Älykkään palveluasumisen kehittäjäklubi kokoontui Helsingissä 6.5.2019. Klubilla pureuduttiin kysymyksiin, kuinka voitaisiin parhaiten tunnistaa palveluasumisen kehittämistarpeet ja kertoa niistä yrityksille, asiantuntijoille ja tutkijoille kehittämistyön parantamiseksi. Lisäksi klubilaiset etsivät vastauksia siihen, kuinka testaustoimintaa voisi parantaa. Yritysten osaamistarpeiden tunnistamiseen ja tuotteiden ja palveluiden markkinakelpoisuuden varmistamiseen saatiin myös hyviä vinkkejä.

Klubilaiset laittoivat ajatukset konkreettisesti lentämään. Aluksi muotoiltiin HIPPA-hankkeelle lisää iskeviä sloganeita:  

“Laadukasta arkea digitaalisuuden avulla”
“Eettistä esteettömyyttä digitalisaation avulla!”
“HIPPA – terveellistä integrointia!”
“HIPPA – Easy Living!”

Miten tunnistetaan palveluasumisen kehittämistarpeet?

Kehittäjäklubin ryhmissä pohdittiin muun muassa, kuinka kehittämistarpeet olisi parasta kerätä. Vastauksia kaivataan laajasti palveluasumiseen liittyviltä ryhmiltä: asukkailta, asiakkailta, ammattilaisilta ja omaisilta. Jokaiselle kyselyn vastaajaryhmälle tarvitaan eri tavalla muotoillut kysymykset. Kyselyt olisi myös hyvä pilotoida ennen niiden varsinaista käyttöä.

Kaikki kysymykset eivät tuota samalla tavalla tietoa kaikista tarvekyselyihin osallistuvista. Ikäihmiset ovat yksilöitä ja senioreita on useanlaisia. “He eivät ole ns. vakiokamaa.” Ikääntyneiden sukupolvet myös vaihtuvat ja heidän kokemuksensa digitaalisuudesta ovat erilaisia. Se vaikuttaa myös vastauksiin.

Kyselyitä tehdessä olisi hyvä huomioida se, etteivät kaikki pysty kommunikoimaan. Jos omainen tai hoitaja vastaa asukkaan puolesta, ei silloin käytännössä aidosti kuulla asiakasta. Tietosuojasta on myös tärkeää pitää huolta. Niin tarpeita kerätessä kuin kehittämistyötä tehdessä on hyvä huomioida hullummatkin ideat, sillä ne voivat poikia jotakin uutta.

Miten tieto kehittämistarpeista välittyy kehittäjille?

Ryhmissä pohdittiin myös keinoja siihen, kuinka kehittämistarpeet välitetään yrityksille, asiantuntijoille ja tutkijoille. Tarpeen ja teknologian sekä sen saatavuuden olisi kohdattava toisensa. Ryhmä piti tärkeänä, että keskustelu on vastavuoroista eri toimijoiden kesken.

Tarpeiden keräämisen pitäisi olla jalkautettua toimintaa, jonka näkökulmana on asiakas- ja käyttäjälähtöisys. Asiakkaan kanssa olisi löydettävä yhteinen kieli. Parasta olisi mennä asiakkaan luokse ja seurata asiakasta siellä, jolloin saadaan oikeat tarpeet esille. Kasvokkain kohtaamiselle olisi löydettävä hyvä aika ja paikka.

Tarpeiden esille tuomisessa olisi mietittävä, millainen tuote ja palvelu on kenellekin on sopivaa. Sen tulee olla käyttäjälle ensisijaisesti hyödyllinen. Kannattaa huomata myös, että kaikki tuotteet ja palvelut eivät ole näkyvillä koko ajan: ne toimivat usein taustalla.

Haasteina tiedonkeruussa ja sen välittämisessä kehittäjille ovat paitsi vastaajaryhmien asenteet, myös lainsäädännölliset asiat, kuten tietosuoja. Asennetta voidaan myös muokata positiiviseen suuntaan monipuolisilla tavoilla keskustella. Vastavuoroisuuden mallia voi kehittää matkan varrella kaikille sopivaksi. Ryhmän mielestä juuri kehittäjäklubi voisi toimia pysyvänä tapana keskustella tarpeista ja siitä, kuinka tuotteita ja palveluita voidaan niiden mukaan kehittää.

Miten tunnistetaan yritysten osaamistarpeet ja mahdollistetaan testaustoiminta?

Kehittäjäklubi pohti kehittämisen mahdollisuuksia myös yrittäjien näkökulmasta. Yritysten kehittämistyöhon kaivattiin tukea mm. lisäämällä tietoisuutta käyttäjistä. Yrittäjille tärkeää on osaamisen kehittäminen vuorovaikutuksessa ja arvonluonti siinä. Käyttäjien lisäksi  korkeakoulut sekä tutkimuslaitokset olisi saatava kehitystyöhön ja testauksiin mukaan heti alusta. Kehittäjäklubilaisten mielestä kannattaa edetä pienten kokeilujen kautta.

Kannattaa huomioida, että taustalla vaikuttavat käyttäjien asenteellisuus ja osaaminen sekä teknologia itsessään. Ammattilaisille suurin houkutin ottaa tuotteita ja palveluita käyttöön on oman työn helpottuminen. Teknologian olisi oltava kaikille helposti ymmärrettävissä ja käyttöön otettavissa.

Testauksiin olisi löydettävä oikeat toimijat ja toimintaympäristöt: toimintaympäristön ja ratkaisun tarjoajan välisen yhteyden on oltava luonteva. Kun oikeat toimijat on saavutettu, he voivat testata tuotteita/palveluita ja sen jälkeen laajentaa toimintaa. Samalla on otettava huomioon kustannukset ja lisättävä kustannustietoisuutta.

On tärkeää miettiä etukäteen, miten tietoa viedään ratkaisijalta käyttäjälle.Testauksissa on määriteltävä mm. kokeilujaksojen pituus sekä tapa esittää ja raportoida tieto testauksiin osallistujien ja tuotteiden ja palveluiden kehittäjien kesken. Muun muassa pelillistäminen voisi olla kokeilemisen arvoinen keino hankkia tietoa. Tiedon luotettavuus on joka tapauksessa varmistettava eri tavoin. Tämä tapahtuu, kun molemmat osapuolet ovat sitoutuneet testaukseen.

Osaamisen ja tiedon siirtäminen testausten jälkeen myös laajempaan käyttöön tulisi huomioida. Oppilaitoksilla on oma osuutensa siinä. Myös vertaisoppiminen on hyvä tapa lisätä osaamista. Tietoisuutta lisätään siten, että sekä käyttäjät että yritykset levittävät tietoa omassa toimintaympäristössään. Ihmisillä on erilaisia sisäisiä drivereitä, jolloin motivaatiotason nostamisessa tärkeää on arvonlisäys molemmille osapuolille.

Yritykset tarvitsevat tietoa myös pian voimaan tulevien, laissa määriteltyjen säädösten vaikutuksesta tuotteisiin. Regulaatiot ja standardit voivat siirtää tuotteiden käyttöönottoa, jos niitä ei ole huomioitu ajoissa. Yrityksillä pitäisi olla tietoa myös kaupunkien ja palvelukeskusten hankintaprosesseista ja niiden määrittelyistä.

Miten varmistetaan, että tuote tai palvelu on valmis markkinoille?

Terveyteen ja hyvinvointiin liittyvä palvelu- ja tuotetarjonta sisältää paljon uuden lainsäädännön alaista teknologiaa. Erityisesti kaikki sensorit, jotka keräävät asiakkaista tietoa, ovat MDR: n alaisia. Aikataulu saada tuotteet ja palvelut MDR:n mukaiseksi saa kehittäjät vakavaksi: sääntely ja regulaatio sekä standardit muuttuvat ensi vuonna dramaattisesti.

Rauno Saarnio SE Innovationsista kertoi, että tuotteiden ja palveluiden saattamiseksi laillisesti hyväksyttäviksi on olemassa joitakin tukitoimia.  Muun muassa Yhteistoiminnan liiton ja Suomen standardisoimisliiton pitäisi tuottaa tuottaa tietoa yrittäjille.  Tietoa on etsittävä myös EU-tietokannoista. Esimerkiksi Lean Entries -palvelun kautta yrittäjä pääsee alkuun sääntelyn haltuunotossa.

Yritykset etsivät Hipan kautta uusia verkostoja ja käyttäjien näkemyksiä

Yritysten odotuksia HIPPA-hankkeelle kysyttiin akvaariokeskustelussa. Yritykset näkivät, että HIPPA-hanke voi antaa heille tärkeää tukea tuotteiden ja palveluiden kehittämisessä ja kumppaneiden löytämisessä.

Tuotteiden ja palveluiden käyttökelpoisuus haluttiin varmistaa asiakkailta kerättyjen tarvekartoitusten sekä asiakaslähtöisten testausten kautta.  Yritykset kaipasivat tietoa paitsi käyttötarpeista, myös nykyisten käytössä olevien tuotteiden toimivuudesta. Toimintatapojen pitäisi olla ratkaisukeskeisiä. Mottoina voisivat olla: “Ideoi, kokeile ja opi” ja “Toimi joustavasti, nopeasti ja ketterästi”.

Odotuksissa oli mahdollisimman laajan yhteistyöpohjan löytäminen HIPPA-hankkeen verkostojen kautta. Yritykset kaipasivat yhteistyötä tuotteiden hankinnasta vastaavien tahojen sekä päättäjien kanssa, mutta myös toisten yritysten ja potentiaalisten kumppaneiden kanssa. Yhteistyön tekeminen laajemmalla rintamalla ja yhteisen arvoperustan luominen toiminnalle oli yritysten mielestä tärkeää. Yritykset näkivät, että HIPPA-strategiasta voitaisiin luoda jopa kansallinen strategia.

Ei HIPPA nuku eikä digiteknoon huku

Kehittämistyön ei tarvitse olla ryppyotsaista.  Panu Karhinen Metropoliasta teki Helsingin Älykkään palveluasumisen kehittäjäklubin annista myös laulun nimeltä Ei HIPPA nuku eikä digiteknoon huku.

Teksti ja kuvat: Minna Kilpeläinen, FM, KM, freelancer-toimittaja, projektiasiantuntija, HIPPA-hanke