihmisten tehostetussa palveluasumisessa lähiesimiehenä toimiva, HIPPA-hankkeen Oulun kaupungin projektipäällikkö Päivi Meriläinen ja hoitaja Jenni Karjalainen kertoivat, millä tavalla testauksia ja käyttäjäkokeiluja tehtiin HIPPA-hankkeen aikana. Oulun ammattikorkeakoulussa yhtenä ympäristönä on ollut myös simulaatiotila Mahdollistava Koti, josta on virtuaalikierros TUTTU netin sivuilla.

“Oulun Kaakkuriin perustettiin jo vuonna 2008 teknologiaterveyskeskus, jonne perustettiin tuotetestaustoimintamalli. Malli syntyi ammattilaisten tarpeista. He kokivat, että heitä ei ole kuultu tarpeeksi teknologiaa kehitettäessä, ja näin me ajattelimme, että tästä tulee ketterä väylä osallistaa yrityksiä ja ammattilaisia yhteiskehittämiseen”, Jaana Kokko kertoi.

“Pian alkoi tulla tarpeita laajentaa testausmallia koko sosiaali- ja terveyspalveluihin. Vuonna 2014 perustettiin OuluHealth, joka on yks Oulu innovaatioallianssin ekosysteemeistä. OuluHealth toi meille ryhtiä tähän toimintaan, ja perustimme kolmen toimijan kesken OuluHealth Labsin. Siinä ovat mukana Oulun yliopistollinen sairaala, Oulun ammattikorkeakoulu ja Oulun kaupunki. Me toteutamme yhdessä testausta ja kehittämistä nyt sitten porukalla. Olemme toteuttaneet kymmeniä ellei jo yli sata testauscasea, ja me toteutamme näitä ammattilaisten, asiakkaitten, yritysten kanssa siellä aidoissa sote-prosesseissa”, Jaana Kokko kuvaili.

OuluHealth labsin Oulu WelfareLabin testaukset ovat sekä yrityksistä että käyttäjien tarpeista lähteviä. Oulu WelfareLabilla on kriteerit yrityksille, jotka otetaan sisään. Yksi kriteeri on, että yrityksen toiminnan ja tuotteen täytyy soveltua Oulu WelfareLabin prosesseihin, joissa testaukset tapahtuvat. Tarvelähtöisissä testauksissa voidaan lanseerata tarve ja laittaa haaste auki kaikille yrityksille, jolloin mikä tahansa yritys voi ilmoittautua osallistujaksi. Valitun yrityksen kanssa lähdetään sitten yhteiskehittämään tuotetta. Testausprosessi on molemmissa kuitenkin sama.


Henkilöstö motivoituu tarpeisiin vastaavien ratkaisujen kokeilemisesta

Haukiputaan hyvinvointikeskuksen Kultasimpussa testattiin terveydenhuollon resurssien hallintaan kehitetty prototyyppi hoitajien käyttöön. Ennen testausta yrityksen kanssa pidettiin kolme tapaamista, joissa yritys esitteli ratkaisunsa, hyvinvointikeskus esitteli oman toimintansa ja tehtiin testaussuunnitelma ja testaussopimus. Myös kaupallistamisen asiantuntijaa hyödynnettiin suunnittelussa. Paikan päällä käytiin katsomassa, kuinka laitteet on järkevää sijoittaa. Lähiesimies Päivi Meriläinen sparrasi hoitajia etukäteen ja huolehti siitä, että hoitajat osaavat käyttää laitteita sekä kirjoitti testauksesta päiväkirjaa. Testaus kesti kaksi kuukautta ja tulokset olivat hyvin hyödyllisiä niin hoitajille kuin yritykselle. Hoitajat olivat innolla mukana testauksessa.

“Henkilöstön motivointi ei ollut testauksissamme vaikeata, koska ratkaisu tuli suoraan ydinperustehtävään. Testaus sujuikin hyvin. Laitteita käyttivät sekä vakituinen henkilökunta että sijaiset. Tämä osoitti sen, että laite oli helppokäyttöinen, mikä on hyvin tärkeä ominaisuus, kun tuodaan tällainen uusi laite testattavaksi. Yrittäjä sai tästä riittävästi käyttäjäkokemusta sekä myöskin uusia ideoita jatkokehittämistä ajatellen. Testauksen jälkeen yrittäjä teki palautekyselyn hoitajille, joka uusittiin vielä kuukauden päästä testauksesta”, Päivi Meriläinen kertoi. 

“Onnistumisen tae oli ehdottomasti se, että on hyvä testaussuunnitelma, se, että ammattilaiset ovat mukana tekemässä sitä työtä ja että heillä on riittävästi aikaa sekä se, että meillä myöskin johto on mukana tässä, koska he antavat ne resurssit. Ja jos resurssit ovat riittävät, se myöskin innostaa henkilöstä tekemään kehittämistyötä ja toivottavasti huomaamaan sen, että se teknologia on tehty auttamaan sitä työtä plus luomaan turvallisuutta ja mielekästä elämää sinne meidän vanhuksille”, Päivi Meriläinen arvioi.

Kultasimpussa toimiva hoitaja Jenni Karjalainen oli tyytyväinen testauskokemukseensa.

“Osallistuminen kehittämistoimintaan on mukavaa vaihtelua työhön. Siinä saa opetella uusia asioita ja uutta teknologiaa. Omaa työtä tulee myös mietittyä eri kannalta ja eri näkökulmasta ja pystyy vaikuttamaan näihin kehitettäviin uusiin teknologiaratkaisuihin”, Jenni Karjalainen kehui.

“Mielestäni on hyvä, että ammattilainen on mukana kehittämässä teknologiaa yritysten kanssa, koska yritykset kehittää sitä kuitenkin meidän käyttöön. Kun ollaan mukana kehittämisessä,  päästään helpottamaan tulevaisuuden työtä palveluasumisessa ja muualla”, Jenni Karjalainen sanoi.

Medeka Oy testasi virtuaalireittiä Tampereen Kuuselakeskuksessa TAMKin organisoimana.

TAMK teki yhteistyötä Sointu Senioripalveluiden (ent. Pirkanmaan senioripalvelut) Kuuselakeskuksessa. Siellä kokeiltiin muun muassa  Medekan kuntoiluun ja kuntoutukseen tarkoitettua virtuaalireittiä. Hipan TAMKin projektipäällikkö Tarja Heinonen kertoi, miten testauksia ja käyttäjäkokeiluja tehtiin ja millaisia kokemuksia saatiin. Medekan toimitusjohtaja Kalle Punto kiitteli Hipan kautta saamaansa tukea, sillä ilman hanketta hänellä ei olisi ollut pääsyä aitoon ympäristöön testaamaan. Kuuselakeskuksen asukkaan, Lea Saarisen, kommenteista oli paljon iloa.

Webinaarissa nähtiin videona pieni kurkistus myös Helsingin kaupungin Myllypuron seniorikeskuksessa tehtyyn Hublet-tabletin käyttäjäkokeiluun. Tuote sai kokeilijoilta hyvän palautteen. Myllypuron seniorikeskuksessa digiosaaminen on muutoinkin karttunut tämän vuoden aikana.

“Myllypuron seniorikeskuksessa on tehty valtava digiloikka koronavuoden aikana. Henkilökunta otti joustavasti haltuun uusia tehtäviä ja välineitä sekä opetteli uusia taitoja”, kehuu Myllypuron seniorikeskuksen osastonhoitaja, Hipan Helsingin kaupungin projektipäällikkö Mirja Kiiski.

“Digitaaliset palvelut ja teknologia ovat antanee meille mahdollisuuden tuottaa monipuolisia etäpalveluja kotona asuville ikäihmisille. Teknologia mahdollisti ja vahvisti myös osastolla asuvien ikäihmisten yhteydenpitoa läheistensä kanssa sekä monipuolisia kulttuurielämyksiä”, Mirja Kiiski kertoo.

Myllypuron seniorikeskuksessa kokeiltiin mm. Hublet-tablettia.

Kaupallistamisen tukitoimissa verkostot tuovat voimaa

HIPPA-hankkeessa on ollut mukana start up – ja pk-yrityksiä. Hipassa on pyritty paitsi auttamaan yrityksiä tuotekehityksessä, myös antamaan keinoja palveluasumista parantavien digitaalisten tuotteiden ja palveluiden kaupallistamiseen. TAMK ja Metropolia AMK pitivät kaupallistamisen työpajat HIPPA-hankkeen aikana. Valmentaja Elina Merviö TAMKista kertoi, että kaupallistamisen työpajoissa on mm. annettu työkaluja asiakasymmärrykseen ja arvonluontiin asiakkaalle.

“Kaupallistamisen työpajoissa on opittu myös, miten liikeideaa kirkastetaan ja paketoidaan ja miten liini markkinointi toimii”, Hipan TAMKin projektipäällikkö ja kehittämispäällikkö Tarja Heinonen taustoittaa.

TAMKin Proakatemiassa pidetyssä liiniä markkinointia ja pitchausta käsittelevässä työpajassa muistutettiin, että idean kehittyminen aidosti myyväksi tuotteeksi vaatii asiakaslähtöistä kehittämistä. Valmentaja, Unfair Oy:n toimitusjohtaja Johanna Raiskio piti tätä tärkeimpänä oppina aloittelevalle yrittäjälle. Myös verkostoista on yrittäjälle suuri apu. Työpajan ryhmä oppikin tuntemaan toistensa businekset ja pystyi hyvin sparraamaan toisiaan idean kiteytyksessä asiakkaalle. Webinaarissa nähtiin video työpajasta.

TAMKin Proakatemiassa pidettiin kaupallistamisen työpajasarja 2019-2020. Tässä harjoitellaan hissipuhetta.

Toini Harra ja Panu Karhinen jututtivat TUTTU netin videoidussa podcast-keskustelussa Health Incubator Helsingin senior advisoria Christian Lardot´a ja Living Skillsin myynnin ja liiketoiminnan kehittäjää, Helen Chambersia  yrittäjyyden tukemisesta. Lardot ja Chambers kertoivat, kuinka inkubaattoritoiminta, työpajat ja erilaiset Hipassakin annetut tukitoimet voivat auttaa yrittäjää kehittymään.

Oman idean myymistä opetellessa voi välillä ottaa myös hieman humoristisemman näkökulman. Webinaarissa nähdyssä “Valehtelijoiden klubissa” nähtiin, millaisia mielleyhtymiä mielenkiintoiselta näyttävät tuotteet voisivatkaan tuottaa ensinäkemältä.

”TAMKin opiskelijat ja kasvatit heittäytyivät mainioihin näyttelijäsuorituksiin HIPPA-klubissa, jossa myös videon toteuttajilla oli hauskaa”, kertoi Tarja Heinonen.

HIPPA-klubilla arvuuteltiin, mitä Hipassa mukana olleiden yritysten tuotteet ovat.


Chatin antia

Parhaat asiat tehdään yhdessä -webinaarin yleisö oli hyvin aktiivista chatissa. Siellä pohdittiin mm. teknologian ja ihmisen yhteyttä, yhteisöllisyyttä, turvallisuutta, omistamista, tuotteiden ja palveluiden kustannustehokkuutta ja tekoälyä.

Anna Haverinen mainitsi olevansa samaa mieltä Perttu Pölösen kanssa: ”Ihminen on vaikeampi rasti kuin teknologia.”

Maria Rentola​ kysyi: “Olisiko seuraava trendi viihtyvyys ja yhteisöllisyys teknologian avulla? Juuri minun näköinen arki.”

Maria Rentola kysyi myös: “Olisiko tämä turvallisuusteknologia juuri kääntymässä toisin päin, pelätäänkö että meitä valvovat ”väärät ihmiset”, tiedot vuotavat? 

Ari Virtanen​ kertoi, ettei ole innostunut kodin teknologiasta. “Pelkään tietoturvan vuoksi, että tietoja vuotaa nettiin. Miten tämän ongelman voisi taklata? Siis tietojen vuotamisen.”

Sampsa Alanen mainitsi, että “​Yhä useampi kodinkone on älylaite, joka kerää omistajansa käyttäytymisestä tietoa. Arvioidaanko tekoälyn toiminnan eettisyyttä? Tarvitaanko tekoälyn eettisyyden valvontaa jatkossa?”

Sirpa Puustinen kiinnitti huomiota siihen, että “näkee jo kotitalon pihalla, lasten lelut jätetään leikkipihalle, ne ovat yhteisessä käytössä. Itse merkitsin poikani lapiot ja ämpärit.”

Nina Leino kiinnitti huomiota siihen, ketkä käytännössä omistavat. “​Ehkä ollaan palaamassa takaisin päin jossain määrin tuon omistamisen kanssa. Onko omistaminen enemmän isojen luokkien ominaisuus? Pienestä ponnistettu ja itseä arvotetaan omistajuudella.”

SenioriSolu Kodit​ kysyi: “Vaalimme kestävän kehityksen periaatteita toiminnassamme. Olisiko sinulla kertoa, kuinka voisimme kustannustehokkaasti toteuttaa mielekästä asumista, ilman mittavia infrainvestointeja?”

Pasi Nurmela kertoi: “​Kaupallistamisen kipukohdat ovat riittävien referenssien saanti, suomalainen hankinta käyttäytyminen (hankintalaki ei ole ongelma), hankinnoissa painotus liikaa hinta laatu ja innovointi jää pois.”

Leila Lintula kysyi: “​Mihin ei kannata laittaa älyä? Aika utopistiselta tuntuisi sen lisääminen ihmiseen.”

Harri Hahkala vastasi: “​Miksi kantaa luottokortteja, kun voi laittaa sirun ihon alle.”

Sampsa Alanen mainitsi lisäksi​: “Tekoälyiset nanorobotit veressä voisivat diagnosoida sairauksia hurjan nopeasti!”

Hipan toiminta jatkuu TUTTU netin verkostossa

Webinaarin päätteeksi avattiin Hipassa toteutettu TUTTU net – Tuotekehittäjän testi- ja tukiverkosto (tuttunet.fi). Verkkopalvelun kautta yrittäjät, käyttäjät ja asiantuntijat saavat kontaktit kaupunkien ja korkeakoulujen innovaatiokeskittymiin, testlabeihin ja hubeihin ympäri Suomea. HIPPA sai kolme kuukautta jatkoaikaa, jonka aikana TUTTU net käynnistyy ja pääsee vauhtiin seuraavaksi viideksi vuodeksi. Verkosto laajenee edelleen Suomessa ja kansainvälisesti.

TUTTU netin esittelyvideo.


Kirjoittaja: Minna Kilpeläinen, FM, KM, HIPPA-hankkeen viestintäasiantuntija, freelancer-toimittaja

TapahtumatYleinen

HIPPA