Hippa-hanke oli 20.3.2019 mukana järjestämässä Kansalais-Soteuttamoa yhteistyössä Sitran Soteuttamo -hankkeen ja Metropolia Ammattikorkeakoulun Hyvinvointiyritykset kiertoon- ja Hyvissä handuissa himassa -hankkeiden kanssa. Tilaisuus toteutettiin erätaukokeskusteluna, jonka avulla voidaan paremmin ymmärtää palvelujen ja tuotteiden kehittämiseen liittyviä avaintekijöitä. Keskustelu nosti esiin nykyisten ja tulevien palvelujen käyttäjien äänen. Tässä blogikirjoituksessa keskitytään erityisesti keskustelijoiden esiin nostamiin palvelutarpeisiin ja niihin liittyviin arvostuksiin.

Nyt on aika tehdä muutoksia ikääntyneiden palveluihin. “Ei voi tarjota kaikille kaikkea, vaan palvelut ja tuotteet tulee järjestää yksilöllisesti ja monipuolisesti.” Näin kommentoi yksi Kansalais-Soteuttamon Erätaukokeskustelun osallistuja tekijöitä, jotka on otettava huomioon palvelujen parantamisessa. Ihmisyys ja laatu pitää ottaa huomioon päätöksenteossa, politiikassa, taloudessa ja kaikessa kohtaamisessa. Laadukkaiden palvelujen tuottamisessa on tarpeiden rinnalla otettava huomioon myös ammattilaisten ja asukkaiden arvot. (Harra ja Lintula 2018a.)

Ihminen on itse oman elämänsä asiantuntija. Siksi ihmisen oma ääni on saatava kuuluviin ja voimavarat käyttöön. Mutta miten asiakas saa oman äänensä kuuluviin arkea tai esimerkiksi kuntoutuspalveluita suunniteltaessa? Se onnistuu ihmisyyden, mielekkyyden, arvostuksen ja kunnioituksen, avoimuuden ja luottamuksen huomioon ottamisella ja rakentamisella. On luotava arvostava ilmapiiri ja kysyttävä ihmisiltä itseltään, mitä he omassa arjessaan tarvitsevat toimijuutensa tueksi. (Harra ja LIntula 2018b.)  

Entä kuka arvioi, auttaa ja vie asioita eteenpäin? Erätaukokeskustelussa nostettiin esiin, että sitä varten tarvitaan dialogisuutta ja moniammatillisuutta, arvostavaa johtajuutta, positiivisuutta sekä aikaa olla ihminen. Keskusteluun osallistuneiden mielestä on tärkeää, että kuunnellaan ikäihmisiä, heidän historioitaan, elämänkokemustaan tietojaan ja taitojaan, ja ollaan ystäviä yksinäisille. Eri-ikäisten yhteistyö mahdollistaa kokemusten ja osaamisen siirtämisen ja potentiaalin hyödyntämisen. Toisinaan briljantteja ajatuksia löytyy uusilta alueilta, uusista ajatuksista ja malleista.

Elinkaariasuminen tukee yhteisöllistä asumista

Useiden eurooppalaisten ja amerikkalaisten tutkimustulosten mukaan yhteisöllinen asuminen parantaa elämänlaatua ja hyvinvointia (Jolanki ym. 2017). Erätaukokeskusteluun osallistuneiden mielestä samanhenkisten ihmisten kohtaaminen ja turvaverkkojen rakentaminen olisi turvattava. Yhteisöllisyyttä pidettiin tässä asiassa yhtenä mahdollisuutena. Se lisäisi rohkeutta pyytää ja tarjota apua, auttaisi kuulemaan, olemaan kiinnostunut ja tulemaan kuulluksi sekä hymyilemään toinen toisillemme. Toisaalta yhteisöllisyys pitäisi olla vapaasti valittavissa oleva asia, niin että jokaisella olisi mahdollisuus olla yksin aina sitä halutessaan. Erityisesti ikäihmiselle yhteisöllinen asuminen ei ole aina itse valittua terveydellisistä tekijöistä johtuen (Jolanki ym. 2017).Ikäihmisille tarvitaan yhteisöllistä asumista, mikä voi tarkoittaa eri-ikäisten ihmisten asumista samoissa taloissa, kortteleissa ja kaupunginosissa. Yhteisöllinen asuminen mahdollistaisi eri sukupolvia yhdistävän toiminnan ja eri-ikäisten ihmisten tapaamisen. Tulevaisuudessakin tarvitaan ns. elinkaariasumista, jota edustaa esimerkiksi Tampereen Tesomalle rakennettava Elinkaarikortteli (http://omatesoma.fi/elinkaarikortteli). Tesoman Elinkaarikorttelissa rakentaminen, asuminen, palvelut ja yhteisöllisyys integroidaan eri elämänvaiheiden tarpeet ja toiminnot yhdistäväksi kokonaisuudeksi. Siellä pyrkimyksenä on, että asukkaat voivat halutessaan asua korttelissa jopa koko elämänsä, vaikka asuntokunnan ja perheen koko ja asumistarpeet muuttuvat.

Naapuruuspiiritoiminnasta iloa yksinasumiseen

Asukkaiden yhteisöllisyyden aktivointia voidaan tehdä esimerkiksi naapuruuspiiritoiminnan avulla, jota on kehitelty pääkaupunkiseudulla (Ataçocuğu 2018). Herttoniemen alueelta toiminta on levinnyt ympäri Helsinkiä. Toiminnan ideana on, että se on avointa toimintaa kaikille asukkaille. Se huomioi alueen yksinäiset ikäihmiset tarjoamalla olohuonetyyppisen kokoontumispaikan, jossa voi keskustella  kahvittelun kera. Kaikki naapuruuspiirit ovat erilaisia. Sen käynnistämiseen tarvitaan vain yksi vapaaehtoinen käynnistäjä sekä maksuton ja esteetön tila.

Tulevaisuudessa toivottavasti asunnon vuokrauksen yhteydessä voi tehdä sopimuksia myös asumiseen liittyvistä palveluista. Näitä palveluja voivat olla esimerkiksi pesulapalvelut, siivous, lastenhoito, tekniikan hallinta, asioiden hoitaminen tai vaikkapa verhonipsujen laittaminen.

“Hyvä elämä on jokaiselle ihmiselle oman näköinen”

Kansalaissoteuttamossa käydyssä erätaukokeskustelussa nousi esiin, että hyvä arki rakentuu oman mielen ja muiden ihmisten sekä ympäristön avulla. Toiveena oli, että kaikki tulisivat kuulluiksi ja nähdyiksi omana itsenään elämän eri vaiheissa. Ihmisyys, kunnioitus ja empatia pitäisi olla läsnä koko yhteiskunnassa, sillä ihmisarvo syntyy vain yhteydessä toisiin ihmisiin.

Iästä riippumatta kaikille ihmisille universaaleja asioita ovat turvallisuuden tunne, hyvä ja tasapainoinen elämä, terveys, vapaus ja ystävät. Jokaisella pitäisi olla oikeus omiin mielenkiinnon kohteisiin, kuten luontoon, puutarhaan, perheeseen, lapsiin ja lastenlapsiin. Tärkeä asia on myös huolenpito itsestä sekä omahoito: myönteinen elämänasenne, uni ja lepo, ajassa pysyminen ja mukana oleminen sekä omat harrastukset. Hyvää arkeen kuuluu onnen hetkiä juuri nyt!

Sukupolvet ylittävässä arjessa tärkeää on seesteisyys. Toisaalta sukupolvien välillä voi olla suuria näkemys- ja kokemuseroja sekä monenlaisia tulevaisuusvisioita. Erätaukokeskustelussa tehtiin suuria yhteisöllisyyteen ja tulevaisuuteen liittyviä oivalluksia: “Yhteistä meille on se, että kaikki haluavat keskustella ja visioida maailmaa positiivisesti.”

”Mun näköinen palvelu on inhimillistä ja itsemääriteltyä”

Apua pitäisi olla enemmän ja näkyvästi tarjolla, jotta sitä uskallettaisiin pyytää. Tarvittaisiin helposti lähestyttäviä, matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja. Toisaalta tarvitaan etsivää työtä, jotta löydetään ne, jotka apua tarvitsevat. Palvelut pitäisi rakentaa niin, että niissä otetaan huomioon yksilöt ja yksilöiden yksilölliset tarpeet. Hyvät palvelut ovat joustavia, räätälöityjä sekä itsemääriteltyjä.

Asioidessa tarvitaan henkilökohtaista kontaktia, tasa-arvoisuutta sekä valmentavaa ja kannustavaa ilmapiiriä. Iästä riippumatta ihmisellä pitäisi olla oikeus pitää kiinni itselle tärkeistä asioista. Ei tiettyyn muottiin asettamista, vaan erilaisuuden hyväksymistä tarvitaan lisää suhteessa ikääntyneisiin ihmisiin.

“Vanhene ajoissa”

Vanhuus on arvokas elämänvaihe. Ennakoivien palvelujen lisäksi myös oma ikääntymisen ennakointi pitäisi tehdä ajoissa. Oman ikääntymisen suunnittelussa tarvitaan tietoa uuden arjen rakentamisesta: erilaisista vapaaehtoistyön mahdollisuuksista, asumismuodoista, asukasyhdistyksistä, naapuruuspiiritoiminnasta ja järjestöistä, liikkumis-, liikunta- ja harrastusmahdollisuuksista,  kulkuyhteyksistä sekä saatavilla olevista digitaalisista ja muista palveluista.

Tulevaisuuden digitalisoituvassa ja verkkopalveluihin perustuvassa maailmassa tavalliset arkitoimetkin, kuten pankkipalvelut ja terveydenhuollon palvelut, on yhä useammin tavoitettavissa vain älylaitteilla, joita  ei ole vielä suunniteltu ikäihmisiä ajatellen. Selviytyäkseen digimaailmassa ikäihmiset tarvitsevat heille sopivien älylaitteiden lisäksi tukea niiden käyttöön.

“Tutustu ajoissa ja tee rohkeita valintoja. Vanheneminen ei ole elämän loppu, vaan loppuelämän alku.”

Kuvat: Anu Ipatti

Kirjoittajat:

Toini Harra on koulutukseltaan toimintaterapeutti, FL ja YTT. Hän työskentelee yliopettajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Toini on toiminut käyttäjälähtöisyyden asiantuntijana ja tutkijana PaDigi-hankkeessa ja toimii projektipäällikkönä  6Aika: Hippa – Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista digitalisaation avulla -hankkeessa.

Leila Lintula on koulutukseltaan toimintaterapeutti ja THM. Hän työskentelee lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Leila on toiminut käyttäjälähtöisyyden tutkijana PaDigi-hankkeessa ja toimii hyvinvoinnin ja osallistumisen asiantuntijana hankkeessa 6Aika: Hippa – Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista digitalisaation avulla. Hän on kiinnostunut yksilön selviytymisestä arjessa ja sitä tukevista ratkaisuista.

Lähteet:

Ataçocuğu, Soile 2018. Naapuruuspiiri yhdistää naapurit, yrittäjät ja vapaaehtoiset. Ympäristöministeriö. Alkuperäinen julkaisu 2016. Saatavilla: https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Asuminen/Ikaantyneiden_asuminen/Puheenvuoroja/20142016/Soile_Atacocugu_Naapuruuspiiri_yhdistaa_%2837671%29

Harra, Toini ja Lintula, Leila 2018a. Arvot ohjaavat käyttäjälähtöistä kehittämistä. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Saatavilla: https://blogit.metropolia.fi/geroblogi/2018/11/30/arvot-ohjaavat-kayttajalahtoista-kehittamista/

Harra, Toini ja Lintula, Leila 2018b. Käyttäjälähtöisyys älykkään palveluasumisen kehittämisessä. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Saatavilla: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-099-1

Hippa – Hippa Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista digitalisaation avulla 2018. Saatavilla: https://6aika.fi/uusi-hippa-hanke-kehittaa-alykasta-palveluasumista/

Jolanki, Outi, Leinonen, Emilia, Rajaniemi, Jere, Rappe, Erja, Räsänen, Tiina, Teittinen, Outi ja Topo, Päivi. 2017. Asumisen yhteisöllisyys ja hyvä vanhuus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 47/2017.

Onnellista lähiöasumista elinkaarikorttelissa. Saatavilla: http://omatesoma.fi/elinkaarikortteli