Hipan viimeinen kehittäjäklubi pidettiin webinaarina 16.2.2021 kaikille digitaalisuudesta ja tulevaisuuden palveluasumisesta kiinnostuneille ja sitä kehittäville henkilöille, yrityksille ja organisaatioille. Webinaariin osallistui yhteensä 91 henkilöä. Mukana oli kansalaisia, palveluntuottajia, ammattilaisia, järjestöjen ja säätiöiden edustajia, digi- ja rakennusalan teknologiayrityksiä sekä monia eri alan asiantuntijoita ja opiskelijoita.

Webinaarissa esitteltiin ja pohdittiin älykodeissa tapahtuvaa datan keruuta ja koneälyn mahdollisuuksia loppukäyttäjän terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Miten data saadaan hyötykäyttöön loppukäyttäjälle? Mikä on tärkeää ja mahdollista älykodissa? Miten älykodin keräämää dataa voidaan käyttää?

Ihminen edellä

Webinaarin virittäjänä toimi futuristi Perttu Pölönen, jonka HIPPA-hankkeen loppuwebinaarissa pidetystä puheenvuorosta nähtiin kooste. Pölönen visioi, että tulevaisuudessa tietokoneet keskustelevat entistä enemmän keskenään ja kodit optimoidaan vielä pidemmälle, kun ymmärrämme toisiinsa kytkeytyvien tietokoneiden käyttöä.

Perttu Pölönen muistutti, että meidän tulisi kehittää ratkaisuja, jotka ovat parempia, ei tehokkaampia. 

“Teknologiaa ei pidä käyttää tai soveltaa vain siksi, että se tehostaa jotain prosessia, vaan tärkeää on ymmärtää laajempi kuva. Tehokkuus sikseen – tekeekö se elämästä parempaa?” Pölönen kysyi. 

Oulun kaupungin Haukiputaan hyvinvointikeskuksen palveluesimies Päivi Meriläinen kertoi palveluasumisen haasteista ja siitä, kuinka digitaalisuus voisi parantaa asukkaiden ja henkilökunnan elämää. 

“Digitaalisuuden kehittämisessä tärkeintä on kuitenkin mennä ihminen edellä. Kehitetään sitten millaisia digitaalisia ratkaisuja tahansa, on aina lähdettävä ihmisen tarpeista käsin”, Meriläinen sanoi.

Päivi Meriläinen siteerasi alustuksessaan Tommy Tabermanin runoa “ Pieni laulu ihmisestä”.

“Emme ole tähtiä, taivaan lintuja, olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa. Ihminen tarvitsee ihmistä.” Meriläiselle tämä runo kertoi hyvin asian, jota ei voi unohtaa kehitettäessä käyttäjälähtöisiä ratkaisuja.

Webinaarissa nähtiin video Aira Samulinista älykodissaan. Aira Samulin on innokas kotona asumisen puolestapuhuja. Kotona voi jatkaa asumista turvallisesti esimerkiksi käyttämällä ohjelmistoa, jonka avulla voidaan seurata asukkaan toimintoja ja mitata terveyteen liittyviä elintoimintoja.

“Turvallisuusteknologia toimii pilvipalvelun kautta, joten voi olla kotona ja siellä nämä laitteet seuraavat niin, ettei niitä edes huomaa. Sitten voi valita, että meneekö tämän tieto lääkärille, lähiomaisille tai naapurille. Tämä on valtavan laaja alue, miten voi apua käyttää. Omaisen puhelimeen menee tieto, että nyt on ulko-ovi auki, mitäs on tapahtunut? Ja nyt ei ole tullut vessasta pois tai on pudonnut sängystä pois. Petianturit kertovat esimerkiksi, millainen uni sinulla on ollut, montako kertaa olet kääntynyt, montako kertaa herännyt, käynyt pois vuoteesta tai etkö ole noussut ollenkaan. Sitä voi seurata niin huomaamatta”, Samulin kertoi.

Dataa on – mitä sillä tehdään?

Vivago Oy:n johtaja Arto Mikkola esitteli digitaalisia hoitopalveluja. Vivago tuottaa dataa hyvinvoinnin lähtötason ja funktionaalisen toimintakyvyn jatkuvan mittauksen avulla. Vivago CARE -kellon ja Vivago Domi POINT -tukiasema tuottavat tietoa reaaliajassa automaattisesti käyttäjän unesta, aktiivisuudesta ja vuorokausirytmistä. Ylimääräisiä sensoreita ei tarvita. 

“Vivago-ratkaisun avulla voidaan tarjota uusia tapoja tukea itsenäistä asumista kotona sekä kehittää kotihoidon palveluita. Ratkaisu turvaa ja huolehtii kotona asuvan turvallisuudesta jopa silloin, kun hän ei itse pysty hälyttämään apua, kuten esimerkiksi tajuttomuuden sattuessa”, Arto Mikkola kertoi. 

Benete Oy:n toimitusjohtaja Kari Bäckman esitteli tuotetta, jonka keräämän sensoritiedon avulla voidaan analysoida käyttäjän toimintakykyä ja tehostaa hoitotyötä. Benete Life Analytics palvelun avulla on mahdollista tunnistaa toimintakyvyssä ja kognitiossa tapahtuvia muutoksia jo aikaisessa vaiheessa.

”Yleisistä terveys- ja hyvinvointipalveluista poiketen analysoimme henkilön elämää kokonaisvaltaisesti kattaen paljon enemmän kuin pelkkiä fysiologisia tietoja. Henkilön päivittäisiä aktiviteetteja ja toimintatapoja mallinnetaan hyödyntäen yhdessä ketterää sensoriteknologiaa ja Life Analyticsin älykkäitä algoritmeja. Näiden tietojen avulla ammattilaiset näkevät asiakkaidensa terveydessä, hyvinvoinnissa sekä toimintakyvyssä ja kognitiossa tapahtuvia muutoksia ja havaitsevat jo aikaisessa vaiheessa välitöntä hoitoa tarvitsevat asiakkaat”, Kari Bäckman kertoi.

“Life Analytics on suunniteltu tukemaan vanhustenhoidon henkilöstön jokapäiväistä työtä. Palvelun avulla varmistetaan asiakkaiden ympärivuorokautinen, turvallinen ja tehokas seuranta, mikä tekee hoitotyöstä tehokkaampaa ja mielekkäämpää. Beneten toiminnan tuloksena sosiaali- ja terveydenhuolto hyötyy merkittävästi alentuneista vanhusten hoitokustannuksista ja uusista tehokkaammista palveluista”, Bäckman selvensi.

Ei dataa datan vuoksi

Arto Mikkolan mukaan älykodit tuottavat tulevaisuudessa yhä enemmän tietoa asukkaasta/asukkaista. Mikkola pohtii kuitenkin ääneen, pitääkö jokainen huone/tila täyttää sensoreilla.

“Digitalisaation ”huumassa” erilaisten sensoreiden määrän kasvu tuntuu olevan ensisijainen tarkoitus, vaikka kehityksen suunta pitäisi olla päin vastoin. Tarvitaan luotettavaa tietoa, mutta mahdollisimman vähäisellä kotiin asennettavalla laitemäärällä”, Mikkola kertoi.

“Eri teknologioiden kehittyessä on hyvä huomioida, että pitää antaa tilaa myös normaalille arjelle. Kaikkiin huoneisiin ei mielestäni tarvitse laittaa sensoreita, koska se tieto, missä tilassa aikaa vietetään, ei ole kokonaisuuden kannalta relevantti. Lisääntyvät sensorit voivat aiheuttaa jopa ahdistusta, ja näin vähentää asukkaan liikkumista tai aktiivisuutta omassa kodissaan, jos on tietoinen siitä, että kaikki normaaliin arkeen kuuluva tekeminen tehdään näkyväksi. Vivagon yksilöllinen mittaus antaa luotettavasti tiedon hyvinvoinnin muutoksista ennakoiden ja huomaamattomasti niin, ettei tarvitse tietää, missä tilassa kotona käyttäjä aikaa viettää”, Mikkola sanoi.

Käyttäjälähtöistä teknologiaa ja asumismukavuutta digitaalisissa kodeissa

Skanskan kehityspäällikkö Tuomas Koivula ja ABB:n tuotemarkkinointijohtaja Jami Sorsa kertoivat, millaisia älykoteja tällä hetkellä ollaan kehittämässä ihmisille.

Jami Sorsan mukaan älykotien varsinainen tavoite on luoda turvallisuutta, yksilöllisyyttä ja hyvinvointia ihmisille. Koivulan mukaan teknologia arkipäiväistyy ajan kanssa ja uuden sukupolven asunnoissa on jo runsaasti uusia valmiuksia. 

“Teknologia toimii palvelujen mahdollistajana ja toiminta-alustana”, Koivula sanoi.

”Teknologiaa on jo olemassa, joten kysymys ei ole, mikä on mahdollista, vaan mikä tuottaa lisäarvoa”, Sorsa jatkoi. 

Sorsan mukaan digitaalisen kodin järjestelmät toimivat tällä hetkellä pääosin omissa vertikaaleissaan eli niitä on kehitetty omissa tuotantoketjuissaan, ei muiden järjestelmien kanssa. Sorsa uskoo, että tulevaisuudessa järjestelmät muodostavat yhteisen ekosysteemin hyödyntäen avoimia rajapintoja.

Digitaalinen koti tuottaa paljon ja monenlaista dataa antureiden ja sensoreiden välityksellä: kodin olosuhteista, laitteiden käytöstä ja kunnosta, energiankulutuksesta, asukkaan käyttäytymisestä, jne. 

”Teknologian käyttö puolestaan muotoutuu monitoroinnista säätöön, automaatioon ja ennakointiin”, Sorsa kertoi. 

Uusia mahdollisuuksia oivalletaan yhdessä

Koivulan mukaan yksilöllisyys, palvelut ja tekoäly (AI) korostuvat jatkossa. Digitaalisten kotien suoraa kysyntää on kuitenkin vaikea nähdä etukäteen.

“Nyt näyttää siltä, että tarjonta synnyttää kysyntää. Käyttäjätarpeet ja -sovellukset muotoutuvat tietoisuuden kasvaessa. Erilaiset use caset muovaavat teknologiaa, ja onkin tärkeää huomata, että uusia mahdollisuuksia oivalletaan yhdessä. Kukaan tai mikään ei ratkaise kaikkea, vaan ne tehdään yhdessä”, Koivula sanoi. 

“Erilaiset ekosysteemit, kuten ABB Developer Portal, ovat hyviä kehitysalustoja”, Sorsa kertoi.

Skanska ja ABB tekevät myös tiivistä yhteistyötä Metropolia Ammattikorkeakoulun kanssa.

Metropolian rakennusalan asiantuntija Harri Hahkala esitteli Myllypuron kampuksen SmartLabin, joka toimii älykotien kehitysalustana ja opiskelijoiden oppimisympäristönä. 

Yhteiskehittelyä datan käytöstä

Hipan kokeilemia etäyhteiskehittelyn muotoja käytettiin myös kehittäjäklubiwebinaarissa. Yhteiskehittelyssä Hipan toimijat fasilitoivat aluksi ryhmiin jaetun osallistujajoukon keskustelua sekä työskentelyä Jamboardeilla. Ryhmät etsivät vastauksia siihen, kuinka asunnoista ja ihmisistä kerätty data saataisiin hyötykäyttöön loppukäyttäjille ja millainen tieto auttaisi elämään paremmin omassa kodissa: mihin tietoa pitäisi kyetä käyttämään? Ryhmissä pohdittiin myös, mitä datankeruu meille merkitsee ja millaista osaamista tarvitaan sen käyttämiseksi. Asenteiden vaikutusta datan käyttöönottoon käsiteltiin myös.

Keskustelujen ja Jamboardeille tuotetun aineiston perusteella paremman asumisen ja elämisen edistämisessä keskeistä oli: 

• yksilöllinen terveystieto, kuten tieto asukkaan fyysisestä aktiivisuudesta ja mielialasta
• rakennuksesta ja ympäristöstä kerättävä tieto, kuten olosuhteet, energiankulutus ja taloudellisuus 
• turvallisuuteen liittyvä tieto, kuten kodista saatava valvontatieto
• tieto sujuvan arjen tueksi
• palvelutarjonnasta koottu tieto asumista tukevien palveluiden käytön helpottamiseksi

Yhteiskehitteylssä tunnistettiin tarve arjen sujuvuutta edistävälle tiedolle – “tukiälylle” – joka helpottaa arkisia asioita, kuten salasanojen hallintaa sekä avainten, lompakon, puhelimen tai harvemmin käytettävien tavaroiden löytämistä. Tietoa ja tukiälyä hyödynnettäisiin myös kodin siisteyden, viihtyvyyden ja turvallisuuden ylläpitämisessä. Avuksi olisivat ratkaisut, jotka muistuttaisivat erilaisista harvakseltaan tehtävistä huoltotöistä kotona, jotta ne eivät unohdu, tai vaikkapa siitä, että maito on lopussa.

Tärkeäksi nähtiin, että kaikesta kerättävästä tiedosta olisi saavilla yleinen tilannekuva. Se auttaisi ennakoimaan terveyteen, hyvinvointiin ja asumiseen liittyviä tarpeita. Kotona asumista ja mielekästä tekemistä tulisi tarpeen mukaan mahdollistaa erilaisten palveluiden avulla. Palveluista saatavan tiedon katsottiin olevan pirstaleista ja vaikeasti saatavilla. Koottu tieto palveluista ja erilaisista osallistumismahdollisuuksista eri elämäntilanteissa olisi tärkeää.

Tulevaisuuden hybridikodissa teknologia huomioi ja mahdollistaa myös sosiaalisuuden uudella tavalla. Yhteiskehittelyn tulosten perusteella data on avainasemassa yksilöllisen elämisen mahdollistamisessa. Useat kommentit korostivat sitä, että älykäs asunto oppii elämään asukkaansa mukaan. Älykäs koti ymmärtää ja mukautuu asukkaansa yksilöllisiin tarpeisiin ja mieltymyksiin. 

Yksilöllisyyden rinnalla yhteiskehittelyssä esiin nousi toisaalta myös karttuvan tiedon hyödyntäminen laajamittaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden kehittämiseksi ja johtamiseksi kotihoidossa, kotikuntoutuksessa, palveluasumisessa ja hoivassa. Teknologian ja datan hyödyntämiseen liittyy odotuksia ja toiveita muun muassa taloudellisista hyödyistä, päätöksenteon automatisoinnista ja laadun parantamisesta.

Teknologian mahdollisuudet eivät tule täysimääräisesti hyödynnetyksi, jos osaaminen tai asenteet ovat esteenä. Yhteiskehittelyssä nousi esiin tiedottamisen ja tiedon jakamisen tärkeys. Ymmärryksen lisääntyminen, osaamisen vahvistuminen sekä teknologiasta saatavan hyödyn havaitseminen muokkaavat myös asenteita. Teknologiaa hankkiessa tärkeään rooliin nousee hankinta- ja osto-osaaminen.

Kysyttäessä, mitä uutta osaamista ja ymmärrystä tarvitaan tiedon saamiseksi hyötykäyttöön, osallistujien kommenteissa korostui loppukäyttäjien tarpeiden ymmärtäminen. Yhteiskehittelyn tulosten perusteella se voi toteutua asettumalla toisen henkilön asemaan, hahmottamalla tarpeita toisen henkilön arjesta ja elämästä käsin sekä yhteiskehittelyn keinoin. Ryhmäkeskustelussa todettiin myös, että teknologiaa tunnutaan kehitettävän kovin erillään käyttäjäkunnasta etenkin, kun kyse on ikäihmisistä. Toivottiin, että teknologian kehittäjät jalkautuisivat käyttäjien pariin. Tähän haasteeseen tartuttiinkin HIPPA-hankkeessa, kun palveluiden käyttäjät ja teknologioiden kehittäjät pääsivät yhdessä kehittämään ja testaamaan tuotteita ja palveluita myös autenttisissa ympäristöissä. Katso yhteiskehittelyistä ja testauksista kertovia artikkeleita ja videoita TUTTUnetistä. 

Älykodin mahdollisuuksia halutaan pohtia moninäkökulmaisesti yhdessä

Kehittäjäklubiwebinaarissa kerättiin osallistujapalautetta tilaisuuden päätteeksi poll-kyselyllä sekä jälkikäteen lähetetyllä palautekyselyllä. Palautteiden perusteella kehittäjäklubiwebinaari oli onnistunut ja herätti osallistujissa uusia ajatuksia tilaisuuden teemaan liittyen.

Arvokkaaksi nähtiin, että kehittäjäklubiwebinaarin monipuolinen ja hyvin rakennettu sisältö mahdollisti asioiden tarkastelun useasta eri näkökulmasta. Palautetta antaneiden toiveena oli, että vuorovaikutteisia tilaisuuksia jatkettaisiin käytännönläheisten ja konkreettisten case-esimerkkien kera erilaisten etätilaisuuksien muodossa. Etäaamukahvien lisäksi vaihtelua toisivat niin etäiltakahvit kuin kello viiden teetkin.

Kirjoittajat:
Minna Kilpeläinen, FM, KM, viestinnän asiantuntija, freelancer-toimittaja, Metropolia AMK
Sari Helenius, fysioterapeutti YAMK, projektisuunnittelija, Metropolia AMK

HIPPA-hankkeen verkkopalvelun, TUTTUnetin, aamukahvitapaamisia on pidetty joulukuusta 2020 lähtien verkoston eri ryhmille. Yrittäjien aamukahvit olivat 5.2.2021 sekä digitaalisten tuotteiden ja palveluiden käyttäjien aamukahvit 1.3.2021.

Yritysten aamukahvit keräsivät 13 osallistujaa. Mukana oli muun muassa terveydenhuolto-, ohjelmisto-, IT-, teknologia- sekä sisustussuunnittelualan yrittäjiä. Osalle Tuote- ja palvelukehittäjän testi- ja tukiverkosto TUTTUnet oli tullut jo tutuksi. Aamukahvit tarjosivat myös uusille kiinnostuneille mahdollisuuden tutustua verkkopalveluun. Verkkopalvelun esittelemisen lisäksi halusimme kuulla suoraan yrityksiltä, miten TUTTUnet palvelee yrityksiä ja millainen tuki tai apu olisi tarpeen sekä verkkopalvelulta että palveluverkostolta. Kysyimme myös, keitä kannattaisi kysyä mukaan verkostoon.

TUTTUnetin käyttäjien aamukahveille osallistui 21 osallistujaa. Mukana oli yrittäjiä, kaupunkien edustajia ja asumispalvelujen tarjoajia, joille TUTTUnetistä voisi olla hyötyä. Aamukahveilla kysyttiin, millainen rooli TUTTUnetillä on käyttäjien kehittäjäkumppanina.

Tuotteet ja palvelut jalostuvat aidossa ympäristössä

Aamukahveille osallistuneet yrittäjät kokivat tärkeäksi sen, että TUTTUnet kokoaa autenttisten testausympäristöjen verkoston. Yhteiselle kehittämiselle ja yritysten tarjoamien ratkaisujen testaamiselle avoimia testausympäristöjä kaivattiin mukaan lisää. Toiveena oli erityisesti, että hoivakodit liittyisivät mukaan verkostoon ja avaisivat uusia mahdollisuuksia yhteistyölle ja kumppanuuksien rakentamiselle.

Hoivakotien lisäksi myös kotona asuvat henkilöt halutaan tavoittaa. Tuote- ja palvelukehityksen on ulotuttava ihmisten arkeen kotisairaanhoidon ja hoivapalvelujen ulkopuolella, jotta turvallista ja hyvinvoivaa arkea voidaan tukea jo ennen suuremman palvelutarpeen ilmenemistä. Kotona itsenäisesti tai läheisten tuella, ilman julkisia tai yksityisiä kotona asumisen tuen palveluita asuvat ihmiset ovat keskeinen kohderyhmä HIPPA-hankkeessa mukana olleille yrityksille.

Oppilaitosten ja pk-yritysten synergia

Aamukahveilla esiin nousi oppilaitosten ja pk-yritysten yhteistyön synergiaedut. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvoston Arene ry:n, Suomen yliopistojen rehtorineuvoston UNIFI ry:n ja Suomen Yrittäjät ry:n selvityksessä on tunnistettu, että pk-yritysten ja korkeakoulujen yhteistyö on alihyödynnetty voimavara (Selvitys: Pk-yritysten näkemyksiä korkeakouluyhteistyöstä ja sen vaikuttavuudesta n.d.).

Oppilaitosyhteistyö tarjoaa mahdollisuuden tarttua erilaisiin näkökulmiin testauksessa sekä tuote- ja palvelukehityksessä. Yrityksen kanssa toteutettavaa testausta voidaan tarkastella ja arvioida esimerkiksi käytettävän teknologian, talouden, työntekijän tai palvelunkäyttäjän kokemuksen tai hoivan näkökulmasta. Opiskelijatyöt ovat yksi keino lisätä tutkimuksellisuutta kehittämiseen. TUTTUnetin kautta toivottiinkin saatavan opinnäytetyön tekijöitä tuote- ja palvelukehitystyön tueksi. Se onnistuu yhteydenottolomakkeen kautta.

Myös yritykset voivat tukea oppilaitoksia oppimisessa ja osaamisen vahvistamisessa tuomalla uusimman teknologian opiskelijoiden käyttöön sekä tarjoamalla mahdollisuuden harjoitteluun tai opinnäytetyön tekemiseen. Digitaitojen lisäksi yhteistyön kautta vahvistuu myös opiskelijoiden liiketoiminta- ja yrittäjyysosaaminen, joiden merkitys korostuu koulutuksessa (Opetushallitus 2019).

TUTTUnet kehittäjäkumppanina ja opastajana

Käyttäjien aamukahveilla kysyttiin, miten TUTTUnet palvelee digitaalisten tuotteiden ja palvelujen käyttäjiä kehittäjäkumppanin roolissa. Käyttäjät toivoivat etätapaamisia yhteistyön lisäämiseksi. Mukana voisi olla myös asiantuntijoita virittämässä keskusteluja. Testaajapoolia haluttiin kasvattaa mm. yhdistämällä käyttäjien verkostokumppaneita osaksi TUTTUnetiä.

TUTTUnetin toteutuneista ja käynnissä olevista yhteistöistä (testaukset, yhteiskehittelyt, tuotteistaminen) tuotettu sisältö koettiin arvokkaaksi ja sitä toivottiin lisää myös jatkossa. Palveluiden laatuun, kuten esimerkiksi laadun mittaamiseen ja asiakaskokemusten huomioimiseen liittyvät työkalut olisivat myös käyttökelpoisia TUTTUnetin käyttäjille. Osallistujat korostivat myös ilmoittautumiskaavakkeiden ja muiden lomakkeiden suunnittelemista mahdollisimman asiakaslähtöisiksi. Pohdittiin järjestelmää, jossa kontakteista jäisi lomakkeiden käyttäjille jälki, jota pystytään hyödyntämään jatkossa.

Laatu on asiakkaan ymmärtämistä

TUTTUnet antaa apua asiakasymmärryksen kehittämiseen. Asiakaslähtöiset ratkaisut ja asiakasosallisuuden vahvistaminen toiminnassa sekä ratkaisujen ja kehittämisen arvioinnissa ovat olennaisia. Huomio tulee aina kiinnittää kohderyhmiin ja niiden erityispiirteisiin. Esimerkiksi iäkkäiden ihmisten ja testaajien kanssa toimiminen vaatii aikaa tutustua rauhassa ennen testaamista ja kyselyitä. Aidoissa ympäristössä osallistuva arviointi tuo erilaista tietoa kuin lyhyet kyselyt. Asiakkaiden oman arjen kuvailua ja  tarinallisuutta toivottiin mukaan prosesseihin.

TUTTUnetin palveluntarjoajilta toivottiin myös jatkossa mukana oloa: osallistutaan testauksiin, kyselyihin ja yhteiskehittelyihin asiakkaiden sekä käyttäjien omissa toimintaympäristöissä. Osallistujat muistuttivat myös, että saavutettavuus on tärkeää niin TUTTnetin sivustolla kuin tuotekehityksen toiminnassa.

Korona-aikana olemme nopeasti tottuneet toimimaan etäyhteyksillä. HIPPA-hankkeessa on saatu hyviä kokemuksia asiakkaiden ja käyttäjien kuulemisesta ja osallistumisen mahdollisuuksista etäyhteyksin. Silti ei pidä pitää itsestäänselvänä, että kaikki iäkkäät osaavat sovelluksia käyttää. Tietokonepohjaisten kommunikaatiosovellusten lisäksi perinteisempi ryhmäpuhelu voi joskus ajaa saman asian.

Laajeneva TUTTUnet-verkosto palvelee tuote- ja palvelukehittäjää

TUTTUnet tuo yhteen yritykset, sosiaali- ja terveyspalveluiden tarjoajat, oppilaitokset sekä palveluiden käyttäjät, joita yhdistää halu kehittää parempaa asumista mahdollistavia digitaalisia tuotteita ja palveluita. Aamukahveille osallistuneet nostivat esiin sosiaalisen median yhtenä keskeisenä levittämisen ja juurruttamisen keinona. Tietoisuus TUTTUnetistä kasvaa, kun viestiä jaetaan omissa verkostoissa.

TUTTUnet-aamukahveille osallistuneet jakoivat toiveen siitä, että verkosto laajenisi ei ainoastaan kansallisesti vaan myös kansainvälisesti. TUTTUnet-sivusto onkin pääosin jo käännetty englanniksi.

HIPPA-hankkeen päättyessä hankkeessa mukana olleet ammattikorkeakoulut ja kaupungit jatkavat palvelujen tarjoamista yrityksille innovaatiokeskittymiensä ja hubiensa kautta.  

Lähteet:

Opetushallitus 2019. Osaaminen 2035. Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. Raportit ja selvitykset 2019:3. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/osaaminen_2035.pdfSelvitys: Pk-yritysten näkemyksiä korkeakouluyhteistyöstä ja sen vaikuttavuudesta n.d. http://www.arene.fi/wp-content/uploads/PDF/2018/Pk_selvityksen_yhteenveto_verkko.pdf

Kirjoittajat:
Minna Kilpeläinen, FM, KM, viestinnän asiantuntija, freelancer-toimittaja, Metropolia AMK
Sari Helenius, fysioterapeutti YAMK, projektisuunnittelija, Metropolia AMK

HIPPA-hankkeen verkkopalvelun, TUTTUnetin, palveluntarjoajille pidettiin kaksi aamukahvitilaisuutta ja työpajaa 14.12.2020 ja 18.1.2021. Paikalla oli runsaasti TUTTUnetin sivuilla jo esittäytyvien sekä uusien, potentiaalisten palveluntarjoajien edustajia mm. Oulusta, Tampereelta, Helsingistä, Vantaalta, Espoosta, Turusta, Porista ja Kokkolasta.

Tapahtumien tavoitteena oli tutustua muihin TUTTUnetin palveluntarjoajiin sekä tarkentaa ja laajentaa TUTTUnetin kumppaniverkostoa ja sen toimintaa Suomessa. HIPPA-hankkeen toteuttajia ovat Metropolia AMK, TAMK, Oamk, Helsingin kaupunki ja Oulun kaupunki. Tehtyä työtä halutaan nyt hyödyntää laajemmin, ja esimerkiksi 6Aika-kaupungit Espoo, Vantaa ja Turku olivat aamukahvien keskusteluissa innokkaasti mukana. Kokkolasta tuotiin terveisiä Centria ammattikorkeakoulusta. Tapaamisiin osallistuneet suosittelivat puolestaan omia yhteistyökumppaniorganisaatioitaan eri puolilta Suomea. TUTTUnet-verkosto laajeneekin orgaanisesti ja mm. hyviin suosituksiin perustuen sekä kutsumalla tapahtumiin.

TUTTUnetin tämänhetkiset palveluntarjoajat on esitelty täällä.

Aluksi aamukahveilla näytettiin TUTTUnetin esittelyvideo:

Palvelu yrittäjille

HIPPA-hanke ja TUTTU net haluaa tarjota yrityksille mahdollisuuden esittäytyä referenssinä sivuilla sekä löytää yhteistyökumppaneita, testaus- ja käyttäjäkokeiluympäristöjä ja tilaisuuksia yhteiskehittelyyn yhdessä käyttäjien, ammattilaisten ja asiantuntijoiden sekä opiskelijoiden kanssa. 

TUTTUnet kokoaa yrittäjien käyttöön mm. testaajapoolia. Testaajapooliin voivat ilmoittautua mukaan niin yksittäiset kansalaiset kuin myös organisaatiot tai yksiköt, jotka ovat halukkaita testaamaan ja kokeilemaan uusimpia tuotteita ja palveluja. Aamukahveilla kartoitettiinkin, millaisia testaajapooleja on jo olemassa. Esimerkiksi Oulussa patiolla.fi-testaajapooli on ollut toimiva konsepti.

Kysyimme osallistujilta, kuinka yrittäjiä voidaan palvella TUTTU netin kautta ja mitä se edellyttää TUTTUnetiltä ja palveluntarjoajilta. Palveluntarjoajilla on monipuolisia testaus- ja käyttäjäkokeiluympäristöjä sekä innovaatiopalveluja ja niiden näkyvyyttä ja löydettävyyttä halutaan TUTTUnetin kautta edelleen parantaa.

Monipuolisia testaus- ja käyttäjäkokeiluympäristöjä ympäri Suomea

Palveluntarjoajilla on myös olemassa erilaisia testausympäristöjä, kuten mm. Metropolian Asiakaslähtöiset hyvintointi- ja terveyspalvelut -innovaatiokeskittymään kuuluva Metropolia Proof sekä HyMy-kylän Kotikulma, Oamkin SimLab ja Mahdollistava koti, sekä TAMKin Sote Virtual Lab. Aamukahvilla mainittiin myös mm. Health Campus Turun Terttu-palvelu ja Terva-hanke.

Oulu Healthin OuluWelfareLab sekä Helsingin kaupunki tarjoavat autenttisia testausympäristöjä kotoa sairaalaan. Pääkaupunkiseudulla HIPPA-hankkeen autenttisena ympäristönä on ollut Myllypuron seniorikeskus. Testbed Helsinki toimii jatkossa tahona, jonka kautta autenttisiin ympäristöihin voi päästä.  Tampereella autenttisena testausympäristönä on toiminut Sointu Senioripalvelujen Kuuselakeskus (ent. Pirkanmaan Senioripalvelut Oy) ja Oulussa Haukiputaan asumispalvelut. 

Yritysten kehittämistä palvelevat BusinessOulu, Business Tampere sekä mm. Health Incubator Helsinki. Käyttäjille apua digitaalisten tuotteiden käyttämiseen tarjoaa muun muassa Tampereen kaupungin Laitetorin Kotitori. Tampereen Health Hub  on kohtauspaikka kaikille, jotka haluavat yhteistyössä edistää ihmisten terveyttä ja hyvinvointia. 

Oulusta mukana ovat myös Cente for Health and Techonology, Oamkin ja Oulun yliopiston yhteinen innovaatiokeskus sekä Oamkin Avanto-yrittäjyysohjelma.

Profiloitumista ja yhteistyötä

Aamukahvilla pohdittiin, olisiko kunkin testbedin ja muun tuotekehitystä tukevan tahon profiloitumista tarpeen tuoda esille. Todettiin, että Suomessa on mm. hyvinkin samankaltaisia tuotteiden ja palveluiden testaupalveluja antavia tahoja, joiden palvelut eivät erotu toisistaan. Tapaamisessa tunnistettiin kuitenkin se, että alueella ei välttämättä ole merkitystä yrittäjälle. HIPPA-hankkeessa onkin ollut useita yrityksiä, jotka ovat testanneet tuotteitaan kaikilla kolmella HIPPA-paikkakunnlla. Helsingissä toimistoaan pitävät yritykset ovat voineet ottaa ensin yhteyttä Ouluun tai päinvastoin. Kyse on tuotteen ja palvelun käyttötarkoituksesta, millainen ympäristö parhaiten auttaa sen kehittämistä. Olennaista on myös selvittää maksullisten ja maksuttomien palveluiden näkyminen yhteistyökumppaneita etsittäessä.

TUTTUnetin verkostosta ovat kiinnostuneet myös muut verkostot ja hankkeet, kuten esimerkiksi THL:n vetämä, Hyvinvoinnin tekoäly- ja robotiikkaohjelma Hyteairo ja Prizztech Oy:n koordinoima Satakunta DigiHealth -hanke. Verkostojen moniin suuntiin toimivaa viestintää onkin HIPPA-hankkeen aikana harrastettu paljon. 

Sopivien palveluntarjoajien löytämisen varmistaminen on TUTTUnetissä keskeinen tavoite. TUTTUnetin on tarkoitus olla käyttäjäystävällinen palvelu, jonka kautta yritys pääsee mahdollisimman sujuvasti mukaan ja osaa valita itselleen sopivan palvelun. Tätä varten sivustolle toivottiin ohjeistusta esimerkiksi siitä, kuinka pitkään kehitysprosessit voivat kestää ja mitä minkäkin tahon kanssa tehdään. Tästä sivustolla onkin jo useita esimerkkijuttuja (katso tämän jutun lopusta). 

Tietoa käyttäjälähtöisestä kehittämisestä

TUTTUnet on tuotekehittäjiä palvelevien asia-artikkelien ja Hipan yhteiskehittelyistä, testauksista ja käyttäjäkokeiluista ja kaupallistamisen tukitoimista kertovien juttujen aarreaitta. TUTTUnetin Tietoa ja oivalluksia -osiosta löytyy yritystä kädestä pitäen opastavia juttuja ja graafisesti esitetyt polut, kuinka käyttäjälähtöisen kehittämisen tukitoimet etenevät. Vaikka HIPPA-hanke on keskittynyt palveluasumiseen ja monissa keisseissään erityisesti ikäihmisten tarpeisiin, voivat Hipan tuloksia hyödyntää monien muidenkin alojen käyttäjälähtöisestä tuote- ja palvelukehityksestä kiinnostuneet yritykset, asiantuntijat ja opiskelijat sekä käyttäjät (mm. tuotetta käyttävät asiakkaat ja ammattilaiset). TUTTUnet pyrkii olemaan alusta, joka auttaa yhteistyön tekemisessä kaikkia osapuolia.

TUTTUnetin palveluntarjoajien aamukahveilla osallistujat halusivat korostaa sitä, että TUTTUnet näyttää mallia käyttäjälähtöiseen kehittämiseen. Näkökulmaa ei ole vielä liiaksi korostettu tuotekehittämisen yhteydessä. Palveluntarjoajia kiinnosti se, kuinka voitaisiin luoda mahdollisimman hyvin yrityksiä ja käyttäjiä palvelevia yhteiskehittelyjä. Korona-aikana Hipassa on kokeiltu etäyhteiskehittelyjä ja -testauksia ja ne ovat osoittautuneet toimiviksi vaihtoehdoiksi. Jatkossa näitä on tarkoitus myös kehittää lisää. Tarvelähtöisyys on myös keskeinen käsite kehitystyössä. HIPPA-hankkeessa kerättiin systemaattisesti tarpeita mm. Oulun kaupungin ja Oamkin toimesta ja aamukahveilla mainittiin myös Turussa ja Oulussa toteutettu 6Ajan Ysi-hanke, jonka tuloksia voisi käyttää myös TUTTUnetin verkostossa.

Verkosto laajenee kansainvälisesti

TUTTUnet on luotu HIPPA-hankkeen EAKR 6Aika -rahoituksella. HIPPA-hankkeen aikana on luotu kansallisen tason yhteistyötä, mutta näkymänä on saada myös kansainvälisiä palveluja mukaan. Tämä auttaisi yrityksiä kansainvälisessä kasvussa ja palvelujen skaalaamisessa. TUTTUnetin keskeiset osat käännetäänkin englanniksi vielä kevään 2021 aikana. Kansainvälisten verkostojen kartoittamista tehdään mm. Metropolian opiskelijatyönä. Aluksi keskitytään eurooppalaisiin verkostoihin, mutta hanketoimijoilla ja palveluntarjoajilla on yhteistyötä myös mm. Kanadassa ja Aasiassa.

TUTTUnetin toiminnan kehittämiseksi pyydetään jatkuvasti palautetta, jotta sivusto toimisi parhaalla mahdollisella tavalla. Yrittäjille ollaankin pitämässä mm. oma aamukahvitapaaminen 5.2. klo 8.30 – 10.00.

Kirjoittaja:

Minna Kilpeläinen, FM ja KM, viestinnän projektiasiantuntija / HIPPA-hanke, HIPPA-blogin ja TUTTUnetin päätoimittaja

Lue lisää TUTTUnetin juttuja:

Kuinka organisoida testaus- ja käyttäjäkokeiluprosessi: esimerkit Oulusta ja Tampereelta

Living labit ja testbedit käyttäjälähtöisinä kehittämis- ja testausympäristöinä

Käyttäjäkokeilu – mahdollisuus testata ratkaisun soveltuvuutta aiottuun käyttöön

Katso myös TUTTUnetin Käyttäjälähtöisen kehittämisen polut: Yhteistyön aloitus, Yhteiskehittelyn tuki, Testakset ja käyttäjäkokeilut ja Kaupallistaminen.

HIPPA – Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista digitalisaation avulla -hankkeen kolmetuntinen loppuwebinaari 2.12.2020 toteutui teemalla Parhaat asiat tehdään yhdessä. Webinaarin aloituspuheenvuoron piti Aalto yliopiston terveyden ja hyvinvoinnin arkkitehtuurin professori Laura Arpiainen. Futuristi Perttu Pölönen viritteli ajattelemaan tulevaisuuden teknologioita ja asumista ja Aira Samulin kertoi digikodistaan, jossa hän voi elää omannäköistään elämää turvallisesti digitaalisten seurantaohjelmistojen avulla. Juontajat, yhteistoiminnan ja yhteiskehittelyn asiantuntija ja toimintaterapian  yliopettaja Toini Harra sekä vanhustyön ja geronteknologian asiantuntija, lehtori Panu Karhinen luotsasivat tapahtuman Metropolian YouTubessa. Metropolian hanketoimijat ja  fasilitoivat yhdessä opiskelijoiden kanssa Zoomissa tulevaisuuden kodin yhteiskehittelyn. Hipan toiminta tuli eläväksi videoiden avulla ja Tussitaikureiden piirtämänä. 

Hankkeessa yhteisen asian äärellä on ollut kaiken kaikkiaan yli neljänkymmenen henkilön monialaisten hanketoimijoiden tiimi Helsingissä, Tampereella ja Oulussa. Hipassa on tehty yhteistyötä yli yli sadan yrityksen kanssa ja lähes puolet niistä on osallistunut hankkeen toimenpiteisiin. Hipassa on tarjottu yrityksille digitaalisten tuotteiden ja palveluiden yhteiskehittelyjä, testauksia ja käyttäjäkokeiluja sekä kaupallistamisen työpajoja ja muita tukitoimia. HIPPA sai kolme kuukautta jatkoaikaa ja käynnistää sinä aikana TUTTU net – Tuotekehittäjän testi- ja tukiverkoston palvelemaan yrityksiä, tuotteiden ja palveluiden monenlaisia käyttäjiä sekä asiantuntijoita ja opiskelijoita ympäri Suomen sijaitsevissa ammattikorkeakoulujen ja kaupunkien innovaatiokeskittymissä, testlabeissa ja hubeissa.

Yksinäisyyden poistaminen ja virikkeellisyys parantavat ikääntyneiden asumista

Hipan toiminnan aikana palveluasumisen keskeisiä elementtejä kysyessä tullut esille ikääntyneiden ja asumisessaan hoitoa ja tukea tarvitsevien yksinäisyys, avuttomuus ja ikävystyminen ja sitä kautta toive yhteisöllisesti asumisesta. Myös Laura Arpiainen korosti niitä avauspuheenvuorossaan. Hänen mukaansa turvallisuus, yhteenkuuluvuuden tunne ja henkilön arvokkuus ovat aivan perustavaa laatua olevia elementtejä hyvinvoinnissa. Arpiaisen mukaan yhteisöllisyyden kehittäminen asumisessa on vastaus kaikkiin kysymyksiin.

Arpiainen muistutti, että ikääntyneet ovat resurssi kaikille yhteiskunnille. 

“Meidän täytyy lopettaa se ajattelu, että ikääntyminen on ongelma. Ikääntyneet ovat suuri voimavara. Meillähän on yksi maailman koulutetuimmista väestöistä. Ikääntyneiden kanssa pitää tehdä asioita, ikääntyneille ei välttämättä tarvitse tehdä asioita. Tehdään yhdessä”, Arpiainen kiteytti. 

Palveluasumiseen on kehitetty paljon erilaisia teknologisia apuvälineitä, joissa korostetaan itsenäisyyttä ja omaehtoista elämää.

“Hyvin tärkeää on kuitenkin muistaa, että teknologiaa ei saa käyttää niin, että se lisäisi yksinäisyyttä. Itsenäisyys ja omaehtoisuus pitäisi ymmärtää niin, että se lisää yhteyksiä. Turvallisuus,  yhteenkuuluvuuden tunne, ihmisyys ja arvokkuus luodaan sillä, että voi osallistua tekemisiin, taiteeseen, yhteisöllisyyteen. Voidaan elää nimenomaan ymmärtäen, että ollaan kaikessa täysillä mukana. Kaikki teot, jotka lisäävät yhteisöllisyyttä yleensä myös lisäävät onnistumista, hyvinvointia ja terveyttä”, Arpiainen sanoi. 

Arpiainen on pitänyt arkkitehtuuria opettaessaan voimakkaasti esillä aistiystävällistä designia. Hän esitteli puheenvuorossaan opiskelijoiden suunnitelmia, joissa käyttäjälähtöisesti kehitettiin monipuolisesti aisteja stimuloivia elementtejä, kuten ääniä, tuoksuja, värejä ja tuntoaistilla koettavia elementtejä. Palveluasumiseen yksikköön oli muun muassa suunniteltu vesisuhkuja, usvaa, lämpimiä paikkoja, viileitä paikkoja, varjoa ja valoa. Arpiaisen projekteissa oli kehitetty myös monisukupolvista, yhteisöllistä asumista.

Turvallisuusteknologia parantaa kotona asumista

Aira Samulin on kotona asumisen innokas puolestapuhuja. Hän on erilaisille yleisöille esiintyessään kysynyt, kuinka moni haluaisi asua elämänsä loppuun kotona, ja kaikkien kädet nousevat. Aira Samulinin oma digikoti onkin esimerkki siitä, kuinka luodaan turvallisuuden tunnetta pilvipalvelussa toimivan, arkea seuraavan ohjelmiston avulla. Hänen lapsenlapsensa Kiti Samulin pystyy Hyrsylän mutkasta käsin seuraamaan Helsingin Bulevardilla asuvaa mummoaan, milloin hän menee nukkumaan, nukkuuko hän yönsä hyvin, onko herännyt aamulla ja lähtenyt kotoaan jonnekin ulos. Jos Aira kaatuu tai jättää ulko-oven auki, sekin näkyy Kitin kännykällä.

“Nyt on tietysti niin, että omaiset asuvat kaukana, jopa eri maanosissakin nykyään. Mutta meillä on myös mahdollisuuksia, että kotona on turvallista, eikä se ole rahasta kiinni.  Meillä on turvallisuusteknologiaa, josta me saisimme vientiartikkeleita. Mehän olemme teknologiamaa, olemme tehneet Nokiat ja kaikki. Turvallisuusteknologia toimii pilvipalvelun kautta, joten voi olla kotona ja siellä nämä laitteet seuraavat niin, ettei niitä edes huomaa”, kertoi Aira Samulin.

Ikääntyneiden asumisen tueksi on olemassa erilaista robotiikkaa. Aira Samulinin mukaan sen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa ihmisen muotoisia robotteja. Parasta olisi, jos robotiikka olisi näkymätöntä, erilaisin kodin laitteisiin kytkeytyvää.

“Meillähän on kaikki robotit, meillä on televisiot ja kännykät ja jääkaapit ja pesukoneet. Ne ovat kaikki robotteja”, Aira Samulin muistutti. 

Tulevaisuuden ennustaminen muuttaa käyttäytymistä – mutta hitaasti

Futuristi Perttu Pölönen visioi webinaarissa tulevaisuuden asumista ja teknologian suhdetta siihen.

“Teknologian kehitystä on helpompi ennustaa kuin ihmisten reaktioita. Vaikka jokin trendi näyttäisi suunnan esimerkiksi tulevaisuuden asumiselle ja liikkumiselle, on vaikea ennustaa, miten yleinen ilmapiiri ja ihmisten käyttäytyminen muuttuu. Tärkeää on siksi pitää ihminen keskiössä ja miettiä tulevaisuuden ratkaisujen seurauksia ja seurausten seurauksia”, Pölönen sanoi. 

“Meidän tulee kehittää ratkaisuja, jotka ovat parempia, ei tehokkaampia. Teknologiaa ei pidä käyttää tai soveltaa vain siksi, että se tehostaa jotain prosessia, vaan tärkeää on ymmärtää laajempi kuva. Tehokkuus sikseen – tekeekö se elämästä parempaa?” futuristi Perttu Pölönen kysyi. 

Perttu Pölönen muistutti, että maailma muuttuu hitaasti. Ongelmiin on voitu ennustaa ratkaisuja vuosikymmeniä sitten, mutta niiden toteutuminen on eri asia. Pölösen mukaan välttämättä ei ole edes tarvetta muuttaa elämää. On paljon asioita, joiden voi toivoa säilyvän. 

“Kun puhutaan tulevaisuuden kodista ja asumisesta, niin lähtisin liikkeelle siitä, mikä ei muutu. Se on ehkä jopa arvokkaampaa tänä päivänä löytää kuin se, mikä muuttuu. Mikä on niin keskeistä meille ihmisille, että emme halua siitä eroon? Mikä on sellaista, minkä varaan voidaan rakentaa? Ylipäätään on hyvä muistaa, että se miten me puhumme tulevaisuudesta ja esimerkiksi tulevaisuuden kodista, muuttaa itse asiassa meidän käyttäytymistämme. Me reagoimme siihen. Sitä kautta tulevaisuus itse asiassa tulee olemaan juuri erilainen kuin mitä ajattelimme”, Perttu Pölönen sanoi.

Älykkäät ratkaisut ovat kuitenkin Pölösen mielestä vääjäämättä kytköksissä tulevaisuuden asumiseen. Hän mietti, onko olemassa jokin asia, mihin ei kannattaisi laittaa älyä. Onko asioita, joista tulisi huonompia, jos niihin laittaa tietokoneen? 

“”Ei tule mieleen. Kyllä me olemme tähän suuntaan menossa, että tietokoneet alkavat keskustella toistensa kanssa, ja me ymmärrämme niiden käyttöä. Koti varmasti optimoidaan vielä vähän pidemmälle tulevaisuudessa”, Pölönen sanoi.

Tarpeita ja huimia visioita

Huomisen visioista jotkut ovat osittain jo tätä päivää, ja osa voi jäädä käyttämättä, jos niille ei ole tarvetta. Pölönen maalasi kuvan siitä, millaista arki voi teknologian kehittyessä olla.

“Valmistat jonkinlaisen aamupalan 3D-printtaamalla. Se on ekologinen, sinulle terveellinen, yksilöity annos. Menet töihin itse ajavalla autolla – jos menet töihin. Autossa ehkä käyt läpi jonkinlaisella AR:llä mailit, ja voit jo alkaa tekemään työtä siinä. Työpaikalla käyt hologrammin kanssa jonkinlaisen keskustelun, teet etäpalavereita sitä kautta. Voit huomata jonkinlaisen vaikka mustelman kädessä, lähetät siitä kuvan lääkärille, jonka jälkeen lääkäri voi sanoa, että kaikki kunnossa, ei hätää. Eli puhelimesi on sensoreita täynnä niin, että pystyt tekemään etävastaanottona lääkärikäyntejä. Poika voi olla kotona pelaamassa VR:ää alustalla, missä hän voi juosta ja liikkua samalla. Voidaan tilata ruokaa kotiin, ja se tulee dronella tai robotilla, tavalla tai toisella”, Pölönen luetteli.

Pölönen korosti tarvelähtöistä teknologian kehitystä.

“Yhteistyö on aivan kriittistä, että me nimenomaan otamme huomioon eri ihmisten toiveet ja eri demografiat, mitkä oikeasti sopivat kenellekin parhaiten”, Pölönen sanoi.

Pölönen nosti webinaarissa esiin myös jakamistalouden ja kuinka se voi vaikuttaa asumiseen. Sen sijaan, että jokainen hankkii oman auton tai vaikkapa porakoneen, voikin vastaus tulla siitä, että jaetaan laitteet ja kulkuvälineet yhteisöissä. Pyydetään paikalle se, joka voi tehdä reiän seinään tai käytetään yhteiskäyttöautoja. Tämä voi puolestaan vaikuttaa esimerkiksi siihen, millainen sijainti on asukkaalle paras. 

Miten sitten rakentaminen voi muuttua tulevaisuudessa?

“Tulemme pääsemään massatuotannosta massayksilöintiin. Enää ei tarvitse tehdä samaan muottiin kaikkea, vaan voimme esimerkiksi 3D-printata asioita ja sitä kautta saada paljon enemmän yksilöllisyyttä. Mikrotasosta päästään nanotasolle. Meillä on suurempi suunnittelun vapaus, kun pääsemme suunnittelemaan uusilla teknologioilla paljon tehokkaammin. 3D:stä päästään 4D:hen, mikä tarkoittaa sitä, että voimme suunnitella materiaaleja, jotka elävät myöhemmin. Pääsemme myös tekemään vaikkapa ikkunoita, jotka varastoivat akkua tai virtaa. Pilvenpiirtäjä voi pyöriä täysin omalla energialla”, Pölönen kertoi.

Käyttäjälähtöisyys tulevaisuuden teknologioiden kehityksessä

Toini Harra nappasi Perttu Pölösen alustusta seuranneessa keskustelussa Panu Karhisen kanssa kiinni Pölösen mainitsemasta tarvelähtöisyydestä. Hän kertoi amerikkalaisesta, sokeasta juoksijasta Thomas Panekista, joka otti yhteyttä Googleen ja kertoi, että haluaisi juosta vapaasti New Yorkin Keskuspuistossa ilman opaskoiraa tai apujuoksijaa. Google otti pyynnön tosissaan ja kehitti paikannusteknologiaan pohjautuvan sovelluksen, joka kännykän avulla seurasi keltaista viivaa polulla. Vuoden päästä ensimmäisestä yhteydenotosta Tomas sai sovelluksen, jonka avulla pysyi polulla ja sai vihdoin tuntea juoksemisen vapauden ilman riippuvuutta kenestäkään toisesta.

“Tuo on oikeastaan se sama syy, miksi me olemme HIPPA-hankkeessa kehittäneet käyttäjälähtöisesti digitaalisuutta, koska me uskomme, että käyttäjälähtöisen kehittämisen avulla palveluasumiseen voidaan luoda ratkaisuja, jotka auttavat ihmisiä elämään mielekästä, omannäköistä elämää ja tekemään asioita, jotka ovat juuri heille tärkeitä”, Panu Karhinen muistutti.

“Laura Arpiainenkin toi tuossa aikaisemmin esille, että ei tehdä ikääntyneille vaan ikääntyneiden kanssa”, Toini Harra jatkoi.

“Emme me voi tietää, mitä ikääntynyt ihminen haluaa, ellemme me keskustele hänen kanssaan. Meidän täytyy vaan lähteä siitä. Englantilainen hyvä slogan onkin, että not for, not to, but with. Ei jotakin varten, jollekulle, vaan joidenkin kanssa. Ja se on ollut yksi tärkeä periaate Hipassa myöskin”, Toini Harra sanoi.

“Aira Samulinin puheenvuorosta minulle tuli mieleen, että teknologia pitäisi myös yhdistää hyvään elämään. Silloin tarvitaan se tieto siitä hyvästä elämästä. Myös ympäristöä on mietittävä. Millä tavalla teknologia voisi olla auttamassa kotiympäristössä ja lähiympäristössä, että saataisiin sitä potentiaalia sillä tavalla käyttöön, että asuminen  omassa kodissa tuntuu hyvältä ja tuottaa riittävän hyvän kokemuksen, että siellä haluaa ja pystyy olemaan?” Panu Karhinen pohti.

HIPPA-hankkeessa lähdettiin jo suunnitteluvaiheessa liikkeelle siitä, että tarpeita ja toiveita täytyy kerätä ensin ja sitten saattaa yhteen niitä ihmisiä ja yrityksiä, joilla on mahdollisuus täyttää näitä toiveita ja odotuksia. Hipassa lähdettiin toteuttamaan tätä yhteiskehittelyn menetelmillä, koska haluttiin, että yritysten tuotteet ovat sellaisia, että ne oikeasti toimivat käytännössä. Yhteiskehittelyissä on ollut mukana yrityksiä, monialaisia asiantuntijoita ja käyttäjiä. Kokeiluja on tehty korkeakoulujen simulaatiotiloissa sekä autenttisissa palveluasumisen ympäristöissä. Tarpeita kuuntelemalla yrityksillä on parempi mahdollisuus vastata kysyntään.

“Jos ajatellaan liiketoimintaa, niin yleensä sellaiset asiat myyvät aika hyvin, joita ihmiset tarvitsevat. Kun yhteiskehittelyn kautta myös yritykset saavat kuvan siitä, mitä tarvitaan, se voi auttaa heitä kehittämään sellaisia tuotteita, jotka löytävät tiensä markkinoille”, Panu Karhinen sanoi.

“Asumiseen liittyen on myös potentiaalia, mitä ei ole ehkä löydetty tai mikä ei ole käytössä”, Panu Karhinen jatkoi.

“Eli teknologiaa ja kaikennäköisiä ratkaisumahdollisuuksia on jo olemassa, mutta meidän täytyy vain löytää ne. Ja toisaalta, jos meillä on jo valmiita tuotteita ja palveluja, niin joskus voi olla niin, että niiden sovittaminen vain uusille käyttöalueille ja uusille markkinoille voikin olla se ratkaisu. Meillä Hipassakin on näitä esimerkkejä”, Toini Harra sanoi.

Osallistujien ideoita tulevaisuuden kodin huoneista ja tiloista

Parhaat asiat tehdään yhdessä -webinaarissa käytettiin hyväksi tilaisuus vielä kerran yhteiskehittää tulevaisuuden asumista. Se tehtiin etänä Zoomin kautta. Helsingin hanketoimijat ja Metropolian opiskelijat toimivat fasilitaattoreina, kun tulevaisuuden kodin eri huoneita ja tiloja visioitiin.

Eteisestä toivottiin suoraa yhteyttä ystäviin, sairaalaan tai omaisiin puhumalla niin, ettei mitään laitteita tarvittaisi käyttää lainkaan. Huoneessa voisi puhua ihan avoimesti ja huone tunnistaa, kenelle puhut.

Keittiöstä puolestaan toivottiin monitoimitilaa “torppa-idealla”. Keittiö pystyisi muuntautumaan käyttäjän tarpeiden mukaan, vaikka olisi pienikin tila. Siellä voisi olla itsestään muokkautuvia pöytiä, ja pinta-alaa ja korkeutta pystyisi muokkaan sen mukaan, kuinka paljon kullakin hetkellä keittiössä olisi käyttäjiä. Keittiössä olisi hyvä pystyä pitämään hyviä etäviestintämahdollisuuksia, koska keittiö on monelle myös sosiaalinen paikka. Älyä toivottiin laitteisiin laajemminkin, jolloin niiden avulla voisi muun muassa saada apua asioiden löytämisessä tai saisi tiedon tuotteiden loppumisesta. Asukkaan terveyttä mittaavilla sovelluksilla voisi tilata sellaista ravintoa sisältävän aamiaisen, jota asukas kulloinkin tarvitsee.  

Olohuoneeseen ideoitiin interaktiivista seinää, joka toimisi kosketuksella tai jopa vain katseella. Siitä voisi katsoa  esimerkiksi luontodokumentteja tai elokuvia, jolloin katsomiskokemus olisi mukaansatempaava, ja sen avulla pääsisi matkalle ympäri maailmaa.

Yhteisöllisessä olohuoneessa vastaava interaktiivinen seinä mahdollistaisi myös yhteisöllistä toimintaa. Digiseinän kautta voitaisiin pelata pelejä tai vaikka tanssia yhdessä muualla asuvien sukulaisten ja ystävien kanssa.  

Olohuoneeseen toivottiin muunneltavuutta niin, että puheohjauksella tai liikkeentunnistuksella voisi säätää valaistusta tai saada seinät vaikkapa vaihtamaan väriä, jolloin huoneeseen olisi mahdollista saada erilaisia tunnelmia. 

Makuuhuoneessa yhteiskehittelyn osallistujat pysyivät perinteisen asioiden äärellä. Sinnekin toivottiin muunneltavuutta ja mahdollisuutta muuttaa tunnelmaa esimerkiksi valaistuksella. Valaistusta voisi säätää sen mukaan, mitä halutaan tehdä: halutaanko lukea tai vaikka jumpata makuuhuoneessa. Makuuhuoneessa pitäisi olla mukava tunnelma, jotta siellä pystyy rauhoittumaan hyvissä olosuhteissa. Esteettömyys nähtiin myös hyvin tärkeänä. Makuuhuoneen pitäisi olla väljä, että siellä pystyy liikkumaan, näkee ikkunasta ulos ja pääsee vessaan tai ulos. 

WC:n ja suihkuhuoneen pitäisi osallistujien mukaan olla turvallinen ja esteetön, jotta sinne pääsee helposti. Vessan perusrakenteiden pitäisi olla sellaisia, että jos siellä esimerkiksi kaatuu tai viipyy kovin pitkään, siitä voisi saada etänä tietoa. Myös helppokäyttöisyyttä korostettiin. Sopivan lämpöistä vettä pitäisi saada ilman, että tarvitsee vääntää hanoja, vaan esimerkiksi puheella voisi ohjata lämpötilaa. 

Parvekkeelle haluttiin järjestää automaattisia vesiviljelyjärjestelmiä, joissa voisi kaikenlaisella säällä viljellä ruokaa tai mitä tahansa viherkasveja. Parvekkeella voisi olla älykästä lämmönsäätelyä ja esimerkiksi älyparvekelasit, jotka sumenevat napin painalluksella.

Piha-alue puolestaan vaatii ennen kaikkea turvallisuutta kaikenlaisille liikkujille piha-alueella. Liikkumista pitäisi voida ohjata digitaalisten ratkaisujen kautta ääniohjatusti, sekä niin, että järjestelmästä tulee hälytyksiä tai tietoja liikkujalle, jos hän on vaikkapa menossa yli turvallisen piha-alueen. Luonto korostui myös osallistujien ideoissa. Toivottiin paitsi tavallista luontoa, myös rakennettua luontoa, jossa eri virikkeet olisivat mahdollisia. Luonnon voisi tuoda myös sisälle erilaisten virtuaaliseinien kautta. Piha-alueen käytön ylisukupolvisuus haluttiin myös saada mahdolliseksi teknologian avulla. Siellä voisi olla esimerkiksi erilaisia pelillisyyttä tukevia ratkaisuja.

Lähiympäristön mahdollisuuksia pohtineessa ryhmässä nähtiin, että käytännössä ihminen voisi olla itse oman ympäristönsä käyttöliittymä, kun ympäristö on älykäs. Lähiympäristöön toivottiin myös aikuisten leikkipuistoa, joka voisi olla yhdistelmä virtuaalista ja fyysistä leikkipuistoa. Kasvien viljely voisi olla farming as a service -tyyppistä. Yksi mahdollisuus on aeroponinen viljely, jolla kasvatetaan ns. ilmaperunoita. 

Testaamisen hyvät käytännöt

Parhaat asiat tehdään yhdessä -webinaarissa esiteltiin Hipan aikana kehitettyjä toimintamalleja testaamiseen ja käyttäjäkokeiluihin. Kussakin Hipan kaupungissa yhteistyö ammattikorkeakoulujen ja kaupunkien välillä oli tiivistä. Oulun kaupungissa testaustoiminnalla on jo pitkät perinteet, ja oululaiset sparrasivatkin muita kaupunkeja testaamisen käytäntöjen kehittämisessä.

”Olemme kehittäneet testauskäytäntöjä ja -ympäristöjä yhdessä ammattilaisten ja asukkaiden kanssa. He ovat päässeet testaamaan, miten yritysten kehittämät ratkaisut vastaavat heidän kokemiinsa tarpeisiin ja myös arvoihin ja normeihin. Olemme kuvanneet kokemuksiimme perustuvat hyvät käytännöt visuaalisesti niin, että kaikkien testauksista ja käyttäjäkokeiluista kiinnostuneiden on helppo tutustua prosessin etenemiseen. Nämä visualisoinnit ovat nähtävissä uudessa verkkopalvelussamme TUTTU netissä joulukuussa. Osoite on tuttunet.fi”, kertoo HIPPA-hankkeen projektipäällikkö, Oulun ammattikorkeakoulun tietojenkäsittelyn ja tilastomenetelmien lehtori Kirsi Jokinen.

Oulun Business Asemalla kuvatussa keskustelussa Kirsi Jokinen, Oulun kaupungin hyvinvointipalveluissa toimiva teknologia-asiantuntija Jaana Kokko sekä Oulun kaupungin Haukiputaan hyvinvointikeskuksen ikäihmisten tehostetussa palveluasumisessa lähiesimiehenä toimiva, HIPPA-hankkeen Oulun kaupungin projektipäällikkö Päivi Meriläinen ja hoitaja Jenni Karjalainen kertoivat, millä tavalla testauksia ja käyttäjäkokeiluja tehtiin HIPPA-hankkeen aikana. Oulun ammattikorkeakoulussa yhtenä ympäristönä on ollut myös simulaatiotila Mahdollistava Koti, josta on virtuaalikierros TUTTU netin sivuilla.

“Oulun Kaakkuriin perustettiin jo vuonna 2008 teknologiaterveyskeskus, jonne perustettiin tuotetestaustoimintamalli. Malli syntyi ammattilaisten tarpeista. He kokivat, että heitä ei ole kuultu tarpeeksi teknologiaa kehitettäessä, ja näin me ajattelimme, että tästä tulee ketterä väylä osallistaa yrityksiä ja ammattilaisia yhteiskehittämiseen”, Jaana Kokko kertoi.

“Pian alkoi tulla tarpeita laajentaa testausmallia koko sosiaali- ja terveyspalveluihin. Vuonna 2014 perustettiin OuluHealth, joka on yks Oulu innovaatioallianssin ekosysteemeistä. OuluHealth toi meille ryhtiä tähän toimintaan, ja perustimme kolmen toimijan kesken OuluHealth Labsin. Siinä ovat mukana Oulun yliopistollinen sairaala, Oulun ammattikorkeakoulu ja Oulun kaupunki. Me toteutamme yhdessä testausta ja kehittämistä nyt sitten porukalla. Olemme toteuttaneet kymmeniä ellei jo yli sata testauscasea, ja me toteutamme näitä ammattilaisten, asiakkaitten, yritysten kanssa siellä aidoissa sote-prosesseissa”, Jaana Kokko kuvaili.

OuluHealth labsin Oulu WelfareLabin testaukset ovat sekä yrityksistä että käyttäjien tarpeista lähteviä. Oulu WelfareLabilla on kriteerit yrityksille, jotka otetaan sisään. Yksi kriteeri on, että yrityksen toiminnan ja tuotteen täytyy soveltua Oulu WelfareLabin prosesseihin, joissa testaukset tapahtuvat. Tarvelähtöisissä testauksissa voidaan lanseerata tarve ja laittaa haaste auki kaikille yrityksille, jolloin mikä tahansa yritys voi ilmoittautua osallistujaksi. Valitun yrityksen kanssa lähdetään sitten yhteiskehittämään tuotetta. Testausprosessi on molemmissa kuitenkin sama.

Henkilöstö motivoituu tarpeisiin vastaavien ratkaisujen kokeilemisesta

Haukiputaan hyvinvointikeskuksen Kultasimpussa testattiin terveydenhuollon resurssien hallintaan kehitetty prototyyppi hoitajien käyttöön. Ennen testausta yrityksen kanssa pidettiin kolme tapaamista, joissa yritys esitteli ratkaisunsa, hyvinvointikeskus esitteli oman toimintansa ja tehtiin testaussuunnitelma ja testaussopimus. Myös kaupallistamisen asiantuntijaa hyödynnettiin suunnittelussa. Paikan päällä käytiin katsomassa, kuinka laitteet on järkevää sijoittaa. Lähiesimies Päivi Meriläinen sparrasi hoitajia etukäteen ja huolehti siitä, että hoitajat osaavat käyttää laitteita sekä kirjoitti testauksesta päiväkirjaa. Testaus kesti kaksi kuukautta ja tulokset olivat hyvin hyödyllisiä niin hoitajille kuin yritykselle. Hoitajat olivat innolla mukana testauksessa.

“Henkilöstön motivointi ei ollut testauksissamme vaikeata, koska ratkaisu tuli suoraan ydinperustehtävään. Testaus sujuikin hyvin. Laitteita käyttivät sekä vakituinen henkilökunta että sijaiset. Tämä osoitti sen, että laite oli helppokäyttöinen, mikä on hyvin tärkeä ominaisuus, kun tuodaan tällainen uusi laite testattavaksi. Yrittäjä sai tästä riittävästi käyttäjäkokemusta sekä myöskin uusia ideoita jatkokehittämistä ajatellen. Testauksen jälkeen yrittäjä teki palautekyselyn hoitajille, joka uusittiin vielä kuukauden päästä testauksesta”, Päivi Meriläinen kertoi. 

“Onnistumisen tae oli ehdottomasti se, että on hyvä testaussuunnitelma, se, että ammattilaiset ovat mukana tekemässä sitä työtä ja että heillä on riittävästi aikaa sekä se, että meillä myöskin johto on mukana tässä, koska he antavat ne resurssit. Ja jos resurssit ovat riittävät, se myöskin innostaa henkilöstä tekemään kehittämistyötä ja toivottavasti huomaamaan sen, että se teknologia on tehty auttamaan sitä työtä plus luomaan turvallisuutta ja mielekästä elämää sinne meidän vanhuksille”, Päivi Meriläinen arvioi.

Kultasimpussa toimiva hoitaja Jenni Karjalainen oli tyytyväinen testauskokemukseensa.

“Osallistuminen kehittämistoimintaan on mukavaa vaihtelua työhön. Siinä saa opetella uusia asioita ja uutta teknologiaa. Omaa työtä tulee myös mietittyä eri kannalta ja eri näkökulmasta ja pystyy vaikuttamaan näihin kehitettäviin uusiin teknologiaratkaisuihin”, Jenni Karjalainen kehui.

“Mielestäni on hyvä, että ammattilainen on mukana kehittämässä teknologiaa yritysten kanssa, koska yritykset kehittää sitä kuitenkin meidän käyttöön. Kun ollaan mukana kehittämisessä,  päästään helpottamaan tulevaisuuden työtä palveluasumisessa ja muualla”, Jenni Karjalainen sanoi.

TAMK teki yhteistyötä Sointu Senioripalveluiden (ent. Pirkanmaan senioripalvelut) Kuuselakeskuksessa. Siellä kokeiltiin muun muassa  Medekan kuntoiluun ja kuntoutukseen tarkoitettua virtuaalireittiä. Hipan TAMKin projektipäällikkö Tarja Heinonen kertoi, miten testauksia ja käyttäjäkokeiluja tehtiin ja millaisia kokemuksia saatiin. Medekan toimitusjohtaja Kalle Punto kiitteli Hipan kautta saamaansa tukea, sillä ilman hanketta hänellä ei olisi ollut pääsyä aitoon ympäristöön testaamaan. Kuuselakeskuksen asukkaan, Lea Saarisen, kommenteista oli paljon iloa.

Webinaarissa nähtiin videona pieni kurkistus myös Helsingin kaupungin Myllypuron seniorikeskuksessa tehtyyn Hublet-tabletin käyttäjäkokeiluun. Tuote sai kokeilijoilta hyvän palautteen. Myllypuron seniorikeskuksessa digiosaaminen on muutoinkin karttunut tämän vuoden aikana.

“Myllypuron seniorikeskuksessa on tehty valtava digiloikka koronavuoden aikana. Henkilökunta otti joustavasti haltuun uusia tehtäviä ja välineitä sekä opetteli uusia taitoja”, kehuu Myllypuron seniorikeskuksen osastonhoitaja, Hipan Helsingin kaupungin projektipäällikkö Mirja Kiiski.

“Digitaaliset palvelut ja teknologia ovat antanee meille mahdollisuuden tuottaa monipuolisia etäpalveluja kotona asuville ikäihmisille. Teknologia mahdollisti ja vahvisti myös osastolla asuvien ikäihmisten yhteydenpitoa läheistensä kanssa sekä monipuolisia kulttuurielämyksiä”, Mirja Kiiski kertoo.

Kaupallistamisen tukitoimissa verkostot tuovat voimaa

HIPPA-hankkeessa on ollut mukana start up – ja pk-yrityksiä. Hipassa on pyritty paitsi auttamaan yrityksiä tuotekehityksessä, myös antamaan keinoja palveluasumista parantavien digitaalisten tuotteiden ja palveluiden kaupallistamiseen. TAMK ja Metropolia AMK pitivät kaupallistamisen työpajat HIPPA-hankkeen aikana. Valmentaja Elina Merviö TAMKista kertoi, että kaupallistamisen työpajoissa on mm. annettu työkaluja asiakasymmärrykseen ja arvonluontiin asiakkaalle.

“Kaupallistamisen työpajoissa on opittu myös, miten liikeideaa kirkastetaan ja paketoidaan ja miten liini markkinointi toimii”, Hipan TAMKin projektipäällikkö ja kehittämispäällikkö Tarja Heinonen taustoittaa.

TAMKin Proakatemiassa pidetyssä liiniä markkinointia ja pitchausta käsittelevässä työpajassa muistutettiin, että idean kehittyminen aidosti myyväksi tuotteeksi vaatii asiakaslähtöistä kehittämistä. Valmentaja, Unfair Oy:n toimitusjohtaja Johanna Raiskio piti tätä tärkeimpänä oppina aloittelevalle yrittäjälle. Myös verkostoista on yrittäjälle suuri apu. Työpajan ryhmä oppikin tuntemaan toistensa businekset ja pystyi hyvin sparraamaan toisiaan idean kiteytyksessä asiakkaalle. Webinaarissa nähtiin video työpajasta.

Toini Harra ja Panu Karhinen jututtivat TUTTU netin videoidussa podcast-keskustelussa Health Incubator Helsingin senior advisoria Christian Lardot´a ja Living Skillsin myynnin ja liiketoiminnan kehittäjää, Helen Chambersia  yrittäjyyden tukemisesta. Lardot ja Chambers kertoivat, kuinka inkubaattoritoiminta, työpajat ja erilaiset Hipassakin annetut tukitoimet voivat auttaa yrittäjää kehittymään.

Oman idean myymistä opetellessa voi välillä ottaa myös hieman humoristisemman näkökulman. Webinaarissa nähdyssä “Valehtelijoiden klubissa” nähtiin, millaisia mielleyhtymiä mielenkiintoiselta näyttävät tuotteet voisivatkaan tuottaa ensinäkemältä.

”TAMKin opiskelijat ja kasvatit heittäytyivät mainioihin näyttelijäsuorituksiin HIPPA-klubissa, jossa myös videon toteuttajilla oli hauskaa”, kertoi Tarja Heinonen.

Chatin antia

Parhaat asiat tehdään yhdessä -webinaarin yleisö oli hyvin aktiivista chatissa. Siellä pohdittiin mm. teknologian ja ihmisen yhteyttä, yhteisöllisyyttä, turvallisuutta, omistamista, tuotteiden ja palveluiden kustannustehokkuutta ja tekoälyä.

Anna Haverinen mainitsi olevansa samaa mieltä Perttu Pölösen kanssa: ”Ihminen on vaikeampi rasti kuin teknologia.”

Maria Rentola​ kysyi: “Olisiko seuraava trendi viihtyvyys ja yhteisöllisyys teknologian avulla? Juuri minun näköinen arki.”

Maria Rentola kysyi myös: “Olisiko tämä turvallisuusteknologia juuri kääntymässä toisin päin, pelätäänkö että meitä valvovat ”väärät ihmiset”, tiedot vuotavat? 

Ari Virtanen​ kertoi, ettei ole innostunut kodin teknologiasta. “Pelkään tietoturvan vuoksi, että tietoja vuotaa nettiin. Miten tämän ongelman voisi taklata? Siis tietojen vuotamisen.”

Sampsa Alanen mainitsi, että “​Yhä useampi kodinkone on älylaite, joka kerää omistajansa käyttäytymisestä tietoa. Arvioidaanko tekoälyn toiminnan eettisyyttä? Tarvitaanko tekoälyn eettisyyden valvontaa jatkossa?”

Sirpa Puustinen kiinnitti huomiota siihen, että “näkee jo kotitalon pihalla, lasten lelut jätetään leikkipihalle, ne ovat yhteisessä käytössä. Itse merkitsin poikani lapiot ja ämpärit.”

Nina Leino kiinnitti huomiota siihen, ketkä käytännössä omistavat. “​Ehkä ollaan palaamassa takaisin päin jossain määrin tuon omistamisen kanssa. Onko omistaminen enemmän isojen luokkien ominaisuus? Pienestä ponnistettu ja itseä arvotetaan omistajuudella.”

SenioriSolu Kodit​ kysyi: “Vaalimme kestävän kehityksen periaatteita toiminnassamme. Olisiko sinulla kertoa, kuinka voisimme kustannustehokkaasti toteuttaa mielekästä asumista, ilman mittavia infrainvestointeja?”

Pasi Nurmela kertoi: “​Kaupallistamisen kipukohdat ovat riittävien referenssien saanti, suomalainen hankinta käyttäytyminen (hankintalaki ei ole ongelma), hankinnoissa painotus liikaa hinta laatu ja innovointi jää pois.”

Leila Lintula kysyi: “​Mihin ei kannata laittaa älyä? Aika utopistiselta tuntuisi sen lisääminen ihmiseen.”

Harri Hahkala vastasi: “​Miksi kantaa luottokortteja, kun voi laittaa sirun ihon alle.”

Sampsa Alanen mainitsi lisäksi​: “Tekoälyiset nanorobotit veressä voisivat diagnosoida sairauksia hurjan nopeasti!”

Hipan toiminta jatkuu TUTTU netin verkostossa

Webinaarin päätteeksi avattiin Hipassa toteutettu TUTTU net – Tuotekehittäjän testi- ja tukiverkosto (tuttunet.fi). Verkkopalvelun kautta yrittäjät, käyttäjät ja asiantuntijat saavat kontaktit kaupunkien ja korkeakoulujen innovaatiokeskittymiin, testlabeihin ja hubeihin ympäri Suomea. HIPPA sai kolme kuukautta jatkoaikaa, jonka aikana TUTTU net käynnistyy ja pääsee vauhtiin seuraavaksi viideksi vuodeksi. Verkosto laajenee edelleen Suomessa ja kansainvälisesti.

Juttuun on päivitetty uusi linkki webinaarin videoon. Se löytyy Metropolian YouTube-tililtä.

Kirjoittaja: Minna Kilpeläinen, FM, KM, HIPPA-hankkeen viestintäasiantuntija, freelancer-toimittaja

Diditalisaation ja uusien teknologioiden käyttöönotossa olisi hyvä kysyä ensin, miksi digitalisaatiota tarvitaan sote-palveluissa/ikäihmisten palveluissa ja miten tätä muutosta pitää johtaa. Tässä artikkelissa käsittelemme sitä, mitkä tekijät vaikuttavat käyttöönottoon ja kuinka sitä helpotetaan.

Digitalisoituva sote-työ

Digitalisaatio ja sähköistyvät palvelut muuttavat työtä sosiaali- ja terveysalalla. Sähköisten palvelujen avulla on mahdollista tehostaa toimintaa ja kehittää laatua. Parhaimmillaan etäpalvelut ja digitaaliset ratkaisut turvaavat niin sote-palveluiden saannin, kuin johtamisen, edelleen lähelle ihmistä.

Sote-uudistuksen lisäksi Suomessa on käynnissä iso vanhuspalveluiden rakennemuutos, sillä hoito- ja palvelujärjestelmän keskeinen tavoite on kotona asumisen tukeminen mahdollisimman pitkään. Valtakunnallisina tavoitteina on, että 75 -vuotta täyttäneistä henkilöistä 91─92 % asuu kotona itsenäisesti tai palveluiden turvin ja 13─14 % heistä saa säännöllistä kotihoitoa (STM 2008). 

Ikäihmisten laatusuositus (STM 2017) painottaa, että uusien teknologisten ratkaisujen käyttöä lisätään jatkossa kaikilla toimialoilla. Iäkkäiden palveluissa automatiikkaa, robotiikkaa ja uudenlaista teknologiaa voidaan käyttää osana asiakkaiden omahoitoa, omaishoitajien tukea sekä henkilöstön työtehtäviä ja hallinnollisia ja organisatorisia tehtäviä. Lähtökohtana tulee olla iäkkään henkilön itsemääräämisoikeuden ja omatoimisuuden tukeminen ja lisääminen, palvelun parantaminen ja henkilöstön työn kehittäminen ja vahvistaminen.

Digitaalisista sote-palveluista etsitään ratkaisuja sekä kasvavaan asiakastarpeeseen, että huoltosuhteen heikkenemiseen. Väestöennusteen 2019 mukaan huoltosuhde ei parane tulevaisuudessa yhdessäkään Suomen kunnassa. Työikäisten osuus väestöstä on tällä hetkellä 62 prosenttia. Osuus pienenee ennusteen mukaan 60 prosenttiin vuoteen 2040 ja 57 prosenttiin vuoteen 2060 mennessä. Vuonna 2018 Suomessa oli 60 kuntaa, joissa syntyi enemmän ihmisiä kuin kuoli. Ennusteen mukaan vuonna 2030 kuntia, joissa syntyy enemmän ihmisiä kuin kuolee, olisi 35 ja vuonna 2040 enää 12. (Tilastokeskus 2019).

Sosiaali- ja terveysalalla työ on usein fyysisesti raskasta ja tuki-ja liikuntaelinsairaudet ovat merkittävin sote-työntekijöiden sairauspoissaolojen syy. Digitalisoituvien palvelujen kautta voidaan monimuotoistaa sote-alan työntekijöiden työnkuvaa ja sitä kautta myös pidentää työuria. Digitaalinen etätyö, kuten virtuaalikotihoito, on antanut lupaavia kokemuksia siitä miten työurien pidentäminen on mahdollistunut sellaisilla henkilöillä, jotka eivät kykene fyysisesti kuormittavaan työhönsä. Virtuaalikotihoidosta on saatu alustavia kokemuksia, jossa selkäongelmista kärsivät hoitajat voivat edelleen jatkaa työssään (Alakoski, R. 2017).

Miten digitalisoitumista tulisi johtaa?

Vielä ei ole vahvaa yhtenäistä tutkittuun tietoon perustuvaa teoriaa siitä, kuinka digitaalista muutosta tulisi johtaa. On kuitenkin näyttöä, että digitaalisen muutostarpeen pitää perustua organisaation tavoitteisiin. Lisäksi on havaittu, että työntekijöiden tuki saavutetaan parhaiten, jos he ymmärtävät, miksi muutos on tarpeen heidän tehtäviinsä. Luottamus muutosprosessissa saavutetaan oikeanlaisella johtamisella. (Cortellazzo ym. 2019.) Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (Vehko ym. 2019) suosittelee terveydenhuollon organisaatioille ja johdolle digitalisaation hallintaa kolmella tasolla: 1) Tietojärjestelmiä hankittaessa, 2) tietojärjestelmien käyttöönotossa, ja 3) tietojärjestelmien käyttöä tuettaessa.

THL suosittaa, että terveydenhuollon organisaatio selvittää tietojärjestelmien käytettävyyden hankintapäätöstä tehdessä. Loppukäyttäjien tarpeet tulee huomioida jo järjestelmien kilpailutuksessa ja suunnittelussa. Käyttäjien on päästävä testaamaan järjestelmää, ja havaitut ongelmat on korjattava ennen julkaisua. Myös ohjelmien yhteensopivuus tulee selvittää. Terveydenhuollon organisaatioiden ei pidä hyväksyä tietojärjestelmien heikkoa käytettävyyttä. (Vehko ym. 2019.)

Terveysalan organisaatioiden on järjestettävä hankkimistaan ohjelmistoista työntekijöilleen perus-, täydennys- ja työpaikkakoulutusta. Myös järjestelmien käytön opettajilla on oltava riittävä koulutus. Osaamisen taso on hyvä kartoittaa ennen koulutuksia ja työntekijät osallistaa käyttöönoton suunnitteluun. Tämä vaatii aktiivista asennetta sekä henkilökunnan ja esimiesten yhteistyötä. Johdon tulee suunnitella ja aikatauluttaa käyttöönottoprosessi huolellisesti yhdessä käyttäjien kanssa tietosuojan ja tietoturvan vaatimukset huomioiden. (Vehko ym. 2019.)

Organisaation ja johdon on tarjottava tukea ja resursseja tietojärjestelmien käyttöön myös niiden lanseerauksen jälkeen. On tärkeää, että johto kerää työntekijöiden kokemuksia ja osoittaa, mihin toimenpiteisiin on palautteen perusteella ryhdytty. Tiedon kulkiessa molempiin suuntiin luodaan oppivan organisaation kulttuuri. Toimivat tietojärjestelmät ja epäkohtien korjaaminen edistävät työhyvinvointia. (Vehko ym. 2019.)

Vaikka ei olemassa yhtä spesifiä digitalisaation johtamistapaa, tietyt piirteet yhdistyvät onnistuneeseen muutokseen. Ensinnäkin johtajien tulee ymmärtää muutosprosessi ja olla itse muutoksen kannalla. Toiseksi johtajien tulee osoittaa luottamusta työntekijöihinsä ja prosessin asiantuntijoihin, jotta syntyy luova ja innovatiivinen työilmapiiri. Kolmanneksi johtajien tulee olla kärsivällisiä ja antaa riittävästi resursseja tietojärjestelmien käyttöönottoon. Organisaatioiden tulee tukea johtoa ja ymmärtää, että muutosprosessiin kuuluu vääjäämättä haasteita ja häiriöitä. (Sow & Aborbie 2018.)

Vehko T et al. THL:stä (2019) esittävät suosituksia johdolle ja organisaatioille teknologian käyttöönoton onnistumiseksi.

Suosituksia johdolle työn lisääntyvässä digitalisaatiossa:

1) Käyttöönoton onnistumisen varmistaminen

2) Tiedolla johtaminen työprosessin sujuvoittamiseksi

3) Työhyvinvointi on johdon vastuulla

Suositukset organisaatioille: digitalisaation hyödyt ja henkilöstöystävällisyys

1) Tietojärjestelmien on oltava helppokäyttöisiä: Nousevat stressitasot ja heikot kouluarvosanat viittaavat siihen, että järjestelmät ovat liian vaikeita käyttää.

2) Ammattilaisille on järjestettävä koulutusta: Asiakkaiden uusi rooli ja uudet teknologiat haastavat ammattilaisten osaamisen.

3) Tietojärjestelmien käyttöön tarvitaan tukea: Tietojärjestelmien toimivuudella ja niihin liittyvillä prosesseilla on vaikutuksia työhön ja työhyvinvointiin.

Miten tämä näkyy käytännössä?

Seuraavassa kuvataan yhden lähiesimiehen kokemuksia sekä havaintoja käytännöstä, mitä digitalisaation johtaminen edellyttää vanhustenpalveluissa. Anna Alhonen toimii osastonhoitajana Myllypuron seniorikeskuksessa Helsingissä. Hänen mukaansa edellä mainitut suositukset ovat edellytys digitalisaation jalkauttamisessa. Kokemus on osoittanut sen, että mikäli teknologia on vaikeakäyttöinen, sen hyötyä ei ymmärretä, sen käyttöönotto vaiheessa ei ole ollut koulutusta tai johto ei ole sitoutunut teknologiaan niin siihen suhtautuminen on yleensä negatiivista ja pahimmillaan teknologian käyttöönotosta ei saada kaikkea hyötyä irti. Voidaankin todeta, että johdon tärkein tehtävä on huolehtia edellä mainituista asioista sekä luoda kokeilevaa kulttuuria. On kuitenkin muistettava, ymmärrettävä ja hyväksyttävä, että kulttuurin muuttaminen on hidasta.

Alhosen mukaan kokeileva kulttuuri varmistetaan avoimuudella ja tiedon välittämisellä sekä kannustamalla uusiin kokeiluihin. Johdon ja lähiesimiestyön yksi merkittävä tehtävä on vastattava avoimesti kysymykseen miksi? Tämä koskee myös digitalisaatiota. Lähiesimiehen tehtävänä on kertoa faktatietoa, jakaa tietoa sekä antaa aikaa keskustelulle ja huomioida kaikki tunteet mitä työntekijöissä herää. Kannustavan ja kuuntelevan vuoropuhelun sekä avoimen vuorovaikutuksen merkitys työntekijän ja lähiesimiehen välillä korostuvat muutoksessa.

Entä miten tätä muutosta tulisi johtaa? Alhosen mukaan uuden toimintatavan -ja/tai teknologian käyttöönotto vaatii muutosjohtamista ja osaamisen johtamista sekä itsensä johtamista. Työntekijöiden osaamisesta on pidettävä huolta ja osaaminen on varmistettava. On se sitten verkkokoulutus, käyttöönottokoulutus tai näiden yhdistäminen niin onnistumisen kannalta se on välttämätön. Osaamisen varmistaminen ei ole vain lähiesimiehen tehtävä vaan vastuu on myös työntekijällä. Työntekijän on tunnistettava omassa osaamisessa olevat puutteet ja tuotava ne lähiesimiehen tietoon. Käytännössä on myös havaittu, että johdon on varmistettava tuki koulutuksen jälkeen. Pelkkä koulutus ei siis riitä. Alhonen kokee tärkeäksi myös innostuneiden työntekijöiden huomioimisen  uusien digitalisaation tuomien ratkaisujen käyttöönotossa. Kokemus on opettanut, että välillä muutos on helpompi vastaanottaa ja ymmärtää, kun avunantajana ja asiasta puhuja on kollega eikä johdon edustaja. Asenteen muutos on ratkaisevassa osassa työn muutoksen johtamisen kannalta. Asennetta ei saada muuttumaan mikäli lähiesimiehen tai johdon oma asenne ja suhtautuminen työn muutokseen -ja/tai teknologiaan sekä digitalisaation suhteen on negatiivinen. 

Alhosen mukaan digitalisaation tuoman uuden toimintatavan -ja/tai teknologian käyttöönoton onnistumisen kannalta merkityksellistä voi olla myös se, että aluksi epäilevästi suhtautunut työntekijä oivaltaa digitalisaation tuoman merkityksen ja näin saa työkaverit innostumaan ja mukaan uuden kehittämiseen. Kokemus on myös osoittanut, että työntekijöiden saaminen ja osallistaminen alusta alkaen kehittämiseen luo tukevampaa pohjaa digitalisaation tuomalle toiminnan muutokselle. Käytännössä on havaittu, että on tärkeää jakaa vastuuta henkilöstön, johdon ja lähiesimiesten välillä. Johdon tärkeänä tehtävänä on yhdessä lähiesimiesten kanssa huomioitava kognitiivinen kuorma, tulevaisuuden ennakointi sekä huolehtia, että prosessi sujuu suunnitelman mukaan. Henkilöstön vastuulla on sitoutua digitalisaation tuomiin uusiin ratkaisuihin sekä toimia ohjeiden mukaisesti. Henkilöstön on myös hyödynnettävä omaa ammattitaitoaan digitalisaation tuomien palveluiden ja tuotteiden parantamiseksi.

Yhteenvetona

Konkreettisia tekoja muutoksessa esimiehen osalta ovat  avoimuuden ylläpitäminen, tiedottaminen ja osaamisen varmistaminen. Lähiesimiehen ja johdon on huolehdittava siitä, että yksiköissä on työntekijöitä, jotka vievät yhdessä lähiesimiehen kanssa muutosta eteen päin. Esimiestyössä on varmistettava, että prosessi etenee suunnitellusti sekä tukea yksilöitä, jotka sitä tarvitsevat. Johdolla on myös suuri vaikutus esimerkin näyttäjinä, miten toiminnan muutos otetaan vastaan. Johdon on hyvä tarkistaa oma asenne ennen kuin lähtee välittämään muutosta eteen päin. Jotta digitalisaatio onnistuisi vanhusten palveluissa, on tärkeää, että esimies on itse sitoutunut, kiinnostunut ja motivoitunut prosessiin.

Kirjoittajat:

Anna Alhonen, sairaanhoitaja AMK, sairaanhoitaja YAMK, osastonhoitaja, Helsingin kaupunki/Myllypuron seniorikeskus
Heinonen Tarja, TtM, fysioterapeutti, TtT tohtoriopiskelija, Kehittämispäällikkö, TAMK/TKI-palvelut
Piiroinen Ilkka, TtM, lehtori, yhteyspäällikkö, Hyvinvointi ja terveysteknologia, TAMK

Lähteet:

Alakoski, R. 2017. Virtuaalinen kotihoito yllätti suosiollaan. Terveys ja talous 2017, VOL:80, no:3, s.22-24.

Cortellazzo L, Bruni E & Zampieri R. 2019. The role of leadership in a digitalized world: a review. Frontiers in Psychology 10, 1938. Saatavilla verkossa täältä.

European Commission. 2019. Assessing the impact of digital transformation of health services. Report of the expert panel on effective ways of investing on health (EXPH). Saatavilla verkossa täältä.

Sow M & Aborbie S. 2018. Impact on digital transformation. Business and Economic Research 8(3), 139–148. Saatavilla verkossa täältä.

STM, 2008. Ikäihmisten palvelujen laatusuositus. Julkaisu 2008:3.Saatavilla verkossa täältä.

Tilastokeskus, 2019. Väestöennuste 2019-2070. Saatavilla verkossa täältä. 

Vehko T, Hyppönen H, Ryhänen-Tompuri M & Heponiemi T. 2019. Miten tietojärjestelmät palvelevat ammattilaisten työtä? Vaikutukset työhön ja työhyvinvointiin? Digityö ja stressi -hankkeen loppuraportti. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Saatavilla verkossa täältä.

Metropolian toimintaterapeuttiopiskelijat toteuttivat syksyllä 2020 projektin, jonka tavoitteena oli luoda Myllypuron kampuksen Kotikulmaan AR-sisältöjä. Kotikulma on osa Metropolia Ammattikorkeakoulun HyMy-kylää, joka toimii hyvinvoinnin ja terveyden oppimis- ja palveluympäristönä Myllypuron kampuksella. Kotikulma toimii erityisesti toimintaterapeutti- ja geronomiopiskelijoiden oppimisympäristönä, sillä siellä on tarjolla useita apuvälineitä ja itsenäistä asumista tukevia ratkaisuja kokeiltavaksi. Kotikulma on myös erilaisten toiminnallisten apuvälineiden ja tuotteiden testausympäristö. AR-sisällöllä puolestaan tarkoitetaan laajennettua todellisuutta, joka sisältää todelliseen ympäristöön lisättyjä tietokonegrafiikalla tuotettuja elementtejä. Käytännössä Kotikulmassa vierailevat pääsevät tutustumaan näihin sisältöihin omilla mobiililaitteillaan lukemalla Zappar-sovelluksella tai QR-koodin lukijalla target-kuvassa olevan koodin   Kännykän ruudulle ilmestyy video ja aiheeseen liittyviä linkkejä.

Projektia lähti ohjaamaan Metropoliasta kaksi toimintaterapian lehtoria, joista Ulla Vehkaperä toimi myös työn tilaajana. Janett Halonen vastasi yhdessä Ullan kanssa opiskelijoiden ohjauksesta. Toimintaterapeuttiopiskelijat Annu Lehesjoki, Tytti Saastamoinen ja Sirke Torvasti käsikirjoittivat ja ohjasivat AR-sisällön yhteiskehittelytilaisuudessa ideoidun materiaalin pohjalta. Metropolian sosionomiopiskelija Hermanni Ilpala toimi päähenkilönä ja videoiden kuvauksen mahdollisti mediatuotannon opiskelija Tuukka Lindholm. AR-sisällöistä vastasi FlyAR ja Frans Tihveräinen. AR-sisällöt olivat HIPPA – Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista digitalisaation avulla -hankkeen tuotantoa. HIPPA-hankkeesta tuottajana toimi viestinnän projektiasiantuntija Minna Kilpeläinen ja mukana ideoinnissa oli myös toimintaterapian projektiasiantuntija Suvikki Honkkila. Virtuaalisista sisällöistä löytyy tietoa myös HIPPA-hankkeen uudessa verkkopalvelussa, TUTTU netissä (tuttunet.fi).

Projektin aloitus ja yhteiskehittely

Projekti alkoi Metropolian opettajien ja opiskelijoiden palavereilla siitä, mitä tilaaja yhteiskehittelyltä toivoo. Opettajat tarkensivat opiskelijoille, millaisessa aikataulussa heidän tulisi toimia ja mitä heiltä odotettiin. 

Aluksi päätettiin apuvälineistä, joita AR-videoilla mahdollisesti esiteltäisiin. Yhteiskehittelyyn jätettiin kuitenkin tilaa muutoksille ja villeillekin ideoille. Opiskelijoille annettiin vapaat kädet suunnitella ja toteuttaa Yhteistoiminta ja yhteinen kehittäminen toimintaterapiassa -opintojakson raameissa muutaman tunnin mittainen yhteiskehittelytilaisuus, jonka tarkoituksena oli tuottaa uusia ja innovatiivisia ideoita siitä, miten Kotikulman apuvälineitä voitaisiin esitellä kiinnostavasti. Yhteiskehittelyyn koottiin iltapäivän ajaksi henkilöitä, jotka ovat osana tilausta ja hanketta.

Parastamisen menetelmällä ajatuksia jalostettiin yhdessä ja tapaamisen päätteeksi opiskelijoilla oli kasa tuoreita ideoita jatkojalostusta varten. Näiden ajatusten pohjalta toimintaterapeuttiopiskelijat kirjoittivat käsikirjoituksen ja päättivät, mitkä apuvälineet päätyvät lopullisiin videoihin esiteltäväksi.

Toimintaterapian näkökulma

Pohjana apuvälineiden käytölle ja käsikirjoituksen asiasisällölle toimivat toimintaterapeuteille tutut viitekehykset sekä toimintaterapian ydin, eli toiminnan mahdollistaminen ihmisen omassa ympäristössä. Toiminnan analyysia tehtiin, kun mietittiin miten päähenkilön fyysiset ja kognitiiviset rajoitteet näkyvät videolla ja mitä apuvälinettä on perusteltua milloinkin käyttää. Tehtäväsuuntautuneen toiminnan analyysin tarkoituksena on pilkkoa toiminta pieniin osiin, jotta ymmärretään, mitä taitoja ja valmiuksia toiminta vaatii (Hautala, Hämäläinen, Mäkelä & Rusi-Pyykönen, 2014; 140-141). Apuvälineiden käyttöä ja valintaa pohtiessa on tärkeää ottaa huomioon henkilön oirekuva ja miten se näkyy toiminnan vajauksena arjessa. Päädyimme päähenkilön aivovamman oireiden kohdalla tyypillisiin ja lieviin oireisiin. Näitä ovat esimerkiksi muistin heikkeneminen, toiminnan suuntaaminen sekä tunto- sekä motoriset vajeet raajoissa (Käypä hoito, 2020).

Tuumasta toimeen

Opettajien hyväksynnän saatuamme sekä päähenkilön ja kuvaajan perehdyttyä käsikirjoitukseen kokoonnuimme Kotikulmaan kuvaamaan itse videot. Hermanni hoiti pääosan esittämisen mallikkaasti ja Tuukka teki hienoa työtä videoiden kuvaamisen ja käsittelyn kanssa, joten videot voitiin lähettää eteenpäin FlyAR:ille melkeinpä saman tien. Kotikulman apuvälineitä oli saatu yhteistyönä useilta eri yrityksiltä, joten apuvälineiden esittely ja linkit yritysten sivuille piti vielä liittää loppusilauksena videoiden oheen. Itse kirjoittaminen ja kuvaaminen tuntuivat sujuvan helposti, koska pohjustus ja yhteiskehittely loivat työskentelylle hyvät edellytykset onnistumiseen.

Monialainen tiimi oli enemmän kuin osiensa summa

Tilaaja oli tyytyväinen opiskelijoiden tuottamiin sisältöihin ja heidän sanottiin olevan tehokas tuotantotiimi ottaen huomioon, että suunnittelusta videoiden eteenpäin lähettämiseen meni aikaa vain noin kuukausi. Lopulliset videot Zappar-koodeineen ovat nähtävillä sekä TUTTU-netin sivuilla, sekä HyMy-kylän Kotikulma tilassa marras-joulukuusta 2020 lähtien.

Projektin lopullinen tuotos osoittaa, että lyhyelläkin aikataululla on mahdollista päästä hienoihin tuloksiin. Kotikulman vierailijat pääsevät jatkossa ihastelemaan, kuinka tila herää eloon teknologian viedessä heidät uusiin ulottuvuuksiin. Videoiden takana oleva työryhmä puolestaan tietää, kuinka paljon työtä valmiin tuotoksen eteen on tehty. Jokainen kantoi kortensa kekoon hyödyntämällä omaa asiantuntijuuttaan ja ydinosaamistaan, ei vain yksilöinä vaan myös yhteistyöllä.

Projektiin osallistuneet opiskelijat ja ammattilaiset ovat palapelin paloja, jotka yksinään eivät luo eheää kokonaisuutta. Ensin tarvitaan syy, miksi palapeliä kootaan. Lisäksi tarvitaan selkeä tavoite, mitä ollaan kokoamassa ja suunnitelma, miten lopputulokseen päästään. Näiden palasten lisäksi projektin onnistuminen edellyttää osallistujiltaan avointa kommunikaatiota, heittäytymistä ja joustoa. Tärkeintä kuitenkin on, että palapeliä kootaan yhdessä ja jokainen osallistuja pääsee vaikuttamaan lopputulokseen jo projektin alkumetreillä. Sovittelemalla palasia yhteen yhdessä päästään haluttuun lopputulokseen vaivattomammin, eikä palapeliä tarvitse kerta toisensa jälkeen purkaa.

Lähteet:

Aivovammat. Käypä hoito. Julkaistu 28.04.2020.

Hautala Tiina, Hämäläinen Tuula, Mäkelä Leila & Rusi-Pyykönen Mari. 2014. Toiminnan voimaa – Toimintaterapia käytännössä. Helsinki. Edita. Sivut: 140.

Kirjoittajat:

Annu Lehesjoki, Tytti Saastamoinen ja Sirke Torvasti, toimintaterapian tutkinto-ohjelma, Metropolia AMK

Kuvat: Minna Kilpeläinen ja Tuukka Lindholm

Eficoden ux-tutkimustiimin johtaja ja it-alalla uransa tehnyt psykologi Raino Vastamäki pohtii työssään digitaalisten palveluiden ja tuotteiden käytettävyyden kulmakiviä päivittäin. Kuinka varmistetaan, että tuote on saavutettava, helppokäyttöinen ja hyödyllinen, mutta myös haluttava ja kiinnostava?

Tarve ja ongelma lähtökohtana

Tuotekehityksen ideointi lähtee siitä, että tunnistetaan jokin ongelma. Huomataan, että maailmassa on jokin kitka, ja että siitä voisi päästä eroon. Välttämättä ei heti tiedetä, miten.

“Se on oikeastaan ollut koko ihmiskunnan kehityksen idea. Suurin osa ongelmistahan on löytynyt sillä tavalla, että joku on joskus miettinyt vaikkapa sitä, kuinka voisin metsästää pidemmän etäisyyden päästä tai miten saisin tuon kalan tuolta veden alta koukkuun. Ja tähän on kehitetty erilaisia keinoja. Ja sitten on kokeiltu, että jos tuohon puroon laitettaisiin tuommoinen risuaita, niin jäisikö ne kalat siihen. No ei oikein jäänyt, tehdään verkko. Ihan samalla tavalla nyt, kun meillä on esimerkiksi joku digitaalinen tuoteidea, niin siitä tehdään käyttöliittymän prototyyppi, jota testataan ja validoidaan ennen kuin ruvetaan koodaamaan”, Vastamäki selittää.

 “Testaaminen on kuitenkin tehtävä riittävän aikaisin. Tulee varsin kalliiksi, jos tehdään valmis tuote, laitetaan markkinoille ja sitten vasta huomataan, ettei tätä kukaan käytä. Jos sitä olisi tutkittu käyttäjillä, niin siitä olisi saatu houkutteleva ja kiinnostava. Tuotteen hyvä käytettävyys on ratkaisevaa”, Vastamäki muistuttaa.

Käytettävyys ja käyttökokemus osana asiakaslähtöistä palveluiden muotoilua

Käytettävyys on termi, joka on Vastamäen mukaan ollut pinnalla viimeiset 20 vuotta.  Käytettävyys tarkoittaa helppokäyttöisyyttä, tehokkuutta ja miellyttävyyttä. Myöhemmin keskiöön tuli laajempi käsite käyttökokemus, joka pitää sisällään myös esimerkiksi esteettiset näkökulmat: näyttääkö digitaalinen palvelu hyvältä, houkuttelevalta ja trendikkäältä. Viime vuosina palveluiden kehittämisen kattotermiksi on noussut palvelumuotoilu.

“Palvelumuotoilu kattaa käytettävyyden ja käyttökokemuksen lisäksi myös sen, että sen varsinaisen palvelun sisältö ja logiikka mahdollisimman paljon palvelee paitsi käyttäjää, myös palveluntuottajaa”, Vastamäki selittää.

“Palvelumuotoilu voi olla myös koko liiketoiminnan suunnittelua. Esimerkiksi kun Onnibus tuli Suomen markkinoille, siinä ei pelkästään tehty parempaa käyttöliittymää ja applikaatiota, vaan muutettiin koko bisnesmalli. Halvempi hinnoittelu sopi käyttäjälle ja kuluttajalle, mutta se oli myös liiketoiminnan kannalta hyvä, tai erilainen ainakin”, Vastamäki kertoo.

Olipa kyse sitten liiketoimintasuunnittelusta tai vaikka vain yhden applikaation käyttöliittymän suunnittelusta tai parantamisesta, vallalla olevana filosofiana on asiakaslähtöisyys.

“Lähdetään tekemään palvelua tai tuotetta asiakkaille eikä niin, että tehdään meidän organisaatiolle ja liiketoiminnalle joku rajapinta. Eli suunnittelu ei ole organisaatiolähtöistä tai suunnittelijalähtöistä vaan asiakaslähtöistä. Tämä on se oleellinen muutos”, Vastamäki selittää.

 “Perinteinen taide tai muotoilu lähtee siitä, että meillä on sankariarkkitehti, vaikkapa Alvar Aalto, joka tekee meille hienon maljakon. Se syntyy siitä, että hänellä on intuitio ja lahja suunnitella ja toteuttaa maljakko. Käyttäjäkeskeinen suunnittelu lähtee puolestaan siitä, että tutkitaan ensin, mitä ne käyttäjät oikeasti tarvitsevat ja haluavat ja iteroidaan suunnitelmaa ja tuotetta, kunnes se on hyvä. Alvar Aalto noudatti tätä funktionalismin ideaa, että rakennukset olisivat enemmänkin toiminnallisesti kuin esteettisesti käytännöllisiä, mutta käytännössä rakennukset olivat edelleen kuitenkin ensisijaisesti esteettisesti suunniteltuja. Alvar Aalto ei kyllä käytännössä juurikaan ottanut käyttäjiä tai asiakkaita mukaan suunnitteluun tai tutkinut heitä”, Vastamäki vertaa.

Miten palvelumuotoilun prosessi etenee?

Palvelumuotoilu lähtee nykytilanteen kartoittamisesta: katsotaan, millaisia palveluita on olemassa. Tämän jälkeen käyttäjiä ja heidän näkemyksiään tutkitaan erilaisilla menetelmillä, kuten haastatteluilla, kyselyillä tai toimintaa seuraamalla. Toimintaa seuraamalla saadaan tietoa siitä, mitä käyttäjät asiaan liittyen nykyään tekevät ja millaisia palveluita he voisivat toimintaansa tarvita. Tarkastellaan, millaisia heikkouksia ja vahvuuksia nykyisillä palveluilla on.

 “Tekemällä käytettävyystesti nykyisellä palvelulla haastetaan käyttäjää kertomaan, mikä nykyisessä palvelussa on hyvää ja huonoa, ja millaiset asiat olisivat parempia. Käyttäjiltä voidaan kysyä, mitkä asiat toiminnallisuuksissa ovat sellaisia, jotka tukevat hänen työtään tai tavotteitaan, ja mitä tästä puuttuu”, Vastamäki kertoo.

Toiminnallisuus ja asenteet käytettävyyden mittareina

Käytettävyyttä tutkiessa on hyvä hahmottaa toiminnan ja asenteiden ero. Voimme tutkia havainnoimalla, mitä käyttäjä varsinaisesti tekee, mutta asenteistaan ja mielipiteistään käyttäjän täytyy kertoa esimerkiksi haastatteluissa tai kyselyissä. Mitä käyttäjä haluaa, toivoo ja kritisoi? Osaako hän käyttää palvelua?

“Ihmisen käyttäytyminen ja asenteet ovat joissakin asioissa hyvin erilaisia maailmoja. Ihminen on varsin luotettava lähde omiin mielipiteisiinsä mutta ei välttämättä omaan toimintaansa”, Vastamäki kertoo.

“Käytettävyydessä korostuu toiminnallinen, behavioraalinen taso. Klikkaamme linkkejä, navigoimme jossain valikossa, eksymme ja löydämme. Se on juuri käytettävyyttä ja helppokäyttöisyyttä ytimeltään. Käyttäessämme jotain digitaalista palvelua emme kuitenkaan itse ole kovinkaan tietoisia esimerkiksi siitä, miksi emme esimerkiksi osaa käyttää sitä. Kun asiantuntija katsoo vierestä, kun  ihminen käyttää tuotetta, niin hän näkee, että “aa, se eksyy tuonne, aa, se yrittää tuota, ei ymmärrä tuota”. Ulkopuolinen tarkkailija osaa paremmin nähdä, mikä tuotteessa toimii käyttäytymisen tasolla ja mikä ei”, Vastamäki selittää.

“Käyttökokemuksen muut puolet menevät enemmän subjektiiviselle tasolle. Käyttäjä voi esimerkiksi suoraan sanoa, että en minä tästä tykkää, koska en tarvitse tällaista juttua. Tai että en tykkää koska nämä värit ovat minun mielestäni kamalia. Mielipide tulee suoraan sanotuksi haastattelussa tai kyselyssä.”

Käytettävyyttä tutkiessa asiantuntija voi esimerkiksi antaa käyttäjälle tehtäviä tai käyttötapauksia. Käyttäjälle voidaan antaa vaikkapa kokonaisen sivuston prototyyppi kokeiltavaksi, ja käyttäjän annetaan vapaasti liikkua sivustolla. Vastamäen mukaan käyttäjä tyypillisesti ohjataan ajattelemaan ääneen, jotta tutkija voi samassa tilanteessa saada selville, mitä käyttäjä yrittää tehdä. 

“Käyttäjä voi sanoa vaikkapa, että “mä nyt yritän hakea verkkokaupasta sopivaa pyörää” ja kun käyttäjä on sen löytänyt, hän voi kertoa, että “tämän polkupyörän mä nyt ajattelin ostaa, yritänpä mennä maksamaan tänne”. Tutkija havainnoi sitten, mikä sujuu hyvin, mikä on kankeampaa ja missä tulee virheitä”, Vastamäki kertoo.

Käytettävyystestaus tuottaa yksilöllistä tietoa

Käytettävyystestaus tehdään yleensä yhden ihmisen kanssa kerrallaan. Koska käytettävyystesti on työläs ja vie aikaa, Vastamäki suosittelee noin 6-8, korkeintaan 12 ihmisen testijoukkoa. Tavallisesti tunti on sopiva aika käydä läpi esimerkiksi kokonainen verkkopalvelu yhden käyttäjän kanssa. 

“Käyttäjältä voi itseltä myös tulla paljon korjausehdotuksia. Meidän kokemuksemme mukaan kannattaa kuitenkin sitten enemmän luottaa suunnittelijan tai käytettävyysasiantuntijan mielipiteeseen. Maallikkokäyttäjän ehdotukset siitä, miten palvelua tai tuotetta pitäisi korjata, ovat harvoin hyviä ratkaisuja”. Vastamäki kertoo.

Vastamäki on aiemmin tehnyt käytettäyystestit tavallisesti kasvokkain. Koronan aikana on kuitenkin huomattu, että Teamsin tai Zoomin kaltaiset alustat ovat toimineet testeissä hyvin. Käyttäjän toimintaa voi myös samaan aikaan seurata useampi asiantuntija. 

“Livetilanteessa saa paljon tietoa ja voi kysyä lisäkysymyksiä. Mutta tarvittaessa voi myös myöhemmin palata tallenteeseen. Litteroimaan ei tavallisesti kuitenkaan kannata ruveta. Hyöty ei välttämättä ole enää riittävän suuri panostettuun aikaan nähden”, Vastamäki kertoo.

Esimerkiksi turvarannekkeen käyttö vaatii puolestaan pidempiaikaista seurantaa.  Vastamäki suosittelee mm. päiväkirjan pitämistä tai kyselyyn vastaamista päivittäin. Käyttäjä tai hänen avustajansa voi laittaa muistiin, mitä rannekkeen käytön aikana tapahtui, menikö joku pieleen ja mikä oli kivaa tai hankalaa. Tietyn käyttöjakson, kuten viikon tai kuukauden, jälkeen voidaan tehdä vaikkapa ryhmäkeskusteluna. Tässä voi käyttää myös erilaisia sovelluksia, kuten WhatsAppia. Pienryhmissä kannattaa Vastamäen mukaan olla 2-3 käyttäjää kerrallaan. Intiimin terveysdatan ollessa kyseessä keskustelut käydään kahden kesken. 

Erilaisia menetelmiä eri vaiheissa

Erilaiset menetelmät tuottavat erilaista tietoa tuotekehityksen eri vaiheissa. Tuotteen ideoinnin ja palvelukonseptin luomisen vaiheessa haastatellaan käyttäjää siitä, miten hän arjessaan toimii ja millaisia tarpeita silloin herää. Käyttäjän toimintaa voidaan myös havainnoida. Näin saadaan selville käyttökonteksti ja sieltä kumpuavat aidot tarpeet. Tämän jälkeen hahmotellaan käyttäjäpersoonat.

“Käyttäjäpersoonat ovat esimerkkejä tyypillisistä käyttäjäryhmistä. Voidaan kirjoittamalla luoda turvaranneketta käyttävä Matti ja Maija ja hahmottaa, mitkä heidän tarpeensa ovat suhteessa ideoituun tuotteeseen. Mikä on käyttökonteksti ja mitkä ovat niitä  toiminnallisuuksia, joita tuotteet tarvitsisivat Matin ja Maijan käytössä”, Vastamäki kertoo. 

Tämän jälkeen kiteytetään palvelukonsepti. Palvelusta riippuen tehdään asiaan kuuluva prototyyppi. Prototyypin tekemisessä hyvä menetelmä on käyttää viidessä päivässä toteutettavaa Design Sprintiä.

“Nykyään erilaiset prototyyppi-työkalut ovat aika hyviä. Niillä voidaan tehdä toiminnallinen käyttöliittymäprototyyppi mahdollisesti aika valmiiksi ennen kuin sitä on oikeastaan koodattu vielä mitenkään. Tehdään sellainen käyttöliittymä, jonka prototyyppi voidaan testata käyttäjillä. Yleensä se on lyhyt testi. Sitten validoidaan käyttöliittymä ja vähän korjataan, jonka jälkeen sitä ruvetaan iteroiden kehittämään ja koodaamaan. Siinä voi sitten olla yksi tai useampi käytettävyystestikierros vielä”, Vastamäki kertoo. 

“Tyypillisesti suosittelemme kahta, kolmea testikierrosta. Jos kierroksia saadaan useampi, käyttäjämäärät voivat olla vähän pienempiäkin, mutta myös isommalla massalla voi kerätä tietoa. Ja yleensä yksi testaus kannattaa jättää melkein kehitystyön loppuun, kun siellä on jo sisältöä. Filosofia pitäisi kuitenkin olla, että se tuote ei ole koskaan valmis, vaan siitä aina tehdään parempi versio jossakin vaiheessa”, Vastamäki sanoo. 

Suunnittelija suodattaa käyttäjältä saatavan tiedon

Käyttäjän kanssa yhdessä toimiminen ja osallistaminen on hyvä keino löytää uusia ideoita. Sellaisenaan niitä ei kuitenkaan voi vielä ottaa käyttöön vaan ne täytyy validoida hyvin tarkalla filtterillä ja testata niitä edelleen toisilla käyttäjillä. Vastamäki katsookin, että tuotekehityksen on oltava viime kädessä suunnittelijan hallussa. 

“Osallistamisen tai osallistumisen kautta käyttäjä pystyy kontribuoimaan sillä tavalla, että suunnittelija näkee mitä käyttäjä tekee ja haluaa, ja ehkä ideoikin. Suunnittelija kuitenkin valitsee ne toimivat ideat”, Vastamäki sanoo.

“Käyttäjän idea voi toki olla sattumalta hyvä. Samoin käyttäjä tietää omista tarpeistaan jotain, mutta ei välttämättä kaikkea. Meistä ei varmaan kukaan olisi koskaan voinut kuvitella ennen kännyköitä, että haluaisimme kirjoittaa ja lähettää tekstiviestejä. Tai jos joku olisi näyttänyt WhatsAppin meille ennen tekstiviestejä, niin emme olisi todennäköisesti edes sanoneet, että tämä on meidän tarve. Että “en minä jaksaisi kahdella sormella kirjoittaa, täysin mahdoton ajatus”. Ja nyt jälkikäteen sitten huomaamme, että tämä tarve kirjoittaa kahdella sormella onkin ollut melkoinen”, Vastamäki sanoo.

Saavutettavuuden varmistaminen on kiinteä osa tuotekehitystä

Tuotekehityksessä on alusta saakka otettava myös saavutettavuuskriteerit huomioon, sillä digitaalisten palveluiden saavutettavuudesta huolehtiminen on lakisääteistä. Saavutettavuus tarkoittaa esteettömyyttä verkossa, jolloin mm. ikäihmiset ja aistivammaiset pystyvät käyttämään palveluita yhtä hyvin kuin ne, joilla rajoitteita ei ole. Saavutettavuuslaki toimii apuna niille noin miljoonalle ihmiselle, jotka ovat vaarassa tippua digitalisoituvan yhteiskunnan kyydistä. Esimerkiksi saavutettavasti.fi-sivustolta löytyy kootusti ohjeita saavutettavuuden varmistamiseen.

“Varsinkin jos kohderyhmässä on vaikkapa senioreita paljon, niin sitten pitäisi ottaa näitä ihmisiä, joilla on jotain rajoitteita, mukaan näihin testeihin. Esimerkiksi verkkopalveluiden kohdalla olisi hyvä käyttää saavutettavuuslakiin liittyvää, W3C:n (The World Wide Web Consortium) WCAG-ohjeistoa (Web Content Accessibility Guidelines). Se on hyvinkin tarkka kriteeristö”, Vastamäki selittää.

“Muuten siinä käy niin, että on valmis tuote ja sitten sitä testatessa vasta huomataan, että nyt pitää korjata. Voi olla, että joudutaan korjaamaan aika isojakin asioita, ihan lähtien graafisesta ilmeestä. Esimerkiksi kontrastit voivat olla pielessä: harmaat fontit eivät näy harmaalta pohjalta. Tuote voi jopa mennä hyväksyttäväksi ihan johtoryhmään asti, ja siellä sitten vasta huomataan että “ai, meidän pitää muuttaa meidän visuaalista ilmettä, kuinkas tässä näin on käynyt”, Vastamäki kertoo. 

“Esimerkiksi fontteja voi toki suhteellisen helposti muuttaa ilman, että tarvitsee puuttua koodiin, mutta jos kyseessä on vaikka keskustelusofta tai kännykkäapplikaatio, niin voi olla että se on niin syvällä siinä ohjelmoinnin alkulogiikassa, että ei sitä pystytäkään halvalla korjaamaan.”

Saavutettavuus on myös laajempi asia kuin esimerkiksi WCAG-kriteerit, jotka keskittyneet verkkopalveluihin. Saavutettavuuden lisäksi palvelun käyttämisen täytyy olla sujuvaa kaikille käyttäjille.

“Käyttäjiä on tietysti monenlaisia. Ei esimerkiksi ole yhdenlaista sokeaa ihmistä vaan kaikki ihmiset ovat myös yksilöitä. Vaikka joku palvelu täyttää nämä kriteerit, ei se välttämättä vielä tarkoita, että käyttö olisi erityisryhmille helppoa”, Vastamäki muistuttaa. 

Saavutettavuuden tutkimisessa kannattaa käyttää asiantuntijoita

Vastamäki suosittelee käyttämään saavutettavuuden tutkimisessa asiantuntijoita. Tyypillinen saavutettavuusarviointi esimerkiksi verkkosivuston kohdalla vie asiantuntijalta Vastamäen mukaan noin 4-6 päivää.  Asiantuntija kirjaa ongelmat raporttiin ja antaa korjausehdotukset.

“Vaikka onkin lukenut esimerkiksi WCAG-kriteerit, niin oman käyttöliittymän läpikäyminen voi olla yllättävän työlästä, jos ei ole rutiinia ja ymmärrystä. Ammattilainen tuntee niksit ja tekee sen nopeammin ja tehokkaammin. Kuitenkin, jos yritys tekee itse tuotekehitystä ja haluaa varmistaa käytettävyyden ja saavutettavuuden, kannattaa osaamista tietenkin alkaa kerryttämään myös talon sisälle”, Vastamäki suosittelee. 

Asiantuntijoina käytetään myös erityisryhmiin kuuluvia.

“Monesti esimerkiksi sokeat käyttäjät ovat todella kokeneita verkkopalvelujen käyttäjiä. Ne ongelmat, joita suunnittelijat ovat luulleet haastaviksi, eivät sitä välttämättä sitten olekaan. He sanovat, että eihän tämä nyt mikään ongelma oikeasti ole.” 

Joskus palvelun kehittäjä voi tuoda palveluun saavutettavuuden parantamiseksi ohjelmistoja, joita erityisryhmiin kuuluvat eivät kuitenkaan käytä. Heillä voi olla jo omien koneidensa käyttöliittymissä integroituna ruudunlukuohjelma, kuten esimerkiksi Macissa VoiceOver. Myös esimerkiksi NVDA (Non Visual Desktop Access) on ilmainen sovellus PC:lle.

“Verkkosivuilla olevat tekstinlukuohjelmat tai “tekstiä puheeksi -ohjelmat” saattavat olla kuitenkin ihan kiva lisä. On esimerkiksi senioreita, joiden näkö on alkanut jo huonontua, ja heille tällainen tekstinlukuohjelma voi olla mukava, samoin kuin sellaisille henkilöille, jotka ovat tottuneet käyttämään äänikirjoja vaikkapa lenkkipolulla. Tällainen ohjelma voi vastaavalla tavalla lukea verkkosivustoa ja käyttökokemus on vastaava. Useimmiten näkövammaiset kuitenkin käyttävät omia ruudunlukuohjelmiaan käyttääkseen Interneitä, eivätkä he suosi verkkosivuille sijoitettavia tekstinlukuohjelmia, eli heidän takiansa näitä ei sinänsä tarvita”, Vastamäki kertoo.

Rajoitteita omaaville käyttöpolku on erilainen kuin niille, joilla rajoitteita ei ole. Tämä otetaan huomioon myös koodissa.

“Ruudunlukijahan ei lue vaan pelkästään sitä tekstiä joka näkyy sivustolla, vaan se oikeastaan lukee HTML-koodia suoraan. HTML:ssä on piilossa asioita joita me näkevät emme näe. Tyypillisessä verkkosivustossa voi olla aika raskaskin valikko alavalikkoineen. Jos sitä lähtisi tabulaattorilla tai ruudunlukijalla käymään läpi, niin joka kerta kun avaa uuden sivun, täytyy käydä se päävalikko uudestaan läpi. Mikä on aika rasittavaa. Mutta HTML:ssä voi olla piilossa hyppylinkki, jossa lukee, että siirry suoraan sisältöön. Myös esimerkiksi lomakkeissa on paljon sellaista koodia, mikä tukee näkövammaista käyttäjää, mutta ei näy meille näkeville”, Vastamäki selittää.

Kun Vastamäeltä kysyy tärkeintä asiaa, mikä pitää digitaalisen tuotteen tai palvelun tuotekehityksessä ottaa huomioon käytettävyyttä ja saavutettavuutta arvioidessa, hän  alleviivaa käyttäjätestaamisen ja validoinnin tekemistä riittävän ajoissa. Apua kannattaa myös kysyä käytettävyys- ja saavutettavuusasiantuntijoilta, sillä se tuo tuotekehitykseen myös kustannustehokkuutta.

LUE LISÄÄ SAAVUTETTAVUUDESTA: Eficoden saavutettavuusopas

KIRJOITTAJA: Minna Kilpeläinen, FM, KM, HIPPA-hankkeen viestintäasiantuntija, freelancer-toimittaja

Maaliskuussa 2020 alkanut koronaepidemia vaikutti Myllypuron seniorikeskuksen toimintaan ja asukkaiden elämään monella tavalla. Helsinkiläisille eläkeläisille ja työttömille suunnatun palvelukeskustoiminnan harrastus- ja ryhmätoiminta sekä kuntosalitoiminta jouduttiin lakkauttamaan. Päivätoiminta, jossa käy viikoittain kerran tai kaksi yhteensä noin 70 asiakasta, suljettiin. Samoin osasto 4:lla olevat lyhytaikaishoidon paikat jouduttiin sulkemaan. Läheisten vierailut asukkaiden luona kiellettiin lukuun ottamatta saattohoidossa olevien asukkaiden luokse kohdistettuja vierailuja. Musiikkiesitykset ja muu livenä tapahtuva kulttuuritoiminta tauotettiin. Myöskään aktiiviset vapaaehtoiset eivät voineet enää vierailla talossa ja osallistua seniorikeskuksen toimintaan. Digitaaliset palvelut ja teknologia antoivat meille mahdollisuuden tuottaa korvaavia palveluja kotona asuville ikäihmisille.

Digitaalisuuden kautta uusia vaihtoehtoja

Henkilökunta otti joustavasti haltuun uusia tehtäviä ja välineitä ja opetteli uusia taitoja. Palvelukeskuksen henkilökuntaa ohjattiin etäryhmien toteuttamiseen ja laitteiden käyttöön varsin nopealla aikataululla. Kuvallisen etäyhteyden välityksellä tuotettiin ketterästi uudenlaista ryhmä- ja harrastetoimintaa aikaisemman etäkuntoutuksen rinnalle. Fysioterapeutit tuottivat kotona asuville asiakkaille mm. mielikuva-, tasapaino-, muisti- ja tuolijumppaa sekä hyvän huomenen jumppahetkiä.

Toimintaterapeutti järjesti osaltaan luontoryhmän ja sosiaalisen peliklubin. Sairaalapappi harjoitteli lähettämään hartauksia etänä, papin porinatuokioita sekä yhteislaulua. Sosiaaliohjaajat ohjasivat etäyhteyden välityksellä runotuokioita, Mielen hyvinvoinnin sytykkeitä -ryhmää sekä sanomalehtikatsausta.  Etäyhteyden välityksellä on myös tanssittu etätanssiryhmässä sekä perjantaidiskossa. Lisäksi tänä syksynä käynnistyi tosimiesten etäryhmä. Päivätoiminnan asiakkaille, joilla oli etälaite kotona, käynnistettiin etäpäivätoimintaa ja uutena palvelumuotona lähdettiin kokeilemaan kaksi kertaa viikossa annettavaa tehostettua etäkuntoutusta.

Etäryhmiin osallistuu tabletin välityksellä 4-6 kotona asuvaa ikäihmistä. Lähettävä laite on Myllypuron seniorikeskuksessa. Koronakevät sai aikaan voimakkaan innostuksen uusien, monipuolisten etäryhmien kehittämiselle ja käyttöönotolle.

Koska asukkaiden ryhmätoiminnot jouduttiin rajoitusten vuoksi lähes tyystin lopettamaan, niiden tilalle kehitettiin uudenlaisia tapoja tuottaa kulttuurielämyksiä. Esimerkiksi keskusradiolähetykset ja virtuaaliset kulttuuritapahtumat toimivat hyvin. Kulttuuri- ja harrastetoimintaa tarjottiin asukkaalle mm. tablettien välityksellä. Myllypuron seniorikeskuksessa tuolloin käyttäjäkokeilussa ollut Hublet-tabletti tuotti laitteen omine toimintoineen sekä netin lähes rajattoman tarjonnan avulla valtavasti iloa asukkaan ja henkilökunnan yhteiseen arkeen.

Yhteydenpitoa etänä

Koronaepidemia muutti myös osastolla asuvien ikäihmisten arkea ja toi haasteita heidän fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakykynsä tukemiseen. Läheisten vierailukielto oli asukkaille ehkä vaikein konkreettinen muutos, jota sekä asukkaiden että heidän läheistensä oli ajoittain vaikea hyväksyä. Vierailuja korvaamaan ja ikävän tunnetta helpottamaan tarvittiin nopeasti uusia keinoja perinteisen puhelimitse tapahtuvan yhteydenpidon rinnalle. 

Yhteydenpidon mahdollisuuksia laajennettiin videopuheluiden, sähköpostin ja pikaviestinnän keinoin. Yksikön laitteisiin oli kuitenkin haasteellista saada sovelluksia, jotka mahdollistivat asukkaiden monipuolisemman yhteydenpidon läheistensä kanssa, sillä useimmilla asukkaista ei ole omia sähköpostiosoitteita, Messengeriä tai Whatsapp-profiilia. Myöskään kaikilla asukkaiden läheisistä ei ollut edellä mainittuja viestintämuotoja käytössään. Kaikille kuitenkin löytyi sopiva keino keskinäiseen yhteydenpitoon. Myös perinteinen kirje ja korttitervehdys ilahduttivat, sähköpostiin lähetetty valokuva hälvensi ikävää ja videopuhelun avulla läheinen ihminen oli ikään kuin melkein tässä vierellä. 

Hoitoneuvottelu, joka järjestetään asukkaan osastolle muuttaessa, on aina ollut tärkeä alkavan yhteistyön muoto, jossa asukas läheisineen keskustelee hoitotiimin kanssa ja suunnittelee yhdessä keinoja asukkaan hyvän ja merkityksellisen elämän mahdollistamiseksi. Tämä neuvottelu muutettiin koronarajoituksien vuoksi etäneuvotteluksi, joka yksinkertaisimmillaan toteutettiin neuvottelemalla puhelimitse kaiutin päällä.

Koko henkilöstö mukaan hienoon digiloikkaan

Digitaalisten alustojen käyttöönotto laajeni koskemaan koko henkilöstöä. Henkilökunnan koulutukset, työryhmät, kokoukset sekä vapaaehtoisten tapaamiset siirtyivät pidettäviksi Teams:in välityksellä. Tästä seurannut työajan säästö on ollut merkittävää. 

Teknologia antoi turvallisen ja ketterän välineen tuottaa uudenlaisia palveluja, mahdollistaa yhteydenpitoa asukkaiden ja heidän läheistensä välillä, sekä tuottaa kattavasti kulttuuripalveluita. Koronaepidemia monenlaisine rajoituksineen on ollut rankkaa asukkaille, asiakkaille, työntekijöille, läheisille ja vapaaehtoisille, mutta digiasioissa onnistuimme ottamaan valtavan loikkauksen eteenpäin!

Kirjoittajat:
Mirja Kiiski, osastonhoitaja, Myllypuron seniorikeskus
Mari Sairanen, johtaja, Myllypuron seniorikeskus

Kuvat:
Sirpa Puusti ja  Noora Vuoripelto, Myllypuron seniorikeskus

Käyttäjälähtöinen tuotekehittäminen ja varsinkin siihen liittyvien eettisten tekijöiden huomiointi on Suomessa vielä muotoutumassa, erityisesti palveluasumisen digitalisaatiossa. Palveluasumisen asukkaat ovat poikkeuksetta haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä, jotka nähdään pikemminkin toisten ihmisten apua ja tukea tarvitsevina käyttäjinä kuin tuotteiden ja palvelujen kehittäjinä. Palveluasumisen työntekijät ovat askeleen edellä, sillä joissakin tilanteissa he ovat päässeet testaamaan ja kokeilemaan erilaisia digitaalisia tuotteita ja palveluja, mutta heidänkin osallistumismahdollisuutensa on yleensä rajautunut lähinnä palautteenantajan rooliksi. Käyttäjälähtöisessä tuotekehityksessä käyttäjien asiantuntijuutta tarvitaan kuitenkin tuotekehitysprosessin eri vaiheissa (Clarkson, Coleman 2015).

Tässä artikkelissa avaamme uusia näkökulmia ja mahdollisuuksia palveluasumisen digitaalisten tuotteiden ja palvelujen kehitykseen eettisesti vakuuttavalla tavalla. Keskeisenä kysymyksenä on: Miten toteuttaa tuote- ja palvelukehitystä eettisesti vakuuttavalla tavalla? Tässä keskustelussa otamme huomioon sekä kehittämisprosessin etiikan että tuotteen eettisyyden. Esitämme ensin mistä tekijöistä koostuu älykkään teknologian käyttäjälähtöinen arvokenttä. Toiseksi kuvaamme käyttäjälähtöisen tuote- ja palvelukehityksen pääkohtien eettisiä tekijöitä perustuen kokemuksiimme HIPPA – Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista digitalisaation avulla -hankkeesta. Lopuksi kokoamme yhteen keskeiset käyttäjälähtöisen tuote- ja palvelukehittämisen-  ja tuotteen/palvelun eettisyyttä vahvistavia tekijöitä.

Älykkään teknologian käyttäjälähtöinen arvokenttä

Palveluasumiseen digitalisaatioon liittyen on Suomessa tunnistettu, että käyttäjien näkökulmasta tärkeitä ominaisuuksia ovat tuotteen ja palvelun muunneltavuus, kodikkuus, turvallisuus ja esteettömyys (kuvio 1). Tuotteen eettisyyden vahvistamisessa on näiden tekijöiden toteutumisen arviointi aiheellista jo kehittämisprosessin alkuvaiheesta lähtien yhdessä käyttäjien kanssa. Tuotteen käytettävyyden vahvistamiseksi edellä mainittuja tekijöitä voidaan arvioida suhteessa siihen, miten hyvin tuote tai palvelu vastaa käyttäjien yksilöllisiin ja yhteisöllisiin odotuksiin sekä siihen, miten se palvelee yksilöllisen valinnanvapauden tai sääntelyn toteuttamista. (Harra, Lintula 2018.)

Älykkään teknologian käyttäjälähtöiseen arvokenttään on tiiivistynyt tuotteen/palvelun eettisyyden näkökulmasta käyttäjän kannalta arvokkaaksi tunnistetut tekijät. Erityisesti etiikan näkökulmasta on tärkeää huomioida käyttäjän valinnanvapaus, joka vahvistaa itsemääräämisoikeutta ja sen kunnioittamista. Tuotteen ja palvelun yksilöllisesti muokattavissa olevien ominaisuuksien avulla voidaan vastata käyttäjän kiinnostukseen ja tarpeisiin. Tällöin eettisesti arvokas tuote/palvelu tarjoaa erilaisille käyttäjille mahdollisuuden toimia, osallistua ja tulla ymmärretyksi. Sääntely puolestaan on sidoksissa yhteisön toimintakulttuuriin ja siinä vallitseviin normeihin, sääntöihin ja toimintatapoihin. Siten se vaikuttaa yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden kokemukseen ja tasapainoon sekä muiden edellä kuvattujen tekijöiden toteutumiseen. (Harra, Lintula 2018.) 

Älykkään teknologian tulee mahdollistaa palveluasumisyksiköissä olevien asukkaiden turvallinen ja merkityksellinen elämä älykkäiden tuotteiden ja palvelujen avulla. Tällöin kehittämisen keskiöön nousevat kehitettävien tuotteiden ja palvelujen käyttäjät itse.

Tuotekehityksen lähtökohtana käyttäjien tarpeet ja odotukset

Käyttäjien tarpeiden ja odotusten selvittelyä voidaan toteuttaa monin eri tavoin. HIPPA-hankkeessa on käyttäjien tarpeiden esiin nostamisessa käytetty muun muassa opiskelijoiden tekemiä haastatteluja ja kartoituksia sekä dialogisia Erätauko-keskusteluja. Tähän tarkoitukseen voidaan käyttää myös tarinankerrontaa sekä erilaisia pelejä, game jameja sekä muita luovia menetelmiä. Myös autenttisten testausympäristöjen tarpeet on otettu huomioon käyttäjien kanssa keskustelemalla. Käyttäjien tarpeiden ja odotusten selvittelyllä voidaaan ehkäistä eriarvoistumista ja syrjäytymistä.

Tuotekehityksen lähtökohtana eivät ole pelkästään tarpeet ja ongelmat. Tuotekehitystä tehdään myös siksi, että sen avulla voidaan luoda ihmisille uusia toimintamahdollisuuksia ja edistää hyvinvointia. Siksi tuotekehittäjien ja koko kehitystiimin mielen tulee olla avoin ja rohkea, ja heillä tulee olla käsitys siitä kenellä on potentiaalista ratkaisua koskevia odotuksia ja kehen ratkaisun seuraukset saattavat vaikuttaa. Kehitystiimin on oltava valppaana ja herkkänä kuulemaan heikkoja signaaleja ja erikoiseltakin kuulostavia ideoita ja odotuksia. Juuri ne voivat johtaa merkittäviin innovaatioihin. 

Hyvä kehitystiimi kuulee käyttäjien ääntä ja kunnioittaa heidän näkökulmiaan, kokemuksiaan ja perustelujaan, vaikka ne eivät olisi yhteneväisiä heidän omien käsitystensä kanssa. Hyvä tuotekehittäjä pystyy asettumaan toisen asemaan ja ottamaan myös huomioon ja puntaroimaan tuotteen tai palvelun ominaisuuksia suhteessa esimerkiksi käyttäjälähtöisen arvokentän tekijöihin: miten tuote tai palvelu on muunneltavissa sekä yksilölliseen että yhteisölliseen käyttöön. Miten tuote istuu erilaisiin ympäristöihin, kenen kaikkien saavutettavissa se on ja onko kenties joitakin käyttäjäryhmiä, joilla voi olla vaikeuksia käyttää sitä.

Pohdittava on myös,  onko tuote turvallinen käyttää myös esimerkiksi tietojen keräämisen suhteen niin, etteivät käyttäjän tiedot leviä ulkopuolisten käyttöön. Lisäksi kehitystiimin on otettava huomioon muunlainen turvallisuus. Tuote ei saisi aiheuttaa käyttäjässään hämmennystä tai pelkoa. Sen sijaan sen tulisi mahdollistaa ja lisätä käyttäjän itsemääräämisoikeuden ja valinnanvapauden toteutumista. Kun em. mainitut asiat on otettu huomioon kehitystyössä, lisäävät ne luottamusta tuotteeseen tai palveluun.

Yhteiskehittely on enemmän kuin yhdessä neuvottelu

Yhteinen suunnittelu, esimerkiksi yhteiskehittelyn keinoin, on mielekäs silloin, kun halutaan tunnistaa konkreettisesti käyttäjän tarpeita, odotuksia ja arvostuksia tai kun halutaan valita ja kehittää tuotteen tai palvelun ominaisuuksia vastaamaan paremmin käyttäjien arvostuksiin ja käytettävyyden vaatimuksiin.  Parhaan mahdollisen ratkaisun löytämiseksi yhteiskehittelyyn tarvitaan fasilitaattorin lisäksi käyttäjiä ja asiantuntijoita sekä yrityksen tuotekehittäjä, joka varsinkin pienemmissä yrityksissä on usein yrittäjä itse. Fasilitaattorin avulla yhteiskehittelyssä jaetaan kokemuksia ja asiantuntijuutta sekä rakennetaan yhdessä monialaista tietoa ja uutta ymmärrystä. Se on etukäteen huolella suunniteltu toteutus, jossa pyritään tarkasti vastaamaan yrityksen tuotekehittelyn tarpeisiin ja luomaan kumppanuutta sekä vastavuoroisuutta eri toimijoiden välille. Fasilitaattori kutsuu osallistujat, huolehtii arvostavasta ilmapiiristä ja pitää huolen siitä, että kaikkia kuullaan ja erilaiset näkökulmat otetaan huomioon.

Yhteiskehittelyssä toteutettu tuotteen/palvelun kehittäminen on eettisesti arvokas toimintatapa. Siinä kehitteillä olevaa palvelua/tuotetta tarkastellaan eri näkökulmista ja laajennetaan omaa ymmärrystään kehittämisen kohteesta. Siten yhteiskehittelyssä kaikki rikastuttavat toistensa ymmärrystä ja oppivat jotain uutta. Yhtäältä käyttäjät ja muut asiantuntijat avartavat ymmärrystä käyttäjien näkökulmasta, tuotteen käyttöympäristöstä sekä käytettävyyteen liittyvistä tekijöistä. Toisaalta yritys auttaa käyttäjiä oivaltamaan tuotteen teknisiä mahdollisuuksia ja siten tunnistamaan myös uusia käyttökohteita. Yhteiskehittely auttaa tarkastelemaan asioita muiden toimijoiden näkökulmista, mikä koetaan usein voimaannuttavaksi ja siten myös eettisesti merkitykselliseksi asiaksi. 

Ratkaisun eettisyyttä voidaan testata monin tavoin

Tuotteen/palvelun eettistä arvokkuutta lisää se, että se on helposti saatavilla, toimiva ja hyödyllinen. Eettisesti arvokas tuote tai palvelu on aina myös yritykselle hyvä käyntikortti. Testauksissa ja käyttäjäkokeiluissa eettisten tekijöiden tulee olla läsnä koko ajan, sillä eri toimijoita koskevat seuraukset ja velvollisuudet ovat eettisen toiminnan arvioinnin näkökulmasta merkittäviä (Rydefelt 2014). Ne on tunnistettava ja huomioitava jo suunnitteluvaiheessa niin yrityksen, testaajien kuin toimintaympäristön näkökulmasta. Tällä minimoidaan esimerkiksi testattavasta tuotteesta tai palvelusta mahdollisesti syntyvät turvallisuusriskit. Testaajien on oltava myös koko ajan tietoisia siitä, mitä tapahtuu ennen testausta, testauksen aikana ja jälkeen.

Jotta kehitteillä olevat ratkaisut helpottaisivat käyttäjien päivittäistä arkea ja vastaisivat heidän odotuksiaan, on testauksessa ja käyttäjäkokeiluissa selvitettävä esimerkiksi tuotteen käytettävyyttä, hyödyllisyyttä ja saavutettavuutta. Näiden tekijöiden huomioonottamisella heti tuotekehitysprosessin alussa voidaan parantaa myös koko prosessin onnistumista. Lisäksi on syytä kiinnittää huomiota käyttäjälähtöisen arvokentän tekijöiden testaukseen käyttäjäkokeilun aikana. Esimerkiksi miten tuote vaikuttaa käyttäjänsä ympäristön kodikkuuteen vai toimiiko se kokonaan huomaamattomasti, miten helposti se on saavutettavissa ja käytettävissä ja miten hyvin se sopii sekä yksityis- että yhteiskäyttöön. 

Kehitettävän tuotteen testaus on osoittautunut monivaiheiseksi prosessiksi. Testausta on tehtävä sekä tekniikan että käytettävyyden osalta ennen kuin se on valmis aidossa toimintaympäristössä toteutettavaan käyttäjäkokeiluun. Tämä on sekä käyttäjien että tuotekehittäjän etu, sillä aidossa toimintaympäristössä olosuhteet muuttuvat ennakoimattomasti ja käyttäjien toimintasuunnitelmat vaihtuvat nopeastikin. Digitaalisten tuotteiden ja palvelujen tekniikan toimivuuden ja turvallisuuden ensimmäiset testaukset on hyvä tehdä digitaalisissa laboratorioissa ja vakioiduissa ympäristöissä. Vasta kun on voitu todeta, että tuote toimii varmasti ja turvallisesti, sille voidaan tehdä käyttäjäkokeiluja ja käytettävyyden testauksia aidoissa ympäristöissä. Aidoissa testausympäristöissä ja ihmisten arjessa käyttäjäkokeilut ja -testaukset tehdään vain käyttöominaisuuksiltaan valmiille tuotteille. Prototyypit on testattava käyttäjillä vain valvotusti ja hallituissa tilanteissa.

Tuotteen käytettävyyttä voidaan testataan vakioiduissa ympäristöissä, esimerkiksi ammattikorkeakoulujen simulaatiotiloissa. Tällöin testaajiksi kutsutaan opiskelijoita tai vapaaehtoisesti testaajaksi ilmoittautuneita henkilöitä, jotka voivat olla myös mahdollisia tuotteen loppukäyttäjiä. Tällöin testausympäristö ja -tilanteet rakennetaan varta vasten vastaamaan mahdollisimman hyvin tuotteen normaaleja käyttöolosuhteita. Toisaalta digitaalisissa laboratorioissa voidaan testata pelkkää tuotteen teknistä toimivuutta, jolloin käyttöolosuhteiden simulointi ei ole välttämätöntä. 

Testaukset ja käyttäjäkokeilut suunnitellaan yhdessä yrityksen ja testauspaikan toimijoiden kanssa. Suunnitelmassa sovitaan testauksen kohteena olevan tuotteen tai palvelun ominaisuudet, laaditaan testaukselle tavoitteet, määritellään testauskysymykset, päätetään aineistonkeruutavat sekä sovitaan testauksen ajankohta ja kesto. Lisäksi valitaan testausympäristö ja vastaavat toimijat ja tunnistetaan potentiaaliset testaajat ja arvioidaan tarvittava testaajien määrä. 

Luvat ja sopimukset varmistavat eettisten periaatteiden toteutumista

Tuote- ja palvelukehityksessä laaditaan erilaisia sopimuksia ja dokumentteja eri osapuolten kanssa ja haetaan lupia viranomaisilta testausten ja käyttäjäkokeilujen toteuttamiseen. Nämä ohjaavat eri osapuolia rakentamaan yhteistyötä ja toimimaan eettisesti vakaalla pohjalla.
Tutkimusluvan saaminen on edellytys tuote- ja palvelukehityksen aloittamiselle kaupungin organisaatiossa ja se haetaan kyseiseltä kaupungilta. Mikäli kyseessä on terveydenhoitoon liittyvä tuote tai palvelu, haetaan lupa kyseisen sairaanhoitopiirin eettiseltä toimikunnalta (Alueelliset eettiset toimikunnat). Lisäksi yritys hankkii terveydenhoitoon liittyvän tuotteen testaukselle luvan Valviralta. Tutkimuslupalomakkeen liitteeksi vaaditaan kehittämis- tai tutkimussuunnitelman lisäksi tiedote testauksesta/käyttäjäkokeilusta sekä suostumuslomake.

1. Testaajat 

Testaajien valintaan ja osallistumiseen liittyy eettisiä tekijöitä. Testaajat ilmaisevat  halukkuutensa, vapaehtoisuutensa ja kykenevyytensä testaukseen osallistumisesta suostumuslomakkeella. Myös yrityksen on jo suunnitteluvaiheessa tunnistettava, kenen kanssa tuotetta tai palvelua halutaan testata.Testaajille kerrotaan, että he eivät ole testauksen kohteena, vaan kyseessä on esimerkiksi tuotteen tai palvelun toimivuuden testaus. Lisäksi painotetaan, että kaikenlainen palaute, havainnot ja kokemukset testauksen aikana auttavat kehittämään tuotetta käyttäjäystävällisemmäksi. 

Käyttäjille tulee aina antaa tietoa testattavana olevasta tuotteesta tai palvelusta sekä testauksen toteutuksesta ja tarkoituksesta esimerkiksi perehdytyksen ja kirjallisen tiedotteen avulla. Testaajien vapaaehtoinen ja tietoinen osallistuminen testaukseen ja käyttäjäkokeiluun varmistetaan kirjallisen suostumuksen avulla. Suostumuksessa on tärkeää tuoda esille, että testaus on osallistujille täysin vapaaehtoista ja että testaus on mahdollista keskeyttää koska tahansa syytä ilmoittamatta. Testaajilla on oltava mahdollisuus tarvittaessa testauksen tai käyttäjäkokeilun kuluessa kysyä lisätietoja. Apua ja tukea on oltava saatavilla mahdollisissa ongelmatilanteissa. Testaajaa ei jätetä yksin. 

2. Käyttäjäkokeilujen ympäristöt

Jos käyttäjäkokeilu tehdään asumispalvelua tarjoavassa ympäristössä tai korkeakoulussa, tarvitaan kyseiseltä organisaatiolta lupa testauksen toteutukselle. Kaikkia osapuolia on aina informoitava sekä suullisesti että kirjallisesti tiedotteen avulla. Kirjallinen suostumus pyydetään sekä testausta toteuttavilta työntekijöiltä että siihen osallistuvilta testaajilta. Tarvittaessa suostumuksen allekirjoittaa testaajan edunvalvoja. Osallistujille tarjotaan aina riittävä koulutus tuotteen tai palvelun käyttöön ja testauksen toteutukseen.  

Autenttisessa testausympäristössä, kuten palveluasumisyksikössä, on otettava huomioon sen toimintakulttuuri, jota on syytä kunnioittaa. Tuote- tai palvelutestauksen tarkoituksena ei ole muuttaa testausympäristön toimintaa ja käytänteitä. Kun tuotteita tai palveluja kokeillaan testaajien kodeissa, on tarpeen informoida etukäteen myös testaajan omaisia, läheisiä tai huoltajia tulevasta kokeilusta. Myös kotona tapahtuvaan testaukseen tarvitaan asukkaan kirjallinen suostumus. Toisen henkilön kotiin mentäessä on aina huolehdittava hänen yksityisyytensä ja itsemääräämisoikeutensa kunnioittamisesta.

3. Tietosuoja

Kehitystoiminta edellyttää tietosuojaselosteen laatimista. Tietosuojaselosteessa kuvataan, miten kehitystoimintaan osallistuvien henkilötietoja käsitellään, ja että tietoja käsitellään tietosuojalainsäädännön mukaisesti. Kuvaamisessa ja videoinnissa on kyse henkilötietojen keräämisestä. Kuvaustilanteista pyydetään erikseen kuvausluvat ja kerrotaan, mihin kuvattua materiaalia tullaan käyttämään. Tietosuojaselosteesta informoidaan kehitystoimintaan osallistuvia henkilöitä. (Tietosuojaseloste, 2018).

Kaikki kehittämisen aikana kerätty materiaali (esimerkiksi palautteet sekä haastattelu- ja  havaintomateriaali) kerätään ja käsitellään nimettöminä niin, ettei yksittäistä ihmistä voi tunnistaa. Yhteistyöyritykselle annetaan testaajien henkilötietoja vain, mikäli se on täysin välttämätöntä kehittämistyön kannalta. Tällöin testaajat antavat erikseen luvan tietojensa luovuttamiselle yrityksen käyttöön tuotteen tai palvelun kehittämistyön tarpeisiin. Tarvittaessa yritys voi pyytää testaajilta salassapitosopimuksen. 

4. Allekirjoitukset

Sopimuksia ja muita dokumentteja laadittaessa on selvitettävä kenellä on oikeus ja velvollisuus allekirjoittaa kyseinen dokumentti. Sopimuksissa on varmistettava ja aukikirjoitettava osapuolten oikeudet ja velvollisuudet sekä tunnistettava ja määriteltävä mahdolliset sopimusrikkomusten seuraukset. Tämä on tärkeätä siksi, että aina tiedetään, kuka on vastuussa mistäkin ja kenen puoleen tarvittaessa voi kääntyä. Testaustoiminnan oikeuksien ja velvollisuuksien määrittelyssä on aina kysymys etiikasta.

Eettisyyden vahvistaminen tuote- ja palvelukehityksessä

Tuotteen ja palvelun eettisyyden vahvistamiseksi kehittäjien on koko ajan arvioitava millaisia toimia ja toimintatapoja käytetään kehittämistyön aikana ja millaisiin toivottuihin ja mahdollisiin seurauksiin ratkaisu saattaa johtaa. Tuotteiden ja palveluiden eettisyydellä on merkitystä myös markkinoinnin edistämisessä yrityksen kasvu- ja kehityspyrkimyksissä. Kehittäjien on siis oltava jatkuvasti valmiina kysymään ja vastaamaan siihen, toimimmeko eettisesti oikein vai väärin ja millaisia seurauksia kehitetyillä ratkaisuilla on. Ratkaisun eettisyyttä vahvistavia valintoja voidaan tehdä kehitysprosessin eri vaiheissa ja siinä voidaan hyödyntää jo olemassaolevia välineitä. 

Esimerkiksi älykkään teknologian käyttäjälähtöinen arvokenttä (Harra, Lintula 2018) antaa hyvän lähtökohdan kehitettävän ratkaisun eettisten tekijöiden tarkastelulle. Arvokentän avulla ratkaisua ja sen toivottuja ja mahdollisia seurauksia voidaan tarkastella yksilön, yhteisön, valinnanvapauden ja sääntelyn näkökulmista. Toiseksi se auttaa ottamaan huomioon myös ratkaisujen vaikutukset turvallisuuden, kodikkuuden, muunneltavuuden ja saavutettavuuden toteutumisen sekä niiden lisäämisen mahdollistamisen.  

Kun arvioidaan yrityksen tuotteen tai palvelun eettisyyttä kestävän kehityksen näkökulmasta, on tarkasteltava ratkaisua laajemmin ja otettava huomioon myös sen käyttöympäristön poliittiset, ekonomiset, sosiaaliset, teknologiset ja ekologiset tekijät (Peste-analyysi, Lempinen 2019). Tällöin siis kyse ei ole vain ratkaisusta ja sen eettisyydestä, vaan myös sen ympäristön eettisyydestä, jota palvelemaan ratkaisu kehitetään. Kyse on siis siitä, millaista maailmaa haluamme olla tuote- ja palvelukehityksellä rakentamassa.

Eettiset tekijät ovat läsnä koko kehitysprosessin ajan käyttäjien, testaajien ja yrityksen oikeuksien, velvollisuuksien ja seurausten näkökulmasta. Kehitysprosessin suunnitteluvaiheessa laaditut sopimukset ja dokumentit auttavat eri osapuolia toimimaan yhteisesti sovitulla tavalla ja eettisesti vakaalta pohjalta. Käyttäjälähtöisessä yhteiskehittelyssä kuin myös testauksissa ja käyttäjäkokeiluissa korostuvat testauksiin osallistuvien valinnan vapaus ja itsemääräämisoikeus, joita on kunnioitettava. Eettisesti vakuuttava tuote on siis kehitetty oikein ja se tuottaa lisäarvoa käyttäjän hyvälle elämälle ja yritykselle sekä ympäristön kestävälle kehitykselle.

Kirjoittajat

Toini Harra on koulutukseltaan toimintaterapeutti, FL ja YTT. Hän työskentelee yliopettajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa hyvinvoinnin osaamisalueella ja projektipäällikkönä HIPPA – Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista digitalisaation avulla -hankkeessa sekä asiantuntijana useissa kansainvälisissä hankkeissa.

Suvi Hagström on koulutukseltaan diplomi-insinööri, fysioterapeutti amk ja LitM. Hän työskentelee projektikoordinaattorina Tampereen ammattikorkeakoulun TKI-palveluissa. HIPPA – Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista digitalisaation avulla -hankkeessa hän on Tampereen osahankkeen projektikoordinaattori.

Leila Lintula on koulutukseltaan toimintaterapeutti ja THM. Hän työskentelee lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulun hyvinvoinnin osaamisalueella ja asiantuntijana HIPPA – Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista digitalisaation avulla -hankkeessa.

Lähteet

Alueelliset eettiset toimikunnat. Valtakunnallinen lääketieteellinen tutkimuseettinen toimikunta. Tutkija.fi -sivusto. Luettavissa:  https://tukija.fi/alueelliset-eettiset-toimikunnat 

Clarkson P. J ja Coleman R. 2015. History of Inclusive Design in the UK

Applied Ergonomics 46 (2015) 235-247.

Harra, T ja Lintula, L. 2018. Käyttäjälähtöisyys älykkään palveluasumisen kehittämisessä. Metropolia Ammattikorkeakoulu. AATOS julkaisusarja 21/2018. Luettavissa: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/152144/AATOS_21_2018_harra_lintula.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Hippa -Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista digitalisaation avulla. Luettavissa: https://hippa.metropolia.fi/ 

Lempinen, J. 2019. Skenaariot videotuotantoyrityksen yritysstrategiatyön tueksi Value Creativen videotuotantoliiketoiminnan kehitys vuoteen 2030 mennessä. Opinnäytetyö, Yrittäjyyden ja tiimijohtamisen tutkinto-ohjelma. Tampereen ammattikorkeakoulu. Luettavissa: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/262391/Lempinen_Jyri.pdf?sequence=1&isAllowed=y 

Rydefelt, H. 2014. Oikean ja väärän teoriat. Etiikka.fi. Luettavissa: https://etiikka.fi/teoria/oikean-ja-vaaran-teoriat/

Tietosuojaseloste. 2018. Tietosuoja-asetus ei edellytä entisen kaltaista rekisteri- tai tietosuojaselostetta. Uutinen 22.5.2018. Tietosuojavaltuutetun toimisto. Luettavissa: https://tietosuoja.fi/-/tietosuoja-asetus-ei-edellyta-entisen-kaltaista-rekisteri-tai-tietosuojaselostetta

Senioreiden kotijumppavalmennus oli koronakevään 2020 ketterän yhteistyön tulos. Koronaepidemia vaikutti erityisesti yli 70-vuotiaiden normaaliin elämään voimakkaasti. He joutuivat karanteeninomaisiin olosuhteisiin koteihinsa ja kaikki ulkopuolisten järjestämät harrastukset ja sosiaaliset kontaktit jäivät tauolle. Tilanteen takia  ikääntyneiden liikunnan harrastaminen ja fyysisten toimintakyvyn harjoitteet olivat vaarassa jäädä vähemmälle. Pilotin idea syntyi tästä tarpeesta ja näistä lähtökohdista.  HIPPA-hankkeessa Tampereella oli jo ennen epidemian aiheuttamia rajoituksia aloitettu yhteistyökeskustelut lempääläisen Healthfactory Oy:n kanssa. Yrityksen tuotteina ovat SYKE Tribe –tuotemerkin alla erilaiset etävalmennukset ja –ohjelmat. Kohderyhmänä näissä ovat erityisesti nuoret aikuiset. Yritys oli kiinnostunut laajentamaan kohderyhmäänsä ikääntyneiden suuntaan ja tästä lähtökohdasta aloitettiin keskustelut Hipan hankehenkilöiden kanssa.

Suunnittelu karanteenissa olevien ikäihmisten aktivoimiseksi lähti käyntiin nopealla ja ketterällä aikataululla ja tuloksena syntyi Senioreiden kotijumppavalmennus –etätoteutus. Valmennus oli viiden viikon kestoinen mobiililaitteella tai tietokoneella toimiva jumppaohjelma. Valmennusohjelman sisällön käytännön toteutukseen saatiin TAMKista mukaan kolme fysioterapeuttiopiskelijaa, jotka suorittivat näin projektiopintojaan ohjaavan opettajansa ja hankkeen henkilöstön ohjauksessa. Opiskelijat Sonja Arminen, Kiia Arsiola ja Hanna Mikkolainen suunnittelivat ja videoivat valmennusten harjoitteet. Fysioterapiaopettajina mukana olivat Ilkka Piiroinen ja Laura Hilden.

Joka päivälle oli oma ohjelmansa. Valmennusohjelman tekninen toteutus oli Syke Triben vastuulla ja toimitusjohtaja Terhi Immonen oli aktiivisesti mukana pilotin suunnittelussa ja toteutuksessa. Hipasta Tarja Heinonen ja Suvi Hagström koordinoivat ja organisoivat pilotin toteutuksen. Valmennuksen ajankohta oli 18.5.-21.6.2020.

Pilottitoteutuksen kokonaistavoitteena oli kerätä palautetta ikääntyneille suunnatun verkossa toteutetun kotijumppavalmennuksen kokemuksista aidoilta loppukäyttäjiltä. Yritys toivoi saavansa tietoa, miten mobiilisti tapahtuva etävalmennus soveltuu ikääntyneille, minkä tyyppiset sisällöt kiinnostavat kohderyhmää ja miten ikääntyneet kokevat mobiilisovelluksen käytettävyyden ja onko heillä siihen kehittämisajatuksia.

Osallistujia ympäri Suomea

Osallistujien rekrytointia varten laadittiin kutsukirje, jota jaettiin projektiin osallistuvien henkilöiden omissa verkostoissa maantieteellisesti laajalle alueelle. Osallistujia olikin eri puolelta Suomea, mm. Tampereelta, Kangasalta, Oulusta, Porista ja Helsingistä. Pilotin päättyessä loppuhaastatteluun vastasi 22 osallistujaa. Heistä 19 oli naista ja 3 miestä. Osallistujat olivat iältään 70-84-vuotiaita keskiarvon ollessa 74,1 vuotta. Aikaisempaa teknologian (tietokone, tabletti, älypuhelin) käyttökokemusta osallistujilla oli lähes kaikilla. Ainoastaan yksi vastaaja kertoi, että ei ollut juurikaan käyttänyt teknologiaa aikaisemmin. Pari heistä käytti ahkerasti myös mm. Teamsia yhteydenpitoon koronaepidemian johdosta. Monelle tietokoneen käyttö oli tullut tutuksi työelämässä. Osallistujat käyttivät valmennussovellusta omilla laitteillaan; tietokoneella, älypuhelimella tai tabletilla.

Pilotin viimeisellä viikolla toteutetun loppuhaastattelun lisäksi palautetta ja kokemuksia kerättiin osallistujilta koko pilotin ajan. Aivan pilotin alussa kaikkiin osallistujiin otettiin henkilökohtaisesti yhteyttä puhelimitse. Osallistujat jaettiin kolmeen ryhmään ja pilotin kuluessa opiskelijat pitivät yhteyttä kuhunkin osallistujaan heidän haluamallaan tavalla, kerran viikossa tai vasta pilotin päättyessä. Pilotin kuluessa osallistujilta kysyttiin mm. kuinka harjoittelu on sujunut ja miten muutoin on jaksanut poikkeustilanteen aikana. Mahdollista oli myös saada etäohjausta harjoitteiden suorituksiin, jos niissä oli ollut hankaluutta. 

Jo aikaisemmissa HIPPA-hankkeen testauksissa on todettu, että huolellinen suunnittelu ja tuotteen tai palvelun käyttöönotto varmistaa onnistuneen testausprosessin. Tämä kävi toteen myös tällä kertaa. Pilotin huolellisen kokonaissuunnittelun ja hankehenkilöstön koordinoinnin lisäksi opiskelijat suunnittelivat jumpat huolella ja kohderyhmän lähtökohdista. Toimintakyvyn eri asteet otettiin huomioon mahdollistaen liikkeiden tekemisen joko seisten tai istuen. Yhteinen tavoite eri osapuolten kesken myös motivoi onnistuneeseen toteutukseen.

Opiskelijoille projekti oli opettavainen ja mielenkiintoinen kokemus. Yhteistyö monen eri tahon kanssa opetti paljon uutta. Aikaisempi kokemus ikäihmisten kanssa toimimisesta ja jumppien ohjaamisesta oli nyt sovellettava etätoteutukseen. Haasteena alussa oli videoiden kuvaaminen, sillä kenelläkään heistä ei ollut kokemusta jumppavideoiden kuvaamisesta. Koronatilanteen takia videot kuvattiin kunkin omassa kodissa kännykkäkameroilla. Kuvaustilan järjestelyt vaativat näin järjestelyitä. Tarkka kuvaussuunnitelma ja videoiden käsikirjoittaminen helpottivat jumppien yhtenäistä ilmettä ja selkeitä ohjeita, joista osallistujat antoivatkin hyvää palautetta. Ikääntyneille pyrittiin tarjoamaan lähtökohtaisesti turvallisia, matalan kynnyksen jumppia, joista tulee hyvä mieli. 

Mitä jumppavalmennus antoi osallistujille?

Seniorit kokivat, että valmennuksella oli ollut positiivinen vaikutus vointiin. Vastauksissa nousi erityisesti esiin mahdollisuus tehdä jumppaa kotona ja oman aikataulun mukaan. Lisäksi säännöllisyys ja jokapäiväisyys nähtiin motivoivina tekijöinä. Ohjaajilla oli myös selkeästi motivoivaa vaikutusta. Korona vaikutti myös jumppamotivaatioon, koska muut liikkumismahdollisuudet olivat vähissä. Sovelluksen muistutukset koettiin kannustavina, syntyi ”positiivinen velvollisuuden tunne”. Koska jumppien kesto oli osallistujien mielestä hyvin mitoitettu, niitä oli mukava tehdä päivittäin. Jumpat eivät olleet liian pitkiä.

”Liike teki hyvää.”

Valmennus lisäsi myös tavoitteellista liikkumista ja olipa siitä ollut hyötyä myös ajokorttitarkastuksessa, kun fyysinen kunto oli parantunut. Eräs osallistuja oli odottanut joka päivä, että saa alkaa tekemään jumppaaa. Äänellä ohjatut videot nähtiin mainioina.

”Innosti, että mikäs ohjelma tänään on.”

Pilottiin osallistuneet suosittelisivat jumppasovellusta ehdottomasti muillekin ikäihmisille. Erityisesti henkilöille, jotka eivät muuten harrasta paljoa liikuntaa ja jotka pysyttelevät kotioloissa. Vastaavaa ohjelmaa suositeltiin myös työikäisille. Teknologian käyttökokemuksen mainittiin auttavan sovelluksen käytössä.

”Erityisesti kaikki venytykset hyviä. Ikäiseni helposti jymähtävät paikalleen.”

“Sisältöä elämään.”

”Paljon kiitoksia, todella virkistävää. Tuli merkattua muitakin asioita mitä päivän aikana tekee.”

Opiskelijoiden yhteydenpitoa kiiteltiin. Opiskelijoiden ystävällisyys, kannustavuus ja hienotunteisuus koettiin myönteisenä. Joillekin yhteydenpito toi helpotusta yksinäisyyteen. Osa taas ei kokenut tarvitsevansa yhteydenpitoa pilotin aikana, vaan tuki pilotin alkaessa oli riittävä. Alussa joillakin oli teknisiä haasteita, mutta kaiken kaikkiaan sovellusta pidettiin helppokäyttöisenä. Haastavinta oli esitietolomakkeen täyttäminen, mutta siitäkin selvittiin projektihenkilöstön, opiskelijoiden ja yrityksen tuen turvin.

”Koronatilanteen takia jokainen viesti ja yhteydenotto virkisti ja vauhditti menoa.”

Yritys oli erittäin tyytyväinen äärimmäisen jouhevasta yhteistyöstä ja nopeasta konseptin kokeilusta. TAMKin projektihenkilöt saivat kiitosta sujuvasta kommunikoinnista ja siitä, että yritys sai tilaa toteuttaa itseään. Yritykselle oli myös erittäin positiivinen yllätys miten helposti ja hienosti myös TAMK:n fysioterapeuttiopiskelijat ottivat oman osuuden kokeilusta vastaan. Työskentely heidän kanssaan oli helppoa ja vaivatonta.

”Tällaiset asiat eivät ole aina itsestäänselvyyksiä digitaalisia palveluita tuottaessa, varsinkin kun mukana on useampi taho ja toimija. Tässä oli ns. startup-meininkiä eli tuottavaa tehokasta tekemistä. Tämä oli loistava kokeilu, missä sai purettua monia olettamuksia mm. senioreiden osaamisen tason liittyen mobiilisovellusten käyttöön sekä omaehtoiseen tekemiseen.”

Etäjumppavalmennuksesta Hyvinvoinnin avaimiin

Jatkumona Senioreiden kotijumppavalmennukselle toteutimme alkusyksyllä senioreille neljän kerran Hyvinvoinnin avaimet –etätapaamissarjan. Toteutuksessa oli mukana kaksi Metropolian geronomiopiskelijaa, Johanna Huiko-Lahtinen ja Nina Lähteenmäki. He suunnittelivat Hyvinvoinnin avaimet –sarjan ja käytännössä toteuttivat sen Teamsissa. Toteutuksen organisoinnista ja ohjauksesta vastasivat HIPPA-hankkeesta Tarja Heinonen ja Suvi Hagström. Hyvinvoinnin avaimet –etätoteutusta tarjottiin Senioreiden kotijumppavalmennukseen ilmoittautuneille henkilöille ikään kuin jatkumona hyvinvoinnin teemoihin. Hyvinvoinnin avaimissa pureuduttiin seuraaviin aiheisiin: aivoterveys, mielen terveys ja ravitsemus. Lisäksi neljännellä kerralla käytiin läpi mahdollisia kysymyksiä ja kerrattiin aikaisempien tapaamisien aiheita. Tapaamiskerroilla sisältöinä oli johdatus päivän aiheeseen sekä tietoa siitä, vastavuoroista keskustelua osallistujien kanssa, vinkkejä ja neuvoja sekä harjoituksia. Osallistujat olivat kiitettävän aktiivisia. Tapaamisiin varattu aika ei meinannut riittää virkeän keskustelun takia. Osallistujia oli kahdeksan eri puolilta Suomea, heidän joukossa yksi pariskunta.

Johanna ja Nina lähettivät joka tapaamiskerran jälkeen osallistujille sähköpostilla teoriaosuutensa katsottavaksi uudelleen ja sen mukana muuta sillä kerralla käsiteltyä materiaalia ja harjoituksia. Samalla he tsemppasivat osallistujia. Osallistujilla oli mahdollisuus esittää kysymyksiä käsitellystä aiheesta ja myös etukäteen lähettää kysymyksiä seuraavan viikon teemaan.

Osallistujat antoivat toteutuksesta erittäin hyvää palautetta. Toteutus oli ollut mielekäs ja sisältö hyödyllistä. Hyvinvoinnin avainten koettiin lisänneen osallistujien hyvinvointia ja myös motivaatiota omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen.

”Onnistuitte kympin arvoisesti. Kiitos. Meille ei uusia asioita tullut, mutta teki hyvää kerrata aivoterveyttä. Kiitos. Ja tämmöinen etäjuttu oli uusi, hieno kokemus. Olen iloinen, että sain olla mukana.”

”Iso kiitos tästä! Olen tyytyväinen lähdettyäni mukaan ja olen kertonut tästä muillekin. Ajankohta tosi hyvä näin korona-aikaan.”

Etätoteutuksesta saatiin loistavaa kokemusta

Teams-yhteyksissä oli jonkin verran teknisiä haasteita, mutta kokonaisuutena etätoteutus onnistui hienosti. Kokemus oli uusi niin opiskelijoille ohjaajina kuin varmasti myös senioreillekin. Tämä antoi rohkaisua vastaavien etätapaamisten ja –toteutusten järjestämiseen myös tulevaisuuteen. Näinkin on mahdollista tuoda sisältöä ja sosiaalisia kontakteja ikäihmisten päivään.

Opiskelijoille Hyvinvoinnin avaimet oli mielenkiintoinen oppimisprojekti, koska he eivät olleet aikaisemmin pitäneet tapaamisia etänä senioreille. Etukäteen hieman mietitytti, kuinka seniorit hallitsevat toteutuksen vaatiman teknologian. Toteutuksen suunnittelussa pitikin ottaa huomioon, että tapaamisten sisältö ja materiaalit olisi helppo ottaa käyttöön. Myönteisenä yllätyksenä tulikin, kuinka nykypäivän seniorit ovat ottaneet digiloikan yhdessä muun yhteiskunnan mukana. Monelle etätapaamiseen osallistuneille etäpalvelun käyttö olikin jo tuttua, ja heille joille se ei ollut, oppiminen tapahtui nopeasti. Nykypäivän seniorit ovat aktiivisia ja tässä ajassa eläviä. Heidän tietotaitonsa ovat mahtavat. 

”Opiskelijoina oli hieno päästä luomaan ja kokeilemaan erilaista etävalmennusta. Vaikka tapaamiset suoritettiin etänä, tulivat osallistujat kuitenkin tutuksi ja yhteishenki oli loistava. Tässähän myös seniorit saivat samalla sosiaalista vuorovaikutusta muiden ikätovereidensa kanssa. Oli hienoa olla mukana kehittämässä jotakin uutta, sellaista joka on tarkoitettu juuri vuoden 2020 senioreille.”

Kirjoittajat:
Suvi Hagström, DI, fysioterapeutti AMK, LitM, projektikoordinaattori, TAMK/TKI-palvelut

Tarja Heinonen, TtM, fysioterapeutti, TtT tohtoriopiskelija, Kehittämispäällikkö, TAMK/TKI-palvelut

Kuvat: SykeTribe, Johanna Huiko-Lahtinen, Nina Lähteenmäki

Kun yrityksen liikeidea on kirkas ja arvolupaus selkeä päästään paketoimaan myytävää tuotetta. Paketointi tarkoittaa tässä yhteydessä tuotteen tai palvelun tuotteistamista, johon kuuluu mm. nimeäminen, markkinointi, hinnoittelu, ostopolun määrittely ja tuotekuvaus. Tämän työvaiheen tarkoitus on auttaa yritystä myymään ja asiakasta ostamaan tuote tai palvelu. Selkeä paketointi luo yrityksestä ammattimaista ja luotettavaa mielikuvaa ja helpottaa ostopäätöksen tekemistä.

Paketoinnissakin, kuten muussa liiketoiminnan kehittämisessä, tulee säilyttää asiakkaan näkökulma. Olennaista on varmistua, että valittu paketointi on liiketaloudellisten faktojen puitteissa asiakkaalle paras ja houkuttelevin, ei yritykselle. Tiedonkeruu kohderyhmän asiakkaista on tärkeä työvaihe paketointiprosessissa.

Asiakkaan ymmärtäminen ja tiedonkeruu

Design etnografian, palveluliiketoiminnan ja palvelumuotoilun  asiantuntija, sarjayrittäjä Anna Sutherland Kolmas Persoona Oy:stä oli mukana valmentamassa HIPPA-hankkeen yrityksiä kaupallistamisen työpajoissa vuodenvaihteessa 2019-2020. Hän kannustaa ymmärtämään asiakasta ilman kiiltokuva-ajatusta.

”Tutkikaa uteliaasti asiakkaan arkea. Käyttäkää empatiaa ymmärtääksenne, kuka asiakas oikeasti on ja minkä ongelman hän arjessaan toivoo ratkaistavan”, Sutherland sanoi. 

Tiedonkeruuta voi tehdä tavallisilla haastattelun ja tarkkailun menetelmillä. Havainnot kannattaa tiivistää helppolukuiseen ja hyödynnettävään muotoon. Yksi yleisimpiä apukeinoja asiakasymmärryksen lisäämiseen kehitystyössä on kuvitteellisten, mutta kerättyyn tietoon pohjautuvien käyttäjäprofiilien ja persoonien luominen. Tällä tarkoitetaan havainnollistavia kuvauksia tuotteen potentiaalisista käyttäjistä. Profiilin voi kuvata esimerkiksi määrittelemällä käyttäjän iän, sukupuolen, persoonallisuuden, kiinnostuksen kohteiden, elämäntyylin, taitojen ja käyttäytymisen. Yleensä profiilille valitaan visuaalinen hahmo ja se nimetään, jotta syntyy mahdollisimman aito vaikutelma.

Asiakaspolkukartta havainnollistaa asiakkaan kokemusta

Asiakaspolku tarkoittaa kaikkia kohtaamisia ja päätöksiä, joita asiakkaat tekevät, kun he etsivät, tutkivat, arvioivat ja käyttävät tuotettasi tai palveluasi. Teea Mäkelä, tuotteistamisen asiantuntija ja yrittäjä Insightia Oy yrityksestä kuvaa asiakaspolusta piirrettävää karttaa seuraavasti: 

”Asiakaspolkukartta on asiakkaan näkökulmasta laadittu visuaalinen tiivistys asiakaskokemuksesta. Sen piirtäminen auttaa yritystä hahmottamaan toimintaansa asiakkaan näkökulmasta alusta loppuun asti. Parhaassa tapauksessa matka muodostaa yhtenäisen viestinnän sillan, jota pitkin asiakkaan on helppo kulkea tiedon etsimisestä ostopäätöksen tekemiseen, tuotteen tai palvelun ostamiseen sekä tuotteen tai palvelun käyttämiseen – unohtamatta mahdollisten ongelmatilanteiden myöhempää hoitoa.”

Toimiva asiakaspolku johtaa menestyksekkääseen myyntiin sekä tyytyväisiin asiakkaisiin, jotka haluavat ostaa yritykseltäsi uudestaan ja suosittelevat sitä myös muille. Alla on Mäkelän käyttämä esimerkkikuva asiakaspolun visualisoimisesta. Jokaisessa polulla tapahtuvassa kohtaamisessa tuotteen tai palvelun tulee olla selkeästi kuvattu eli paketoitu johdattaen asiakasta siirtymään kuvitteellisella sillalla seuraavaan päätöskohtaan, esimerkiksi harkinta-vaiheesta ostopäätökseen.

Käytännön vinkkejä tuotteen ja palvelun paketointiin

Kun tuotteen paketointiin liittyvät elementit kuten nimi, hinta, tuotekuvaus, ostopaikka ja –tapa on määritelty, kannattaa paketti testata potentiaalisiin asiakkaisiin kuuluvilla henkilöillä. Testauksella selvitetään mm. millaisen ensivaikutelman markkinointimateriaali tuottaa, selviävätkö asiakkaita kiinnostavat yksityiskohdat materiaalista, millaisia tunteita herää ja onko hinta kohdallaan. Lisäksi kerätään talteen kehittämisehdotukset.

Uuden tuotteen tai palvelun hinnoittelu on vaativa työvaihe. Hinnan määrittäminen voi lähteä tuotantokustannuksista käsin, mutta monen palvelun kohdalla se ei ole kestävin tapa. Elina Merviön kirjoittamassa  artikkelissa Asiakasymmärryksestä arvon luomiseen on kuvattu, kuinka asiakas kokee sitä enemmän arvoa, mitä suurempi on maksetun hinnan ja koetun hyödyn välinen erotus. Hinnoittelun tulisi siis perustua tuotettuun arvoon, jonka perustana on asiakkaan kokema hyöty. Tämä kokemus on hyvin yksilöllinen: Voisiko käyttäjäprofiileja luodessa huomioida hyödyn kokemuksen eli asian tärkeyden eri käyttäjille? Hinta vaikuttaa laatumielikuvaan eli liian halvalla ei tästäkään syystä kannata tuotettaan myydä.

Brändin rakentaminen edistää tuotteen tai palvelun tunnettuutta ja pyrkii lisäämään myyntiä. Kun paketoit tuotetta, on hyvä ajatella millaista mielikuvaa paketin eri elementit viestivät ja osoittavathan ne varmasti samaan suuntaan. Onhan viestin tyyli yhdenmukainen myytävän palvelun tai tuotteen kanssa? Brändin rakentaminen ei ole vain isojen yritysten toimintaa, vaan jokaisen yrityksen markkinoinnin työkalu.

Kirjoittaja:
Marika Vuorenmaa, KTM, Y-kampuksen tiimipäällikkö, TAMK

Idea on alku kehittämiselle ja innostukselle. Se voi johtaa yrityksen perustamiseen tai olemassa olevan toiminnan laajentumiseen, uuteen liiketoimintamalliin, kansainvälistymiseen ja suureen seikkailuun! Mielikuvitus lähtee laukalle ja ideaan rakastuu. Menestymisen edellytyksenä kuitenkin on kirkas visio, jota tavoitellaan systemaattisesti. Siksi kannattaa jarruttaa ja käyttää aikaa liikeidean kirkastamiseen ja kokonaisuuden ajatteluun. Voit aloittaa kysymällä ”Miksi yrityksesi on olemassa?”.

On helpompaa kuvata yrityksen tuotetta tai palvelua eli vastata kysymykseen mitä yrityksesi tekee kuin ytimekkäästi kertoa, miksi se sitä tekee. Uuden kehittämishankkeen kohdalla on iso todennäköisyys, että tuote muotoutuu asiakastarpeen tai markkinatilanteen vuoksi, siksi pysyvämpänä tienviittana tekemisen suunnalle toimii miksi-kysymys. Yritys on myös asiakkaiden silmissä kiinnostavampi, kun sillä on itseään suurempi tarkoitus ja se uskoo pystyvänsä vaikuttamaan asioihin.  

Kirkastamisen työkaluna Impact Canvas

Impact Canvas -työkalu soveltuu oman liikeidean arviointiin ja kehittämiseen.  Myös valmentajat ja asiantuntijat voivat soveltaa työkalua asiakkaan yritysideaa sparraillessaan. Impact Canvasin vahvuus on laaja-alainen kysymyspatteristo, jonka avulla käyttäjä voi rakentaa kokonaisvaltaisen näkemyksen omasta ideastaan. Työkalu osoittaa, mitkä asiat on jo hyvin mietitty ja mihin tarvitsee vielä tehdä kirkastustyötä.  Pohdinnan tuloksena työkalun käyttäjä voi rakentaa yritykselleen konkreettista To do –listaa ja etenemissuunnitelmaa.

Katso lyhyt esittelyvideo Impact Canvasista:

Impact Canvasin voit ladata täältä.

Kaiken keskellä on visio

Impact Canvasin tekeminen alkaa liiketoiminnan visiosta: työkalun keskellä on kysymyksiä kuten “Mitä maailmasta puuttuisi jos tätä liikeideaa ei olisi?” tai “Miten ideasi liittyy yhteiskunnan vallitseviin haasteisiin?”. Tarkoitus on pohtia syytä olla olemassa ja toiminnan tarkoitusta. Vasta kun tämä juurisyy olla olemassa, ideaa on mahdollista jalostaa oikeaan suuntaan. Jalostaminen tarkoittaa vahvasti myös rajaamista, karsimista ja valintoja. Selkeä visio auttaa tekemään oikeita valintoja ja ylläpitämään innostusta saattaa maailmaan jotain sellaista, mitä sieltä vielä puuttuu.

Kokonaiskuvan rakentamisen vaiheet

Työkalussa vision ympärillä on kuusi sektoria, jotka täydentävät liikeidean kirkastusta kuudella eri näkökulmalla. Välillä ideaasi katsotaan asiakkaiden näkökulmasta, välillä verrataan kilpailijoiden ratkaisuihin. Itse ratkaisu eli tuote tai palvelu kuvataan yhteen sektoriin ja oikeanlaisen tiimin kokoamiseen liittyvät huomiot toiseen sektoriin. Tärkeänä lohkona on myös yllä olevan kuvan vihreä sektori ”Toimenpiteet”, johon työkalu ohjaa kirjaamaan selvitettävät asiat ja polun idean kehittämiseksi myytäväksi tuotteeksi. Näin saat synnytettyä itsellesi konkreettista To do -listaa kehittämistyön tiekartaksi.

Impact Coach Leena Köppä Tampereen Yliopistosta on ollut mukana kehittämässä Impact Canvasia. Köpän kokemuksen mukaan Impact Canvas -työkalu toimii hyvin, kun käy kehän läpi keskustellen sellaisen henkilön kanssa, joka ei ole ollut mukana idean kehittämisessä. Näin asiat tulee keskusteltua selkokielellä ja tiivistäen. Syntyvä dialogi tuo parhaimmillaan lisää selkeyttä ja vähintäänkin paljastaa ne kohdat, jotka ovat jo kirkkaita tai vaativat lisäpohdintaa. 

“Pysähdy miettimään mitä kysytään ja miksi kysytään. Mieti kysymyksen tarkoitusta ja vastausta. Mitä jää puuttumaan jos et vastaakaan tähän kysymykseen?” Köppä kehottaa. 

Köppä kannustaa käyttämään työkaluun noin kaksi tuntia ja altistamaan ajatteluaan näille haastaville, ehkä vaikeillekin kysymyksille. Tarkoituksena on kartoittaa, mitä vastauksia vielä tarvitaan. 

“Lopuksi kysyn aina tiimeiltä “Mitä aiot tehdä asian eteen huomenna?”,  Köppä kertoo. 

Kun tästä selviät, seuraava työkalu on Business Model Canvas. Strategyzerin muotoilema Business Model Canvas on käyttöön otettavissa täältä.

”Tiedän tiimejä, jotka pitävät Impact Canvasia ja Business Model canvasia rinnakkain ja täydentävät lohkoja kehitystyön edetessä”, Köppä kertoo kokemuksistaan. 

Mitä aiot tehdä tänään?

Yrityksiltä ja liikeideoilta odotetaan enemmän kuin voittoja. Myös yritysten ja liikeideoiden tulee käyttäytyä kunnon kansalaisten tavoin. Kun liikeideasi on kirkastettu myös tämän arvon ympärille, olet kestävän yrittäjyyden tiellä. Kun olet pohtinut alussa esitettyä kysymystä Miksi yrityksesi on olemassa, olet valmis aloittamaan. Mitä aiot tehdä kirkkaammin tänään?

Inspiraatioksi vision pohtimiselle voit katsoa vielä Simon Sinekin TedTalkin ”Start with Why”.

Kirjoittaja:
Marika Vuorenmaa, KTM, Y-kampus Tiimipäällikkö, TAMK

Some eli sosiaalinen media on sosiaalista kanssakäymistä eli vuorovaikutusta. Somen tarkoituksena on saada ihmisiä vuorovaikutukseen keskenään, herättää aktiivista ja käyttäjälähtöistä keskustelua sekä ylläpitää ihmisten välisiä suhteita.

Sosiaalisessa mediassa tavoitteena on saada ihmiset kiinnostuneeksi yrityksen postauksista ja saada heidät kommunikoimaan, sekä keskenään että yrityksen kanssa. Julkaisuja ei siis ainoastaan postata someen ja jätetä sinne yksin leijumaan, vaan niiden on tarkoitus herättää kiinnostusta ja rektioita. Somejulkaisujen tulisi tarjota kohdeyleisölle kiinnostavaa sisältöä ja saavat seuraajat sitoutumaan yritykseen.

Perusviestin kirkastaminen tehokkaan somemarkkinoinnin ytimessä

Usein organisaatioiden haasteena on, että yrityksen vetäjät tietävät kyllä tuotteensa ja palvelunsa läpikotaisin, mutta sitä ei osata viestiä selkeästi ulospäin. Ulkoisen viestinnän haasteena voi olla myös, että yritys huomaamatta käyttää liian vaikeasti ymmärrettävää oman ammattikunnan sisäistä ammattisanastoa, mikä sulkee muut asiasta kiinnostuneet ulkopuolelle. Selkeässä ulkoisessa viestinnässä on oleellista, että omasta tekemisestä pystytään kertomaan ytimekkäästi ja kansankielellä myös tuntemattomalle yleisölle, sulkematta tahtomatta ketään ulkopuolelle.

Yrityksen tavoitteet, arvot, yritystarina ja visio on tärkeää kirjoittaa auki. Vasta kun yrityksen perusviesti on sovittu ja aukikirjoitettu, pystytään somemarkkinointia alkaa suunnitella. Sopikaa ja laatikaa säännöt, kuinka yrityksestä viestitään: raamit, joiden sisällä voi viestiä sekä sävy, jolla ihmisiä puhutellaan, ja että nämä molemmat tukevat yrityksen arvomaailmaa.

Määrittele ja kirjoita auki:

• Kuka tai keitä olette? (yritystarina)
• Mitä yrityksesi tekee? (tuotteen tai palvelun perusviesti)
• Kenelle tuote tai palvelu on tarkoitettu? (kohderyhmä ja ideaaliasiakas)
• Miten teillä viestitään? (viestinnän sävy, ääni ja ilme)
• Missä teillä viestitään? (somekanavien valinta kohdeyleisön mukaan)
• Kenen vastuulla viestintä ja somemarkkinointi on?
• Markkinoinnin tavoitteet ja seuranta

Kysymys: Miten kuvailisit lauseella yrityksesi tuntemattomalle? Millaisella äänellä organisaatiosi puhuu ja miltä se näyttää?

Viestinnän säännöt ja visuaalinen ilme

Viestinnän säännöt ja sävyt on hyvä käydä läpi kaikkien työntekijöiden kanssa. Jos yrityksessä useat eri henkilöt hoitavat some-kanavia, tulisi heillä olla sama viestinnän ohjeistus. Jos taas somekanavista vastaa vain yksi henkilö, on vaarana, että viestintä helposti henkilöityy ja ilman aukikirjoittamista tietoa on vaikea siirtää eteenpäin. Viestinnän säännöt voidaan siirtää eteenpäin mahdollisille uusille työntekijöille, ulkopuoliselle ammattilaiselle tai somevastaavan vaihtuessa. Valitettavan usein hyvälle some- ja viestintäsuunnitelmalle ei anneta tarpeeksi aikaa. Mitä paremmin suunniteltu oman yrityksen ja brändin ääni on, sitä hauskempaa ja varmempaa somemarkkinointia on toteuttaa.

Somemarkkinointi on muutakin kuin hyvin tuotettua tekstiä. Visuaalinen ilme eli värimaailma, fontti, logo, brändivärit ja kuvat, ovat yhtä merkittävässä roolissa kuin tekstin tuottaminen. Usein rahaa säästetään juuri visuaalisessa ilmeessä: valokuvaajassa, videotuotannossa, logossa ja graafisen ilmeen suunnittelussa. Pidemmän päälle visuaalinen ilme määrittelee kuitenkin sitä, miten varteenotettavan ja arvostettavan kuvan yritys tai sen palvelu antaa.

Kuka on ideaaliasiakkaasi ja mitä somekanavia hän seuraa?

Kun yrityksen perusviesti ja viestinnän sävy on sovittu ja aukikirjoitettu, kirkastetaan ketä varten someviestintää ja -markkinointia lähdetään toteuttamaan. Ilman kohdeyleisön ja ideaaliasiakkaan määrittelyä saatamme helposti viestiä väärissä kanavissa tai käyttää rahaa hukkaan kohdistaessa markkinointibudjetin liian hajautetusti. Mitä tiiviimpi ja selkeämpi kohdeyleisön määrittely on, sitä tehokkaammin ja tarkemmin somemarkkinointia voidaan tehdä. Varsinkin, jos organisaatiolla on hyvin vähäiset resurssit somemarkkinoinnin toteutukselle, kohdeyleisön rajaaminen on ensisijaisen tärkeää.

Ideaaliasiakkaalla tarkoitetaan täysin fiktiivistä henkilöä, joka on tuotteesi tai palvelusi unelmakäyttäjä. Ideaaliasiakas luodaan markkinoinnin tueksi ja siitä on apua suunnitellessa viestinnän sisältöjä. Ideaaliasiakkaan avulla luodaan hyvin todentuntuinen esimerkkitilanne, jossa asiakas käyttää tuotetta tai palvelua. Minkälaisen ongelman tuote ratkaisee? Kuinka se parantaa asiakkaan elämänlaatua?

Pohdi, millainen ideaaliasiakkaasi on: minkä ikäinen hän on, missä hän asuu, miten hän viettää päivänsä, mitä eri medioita hän kuluttaa, mitä hän harrastaa, mitkä ovat hänen kiinnostuksen kohteet ja mistä hän unelmoi. Todentuntuisen henkilön luominen auttaa viestinnän sisällöntuotannossa, esimerkiksi kuvien valitsemisessa ja millaisella sävyllä tuotteista tai palveluista viestitään: käytetäänkö humoristisempaa vai asiallisempaa linjaa, hyödynnetäänkö enemmän kuvia vai videoita. 

Kuinka sinun yrityksesi viestisi Irmalle? Entä Irman omahoitajalle Tuulille?

Ideaaliasiakas, esimerkki

Irma 79.v

• Asuu palvelutalossa PIrkanmaalla
• Kaksi lasta ja lapsenlapsi Otto 25.v, joka vierailee mummin luona säännöllisesti ja on aktiivinen somessa
• Käyttää Facebookia ja on mukana Pirkanmaan eläkeläisten FB-ryhmässä sihteerinä, ei tykkää katsella televisiota, paitsi tietysti uutiset
• Harrastanut nuorempana yleisurheilua, pitää edelleen kunnostaan hyvää huolta, tykkää ottaa valokuvia luonnosta
• Kokee yksinäisyyttä ajoittain ja kaipaisi lisää ideoita ja tukea liikkumiseen

Irman omahoitaja Tuuli 38.v

• Asuu kumppaninsa, kouluikäisen lapsensa ja kahden mäyräkoiran kanssa Toijalassa omakotitalossa, on töissä lähihoitajana Pirkanmaan palvelutalossa
• Käyttää Facebookia ja Instagramia sekä on innostunut Youtuben Ted Talk-videoista
• Harrastaa makramee-seinävaatteiden tekoa ja etsii niihin ideoita Pinterestistä, kuuntelee usein äänikirjoina dekkareita kumppanin kanssa iltaisin ennen nukkumaanmenoa
• Haaveilee ammatillisesta kehittymisestä ja sairaanhoitajaksi opiskelusta, mutta töissä on aina kamala kiire

Selvitä mitä somekanavia kohdeyleisösi käyttää ja millä tavoin. Voit tehdä markkinakartoitusta esimerkiksi kyselyllä tai haastattelemalla kohderyhmääsi kuuluvia henkilöitä. 

Somekanavia lueteltuina:

• Facebook
• Instagram
• LinkedIn
• Twitter
• Youtube
• Pinterest
• Snapchat
• Tiktok
• Jodel
• Reddit

Somekanavista esimerkiksi Tiktok, Jodel ja Redit ovat nuorten suosimia somekanavia. Jos yrityksen palvelut ovat suunnattu ikääntyneille, kannattaa somemarkkinoinnin kanaviksi valita ennemmin esimerkiksi Facebook ja Youtube. Facebookin käyttäjistä nousussa on yli 45-vuotiaat. Suomessa vuonna 2019 Facebookia käytti naisista 1,3 miljoonaa ja miehistä 1,22 miljoonaa. Facebook omistaa Instagramin eli jos yritys käyttää Facebookia, suositeltavaa on ottaa myös Instagram käyttöön. Kanavat tukevat toinen toistensa näkyvyyttä ja päivitykset voivat olla samankaltaisia tai jopa samoja. Facebookin mainostyökalulla Business Managerilla pystyy tekemään ja hallinnoimaan mainoksia molempiin kanaviin samanaikaisesti.

Google omistaa Youtuben ja se on Suomen suosituin videopalvelu. Youtube on maailman toisiksi suurin hakukone ja maailman toiseksi suosituin nettisivu, heti Googlen jälkeen. Yrityksen videoiden lataaminen Youtubeen suosii Google-hakupalvelun algoritmeja. Youtube-linkkejä on myös helppo upottaa muihin sosiaalisen median kanaviin sekä yrityksen kotisivuille. 

Jos yrityksen tuotteet tai palvelut ovat selkeästi suunnattu muille yrityksille, kannattaa yrityksen someaktiivisuutta suunnata ammattiyhteisö LinkedIniin. LinkedIn on ammatilliseen verkostoitumiseen tarkoitettu somekanava, joka yhdistää yritykset, potentiaaliset ja nykyiset asiakkaat, yhteistyökumppanit ja kollegat toisiinsa. LinkedInissa, kuten muissakin sosiaalisen median alustoissa, tärkeää on mielenkiintoinen ja lukijoita koukuttava sisältö.

Kysymys: Missä kanavissa kohdeyleisösi on? Millaisella viestillä tavoitat ideaaliasiakkaasi?

Miten somessa saa näkyvyyttä ja seuraajia?

Somekanavissa valttia on säännöllisyys ja etukäteen mietitty sisältö. Yrityksen tulee olla valmis keskustelemaan seuraajien kanssa ja tuottamaan heitä miellyttävää sisältöä. Sitouttamalla kohdeyleisö saadaan postauksiin kommentteja ja reaktioita, mikä nostaa yrityksen somenäkyvyyttä. Sisältöjä suunniteltaessa kannattaa kysyä: mitä kohdeyleisöni haluaisi seurata ja kuinka erotun muista?

Postausten aiheiden on hyvä vaihdella, ne joko:

• auttavat seuraajaa
• rohkaisevat osallistumaan
• viihdyttävät
• tiedottavat tai
• keskittyvät yrityksen brändiin

Suurimmat somemarkkinoinnin haasteet ovat uskalluksen puute, ajan puute ja osaamisen puute. Ole valmis satsaamaan somemarkkinointiin niin aikaa kuin rahaakin ja ole valmis heittäytymään. Kokeile rohkeasti erilaisia someviestinnän tapoja ja ole valmis myös muuttamaan suuntaa, jos jokin ei toimi. 

Sisältöjen reaktioita seuraamalla saat jatkuvasti kallisarvoista dataa, mikä toimii ja mikä ei. Älä lannistu, jos jokaiseen postaukseen ei ropise tykkäyksiä ja kommentteja. Somekanavien algoritmit eivät nosta kaikkia postauksia, vaan ne on tehty myös siten, että yritysten halutaan laittavan postauksiin rahaa. Algorimilla tarkoitetaan kaikkia niitä sääntöjä, jotka vaikuttavat somemarkkinoinnissa julkaisun näkyvyyteen. Esimerkiksi Facebookissa kehitettyjen algoritmien vuoksi kuvilla ja videoilla on parempi näkyvyys kuin tekstipäivityksillä.

Facebookin ryhmät ovat hyvä tapa levittää oman yrityksen ja tuotteiden tai palveluiden tunnettavuutta. Omia tuotteita voi tuoda esiin esimerkiksi oman paikkakunnan, kaupunginosan tai tietyn aihepiirin ryhmässä. Yrittäjänä kannattaa tutustua eri yrittäjäryhmiin. Monessa yrittäjäryhmässä saa mainostaa omia palveluita kysymällä tai tietyn aikamäärän rajoissa. Voit myös perustaa oman ryhmän, jos koet että aiheesta kiinnostuneita riittää.

Hashtagit eli asiasanat ja aihetunnisteet auttavat löytämään samaa käsitteleviä keskusteluita somessa. Hashtageja kannattaa postauksiin ehdottomasti lisätä, jotta potentiaaliset asiakkaat voivat löytää tuotteen tai palvelun. Hashtageja voi olla esimerkiksi #teknologia, #hyvinvointiteknologia ja #digitalisaatio. Jos kyseessä on hanke tai projekti, sille on hyvä luoda oma hashtag, jota postauksissa aina käytetään. Lisäksi voi lisätä myös keskeisten rahoittajien ja osatoteuttajien hashtagit sekä tägätä profiilit, jos sellaisia on. Esimerkiksi #HIPPAhanke, #Metropolia, #TAMK ja #Oamk.

Kysymys: Mitä seuraajani saa tästä? Miksi postasin tämän?

Maksullinen mainonta, vuosikalenteri ja seuranta

Tehokkaan ja tuloksellisen somemarkkinoinnin avainsana on suunnittelu. Aseta somemarkkinoinnillesi tavoitteet ja seuraa tuloksia. Tavoite voi olla esimerkiksi liikenne sivustolle, kuukausittainen myynti, bränditietoisuus, asiakaskontaktit, tykkääjät, videon katselumäärät tai seuraajien kasvattaminen. Aseta pieniä tavoitteita matkan varrelle kohti suurempia tavoitteita.

Tee somemarkkinoinnillesi vuosikalenteri. Suunnitelmat usein muuttuvat vuoden varrella, sillä some on reagoimista aikaan, mutta jonkinlaiset raamit somemarkkinoinnille olisi hyvä olla. Onko yritykselläsi esimerkiksi joitain tiettyjä merkkipäiviä, joita viestinnässä voisi hyödyntää: Kansainvälinen liikuntapäivä, äitienpäivä, joulu tai vaikka Kansainvälinen päivä naisille ja tytöille tieteen ja teknologian parissa?
Voit ladata ilmaisen somekalenterin esimerkiksi täältä. Voit luoda sisältökalenterin myös sähköisesti esimerkiksi ilmaisen työkalun Trellon avulla. Sisältökalenteri auttaa pitämään julkaisujen tekemisen säännöllisenä, mikä suosii algoritmeja, ja vähentää myös niiden tekemiseen kuluvaa aikaa.

Ilman rahapanostustakin voi somemarkkinointia tehdä, mutta pienilläkin summilla ja hyvällä suunnittelulla tehoja on mahdollista saada irti huomattavasti enemmän. Jos olet epävarma esimerkiksi Facebookin mainostyökalun Business Managerin käytössä, pyydä ammattilainen avuksesi.

Kysymys: Mitkä ovat somemarkkinoinnin tavoitteet? Kuinka mittaat somemarkkinoinnin onnistumista?

Hieman perehtymistä ja ennen kaikkea rohkeaa heittäytymistä somemarkkinointiin!

Kirjoittaja:

Johanna Storck on yrittäjä, digitaalisen markkinoinnin asiantuntija, sisällöntuottaja ja juontaja. Hän on koulutukseltaan sosionomi (AMK) ja erikoistunut vanhus- ja mielenterveystyöhön. Digitaalisen markkinoinnin osaamisen hän on hankkinut työn kautta. 
LinkedIn: Johanna Storck 
Kotisivut: www.johannastorck.com

Kirjallisuutta ja lisätietoa:

Salla Virtanen: Somemarkkinoinnin työkirja 2020.
Markkinointi Mimmit -podcast (Spotify) 2020.
NikuCreative.fi: Mitä sinne someen pitäisi laittaa?

Hublet-ratkaisu tarjoaa kustomoitua digitaalista sisältöä tasavertaisesti ja helposti jokaiselle esimerkiksi kirjastoissa, sairaaloissa ja vanhustenkodeissa. Se on samalla oppimis- ja viestintäväline sekä viihdekeskus samalla kertaa. Hublet Tabletti on yhteiskäyttötabletti, joka on aina käyttövalmiina. Sen käyttö on turvallista mahdollistaen yksityisen pääsyn digitaaliseen maailmaan. Taustalla on suomalainen innovaatio ja palvelun sydän on käyttäjäystävällinenn pilvipohjainen Hublet Manager -hallintaohjelmisto.

Hublet Oy:n kanssa toteutettiin käyttäjäkokeilun suunnittelutilaisuus yhteiskehittelynä joulukuussa 2019 Helsingin kaupungin Myllypuron seniorikeskuksessa. Tilaisuudessa luotiin yhteiskehittäen puitteet ja alustava suunnitelma Hublet Tabletin käyttäjäkokeilulle. Hublet Tabletti tarjoaa alustan erilaisille sisällöille kuten lehdet, kirjat, tv-ohjelmat. Alustalle on mahdollista luoda myös omaa sisältöä.

Käyttäjäkokeilun suunnittelutilaisuuden kulkua ohjasivat Hublet Oy:n kanssa tehty kehittämissuunnitelma, yhteiskehittelyn rakenne ja Helsingin kaupungilta saatu tutkimuslupa. Käyttäjäkokeilun tavoitteena oli tuottaa Hubletille käyttäjäkokemustietoa palvelun käytettävyydestä ja arvioida palvelun soveltuvuutta sekä mahdollisia hyötyjä palveluasumisympäristössä.

Käyttäjäkokeilun suunnittelutilaisuus

Kaksi tuntiseen käyttäjäkokeilun suunnittelutilaisuuteen osallistui 15 eri alan asiantuntijaa. Osallistuminen tilaisuuteen oli vapaaehtoista. Tilaisuus onnistui kokonaisuudessaan hyvin. Paikalle saatiin hyvä joukko eri alan ihmisiä, joilla oli näkemystä ja kokemusta käyttäjäkokeilun suunnitteluun liittyviin kysymyksiin. Tilaisuuteen kaivattiin kuitenkin enemmän asukkaita ja kuntoutuspuolen henkilökuntaa. Suunnittelutilaisuus toteutettiin yhteiskehittelyn vaiheita noudattaen, jotka olivat 1) tervetuloa ja esittäytyminen, 2) virittäytyminen, 3) arvon luominen, 4) reflektointi ja palaute, 5) yhteenveto ja jatkotoimenpiteet. Käyttäjäkokeilun toteuttamista koskevia pääkysymyksiä oli neljä sisältäen tarkentavia kysymyksiä (taulukko1).

Yhteiskehittelyn fasilitointi koettiin onnistuneena, sillä osallistujien mielestä asioiden käsittelyn rytmitys oli onnistunut. Ilmapiiri oli idearikas ja se tuotti runsaasti toteuttamiskelpoisia ehdotuksia käyttäjäkokeilun toteuttamiseen. Osallistujat kokivat saaneensa myös hyvin tietoa Hublet Tabletista. Kaiken kaikkiaan tilaisuus täytti sille asetetut tavoitteet ja tuotti arvokasta tietoa, jonka pohjalta päästiin tarkentamaan käyttäjäkokeilun toteutusta.

Yhteiskehittelystä käyttäjäkokeiluun

Yhteiskehittelyn fasilitointi koettiin onnistuneena, sillä osallistujien mielestä asioiden käsittelyn rytmitys oli onnistunut. Ilmapiiri oli idearikas ja se tuotti runsaasti toteuttamiskelpoisia ehdotuksia käyttäjäkokeilun toteuttamiseen. Osallistujat kokivat saaneensa myös hyvin tietoa Hublet Tabletista. Kaiken kaikkiaan tilaisuus täytti sille asetetut tavoitteet ja tuotti arvokasta tietoa, jonka pohjalta päästiin tarkentamaan käyttäjäkokeilun toteutusta. Yhteiskehittelynä toteutetussa käyttäjäkokeilun suunnittelutilaisuudessa keskusteltiin käyttäjäkokeilun pituudesta, toteuttamisajankohdasta ja osastoista, joilla kokeilu olisi hyvä toteuttaa. Tärkeänä koettiin henkilökunnan kouluttaminen laitteen käyttöön sekä asukkaiden/asiakkaiden, henkilökunnan ja läheisten informointi kokeilusta. Tämän lisäksi esiin nousi ajatus julisteista, joissa kerrotaan laitteesta ja sen käytöstä. Tilaisuudessa käytiin keskustelua myös laitteen käyttöönottamisesta. Osallistujat toivoivat kahta eri profiilia, joilla laitteen saisi käyttöön: oma asukkaille, heidän läheisilleen ja toinen henkilökunnalle. Käyttäjien palaute- ja kokemustiedon keräämiseen esitettiin useita vaihtoehtoja. Ensinnäkin voisi olla lyhyt kysely, jonka voisi täyttää heti laitteen käytön jälkeen. Kysely voisi olla laitteessa tai paperiversiona. Toiseksi kokeilujakson päättymisen jälkeen olisi hyvä olla haastattelutilaisuus laitteen käyttöön osallistuneille henkilöille. Hublet Tablettien sisällöksi toivottiin muun muassa seuraavia asioita: 

• Liikuntaan ja muistamiseen liittyviä ohjeita
• Erilaisia pelejä
• Musiikkia ja kuvia
• Äänikirjoja Lehtiä
• Tv-kanavia ja ohjelma-arkistoja
• Terveyteen ja lääkkeisiin liittyviä sivustoja
• Tietoa osastoista, tapahtumista ja viikon ruokalistasta

Tammikuun lopussa 2020 pidettiin Skype-kokous, jossa tarkennettiin kokeiluun liittyviä asioita. Asiat kirjattiin käyttäjäkokeilun toteutuslomakkeelle. Kokouksessa olivat mukana käyttäjäkokeilun toteuttamisesta vastaavat henkilöt Myllypuron seniorikeskuksesta, Hublet Oy:stä ja Metropolia Ammattikorkeakoulusta.

Skype-kokouksessa tarkistettiin käyttäjäkokeilun kehittämissuunnitelmassa sovitut ja tutkimusluvassa määritellyt asiat. Käyttäjäkokeilussa vastataan kehittämissuunnitelmassa oleviin kysymyksiin, jotka muodostavat sekä haastattelu- että havainnointirungon. Haastattelu- ja havaintomateriaali kerätään anonyymisoituna ilman tunnistetietoja tabletin käyttötilanteesta. Käyttäjäkokeiluun aineistot analysoidaan tieteellisesti päteviä analyysimenetelmiä käyttäen ja tulokset raportoidaan niin, etteivät osallistujat ole tunnistettavissa. Tuloksissa yritykselle annetaan suosituksia kehittämiskohteista sekä tuotteen käytettävyyttä vahvistavista tekijöistä.

Jokaiselle käyttäjäkokeiluun osallistuvalle annetaan kirjallinen tiedote ja kerrotaan suullisesti kokeilun tarkoitus. Käyttäjäkokeiluun osallistuvalta käyttäjältä pyydetään kirjallinen suostumus osallistumisesta. Osallistuja voi keskeyttää osallistumisensa koska tahansa syitä esittämättä. Testauksen keskeyttäminen ei vaikuta käyttäjän palveluihin.

Käyttäjäkokeilussa syntynyttä tuotteeseen/palveluun liittyvää tietoa ei saa ilman yrityksen lupaa kertoa eteenpäin. Tätä varten allekirjoitetaan salassapitosopimus. Tuote on käytössä kokeilun ajan. Kokeilun jälkeen tuote palautetaan yritykselle. Yritys vastaa tuotteen käyttökoulutuksesta, käytettävien laitteiden toimituksesta ja tuotteen käyttöliittymästä.

Skype-kokouksessa käytiin keskustelua käyttäjäkokeilun toteuttamisesta ja vastuuhenkilöiden työnjaosta. Käyttäjäkokeilu päädyttiin toteuttamaan keväällä 2020 kahdella osastolla ja sen kokonaiskestoksi määriteltiin 4 kk. Lisäksi sovittiin kokeilun aloitus- ja lopettamispäivämäärät.

Henkilöstön koulutus järjestyi samalle päivälle, jolloin laite toimitettiin osastolle. Tätä ennen kartoitettiin tietotekniset vaatimukset laitteen käytölle Myllypuron seniorikeskuksessa. Kirjautuminen tabletille tapahtui yhtä QR-koodia käyttäen, joka oli laitteen yhteydessä. Lisäksi varmistettiin yritykseltä, että laitteisiin ei kerry tietoa käyttäjistä vaan käyttäjäkerroista.

Osaston henkilökunta opasti ja ohjasi asukkaita Hublet Tabletin käytössä. Henkilökunta käytti tablettia myös yhdessä asukkaiden kanssa katsomalla esimerkiksi kuvia Helsingistä. Käytön jälkeen hoitaja haastatteli asukasta ja kirjasi palautteen tabletin palautekuvakkeen kautta mikäli asukas ei siihen itse kyennyt.

Käyttäjäkokeilun vastuuhenkilöt pitivät kokeilun puolessa välissä Skype-kokouksen, jossa tarkasteltiin, miten kokeilu oli lähtenyt käyntiin. Kokeilun päättyessä täytettiin käyttäjäkokeilun palautelomake ja käytiin keskustelua siitä, miten kertynyt palaute- ja kokemustieto yritykselle raportoidaan. 

Yrityksen palautetta

Hublet Oy:n Business Unit Director Jukka Salonen ja Marketing Manager Milla Kalliokoski kokivat yhteistyön Myllypuron seniorikeskuksen kanssa toimivaksi ja lämminhenkiseksi. Yritykselle oli tärkeätä päästä käymään Myllypuron seniorikeskuksessa ja nähdä asukkaita ja toimintaympäristöä. Yhteiskehittely henkilökunnan, vapaaehtoistyöntekijöiden ja opiskelijoiden kanssa konkretisoi ja helpotti kokeilun toteuttamista. Käyttäjäkokeilun onnistumisen kannalta he pitivät tärkeänä sitä, että henkilöstöä ja asukkaita motivoitiin aktiivisesti kokeilemaan ja antamaan palautetta Hublet Tabletista esimerkiksi tutkimuksen muodossa. Osastoille kiinnitetyt informatiiviset julisteet auttoivat niin ikään asukkaita ja henkilöstöä toteuttamaan käyttäjäkokeilun.  Hoitotyön kannalta erityisesti toimintaterapeuttien Hublet-ratkaisun hyödyntäminen ryhmäterapiassa osoitti Hubletin soveltuvuuden jopa digitaalisen hoitotyön jatkeena.

Yhteiskehittelyn ja käyttäjäkokeilun toteuttaminen Myllypuron seniorikeskuksessa tuotti yritykselle tietoa tuotteen soveltuvuudesta käyttäjäryhmälle ja tuotekehitykseen. Yritys voi hyödyntää kyselyiden tuloksia myös kansainvälisillä markkinoilla  go-to-market toimintoihin.

”Voimme olla yhteistyöstämme erittäin ylpeitä ja arvostamme Myllypuron helposti lähestyttävää vastaanottoa digitaalisiin toimintoihin ja Hublet-ratkaisuun.”

– Milla Kalliokoski ja Jukka Salonen, Hublet

Lue lisää: Hublet – ratkaisu vanhustenhuoltoon

Kirjoittajat:
Anna Alhonen, osastonhoitaja, Myllypuron seniorikeskus
Leila Lintula, TTM, toimintaterapeutti, Metropolia AMK

Video:
Käsikirjoitus, kuvaus ja äänitys: Minna Kilpeläinen ja Tuukka Lindholm
Leikkaus: Tuukka Lindholm
Ohjaus: Minna Kilpeläinen

Kuvat: Hublet

Tällä hetkellä asumisen pitkän ajan suuntauksia ovat ikääntyvien osuuden kasvu, asumistarpeiden monipuolistuminen, perhekoon pieneneminen, digitaalisuus ja ekologinen jälleenrakennus. Ihmisten liikkuvuus ja kaupunkien vetovoimaisuus ovat kasvaneet. Kaupunginosista tehdään jatkossa tiiviimpiä, samalla elinvoimaisempia ja niissä keskitytään enemmän ihmisiin. Asumisesta haetaan yhä enemmän hyvinvointia. Työ- ja vapaa-aika tulevat sekoittumaan entisestään. Kun asunnot, palvelut ja työpaikat ovat lähellä toisiaan on liikkuminen ekologisempaa. Elinkaariajattelun yleistyessä vanhan asuntokannan korjaus ja ylläpito nousee yhä merkittävämmäksi. Velvoittava säädösohjaus työntää uudisrakentamisen suurta massaa kohti vähähiilisempää rakentamista. 

Viihtyisällä asuinympäristöllä on suora vaikutus asukkaiden hyvinvointiin. Yhteisöllinen asuinympäristö vahvistaa asukkaan hyvinvointia. Sosiaaliset suhteet ja verkostot lisäävät asuinympäristön turvallisuutta ja virikkeellisyyttä. Viime vuosikymmeninä yksi asumisen selkeimmistä trendeistä on ollut yksinasumisen yleistyminen. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa vuonna 2019 yksinasuvia oli lähes 1,2 miljoonaa eli 44 % kaikista asuntokunnista.

Asuinympäristössä on hyvä olla erilaisia yhteistiloja, joissa ihmiset voivat kokoontua esim. kuntosali, yhteinen kasvimaa, työskentelytila, jota etätyötä tekevät voisivat yhdessä käyttää. Oman asunnon lisäksi asukas saa yhteiskäyttötilojen avulla lisäneliöitä. Asukkaiden elämäntilanteet, resurssit ja toiveet ovat erilaisia. Yhteisöasumisen yhdistävänä tekijänä voi olla asukkaiden yhteinen harrastus tai elämäntapa. Teknologia voi vähentää arjen ihmiskontaktien määrää, mutta toisaalta se voi myös ohjata yhä vahvemmin ihmisiä toistensa pariin naapurustoissa ja asuinalueilla.

Ikääntyvien asuminen

Asunnot ja asuinympäristöt pitää suunnitella kaikille sopiviksi myös ikääntyneiden tarpeet huomioiden. Asumistarpeet muuttuvat ihmisten elämänkaaren myötä, ja aktiiviset seniorit ovat huomattava asukasryhmä tulevaisuudessa. 80 vuotta täyttäneitä on väestöennusteen mukaan vuonna 2040 jo 671 000. Ikääntyneet ihmiset eivät halua asua ympäristössä, jossa on vain vanhuksia. He haluavat asua mahdollisimman pitkään itsenäisesti ja elämää ympärilleen.

Asunnon sijainti liikenteen ja palveluiden välittömässä yhteydessä on tärkeää.  Asuntojen ja rakennetun ympäristön tulee olla nykyistä esteettömämpiä ja turvallisempia. digitaalisilla ratkaisuilla lisätä voidaan ikäihmisten turvallisuuden tunnetta ja lievittää yksinäisyyden kokemusta, vaikka sähköiset apuvälineet eivät täysin korvaa kasvokkaisia ihmiskontakteja. Rakennuksen älykkäiden järjestelmien ja varausten avulla asunto voidaan päivittää vaativaankin hoivatasoon. 

Uudenlaista tila-ajattelua edustavat yhdisteltävät huoneistot, sivuasunnot, asuntoyhtiön vuokrattavat vierashuoneet ja selkeästi muusta kodista erotettu etätyötila. Taloyhtiöiden pihojen merkitys virkistävinä ja mieltä rauhoittavina oleskelualueina kasvaa. Jatkossa yleistyvät myös kerrostalojen kattopuutarhat. Yhä sujuvampi tavaroiden yhteiskäyttäminen mahdollistuu mobiilipalvelujen kehittymisen ja tarkentuvien karttapalvelujen avulla. Jakamistaloudessa tarpeita hankitaan yhteiseen käyttöön, jotta jokaisen talouden ei tarvitse hankkia omia. 

Älykodin teknologia

Teknologiaa kehittyy tällä hetkellä nopeampaan tahtiin kuin koskaan aiemmin. Älykodin yleistyvät vauhdilla, vuoteen 2022 mennessä niiden määrän arvioidaan kasvavan liki 30 prosenttiin Älykkään rakennuksen käsite on vasta hahmottumassa. Älykkäästä kodista voidaan puhua silloin, kun useampi älykäs laite kykenee keskustelemaan keskenään ja vaihtamaan tietoa.

Älykkäiden ratkaisujen tarkoituksena on helpottaa arkisia asioita. Teknologian tulee näkymätöntä tai ainakin mahdollisimman huomaamatonta. Teknologia mukautuu niin täydellisesti ympäristöön, että sitä on vaivaton käyttää, eikä se haittaa ihmisen muuta toimintaa. Läsnä-äly (ambient intelligence) on teknologian vuorovaikutusta äärimmilleen vietynä, sillä se pystyy ennustamaan ihmisen käyttäytymistä ja aistimaan jopa mielialoja.

Asunto on palvelualusta, joka pystyy ennakoimaan asukkaan tarpeita, toiveita ja mielentiloja sekä säätää tilojen lämpötilaa, äänimaailmaa ja valaistusta asukkaan mieltymysten mukaan sensorien, puheohjauksen, liiketunnistimen ja pilvipalvelujen avulla. Asunnon talotekniikka seuraa säätilaa, ehdottaa säähän sopivaa vaatetusta ja ohjaa verhoja, jotta sisälämpötila ei pääse nousemaan liikaa. Valvontakameroiden kautta voi nähdä, että lapsi on tulossa pihatietä pitkin turvallisesti koulusta kotiin. Etäohjauksella toimivan älylukon avulla voidaan luoda avata ovi pakettia toimittavalle lähetille tai kotiavaimensa unohtaneelle lapselle. Jos omistajien matkapuhelimet ovat kotivyöhykkeen ulkopuolella, talotekniikka säätyy poissa-tilaan, jolloin sähköpistorasiat ovat jännitteettömiä ja valot sammutettuina. Jos liiketunnistin havaitsee liikettä silloin, kun poissa-tila on aktivoitu, asukkaat saavat hälytyksen kännyköihinsä. Koska talon laitteet kommunikoivat omistajiensa kanssa internetin välityksellä etäyhteyksin, tietoturvaan on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Älykodin laitteet valvovat

Älykodista pystytään keräämään valvontainformaatiota, ja talon teknologia hälyttää ongelmista etukäteen. Esimerkiksi putkia nuuhkiva vuotovahti valvoo vedenpaineen tasaisuutta ultraääneen perustuvien sensorien avulla. Laite havainnoi minimaaliset vesivuodot ja sulkee vedenjakelun tarvittaessa automaattisesti. Elektrokemialliset sensorit analysoivat kodin käyttöveden laatua ja ilmoittavat asukkaille laatuongelmista. Kodissa korostuu toimintavarmuus. Tärkeistä toiminnoista kuten valaistuksesta, lämmityksestä tai turvallisuudesta vastaavan teknologian tulee olla idioottivarmaa. Tee-se-itse-korjauskulttuuri vähenee, koska älykodin huoltamisessa ja korjaamisessa tarvitaan erityistä osaamista.

Älytermostaattien idea on, että asuntoa ei lämmitetä turhaan eli lämpötilaa lasketaan esimerkiksi yön tai työpäivän ajaksi. Monet valaisimet toimivat jo nyt liiketunnistimella ja niitä on mahdollista säätää ulkoa tulevan valon tai vuorokaudenajan mukaan. Kun sähkömarkkinat muuttuvat joustavimmiksi, algoritmi arvioi, milloin asukkaan kannattaa myydä aurinkosähköä verkkoon ja milloin varastoida itselle. Joustavampi kulutus tasaa sähkön kulutuspiikkejä ja mahdollistaa kevyemmän sähköverkon, joka tällä hetkellä rakennetaan kovinta kysyntäpiikkiä silmällä pitäen. Kun yhä enemmän asioita hoituu älykkäästi, kodeista tulee ilmastoystävällisempiä ja lämmitys- ja valaistuskulut laskevat.

Lisälukemista:
 

Juntto, A. 2010. Asumisen unelmat ja arki. Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press Oy yliopistokustannus, HYY Yhtymä

Ketomäki, Jaakko: Älyrakennus ei ole vain sovellus kännykässä. Rakennuslehti 25 -2019

Kiiski Kataja. 2016. Megatrendit 2016. Tulevaisuus tapahtuu nyt. Sitran julkaisut.

Miten älykäs kodinteknologia vaikuttaa tulevaisuuden asumiseen. Kahdeksas.fi.

Sveitsiläisyhtiö panostaa ikäihmisten älykoteihin. Rakennuslehti 36-2019

Talotekniikan rakennusmestari teki perheelleen modernin älytalon. Rakennuslehti 2018/07 

Tulevaisuuden asumisen palvelualusta – asiantuntijana Kimmo Rönkä.  www.one4all.fi.

Tulevaisuuden tutkimus tiedonalana. Tulevaisuus.fi.

Yhä useampi uusi omakotitalo on älykäs, Rakennuslehti 2019/04

Kirjoittaja:

Elina Ritola,Vanhempi lehtori, AmO, arkkitehti SAFA, Rakennettu ympäristö ja biotalous, Tampereen Ammattikorkeakoulu (TAMK)

HIPPA-hankeen tarkoituksena on ollut kehittää uusia älykkäitä asumiseen liittyviä tuotteita ja palveluita, jotka vastaavat mielekkään ja turvallisen arjen tarpeisiin monipuolisesti ja käyttäjälähtöisesti. Uusien tuotteiden ja palveluiden käyttäjälähtöisyyden varmistamiseksi hankkeen Oamkin ja Oulun kaupungin asumispalveluiden henkilöstö ja hankkeessa mukana olevat toimintaterapian opiskelijat selvittivät syksyn 2018 ja kevään 2019 aikana palveluiden käyttäjien asumiseen ja palveluihin liittyviä tarpeita ja toiveita. Asukkaiden näkemys oli tärkeää saada esille, jotta hankkeessa kehitettävät ratkaisut vastaisivat mahdollisimman hyvin käyttäjien tarpeisiin. 

Tietoa kerättiin haastattelemalla ja havainnoimalla ikääntyneitä aikuisia ja muita palveluiden piirissä olevia henkilöitä heidän todellisissa toimintaympäristöissään eli kodeissa ja vapaa-ajan tapahtumissa. Tiedonkeruu toteutettiin yksilöhaastatteluina ja ryhmähaastatteluina työpajoissa. Kaikkiaan haastatteluihin ja työpajoihin osallistui reilut 50 henkilöä. Tiedonkeruusta on julkaistu kaksi erillistä opinnäytetyötä. Yritykset voivat hyödyntää kerättyjä asiakastarpeista omissa palvelu- ja tuoteratkaisuissaan.

Tiedonkeruu työpajoissa

Haastattelut ja havainnoinnit perustuivat toimintaterapian tietoperustaan, jota käytettiin ohjaamaan haastattelujen suunnittelua, teemojen valintaa sekä aineiston analysointia. Haastatteluiden menetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Opiskelijat haastattelivat neljää erilaisissa elämäntilanteissa olevaa ikääntynyttä aikuista. Hankkeessa työskennellyt asiantuntija valitsi haastateltavat ja pyysi heiltä suostumuksen tiedonkeruuseen.

Haastattelut toteutettiin asiakkaiden kotona, jotta tilanne olisi järjestelyiltään mahdollisimman luonteva ja luottamuksellinen. Lisäksi opiskelijat havainnoivat haastateltavien toimintaa haastattelujen yhteydessä. Kotiympäristössään haastateltavat ikäihmiset pystyivät havainnollistamaan omaa toimintaansa parhaiten. Tuttu kotiympäristö tarjosi haastateltavalle mahdollisuuden puhua myös aremmista asioista. Arkielämään ja omaan kotiin liittyvät ilmiöt tulivat luontevasti esiin aidossa, tututussa ympäristössä keskustellen. Teemahaastelun yhteydessä haastateltavat arvioivat itse koti- ja lähiympäristönsä toimivuutta ja turvallisuutta.

Teemahaastattelun tavoitteena oli selvittää, millaisia tarpeita ikäihmisillä on omalle asumisympäristölleen. Lisäksi haastattelussa selvitettiin, millaisia tapoja ja rooleja ikäihmisillä on kotiympäristössään. Haastatteluissa keskusteltiin myös siitä, miten ikäihmiset kokevat mahdollisuutensa osallistua ja vaikuttaa omaan arkeensa ja arjessa suoriutumiseensa.
 
Ennen varsinaisten haastattelujen toteuttamista opiskelijat ottivat yhteyttä haastateltaviin puhelimitse ja sopivat tapaamisesta. Ensimmäisessä tapaamisessa opiskelijat tutustuivat haastateltaviin luottamuksellisen yhteistyösuhteen rakentamiseksi. Tapaamisessa keskusteltiin HIPPA-hankkeesta ja haastattelun tarkoituksesta. Haastateltaville kerrottiin, että kaikki haastattelussa esiin tulevat asiat käsitellään luottamuksellisesti ja anonyymisti. Samalla opiskelijat sopivat yhdessä haastateltavien kanssa ajan varsinaiselle haastattelulle. 

Varsinaiset haastattelut nauhoitettiin. Tähän pyydettiin ennakkoon lupa haastateltavilta. Niiden haastateltavien, jotka eivät halunneet haastattelua nauhoitettavan, haastattelut tallennettiin kirjoittamalla muistiinpanot. Nauhoitetut haastattelut litteroitiin ja saatu aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä.

Arjen haasteet tulivat esille

Työpajoista ja haastatteluista saaduista aineistoista tuli esille samanlaisia tarpeita ja toiveita tiedonhankintamenetelmästä riippumatta. Tarpeet liittyivät arkeen ja kotielämän toimintoihin kodissa ja pihapiirissä. Esimerkiksi kodin lamppujen ja palohälyttimen paristojen vaihtaminen oli usealle vastaajalle haasteellista. Lisäksi haasteelliseksi koettiin lumitöiden tekeminen ja nurmikon leikkaaminen, myös takkapuiden tekeminen oli vaikeaa. Kotipalveluiden ja lähipalveluiden toimivuus ja saatavuus koettiin tärkeäksi. Kulttuuripalveluja kuten kirjasto- ja teatteripalveluja vastaajat halusivat säilyttää lähipalveluina. Luontoon liittyvät elementit koettiin tärkeäksi omassa asuinympäristössä ja huoli esimerkiksi metsien säilyttämisestä tuli vastauksissa esille.

Vastaajat kokivat tärkeänä sosiaalisen kanssakäymisen ystävien ja naapureiden kanssa. Yhteisöllisyyden lisäksi oma rauha ja mahdollisuudet toimia omien mielenkiinnonkohteiden mukaisesti olivat tärkeitä asioita. Esimerkiksi vapaa-ajan harrastuksiin osallistuminen koettiin tärkeäksi toiminnaksi niin nykyisyydessä kuin tulevaisuudessakin. Ikäihmisten tulevaisuuden toiveina oli, että heidän ei tarvitsi olla yksin ja että he saisivat tehdä heille tärkeitä toimintoja mahdollisimman pitkään niin kotona kuin palveluasumisessakin.

Turvalliseen asumiseen ja liikkumiseen liittyvät jokapäiväiset haasteet huolestuttivat vastaajia. Näitä haasteita olivat mm. portaat ja kapeat kulkuväylät. Vastaajat toivoivat hissejä sekä leveämpiä kulkuväyliä helpottamaan jokapäiväistä liikkumista. Vastaajia huoletti myös kulkuväylien ja pihojen liukkaus sekä huono valaistus niin piha-alueilla kuin kevyenliikenteen väylillä. Vastaajien toiveena oli, että ulkovalaistusta parannettaisiin ja kulkuväylien varrelle lisättäisiin penkkejä ja muita istumiseen soveltuvia levähdyspaikkoja.

Teknologisten ratkaisujen osalta vastaajat toivoivat tietoa tuotteista, niiden saatavuudesta ja niiden käyttöön liittyvästä ohjauksesta. Vastaajat toivoivat käyttöönsä arjen turvallisuuteen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvää teknologiaa.

Vastaajat kokivat tärkeäksi turvallisuuden tunteen, yksilölliset ratkaisut heidän tarpeisiinsa ja itsemääräämisoikeuden omaa elämää koskevissa päätöksissä. Ikääntyminen tuo mukanaan toimintakyvyn muutoksia, joihin ei aina ole helppo sopeutua. Kotona selviämistä ja toiminnallista osallistumista voidaan tukea esimerkiksi kodin muutostöillä, yksilöllisillä apuvälineratkaisuilla ja kohdennetuilla palvelumalleilla. Vuosien saatossa asujansa näköiseksi muovautunut koti ja luotettavat ihmissuhteet luovat turvallisuuden tunnetta. Ikääntyneet haluavat olla aktiivisia omassa arjessaan ja tehdä päätökset itseään koskevissa asioissa omien voimavarojensa puitteissa.

Lue lisää opinnäytetöistä:

Teija Viitajylhä ja Roosa Virranniemi: Ikääntyneiden aikuisten tarpeita ja toiveita kotiin, kodin pihapiiriin ja lähialueisiin liittyen. Opinnäytetyö. Syksy 2019. Toimintaterapian tutkinto-ohjelma. Oulun ammattikorkeakoulu. https://www.theseus.fi/handle/10024/267678

Anne Lukkari ja Hanna Niskasaari: Ikääntyneiden näkemyksiä arjesta ja asumisesta. Tarvekartoitus osana käyttäjälähtöistä kehittämishanketta. Opinnäytetyö. Kevät 2020. Toimintaterapian tutkinto-ohjelma. Oulun ammattikorkeakoulu. https://www.theseus.fi/handle/10024/334765

Kirjoittajat:

Toimintaterapeuttiopiskelijat Anne Lukkari, Hanna Niskasaari, Teija Viitajylhä ja Roosa Virranniemi, Oamk
Eliisa Niilekselä, asiantuntijaopettaja / toimintaterapia, HIPPA-hanke, Oamk
Kirsi Jokinen, hankevastaava, HIPPA-hanke, Oamk

Etäyhteiskehittelystä hyvä lisä TKI-toiminnan työkalupakkiin

Koronapandemian vuoksi monet palvelut ja tilaisuudet siirrettiin keväällä 2020 verkkoon. Myös HIPPA-hankkeessa saatiin kokemuksia tästä, kun hankkeen Innovaatiokilpailun voittaneen Kasviportaat Oy:n yhteiskehittely toteutettiin täysin etäyhteyksien avulla. Toteutus noudatti hankkeessa kehitettyä yhteiskehittelyn viiden vaiheen mallia, josta muokattiin uusi etävariaatio.

6Aika-hanke ”HIPPA – Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista digitalisaation avulla” kokoaa yhteen eri alueiden osaamista. Kun hankkeen palvelut yrityksille muutettiin pandemian vuoksi etätyöskentelyksi, heräsi ajatus laajentaa hankekumppanien välistä yhteistyötä tällä saralla. Toukokuun 2020 lopussa järjestetyn etäyhteiskehittelyn osallistujat tulivat pääkaupunkiseudulta, Tampereelta ja Oulusta. Mukana oli asiakasyritys  Kasviportaat Oy sekä 20 hengen joukko HIPPA-hankkeen asiantuntijoita, muuta ammattikorkeakouluväkeä ja opiskelijoita sekä kolmannen sektorin asiantuntijoita. 

Monialaista yhteistyötä muistisairaiden hyvinvoinnin edistämiseksi

Yhteiskehiteltävänä tuotteena oli Kasviportaat Oy:n Supragarden® viherseinä- ja vesiviljelyjärjestelmä. Tuote mahdollistaa helpon ja tehokkaan tavan viljellä hyötykasveja, ja se tuo luontoelementin niidenkin ulottuville, joilla on rajalliset mahdollisuudet luonnossa liikkumiseen. Järjestelmä auttaa myös ylläpitämään sopivaa ilmankosteutta ja puhdistamaan huoneilmaa.

Kasviportaat Oy voitti tammikuussa 2020 HIPPA-hankkeen innovaatiokilpailun, jossa haasteena oli löytää digitaalisia tuotteita ja palveluja, jotka tukevat toimintakykyisyyttä ja osallisuutta asukkaan elinympäristössä, parantavat turvallista asumista sekä lisäävät asumisen mielekkyyttä ja hyvää elämää. Kasviportaat Oy:n ehdotuksessa ideana oli jatkokehittää yrityksen Supragarden® sisäkasvatusjärjestelmää digitaalisten tuotteiden avulla siten, että se soveltuisi paremmin ja turvallisemmin palvelutalojen asukkaiden käyttöön ja erilaisiin toiminnallisiin tilanteisiin. Palveluasumisen toimintaympäristöt asettavat tuotekehitykselle monenlaisia haasteita. Erityisesti kehittämistyössä haluttiin huomioida muistisairaiden henkilöiden tarpeet, toimintakyky ja palvelut.

Etäyhteiskehittelyn tavoitteena oli tukea yrityksen toivetta laajentaa toimintaansa uusille sektoreille. HIPPA-hankkeen filosofian mukaisesti koolla oli monialainen joukko pohtimassa ratkaisun käyttäjälähtöisyyttä, käytettävyyttä ja kaupallistamista. Keskiössä oli se, miten tuote voisi vahvistaa käyttäjien toimijuutta ja merkityksellistä elämää palveluasumisen eri ympäristöissä. Lisäksi keskusteltiin siitä, mitä muita käyttökohteita tuotteelle voisi tunnistaa. Tilaisuus tuotti rikkaan aineiston tuotteen älykkään version prototyypin ja käyttökonseptin suunnittelua varten. Yrittäjä Jouni Spets Kasviportaat Oy:stä näki, että monialaisuudesta oli työskentelyssä selvää etua ja osallistujilta tuli paljon uutta tietoa yritykselle. Keskustelua oli kaikkien osapuolten mielestä hyvä käydä tässä vaiheessa ennen tarkemman teknisen suunnittelutyön aloittamista.

Etätyöskentelyn fasilitointi vaatii resursseja

Etäyhteiskehittelyn fasilitaattorit tulivat hanketta hallinnoivan Metropolia Ammattikorkeakoulun HIPPA-tiimistä. Yleensä fasilitaattorien parivaljakko on ollut riittävä resurssi, mutta etätyöskentelyssä fasilitointia tarvitaan selvästi enemmän kuin kasvokkain toteutettavassa työskentelyssä. Siksi mukaan otettiin vielä kolmas tiimiläinen vahvistukseksi tekniikan puolelle. Tarvittaessa voisi neljännen tiimiläisen nimetä vielä chat-vastaavaksi. Työssä tarvitaan selkeä roolijako ja tilaisuuden etenemistä kuvaava suunnitelma. Fasilitaattorit voivat kyllä olla tilaisuuden aikana yhteydessä toisiinsa yksityisin viestein, mutta tämä on hyvä rajata koskemaan vain aikataulumuutoksia ja muita vastaavia asioita, joista ei voi sopia ennakkoon.  

Etätyöskentelyyn on parasta valita sovellus, jossa pienryhmiin eli ryhmähuoneisiin jakautuminen on nopeaa ja vaivatonta. Tämä on erityisen tärkeää siksi, että yhteiskehittelyn aikataulu on usein melko tiukka. Metropolian HIPPA-tiimissä käytettiin Zoom-sovellusta, jossa ryhmäjaon voi toteuttaa joko manuaalisesti tai niin, että sovellus jakaa osallistujat satunnaisesti eri ryhmähuoneisiin. Tällä kertaa päädyttiin manuaaliseen ryhmittelyyn, jolla varmistettiin se, että ryhmiin saatiin monialaista ja sektorirajat ylittävää osaamista. Ryhmähuoneiden sulkeutuessa osallistujat palautuvat Zoomissa näppärästi takaisin yhteiseen kokoukseen.

Etäyhteiskehittelyn fasilitoinnissa tuli eteen myös digitaalisten sovellusten käyttöön liittyviä haasteita.Kunnallisten palveluntarjoajien tietoturvalinjaukset kannattaa selvittää hyvissä ajoin etukäteen. Voi olla, että mikään sovellus ei ole täysin poissuljettu, mutta käyttöön voi liittyä rajoituksia, jotka on huomioitava valmisteluissa. Metropolian tilaisuuteen osallistui asiantuntijoita, joiden työpaikoilla tilaisuudessa käytetyn sovelluksen lataaminen oli kiellettyä, mutta selainpohjainen käyttö sallittiin. On myös muistettava, että isossa osallistujajoukossa on aina joku, jolle käytetyt sovellukset ovat uusia. Siksi alkuohjeistukseen ja sovellukseen tutustumiseen on varattava riittävästi aikaa. Tämän merkitys voi korostua, jos yhteiskehittelyssä on mukana palveluasumisen asukkaita, omaisia ja vapaaehtoisia.

Pienryhmätyöskentelyä Jamboard-sovelluksen äärellä

Zoom-etäkokouksen pienryhmissä työskenneltiin käyttäen Googlen Jamboard-sovellusta. Siirtyminen Jamboardiin tapahtui chat-palstalle laitetun linkin kautta. Ryhmiin on hyvä määrätä kellottaja, sillä Zoomin kautta lähetettäviä ohjeita on hankalaa seurata Jamboard-työskentelyn aikana. Kellottaja voi paremmin huolehtia siitä, että pienryhmä siirtyy ajallaan seuraavaan kehittämistehtävään tai kysymykseen. 

Jamboard on valkotaululta näyttävä työkalu, jolle jokainen osallistuja voi helposti kirjoittaa sähköisiä post-it-lappuja. Sovelluksessa on myös muita ominaisuuksia kuten piirrostyökalu. Lopuksi kerätyn palautteen perusteella sovellus näyttäytyi osallistujille näppäränä työkaluna, jossa kommenttien ryhmittely sujuu vaivattomasti. Kiitosta sai myös kommenttien helppolukuisuus, kun niitä vertaa yhteiskehittelyissä usein käytettyihin käsin kirjoitettuihin post-it-lappuihin.

Vinkit etätyöskentelyyn:

• Fasilitointi sujuu parhaiten 3–4 hengen tiimityönä, jossa on selkeä roolitus.
• Ennakkovalmistelut saattavat lisääntyä tietoturvaan liittyvien rajoitusten vuoksi.
• Kannattaa valita sovellus, jossa pienryhmiin jakautuminen on vaivatonta.
• Jaettavat videot ja muu materiaali tulisi testata etukäteen.
• Sovellusten käyttö vaatii riittävää ohjeistusta.
• Jamboard-työskentelyssä on hyötyä pienryhmän omasta kellottajasta.

Maantieteellisten rajojen ylitykset rikastuttavat työskentelyä

Etäyhteiskehittelyn onnistumisista ja kehittämiskohteista käytiin vielä jälkeenpäin keskustelua osahankkeiden kesken. Tästä saatiin hyödyllistä tietoa tilaisuuksien fasilitoinnin ja teknisen toteutuksen kehittämiseksi. Keskustelussa pohdittiin myös niitä hyötyjä, joita maantieteellisten rajojen ylitykset voivat tuoda yhteiskehittelyyn osallistuvalle asiakasyritykselle, asiantuntijoille ja mahdollisille muille osallistujille.

Asiakasyritykselle hyödyllistä:

• Voi tutustua alueellisesti vaihteleviin palveluiden järjestämisen tapoihin ja termistöön. 
• Saa laajempaa käyttäjänäkemystä. 
• Oppii ottamaan yrityksen TKI-työssä huomioon sen, että potentiaalisella asiakaskunnalla on käytössään huomattavan erilaisia teknologisia ratkaisuja. Jo olemassa oleva teknologia vaikuttaa siihen, miten toimintaa kannattaa kussakin paikassa jatkokehittää. 
• Hanketoimijoilla on erilaisia painotuksia ja vahvuuksia. Joskus paras asiantuntemus löytyy yrityksen kotipaikan ulkopuolelta. 
• Kiinnostus yrityksen tuotteeseen tai palveluun lähtee heti leviämään. 

Yhteiskehittelyyn osallistuminen perustuu yleensä vapaaehtoisuuteen, jolloin oma asiantuntemus tarjotaan käyttöön ilman erillistä korvausta. Kumppanuuksia rakennettaessa järjestäjätahon on tärkeää miettiä, mikä tekee tilaisuuksista yhteistyökumppaneille kiinnostavia ja palkitsevia. Koska yhteistyökumppanit ja heidän edustamansa organisaatiot ovat keskenään hyvin erilaisia, on huomioitava monenlaisia näkökulmia.

Asiantuntijalle/käyttäjälle alueiden välisessä yhteistyössä palkitsevaa:

• Pääsee vaikuttamaan asioihin, joista voi olla hyötyä käyttäjille ympäri Suomen ja kansainvälisesti.
• Tulee jaettua erilaisia, rikastuttavia kokemuksia. 
• Voi saada ahaa-elämyksiä siitä, että asioita voisi tehdä toisin. 
• Näppärä työskentelytapa, sillä usein ammattilainen ei ehdi työn lomasta tilaisuuksiin siirtymien vuoksi. Tämä pätee, vaikka oltaisiin samassa kaupungissa. 
• Eläkeikäiset vapaaehtoiset ja tuetusti kotona asuvat käyttäjät saattavat kokea helpommaksi osallistua tilaisuuksiin kotoa käsin.

Etätyöskentelytapojen juurruttaminen

Tilaisuuden lopuksi osallistujilta kerättiin Jamboard-työkalulla palautetta sekä järjestäjätaholle että asiakasyritykselle. Saadussa palautteessa oli positiivinen yleisvire, joten etäyhteiskehittely on selvästi tullut jäädäkseen. Jatkossa etätyöskentelyn käyttöä voidaan harkita myös silloin, kun suunnitteilla on eri paikkakunnilla toteutettavia käyttäjäkokeiluja tai testauksia. Jos tilaisuuksiin osallistuu sellaisia ikäihmisiä, joille etätyökalut eivät ole tuttuja, käytettäviin sovelluksiin voisi mahdollisuuksien mukaan tutustua yhdessä etukäteen. 

Huolellisesta valmistautumisesta huolimatta tulee uusien työskentelytapojen kohdalla aina eteen yllätyksiä. On hyvä, jos niihin osaa suhtautua sopivan rennosti ja kuitata ne huumorilla. Hyvä tunnelma on tärkeämpää kuin tekniikan täydellinen toimivuus – mikäli sellaista on olemassakaan.

Kuvat: Minna Kilpeläinen

Kirjoittaja:
Suvikki Honkkila, kuntoutusalan asiantuntija, VTK, M.A., toimintaterapeutti AMK HIPPA-hankkeen projektisuunnittelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu

TAMKin kaupallistamisen työpajassa helmikuussa 2020 pohdittiin liiniä markkinointia. Asiantuntijana oli Lean Start Up -ajattelun puolestapuhuja Johanna Raiskio, markkinointitoimisto Unfairin perustaja ja CEO. Hän on visionääri ja sparraaja, joka uskoo ihmisiin ja haluaa muuttaa tapaa, jolla luovaa työtä tehdään ja johdetaan. Liini ajattelu jäsentää liiketoimintaa koko skaalalla liiketoimintamalleista yrityksen markkinointiin. Design Sprint on yksi työkalu, jonka avulla Raiskio kehittää yrityksen markkinointia.

Työskentelymenetelmänä tehokas Design Sprint – case Barona Group

Barona Group on tulevaisuuden työelämän ja henkilöstöratkaisujen moniottelija, joka tuottaa nopealla sykkeellä uusia tuotteita ja palveluja. Yli kymmenellä eri toimialalla vaikuttava konserni halusi oppia kommunikoimaan palveluistaan paremmin ja testaamaan uusia konsepteja ketterämmin. 

“Koska markkinoinnilla oli jatkuva pula ajantasaisista ja tyylikkäistä myyntimateriaaleista, sovelsimme työskentelymallin Google Venturesin kehittämään työskentelymentelmään perustuvaa liiniä sprinttiä. Menetelmä perustuu viiteen intensiivisen työskentelypäivään ja sen tavoitteena on tiivistää kuukausien työ yhteen viikkoon”, Raiskio kertoi.

“Ensimmäiseksi vedimme myyjille tehokkaan pitching-valmennuksen sekä tiiviit One-on-one -sparraukset, joiden pohjalta kiteytimme uudet palvelukonseptit ja niiden kilpailuedut helposti ymmärrettävään muotoon. Lopuksi AD-tiimimme visualisoi näyttävät myyntipresentaatiot testattaviksi omalla henkilöstöllä ja asiakkailla.”

Yhdessä tekeminen tuottaa pitkäikäistä arvoa

Koska Design Sprint tehtiin tiiviisti yhdessä myyjien kanssa, konsepti toimi samalla tehokkaana tuotekoulutuksena ja esiintymisvalmennuksena. Uudet palvelut koeponnistettiin asiakkaille ja omalle henkilöstölle suunnatussa lanseeraustilaisuudessa, jossa esitetyt pitchaukset myös videoitiin. Näin tapahtuma tuotti samalla kertaa mainiota myyntikoulutusmateriaalia pitkälle tulevaisuuteen.

”Laskin, että koko konsernin palvelukuvausten päivitys olisi vienyt kerralla kuusi kuukautta, jonka jälkeen olisi saanut aloittaa taas alusta.” Anna Jalonen, Markkinointipäällikkö

Liini markkinointi nopeuttaa prosesseja

Lean Marketing -filosofia perustuu Eric Riesin The Lean Startup -ajatteluun ja Steve Blankin Customer Development ja Lean Launchpad -metodologiaan, joissa uusia liiketoimintamalleja, tuotteita ja palveluita pyritään tuomaan markkinoille yhä nopeammin. Siinä missä The Lean Startup -menetelmissä pyritään löytämään oikea liiketoimintamalli, liinissä markkinoinnissa pyritään löytämään kampanjalle oikea vastaanottaja, viesti ja kanava.

Perinteinen markkinointi puskee tuotetta tai palvelua maailmalle tyypillisesti vasta siinä vaiheessa, kun se on jo valmiiksi asti hiottu. Se hieroo ja hautoo ideoita, tekee suuria suunnitelmia ja odottaa loputtomia kommenttikierroksia. Liini markkinointi lyö kädet saveen heti alkumetreillä. Se testaa ketterästi, hyödyntää digikanavien mahdollisuuksia ja seuraa statistiikan avulla, mikä oikeasti puree ja mikä ei.

Tunnista ja tunne asiakkaasi

Oletko ymmärtänyt asiakkaasi oikein? Vaikka lean-markkinoinnissa testaaminen ja mittaaminen ovat tärkeitä steppejä, kiteytyy kaikki kuitenkin asiakkaan kuuntelemiseen ja heiltä oppimiseen. Se on siis paljon muutakin kuin numeroita ja analytiikkaa. Kysymisen ja vuorovaikutuksen kautta voimme löytää uusia ja erilaisia näkökulmia koko yrityksen tekemiseen. Voimme avata sellaisia ovia, joita ei aiemmin ole löydetty. Ja kun huomaat jonkun jutun toimivan, ota siitä opiksesi: Tee isommin! Tee näyttävämmin! Anna palaa!

Lopulta voit onnitella itseäsi menestyksekkäästä lean-markkinoinnista: kuuntelemalla, testaamalla ja mittaamalla sekä tehdystä oppimalla olet onnistunut kehittämään timanttista markkinointia, jolla saat asiakkaasi kirmaamaan luoksesi.

Liini markkinointi edellyttää uudenlaista sitoutumista myös asiakkaalta. Markkinointi on nähtävä ennen kaikkea strategian mahdollistajana ja myynnin tukena, ei erillisenä toimintona tai kuluna. Parhaisiin tuloksiin päästään, kun markkinointia suunnitellaan yhdessä tuotekehityksen, myynnin, markkinoinnin, viestinnän ja erityisesti yritysjohdon kanssa.

Onnistumisessa on ennen kaikkea kyse oikeasta asenteesta sekä kyvystä ottaa vastaan palautetta – suhtautumisesta siihen oppimisen ja kehittymisen välineenä.

Mitä liini markkinointi on?

• Tapa tehdä –Vastuu tiimeillä, ei raskasta hierarkiaa 
• Asiakkaan tunteminen –Ymmärrys asiakkaan strategiasta 
• Vuoropuhelu –Takaa jatkuvan dialogin 
• Kyseenalaistus –Antaa rohkeutta muuttaa suuntaa tarvittaessa 
• Priorisointi –Tehostaa tekemistä ja tiimin/tiimien välistä päätöksentekoa 
• Katse fokuksessa –Tuo tavoitteet esille, konkretisoi aikataulua sekä auttaa pitämään kiinni olennaisesta 
• Johtajuus – Rakenna läpinäkyvää johtamista ja tekemisen tapaa 
• Onnistumiset – Ovat aina yhteisiä ja niitä pitää juhlia

Idean pitchaus

A good pitch unfolds like a good story. And a good pitcher controls his audience as that story unfolds. If the summary comes first, none of that can happen. (Bayley & Mavity 2007, 43.)

Pitchaus (englannin sanasta pitch, ’syöttö’) on tuotteen, palvelun tai liikeidean pääkohtien lyhyttä ja tiivistä esittelemistä myyntipuheen tai presentaation muodossa. Esitys eli pitch kestää korkeintaan muutaman minuutin. Pitchausta voidaan kutsua myös hissipuheeksi silloin kun viitataan myyntipuheeseen, joka kestää vain hissimatkan ajan eli noin puoli minuuttia

Pitchaaja voi olla myymässä bisnesideaansa rahoittajille, esittelemässä itseään työnhakutilanteessa, kauppaamassa tuotettaan jälleenmyyjille tai hankkimassa yhteistyökumppania. Pitchin tarkoitus on herättää kuulijoissa kiinnostus esiteltävää asiaa kohtaan ja vakuuttaa heidät asian vahvuuksista. Samalla pitchaus kertoo tekijänsä innosta, näkemyksestä ja osaamisesta. Onnistuessaan pitchaus johtaa jatkokeskusteluihin esittelijän ja kuulijan välillä. 

Nykypäivänä hyvällä idealla on kovat vaatimukset: sen pitäisi ankkuroitua tuotteeseen ja palvella kaupallisia tavoitteita. Tämän lisäksi tuote tai palvelu pitäisi pystyä myös esittämään vakuuttavasti eli pitchaamaan, jotta se saa siivet tarinansa tueksi. Jokainen idea pitää kiteyttää lyhyeen ja ytimekkääseen muotoon, miten yrityksenne tarjoaa johonkin ongelmaan ratkaisun ja miksi juuri sinun yrityksesi on järkevin kumppani kyseisen ongelman ratkaisemiseksi.

Miten rakennat hyvän pitsauksen ja varmistan, että viesti ja idean potentiaali huomataan?  

• Freimaus – Kuka, mitä ja miksi? 
• Ongelma – Minkä asiakkaan ongelman ratkaiset? 
• Arvolupaus – ”Job-to-be-done” 
• Markkinapotentiaali – Kansallinen vai globaali?
• Hyödyt – Miksi asiakkaan kannattaa ostaa ideasi? 
• Ansaitamalli – Miten idealla tehdään rahaa?
• Kilpailijat – Miten erottaudut? 
• Roadmap –Visio, missio ja etenemissuunnitelma 
• Tiimi – Kenen kanssa lähtisit kaljalle? 

Vältä näitä:

• Huono aloitus & nöyrä lopetus 
• Liian ympäripyöreää puhetta 
• Tylsä ja samanlainen, kuin kaikki muut 
• Puhut liikaa
• Älä ole epätoivoinen 
• Etenet liian hitaasti

Hyvä esimerkki pitchauksesta:

Liinin markkinoinnin ideat ja ajatukset sopivat nykymaailmaan loistavasti. Asiat ja yrityksen ympäristö muuttuvat niin nopeasti, että uudet ideat ja innovaatiot pitää pystyä testaamaan käytännössä mahdollisimman nopeasti. Samoin ostokäyttäytyminen muuttuu niin yhtäkkisesti, että hyvätkin ideat voivat vanhentua, jos niitä ei päästä testaamaan asiakkaalla. Suosittelen lämpimästi liinin markkinoinnin lähestymistapaa koko yrityksen kehittämiseen. 

Pitsauksen avulla pystytään kiteyttämään yrityksen ydinsanoma muutamaan minuuttiin ja herättämään asiakkaan mielenkiinto tai saada rahoittajan kiinnostus kasvamaan. 

Kirjoittaja:

Elina Merviö on TAMK:n Proakatemian valmentaja sekä yrittäjyyden tiimiesimies. Proakatemia kouluttaa Yrittäjyyden ja tiimijohtamisen amk- ja yamk- tutkintoja. Elina toimii kaupallistamisen asiantuntijana hankkeessa 6Aika: Hippa – Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista älykkään teknologian avulla.

Kirjallisuutta:

Bayley Stefen & Roger Mavity. 2007. Life’s a Pitch.

Jääskeläinen, J. 2015. Älä yritä! Tätä sinulle ei kerrota yrittämisestä. 1. painos. Helsinki: Helsingin seudun kauppakamari.

Raiskio Johanna, Kaupallistamisen työpaja 14.2.2020.

Voipio, V. 2006. Pitsaus: markkinointiteesejä tuhansien järvisten maasta. 1. painos. Helsinki: Mainostajien liitto.

TAMKissa pidettiin marraskuusta 2019 helmikuuhun 2020 kaupallistamisen työpaja, jossa pohdittiin, kuinka ideasta voi tehdä kaupallisen tuotteen. Kuinka kehittää tuote, jolla on myös kysyntää? Kuinka luoda asiakkaalle arvoa, josta hän on myös valmis maksamaan?

Yrityksen ensimmäisenä tavoitteena tuotteen kaupallista potentiaalia miettiessä on saada ymmärrys asiakkaan tarpeista. Vasta tämän ymmärryksen pohjalta on mahdollista  luoda ja kehittää palveluja, jotka vastaavat tähän tarpeeseen.

Asiakkaan tarpeita tutkiessa olisi päästävä käsiksi ihmisten äänettömiin ja piileviin ajatuksiin ja arvoihin. Niitä voi olla vaikea löytää, jollei niihin kiinnitä erikseen huomiota. Jos kysyt asiakkaaltasi, mitä hän arvostaa lomassaan ja mitä hän tarvitsee saadakseen onnistuneen loman, voi kysymykseen olla hyvinkin vaikea vastata. Asettamalla kysymyksen niin, että kysyt jotain tiettyä lomaa ja kokemuksia siitä, on asiakkaan jo helpompi vastata. Ihmiset kertovat arvoistaan paremmin, kun ne voidaan linkittää johonkin tiettyyn asiaan tai tarinaan.  Koska asiakas ei aina osaa kertoa suoraan kysyttäessä tarpeistaan, pyritään hänen käytöstään tutkimaan myös havainnoimalla, jotta asiakkaan toimintaan vaikuttavat henkilökohtaiset motiivit selviävät. 

Miten arvot ohjaavat asiakkaan motiiveja?

Asiakkaan motiiveja ostopäätöksen taustalla voivat olla arvot, unelmat, arvostukset, tiedostetut ja tiedostamattomat tarpeet sekä arkiset tilanteet. Selvittämällä motiivit ja ymmärtämällä niitä palvelua voidaan kehittää entistä paremmaksi. 

Asiakkaalle arvo tarkoittaa hänen kokemansa hyödyn ja hinnan välistä suhdetta. Arvon muodostuminen on yksilöllistä, ja mitä isompi koetun hyödyn ja palvelusta maksetun hinnan välinen erotus on, sitä enemmän arvoa asiakas kokee ostaessaan palvelua. Henkilökohtaiset motiivit määrittävät ostohetkellä tarpeen, johon etsitään ratkaisua.

Tuotteen tai palvelun arvo muodostuu seuraavista tekijöistä:  brändi ja status, helppokäyttöisyys, hinta, muotoilu, ominaisuudet, tekemisen helpottaminen, saavutettavuus, säästö, tuoteräätälöinti, uutuusarvo ja riskin pienentäminen. 

Mitä paremmin yritys onnistuu tyydyttämään asiakkaansa tarpeet, sitä enemmän arvoa yrityksen palvelulla on asiakkaalle. 

Asiakkaan kokeman hyödyn ja tuotteen hinnan välistä suhdetta parantamalla asiakkaalle syntyy lisäarvoa. Suhdetta voi parantaa joko tuotteen hintaa laskemalla tai kasvattamalla asiakkaan kokemia hyötyjä.

Mitä tarkoittaa arvolupaus?

Arvolupaus eli value proposition on yrityksen lupaus arvosta, jonka sen tuote tai palvelu tuottaa asiakkaalle. Arvolupauksessa on kysymys siitä, kuinka asiakkaat hyötyvät palveluistamme tai tuotteistamme. Arvoa asiakkaalle voi olla se, että tuotteemme tai palvelumme on tehokkaampi/halvempi/varmempi/nopeammin saatavilla/käytettävämpi/paremmin muotoiltu tai riskittömämpi kuin kilpailijoiden tuotteet. Näistä tekijöistä voidaan muodostaa arvolupaus, joka kertoo asiakkaan saamasta arvosta verrattuna kilpailijoihin. 

Arvolupaus on koko liiketoiminnan keskiössä ja toiminnan kivijalka. Hyvä ja mietitty arvolupaus auttaa kaikkia yrityksessä työskenteleviä tekemään oikeita asioita ja menestymään paremmin. Asiakkaat valikoivat haluamansa tuotteet ja palvelut sen mukaan, mikä yritys tuottaa heille eniten arvoa. 

1. Ensiksi kannattaa miettiä erottautumistekijöitä. Mikä erottaa yrityksenne ja tarjoamanne tuotteet tai palvelut kilpailijoista? Arvolupaus voi perustua uutuuteen, suorituskykyyn, kustomointiin, asioiden hoitamiseen, suunnitteluun, brändiin/statukseen, hintaan, jälkimyyntiin, tavoitettavuuteen, hyödyllisyyteen tai muuhun arvoa tuovaan ominaisuuteen.
   
2. Jokaiselle asiakassegmentille on luotava huolellisesti suunniteltu yhdistelmä tuotteita ja palveluita, jotka täyttävät asiakkaiden tarpeet. Miettikää asiakkaan ongelmaa. Minkä ongelman yrityksenne tuote tai palvelu ratkaisee?
   
3. Yhdistelmä hyötyjä, joita yritys tarjoaa asiakkailleen, voivat olla innovatiivisia tai jo olemassa olevia lupauksia lisätyillä piirteillä, sekä ominaisuuksilla.
   
4. Arvolupauksessa kannattaa vedota ihmisten tunteisiin. Luomalla tarinan arvolupaukselle saadaan asiakkaat kiinnittymään siihen. Uutuuden herättämä mielenkiinto kerää asiakkaita ja näkyvyyttä. Tunteisiin vetoava tarina saa asiakkaat uskollisiksi.
   
5. Arvolupaus voi olla erilainen eri asiakasryhmille. Yritys voi esimerkiksi panostaa tuotteiden ja palveluiden laatuun, jolla se tuottaa arvoa asiakkailleen. Toiselle asiakasryhmälle yritys voi luoda arvoa sopivalla kommunikoinnilla ja jälkimarkkinoinnilla tai erikoisella toimitusketjulla.

Työkalu arvolupauksen rakentamiseen: Value Proposition Canvas

Value Proposition Canvasin avulla pyritään varmistamaan, että yrityksen tarjoamalle palvelulle tai tuotteelle on halukkaita ostajia markkinoilla. Työkalun tavoitteena on löytää paras mahdollinen tuotekokonaisuus, jossa ymmärretään ne asiat, jotka asiakas haluaa saada tehdyksi yrityksen tarjoaman palvelun tai tuotteen avulla. Lisäksi tunnistetaan tuotteeseen liittyvät hyödyt ja uhraukset sekä kuvataan, miten yrityksesi saa aikaan arvoa asiakkaalle. Työkalua voit hyödyntää miettiessäsi yrityksesi asiakassegmenttien ja palveluisi tai tuotteesi kohtaamista. 

Työkalua voit käyttää kehittäessä asiakasosaamista. Value Propostion Canvasin  avulla huomaat, mitä pitää oppia asiakkaista, sekä voit testata arvolupausta. Tämän avulla pystyt kehittämään asiakasajattelua ja saat erilaiset ideasi vietyä käytäntöön. 

Opastus Value Proposition Canvasin käyttöön:

Luottamus keskeinen arvo asiakkaalle

Design etnografian, palveluliiketoiminnan ja palvelumuotoilun  asiantuntija, sarjayrittäjä Anna Sutherland Kolmas Persoona Oy:stä oli mukana valmentamassa HIPPA-hankkeen yrityksiä kaupallistamisen työpajoissa vuodenvaihteessa 2019-2020. Anna Sutherland  yhdistää työssään  laadullisen tutkimuksen tarinallisuuteen ja bisnesajatteluun. Näin syntyy vaikuttava ja koko organisaatiota inspiroiva ymmärrys asiakkaan ongelmista, toiveista, arvostuksista – ja tulevaisuuden potentiaalista. 

“Jokaisen organisaation arvokkain omaisuus ja olemassaolon oikeutus on asiakas. Se mitä asiakas loppupelissä tuotteessa tai palvelussa eniten arvostaa, yllättää välillä kokeneenkin palvelumuotoilijan”, Sutherland sanoi.

“Mieleeni on jäänyt hoivakodin sijaisjärjestelyistä vastanneen henkilön aito hämmästys esiteltyämme hänelle eläkeikäisten hoitajien keikkailu- ja hyvinvointiyhteisöä Joiku of Lifeä. Asiakkaaseen eivät ensimmäisenä tehneetkään vaikutusta viimeisen päälle viilattu tilausprosessin helppous tai edes sijaisen löytämisen nopeus. Hänelle arvokkainta oli luottamus: “Siis ihanko totta voin luottaa siihen, että jos teiltä sanotaan, että iltavuoroon on tulossa sijainen, niin hän myös ilmestyy paikalle?” Asiat, joita pidät itsestään selvyytenä, saattavatkin olla asiakkaan arjen suurin helpotus. Siksi säännöllinen, jatkuva ja aito asiakkaiden osallistaminen on kriittistä yrityksesi menestymisen kannalta”, Sutherland kertoi.

Työkalu asiakkaan tunnistamiseen: Empathy Map

Asiakkaan asemaan voit eläytyä esimerkiksi Empathy Mapin avulla. Mieti ensin kuka on tyypillinen asiakkaasi. Anna hänelle nimi, titteli ja ikä. Pyri sen jälkeen vastaamaan kysymyksiin asettumalla asiakkaasi asemaan. Kerää tietoja havainnoimalla, juttelemalla, kyselemällä ja haastattelemalla olemassa olevia asiakkaita. Osan vastauksista saat suoraan kysymällä asiakkaalta, osan saat selville kuuntelemalla ja havainnoimalla asiakasta.

Tässä kysymyksiä, mitä voit hyödyntää.

 1. Mitä asiakkaasi ajattelee ja tuntee? Pyri kuvailemaan, mitä asiakkaasi ajattelee ja tuntee.  Mitä hän ajattelee, mutta ei sano ääneen? Mikä häntä liikuttaa? Mikä häntä valvottaa? Mistä hän unelmoi?  

2. Mitä asiakkaasi näkee ympärillään? Millaisia asioita hän näkee? Keitä ihmisiä hän näkee? Miten häneen yritetään vaikuttaa esim. mainoksilla? Millaisia ongelmia hän kohtaa ympärillään? 

3. Mitä asiakkaasi tekee ja miten hän käyttäytyy julkisesti? Millainen asenne hänellä on? Mitä hän kertoo muille? Huomaatko jotain ristiriitaisuuksia hänen käytöksessään? Käyttäytyykö toisin, kuin sanoo? 

4. Kuinka ympäristön puheenaiheet vaikuttavat asiakkaaseen? Mitä hänen ystävänsä sanovat? Kuka häneen vaikuttaa? Mitkä mediat vaikuttavat hänen mielipiteeseensä?  

5. Mikä asiakastasi ahdistaa? Millaisia esteitä hänellä on, joita hän haluaa voittaa? Millaisia riskejä hän välttelee?  Mitä asiakkaasi toivoo saavuttavansa? Miten hän mittaa onnistumistaan? Miten hän aikoo saavuttaa tavoitteensa? 

Ohjeita ja ideoita Empahty Mapin käyttöön:

Kaupallistamisen työpajasarjaan osallistuvien mielestä asiakasta ja asiakkaan saamaa arvoa ei koskaan mietitä liikaa. Tässä muuttama kommentti osallistujilta, jossa he kertovat omasta oppimisestaan.  

“Asiakkaiden arvoa ei koskaan pohdi riittävästi ja se voi tulla todella monelta sektorilta.”

“ Tärkein anti oli minulle ymmärtää markkinoinnin merkitys, sekä tuotteen arvon pohtiminen asiakkaan näkökulmasta.“

“ Oman asiakaslupauksen kirkastaminen ja sen esittäminen eri tavalla erilaisille asiakkaille.”

Kirjoittajat:

Elina Merviö on TAMK:n Proakatemian valmentaja sekä yrittäjyyden tiimiesimies. Proakatemia kouluttaa Yrittäjyyden ja tiimijohtamisen amk- ja yamk- tutkintoja. Elina toimii kaupallistamisen asiantuntijana hankkeessa 6Aika: Hippa – Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista älykkään teknologian avulla.

Marika Vuorenmaa on Tampereen korkeakouluyhteisön Y-kampuksen tiimipäällikkö. Y-kampus tarjoaa kaikkien alojen opiskelijoille yrittäjyyden ja innovaatio-osaamisen opintoja, tapahtumia ja sparrausta. Marika toimii kaupallistamisen asiantuntijana hankkeessa 6Aika: Hippa -Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista älykkään teknologian avulla.

Kirjallisuutta:
Juha Tuulaniemi, 2013: Palvelumuotoilu
Osterwalder & Pigneur, 2010: Business Model Generation 
Minna Ruckenstein, Johannes Suikkanen, Sakari Tamminen, 2011: Unohda innovointi. Sitran julkaisu.

Väestö ikääntyy kovaa vauhtia ja varsinkin yli 80-vuotiaiden osuus kasvaa nopeimmin. Ikäihmiset ovat heterogeeninen ryhmä, jolla on erilaisia tarpeita. Jotkut selviävät ilman palveluja, kun taas toiset tarvitsevat sairauksiensa ja vaivojensa vuoksi paljonkin palveluja. Muistisairaus tuo oman erityistarpeensa palvelujen järjestämisessä. Julkisella puolella ikäihmisille suunnattuja palveluja ovat mm. kotihoito, päivätoiminta, vuorohoito sekä muistisairauden loppupuolella tehostettu palveluasuminen tai hoivaosastot. 

Ikääntyneiden välimuotoasuminen sijoittuu tehostetun palveluasumisen ja tavallisen asumisen väliin. Asuminen ja palvelut on selkeästi erotettu toisistaan. Asukas itse ratkaisee mitä palveluja hän käyttää tai sitten hänelle on tehty hoito- ja palvelusuunnitelma kotihoidon kautta. Asuminen voi olla joko huonevuokralain alaista tai asukas asuu omistus- tai asumisoikeusasunnossa. Välimuotoasumisessa korostuu yhteisöllisyys, yhteinen toiminta, esteettömyys sekä sijainti palvelujen lähellä.

Onko koti paras paikka kaikille?

Olen työskennellyt ikäihmisten parissa 20 vuotta sairaanhoitajana ja 10 vuotta lähiesimiehenä. Tänä aikana olemme siirtyneet vanhainkodin sekä terveyskeskusten vuodeosastojen ajasta, hoivaosastojen kautta tehostetun asumispalvelun aikaan. Laitospainotteisuudesta olemme siirtyneet kotihoitopainotteisuuteen. Koti on ihmiselle paras paikka, mutta onko se kaikille?  Mielestäni tehostettu asumispalvelu tulisi profiloitua muistisairaiden hoitopaikaksi. Muille asiakasryhmille tulisi löytyä toisenlaisia ratkaisuja. 

Vuorohoitoyksikössäni toimiessani olen törmännyt näihin ikäihmisiin, jotka kokevat yksinäisyyttä, turvattomuuden tunnetta tai heitä on kohdannut leskeytyminen. Heidän tarpeisiinsa ei pystytä vastaamaan nykyisillä palveluilla. Heille ei ole riittävää kotihoito, päivätoiminta eikä vuorohoito, mutta he eivät tarvitse vielä tehostettua asumispalvelua. Turvattomuuden vuoksi tullaan lyhytaikaispaikoille tai hakeudutaan päivystykseen, koska turvattomuus aiheuttaa myös fyysisiä vaivoja.  He ovat juurikin se asiakasryhmä, joka hyötyisi välimuotoisesta asumisesta.

Mitä lisäarvoa välimuotoasuminen tuo?

Yksinäisyys voi lamauttaa ihmisen totaalisesti, jolloin hän ei enää kykene toimimaan normaalisti. Leskeytyminen voi horjuttaa elämän hallinnan tunnetta ja voi johtaa pahimmassa tapauksessa syrjäytymiseen. Välimuotoasumisen ideana on yhteisöllisyys, eli asukkaalla on oma tila, mutta hän voi tarvittaessa osallistua muiden asukkaiden kanssa yhteisiin toiminnallisiin hetkiin omien voimavarojensa mukaan. Tämä lisää turvallisuuden tunnetta ja parantaa arjessa selviytymistä. Esteettömyys takaa sen, että asukas voi asua siellä vaikka käytössä olisi esimerkiksi liikkumisen apuvälineitä. Välimuotoasumisessa voidaan palveluja lisätä asukkaiden tarpeiden mukaan, ja jos palvelut on hyvin järjestetty, mahdollistavat ne asumisen siellä elämän loppuun asti.

Jotta välimuotoinen asuminen ja arkea tukeva yhteiselämä toteutuisi hyvin, mielestäni toiminta tarvitsisi koordinaattorin, joka organisoi yhteistä toimintaa: käyttää asukkaita asioilla, kokoaa asukkaat tekemään ruokaa yhdessä, ulkoilemaan ja tekemään vaikka pihatöitä, yms. Asumisen suunnittelussa tulisi käyttää teknologisia ratkaisuja, jotka osaltaan myös tukevat asumista ja arjessa selviytymistä sekä tuovat turvallisuuden tunnetta. Nämä asiat huomioimalla saisivat asukkaat asumismuodolta lisäarvoa, joka rohkaisisi ikäihmisiä hakeutumaan kotoaan välimuotoasumiseen.

Välimuotoasumisen kehittämiseen on nyt herätty myös Suomessa. Ruotsissa tällaista asumismuotoa on alettu toteuttamaan jo 1990-luvulla. Suomessa on aiemmin tehty senioriasumista ja nykyään asumisratkaisuissa pyritään huomioimaan myös yhteisöllisyys.

Ympäristöministeriö on pyytänyt selvitystä välimuotoisesta asumisesta, josta on tuore julkaisu: Ikääntyneiden välimuotoisen asumisen tilanne ja tulevaisuuden tarpeet.

Toivon todella, että välimuotoisen asumisen mallia levitetään ja aletaan toteuttaa kullekin asuinalueelle sopivimmilla ratkaisuilla. Tähän tarvitaan poikkihallinnollista yhteistyötä ja halua lähteä ratkaisemaan meitä kaikkia koskevaa yhteistä haastetta.

Kirjoittaja:
Päivi Meriläinen, palveluesimies, Oulun kaupunki

Päivitetty 28.5.2020

Suomessa eletään edelleen poikkeusoloissa. Hipan toiminnan kannalta tärkein ryhmä, ikäihmiset, ovat olleet erityisten suojelutoimien kohteena. Epidemian leviämisen estämiseksi suljettuna olleet keskeiset ympäristöt, palveluasumisyksiköt ja korkeakoulut ovat pikkuhiljaa avaamassa oviaan. Varotoimia ja rajoituksia tarvitaan, jotta epidemian leviäminen kyettäisiin pitämään hallinnassa ja sairaaloiden hoitopaikat sekä etenkin tehohoitopaikat pystyttäisiin tarjoamaan niitä tarvitseville.

Nyt jos koskaan korostuu digitaalisten palvelujen merkitys! Tällainen haastava tilanne on herättänyt meidät etsimään ja luomaan uusia palveluja kaupassakäynnin, asioinnin ja ruokahuollon järjestämiseksi sekä yhteydenpidon mahdollistamiseksi läheisten välillä. Kansalaiset ovat alkaneet pitää yhteyttä toisiinsa monien erilaisten etävälineiden ja -ratkaisujen avulla ja monet eri tahot kehittävät uudenlaisia palveluja ja vertaistukiryhmiä.  

Kasvokkain tapahtuvia yhteiskehittely- ja testauspalveluja olemme alkaneet kokeille etäyhteiskehittelynä ja -testauksena ja alustavat kokemukset ovat olleet lupaavia. Tervetuloa mukaan!  Helsinkiin suunniteltu kaupallistamisen ja markkinoinnin työpaja sekä alueelliset kehittäjäklubit on siirretty näillä näkymin syksyyn. Olemme jatkuvasti tavoitettavissa ja voimme mielellämme suunnitella tulevia toimia etäyhteyksien avulla.

Jo ennen Korona-epidemian tuloa olimme sopineet siitä, että hanketoimijat keskittyvät kevään aikana syksyllä avattavan yrityksille suunnatun verkkopalvelun sisältöjen tuottamiseen ja toiminnan juurruttamiseen. Sitä työtä teemme nyt. Toivottavasti voimme sen myötä palvella yrityksiä entistä parempien digitaalisten ratkaisujen kehittämiseksi sekä palveluasumiseen että kaikkien kansalaisten parhaaksi.

Koronasta huolimatta kevätaurinko paistaa ja antaa voimaa. Sitä me kaikki nyt tarvitsemme.

Pidetään huolta!

Linkki THL:n Ajankohtaista Koronaviruksesta sivustolle

RoboSote -hanke ja Ikäteknologiaverkosto toteuttivat maalis-huhtikuun vaihteessa kyselyn, jolla kartoitettiin erilaisia teknologisia sovelluksia helpottamaan hoitotyötä ja viihtyvyyttä tautiepidemioiden aikana. Vallitseva COVID-19-epidemia tarjosi ilmeisesti otollisen ajankohdan, sillä vastauksia tuli jopa 31 kappaletta ja niissä esitettiin lähes 50 erilaista ratkaisua. Ratkaisuista julkaistiin 1.6.2020 pidempi artikkeli Centria Bulletin -julkaisussa.

Hoidon apuvälineet

Hoidon apuvälineet tukevat sekä turvallista hoitotyötä, että asiakkaan itsenäistä asumista kotiympäristössä mahdollisimman pitkään. Kyselyssä tarjottuja ratkaisuja ovat yksinkertaisimmillaan pärskesuojat ja kotiympäristössä elämää helpottava lääkeannostelurobotti (Evondos). Laitosympäristön ratkaisuiksi kyselyssä tarjottiin älykästä lääkekaappia, hoitovaunuja tietokoneella ja mobiilirobotteja tavarankuljetukseen (VMPinterior).

Vanhusten ja muistisairaiden kotona asumisen tueksi tarjottiin ratkaisuna paikannusrannekkeita, turvapuhelimia ja kodin anturointia poikkeamien havaitsemiseksi rutiineista. Palvelutaloympäristöihin tarjolla on koko yhteisön kokonaistilanteen seurannan mahdollistavia ratkaisuja (Suvanto Care).

Yksi vastaaja kuvaili rakentaneensa vanhempansa kanssa yhteistuumin asuntoon kameravalvonnan, jonka pystyi kytkemään päälle, jos asianosainen ei vastaa puhelimeen. Kamerassa oli myös kahdensuuntainen ääniyhteys tilanteen tarkistamiseksi. Näitä ratkaisuja ei voida toteuttaa asiakkaan yksityisyydensuojan vuoksi sote-puolen ratkaisuna ja ne jäänevätkin luottamussuhteessa olevien perheenjäsenten välisiksi ratkaisuiksi.

Kyselyn tuloksissa ilmenneitä ratkaisuja:

1. Evondos lääkerobotti https://www.evondos.fi/ 

2. NERO CARE –hoitovaunu https://www.vmp-interior.fi/ajankohtaista/nerocare-hoitovaunu-janerobot-mobiilirobotti-tehostavat-ajankayttoa-sairaalapalveluissa/ 

3. NEROBOT mobiilirobotti https://www.vmp-interior.fi/sairaala-ja-hoiva/nerohealth-alytuotesarja/ 

4. NERO SAFE lääkekaappi https://www.vmp-interior.fi/sairaala-ja-hoiva/nerohealth-alytuotesarja/ 

5. Pärskesuojat, esim. https://www.vmp-interior.fi/apteekkisuunnittelu/apteekkituotteet/parskesuojat/ 

6. Paikantava turvapuhelin, esim. https://www.suvantocare.fi/suvanto/suvanto-mukana/ 

7. Stella paikannusrannekkeet https://www.addsecure.fi/stellan-turvapuhelin-liiketoiminnot-siirtyyaddsecure-smart-care/ 

8. Everon-turvaratkaisut https://www.everon.fi/ 

9. 9Solutions -poistumisvalvonta https://9solutions.com/ratkaisut/kotihoito/ https://9solutions.com/ratkaisut/palvelutalot/ https://9solutions.com/ratkaisut/henkiloturva/ 

10. Elisa digihoiva: kotiin asennettavat anturit, poikkeamien seuraaminen 

11. Omaisten järjestämä videokameravalvonta, jossa kaksisuuntainen puheyhteys, esim. https://www.eville.com/fi/44-valvontakamerat/20586-cam360-langaton-valvontakamera.html 

Virikkeet, pelit ja kuntoutus

Virikeratkaisujen avulla potilaat tai asiakkaat voivat joko kuntoilla, vetreyttää muistiaan tai saada muunlaisia virikkeitä arkeen. Sisätiloissa tapahtuvaa liikuntaa tukevat muun muassa Mototiles-liikuntalaatat ja eXerium-aktiivituoli. Näissä kehon liikkeillä ohjataan peliä. Yksinkertaisimmillaan kuntoutusta voidaan tehdä jumppavideoiden avulla, mutta tarjolla on myös kaksisuuntaisen kommunikaation sisältäviä ratkaisuja, joissa ohjaaja ohjaa asiakkaan tekemään liikkeet oikein (Sanoste). Mobiililaitteilla toimivat virikesovellukset voivat olla muun muassa museoiden virtuaalikierroksia tai äänen/kuvan suoratoistopalveluita ja yhteydenpitosovelluksia. Muistin aktivointiin on tuotettu sovelluksia, joissa musiikin avulla herätetään lyhytmuistisen henkilön muistikuvia (Kardemummo).

Kyselyn tuloksissa ilmenneitä ratkaisuja: 

1. Coronaria seniorijumppavideot https://www.coronaria.fi/fysioterapia/seniorijumppaa/ 

2. eXerium-pelituoli http://exerium.com/game-xr/ 

3. Hilda: muistelua aktivoiva sovellus https://www.hildasovellus.fi/ 

4. Memoera TRAINER –virikelaite muistisairaille https://memoera.fi/ 

5. Mobiililaitteet: Skype, soittolistat, TV, radio, yhteydenpito jne.

6. Museoiden virtuaalikierrokset https://www.timeout.com/travel/virtual-museum-tours

7. MotoTiles liikuntalaatat https://www.meditas.fi/tuotteet/moto-tiles-liikuntalaatat/ 

8. Sanoste reaaliaikainen etäjumppa: kahdensuuntainen kommunikaatio, erillinen palvelu yksityisille ja hoivakoteihin https://sanoste.fi/ 

9. Seniors: liikuntavideoita ikääntyneille, kotona ja palvelukodeissa, rauhoittava materiaali petipotilaille 

10. Peili vision -etäkuntoutus https://peilivision.fi/en 

11. Physiotools etäkuntoutuspalvelut https://www.physiotools.com/fi/tuotteet/etaratkaisut 

Kommunikaatio ja etähoiva

Suurin osa kyselyn vastauksista sisälsi yhteydenpitoratkaisuja, joiden avulla asiakas voi ottaa yhteyttä hoidon tarjoajaan tai omaisiinsa. Erilaisilla alustaratkaisuilla voidaan yhdistää useita eri ratkaisuja, jotka tukevat hoivatyötä. On kuitenkin otettava huomioon, että Valvira asettaa vaatimuksia sellaisten ratkaisujen tietosuojalle, joissa käsitellään hoitosuhdetta ja potilastietoja. 

Kysely tuotti myös vinkkejä erilaisten potilaiden elämäntilanteen helpottamiseen. Kuulorajoitteisille henkilöille tarjottiin etäkirjoitustulkkauspalvelua (Viittoen), jonka avulla puhe muutetaan simultaanisesti tekstiksi. Etävastaanottoja oli muun muassa diabetespotilaille (Diabetes Sara) ja psykoterapiaan. Hoitotyön avuksi puolestaan ehdotettiin sanelusovellusta, joka pohjautuu tekoälyyn. 

Kyselyn tuloksissa ilmenneitä ratkaisuja: 

1. SuvantoCare: alusta hoivaa tukevalle teknologialle (Elisan palvelut) https://www.suvantocare.fi/ 

2. Elisa digitarjotin -palvelu: video- ja chatyhteys tabletilla 

3. Elisa etäkonsultaatio: videoasiointi 

4. Elisa Dialogi -viestintäpalvelu: tekstiviestipalvelu ajanvarausmuistutuksiin ja tiedottamiseen https://yrityksille.elisa.fi/dialogi-tekstiviestipalvelu 

5. Etäpalvelu Helmi: etäyhteydet, kuvapuhelin https://www.etapalveluhelmi.fi/ 

6. Mumo-palvelu etätapaamisiin hoivakotiasukkaiden ja läheisten välille https://mumo.care/ 

7. Onerva Hoivaviestintä: omaisviestintä, kauppasovellus https://onervahoiva.fi/en/home/ 

8. Solki.live: webinaarit, koulutukset, etäpuhelut https://solki.live/events 

9. VideoVisit etäpuhelut, -vastaanotot ja –asiointi https://www.videovisit.fi/ 

10. Psykoterapiakeskus Vastaamo –etävastaanotot https://www.vastaamo.fi/ 

11. Movendos mClinic Lite: videovastaanotto https://www.movendos.com/mclinic-lite/

12. Movendos mCoach – etävalmennus https://www.movendos.com/mcoach/ 

13. Arcturia VideoChat –kuvapuhelinratkaisu asiakaskohtaamisiin https://www.arcturia.fi/videochatonline-neuvottelu.html 

14. Botteja Oy: Automaattinen chat-palvelu https://www.botteja.fi/ 

15. Navisec Health –asiointialusta https://health.navisec.fi/ 

16. Etäterveysasema: etäterveyspalvelut https://kätevä.fi/ 

17. Etäkirjoitustulkkauspalvelu https://etakitu.viittoen.fi/ 

18. Tekoälypohjainen saneluratkaisu https://inscripta.io/fi/ 

Oireiden tiedonkeruu ja etämonitorointi

Langaton sensoriteknologia mahdollistaa oireiden etämonitoroinnin ilman kotikäyntejä ja automatisoi tiedon käsittelyä. Näin ollen hätätilanteessa saadaan hoitohenkilökunnalle automaattisia hälytyksiä. Lisäksi yksityishenkilöille on olemassa paljon sellaisia sovelluksia, kuten älykellot tai -sormukset, joiden avulla voidaan suorittaa itsemonitorointia ja seurata omaa hyvinvointia. 

Kyselyn tuloksissa ilmenneitä ratkaisuja: 

1. DiabetesSara –etävastaanotto https://diabetessara.fi/ 

2. Elisa etämittaus: PEF ja INR-arvot 

3. Glucostratus diabeteksen ja astman etäseuranta https://glucostratus.com/fi.html 

4. Heart2Save- rytmihäiriöiden tunnistus https://heart2save.com/ 

5. Medixine Screening and remote follow-up of COVID-19 https://www.medixine.fi/ 

6. Predicell: etämittaus, kuten uni ja rannekkeella mitattavat https://www.predicell.com/ 

7. Vivago hyvinvoinnin, terveyden ja toimintakyvyn seuranta https://www.vivago.fi/

Hyvinvointi- ja terveysteknologiasta apua koronakriisiin

Prizztech Oy järjesti Hyvinvointi- ja terveysteknologiasta apua koronakriisiin -webinaarisarjan 14.-20.5.2020 osana Satakunta DigiHealth -hanketta. Webinaarisarjan teemoina olivat kotona asumista, kuntoutusta ja terveyspalveluita tukevat teknologiat. Webinaareissa esiintyi monipuolinen joukko yrityksiä korona-arkea helpottavine ratkaisuineen.

Webinaarisarjan tallenteet ovat vapaasti katsottavissa Youtubessa juhannukseen saakka.

Satakunta DigiHealth -hankkeessa edistetään teknologian käyttäjäystävällistä kehittämistä, teknologian hyödyntämistä sekä teknologiaan liittyvää osaamista ja tutkimusta. Prizztechin lisäksi hanketta toteuttavat Sataedu, Satakunnan ammattikorkeakoulu, Tampereen yliopisto ja WinNova. Hanketta rahoittaa Satakuntaliitto (EAKR) ja alueen kunnat.

Ratkaisujen presentaatiot

Kotona asuminen

Onervan omaisviestintä ja kauppasovellus ikäihmisten avuksi,
CEO, perustaja, Ville Niemijärvi, Onerva

Kotona asumisen edellytyksenä riittävä toimintakyky,
Toimitusjohtaja Marianne Dannbom, Sanoste Oy

Sote teknologiaa nyt ja tulevaisuudessa,
Toimitusjohtaja Mika Paananen, Suomen Kotihoitotekniikka Oy, Mumo

Kaikki hoivaa tukeva teknologia samalla alustalla,
Myyntijohtaja Olli Göös, Suvanto Care Oy

Viiden vuoden digiloikka viikossa,
Head Of Sales Miitri Sinkko, VideoVisit Oy

Kotihoidossa koronan keskellä pidetään yhteyttä lääkeannostelurobotin avulla,
Viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtaja, Leena Manner, Evondos Oy

Äly auttaa, kun kädet loppuvat,
Geronomi Samu Vatanen, Kardemummo Oy

Puheyhteys ja sensorit tuovat lisäturvaa korona-aikana palvelutalo- ja satelliittiasumiseen,
Ratkaisuasiantuntija Mari Kärkkäinen, 9Solutions Oy

AI:n hyödyntäminen kotihoidossa sekä omaisten etämonitoroinnissa,
Hallituksen puheenjohtaja Rauno Saarnio, SE Innovations Oy

Edison ‑palvelurobotti apuna omaishoidossa,
Robotin kehittäjätiimistä Tiina Källi ja Juho Vainio, Robotie

Kuntoutus

Virtuaalitodellisuus etäkuntoutuksen mahdollistajana,
Asiakkuusvastaava Akviliina Vasari, Peili Vision Oy

Moto Tiles ‑liikuntalaatat mahdollistavat tehokasta tasapainon ja muistin harjoittamista koronan aikana — kotona ja palvelutalossa,
Toimitusjohtaja Minna Laine, Meditas Oy

Physiotoolsin digitaaliset ratkaisut etäkuntoutuksen tukena,
Asiakaspalvelupäällikkö Toni Kankaanpää ja fysioterapeutti Jutta Jussila, Physiotools Oy

Kognitiivista kuntoutusta mobiilisti,
Neuropsykologian erikoispsykologi, PsL, väitöskirjatutkija Jaana Sarajuuri, Cognituner Oy

Terveyspalvelut

Ajansäästöä ja laatua pitkäaikaissairauksien hoitoon ajantasaisilla digitaalisilla kotimittaustuloksilla,
Toimitusjohtaja Pekka Mäkelä, Glucostratus Oy

SOENIA® Hoitopäiväkirja ja Pilvi: Neurologisten sairauksien etäseuranta,
Director of Sales and Marketing Päivi Österman, SOENIA by BrainCare

Yksilöllistä terveyttä. Kyllä kiitos.
Toimitusjohtaja Aki Kuivalainen, Predicell Oy

Voiko rytmihäiriöitä diagnosoida ja hoitaa etänä,
Ensihoitolääkäri Helena Jäntti, KYS ensihoitokeskus / Heart2Save

Resurssiviisaus integraatioilla,
Mika Ventovuori ja Petteri Halonen, Atea Finland Oy

Case Kaiku Health: Syöpäpotilaiden digitaalinen oireseuranta tehokkaana työkaluna pandemiassa?
Lääketieteellinen johtaja Vesa Kataja, Kaiku Health

Lisää puhtua sotearkeen,
Asiakkuusjohtaja Tomi Väätäinen, Inscripta Oy

Säästöjä ja työtehoa potilassiirtojen kokonaisvaltaisella hallinnalla,
Toimitusjohtaja Taavi Saviauk, Unitary Healthcare Oy

3D-tulostuksella kotimaista suojavälinetuotantoa koronakriisin keskellä,
Business Development Nordics Anna Korhonen, HP

Tiedolla terveyttä: Twello,
Johtava asiantuntija Pia Hirvonen, Kumppania Oy

Vapautetaan sosiaali- ja terveydenhuollon resurssit,
Perustaja Ollipekka Kivin, Etäterveysasema Kätevä Oy

Kirjoittajat / kooste:

Heidi Kaartinen, viestintäsuunnittelija, RoboSote-hanke, Centria amk
Heidi Hintsala, projektipäällikkö, RoboSote-hanke, Centria amk
Niina Holappa, Projektipäällikkö, Prizztech Oy / Satakunta DigiHealth ‑hanke

Yrittäjän uralle on useita polkuja. Tie alkaa aina asiantuntemuksesta ja ideasta, mutta yrittäjän omia lähtökohtia voi olla monia. Taustalla voi olla käytännössä hankittu vahva kokemustieto ja sieltä kummunnut ratkaisu ongelmaan. Tutkijalle idean kaupallistaminen voi puolestaan lähteä siitä, että rahoittaja vaatii tutkimuksen sovellettavuuden esittelyä jo hakemusvaiheessa. Parhaimmillaan kaupallisen tuotteen tai palvelun kehitys lähtee kuitenkin liikkeelle oman perustutkimuksen pohjalta pakottamatta saadusta oivalluksesta. Taustalla voi olla myös vahva yhteiskunnallisen vaikuttamisen halu.

Kysyimme muutamilta tutkijan uralta yrittäjiksi loikanneilta tai sitä suunnittelevilta, millaisia haasteita siirtymässä on. Haastattelimme myös akateemista yrittäjyyttä tutkivia asiantuntijoita Tampereen yliopistosta, TAMK:ista ja Turun yliopistosta.

“Yrittäjyys on parhaimmillaan nopea keino vaikuttaa yhteiskunnan kehittymiseen. Sen, kenellä on uusia ideoita ratkaista esille tulleita ongelmia, kannattaa arvioida yrittäjyyttä yhtenä keinona levittää ratkaisua. Yrittäjyyden motiivit ovat varsinkin koronan myötä siirtyneet voiton maksimoimisesta yhteisen hyvän edistämiseen”, Palveluinnovaatioiden team leader Marika Vuorenmaa TAMK:in Y-kampukselta sanoo.

Yhteiskunnallista vaikuttamista

Arkikuntoutuspalveluja tarjoavan Voimin Oy:n toimitusjohtaja Hanna Holmalla ja kehitysjohtaja Satu Niskasella on vahva käytännön kokemus toimintaterapiasta, kuntoutuksesta ja vanhustyöstä. Niskanen työskentelee myös asiantuntijana Kuntoutussäätiössä ja Toimintaterapeuttiliitossa. Tämän lisäksi Niskanen tekee väitöskirjaa ikääntyneiden arkikuntoutuksen vaikuttavuudesta ja kustannusvaikuttavuudesta.

“Pohjoismaissa on tutkittu arkikuntoutuksen vaikuttavuutta ja kustannusvaikuttavuutta useilla tutkimuksilla ja on saatu sellainen tutkimustulos, että arkikuntoutus tavalliseen kotikuntoutukseen verrattuna on vaikuttavampaa ja parantaa ikääntyneiden toimintakykyä ja elämänlaatua. Kustannukset taas ovat tutkimusten mukaan enintään samanhintaisia tai matalampia verrattuna nykyiseen toimintatapaan. Jostain syystä tämä vaikuttavaksi havaittu arkikuntoutus omine piirteineen ei ole jalkautunut kovin hyvin Suomeen ja sen takia olemme perustaneet yrityksen, joka tarjoaa arkikuntoutusta. Haluamme auttaa kuntia ottamaan arkikuntoutuksen käyttöön”, Niskanen selittää.

“Meillä molemmilla on vahva halu vaikuttaa yhteiskuntaamme niin, että vanhukset voisivat paremmin ja saisivat elää laadukkaampaa ja turvallisempaa arkea kustannustehokkaammin kuin ennen”, Holma kertoo. 

“Löysimme toisemme minun eduskuntavaalikampanjassamme, missä Satu toimi vaalipäällikkönäni. Yhtenä tärkeänä vaaliteemanani oli vanhusten aseman parantaminen. Satun kanssa mietimme paljon vanhusväestön hyvinvointia ja kuinka sitä voisi parantaa. Koska en tullut valituksi eduskuntaan, päätimme, että vaikutamme vanhusten asioihin toisella tavalla. Näin syntyi Voimin Oy”, Holma kertoo.

Oivallus pitkän tutkijan työn pohjalta

Molekulaarisen kasvibiologian apulaisprofessori ja fotosynteesin tutkija Mikko Tikkanen Turun yliopistosta on ollut ahkera tutkimusjulkaisujen tekijä. Idea omaan innovaatioon, jossa fotosynteesitutkimusta yhdistetään led-valoteknologiaan ja tekoälyyn, ei kuitenkaan syntynyt minkään tietyn tutkimuksen vaan syvällisen, vuosien varrella kertyneen ymmärryksen kautta. Learning Led -projekti on nyt ns. TUTLI-vaiheessa, jolloin tehdään kaupallistamisen taustatyö yrityksen perustamiseksi.

“Ei sitä etukäteen pystynyt ennakoimaan, että tällainen idea syntyy. Kun olen laittanut tutkimusrahoitushakemuksiin pohdintoja sovellettavuudesta, niin ei minulla etukäteen ole tullut mieleen tällainen idea”, Tikkanen sanoo.

Tikkasen innovaatio mahdollistaa kerrosviljelyn keinovalossa, jota voi säätää tekoälyn avulla. 

“Ilmastonmuutoksen myötä sääolosuhteet tulevat laajoilla alueilla muuttumaan viljelyn kannalta epäedullisiksi, joten energiatehokasta kasvihuoneviljelyä ja ruuantuotantoa tullaan tarvitsemaan tulevaisuudessa paljon”, Tikkanen perustelee.

“Jälkikäteen en pysty sanomaan, miten se oivallus syntyi. Tuntui vain itsestäänselvältä, että se on ainoa tapa miten tuollaisen keinovalaistuksen voi järjestää järkevästi.”

Halu tehdä mielekkäämpää työtä

Työelämän uudistamisen missiokseen ottanut  johtamisen ja organisaatioiden tutkija ja opettaja Elina Henttonen Valtaamo Oy:stä teki loikan tutkijasta yrittäjäksi etsiessään mielekkyyttä omalle työuralleen. Henttonen teki 11 vuoden ajan kollegansa Kirsi LaPointen kanssa erityisesti havainnointiin, haastatteluihin ja kertomuksiin perustuvaa laadullista tutkimusta mielekkäästä työstä, ammatillisesta toimijuudesta ja työelämän moninaisuudesta Aalto-yliopistossa.

“Olin jo ehtinyt kyllästyä yliopistomaailman määrällisiä tavoitteita ja kilpailullisuutta korostavaan työkulttuuriin. Tutkijan työ alkoi olla kilpajuoksua ja cv:n rakentamista, eikä se ole minua koskaan henkilökohtaisesti motivoinut.  Väitöskirjan valmistumisen jälkeen olin äitiyslomalla toisen lapseni synnyttyä, ja se oli sellainen breikki, jolloin sain hieman etäisyyttä yliopistomaailmaan. Aloin katsoa asioita myös ulkoapäin, mikä auttoi oman itsestäänselvänä pitämäni urapolun  kyseenalaistamisessa”, Henttonen selittää urakäänteen alkua.

“Palasin kuitenkin yliopistoon töihin post doc -tehtäviin ja hain siinä kohtaa professuureja ja rahoituksia ja lehtoraatteja. Sitten pääsin Aalto-yliopiston järjestämänä uracoachingiin, jonka tarkoitus oli valmentaa minua akateemisella uralla. Coachina sattui kuitenkin olemaan sellainen henkilö, joka oli siirtynyt tutkijan uralta yrittäjäksi, ja hänen esimerkkinsä innosti minua. Aloimme jo valmennuksen aikana kehittämään tätä meidän Valtaamo-ideaa. Kun se ajatus lähti sille polulle, tuntui ihan mahdottomalta enää palata vanhoille urille”, Henttonen kertoo.

Henttonen halusi hyödyntää kaiken osaamisen, jonka hän oli tutkijana kerännyt ja muokata niistä tuotteita ja palveluita. Ensi töikseen hän kirjoitti yhtiökumppaninsa kanssa populaarin tietokirjan Työelämän toisinajattelijat. Työn mahdollisti tutkimusapuraha. Yrityksen kaupallistamisen pohjatyö tuli tehtyä samalla.

Uskottavuus tutkijana ja yrittäjänä

Voiminin kehitysjohtaja Satu Niskanen ja toimitusjohtaja Hanna Holma pitävät erityisen tärkeänä, että heidän arkikuntoutuspalvelunsa taustalla on vahva tutkimustausta. Kustannusvaikuttavuuden perusteleminen asiantuntijapalvelua hankkiville tahoille omalla, tekeillä olevalla tutkimuksella, on joskus ollut haasteellista. 

“Olen ollut hyvin yllättynyt kuullessani kysymyksiä siitä, olenko enää vakuuttava tutkija aiheessani, koska minulla on aiheen tiimoilta perustettu yritys ja tarjoan yrittäjänä siihen liittyvää palvelua. On kyselty, kannattaako minua pyytää esittelemään tätä tutkimusta, koska olisin puolueellinen tässä asiassa. Itse taas näen, että jos suhtaudumme tutkimukseen perustuvaan yritystoimintaan Suomessa tällä tavalla, menetämme valtavan yrityspotentiaalin”, Niskanen kertoo. 

“Nämä kysymykset ovat tulleet käytännön sosiaali- ja terveysalalla toimivilta,

eivät niinkään tutkijoilta.Yleensä tutkijat ymmärtävät sen maailman, jossa tutkijat ovat,

eivätkä näe sitä tällä tavalla, mutta jos tutkimusmaailma ei ole tuttu, tämä voi herättää hämmennystä”, Niskanen jatkaa.

“Hyvä yritystoiminta on sellaista, että se onnistuneesti ratkoo nykyisten ja tulevien asiakkaiden ongelmia, ja jos se vielä pohjautuu tieteeseen, niin sehän on hyvä asia”, sanoo yrittäjyyden erikoistutkija Pekka Stenholm Turun yliopistosta. 

“Tällä työelämän kehittämisen kentällä on hyvin monenlaista toimijaa ja konsulttia. Me ajattelimme puolestamme alusta asti, että meidän vakuuttavuustekijä on se, että olemme tohtoreita tältä alalta, meillä on oma tutkimus takana ja olemme kirjoittaneet myös tieteeseen pohjautuvan, populaarin kirjan aiheesta. Olemme huomanneet, että erotumme positiivisesti, varsinkin kun tarjoamme palveluitamme yliopistoille ja tuon maailman liepeillä oleville organisaatioille. On kehuttu sitä, että ymmärrämme sitä maailmaa, missä asiakkaat ovat”, Elina Henttonen sanoo.

Apulaisprofessori Elina Mäkinen Tampereen yliopistosta tutkii akateemista yrittäjyyttä ja tieteen kaupallistamiseen liittyviä prosesseja lääketieteen ja biolääketieteen aloilla Liikesivistysrahaston rahoittamassa hankkeessa. Mäkinen on tutkinut tieteentekijöitä sekä Piilaaksossa että Suomessa.

“Suomalaisissa yliopistoissa akateeminen yrittäjyys on hieman tuoreempi ilmiö, mutta kuitenkin verrattain hyväksytty tieteentekijöiden keskuudessa. Suomessa yksittäiset tutkijat toteuttavat yrittäjyyttä monin eri tavoin. Monet pitävät samanaikaisesti kiinni sekä tieteen että tuotteen kehittämisestä. Jotkut haluavat siirtyä akatemiasta kokonaan yrittäjiksi. On niitäkin, jotka eivät halua olla mukana tieteen kaupallistamisessa, mutta sallivat sen omille opiskelijoilleen. Nämä erot eivät johdu siitä, että pelättäisiin uskottavuuden menettämistä tutkijana vaan ennemminkin siitä, miten merkittävänä akateeminen tiede nähdään omassa ammatillisessa kehityksessä ja urahaaveissa”, Mäkinen sanoo.

”“Uskottavuus saattaa toki kärsiä, mikäli pyrkii akateemisena edustajana edistämään oman yrityksensä toimintaa ja saamaan lisää toimeksiantoja sinne. Tutkijahan pyrkii tuottamaan uutta riippumatonta tietoa ja yrittäjä taas pyrkii myymään palvelua/osaamista mahdollisimman paljon, mutta pohjautuen siihen osaamisen ja tietoon. Tässä varmasti ollaan alakohtaisesti hyvin monimuotoisten ja monimutkaistenkin kysymysten äärellä erityisesti siinä, miten hallita tuota kaksoisroolia ja millä agendalla ja motiivilla kulloinkin on liikkeellä. Voidaan kuitenkin kysyä, miksi tutkijasta tulisi vähemmän uskottava jos hän toimii yrittäjänä ja pyrkii omalla asiantuntemuksellaan saamaan itselleen ja perheelleen elannon. Onhan hän entistäkin uskottavampi ja pätevämpi asiantuntija, jonka osaamisesta ollaan valmiita maksamaan”, sanoo Tampereen yliopiston Innovaatiopalveluiden ohjelmapäällikkö Juho Väisänen. 

Yhdeksi merkittäväksi uskottavuustekijäksi nousee se, kuinka perusteellisesti ja huolellisesti tutkija pystyy tutkimuksensa tekemään. Usein haasteena on ajan riittävyys.

“Akateemisia yrittäjiä tutkiessani olen aika ajoin törmännyt huoleen siitä, että innovaation kaupallistamisprosessi synnyttää aikapaineen, jossa huolelliselle tieteelle ei ole tarpeeksi aikaa. Kyseinen tilanne on akateemisesti suuntautuneille tutkijoille hyvin epämukava, koska he haluavat olla varmoja sovelluksen tieteellisen taustan toimivuudesta. Tämä heijastuu myös siihen, kuinka valmis tutkija kokee olevansa esittelemään ideaansa vaikkapa rahoittajille”, Elina Mäkinen sanoo.

Mistä rahoitus kaupallistamisen kehittämiseen?

Vaikka tutkijat olisivatkin esimerkiksi yliopistojen palkkalistoilla, he ovat hyvinkin usein pätkätyösuhteissa etsien myös itse rahoituksia tutkimuksilleen. Yrittäjäksi siirtymisen taloudellinen riski koetaankin usein melko samanlaiseksi kuin tutkijana. 

Tutkijalla on joitakin suhteellisen selkeitä apurahaväyliä tutkimuksen pohjalta syntyneen idean kaupallistamiseen. Esimerkiksi Research to Business eli TUTLI (Tutkimusideoista uutta liiketoimintaa) on Business Finlandin rahoitusinstrumentti, jonka avulla kehitetään tutkimuksesta liiketoimintaa. Tavoitteena on edellytysten luominen uusille startup-yrityksille tai teknologioiden lisensoinnille. 

“TUTLI on erilainen rahoitusmuoto kuin perinteisen akateemisen tutkimuksen rahoitus, kuten esimerkiksi se mitä Suomen Akatemialta haetaan. TUTLI-rahoituksessa ideana on, että tuetaan start-up -yritysten syntymistä, etenkin niiden alkuvaiheessa. Kehitetään lupaavaa sovellusta niin että siitä voisi jossakin vaiheessa syntyä uutta yritystoimintaa”, Elina Mäkinen selittää.

“Tietenkään julkista raha ei voi pistää suoraan johonkin yritykseen, vaan TUTLI on sitä varten, että tutkimuksesta syntyisi yritystoimintaa. Sen tarkoitus on, että rahoitusjakson aikana valmistellaan yritys perustamiskuntoon”, fotosynteesitutkija Mikko Tikkanen kertoo.

TUTLI:n kautta voi saada apua jatkorahoituksen etsimiseen ja esimerkiksi IP-asioiden selvittelyyn. Joukkorahoituksen kautta löydetty pääomasijoittajakokoonpano voi olla merkittävä rahoitusmalli, kun yritystä lähdetään pyörittämään. Tutkija-status taas voi auttaa apurahan saamiseen erilaisilta säätiöiltä, kun tavoitteena on esittää yritystoimintaan johtava soveltava idea tutkimuksen pohjalta.

“Hain post doc -tutkijana säätiörahoitusta kahden vuoden Mielekkään työn tutkimus- ja koulutushankkeelle, jossa kirjoitimme kirjan tulevan koulutustyön pohjaksi. Apurahat auttoivat siirtymävaiheessa kohti yrittäjyyttä. Tällaista mahdollisuuttahan ei ole muilla kuin tutkijataustaisilla”, Valtaamo Oy:n Elina Henttonen selittää.

Haasteita yrittäjäksi ryhtymisessä

Tutkijan ensimmäiset haasteet rahoituksen etsimisen lisäksi liittyvät usein ajattelu- ja puhetapoihin. On opittava ymmärtämään uudenlaisia yleisöjä. Oman liikeidean pitchaaminen yritysmaailman rahoittajille on hyvin erilaista kuin tutkimustulosten esitteleminen akateemisessa konferenssissa.

“Matkan teko tutkimustuloksesta kuluttajan hyödyntämään tuotteeseen ei välttämättä ole alkuun selkeää. Puuttuu osaamista, joita tarvitaan esimerkiksi idean tuotekehityksessä ja kaupallistamisessa. Yrittämisen ensiaskeleiden opettelemiseen kuluu myös aikaa ja rahaa. Pitää löytää ymmärrys siitä, mitä pitää tehdä ja ketä siihen tarvitaan”, yrittäjyyden erikoistutkija Pekka Stenholm sanoo.

“Olen tässä omassa yritysideassani projektin vetäjänä fotosynteesitutkijan taustalla. Itse tuotteen tekemiseen tarvitaan jo useammanlaista osaamista. Olemme kehittämässä keinovalolla tehtävää kasvinkasvatusta led-teknologian ja tekoälyn avulla. Itse en kuitenkaan tiedä mitään tekoälypuolesta, mutta en myöskään kaupallistamisesta. Olen kyllä viimeisen vuoden aikana oppinut enemmän ja enemmän”, Mikko Tikkanen kertoo. 

“Myös sen hahmottaminen, miten tutkittua tietoa sovelletaan niin, että se palvelee juuri sitä tavoiteltua käyttäjää, vaatii panostusta. Idea pitää osata muokata business-formaattiin, sellaiseksi, että sitä voi myydä”, Stenholm sanoo.

Yrittäjäksi ryhtyessä on hyvä selvittää rauhassa oman tuotteen kantavuus, jotta sitä voi myös perustella asiakkaalle. On tärkeää löytää oikea kysyntä ja tarjonta.

“Meidän pitää vielä selvittää, miltä pohjalta markkinalupaukset  voi tehdä. Tässä vaiheessa meillä on vasta epäsuoria tietoja ja arvailuja, kun meiltä puuttuvat vielä oikeat luvut. Ne saadaan sitten, kun saamme tekeillä olevan laitteiston valmiiksi”, Tikkanen kertoo.

“Jos tilanne on se, että pitää vaan hirveän nopeasti saada asiakkaita ja rahaa sisään, niin se johtaa helposti siihen, että se oma ydin jää jollakin tavalla kehittymättä. Tehdään mitä se asiakas pyytää, vaikka se on jotain muuta kuin itse varsinaisesti tarjoaa. Meillä oli hyvä tilanne siinä, että meillä oli riittävä rahoitus kehitystyöhön ja saimme kirkastettua sen, mitä haluamme tehdä ja tarjota asiakkaille. Meille ei käynyt niin, että olisi heti alussa pitänyt jokainen fasilitointi ja koulutus ottaa vastaan, minkä joku vain meille keksii tarjota. Pakka olisi kyllä hajonnut”, Elina Henttonen kertoo.

Yksin vai yhdessä?

Puolet uusista yrityksistä on tiimejä. Tiimin vähimmäismäärä on kaksi henkilöä. Elina Henttonen lähti perustamaan yritystä aikaisemman kollegansa ja luottoystävänsä Kirsi LaPointen kanssa. Satu Niskanen löysi myös samanhenkisen ammattilaisen, Hanna Holman, ja lähti hänen kanssaan viemään yritystä eteenpäin. Mikko Tikkanen puolestaan tarvitsee useampaa kumppania.

“Yrittäjyyden kompetensseista on monia yhtäläisyyksiä hyvän tutkijan osaamisiin, kuten esimerkiksi  luovuus, epävarmuuden sietokyky, itseohjautuvuus ja sinnikkyys”, Marika Vuorenmaa luettelee. 

“Akateeminen ura kuitenkin harvemmin tarjoaa esimerkiksi business-osaamista. Toki näitä taitoja voi itsessään kehittää, mutta prosessi voi olla kivuttomampi, jos uskaltautuu luottamaan ja rakentamaan yhteistyösuhteen toisen osaajan kanssa”, Elina Mäkinen jatkaa.

“Mitä monipuolisempi tiimi on ja mitä enemmän erilaista osaamista, niin sitä enemmän se saa aikaan. Sillä pelkkä idea ei vie eteenpäin, vaan ratkaisevaa on, mitä mukana oleva porukka saa ideasta aikaan”, Pekka Stenholm sanoo.

“Kannustan tiimiyrittäjyyteen, mutta niin että tiimin kokoonpano on ammatillisesti harkittu. On henkisestikin erittäin tärkeää, että yrittäjä ei koe olevansa kaiken kehittämisen ja toimeenpanon keskellä yksin. Jäsenten ominaisuudet parhaimmillaan täydentävät osaamista. Henkilöt myös tuovat mukanaan elintärkeitä verkostoja, joiden merkitys yrittäjyyden käynnistämisessä on valtava”, Vuorenmaa sanoo.

Monilla on jo tutkijan uraltaan olemassa hyviä verkostoja, joiden kanssa myös yritystoiminta onnistuu. Messut, konferenssit ja erilaiset koulutukset voivat olla mainio tapa löytää uusia verkostoja. 

“Me saimme Tampereen Apuvälinemessuilta paljon uusia ideoita Hipan mahdollisuuksista. Voisimme hyvin kehittää tuotettamme eri toimijoiden kanssa yhdessä. Löysimme esimerkiksi Living Skillsin digitaalisen välineen, jolla tuetaan asiakkaan motivointia kuntoutukseen. Voisimme käyttää arviointimenetelmää, joka perustuu samanlaiseen menetelmään kuin Living Skillsillä. Olen jatkanut yhteistä ideointia myös TAMK:in järjestämässä kaupallistamisen työpajasarjassa”, Voimin Oy:n Satu Niskanen kehuu.

“Meidän ihan ensimmäiset asiakkaat olivat entisiä opiskelijoitamme, joita olimme opettaneet johtamisen maisteriohjelmassa henkilöstö- ja kehittämistyön erikoistumisalueella.  Nyt he sitten ostivat meiltä koulutuksia omiin organisaatioihinsa. Jotenkin myös siihen omaan verkostoon kiertyy niitä yliopistoaikaisia verkostoja”, Valtaamo Oy:n Elina Henttonen kertoo.

Miksi tutkijasta yrittäjäksi?

Yrittäjäksi ryhtymiseen on monia kannustavia ja vetovoimaisia tekijöitä. Yrittäjyys on uusi polku yliopistosta maailmaan.

“Realiteettihän on se, että  akateemisia uravaihtoehtoja ei ole tarjolla kuin murto-osalle väittelevistä tutkijoista. Ja vielä vähemmän on tarjolla pysyviä ja vakaita paikkoja. Siksikin on hyvä kannustaa tutkijoita miettimään, että miten osaamista ja tutkimustuloksia voisi tavalla tai toisella saattaa hyötykäyttöön tulevaisuudessa, joko yrittäjänä tai muilla tavoin”, Tampereen yliopiston Innovaatiopalveluiden ohjelmapäällikkö Juho Väisänen sanoo.

“Tutkijan siirtymisessä yrittäjäksi on monia hyötyjä. Yrittäjyys on ensinnäkin tapa tarjota tutkimuksessa saatua tietoa muiden hyödynnettäväksi. Se palkitsee yrittäjää myös henkilökohtaisesti, kun saa omia tuloksiaan tarjolle. Se on saavutus tutkijalle. Yrittäjäksi ryhtyneet tutkijat toimivat myös kannustimena muille, kun tutkijan ura näyttäytyy monipuolisempana. Myös yrittäjyys kehittyy: kun yrittäjyyden pariin tulee erilaisilla taustoilla olevia ihmisiä, ala jalostuu”, Marika Vuorenmaa sanoo.

“Minulle tärkeintä on se, että laadukas tieteellinen tieto, jota voisi mahdollisesti soveltaa, ei jäisi vain akateemiseen kontekstiin. Tieteellisestä tiedosta voi syntyä käytännön sovelluksia, joilla voi olla merkittävä vaikutus esimerkiksi erilaisten sairauksien vähentämisessä. Uusia innovaatioita ei kuitenkaan synny noin vain, vaan tähän kaivataan tukea ja resursseja”, Elina Mäkinen summaa.

Koronan vaikutuksia yrittämiseen

Korona on laittanut käytännössä kaikki yrittäjät ja yrittäjiksi haluavat uuden eteen. Toisten työ joko peruuntuu tai hidastuu eristyksen takia, toiset taas ovat saaneet yllättävää uutta kysyntää tuotteilleen. 

“Jotkut hyötyvät siitä, jos tuote on alunperinkin suunniteltu vapaa-ajalla käytettäväksi, ja se on saatavilla asiakkaille eristyksestä huolimatta. Jos kuitenkin tarkoituksena on myydä jotain kokemuksellista, niin se ei kyllä liikahda. Myös esimerkiksi messujen peruuntuminen pakottaa keksimään muita keinoja myydä tuotetta, pääosin netissä”, Pekka Stenholm sanoo.

“Luulen, että korona lockdown hidastaa nyt kaikkia prosesseja. Toisaalta, jos korona hidastaa kaupallistamisprosessia, joillain tieteentekijöillä saattaa olla paremmin aikaa kehittää sovelluksen tieteellistä puolta”, Elina Mäkinen sanoo. 

“On monia aloja, joilla itse tutkittava ilmiö ei mene minnekään, vaan edistystä tapahtuu koronasta huolimatta”, Stenholm muistuttaa.

“Olemme juuri tutkimushankkeessa tekemässä haastatteluja biolääketieteen ja lääketieteen alan tutkijoiden kanssa. Haastatteluista on käynyt ilmi, että COVID-19 on ollut hetki, jolloin mietitään, voiko omaa tutkimusta viedä tähän suuntaan. Nythän on paljon tutkimusrahoitusta haettavana koronaan liittyvään tutkimukseen. Mietitään, onko omassa tutkimuksessa jotain relevanttia liittyen koronaan? Tieteellisen tiedon kaupallistamisen näkökulmasta taloudellinen tilanne tulee toki olemaan poikkeuksellinen pitkän aikaa”, Mäkinen kertoo.

Korona voi myös korostaa akateemisen tiedon tarvetta, ja sen siirtämiselle käytäntöön löytyy paljon kysyntää.

“COVID-19 on yksi esimerkki siitä, miksi on tärkeää, että akateeminen tieto osataan siirtää käytäntöön tehokkaasti ja yhteistyössä eri osaajien kanssa. Toivottavasti nämä korona-ajan poikkeukselliset olosuhteet ovatkin vahvistaneet käsityksiä siitä, että akateemisten tutkijoiden tekemällä työllä on suuri merkitys yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemisessa. Tähän tiedon translaatioon kannattaa panostaa”, Mäkinen sanoo.

Kirjoittaja: Minna Kilpeläinen, FM, KM, freelancer-toimittaja, projektiasiantuntija, HIPPA-hanke

Kuinka ideasta saadaan myytävä tuote?

Kuten kaikessa inhimillisessä toiminnassa, myös innovoinnissa on oma sisäinen kielensä ja käsitteistönsä. Ne liittyvät prosessiin, jossa uusi idea tai ratkaisu havaittuun ongelmaan halutaan kehittää myytäväksi tuotteeksi tai uudeksi tavaksi toimia tuottavasti ja kannattavasti. Tuota käsitteistöä avataan tässä jutussa. 

Tuotteen – riippumatta siitä, onko kyseessä fyysinen tai virtuaalinen artefakti – markkinoille saattaminen on ponnistelua aikaa, kilpailua, kustannuksia ja kysyntää vastaan. Hyväksi käytännöksi on muodostunut edetä niin, että tuote saadaan myyntiin mahdollisimman nopeasti. Toimivia lähestymistapoja tähän ovat:

1. Proof-of-Concept (PoC): käsitteen toimivaksi todistaminen, myös konseptin validointi

2. Prototyyppi: suunnittelun apuväline, malli tai julkaistu tuote, jonka avulla voidaan testata konseptia tai prosessia

3. Pilotti: pilotin avulla voidaan rajallisen käyttäjäjoukon kanssa kehittää tuotetta ja sen käytettävyyttä tarkoitukseensa sopivaksi

4. Minimum Viable Product (MVP): pienin toimiva tuote / vähimmäisvaatimukset täyttävä tuote,

5. Design Sprint: viiden päivän suunnitelmallinen kehitysspurtti.

Yllä oleva lista ei ole tärkeysjärjestyksessä, vaan kehittämisessä voi soveltaa mitä tahansa näistä menetelmistä tai liikkua niiden välillä.

Kehitysprosessin kannustimia ovat useat tavoitteet:

1. Onko syntyvällä tuotteella tai käsitteellä mahdollisuuksia ratkaista havaittua ongelmaa tai vastata tunnistettuun kysyntään?

2. Halutaanko testata jotakin mielenkiintoista hypoteesia tai innovaatiota?

3. Kustannussäästöt, jotka saavutetaan sillä, että ideoita voidaan testata ja pohtia eri kulmista ennen tuotantoon viemistä tai jatkokehittämistä: esimerkiksi prototyypin voi valmistaa yksittäiskappaleena ja arvioida sen materiaalikustannuksia, käytettävyyttä sekä soveltuvuutta ajateltuun tarkoitukseensa

4. Säännöstöjen ja lakien noudattaminen tuotteen koko valmistusprosessissa.

5. Miten voidaan tuoda tuote nopeasti ensimmäisille käyttäjille? 

Tuotekehitysprosessi on luonteeltaan iteratiivinen, eli eri vaiheissa voidaan palata takaisin suunnittelupöydälle uusin ajatuksin ja kokemuksin. Tämän ei kuitenkaan ole suotavaa antaa hidastaa tuotteen markkinoille tuloa. Prosessin rinnalla kannattaa kuljettaa myös aikaisen epäonnistumisen ajatusta ja merkitystä: mitä nopeammin epäonnistutaan, sitä nopeammin päästään tekemään tavoitteeseen ohjaavia korjausliikkeitä tai lopetetaan kannattamattoman tuotteen kehittely ja pystytään nopeasti suuntaamaan resurssit tuottavampiin asioihin.

Myytävän tuotteen – digitaalisen tai konkreettisen – kehittämisperiaatteita voi kirkastaa seuraavalla kysymyksellä: ”Millä askelilla voidaan saada kilpailukykyinen tuote markkinoille mahdollisten säännöstöjen mukaisina, ketterästi, kannattavasti ja kysyntään vastaten?”

Keskeisiä tuotekehityksen käsitteitä

1. Konseptin validointi (Proof-of-Concept – PoC)

Konseptin validointi tarkoittaa määrätyn menetelmän tai idean todenmukaistamista tavoitteena osoittaa sen soveltuvuus. PoC on tavallisesti pieni ja epätäydellinen, mutta sitä voidaan käyttää osoittamaan teorian toimivuutta.

Konseptin vahvistamisessa soveliaaksi tiettyä käyttötarkoitusta varten eli validoinnissa testataan asiakkailla, onko tietty tuote- tai palvelukonsepti heidän kannaltaan kiinnostava, houkutteleva ja toimiva. Konseptin validointitutkimus on yleensä tiivis ja nopea prosessi.

Konseptin validointia kutsutaan joskus myös Proof of Concept -vaiheen testiksi (PoC-testaus). Tyypillisesti konseptin validointi tehdään laadullisena tutkimuksena. Siinä hyödynnetään esimerkiksi keskusteluita ja yhteiskehittelyä. 

Jos tuotekonsepti on jo konkretisoitu, voivat käyttäjät testata sitä jo etukäteen. Näin saadaan selville, onko tuote kiinnostava ja toimiva myös todellisissa käyttötilanteissa. Mitä enemmän konseptia voidaan verrata kilpaileviin tuotteisiin – siis benchmarkata – sitä paremmin ja luotettavammin siitä voidaan muodostaa käsitys.

2. Prototyyppi

Prototyyppi eli koekappale on varhaisen vaiheen näyte, malli tai julkaistu tuote, jonka avulla voidaan testata konseptia tai prosessia. Prototyyppi-termiä käytetään monissa eri yhteyksissä, mukaan lukien muotoilu, elektroniikka, tuotekehitys ja ohjelmistojen valmistaminen. Prototypointi tarjoaa kehittäjille konkreettisen alustan teoreettisen sijaan. Prototyypin luomista voidaan tapauskohtaisesti kutsua myös idean materialisoinniksi.

Prototyyppi on siis käytännön malline, jonka avulla voidaan määritellä tarvittavat valmistusprosessit sekä arvioida tulevan tuotteen ominaisuuksia ja soveltuvuutta suunniteltuun tarkoitukseensa. Prototyypillä tarkoitetaan alkuperäistä, ensimmäistä versiota. Sanaa käytetään enemmän konkreettisten tuotteiden kehitystoiminnan yhteydessä, kun taas alla esiteltävä käsite MVP on käytetympi ohjelmistotuotannon piirissä. Prototyyppejä voi olla useissa eri vaiheissa tuotekehityksen edetessä.

3. Pilotti

Pilottituote valmistetaan silloin, kun sen tavoitteena on:

1. tarkistaa, onko tuote valmis tuotantomittaiseen valmistukseen
2. tehdä parempia päätöksiä liittyen aikatauluihin ja tuotannontekijöihin
3. selvittää kohteena olevan asiakaskunnan suhtautuminen tuotteeseen 

Pilottituote on merkittävässä asemassa digitaalisessa ympäristössä lähinnä teollisuudessa, sekä suurten, monoliittisten ohjelmistojen kehittämisessä. Ketterässä ohjelmistotuotannossa käsitettä ei sellaisenaan käytetä, vaan tilalla ovat prototyyppi ja MVP. Pilottituotteen merkitys on suuri pitkän kehitys- ja valmistusprosessin vaatimille tuotteille. Näistä ovat esimerkkejä kulkuvälineet ja erilaisten säännösten alaiset tuote- ja valmistusprosessit, kuten lääkkeet ja sairaan- / terveydenhoidon laitteet.

4. Pienin toimiva tuote (Minimum Viable Product – MVP)

Pienin toimiva tuote on uusi, markkinoille vasta yrittävä tuote, josta löytyvät vain sellaiset ominaisuudet, jotka tyydyttävät varhaisten asiakkaiden tarpeet. Pienimmän toimivan tuotteen tarkoitus on kerätä palautetta tuotekehitykseen. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan olennaista on luoda tuote, jota voidaan jo myydä, vaikka se ei täyttäisi läheskään suunnittelijoiden visiota lopullisesta tuotteesta. 

Yritykselle palautteen kerääminen pienimmästä toimivasta tuotteesta on usein edullisempaa kuin enemmän ominaisuuksia sisältävän tuotteen sisäinen tuotekehitys. Paljon ominaisuuksia ja toiminnallisuuksia sisältävän tuotteen kehittäminen lisää kustannuksia ja riskejä, koska suunnittelijoiden oletukset asiakkaiden tarpeista ja käyttäytymisestä usein osoittautuvat virheellisiksi. Lisäksi pitkät toimitusajat kasvattavat kustannuksia.

Pienin toimiva tuote on Frank Robinsonin, Steve Blankin ja Eric Riesin (2001, 2009) määritelmän mukaisesti sellainen, että markkinoille tuotaessa se käsittää vain tarvittavan määrän ominaisuuksia, jotta sitä voidaan ryhtyä käyttämään. MVP ja prototyyppi eroavat toisistaan siinä, että MVP on digitaalinen tuote – peli, ohjelma/appi. Prototyyppi tai pilottituote puolestaan ovat kosketeltavia mallineita.

Motivaatiot MVP:n soveltamiselle:

1. nopea markkinoille tulo
2. nopea vaste sille, onko kyseessä ylipäätään kysytty tuote
3. asiakasviestinnän avulla saadaan selville puuttuvia ominaisuuksia, joita tuotteeseen voidaan päivittää

MVP voidaan osittain samaistaa prototyyppiin, vaikka erojakin on. Prototyyppiä ei tyypillisesti toimiteta asiakkaalle, kun MVP otetaan käyttöön ja viilataan/päivitetään vaadittavaan kuntoon palautteen ja testien pohjalta. MVP:n ja prototyypin ero on se, että ensin mainittua käsitettä käytetään digitaalisessa ympäristössä ja jälkimmäistä, jos kyse on ainakin osittain käsin kosketeltavasta tuotteesta. Lisäksi MVP:ia kehitetään tyypillisesti eteenpäin, kun prototyyppi puolestaan toimii mallineena ja varsinaiset tuotteet tehdään erikseen.

5. Design Sprint

Design Sprint, eli vapaasti suomennettuna kehitysspurtti, on Google Venturesissa työskennelleen Jake Knappin 2010-luvun aikana suunnittelema ja kehittämä toimintamalli tuotekehitykselle. Siinä määritellään viiden päivän ajalle toimenpiteet, joiden avulla saadaan aikaan tavoiteltu tuote – lähinnä kyseessä on MVP.

Design Sprintin askeleet ovat:

1. Maanantaina kartoitetaan ongelma ja valitaan tärkein kiintopiste,
2. Tiistaina hahmotellaan paperille kilpailevat ratkaisut,
3. Keskiviikkona tehdään päätökset ja muunnetaan ajatukset testattavaksi hypoteesiksi,
4. Torstaina luodaan toimiva prototyyppi,
5. Perjantaina testataan aidoilla käyttäjillä.

Design Sprintissä sovelletaan palvelumuotoilun periaatteita. Siinä pyritään erityisesti nopeuttamaan markkinoille saatavan tuotteen aikataulua iteroimalla alla olevan kuvan mukaisesti idean ja oppimisen välistä silmukkaa. Nopeuttaminen ilmenee siinä, ettei tarvita jokaisessa vaiheessa koko kierrosta Ideoi – Rakenna – Julkaise – Opi – silmukassa.

Design Sprintissä määritellään koko prosessi kehityksestä valmiiseen tuotteeseen tarkemmin, kuin aiemmin kuvatuissa käsitteissä.

Iteroimalla konseptista valmiiksi tuotteeksi

Alussa esitettyyn kysymykseen ”millä askelilla voidaan saada kilpailukykyinen tuote markkinoille ketterästi, kannattavasti ja kysyntään vastaten” löytyy siis joukko toimintatapoja, joita voidaan soveltaa joustavasti innovaatioprosesseissa.

Terminologia on varsin vakiintunutta, mutta ei kovin yksiselitteistä. Yksimielisyys vaikuttaa olevan siinä, että tuotekehityksessä ja innovoinnissa on syytä edetä nopein askelin, jotta mahdolliset ongelmat ja virheet saadaan jäljitettyä ja korjattua aikaisessa vaiheessa.

Yhteistä kaikelle on myös se, että kiire on vallitseva tila. Tällöin eri osavaiheisiin ei kannata takertua pitkäksi aikaa, vaan iteroida pelkäämättä virheitä. Terminologiasta ja sen soveltamisesta ei kannata olla kovin tarkka, vaan tärkeää on ymmärtää innovaatioprosessin iteratiivinen luonne.

Kirjoittaja:
Aarne Klemetti, DI, tutkijaopettaja, Metropolia AMK, ICT ja Tuotantotalous

Lue lisää:

https://www.eficode.com/fi/services/ux-research/concept-validation

https://en.wikipedia.org/wiki/Proof_of_concept

https://en.wikipedia.org/wiki/Pilot_experiment

https://en.wikipedia.org/wiki/Minimum_viable_product

https://www.cbinsights.com/research/startup-failure-reasons-top/

https://www.nesta.org.uk/blog/proof-of-concept-prototype-pilot-mvp-whats-in-a-name/

https://medium.com/@quilles.ntl.bowling/get-to-know-innovation-terminology-proof-of-concept-vs-prototype-vs-pilot-f32aae3bb096

https://www.projectmanager.com/blog/proof-of-concept-definition

https://designli.co/blog/5-steps-proof-concept-successful-software-development/

https://searchcio.techtarget.com/definition/proof-of-concept-POC

https://techjury.net/blog/what-is-proof-of-concept/#gref

https://medium.com/incipientcorp/5-steps-to-a-concrete-proof-of-concept-e00260698b4

https://gofore.com/protoile-se-parempaa-kayttoliittymasuunnittelua-prototyyppien-avulla/https://sonin.agency/the-4ps-innovation-model-poc-prototype-pilot-production/

https://jakeknapp.comhttps://www.gv.com/sprint/

https://www.thesprintbook.com

https://www.fastcompany.com/1672887/how-to-conduct-your-own-google-design-sprint

https://www.eficode.com/blog/zerodaydelivery

Kokosimme HIPPA-hankkeen esittelyvideoon esimerkkejä siitä, mitä kaikkea Hipassa tehdään. Meille tärkeää on kuulla käyttäjän ääni ja tarjota tarvelähtöistä tuote- ja palvelukehitystä. Toimintaamme ohjaa aito innostus ja ilo uusien innovaatioiden äärellä.

Tarjoamme yhteiskehittelyjä, testauksia ja käyttäjäkokeiluja sekä kaupallistamisen tukea kunkin tuotteen ja palvelun vaatimalla tavalla. Toimimme autenttisissa ja vakioiduissa ympäristöissä aitojen käyttäjien tai opiskelijoiden kanssa monialaisesti.

Kehittäjäklubeille ja Erätauko-keskusteluihin kokoontuu monipuolinen joukko yrittäjiä, palveluasumisen asiakkaita ja läheisiä sekä ammattilaisia, asiantuntijoita ja erilaisten alan järjestöjen edustajia.

Hipat jatkuvat Helsingin, Tampereen ja Oulun sote-, kiinteistö- ja rakennus- sekä ICT-alan innovaatiokeskuksissa ja testlabeissa vielä hankkeen päättymisen jälkeen vuodesta 2021.

Videon tuotanto:
HIPPA-hanke
Metropolia AMK, TAMK, Oamk
6Aika, EAKR

Videon käsikirjoitus: Minna Kilpeläinen ja Toini Harra
Kuvaus, äänitys ja leikkaus: Tuukka Lindholm ja Minna Kilpeläinen
Ohjaus: Minna Kilpeläinen
2020

Projektipäälliköt:
Toini Harra, Metropolia AMK
Tarja Heinonen, TAMK
Kirsi Jokinen, Oamk
Anna Alhonen, Myllypuron seniorikeskus
Päivi Meriläinen, Haukiputaan asumispalvelut, Oulun kaupunki

Metropolia Ammattikorkeakoulun koordinoimassa HIPPA – hankkeessa kehitetään palveluasumista tukevia digitaalisia palveluja tiiviissä yhteistyössä TAMK:in, Oamkin, Helsingin kaupungin ja Oulun kaupungin sekä alan yritysten kanssa. Monia kehitettävistä ratkaisuista voidaan kuitenkin soveltaa myös muissa asumismuodossa, ja niiden avulla voidaan auttaa vanhenevia ihmisiä asumaan ja viihtymään entistä pidempään kotona. Useat palvelut sisältävät tietotekniikkaa, joka tuodaan omina järjestelminä asuntoon. Tulevaisuuden kannalta kannattaisi nykyistä enemmän miettiä myös millaisia vaatimuksia tulisi rakennukseen kiinteästi asennettavalle talotekniikalle asettaa, jotta sillä olisi oma selkeä rooli ja mahdollisuus toimia palvelualustana.

Käyttäjien tarpeet

Talotekniikan ratkaisua mietittäessä lähtökohtana pitää käyttää käyttäjien tarpeita ja toisaalta tarkastella teknologian mahdollisuuksia. Palveluasumisen digitalisaation pilottiymparistö hankkeessa selvitettiin eri osapuolten näkemyksiä ja toiveita tulevaisuuden palveluasumiselle. Käyttäjälähtöisiksi tarpeiksi tunnistettiin esteettömyys, turvallisuus, kodikkuus, muuntojoustavuus, valinnan vapaus, yksilöllisyys, yhteisöllisyys ja sääntely. Merkitysyhteyksien tunnistamiseksi ja mallintamiseksi ristiintaulukoitiin edellä nimetyt tekijät ja palvelut, fyysiset tekijät, teknologia, toimintakulttuuri sekä hallinta ja omistajuus. Taulukoinnin pohjalta syntyi merkitysyhteysverkko (kuva 1.). (Harra ja Lintula 2018.) 

Merkitysverkon avulla voidaan systemaattisesti tarkastella tekijöiden välisiä suhteita asumisessa. Merkitysverkon jatkoanalyysin avulla muodostettiin älykkään teknologian käyttäjälähtöinen arvokenttä. Siinä nousi esiin neljä käyttäjälähtöisyyden arvoa, jotka ovat yhteisöllisyys, yksilöllisyys, valinnanvapaus ja sääntely. Merkitysverkon keskinäisten suhteiden tarkastelun jäljelle jääneet tekijät tunnistettiin palveluasumisen käyttäjälähtöisiksi tarpeiksi. Käyttäjälähtöiset tarpeet ovat: turvallisuus, muunneltavuus, kodikkuus ja esteettömyys (kuva 2.). Käyttäjälähtöisten arvojen välillä on tunnistettavissa keskinäisiä jännitteitä, minkä takia älykkään teknologian kehittämisessä voi olla vaikea sovittaa yhteen kaikkia haluttuja ominaisuuksia.

“Jokaisella asukkaalla pitäisi olla oikeus kokea palveluasumisympäristö omaksi kodikseen. Jännite syntyy siitä, että sääntelyn avulla huolehditaan esimerkiksi asukkaiden turvallisuudesta ja esteettömyydestä, mutta samanaikaisesti joidenkin henkilöiden turvallisuuden lisääminen edellyttääkin toisten henkilöiden kulun rajoittamista. Esimerkiksi muistamattomuuden takia on ovissa kulkemista rajoitettava lukitsemalla yksikön ovet, mikä rajoittaa myös muiden henkilöiden esteetöntä kulkua.” (Harra ja Lintula 2018) 

Älykkään teknologian tulevaisuuden haasteena on erilaisten asukkaiden arvoja vastaavan palveluasumisen kehittäminen. Yksi mahdollisuus tämän haasteen ratkaisemiseksi on arvioida kehittämisen kohteena olevia älykkäitä tuotteita ja palveluja suhteessa käyttäjälähtöisyyttä ohjaaviin arvoihin ja tarpeisiin.

Uusien käyttäjäsukupolvien ja ympäristössä tapahtuvien muutosten takia tulevaisuuden palveluasumisen suunnittelua ei voida perustaa sen varaan, millaista palveluasuminen on tällä hetkellä. Siksi tulevaisuuden taloteknisten ratkaisujen täytyy toimia siten, että käyttäjälähtöiset tarpeet voidaan toteuttaa. Se edellyttää asiakas- ja asiaymmärrystä sekä kykyä valita tilannekohtaisesti sopivat ratkaisut, jotka pystyvät vastaamaan myös tulevaisuuden käyttäjien kasvaviin tarpeisiin.

Teknologian mahdollisuudet ja haasteet

Teknologiassa on tällä hetkellä yhtenä haasteena arvioida, mitä toimintoja kannattaa tehdä erillisillä järjestelmillä ja palveluilla ja mitä kannattaa toteuttaa rakennuksen omalla automaatio- ja taloteknisellä ratkaisulla. Erilaisten mittausten tekeminen tilasta on entistä edullisempaa ja helpompaa, kun antureiden hinnat ovat tulleet alas ja niiden koko pienentynyt. Voidaan puhua jopa älypölystä (kuva 3.).

Erilaiset mittaukset eivät sinällään kuitenkaan luo toimivaa kokonaisuutta, vaan pitää miettiä, mitä on järkevää toteuttaa erillisillä järjestelmillä ja mitä kannattaa toteuttaa osana talon omaa järjestelmää, koska ilman koordinaatiota voidaan päätyä tilanteeseen, jossa eri toiminnot toimivat kukin itsenäisesti ja jokaiseen pitää kirjautua erikseen sisään. Samaten kokonaisuuden tietoturvallisuus voi vaarantua, koska yksikin tietoturvaltaan huono järjestelmä voi antaa pääsyn myös muihin järjestelmiin ja vaarantaa kokonaisuuden turvallisuuden. 

Pitää myös miettiä, mitä toimintoja ja palveluja kukin mittaus palvelee. Tätä ajatusta on pyritty havainnollistamaan taulukossa 1, jossa on esimerkkejä käyttäjälähtöisten tarpeiden yhdistämisestä niitä palveleviin mittauksiin. Taulukosta voi nähdä esimerkiksi, että ilmanvaihdolla ja sen ohjauksella on merkitystä käyttäjien turvallisuuteen, kodikkuuteen, muunneltavuuteen, valinnanvapauteen ja yksilöllisyyteen. Jotta haluttuja tavoitteita saavutetaan, ilmanvaihtoa voidaan ohjata läsnäolon, hiilidioksidipitoisuuden (CO₂) ja lämpötilan mukaan.

Anturien halpenemisen lisäksi tekoäly ja tiedon kerääminen pilvipalveluun mahdollistavat tiedon yhdistelemisen ja analysoinnin uudella tavalla, jolloin muista tiedoista voidaan päätellä uusia asioita. Esimerkiksi huonekohtaisen hiilidioksidipitoisuuden (CO₂) perusteella voidaan tehdä päätelmiä asukkaan läsnäolosta ja käyttäytymisestä vertaamalla mitattuja arvoja normaalin päivän historiatietoihin. Myös vaatimukset rakennusten energiatehokkuudesta ja hiilijalanjäljen pienentämisestä pitää ottaa tarkastelussa huomioon edellä esitettyjen käyttäjälähtöisten tarpeiden ohella.

Talotekniikan tavoitteet yhteisöllisessä asumisessa

Yhtenä tulevaisuudessa kasvavana asumismuotona nähdään yhteisöllinen asuminen, jossa asukkaille kodin lisäksi tarjotaan kattavat yhteistilat ja erilaisia palveluita. Tavoitteena on vähentää yksinäisyyttä ja lisätä kontakteja ja näin parantaa asukkaiden viihtyvyyttä. Suuremmissa yhteisöllisen asumisen yhteisöissä voi olla mukana asumiskoordinaattori, joka koordinoi kohteen palveluja ja järjestää yhteistä tekemistä asukkaille. Yhteisöllisen asumisen tärkeänä tavoitteena onkin lisätä vuorovaikutusta ja sosiaalista kanssakäymistä asukkaiden kesken sekä tarjota luonnollinen yhteys eri sukupolvien välille. (Jolanki, O. et.al, 2017, Lipporanta verkkosivut, 2020)

Niilo Pirhonen selvitti opinnäytteessään talotekniikan suunnittelun ohjauksen tarpeita yhteisöllisessä asumisessa ja päätyi seitsemään pääkohtaan:

1. Suunnittelijoiden yhteistyöllä halutaan varmistaa, että tilat palvelevat mahdollisimman hyvin yhteisöllisen asumisen tarpeita.
2. Tilaaja, käyttäjät ja asumiskoordinaattori on otettava mukaan hankkeen suunnitteluun heti tarveselvityksestä alkaen, ja suunnittelijoiden tulee huomioida tilaajan, käyttäjän ja asumiskoordinaattorin tarpeet hyvän lopputuloksen aikaansaamiseksi.
3. Yhteisöllisen asumisen kohteissa on erityistilan tarpeita, jotka aiheutuvat käyttäjän toiminnosta ja poikkeavat tavallisen kerrostalorakentamisen tilantarpeista. Näitä ovat suuret yhteistilat (olohuoneet, kerhohuoneet, isot pyykkitilat, kuntosali, uima-allas, ravintola/ruoanlaitto tilat, viherhuoneet) ja vuokrattavat palvelutilat. Taloteknisessä suunnittelussa tulee ottaa huomioon erilaisten tilojen aiheuttamat vaatimukset.
4. Palvelujen tuomat erityispiirteet. Yhteisöllisen asumisen kohteissa voi olla tiloja, joissa harjoitetaan erilaista liiketoimintaa. Liiketoiminnan tiloissa palvelun tarjoaja voi olla eri viikon jokaisena arkipäivänä, joten kohteeseen pitää rakennuttajan kanssa määritellä sellaiset talotekniikan tavoitteet, jotka pystyvät tukemaan erilaisia liiketoiminnan tarpeita.
5. Tilojen ja tekniikan muunneltavuus. Yhteistilojen käyttötarkoitus ja palvelut vaihtelevat, joten tilojen ja tekniikan pitää olla helposti muunneltavissa. Taloteknisen varustetason on pystyttävä palvelemaan tilojen muutostarvetta.
6. Esteettömyys ja tekniikan käyttöystävällisyys. Esimerkiksi pyörätuolissa olevan asukkaan pitää pysyä käyttämään kiinteistössä olevaa talotekniikkaa. Tarvittaessa huomioon pitää ottaa myös tulevaisuuden teknologia, jota voidaan hyödyntää ikäihmisten arjen turvaamiseksi.
7. Rakennuksen sisäilmasto ja energiatehokkuus ovat yhteisöllisissä asumisen kohteissa tärkeitä, koska ikäihmiset viettävät kotonaan paljon aikaa. Näin kotona on viihtyisää olla ja energiaa saadaan säästettyä. (Pirhonen, N., 2019)

Vaatimuksista useat soveltuvat myös palveluasumiseen ja yleisestikin älykkääseen asumiseen.  Esimerkkinä voidaan tarkastella talotekniikan tarpeita yhteistilassa, jossa on eri toimintoja eri aikoina. Jos tilassa toimii kampaaja yhtenä päivän viikosta, niin sieltä pitää löytyä toimintaan soveltuva vesipiste. Jos samassa tilassa pidetään yhteinen jumppahetki, niin ilmanvaihtoa pitää voida tehostaa tarpeen mukaan. Ilmanvaihdon tehostaminen voidaan tehdä esimerkiksi sisäilman hiilidioksidi (CO₂) pitoisuuden perusteella, jolloin pitoisuuden ylittäessä asetetun raja-arvon, lisätään ilmanvaihdon määrää. Ilmanvaihtoa voidaan toisaalta ohjata myös ennakoiden tilaan tulevien ja tilassa olevien henkilöiden lukumäärän perusteella. Energiatehokkuusvaatimukset puolestaan edellyttävät, että tilan ollessa tyhjä tai kun siellä oleskelee vain muutama henkilö, niin ilmanvaihto säädetään pienemmälle. 

Omissa tiloissaan eri henkilöt ovat tottuneet erilaisiin lämpötiloihin. Pitää myös muistaa, että ikäihmiset viihtyvät tyypillisesti korkeammissa lämpötiloissa kuin nuoremmat. Näistä vaatimuksista seuraa, että asukkailla pitää olla mahdollista säätää lämpötila heille sopivaksi. Talon turvajärjestelmän pitää taas sopeutua julkisuudeltaan erilaisten vyöhykkeiden vaatimuksiin. Talossa oleva ravintola on avoin kaikille, yhteinen olohuone kaikille asukkaille ja omat tilat vain siinä asuville.

Jo näistä muutamasta esimerkistä huomataan, että talotekniikalle asetettavia vaatimuksia ei voida hoitaa pelkästään erilaisilla mittauksilla, vaan ne vaikuttavat järjestelmien mitoitukseen ja rakenteeseen huomattavasti. Talotekniikan suunnittelun vaatimuksia yhteisöllisessä asumisessa selvitetäänkin tarkemmin meneillään olevassa Leena Paltamaan, HIPPA – hankkeeseen integroidussa YAMK opinnäytteessä Yhteisöllisen palveluasumisen hyvät talotekniset suunnitteluperiaatteet.

Kirjoittajat:
Lauri Heikkinen, TkL, yliopettaja, Metropolia ammattikorkeakoulu, Kiinteistö- ja Rakennusala
Harri Hahkala, DI, projekti-insinööri, Metropolia ammattikorkeakoulu, Kiinteistö- ja Rakennusala

Lähteet:

Harra, T., Lintula, L., Käyttäjälähtöisyys älykkään palveluasumisen kehittämisessä, Metropolia Ammattikorkeakoulu 2018.

Jolanki, Outi, Leinonen, Emilia, Rajaniemi, Jere, Rappe, Erja, Räsänen, Tiina, Teittinen, Outi & Topo, Päivi. 2017. Asumisen yhteisöllisyys ja hyvä vanhuus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 47/2017.

Pirhonen, Niilo, Yhteisöllisen asumisen talotekniikan suunnittelun ohjaus, AMK insinööri opinnäyte, Metropolia 2019.

Verkkolähteet:

HIPPA, Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista digitalisaation avulla, https://hippa.metropolia.fi/, (luettu 2.3.2020)

IEEE, Future Directions, https://cmte.ieee.org/futuredirections/fd-opportunities/

Lipporannasta löytyy Kotikatu 365 – uusi asumisen malli. Kotikatu 365. Verkko-aineisto. Lipporanta. <https://www.lipporanta.fi/ >. Luettu 20.3.2020.Palveluasumisen digitalisaation pilottiympäristö, https://www.metropolia.fi/fi/tutkimus-kehitys-ja-innovaatiot/hankkeet/kiradigi-palveluasumisen-digitalisaation-pilottiymparisto (luettu 20.3.2020)

Metropolia Ammattikorkeakoulun Myllypuron kampuksen uudet oppimisympäristöt tulevat jatkossa palvelemaan digitaalisten tuotteiden ja palvelujen kehittämis-, kokeilu- ja testiympäristöinä. Kehittämistoiminnan keskiössä on yritysten kasvun ja kehityksen edistäminen tuotteiden ja palvelujen käyttäjälähtöisyyttä vahvistamalla. Sitä varten on kerätty tietoa käyttäjien tarpeista ja toiveista hankkeissa tehtyjen selvitysten avulla. Selvitysten tulosten lisäksi Hippa – Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista digitalisaation avulla -hankkeessa tehdyistä yhteiskehittelyistä, käyttäjäkokeiluista ja digitaalisista testauksista saadut kokemukset on hyödynnetty uusien, yrityksille suunnattujen kehittämispalvelujen mallintamisessa.

Korkeakoulut ja tutkimuslaitokset yritysten kasvua ja kehitystä tukemassa

Korkeakoulut ja tutkimuslaitokset ovat yrityksille hyviä yhteistyökumppaneita puolueettomuutensa takia. Yritysyhteistyö on kuitenkin ollut varsin vähäistä. Pienistä ja keskisuurista yrityksistä tekee yhteistyötä korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten kanssa 17 %. Tästä suurin osa eli 12 % tapahtuu ammattikorkeakoulujen kanssa rakennuksen ja kaupan aloilla.  (Huovinen, Kärpänoja & Husso 2019.) 

Huovinen, Kärpänoja ja Husson (2019) mukaan yrityksen henkilöstön määrällä ja liikevaihdolla on merkitystä korkeakoulu- ja tutkimuslaitosyhteistyön muotoihin. Vähintään 50 työntekijän yrityksissä, joiden liikevaihto on vähintään 2 miljoonaa euroa, yhteistyö johti pienempiä yrityksiä useammin yrityksen kasvun ja kehityksen kannalta tärkeisiin asioihin: 1) demonstrointiin, pilotointiin ja tuotetestaukseen, 2) uuden teknologian, menetelmän tai laitteen käyttöönottoon, 3) kansainvälisille markkinoille pääsyyn, 4) tutkimusyhteistyön, korkeakoulujen tai tutkimuslaitosten kanssa ja 5) osallistumiseen kansainvälisiin tutkimus- ja innovaatio-ohjelmiin.

Pienissä yrityksissä (liikevaihto alle 2 miljoonaa) muita yleisempiä yhteistyön tarpeita olivat tietopohjan ja osaamisen vahvistuminen, uuden teknologian, menetelmän tai laitteen käyttöönotto ja kansainvälisille markkinoille pääsy. Kaikkein pienimmissä yrityksissä (liikevaihto 0,5–0,2 miljoonaa euroa) demo-, pilotointi- ja tuotetestauksia tehtiin muita enemmän. 

Muihin korkeakouluihin ja tutkimuslaitoksiin nähden ammattikorkeakoulujen etuna ovat niiden tiiviit ja laajat suhteet työelämän ja palvelujen käyttäjien kanssa erityisesti sosiaali- ja terveysalalla. Ammattikorkeakoulujen haasteena on kuitenkin ollut käyttäjälähtöisyyttä koskevan asiantuntijuuden hyödyntäminen yritysten palvelujen ja tuotteiden monialaisessa kehittämisessä. Toiseksi ammattikorkeakoulujen pitäisi lisätä verkostoitumista muiden korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten kanssa sekä aktivoitua kansainväliseen tutkimus- ja innovaatiotoimintaan.

Käyttäjät mukaan käytettävyyden kehittämiseen

Metropolia Ammattikorkeakoulun hankkeissa on kerätty käyttäjälähtöisyyttä koskevaa tietoa. Esimerkiksi Palveluasumisen digitaalisen pilotointiympäristön rakentamishankkeessa (PA-Digi) selvitettiin palveluasumisympäristön älykkääseen teknologiaan liittyviä käyttäjälähtöisiä tekijöitä. Kiinnostuksen keskiössä olivat hyvinvointi, toimintakykyisyys ja mielekäs kotona asuminen. Tietoa käyttäjien tarpeista ja toiveista kerättiin Myllypuron seniorikeskuksessa ryhmäkeskustelujen avulla seniorikeskuksen asukkailta, heidän läheisiltään sekä henkilökunnalta ja vapaaehtoistyöntekijöiltä. Ryhmäkeskustelujen tulokset auttoivat ymmärtämään, millainen merkitys fyysisillä ympäristötekijöillä, teknologialla ja tekniikalla, palveluilla, toimintakulttuurilla sekä tilojen hallinnalla ja omistajuudella koettiin olevan käyttäjille. (Harra & Lintula 2018a.)

Hippa − Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista digitalisaation avulla -hankkeessa toteutettiin yhteiskehittelytilaisuuksia ja palvelujen/tuotteiden käyttäjäkokeiluja yhteistyössä yritysten, loppukäyttäjien ja asiantuntijoiden kanssa. Yhteiskehittelyissä keskityttiin yrityskohtaisesti käyttäjälähtöisyyteen liittyvien tekijöiden tunnistamiseen ja käyttäjäkokeilun toteuttamiseen yhteistyössä Myllypuron seniorikeskuksen ja kotihoidon henkilökunnan, asukkaiden ja omaisten sekä Metropolian monialaisen asiantuntijatiimin kanssa. Asiantuntijatiimissä oli mukana hyvinvoinnin, terveyden, kiinteistö- ja talorakennuksen, tieto- ja viestintätekniikan sekä liiketalouden opettajia ja opiskelijoita.

Tulevaisuudessa Metropolian Myllypuron kampuksella Asiakaslähtöiset hyvinvointi- ja terveyspalvelut innovaatiokeskittymässä kootaan, koordinoidaan ja fasilitoidaan monialaisten osallistujaryhmien käyttäjälähtöisiä yhteiskehittelyjä, testauksia ja kokeiluja yritysten kanssa. Toteuttamisessa hyödynnetään Hippa-hankkeessa kehitettyjä materiaaleja ja toimintamalleja sekä Myllypuron kampuksen moderneja ja korkeatasoisia simulaatio- ja muita oppimisympäristöjä. 

Älykkäästä teknologiasta vieläkin älykkäämpää käyttäjänäkökulmaa vahvistamalla

Älykkääseen teknologiaan kohdistuvat käyttäjälähtöisyyden vaateet palveluasumisessa nousevat ympäristöstä, teknologiasta ja palvelujen käyttäjistä (Harra & Lintula 2018a). Samat vaatimukset tunnistettiin muun muassa etäkuntoutuksen suosituksissa (vrt. Salminen ym. 2016). Hippa-hankkeessa toteutetut yhteiskehittelyt ja käyttäjäkokeilut tuottivat yrityksille tietoa palveluasumisympäristön toiminnasta ja sen vaateista sekä käyttäjien mahdollisuuksista käyttää kohteena ollutta palvelua tai tuotetta. Harra ja Lintula (2018b) toteavatkin, että “hallinnan ja omistajuuden mahdollistamiseksi digitaalisten välineiden pitäisi olla yksilöllisesti muunneltavissa ja käyttäjien tarpeisiin pitäisi olla tarjolla erilaisia vaihtoehtoja”.

Älykkään teknologian avulla voidaan palveluasumisympäristössä mahdollistaa monikanavainen yhteydenpito omaisiin, tapahtumien seuraaminen sekä kokemus osallisuudesta ja yhteydestä maailmaan. Palvelun tulee tukea henkilöstön työtä ja lisätä asukkaiden/asiakkaiden arjen hyvinvointia ja turvallisuutta. Tärkeimpänä tekijänä nousi esiin tuotteiden ja palvelujen helppokäyttöisyys, jossa on otettava huomioon myös käyttäjien toimintakyvyn ongelmista johtuvat erityistarpeet, esimerkiksi näkemiseen, kuulemiseen ja fyysiseen ja kognitiiviseen suoriutumiseen liittyen. Lisäksi palveluasumisessa käytettävien tuotteiden on oltava kestäviä ja helposti puhdistettavia. 

Yhteiskehittely paljastaa yritysten ratkaisujen hyödyt käyttäjille

Käyttäjälähtöisyyden testausten ja kokeilujen onnistumiseksi tarvitaan fasilitoitua yhteiskehittelyä erilaisten sidosryhmien kanssa. Vaikka yhteiskehittelyn tarve on tunnistettu, on yritysten haasteena ollut eri toimijoiden kokoaminen yhteen. Hyvät kokemukset puhuvat sen puolesta, että ammattikorkeakouluilla on tarvittavaa osaamista ja valmiudet ottaa aktiivinen rooli sidosryhmien kokoajana sekä yhteiskehittelyjen ja testausten koordinoijana ja fasilitoijana. 

Koivisto ja Meriläinen (2020) selvittivät Hippa-hankkeessa toteutettuihin yhteiskehittelyihin osallistuneiden yritysten teknologisten ratkaisujen mahdollisia hyötyjä ja positiivisia vaikutuksia palveluasumisen toimintaympäristöissä toimiville ihmisille. Näillä tekijöillä on tärkeä merkitys siinä, miten uudet ratkaisut saadaan markkinoitua ja miten hyvin ne otetaan käyttöön. Sen takia yritysten ratkaisuja on tarkasteltava käyttäjien näkökulmasta. 

Yhteiskehittelyissä nousi esiin monia, älykkäällä teknologialla aikaansaatavia hyötyjä, joiden tunnistamisella on tärkeä merkitys käyttäjien asenneilmaston muutoksen sekä yritysten käyttäjäymmärryksen vahvistamisen kannalta. Siten yhteiskehittely tuottaa yrityksille tuiki tarpeellista referenssiä ratkaisujen markkinoiden kasvattamiseksi sekä tuotteiden käyttöönoton helpottamiseksi. 

Koiviston ja Meriläisen (2020) mukaan yritysten älykkäiden ratkaisujen avulla on mahdollista tukea ikäihmisen toimijuutta ja arjen hallintaa, lisätä heidän vapauttaan käyttää jäljellä olevia voimavaroja sekä parantaa omaisten turvallisuuden tunnetta. Ratkaisujen avulla voidaan mahdollistaa sosiaalista kanssakäymistä ja edistää yhteisöllisyyttä, esimerkiksi jakamalla tietoa palveluasumisympäristön tapahtumista. Älykkäällä teknologialla voidaan tukea itsehoitoa, seurata terveyttä ja toimintakykyä ja parantaa kuntoutuksen saavutettavuutta. Lisäksi niillä voidaan vähentää työntekijöiden kognitiivista kuormitusta sekä vahvistaa koherenssin tunnetta työn hallinnan kautta. Ehkä tärkeimpänä hyötynä kuitenkin pidettiin teknologian vapauttamia henkilökuntaresursseja yksilölliseen kohtaamiseen ja hoitoon. 

Käyttäjälähtöisen kehittäjäkulttuurin haaste

Digitaalisuus on yleistyvä ja kehittyvä trendi palveluasumisessa, sillä se tarjoaa uusia mahdollisuuksia niin asukkaiden itsenäiseen elämään kuin myös työntekijöiden työn hallintaan. Mielenkiintoinen kysymys onkin, miten yritysten tuote- ja palvelukehittäjät ymmärtävät palveluasumisen tarpeiden, arvojen ja asenteiden merkityksen tuotekehittelyssä ja markkinoinnissa. Kyse on käyttäjälähtöisen kehittäjäkulttuurin luomisesta ja vahvistamisesta yritysten, ammattikorkeakoulujen sekä sosiaali- ja terveysalan asiakkaiden ja palvelujen tuottajien välille. Siinä eri alojen asiantuntijat oppivat tuntemaan toisensa ja kehittämään yhdessä parhaat ratkaisut.

Käyttäjälähtöisyysosaamisella ammattikorkeakoulut voisivat tarjota lisäarvoa muiden korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten verkostoille. Ainakin EU:n rahoitusohjelmien (Horizon 2020 ja Erasmus+) kuvausten perusteella sille olisi selvästi kysyntää myös kansainvälisessä innovaatiotoiminnassa.

Kirjoittajat:

• Toini Harra, YTT, FL, toimintaterapeutti, Metropolia Ammattikorkeakoulu
• Leila Lintula, TTM, toimintaterapeutti, Metropolia Ammattikorkeakoulu

Kuvat: Minna Kilpeläinen

Lähteet

Harra, Toini & Lintula, Leila 2018a. Käyttäjälähtöisyys älykkään palveluasumisen kehittämisessä. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Saatavana osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-099-1

Harra, Toini & Lintula, Leila 2018b. Käyttäjälähtöisyyttä tarvitaan etäkuntoutuksen kehittämisessä. Hippa-hanke Metropolia Ammattikorkeakoulu. Saatavana osoitteessa: https://hippa.metropolia.fi/2018/11/kayttajalahtoisyytta-tarvitaan-etakuntoutuksen-kehittamisessa/

Hippa − Hippa Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista digitalisaation avulla 2018. Saatavana osoitteessa: https://6aika.fi/uusi-hippa-hanke-kehittaa-alykasta-palveluasumista/ 

Huovinen, Pasi, Kärpänoja, Jyrki & Husso, Kai (toim.) 2019. Pk-yritysten yhteistyö korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten kanssa. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja TEM raportteja 2019:35. Saatavana osoitteessa: https://tem.fi/julkaisu?pubid=URN:ISBN:978-952-327-431-0

Koivisto, Katja & Meriläinen, Jaana 2020. Hippa-hankkeen yhteiskehittelyjä tutkittiin innovaatioprojektissa: teknologia tukee arjen osallistumista. Hippa-hanke Metropolia Ammattikorkeakoulu. Saatavana osoitteessa: https://hippa.metropolia.fi/2020/03/hippa-hankkeen-yhteiskehittelyja-tutkittiin-innovaatioprojektissa-teknologia-tukee-arjen-osallistumista/

PA-Digi 2017. Palveluasumisen digitaalisen pilotointiympäristön rakentaminen. Saatavana osoitteessa: http://www.kiradigi.fi/kokeiluhankkeet/kokeiluhankkeet/palveluasumisen-uusien-teknologioiden-kokeiluymparisto.html

Salminen, Anna-Liisa & Hiekkala, Sinikka & Stenberg, Jan-Henry 2016. Etäkuntoutus. Kelan tutkimus. Helsinki. Saatavana osoitteessa: http://www.kela.fi/documents/10180/0/Et%C3%A4kuntoutus/4a50ddb8-560c-47b4-94ed-09561f6981df

Tampereen kehittäjäklubi aloitti vuoden 2020 kokoontumalla 29.1. TAMKin Y-kampuksen Backstagella ihmisten näköisten palveluiden äärelle. Ajankohtaiset alustukset herättivät klubilaiset keskustelemaan aktiivisesti. Projektipäällikkö Tarja Heinonen avasi aamun Hippa-hankkeen Hollannin benchmarking-matkan terveisillä. Sittardissa sijaitsevan Zuyerland-sairaalan innovatiiviset ratkaisut kiinnostivat kuulijoita erityisesti ja keskustelussa pohdittiin, voitaisiinko Suomessa hyödyntää vastaavia ratkaisuja. Tarja kertoi myös TAMKiin kevään aikana valmistuvasta Sote Virtual Labista, tutkimus-,kehittämis- ja oppimisympäristöstä, jota tullaan hyödyntämään myös Hippa-hankkeen toiminnassa.

Yrityksen puheenvuoro kehittäjäklubissa oli tällä kertaa Invantor Oy:n toimitusjohtaja Esko Vihavalla. Hän kertoi yrityksen kokemuksista Hippa-hankkeessa toteutetusta Taikalattia-testauksesta Kuuselan seniorikeskuksessa. Kuuselan seniorikeskus on yksi TAMKin autenttisen testausympäristön Pirkanmaan Senioripalvelut Oy:n senioritaloista Tampereella.

Testauksessa nousi erityisesti esiin ammattilaisten aktiivinen panos onnistuneeseen testausprosessiin. Erityiskiitos toteutuksen onnistumisesta kuuluukin Kuuselakeskuksen fysioterapeuteille ja toimintaterapeutti-opiskelijalle, joiden omistautuminen Taikalattian kahden viikon testaukseen oli esimerkillistä. Invantor koki aidon käyttäjäkokemuksen saamisen ensiarvoisen tärkeäksi yritykselle.

Klubilaiset kuulivat myös Tampereen kaupungin työllisyys- ja kasvupalveluiden yrityskoordinaattori Ulla Lukkarin puheenvuorossa ”Mitä voimme tarjota yrityksille?” työllistymisestä aloilla, joilla on työvoimapulaa, kuten hoiva- ja IT-ala. Nämä alat koskettavat myös Hippa-hankkeen aihepiirejä. Tampereen kaupunki tarjoaa yrityksille erilaisia palveluita, kuten TreStartin TalentSpace, jossa työnhakijat ja työnantajat kohtaavat.

Ullan alustus herätti aktiivista keskustelua mm. kotiin tarjottavien palveluiden mahdollisuuksista. Keskustelu johdatteli klubin Tampellan Työhuone Oy:n sisustussuunnittelija Tuija Salmen esitykseen ”Muistiystävällinen koti” – Ikääntymisen erityispiirteet huomioivaan sisustussuunnitteluun. Esitys valotti konkreettisesti asioita, joilla kotiasumisesta on mahdollista saada turvallinen ja itsenäistä asumista tukeva, mm. valaistuksen keinoin.

Tuija kertoi, että on tärkeää pitää mielessä se, että muistisairaan ja ikääntynen asunnon olevan KOTI, ei vain kodinomainen asunto. Sisustuksen merkitys on ikääntyneen elämässä jokapäiväinen; miten päivä lähtee käyntiin eli kuinka pääsee sängystä itse ylös. Erilaisilla nykyaikaisilla ratkaisuilla voidaan kotia saada entistä viihtyisämmäksi, kuten esimerkiksi sähkötakalla. Myöskään pihan käyttöä ja hyödyntämistä ei kannata unohtaa. Valon merkitys on suuri erityisesti päivärytmin ylläpitämisessä. Huomioitavaa on myös se, että 60-vuotiaan valontarve on noin 3 kertaa suurempi kuin 20-vuotiaan. Tällä on merkitystä mm. eri värien näkemisessä ”Ilman valoa ei ole värejä”.

Aiheeseen voi tutustua lisää Tuija Salmen ja Taina Semin kirjassa ”Yötaivaan toivo”.

Teksti:
Suvi Hagström, DI, fysioterapeutti AMK, LitM, projektikoordinaattori, TAMK/TKI-palvelut

Tarja Heinonen, TtM, fysioterapeutti, TtT tohtoriopiskelija, Kehittämispäällikkö, TAMK/TKI-palvelut

Kuvat: Suvi Hagström

Metropolian ja Myllypuron seniorikeskuksen väkeä kävi tammi-helmikuussa 2020 tutustumassa Kustaankartanon erilaisiin digitaalisiin ratkaisuihin. Aistihuone ilahdutti monilla virtuaalisilla maisemillaan ja muistia stimuloivilla peleillään. Hierovat istuimet tuntuvat ihanalta, kun samalla voi katsella kauniita maisemia eri paikoista ja eri vuodenaikoina. Turvallisuuden tunnetta ja hoitamisen arkea sujuvoittaa puolestaan älylattia, joka kertoo hoitajille, milloin asukas on noussut jalkeille, tai jos vessassa viivytään liian pitkään.

Digitaalisen ja multisensorisen aistihuoneen on Kustaankartanoon toteuttanut OiOi Collective Oy yhteistyössä Helsingin kaupungin innovaatioyhtiö Forum Virium Helsingin, Kustaankartanon Seniorikeskuksen ja Helsingin Palvelukeskuksen kanssa. Aistihuoneen tavoitteena on parantaa muistisairaiden ikäihmisten elämänlaatua. Aistihuoneen interaktiivinen Elämysseinä on rakennettu Kustaankartanoon joulukuussa 2019, ja se on kokeilussa kesäkuun 2020 loppuun asti.

Elämysseinässä voi nuolikuvakkeita pyyhkäisemällä valita maiseman eri vuodenajoilta ja eri paikoista. Videoissa maisema elää tyynesti ja virittää omaa mielikuvitusta lisää.

Aistihuone voi vähentää lääkkeiden tarvetta

“Kokeilun yhteydessä tutkitaan myös mahdollisuutta korvata lääkehoitoa rauhoittavilla elämyksillä. Meillä on jo lupaavia osoituksia siitä, että esimerkiksi rauhoittavia- tai unilääkkeitä on voitu vähentää”, Pilvinen sanoo.

“Muistisairaat voivat olla joskus aggressiivisia, ja aistihuone toimii silloin rauhoittavana paikkana. Olemme esimerkiksi tuoneet  yhden hermostuneen papan vaikka kesken ruokailun tänne rauhoittumaan. Sitten pappa on taas voinut jatkaa syömistä ja on voinut oikein hyvin loppupäivän”, Pilvinen kertoo.

Esteettisiä elämyksiä myös esineillä

Pilvinen on nauttinut aistihuoneen kokoamisesta, koska hän on voinut toteuttaa visualistin lahjojaan. Pilvinen on toiminut ennen hoitoalalle siirtymistään lavastajana Yleisradiossa.

“Olemme rakentaneet jo aistihuoneen edustalla olevan tilan sellaiseksi, että se vie luonnon maisemiin omaa vuoroa odottaessa. Kun siristät silmiäsi, niin etkö näekin tässä koivumetsän?” Pilvinen innostaa. 

Aistihuoneeseen mennään verhon raosta, ja sisällä kävijää odottaa pieniä asetelmia luonnon elementeistä, valoista ja solisevasta vedestä.

“Oioin tekemä elämysseinä on ollut hyvin suosittu asiakkaiden keskuudessa, ja hoitajatkin pitävät tästä valtavasti”, Pilvinen kehuu.

Kroppa ja aivot jumppaamaan

Elämysseinä on hyvä fysioterapiamuoto, kun erilaisten sivellinvaihtoehtojen avulla voi luoda vaikka kokonaisen seinän kokoisen kukkatarhan tai laajan maiseman täyteen revontulia.

Elämysseinän sisältönä on myös muistipelejä.

“Muistipelejä on meillä käytetty vähemmän. Usein asukkaat ja hoitajat haluavat tulla tänne vain rentoutumaan. Pelit haastavat meitä itseämmekin miettimään kovasti. Otettaisiinko se taso ykkönen, niin kuin meillä aina?” Pilvinen nauraa valitessaan peliä.

Teknisesti vaivaton rakentaa

Aistihuoneen Elämysseinä on teknisenä ratkaisuna helppo asentaa monenlaisiin tiloihin. Mitään uutta ei tarvitse rakentaa, mutta johtoja täytyy vetää hieman uusista paikoista. Videotykki muodostaa kuvan ja seinäpintaa tarkkailee pieni sensoriyksikkö, joka havaitsee kosketuksen seinällä. Pilvinen raottaa verhoa ja näyttää, miten vähin laittein Elämysseinä toimii.

HIPPA-väki on keksinnöstä hyvin innostunut. “Voiko tämän ottaa mukaan?”, Myllypuron seniorikeskuksen palvelupäällikkö Katja Lahtinen kysäisee pilke silmäkulmassaan.

Isolta kosketusnäytöltä virkistystä netin uumenista

Kustaankartanon seniorikekuksessa kokeillaan mielellään monia erilaisia digitaalisia kulttuurituotteita. HIPPA-hankkeessakin mukana olevan Kuori Oy:n Jättitabletti Yeti toimii isona kosketusäyttönä mihin tahansa netissä oleviin sisältöihin tai laitteeseen ladattaviin sovelluksiin. Kosketusnäytön avulla voi niin maalata kuin soittaa rumpuja tai katsoa YouTubesta elokuvia ja kuunnella musiikkia.

“Asukkaat ovat olleet tähän niin ihastuneita, etteivät haluaisi luopua tästä”, kulttuuriohjaaja Emilia Högström kertoo.

Turvaa älylattiasta

Kustaankartanon seniorikeskuksessa on myös käytössä MariCare Oy:n Elsi älylattia, jonka ratkaisu perustuu sensoreihin ja sitä kautta asukkaiden liikkeentunnistamiseen. 

“Ratkaisu ei kuvissa näy, vaan huoneemme ovat ihan samanlaisia kuin kaikki perinteisetkin huoneet. Teknologia on piilossa lattian alla”, Pilvinen kertoo.

Lattiassa olevien sensorien avulla voidaan tietokoneen ruudulta seurata, missä huoneessa tapahtuu liikehdintää tai jos asukas on vaikkapa kaatunut lattialle. Jos vessassa ollaan liian pitkään, tietää hoitaja mennä apuun.

Kun hoitajia on yövuorossa vain yksi, sensoriteknologia vähentää selvästi turhia käyntejä ja auttaa nopeamman avun saamisessa oikeassa paikassa.

“Olemme näiden ratkaisujen kautta huomanneet digitaalisuuuden tuovan monia hyötyjä arjen turvallisuuden lisääntymisen, toimintakyvyn paranemisen  ja paremman olon kautta”, Pilvinen summaa.

Teksti, kuvat ja video: Minna Kilpeläinen, FM, KM, freelancer-toimittaja, projektiasiantuntija, HIPPA-hanke

HIPPA-hanke tarjosi moniammatillisen yhteistyön mahdollisuuden toimintaterapeutti- ja sairaanhoitaja-opiskelijoille, jotka toteuttivat parityönä hankkeen puitteissa Innovaatioprojektiopinnot. Opiskelijat osallistuivat kevään 2019 aikana viiden eri HIPPA-hankkeessa mukana olevan tuotteen ja palvelun yhteiskehittelytilaisuuteen. Tilaisuuksissa muodostunutta tietoa tarkasteltiin toimintaterapian ja terveyden edistämisen viitekehyksistä käsin tarkoituksena tuoda esiin terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmia mm. tuotteiden ja palvelujen käyttäjälähtöistä jatkokehittelyä varten.

Työ keskittyi tuomaan esiin hyötyjä ja positiivisia vaikutuksia, joita kyseisten teknologisten ratkaisujen käyttäminen voisi tuottaa palveluasumisen toimintaympäristöissä toimiville ihmisille. Projektityön perustana oli viitekehysten ohjaamana näkemys terveydestä ja hyvinvoinnista kokonaisvaltaisena, subjektiivisena kokemuksena, sekä arkisesta toiminnasta terveyden ja hyvinvoinnin edellytyksenä. Lisäksi asiakaslähtöisyys, näkemys ihmisen luontaisesta tarpeesta toimia ja osallistua elämään autonomisena, aktiivisena toimijana sekä kuulua johonkin ohjasivat työskentelyä.

Tarkastellut teknologiset ratkaisut jäsenneltiin ICF-luokituksen Ympäristötekijöinä sekä niiden mahdollisina vaikutuksina ICF:n Suoritusten ja osallistumisen osa-alueisiin (WHO 2011). Toimintaterapian viitekehyksenä hyödynnettiin kanadalaista toiminnallisuuden ja sitoutumisen mallia (CMOP-E), joka ohjasi huomioimaan kokonaisvaltaisesti ihmisen; ikääntyneen, työntekijän tai omaisen, toiminnan sekä palveluasumisen toimintaympäristön vuorovaikutteista suhdetta (Polatajko, Townsend & Craik 2007).

HIPPA-hankkeen perusajatuksen mukaan teknologisten ratkaisujen tulisi vastata ikääntyvien osallistumisen ja mielekkään toiminnan, turvallisuuden, liikkumisen ja saavutettavuuden tarpeisiin. Teknologia voisi siten osaltaan turvata hyvää ikääntymistä ylläpitämällä tai parantamalla elämänlaatua. Kyse on ihmisten arjen toimintojen helpottamisesta, jossa teknologian rooli on avustaa arkisten päämäärien saavuttamisessa. Näin ollen toiminnan ymmärtäminen on keskeistä teknologian kehittämisessä; mitkä ovat ikääntyneen arjessa merkityksellisiä toimintoja, mihin toiminnalliseen tarpeeseen teknologia tuo apua, mitä vaikutuksia käyttämisellä on tai kenen tarpeita teknologian käyttäminen täyttää?

Terveyden edistämisen viitekehyksenä salutogeeninen näkökulma (Antonovsky 1979) syvensi toiminnallisuuden tarkastelua yksilön koherenssin tunteen huomioimisella. Koherenssin tunteella tarkoitetaan ihmisen tunnetta siitä, että elämä on sekä sisäisesti että ulkoisesti hallittavaa, ymmärrettävää ja mielekästä. Tällöin elämällä on rakenne, ja se on selitettävissä ja ennustettavissa. Koherenssin tunteen avulla ihminen voi suhtautua haastaviin elämäntilanteisiin siten, että ratkaisujen löytäminen on mahdollista. Yhdessä käytetyt viitekehykset ohjasivat tarkastelemaan tuotteiden ja palvelujen vaikutuksia toimintakyvyn ja terveyden edistämisen näkökulmista.

Tarkastellut tuotteet ja palvelut pyrkivät tuomaan ratkaisuja palveluasumisen toimintaympäristön erilaisiin tarpeisiin. Mukana oli ns. aktiivista teknologiaa, kuten viestintätyökalu, chatbot ja kuntouttava peli, joiden käyttäminen tukisi käyttäjän omaa toimintaa sekä ns. passiivista teknologiaa, kuten paikannuspalveluita, jotka eivät vaadi käyttäjältä toimenpiteitä. Yhtä lukuun ottamatta ratkaisut olivat tarkoitettu ikääntyneiden omaan käyttöön ja olivat myös hyödynnettävissä työntekijöiden tai omaisten tarpeisiin. Näin ollen niiden käytön vaikutuksia tarkasteltiin kaikkien käyttäjien näkökulmista.

Kaikkiaan teknologian nähtiin voivan tukea yksilön osallistumista arjen toimintoihin. Ikääntyneen arjessa teknologia voi tukea arjen hallintaa mm. ohjaamalla päivärytmiä ja toimintaa,​ sekä mm. muistuttaa, ohjeistaa, ohjata ja kannustaa ikääntynyttä​ sekä lisätä niin ikääntyneen kuin omaistenkin turvallisuuden tunnetta. Teknologian avulla voidaan myös poistaa esimerkiksi itsenäisen liikkumisen esteitä, ja antaa käyttäjälle lisää vapautta käyttää jäljellä olevia voimavarojaan. Näin ollen se tukee toimijuutta ja voi tehdä osaltaan elämästä ymmärrettävää ja hallittavaa. Aktiivisen toimijuuden kautta elämään tulee sisältöä ja mielekkyyttä.

Teknologia voi myös auttaa yksinäisyyden vähentämisessä sekä tukea osallisuutta yhteiskuntaan. Teknologia voi itsessään toimia seurana, mutta sen avulla on myös mahdollista lisätä sosiaalista kanssakäymistä ja edistää yhteisöllisyyttä. Tämä voi tapahtua vaikka etäosallistumalla tilaisuuksiin, joihin muuten olisi mahdotonta osallistua. Osa käyttäjistä voisi myös kokea virtuaalimaailman viihdyttäväksi ja löytää tätä kautta myös virtuaalisen sosiaalisen viiteryhmän. Yleisesti teknologian avulla voidaan jakaa tietoa ympäröivästä maailmasta ja tapahtumista.   Teknologian hyödyntäminen itsessään kuuluu aikakauteemme, ja sen käyttäminen voi vahvistaa pärjäämisen ja toimijuuden kokemuksia. 

Teknologia tukee myös ikääntyneen valinnanvapautta ja autonomiaa ollessaan riippumaton ajasta ja paikasta, mikä edistää myös kuntoutuksen saavutettavuutta. Teknologian käyttö mahdollistaa myös terveyden ja toimintakyvyn seurannan sekä palautteen antamisen. Tämä voi edistää kuntoutusmotivaatiota sekä tukea itsehoitoa. Teknologian hyödyntäminen tällä tavoin terveyden ja toimintakyvyn seurannassa mahdollistaa myös ennaltaehkäisyn.

Työssämme nousi esille myös teknologian hyötyjä palveluasumisen työntekijöiden ja ikääntyneiden omaisten näkökulmista. Teknologian oikeanlainen hyödyntäminen tuo turvaa henkilökunnalle ja omaisille sekä vähentää huolta. Työhyvinvoinnin näkökulmasta taas tarkastellut tuotteet ja palvelut helpottavat työtehtäviä vähentämällä työntekijöiden kognitiivista kuormitusta ja turhaa työtä, toimimalla perehdyttäjänä, auttamalla hallitsemaan kokonaisuuksia sekä edistämällä tiedonkulkua ja palautteenantoa. Työntekijän koherenssin tunne vahvistuu työn hallinnan kautta, lisäten tunnetta työn mielekkyydestä ja merkityksestä. ​Tärkeänä hyötynä pidettiin teknologian vapauttamia henkilökuntaresursseja, joita voitaisiin käyttää aitoon sekä yksilölliseen kohtaamiseen ja hoitoon.

Tarkastelluilla tuotteilla ja palveluilla oli myös mahdollista edistää tiedonkulkua ja yhteyttä omaisten ja työntekijöiden välillä. ​Omaisten nähtiin saavan ikääntyneen arki lähemmäksi omaansa. Tämä vahvistaa osaltaan omaisasiantuntijuutta, ja mahdollistaa huolissaan oleville omaisille hallinnan ja turvallisuuden tunteiden voimistuminen. Kaikella mainitulla voisi olla vaikutusta myös ikääntyneen arjessa toimivien osapuolten asenteisiin.  

Ennen kuin mikään esille nostetuista hyödyistä on saavutettavissa, tulee harkita yksilöllisesti, olisiko teknologiasta aktuaalista hyötyä kyseiselle ihmiselle ja millaisia vaikutuksia sen käyttämisellä voisi olla. Olisiko teknologia mahdollista liittää juuri kyseisen ihmisen tilanteeseen ja elämäntarinaan – arkeen, tottumuksiin ja toimintaan? Keskeinen kysymys kaikkien tuotteiden ja palvelujen kohdalla oli se, pystyykö loppukäyttäjä käyttämään tuotetta. Toimintakyvyn rajoitteet, mahdollisesti jo pitkällekin edennyt muistisairaus tai muut kognitiiviset vaikeudet asettavat haasteita tuotekehitykselle. Teknologialla on valtava potentiaali parantaa ihmisten elämänlaatua, edistää fyysistä ja psyykkistä terveyttä sekä säästää yhteiskunnan resursseja. Toivottujen vaikutusten toteutumisen edellytyksenä on kuitenkin todellinen tarve sekä tuotteen intuitiivinen ja yksinkertainen käytettävyys.

Hyödyistään huolimatta teknologia ei kuitenkaan voi korvata aitoa ihmisten välistä kohtaamista. Ikääntyneen, hoitohenkilökunnan tai omaisten tilanteeseen soveltuessaan teknologinen ratkaisu voi olla hyödyllinen osa palveluasumisen arkea, mutta teknologia ei voi korvata ihmisten välisiä kohtaamisia. Moniammatillinen yhteistyö osoitti myös ikäteknologian tuotekehityksen tarvitsevan käyttäjälähtöistä ymmärrystä, jota eri alojen teoreettiset lähestymistavat ja asiantuntijuus tarjoavat.

Kirjoittajat:

Katja Koivisto, toimintaterapeuttiopiskelija, Metropolia AMK
Jaana Merilahti, sairaanhoitaja, valmistunut Metropolia AMK:sta joulukuussa 2019

Kuvat: Minna Kilpeläinen

Lähteet:

Antonovsky A., 1979. Health, Stress and Coping. 2 painos. San Francisco:Jossey- Bass.

ICF – Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus. 2011. 4 p. Helsinki: World Health Organization & Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakes.

Polatajko, H.J., Townsend, E.A. & Craik, J. 2007. Canadian Model of Occupational Performance and Engagement (CMOP-E). In Enabling Occupation II: Advancing an Occupational Therapy Vision of Health, Well-being, & Justice through Occupation. E.A. Townsend & H.J. Polatajko, Eds. Ottawa, ON: CAOT Publications ACE. 22-36

Oulun HIPPA-hankeväki teki 25.2.2020 opintomatkan Satakuntaan. Ulvilassa tutustuttiin toisen asteen ammatillisen kouluttajan, Sataedun tutkimus-, kehitys- ja oppimisympäristöön MeWet-kotiin. Porissa vierailtiin elinkeino- ja kehitysyhtiö Prizztech Oy:ssä ja kuultiin RoboAI-innovaatioalustasta.

Vierailupäivä alkoi Ulvilassa vierailulla Sataedun MeWet-älykotiin (Multifunctional environment for Well-being enhancing technology). Sataedun lehtori ja projektikoordinaattori Krista Toivonen otti seurueemme vastaan ja esitteli kotia.

MeWet on älykoti, joka on suunniteltu asukkaille, joilla on toimintakykyrajoitteita. Kodin ratkaisut helpottavat arkea ja tukevat toimintakykyrajoitteisen asukkaan itsenäistä asumista. Erityistä huomiota on kiinnitetty esteettömyyteen ja hyödynnetty hyvinvointiteknologiaa.

Monialainen oppimisympäristö

MeWet-koti on eri ammattialojen opiskelijoiden oppimisympäristö. Sitä hyödynnetään teknologia-, hyvinvointi- ja rakennusalan opiskelussa. Kodin suunnittelussa ja rakentamisessa ovat olleet mukana hyvinvointi-, rakennus-, sähkö-, ICT- ja sisustusalan opiskelijat. Rakennustyössä on ollut mukana sähkö- ja automaatioalan vaihto-opiskelijoita. Suunnittelu on tehty yhteistyössä Sataedun, Satakunnan ammattikorkeakoulun (SAMK) ja yritysten kanssa. Koti on suunniteltu ja toteutettu Satakuntaliiton rahoittamissa EAKR-hankkeissa. Kodin toimintaa ja kehittämistä rahoitetaan tällä hetkellä Satakunta DigiHealth ‑hankkeessa.

Kodin tekniset ratkaisut on kuvattu yksityiskohtaisesti MeWet-kodin nettisivuilla https://mewethome.com/tekniset-tiedot/

Vaikuttavaa yhteistyötä koulutusasteiden välillä

MeWet-kodissa toteutuu konkreettisesti eri koulutusasteiden välinen yhteistyö. Kodin suunnittelussa olivat mukana SAMKin hyvinvointiteknologian Master-tutkinnon opiskelijat sekä Sataedun sisustusalan opiskelijat ja vanhustyöhön erikoistuvat lähihoitajaopiskelijat. Toisen asteen ammatillisena kouluttajana Sataedu hyödyntää kotia työelämäyhteistyössä. SAMKin hyvinvointia edistävä teknologian tutkimusryhmä käyttää kotia tutkimusympäristönä.

Kodin ovet ovat avoinna kaikille

Koti on kohtaamispaikka hyvinvointiteknologian kehittäjille, yrityksille ja käyttäjille. Kodissa on mahdollisuus tutustua olemassa olevaan ja myös kehitettävään teknologiaan. Koti toimii testiympäristönä ja siellä vierailee uusista tuotteista kiinnostuneita asiakkaita.

Porissa toimintaa kehitetään hankkeiden avulla

Iltapäivän vierailukohteena oli Prizztech Oy:n toimisto, jossa tapasimme projektipäällikkö Niina Holapan Prizztechilta sekä tekoälyn tutkimusryhmän vetäjän dosentti Anu Holmin ja Mervi Vähätalon Satakunnan ammattikorkeakoululta (SAMK).

Prizztech on elinkeino- ja kehitysyhtiö, jonka omistajia ovat satakuntalaiset kunnat. Yhtiö tarjoaa yrityksille palveluja tuotekehityksen tueksi, yritysneuvontaa sekä kaupallistamisen tukea.

Niina Holappa kertoi Satakunta DigiHealth -hankkeesta, joka on Prizztech Oy:n, Sataedun, Satakunnan ammattikorkeakoulun, Tampereen yliopiston ja WinNovan yhteishanke. Hanke tarjoaa mahdollisuuksia teknologioiden suunnitteluun, testaamiseen ja kehittämiseen sekä palvelumuotoiluun aidoissa asiakasympäristöissä. Kävimme vilkasta keskustelua Porin ja Oulun alueen vahvuuksista ja yhteneväisyyksistä alueyhteistyön ja hyvinvointiteknologian kehittämisessä.

RoboAI on uusi tutkimuksen ja tuotekehityksen sekä koulutuksen ja osaamisen globaali innovaatioalusta. Anu Holm kertoi, että RoboAI:n tutkimus- ja tuotekehityskeskus tarjoaa yrityksille automaatioon, robotiikkaan ja tekoälyyn liittyviä tuotekehityspalveluja sekä startup-palveluja opiskelijoille ja aloittaville yrittäjille. Satasairaala ja SAMK yhdistävät RoboAI:ssa automaation, robotiikan, tekoälyn ja hyvinvointiteknologian osaamisen teollisuuden lisäksi lääketieteen ja terveydenhuollon hyödynnettäväksi. Innovaatioalustoja kehitetään kaksi: Satasairaalan tutkimus- ja kehityskeskus eli simulaatiotila sekä Auria tietopalveluiden tietoallas.

Simulaatiotilassa terveysteknologiaa testataan ja kehitetään mahdollisimman autenttisessa ympäristössä.  Yritykset saavat testauksissa suoraa palautetta terveydenhuollon ammattilaisilta, ja kun tuotekehitys on pidemmällä, tuotetta testataan sairaalan kliinisessä toiminnassa. Kenttätutkimusmenetelmien testaus on aloitettu useissa projekteissa.

Auria Tietopalveluiden tietoallas yhtenäistää tuhansien potilaiden vuosikymmenen aikaiset terveystiedot yhdeksi tietovarannoksi. Altaasta löytyvät Satasairaalan, Vaasan keskussairaalan sekä Turun yliopistollisen keskussairaalan erikoissairaanhoidon tiedot sekä yksittäisten kuntien perusterveydenhuollon ja yksityisten laboratorioiden tietoja. Tietoaltaan hyödyntämisen mahdollistaa toukokuussa 2019 voimaan tullut Toisiokäyttölaki, joka parantaa tiedon käytön edellytyksiä kansalaisten terveyteen, sairauksien ehkäisemiseen ja uusien hoitomenetelmien kehittämiseen liittyvään tutkimus- ja innovaatiotoimintaan.

Satakunnassa kuulemamme ja kokemamme perusteella olimme vaikuttuneita alueen osapuolten välisestä yhteistyöstä, yhteistyön saumattomuudesta ja tahtotilasta ratkaista alueen yhteisiä haasteita.

Teksti: Kirsi Jokinen (Oamk), Eliisa Niilekselä (Oamk), Jaana Kokko (Oulun kaupunki) ja Päivi Meriläinen (Oulun kaupunki)

Kuvat: Kirsi Jokinen

OuluHealth on yksi Oulun viidestä Innovaatioallianssin innovaatioekosysteemistä. Se tuo yhteen tutkimuksen, julkisen sektorin ja yksityisten toimijoiden resurssit life science-toimialan innovaatioiden kehittämiseksi ja niiden kaupallistamiseksi. 

Ekosysteemi toimii tehokkaasti, koska Oulu ei ole liian pieni eikä liian iso. Oulu on juuri sopivan kokoinen yritykselle kehittyä ja kansainvälistyä. Alueen toimijoiden palvelut ovat helposti saavutettavissa, ja sopivan kokoinen yhteistyöverkosto mahdollistaa nopean ja ketterän kehittämisen. Vanha totuus pitää tässäkin paikkansa: mitä pienempi kylä sen paremmin toisten tekemiset tunnetaan.

Systemaattisesta yhteistyömallien kehittämisestä johtuen Oulun talousalueelle on kehittynyt tehokkaasti ja mutkattomasti toimiva verkosto, joka tukee yritysten ja korkeakoulujen innovaatioiden kehittämistä ja niiden ennen kaikkea niiden kaupallistamista.

Kumppaneina OuluHealth-ekosysteemissä toimivat PPSHP, BusinessOulu, OAMK, Oulun kaupunki sekä Oulun yliopistolta Biobank Borealis of Northern Finland, Biocenter Oulu, CHT, MRC Oulu ja VTT.

Suurimpia tällä hetkellä olevista toimijoiden yhteisistä ponnistuksista on Ouluun rakennettava uusi yliopistollinen sairaala Tulevaisuuden sairaala 2030. Tavoitteena on rakentaa siitä maailman älykkäin terveydenhoitoalan keskittymä. Noin 900M€ projektin suunnittelu- ja rakennusprosessi on ekosysteemin kannalta kaksisuuntainen: ekosysteemin toimijat osallistuvat suunnitteluun ja toisaalta sieltä saadaan innovaatioita kehitettäväksi tavoitteena kansainvälinen kaupallistaminen. 

Konkreettinen yhteinen toiminto ekosysteemissä on OuluHealth Labs, joka tarjoaa toimialan yrityksille testauspalveluita aina ideavaiheesta tuotekehitykseen ja edelleen testaamiseen autenttisessa ympäristössä. Tämä mahdollistaa suoraviivaisen tuotekehityksen siten, että kaikki toiminnot voidaan käytännössä suorittaa kävelymatkan päässä toisistaan.

Kehityksen jouhevan etenemisen varmistamiseksi kumppanit ovat yhteiskehittäneet Orchidea innovations:in kanssa IITA-ideanhallintatyökalun, jolla innovaatioprosessia on mahdollista johtaa monen eri organisaation kesken. Tällä pyritään saavuttamaan vieläkin jouhevampi eteneminen kehitysputkessa.

OuluHealth-ekosysteemi tarjoaa siis uusille innovaatiolle kehitysalustan, jossa voidaan ketterästi viedä läpi koko innovaatioprosessi ideavaiheesta kansainväliseen kaupallistamiseen saman linja-autovyöhykkeen sisällä. Oulu on tähän toimintaan sopivan kokoinen ja täällä on aina tilaa kasvaa.

Tampereen ammattikorkeakoulun järjestämä kaupallistamisen työpajasarja tukee palveluasumisen digitalisaatiota kehittävien pk-yritysten tuotteiden ja palveluiden viemistä markkinoille. Pajasarjaan osallituvat seitsemän yritystä kehittävät liiketoimintamallia fasilitoinnin ja sparrauksen avulla. Tavoitteena on kehittää tuotteesta tai palvelusta menestyvää liiketoimintaa.

Pajoihin osallistuva Helen Chambers Living skills -yrityksestä kommentoi pajatyöskentelyn hyödyllisyyttä tammikuun 2020 tapaamisessa:  ”Työpajoista on ollut hyötyä yrityksellemme. Aikaisemmin en oikein osannut kiteyttää mitä me myymme, nyt osaan!”

Kaupallistamisen työpajasarja alkoi marraskuussa 2019 TAMK:n Proakatemialla.

Sarja koostuu seuraavista aiheista:

• Paja 1: Liikeidean kirkastus
• Paja 2: Arvoa asiakkaalle
• Paja 3: Palvelun tai tuoteidean paketointi
• Paja 4: Paketti myyntiin: Pitchaus, markkinointi ja brändäys

Ensimmäisessä pajassa 15.11.2019 mietimme yritysten olemassaolon tarkoitusta ja liikeideaa. Tähän käytimme apuna Tampereen korkeakouluyhteisössä kehitettyä Impact Canvas® –työkalua (https://www.y-kampus.fi/yrittajyys/impact-canvas/). Työkalu auttaa kuvaamaan idean vaikuttavuutta ja kirkastamaan kokonaiskuvaa huomioiden mm. kilpailutilanne, asiakkaat ja tiimin kokoonpano sekä resurssit. Menestymisen edellytyksenä on kirkas visio, jota tavoitellaan systemaattisesti.

Seuraavassa työpajassa 13.12.2019 yritykset syventyivät tarkastelemaan omia asiakasryhmiään ja vahvistamaan asiakastuntemustaan ja arvon luontia. Anna Sutherland (Joiku Oy ja Sivupersoona Oy) korosti kolmea keskeistä tekijää arvonluonnissa: (1) ymmärrys, (2) empatia ja (3) kohtaaminen. ” Ymmärtäkää asiakasta ilman kiiltokuva-ajatusta! Tutkikaa arkea. Haastakaa, onko tämä se tapa, joka on asiakkaalle paras? Vai onko se paras vain teidän organisaatiolle?”, kehoitti Anna. Asiakaslupaus lunastetaan jokaisessa palveluhetkessä. Se ainoa konkreettinen tapa luoda arvoa asiakkaalle.

Kolmas työpaja 17.1.2020 vei yritykset määrittelemään asiakaspolkua erityisesti ostopäätösten kannalta. Huomionarvoista on, että asiakkaan ostokäyttäytyminen on muuttunut radikaalisti viimeisten vuosien aikana.

Yllä olevasta suppilomallista (kuva 1) on siirrytty haastavampaan sykliin, jossa päätöksiin vaikuttaa muiden ostajien antamat kommentit. Asiakas on paljon tietoisempi tuotteesta tai palvelusta tulessaan päätöstilanteeseen, jolloin asiakaskokemuksen kriittisten kohtien tunnistaminen on tärkeää. Alla oleva kuva kertoo uudenlaisesta ostokäyttäytymisestä, jossa vaikuttamisen pisteitä on paljon runsaammin.

Neljännellä kerralla 14.2.2020 viimeistellään kaupallistamisen työpajasarja keskittymällä liiniin markkinointiin. Tällä tarkoitetaan ideoiden kokeilua ja testausta jo varhaisessa vaiheessa ja keskittymistä viesteihin, jotka varmasti toimivat. Huipennuksena jokainen kehityshakuinen yritys hioo oman pitchauksensa huippukuntoon asiantuntijan sparraamana.

Kirjoittajat: Työpajojen kouluttajat Elina Merviö ja Marika Vuorenmaa

Elina Merviö on TAMK:n Proakatemian valmentaja sekä yrittäjyyden tiimiesimies. Proakatemia kouluttaa Yrittäjyyden ja tiimijohtamisen amk- ja yamk- tutkintoja. Elina toimii kaupallistamisen asiantuntijana hankkeessa 6Aika: Hippa – Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista älykkään teknologian avulla.

Marika Vuorenmaa on Tampereen korkeakouluyhteisön Y-kampuksen tiimipäällikkö. Y-kampus tarjoaa kaikkien alojen opiskelijoille yrittäjyyden ja innovaatio-osaamisen opintoja, tapahtumia ja sparrausta. Marika toimii kaupallistamisen asiantuntijana hankkeessa 6Aika: Hippa -Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista älykkään teknologian avulla.

Älykäs asuminen eli Smart Living -käsite määritellään tavallisesti tarkoittamaan digitaalisesti varustettuja koteja, muuta rakennettua elinympäristöä sekä liikkumista. Älykkäässä kodissa arkiset laitteet ja välineet ovat yhteydessä toisiinsa ja asukkaaseen sekä kodin ulkopuolelle.  Älykkään asumisen kehittämisen painopistealueena ovat silloin asukkaan arkielämää helpottavat sähköiset tieto-, viestintä- ja ohjausjärjestelmät. (Pasi Heiskanen, Älykkyyttä asumiseen, raportti Delfoi-tutkimuksesta, 2013.) Älykäs asuminen on kuitenkin myös paljon muuta.

Älykäs ihminen

Kiinteistö- ja rakennusalan ekosysteemi KIRAHub pyrkii kehittämään rakennetun ympäristön kestävää digitalisaatiota. Kehitystä tarkastellaan myös laajemmin kuin tuottavuus- tai liiketoimintanäkökulmasta. 

“Katsomme myös, miten ekologiset ja sosiaaliset näkökulmat vaikuttavat rakentamisen digitalisaatioon”, kertoo KIRAHubin toimitusjohtaja Teemu Lehtinen.

“Koko digitalisaation ytimessähän on käyttäjälähtöisyys. Hyvä kysymys on, pitääkö ihmisten sopeutua erilaisiin digitaalisiin innovaatioihin vai onko ne kehitetty sellaisiksi, että ne helpottaisivat ihmisten elämää. Liian usein prosessit on suunniteltu tuotantolähtöisesti ja loppukäyttäjä on unohdettu”, Lehtinen muistuttaa.

“Ilmastonmuutos ja -kriisi ovat hyvin paljon pinnalla nyt, ja rakennetulla ympäristöllä on varsin keskeinen rooli siinä. Digitaalisilla ratkaisuilla on iso mahdollisuus auttaa. Koska tämä kehitys muuttaa ihmisten työtä, elämistä ja liikkumista, haluamme tuoda ihmisen mukaan kehitystyön keskiöön. Pyrimme tekemään kehittämisen mahdollisimman läpinäkyväksi luomalla siihen erilaisia mittareita”, Lehtinen sanoo.

Älykäs asumisen konsepti

Arctic Smart Village Oy:n toimitusjohtaja Juri Laurila korostaa älykkään asumisen kehittämisessä yhteisöllisyyttä. Älykylä toimii uusvanhalla osuuskuntamallilla, jossa jäsenet voivat vaikuttaa kylän rakentamisen ratkaisuihin ja yhteisiin tiloihin. Osuuskunta kehittää ja hyödyntää niin digitaalisia ratkaisuja kuin niiden mahdollistamia yhteisöllisiä palveluja. 

“Otamme käyttöön mm. sensoritekniikkaan perustuvia turvajärjestelmiä. Iäkkäälle ihmiselle se tuo erityistä turvaa kylässä, jossa hälytys vaikkapa kaatumisesta voi mennä lähellä asuvalle, osuuskuntaan kuuluvalle kodinhoitajalle, joka saa oven auki älykkäällä lukitusjärjestelmällä”, Laurila kertoo.

“Älykylä-konseptilla haetaan ensisijaisesti asumisen edullisuutta etsimällä ratkaisuja myöskin energiatalouteen, ympäristöystävällisyyteen ja hiilineutraaliin asumiseen.”

Monia mahdollisuuksia

Palveluasumisen älykkäät ratkaisut liittyvät tavallisimmin mm. energian jakeluun, lämmityksen tai valaistuksen säätelyyn, turvallisuuteen, kodinkoneiden älykkääseen käyttöön, terveyden monitorointiin tai lääkkeiden ottamiseen, erilaisiin kommunikoinnin välineisiin ja puheentunnistukseen.

“Monet ratkaisut ovat jo hyvässä käytössä palveluasumisessa. Vartiointiin liittyviä sovelluksia, älylukkoja, palo- ja häkävaroittimia sekä muuta turvatekniikkaa käytetään yhä enemmän niin palveluasumisyksiköissä kuin omissa kodeissa”, sanoo Metropolian softa-, hyte- ja smart-tiimin tutkijaopettaja Aarne Klemetti.

“Ja Skype toimii niin töissä kuin kotona. Henkilökohtaisiin älylaitteisiin, kuten esimerkiksi kelloihin, kännyköihin ja älyvaatteisiin, kehitetään jatkuvasti uusia ominaisuuksia.”

Iäkkään ihmisen elämään tuo turvallisuutta mm. kodin laitteiden ja esineiden anturointi. Asukasta tarkkailevat sensorit keräävät jatkuvasti tietoa tietokantaan, jonka avulla tietokoneet automaattisesti tuottavat hyödyllistä tietoa, kuten toimintatapoja, arvioita ja ennustuksia.

“Mittausten analysointi ja tekoälyn avulla tehtävät uudenlaiset päättelyt tekevät palveluasumisyksiköistä ja kodeista koko ajan älykkäämpiä”, Metropolian kiinteistö- ja talotekniikan yliopettaja Lauri Heikkinen sanoo. Älykäs koti myös oppii.

Kodinohjausjärjestelmän avulla kerätty tieto saadaan sitten älykkääseen käyttöön. Taloyhtiössä voi olla isompi hallintalaite, jonka lisäksi jokaisessa taloudessa on oma pienempi ja ominaisuuksiltaan suppeampi laite. Asukkaalla kodinohjausjärjestelmänä on kännykkä, jolla voi laittaa vaikka saunan päälle tai vastaanottaa murtohälytyksen.

Mihin asukas haluaa vaikuttaa?

“KIRA-digi -hankkeessa tehtiin eräässä kerrostalokohteessa kokeilu, missä asukkaat pääsivät säätämään oman kodin sisäolosuhteita ihan huonekohtaisesti. Lämpötiloja pystyi vapaasti säätämään ihan asteen tarkkuudella. Samalla optimoitiin koko rakennuksen energiankulutusta, jolloin päästiin mielenkiintoiseen win-win -tilanteeseen. Asukkaat olivat erittäin tyytyväisiä ja koko rakennuksen energiankulutus laski 15 prosenttia”, Lehtinen kertoo. 

“Tuli kuitenkin ilmi, että 90 % asukkaista ei halua säätää lämpötiloja itse. Vain 10 % oli sellaisia teknologiafriikkejä, jotka halusivat puuttua niihin ja tehdä säätöjä kännykkäsovelluksen kautta. Energian kulutuksen putoaminen mahdollistuikin sitten sillä, että pystyttiin tekoälyn avulla optimoimaan lämpötiloja. Asukkaiden käyttäytyminen saatiin kuitenkin paremmin näkyväksi ja siitä oppimisen kautta pystyttiin tasamaan kulutushuippuja ja optimoimaan kokonaisuutta”, Lehtinen sanoo.

“Tulevaisuuden älykoteja kehittäessä digitaaliset ratkaisut pitäisikin tehdä sinne konepellin alle oppimaan huomaamattomasti asukkaan käytöksestä ja tarpeista ja mukautumaan aina asukkaalle sopivaksi.”

Käyttäjän huolia ja haasteita

Tiedonsiirtojärjestelmien synkronointi ei ole aina ihan helppoa. Vaikka laitteiden käyttöönottoa kehitetään koko ajan helpommaksi, vaativat monet niistä edelleen jonkin verran tietoteknistä osaamista. Kodin viihde-elektroniikkaan vyöryy koko ajan uusia laitteita, tuotteita ja ohjelmistoja ja niistä ollaan hyvin kiinnostuneita. Esimerkiksi älytelevision asetusten kanssa voi kuitenkin tulla osaavammallekin joskus tenkkapoo. 

“Eettiset kysymykset ovat myös isoja kysymyksiä älykodeissa. Ne liittyvät paitsi tietoturvaan ja yksityisyyteen, myös laitteiden käytettävyyteen. Laitteistojen, ohjelmistojen ja tietoliikenneyhteyksien pitää olla luotettavia”, Aarne Klemetti sanoo.

“Taustalla” toimivat ratkaisut ovat helppoja – ja helppoja unohtaa. Samaan aikaan huolena on kuitenkin yksityisyyden menettäminen ja laitteiden hakkeroitavuus. Moni älylaitteen ostaja ei esimerkiksi muista vaihtaa laitteensa salasanaa, vaan käyttää sitä tehdasasetuksilla. 

“Datan keruuhan on ollut aika villiä viidakkoa. Olemme tavallaan joutuneet antamaan vallan isoille pelureille, kuten Googlelle tai Amazonille. Olemme klikanneet sitä pientä boksia siinä kauhean pitkän tekstin lopussa, mitä kukaan ei jaksa lukea, ja olemme sitten tulleet hyväksyneeksi sen, että meistä kerättyä dataa saa käyttää ihan miten huvittaa. Hintana on ollut se, että olemme saaneet helppokäyttöisen palvelun käyttöön ilmaiseksi”, Teemu Lehtinen huomauttaa.

“Onneksi nyt on olemassa esimerkiksi MyData, joka antaa vallan takaisin ihmisille ja käyttäjille. Voimme itse määritellä, miten meistä kerättävää dataa hyödynnetään ja estää siitä tehtävää liiketoimintaa. Tämä on erityisen tärkeää varsinkin asumisessa ja kotiympäristössä, joka on ihmisen yksityistä aluetta. Ihmisen digitaalinen identiteetti on tärkeää pitää turvassa”, Lehtinen sanoo.

Älykkään rakentamisen haasteita

Koteihin ja asumiseen liittyvä älykkyys ei muodostu pelkästään teknisistä laitteista, vaan siihen vaikuttaa joukko muitakin asioita, kuten rakennusten muunneltavuus, rakenteiden aktiivisuus (esimerkiksi automaatti-ikkunat ja ikkunanpesu), tila- ja energiajousto (esimerkiksi lämmityksen säätyminen ulkolämpötilan mukaan), rakenteiden ja toimintojen integroitavuus (esimerkiksi ilmanvaihto- ja sähkökanavana toimiva ontelovälipohja), vuorovaikutteisuus, turvallisuus, terveellisyys ja terapeuttisuus, viihtyvyys ja palvelevuus sekä taloudellisuus. (Pasi Heiskanen, Älykkyyttä asumiseen, raportti Delfoi-tutkimuksesta, 2013.)

Älykkäät ja ympäristöystävälliset rakentamisen ratkaisut ovat toki usein kalliimpia ja niiden toteuttamiseen vaaditaan enemmän osaamista. Siksi tehokkaampia ja innovatiivisempia ratkaisuja tarvitaan. Teknologioita ja materiaaleja kehitetään kaiken aikaa, jotta kustannukset vähenevät, rakentamisen hiilidioksidipäästöt pienenevät, käyttöönotto (ja käytöstä poisto) helpottuu ja rakennuksista tulee laadukkaampia ja pitkäikäisempiä. Ratkaisujen pitää vastata kestävän kehityksen vaatimuksiin. Laadun takeena on vihreä sertifikaatti. (Laurent Probst, Erica Monfardini, Laurent Frideres, Daniela Cedola, EU, 2014.)

“Osaamisen puute voi joskus aiheuttaa rakentamisen tahdon puutetta. Joustavat yhteistyön mallit ja erilaisten ratkaisujen preferenssien huomioiminen auttavat älykotien ja älykkäiden ympäristöjen rakentamisessa. Hyvä kokemus synnyttää motivaatiota”, Metropolian kiinteistö- ja rakennusalan projekti-insinööri Harri Hahkala kertoo.

“Hankintaprosesseihin pitää myös tutustua huolella. Ostamisen osaamattomuus ja riittämätön tieto julkisen kilpailuttamisen vaiheista ja vaatimuksista voivat tuoda haasteita, joihin ei välttämättä ole osannut varautua”, Hahkala muistuttaa.

“Moni toivoo myös perinteisen kodin muuntamista älykkääksi. Rakentamisen haasteena voivat silloin olla olemassa olevan rakennuksen tietoliikenneratkaisujen riittämättömyys, sähkönjakelun rajoitukset laitteiden ohjaamiselle, mahdolliset kaapeleiden vedot, antureiden sijoitusmahdollisuudet sekä tilojen joustamattomuus (esim. kantavat väliseinät)”, Lauri Heikkinen sanoo.

Järjestelmien palapeli

“Rakentamisen haasteena on myös eri järjestelmien yhteensopivuus sekä se, miten valita teknologia, joka kestää aikaa. On selvitettävä, mikä laite on osa talon järjestelmää ja mitä asukkaat hankkivat itse omiin koteihinsa”, Heikkinen sanoo. 

Arctic Smart Villagessa yhteensopivuushaaste tulee esille mm. energianjakelujärjestelmässä. “Järjestelmä on tarkoitus tehdä kylän laajuisesti, jolloin siinä tulee rajapintoja talon, kyläverkon ja kantaverkon kanssa. On tutkittava, mitkä järjestelmät toimivat keskenään. Onko esimerkiksi kodinohjausjärjestelmä sopiva energianjakelujärjestelmien kanssa? Hajautetut energiantuotantosysteemithän kasvavat koko ajan. Isotkin energiayhtiöt varautuvat siihen, että koko energiasektori tulee muuttumaan”, Juri Laurila kertoo.

“Jos miettii palveluasumiseen ja älyasumiseen liittyviä ekosysteemejä, niin se on aika hajanainen kenttä vielä”, Teemu Lehtinen sanoo.

“Toki on sellaisia laitevalmistajia, jotka ovat pyrkineet integroimaan toisiaan yhteen. Isot it-jätit kuten Google Home ja Amazon Alexa tarjoavat rajapintoja, jotka tukevat kaikkia markkinoilla olevia laitteita ja integroivat ne yhteen käyttäjän kokemukseen. Sellaista kodin käyttöjärjestelmää, joka aidosti toimisi kaikilla alustoilla, pystyisi integroimaan kaiken teknologian yhteen ja automatisoimaan asioita, ei käytännössä kuitenkaan vielä ole olemassa.”

“Ympäristöministeriö onkin nyt käynnistänyt rakennetun ympäristön yhteentoimivuuden yhteistyöryhmän, jonka on tarkoitus lähteä ratkomaan yhteentoimivuushaasteita yhteistyössä kaikkien toimijoiden kanssa”, Lehtinen kertoo.

Kirjoittaja: Minna Kilpeläinen, FM, KM, freelancer-toimittaja, projektiasiantuntija, HIPPA-hanke

Lähteitä:

Pasi Heiskanen, Älykkyyttä asumiseen, raportti Delfoi-tutkimuksesta, 2013. pdf.

Laurent Probst, Erica Monfardini, Laurent Frideres, Daniela Cedola, PwC Luxembourg, Smart Living – Smart construction products and processes, Business Innovation Observatory, European Union, 2014. pdf.

Lisälukemista:

Älykäs palveluasuminen asukkaan ehdoilla. Nuorten lääkärien yhdistys. Nuorilääkäri 5/1 8, 19.12.2018. 

Elämä älykodissa. Kilpailu- ja kuluttajavirasto. Tietoa opetukseen. 

Rakenteiden internet – passiiviset kosteusanturit (Jarmo Tuppurainen) sekä Älykäs palveluasuminen käyttäjälähtöisesti (Toini Harra ja Leila Lintula) teoksessa Digi 2018: Verkon uusia välineitä ja menetelmiä, Petri Silmälä (toim.), Metropolia AMK:n julkaisuja, 2018.

Digikoti – turvattomuuden tyyssija (Jarmo Tuppurainen) ja Älykkäiden tuotteiden ja palvelujen käyttäjälähtöinen testaus (Toini Harra ja Leila Lintula) teoksessa Digi 2019: Verkon uusia välineitä ja menetelmiä, Petri Silmälä (toim.), Metropolia AMK:n julkaisuja, 2019

Älykkään palveluasumisen kehittäjäklubilla 25.11. Helsingissä muotoiltiin palveluasumisen tuote- ja palvelukokonaisuuksia. Toini Harra ja Panu Karhinen fasilitoivat iltapäivällä työskentelyä erilaista tukea asumiseensa tarvitsevien hahmojen kautta. Mukana oli 25 osallistujaa: yrittäjiä, palveluasumisen ammattilaisia, järjestöjen edustajia, sote-alan, vanhustyön, asumisen, it-alan ja talotekniikkasuunnittelun asiantuntijoita sekä tulevia palveluasumisen käyttäjiä. Arkkitehti Ira Verma Aalto-yliopistosta, yliopettaja Lauri Heikkinen Metropoliasta sekä Anna Alhonen Myllypuron monipuolisesta palvelukeskuksesta virittivät osallistujia palveluasumisen sekä muistisairauden teemoihin.

Ira Verma alusti kehittäjäklubin keskusteluja esittelemällä väitöskirjansa Housing Design for All? The challenge of ageing in urban planning and housing design – the case of Helsinki. Hänen havaintonsa oli, että tasa-arvo on tärkeää asumisen ja siihen liittyvien palveluiden  suunnittelussa. Tilaratkaisujen, käyttöesineiden ja teknologisten palvelujen pitäisi soveltua mahdollisimman laajalle käyttäjäryhmälle. Ratkaisujen pitäisi olla muunneltavissa erilaisille käyttäjälle soveltuvaksi ja niiden käytön pitää olla loogista ja yksinkertaista. Visuaalinen selkeys on palveluasumisessa myös tärkeää. Informaatiota ja “maamerkkejä” täytyy olla näkyvillä. Erilaisten ratkaisujen pitää sallia käyttäjän virheet, eikä käyttö saa vaatia suurta fyysistä voimaa. Mitoituksen pitää soveltua kaikenkokoisille käyttäjille. 

Ira Verma käytti laadullisiin tapaustutkimukseen perustuvassa väitöskirjassaan työpajamaisia menetelmiä, joissa kuunneltiin käyttäjiä ja havainnoitiin heidän toimintaansa autenttisissa ympäristöissä.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että asukkaat toivovat asumiseltaan kodikkuutta ja virikkeellisyyttä ja normaaliin asumiseen sopivaa mittakaavaa. Palveluasumisen parantaminen tapahtuu kuitenkin aina paitsi kodin sisällä, myös suhteessa lähiympäristöön. Esimerkiksi palveluiden saavutettavuus on tärkeää ottaa huomioon palveluasumisen suunnittelussa. Verma tutki asuinympäristön palveluita Helsingin Jakomäessä, Maunulassa ja Pitäjänmäessä ja havaitsi, että Pitäjänmäessä palvelut olivat kaukana palveluasumisyksiköstä. Jakomäessä palveluasumisyksikkö puolestaan oli lähellä terveysasemaa, kirjastoa, kirkkoa ja kauppaa. Niitä voisi paremmin hyödyntää palveluasumisessa.

Verman mukaan ympäristön tuttuus ja yhteisöllisyys ovat merkittäviä asioita varsinkin muistisairailla, mutta myös muilla palveluasumisen asiakkailla.

Lauri Heikkinen esitteli amk-insinööri Niilo Pirhosen opinnäytetyön, jossa käsiteltiin yhteisöllisen asumisen talotekniikan suunnittelun ohjausta. Yhteisöllisen asumisen tunnusmerkkejä ovat kodin lisäksi kattavat yhteistilat, palveluiden monipuolisuus ja muunneltavuus. Yhteiskäyttötavarat toimivat yhteisöllisessä asumisessa. Kodissa pitää olla yhteistä tekemistä  sekä hoivaa ja turvaa, mielellään asumiskoordinaattorin avustuksella. 

Heikkinen totesi, että huoltosuhteen heikkenemisen vuoksi palveluasumiseen vaaditaan uusia taloudellisia ratkaisuja. Yhteisöllisessä asumisessa nähdäänkin paljon etuja. Se vähentää yksinäisyyttä ja lisää kontakteja ja sitä kautta parantaa ikäihmisten elämisen laatua ja terveyttä.

Yhteisöllisyys lisää myös kaupungissa asumisen viihtyvyyttä. Yhteisöllisyys voikin toteutua eri tasoilla: rakennuksen, korttelin, lähikortteleiden ja kaupunginosan piirissä. Yhteisöllinen palveluasuminen ei koske pelkästään senioriasumista, voidaan sekoittaa eri ikäisiä asujia.

Jotta yhteisöllisen asumisen suunnittelu onnistuu, eri asiantuntijoiden ja suunnittelijoiden on tehtävä yhteistyötä.Tilaaja, käyttäjä ja asumiskoordinaattori on pidettävä mukana koko hankkeen ajan. Huomioitava on myös eritystilantarpeet (esim. yhteistilat, vuokrattavat palvelutilat),  palvelujen tuomat erityispiirteet, tilojen ja tekniikan muunneltavuus, esteettömyys ja tekniikan käyttäjäystävällisyys sekä rakennuksen sisäilmasto ja energiatehokkuus.

Osastonhoitaja Anna Alhonen Myllypuron monipuolisesta palvelukeskuksesta kertoi palveluasumisesta muistisairaan ihmisen näkökulmasta. Muistiystävällinen ympäristö on helposti tavoitettava, selkeä ja se tukee kiireetöntä kohtaamista. On hyvä tiedostaa, että koti on paitsi asumispaikka, on se myös turvallisuuden, muistojen ja menneisyyden, identiteetin ja hyvänolon tyyssija. Sellaisena se tulisi säilyttää myös muistisairaalle ihmiselle. Kodissaan saa olla oma itsensä, rentoutua ja toimia kuten itse tahtoo ja pystyy – vaikka se ottaisi enemmän aikaa.

Muistisairauden oireet liittyvät esimerkiksi kykyyn ymmärtää aistien välittämää tietoa sekä tiedolliseen toimintakykyyn, kuten muistamiseen, kommunikointiin ja loogiseen ajatteluun. Sairaus voi tuoda mukanaan myös vaikeuksia tunnistaa paikkoja tai muistaa, minne on menossa. Keskittyminen sekä tilan, ajan ja esineiden hahmottaminen saattavat vaikeutua. 

Muistisairaan arjessa tuetaan muistisairaan toimintakykyä – ei tehdä puolesta vaan kannustetaan omatoimisuuteen ja liikkumiseen. Myös mikroasennon vaihdot ovat tärkeä huomioida (pienet asennon vaihdot pyörätuolissa istuessa tai sängyssä ollessa). On tärkeää luoda turvallista ja kiireetöntä ympäristöä moniammatillisesti, mutta tehdä se niin, ettei sillä vaikuteta muistisairaan arkeen. Palveluasumisessa  tuetaan muistisairaan asukkaan identiteettiä ja huomioidaan elämänhistoria, jotta voidaan järjestää muistisairaalle mielenkiintoista harrastetoimintaa. Huoneen sisustuksen on hyvä olla mahdollisimman oman näköinen, tällä voidaan tukea turvallisuuden tunnetta. Mahdollisuus päästä tapahtumiin ja hartauksiin, olla eläimien kanssa, hoitaa puutarhaa ja kuunnella omaa lempimusiikkia on hyvä huomioida muistisairaan arjessa. Kodinomaisuutta ja yhteisöllisyyttä luodaan yhdessä: eli eletään arkea ja juhlitaan yhdessä. 

Kehittäjäklubilla palveluasumisen tarpeita ja suunnittelua konkretisoitiin erilaisia asukkaita edustavien hahmojen avulla. Klubilaiset pohtivat, millaisia ongelmia heidän elämäänsä liittyy, mitä he toivovat ja millaiset asiat tuottavat heille iloa. Tämän pohjalta mietittiin, millaisista tuote-  ja palvelukokonaisuuksista henkilöille olisi hyötyä tulevaisuudessa sekä sitä, millaista yhteistyötä hyvin toimivan tuotteen/palvelukokonaisuuden kehittäminen edellyttää.

Klubilaiset pohtivat erilaisten asukkaiden palveluiden tarvetta sen mukaan, mitä he voivat itse tehdä ja mihin he tarvitsevat apua. Millaisia ovat digitaaliset tuotteet ja palvelut, jotka helpottavat arkea ja mitkä tuovat siihen uutta sisältöä? Esimerkiksi puheohjatut palvelut voisivat olla yhteydessä hoitajien lyhytaikaiseen avustamiseen liittyvään sovellukseen tai muistutussovellukseen. 

Klubilla havaittiin, että esimerkiksi osuuskuntatoiminta voisi tuoda joustavuutta tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen. Yhteisöllisessä asumisessa osuuskuntatoiminta voi olla myös uusi muoto perinteisen taloyhtiömallin rinnalle.

Kokemusasiantuntijoiden vertaistuki olisi tärkeää asumisessa. Asumiseen kaivattiin jonkinlaisia asumiskoordinaattoreita tai kylätalkkareita. Myös esimerkiksi Kehittäjäklubilla esitellyt kuntoiluun liittyvät tuotteet (Medeka) ja personoidut tabletit (Hublet) voisivat olla palvelukokonasuuden osia. Myös liesivahdista (Innohome) voisi olla hyötyä.

Osallistujat pitivät kehittäjäklubia miellyttävänä tapa kehittää palvelukokonaisuuksia. Klubi nähtiin luottoa ja uskoa palauttavana tapahtumana, joka viestitti, että ikäihmisistä halutaan huolehtia. Positiivisuus nousi esiin, mitä pidettiin tärkeänä. 

Alustuksia pidettiin mielenkiintoisina. Esimerkiksi tilastot palveluasumisen muodoista olivat kiinnostavia.  Yhteiskehittelytehtävän henkilöhahmoja pidettiin mukavina. Kesti tosin hetken, ennen kuin tehtävä avautui. Yhteiskehittelyssä olisi voinut tuoda myös negatiivisia ja haastavia persoonia tarkasteltavaksi, ja yksi klubilainen ehdottikin uutta  workshopia hankalille asiakkaille. Yrittäjä puolestaan kommentoi, että tapahtuma oli hyvä myös yritykselle, jotta voi paremmin ymmärtää toimintaympäristöä.

Klubilaisten mielestä on tärkeää, että asumisratkaisut ovat osa palveluiden kokonaisuutta. Klubin sisällön kautta asiakastarpeet ja palvelukokonaisuudet kirkastuivat klubilaisille. He huomauttivat myös, että tarvitaan kokonaiskoordinaatiota palveluja ja toimintoja tilattaessa. Palvelujen elinkaaresta on on huolehdittava.

Kaiken kaikkiaan klubin sisältö toi esille elämänlaadun paranemista (digi)palveluiden avulla. Vaikeasti toimivien aistien ja kunnon helpottaminen onnistuu paremmin joka päivä. Myös yhteisöllisyys tuli esille – sen tarve on kaikilla.

Klubilaiset olivat innostuneita yhteiskehittelymenetelmästä. He ilahtuivat siitä, että paikalla oli todella laaja-alaisesti ihmisiä. Senioriasiantuntijat toivat useita näkökulmia yhteiseen keskusteluun. Monipuolinen osallistujajoukko tuottikin monia näkökulmia ja asioita. Klubi oli monille osallistujille hyvä verkostoitumisen foorumi. Nähtiin myös, että ekosysteemit ovat tulevaisuutta, mutta muistutettiin, että niiden toimimiseksi tarvitaan koordinaattoreita. Palvelujen ja teknologian integraation olisi hyvä johtaa laajemmiksi kokonaisuuksiksi. Esimerkiksi rakentaminen ja yhdyskuntasuunnittelu pohjautuu ihmisten tarpeisiin.

“Oli hienoa ideoida yhdessä.”
“Kannatti tulla!
”Mielenkiintoisia ja erilaisia ajatuksia paljon.”
”Mielenkiintoinen ja kiva toteutus.”
”Yhdessä ollaan enemmän. Näin näitä asioita ratkotaan!”
“Moniammatillisuus on pop.”

Teksti ja kuvat: Minna Kilpeläinen, FM, KM, freelancer-toimittaja, projektiasiantuntija, HIPPA-hanke

Miltä kuulostaa sairaala ilman lääkäreiden ja hoitajien työhuoneita? Entä sairaala, jonka arkkitehtuuri on suunniteltu ensisijaisesti palvelemaan asiakasta? Tai miltä kuulostaa sairaala, jossa potilaat käyttävät siviilivaatteitaan? 

Hippa- hankeväki vieraili Sittardissa, Hollannissa, oppimassa hoitokulttuurin muutoksesta yhdessä Euroopan innovatiivisimmista sairaaloista. Samalla tutustuttiin asiakaslähtöisiin ja yhteisöllisiin palveluratkaisuihin ikääntyneillä. 

Zuyderland, TAMKin partneriorganisaatio aiemmasta Active Ageing in Europe -hankkeesta, isännöi tiiviistä vierailuohjelmaa marraskuun loppupuolella. Zuyderland on yksi alueensa isoimmista yksityisistä ikäihmisten palvelujen ja terveyspalvelujen tuottajista eteläisessä Hollannissa. 

Vierailupäivän ohjelma alkoi Glanan palveluasumisen yksikössä, jossa tutustuimme ikääntyneiden palveluasumiseen sekä tulevaisuuden suunnitelmiin. TAMKin Tarja Heinonen puolestaan kertoi ikäihmisten palveluista Suomessa sekä HIPPA-hankkeesta.

Viiden vuoden sisällä Glanan alueelle on rakentumassa usean pienen palveluasumisen yksikön muodostama kokonaisuus, jossa asukkaat pääsevät vapaasti liikkumaan rakennuksien ympäröivällä puistoalueella. Kokonaisuuden suunnitelmat muistuttavat nykyisen Hogeweyn tapaista muistisairaiden kylää. Turvateknologia tulee olemaan keskeisessä asemassa, jotta asukkaiden vapaa liikkuminen alueella mahdollistuu.

Hollantilaisissa hoivapalveluissa korostuu ihmis- ja asiakaslähtöisyys. Vaikuttaa siltä, että myös omaiset ja läheiset, samoin kuin vapaaehtoiset, osallistuvat aktiivisemmin ikäihmisen elämään ja hoitoon kuin Suomessa. Palvelukeskus Glanan sisäpihalla käyskentelivät elävät kanat ja tänään ruokasalissa viihdytti klovni niin asukkaita kuin eri-ikäisiä vierailijoita.  

Palveluasumisen tilojen avaruus ja yhteisöllisyys korostui

Glanasta siirryimme Hoogstaeten palvelutaloon, jonka avarat ja valoisat aulatilat ihastuttivat. Tilat toimivat asuinalueen väestön kohtaamispaikkana, yhteisenä ”olohuoneena”. Asukashuoneissa lattiaan asti ulottuvat ikkunat mahdollistavat asukkaille laajat luontonäkymät. Apuvälineen kanssa kulkeminen tilasta toiseen on helppoa leveiden ovien ansiosta. Yhteistiloissa oleva biljardipöytä on miesasukkaiden aktiivisessa käytössä.

Hoitajapula on arkipäivää myös Hollannissa. Zuyderland tekee yhteistyötä alueen oppilaitoksen kanssa, jossa koulutetaan esim. maahanmuuttajia hoitola-alan tehtäviin. Vanhustyön houkuttelevuuden lisääminen sekä ratkaisujen löytäminen hoitajapulaan nousivat keskusteluissa sekä Suomea että Hollantia yhdistävinä, ajankohtaisina haasteina.

Sairaala kuin hotelli

Päivän kolmas vierailukohde oli vaikuttava Zuyderland-sairaala. Vastaanottoaulan selkeys ja viihtyisyys muistuttivat enemmänkin hotellin vastaanottoaulaa.  Sairaalan suunnittelussa on hyödynnetty erilaisten rakennusten, kuten lentokentän ja eri teollisuuslaitosten logistisia ratkaisuja. Suunnittelun taustalla on myös tavoita paranemista, ”healing”, tukevasta ympäristöstä ja tiloista.

Sairaalasta on luotu esteettisesti miellyttävä kokonaisuus. Toiminnat on mietitty asiakkaan ja prosessien näkökulmasta toimiviksi ja potilaalle läpinäkyväksi. Vastaanottohuoneet sijaitsivat kahdessa ensimmäisessä kerroksessa asiakkaiden kulkiessa vastaanottoaulan puolelta tilaan ja henkilökunnan operoidessa taustapuolelta. Asiakkaan siirrot on minimoitu. Hoitajat ja lääkärit sen sijaan vaihtuvat potilaan vastaanottohuoneeseen. Varsin näppärää asiakkaiden ja hygieenisyyden näkökulmasta. ID-tunnistekorttia käyttäen ammattilaiset voivat vaihtaa ja jatkaa työskentelyä eri työpisteissä sujuvasti.

Kaikki potilashuoneet ovat yhden hengen huoneita. Potilashuoneiden keskuskäytävä on toiminnallinen ja leveä. Käytävällä oli istuskeluryhmiä, kahvipiste ja lattiamateriaalina on parketti, joka tekee tilasta kotoisamman.

Potilashuoneissa viestintä ja huoneen ympäristönhallinta, kuten valaistus ja verhojen sulkeminen, toimivat sängyn yhteyteen kiinnitetyllä tabletilla. Omaisilla on mahdollisuus yöpyä potilashuoneessa sohvalla, jonka voi tarvittaessa levittää sängyksi. Huomioitavaa on se, että potilaat käyttävät sairaalassa siviilivaatteitaan. Kaikella tällä pyritään kodinomaisuuteen ja parantavaan ympäristöön.  

Sairaalassa toiminta on hiottu tehokkuuden huippuunsa. Robotit huolehtivat tavaroiden kuljetuksesta varastosta vuodeosastolle. Automaatin takaa henkilökunta voi lunastaa ID-kortillaan puhtaat työvaatteet ja ne palautetaan samaan paikkaan.

Vierailun isännät valottivat tulevaisuuden suunnitelmiaan myös uudesta sairaalaprojektista, Smart Health Centeristä 2030. Enemmän älyä, mutta edelleen asiakas edellä.

Ihmisyys edellä kehittämisessä

Hollannissa haasteet terveydenhuollossa ovat samankaltaisia kuin Suomessa, esimerkiksi hoitajapula. Vierailusta jäi mieleen se, miten paljon rohkeammin Sittardissa haasteita on lähdetty ratkomaan rikkomalla jopa yleisiä terveydenhuollon kehittämissuuntauksia. Toimintoja on kehitetty ihmisyys edellä, hyödyntämällä teknologiaa, digitaalisuutta ja kehittämällä taloudellisestikin tehokkaampia toimintamalleja. 

 Suomessa tarvitaan paitsi rohkeutta ja uskallusta niin myös hankkeita kuten Hippa, jotka mahdollistavat erilaiset palvelu- ja tuotetestaukset sekä näiden kehittämisen aidoissa käyttäjäympäristöissä. Smart Health Center sairaala -hankkeen valitsema strateginen suunta ”The best care, as much as home as possible” kuulostaa toimivalta sloganilta myös Suomeen.

Teksti: Tarja Heinonen, Suvi Hagström, Elina Ritola ja Tarja Tittonen
Kuvat: Elina Ritola, Suvi Hagström, Tarja Tittonen ja Tarja Heinonen

Miten voin varautua omaan ikääntymiseeni? Oulun ammattikorkeakoulun Kontinkankaan kampuksella järjestettiin 27.11.2019 seminaari ikäihmisten asumisesta. Seminaarin näkökulmana aiheeseen oli varautuminen ja ennakoiminen ikäihmisten asumiseen liittyviin tarpeisiin ja vaatimuksiin. Seminaari järjestettiin yhteistyössä Oulun kaupungin, Oulun ammattikorkeakoulun, Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiön, Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (Ara), KONE Hissit Oy:n ja Kiinteistöliitto Pohjois-Suomen kanssa.

Seminaarin aiheina olivat ikääntyneiden asumisratkaisut, korjausavustukset, esteettömyyden parantaminen, muutostöiden lupa-asiat, teknologia arjen tukena sekä hissien rakentaminen vanhaan kerrostaloon.

Tilaisuus oli avoin kaikille oululaisille ja sen tarkoituksena oli herättää asukkaiden kiinnostus omaan ikääntymiseen sekä antaa tietoa siitä, millaisia asumisen ratkaisuja on tarjolla. Seminaarin osallistui reilut kaksikymmentä kuulijaa.

Oulun kaupungin asumisen asiantuntija Mikko Autio kertoi tilaisuudessa Ikääntyneiden asumisratkaisuista. Oulun kaupungin asuntopoliittisessa linjauksessa on tavoitteena siirtyä erityisasumisesta normaaliin asumiseen. Tällä pyritään siihen, että ikääntyvät ihmiset voivat asua omassa tutussa koti- ja elinympäristössään iän tuomista toimintakyvyn muutoksista huolimatta.

Tilaisuudessa eri aiheita alustettiin lyhyillä tietoiskuilla. Arasta ylitarkastajat Suvi Heikkinen ja Tomi Tervo kertoivat korjaus-, hissi- ja esteettömyysavustuksista. Oulun kaupungin esteettömyyskoordinaattori Jaana Solasvuo havainnollisti esityksessään, miten esteettömyyttä voidaan parantaa omassa asunnossa ja taloyhtiöissä. Oulun kaupungin tarkastusarkkitehti Anneli Paakkari kertoi asuntojen muutostöiden lupa-asioihin liittyviä lakeja ja säädöksiä.

Lisäksi tilaisuudessa esiteltiin Välkkylän hissiprojektia. Projektista olivat kertomassa asiakkuuspäällikkö Jarmo Tikkanen KONE Hissit Oy:stä ja kiinteistöpäällikkö Leena Neuvonen Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiöstä. Projektin osalta esiteltiin sitä, miten hissin rakentaminen mahdollistuu vanhaan kerrostaloon. Osallistujat pääsivät myös konkreettisesti tutustumaan muutostöihin paikan päällä Välkkylässä.

Tilaisuudessa oli mahdollisuus esittää asiantuntijoille kysymyksiä. Osallistujia kiinnosti muun muassa se, kuka tekee esteettömyyskartoituksia ja mistä esteettömyyden itsearviointilomakkeet ovat saatavilla. Lisäksi osallistujat tiedustelijat, keneltä voi kysyä ohjeita, kun asuntoyhtiössä suunnitellaan hissiremonttia. Keskustelua herätti myös se, miten voisi saada apua lumitöihin ja miksi pihojen kalusteet tehdään vain lapsille.

Osallistujilla oli myös mahdollisuus tutustua tilaisuuden lopuksi Oulun ammattikorkeakoulun Mahdollistava Koti -oppimisympäristöön. Mahdollistavan Kodin erilaiset asumisen ja teknologian ratkaisut sekä apuvälineet kiinnostivat vierailijoita. Mahdollistavassa Kodissa esiteltiin myös tilaisuuden aikana 6Aika: Hippa – Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista digitalisaation avulla –hanketta. Hippa-hankeen tavoitteena on luoda älykkäitä ratkaisuja tuettuun kotona asumiseen ja palveluasumisen kehittämiseen.

Teksti ja kuvat: Eliisa Niilekselä

Lue lisää Kalevan artikkelista: Ikääntymisen tuomiin haasteisiin asumisessa kannattaa varautua ajoissa – Aralta voi saada avustuksia korjaamiseen

” Olen 87-vuotias kuulovammainen ja käytän kuulokojetta päivittäin. En kuule kunnolla, kun palovaroittimeni tai ovikelloni soi. En pysy keskustelussa mukana, kun puhujia on useita ja kaikki puhuvat yhtä aikaa. Kuulokojeeni ei aina erota taustamelusta sinun puhettasi. Kuule minua, kun kerron miten voit auttaa minua kuulemaan.”

Kuulovammaa kuvataan usein näkymättömäksi vammaksi, koska se ei näy ihmisestä ulospäin. Kuulovamma kuitenkin vaikuttaa ihmisen elämään monella osa-alueella. Ikääntyneellä kuulovammaisella on haasteita toimintakyvyssä, päivittäisessä elämässä ja sosiaalisessa kanssakäymisessä (Hannula 2011; Sorri & Huttunen 2016). 

Kuuloaistin ollessa heikentynyt pelkällä äänellä annettu viesti vääristyy tai jää kokonaan huomioimatta. Ulkopuolisuuden tunne ja turhautuminen lisääntyy ja sosiaalinen elämä kaventuu, kun ei kuule mitä puhutaan tai kuulee vain osia keskustelusta. (Friauf 2014). 

Näiden seikkojen vuoksi ikääntyneillä kuulovammaisilla on palveluiden ja tuotteiden suhteen erilaisia tarpeita. Näistä tarpeista on koostettu suositukset, miten ikääntynyt kuulovammainen tulee ottaa huomioon suunniteltaessa ja kehitettäessä digitaalisia palveluita ja tuotteita. 

Suositukset on koostettu haastattelemalla Myllypuron monipuolisen palvelukeskuksen ikääntyneitä kuulovammaisia asiakkaita ja heidän kanssaan työskenteleviä hoito- ja kuntoutusalan ammattilaisia. Haastatteluiden lisäksi HIPPA- Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista digitalisaation avulla -hankeen lokakuun 2019 Helsingin kehittäjäklubifoorumin osallistujat ovat arvioineet suositukset ja antaneet niistä kirjallista palautetta.

Suositukset

Suositukset ovat jaettu neljäksi teemaksi. Jokaisen teeman alle on nostettu asioita ikääntyneen kuulovammaisen tarpeista ja haasteista. Suositukset toimivat muistilistana asioista, joita on hyvä ottaa huomioon suunniteltaessa ja toteutettaessa ikääntyneille ja erityisesti ikääntyneille kuulovammaisille suunnattuja digitaalisia palveluita ja tuotteita.

Ikääntyneen huomioimisen keskeinen asia on ottaa ikääntynyt mukaan häntä koskeviin asioihin ja päätöksen tekoon. Vertaisten, läheisten ja ammattilaisten tuen tiedostaminen ja tuen hyödyntäminen prosessin eri vaiheissa tukee ikääntyneen omaa toimijuutta.

Ikääntyneiden kuulovammaisen tarpeet liittyvät päivittäiseen elämään ja siihen liittyviin asioihin. Sosiaalinen kanssakäyminen ja osallistumisen mahdollistaminen ovat tärkeässä roolissa ikääntyneen arjessa. Ikääntynyt kuulovammainen haluaa ja tarvitsee tukea sekä tietoa palveluista ja tuotteista sekä niiden sisällöistä.

Digitaalisten palveluiden ja tuotteiden kehittämisessä huomioitavaa on, että palvelun tai tuotteen digitaalisuus on vain yksi ominaisuus, jonka merkitys on ikääntyneelle kuulovammaiselle vähäinen. Ikääntynyt kuulovammainen haluaa palvelun ja tuotteen olevan yksinkertainen, toimintavarma ja sen käytettävyyden pitää olla siihen toimintaan, johon se on tarkoitettu. Ikääntynyt kuulovammainen hyötyy ennaltaehkäisevistä toiminnasta silloin, kun otetaan käyttöön uusi palvelu tai tuote. Näin ikääntynyt kuulovammainen saa riittävästi aikaa asian opetteluun ennen mahdollista toimintakyvyn muutoksia.

Konkreettisia tarpeita palveluille ja tuotteille kohdassa on tiivistetysti neljä konkreettista asiaa, jotka nousivat ikääntyneiden kuulovammaisten ja ammattilaisten haastatteluissa esille. Nämä asiat ovat sellaisia, että ne ovat hyödyllisiä kaikille ikääntyneille riippumatta toimintakyvyn haasteista. Lisäksi näiden kohtien toteuttaminen palveluiden ja tuotteiden tuottamisessa on asiakaslähtöistä.

Erilaisia tuotteita ja palveluita suunniteltaessa varsinkin ikääntyneille tulee lähtökohtana olla palvelun käyttäjä eikä esimerkiksi teknologiset ja digitaaliset mahdollisuudet. Palvelun tai tuotteen tarve lähtee siis aina käyttäjästä. (Leikas 2014; Raappana & Melkas 2009.)

Ikääntyneen kuulovammaisen ja heidän kanssaan työskentelevien ammattilaisten mukaan ottaminen digitaalisten palveluiden ja tuotteiden suunnittelemiseen ja kehittämiseen antaa yritykselle ensiarvoisen tärkeää tietoa suhteessa palvelun tai tuotteen tarvitsemiin ominaisuuksiin. Käyttäjiltä saatu tieto auttaa tuottamaan palveluita ja tuotteita oikeaan tarpeeseen.

Ikääntyneet kuulovammaiset ja ammattilaiset hyötyvät erilaisesta tuesta, jota he saavat vertaisilta, läheisiltä, ikääntyneiden omaisilta ja kollegoiltaan. Toimintakyvyn ylläpidon näkökulmasta palvelut ja tuotteet on saatava ikääntyneiden käyttöön jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ennen kuin toimintakyvyn vajaus kasvaa liian suureksi.

Ikääntynyt kuulovammainen haluaa olla myös elämänsä ehtoopuolella aktiivinen toimija omien taitojensa ja kykyjensä mukaan. Nykyisille palveluiden piirissä oleville sukupolville ei ole tärkeää palvelun tai tuotteen tuottamistapa vaan tärkeäksi nousee palvelun ja tuotteen tarkoituksenmukaisuus siihen toimintaan mihin se on tarkoitettu. Ikääntynyt kuulovammainen haluaa siis olla toimija elämänsä loppuun saakka omista fyysisistä, psyykkisistä ja sosiaalisista rajoituksista huolimatta. Ota heidät siis mukaan suunnitelmiisi!

Kirjoittaja:
Tekstin on kirjoittanut Johanna Juola, joka on ammatiltaan toimintaterapeutti ja hän työskentelee kuulovammaisten parissa kuuloalan järjestössä. Kehittämistutkimus Kuule minua − Suosituksia ikääntyneen kuulovammaisen huomioimiseen digitaalisissa palveluissa ja tuotteissa on kirjoittajan Vanhustyö ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyö ja se löytyy Theseus-tietokannasta. Kehittämistutkimus on julkaistu marraskuussa 2019.

Kuvat: Johanna Juola 

Lähteet:

Friauf, E. 2014. Hearing. e-Neuroforum 3∙2014. https://link.springer.com/content/pdf/10.1007%2Fs13295-014-0062-8.pdf 

Hannula, Samuli 2011.  Hearing among older adults ─ an epidemological study. Acta University Oulu D1132. Oulu: Oulun yliopisto. http://jultika.oulu.fi/Record/isbn978-951-42-9632-1 

HIPPA-hyvinvointia ja parempaa palveluasumista digitalisaation avulla 2018. https://hippa.metropolia.fi/ 

Leikas, Jaana 2014. Ihmislähtöinen kokonaisvaltainen suunnittelu. Teoksessa Leikas, Jaana (toim.): Ikäteknologia. Vanhustyön keskusliitto – Centralförbundet för de gamlas väl. Tutkimuksia 2, 2014. Vanhustyön keskusliitto.

Raappana, Anu & Melkas, Helinä 2009. Teknologian hallittu käyttö vanhuspalveluissa. Opas teknologia päätösten ja teknologian käytön tueksi. Lahti: Lappeenrannan teknillinen yliopisto. http://www.sosiaalikollega.fi/hankkeet/toimiva-kotihoito-lappiin/teknologia/toimiva-kotihoito-lappiin/teknologia/esitteet-1/opas_teknologiapaatosten_ja_teknologian_kayton_tueksi 

Sorri, Martti & Huttunen, Kerttu 2016. Kuulo. Teoksessa Heikkinen, Eino & Jyrkämä, Jyrki & Rantanen, Taina (toim.): Gerontologia. 3.-4. painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.

Oulussa on kehitetty jälleen jotain aivan uutta, ekosysteemitason innovaatioprosessi. OuluHealth-ekosysteemin innovaatioprosessin ja siihen liittyvän sähköisen työkalun eli Iitan avulla osallistetaan asiakkaat ja heidän omaisensa, sote-ammattilaiset, yritykset ja korkeakoulujen edustajat sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden, tuotteiden ja prosessien kehittämiseen. Iita mahdollistaa ketterän, mutta järjestelmällisemmän innovaatioaihioiden, arvioinnin, ohjauksen ja seurannan aina ideasta käyttöönottoon asti.

Yhteisen innovaatioprosessin kehittämisellä halutaan tehostaa ekosysteemin toimijoiden osaamista ja jo kehitettyjen innovaatiotoimintojen hyödyntämistä. Toisena selkeänä päätavoitteena halutaan parantaa toimijoiden välistä yhteistyötä kaupallistamisen, kasvun sekä uuden liiketoiminnan kehittämisen saralla.

Ekosysteemin yhteisellä innovaatioprosessilla pyritään tukemaan sekä Oulun kaupungin hyvinvointipalveluiden että Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin palveluiden ja toiminnan kehittymistä. Lisäksi tuotetaan alueen korkeakouluopiskelijoille mahdollisuuksia olla mukana luomassa uusia palveluita ja tuotteita sekä ohjataan yrityksille ideoita tuotekehitykseen. Iita tarjoaa myös kehittäjille ja tutkijoille suoran rajapinnan ekosysteemin toimijoihin ja kehittämistoimintoihin.

Toimintamalli on yksinkertainen

Prosessi on yksinkertainen, kirjatut ideat ohjautuvat OuluHealth-ekosysteemin Innovaatioryhmän käsittelyyn. Ryhmän valitsemat ideat viedään eteenpäin kehitettäviksi soveltuville kehittämispoluille ja -toimijoille. Innovaatioryhmä koostuu ekosysteemin toimijoiden edustajista, jotka tuntevat omat kehitystyökalunsa ja alustansa. Valitun kehitystoimen jälkeen aihio palautuu jälleen innovaatioryhmän käsittelyyn, joka etsii ja antaa suositukset seuraavasta kehitysaskeleesta. Prosessilla saadaan ideoiden kehittämisen tehokkuuden lisäksi myös seurattavuutta ja kehitystyön vaikuttavuutta on mahdollista arvioida.

Innovaatioprosessin yhteisistä kehitystyökaluista voidaan esimerkkinä esitellä OYS:n, Oulun kaupungin ja Oamkin koordinoima OuluHealth Labs -konsepti, joka tarjoaa erilaisiin testausympäristöihin perustuvan toimintamallin yritysten kehittämis- ja testaustarpeiden käsittelyyn.

Mikä on OuluHealth-ekosysteemi?

OuluHealth-ekosysteemin muodostavat Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri (PPSHP, OYS TestLab -testauslaboratorio), Oulun kaupungin hyvinvointipalvelut (Oulu WelfareLab -toimintamalli) sekä BusinessOulu, Oulun ammattikorkeakoulu (BusinessKitchen, Oamk Labs ja SimLab -testauslaboratoriot) ja Oulun yliopisto (Centre for Health and Technology -yksikkö osana Lääketieteellistä tiedekuntaa).

OuluHealth on yksi viidestä Oulu Innovation Alliancen innovaatioekosysteemistä. OuluHealth-ekosysteemin tavoitteena on helpottaa avointa yhteistyötä ja nopeuttaa innovointia kohtauttamalla eri kumppaneita, jotka kykenevät edistämään sosiaali- ja terveydenhuoltoalan tarpeita.

Teksti: Arttu-Pekka Tavia

Kuvat: OuluHealth

HIPPA-hanke järjesti Oulussa 21.11.2019 yritystapahtuman, jossa teemana oli välimuoto- ja yhteisöllinen asuminen. Tapahtumaan oli kutsuttu Oulun alueen yrityksiä, asumisen palveluntarjoajia, älykkäiden ratkaisujen kehittäjiä sekä Oulun kaupungin asiantuntijoita. 

Väestöennusteen mukaan Suomessa on vuoteen 2030 mennessä 1,5 miljoonaa yli 65-vuotiasta. Suhteellisesti nopeimmin kasvavat yli 85-vuotiaiden ikäryhmät, joissa on eniten myös palveluasumisen ja ympärivuorokautisen hoivan tarvitsijoita. Lisäksi palveluasumista tarvitsevat mm. mielenterveyskuntoutujat ja kehitysvammaiset.

Laitoshoidon sijasta nyt ja tulevaisuudessa ympärivuorokautisen hoidon tarpeeseen vastataan kotona asumista tukevilla palveluilla, tehostetulla kotihoidolla, välimuotoisella asumisella ja tehostetulla palveluasumisella. Välimuotoasumisella tarkoitetaan kotihoidon ja tehostetun palveluasumisen välimallia, joka tarjoaa asukkaille palveluntarpeeseen perustuvaa yhteisöllistä hoitomuotoa: asukkaat asuvat omissa asunnoissaan lähellä toisiaan ja saavat palvelut kotihoidon palveluina. Tavoitteena on mahdollistaa asuminen ja selviytyminen omassa kodissa tutussa elinympäristössä elämän loppuun asti.

Asumiseen liittyvissä toiveissa ja tarpeissa nousevat toistuvina teemoina esiin mm. turvallisuus, osallistuminen merkitykselliseen toimintaan, sosiaalinen kanssakäyminen ja luontoyhteys. Teknologiset ratkaisut voivat tukea arjessa selviytymistä. Tapahtumassa kohtautettiin asukkaiden toiveita ja tarpeita sekä asumisen ratkaisuja kehittäviä yrityksiä.

Tapahtuman ohjelma sisälsi esitykset kolmelta yritykseltä: Riots Global Oy (IoT asumisessa), Health City Finland Oy (Oulun Lipporanta, Kotikatu 365) ja Code-Q Oy (Ympäristöhallinnan suomenkielinen puheohjaus). Esitysten lomassa oli mahdollisuus verkostoitumiseen ja Mahdollistava Koti -ympäristöön tutustumiseen. Osallistujia oli koolla yhteensä kahdeksasta yrityksestä ja kolmesta julkisen sektorin organisaatiosta. 

Tapahtuma oli kokonaisuudessaan onnistunut ja palaute osallistujilta oli myönteistä. Erilaiset asumiseen liittyvät tarpeet sekä yksilölliset ja muuntuvat ratkaisut nousivat keskustelun ytimeen.

Teksti: Kirsi Jokinen ja Eliisa Niilekselä
Kuvat: Kirsi Jokinen