HIPPA-hanke on mukana rakentamassa ekosysteemiä toiminnan tueksi ja keskiöön. Smart Tampereen ja OuluHealth Labsin kokemuksia benchmarkattiin OuluHealth Ekosysteemipäivässä lokakuun lopussa.

Smart Tampere -ohjelman suunnittelupäällikkö Jarkko Lumio kertoi koti- ja etähoidon palveluiden teknologiaratkaisuja kehittävästä Kotidigi-hankkeesta ja sen haasteista ja tavoitteista ekosysteemin toiminnassa. Teknologia-asiantuntija Jaana Kokko OuluHealth Labsista puolestaan esitteli juuri alkaneen teknologisia terveys- ja hyvinvointiratkaisuja kehittävän CoHeWe-hankkeen. Molemmilla on kokemuksia laajoista kaupunkien ja yritysten välisistä yhteistyöhankkeista, ja niiden pohjalta on hyvä rakentaa uusia hankkeita.

 

Tavoitteena avoin ekosysteemi

“Smart Tampere -ohjelman Kotidigi-hankkeessa tehdään työtä, jotta saadaan  yhdistettyä elintoimintojen etävalvontatieto muuhun potilastietoon. Tätä ei ole kukaan tähän mennessä osannut tehdä. Teknologian kehittäminen ei kuitenkaan ole kaupungin omaa toimintaa ollenkaan, joten kaikki uudet teknologiaratkaisut täytyy saada jonkinlaisena yhteiskehittelynä toteutettua”, Lumio kertoo.

“Kehitystyötä varten muodostuu ekosysteemi, jossa on monenlaisia toimijoita, kuten teknologiatoimittajat, jotka tekevät ratkaisuja ja laitteita sekä operaattoreita, jotka järjestävät tietoliikennepuolta. Laitteiden pitää toimia myös etäyhteyksillä. Jos esimerkiksi elintoimintoja valvotaan jossain muualla kuin potilaan vierellä, niin pitää olla kunnolliset yhteydet.”

Kotidigi on kotihoidon tiedon integraatioalusta ja sen käyttöliittymä sekä se ekosysteemi, joka rakentaa teknologiakokonaisuuden standardit yhteiseen käyttöön. Lumion mukaan erilaisia integrointiratkaisuja on tehty ennenkin, mutta tällainen ekosysteemimalli on täysin uusi.

“Kansainsälisesti löytyy yritystenvälisiä, suljettuja standardeja, mutta avointa ekosysteemimallia ei vielä ole. Yhteisen alustan on tarkoitus olla avoin kaikille osapuolille, ettei ole mitään yhtä tahoa, joka määrittelee käyttöehtoja ja kustannustasoja, joilla tähän tullaan mukaan”, Lumio kertoo.

Teknologia ei itsessään vielä ratkaise palveluasumisen ja  kotona asumisen haasteita palvelujen muuttuessa. Integraatioalustaa täytyy pystyä myös käyttämään joustavasti.

“Tämä on myös palvelutuotannon toimintamallikysymys. Pitää olla toimintamalliin sopiva ja sen mukaan toimiva henkilöstö toteuttamaan palveluja. Tämä tarkoittaa sitä, että myös työtapoja pitää muuttaa”, Lumio kertoo.

 

Päivystys myös kotihoitoon teknologian avulla

Tampereella on n. 1500 tehostetun palveluasumisen paikkaa, joista 500 on omatuotantoisia paikkoja. Pitkäaikaisen laitoshoidon ja sairaalahoidon paikkojen vähenemisen ja uusien tehostetun palveluyksiköiden rakentamisen yhteydessä on lähdetty toteuttamaan uudenmallista palvelutuotantoa, joissa myös uudet teknologiaratkaisut ovat muodostuneet erittäin tärkeiksi. Kotidigin yhtenä tavoitteena on myös vähentää kotihoitoasiakkaiden akuuteista tarpeista tulleita sairaalapäiviä jopa kolmen vuotuisen sairaalapäivän verran.

“1500 hengen populaatiossa se merkitsisi 1,8 miljoonan vuotuista säästöä”, kaavailee Lumio.

“Tampereella ei esimerkiksi ole ollut avohoidon päivystystä ollenkaan, jolloin kotihoidon päivystys menee käytännössä akuuttina päivystyksenä sairaalaan. Siitä alkaa sitten sairaalakierre päivystyskäynnin seurauksena. Monessa tapauksessa asia voitaisiin hoitaa päivystysaikana kotona, jos kotihoidon henkilöstöllä olisi riittävä informaatio potilaan tilasta. Myös palvelujärjestelmä pitäisi olla rakennettu niin että palveluhenkilökunta tietää, mitä päivystystilanteessa pitäisi siellä kotona tehdä”, Lumio kertoo.

Datan yhdistämisen hyötyjä

Jotta päivystystoimenpiteitä varten olisi riittävästi tietoa tarjolla, täytyisi erilaista dataa voida yhdistää toisiinsa.

“Tarvitaan esimerkiksi kotona asuvan asiakkaan elintoimintojen mittaamiseen tarkoitettujen laitteiden datan kytkemistä potilastietojärjestelmään, joka pitää sisällään asiakkaan hoitojen palvelusuunnitelman. Siellä on tietoja esimerkiksi verensokerin vaihteluvälistä, jolloin raja-arvojen ylitykset ovat sellaisia, joiden pitäisi aiheuttaa toimenpiteitä.”

Mittausjärjestelmä yhdessä potilastietokannan datan kanssa auttaa myös ennaltaehkäisemään akuuttihoidon tarvetta.

“Voidaan seurata esimerkiksi sydänpotilaan painonkehitystä. Tieto painonnoususta kertoo, että sydänpotilaalla on todennäköisesti ruvennut kertymään nestettä. Hetken päästä ollaan tilanteessa, jossa on akuuttihoidon tarve”, Lumio selittää.

Kotihoidon kehittäminen kehittää myös palveluasumista. Yhteiset alustat ja toimintamallit ovat tärkeitä myös esimerkiksi silloin, kun asiakas joutuu siirtymään kotoaan tehostettuun palveluasumiseen.

“Tulevaisuudessa palveluasuminenkin merkitsee sitä, ettei asuta enää palveluasumisyksiköissä vaan vaan siinä lähiympäristössä, jolloin  sama yksikkö vastaa sekä kotioloissa asuvien ihmisten hoidosta että palveluyksiköissä asuvien hoidosta. Se tarkoittaa, että tehostetun palveluasumisen järjestelmä pitäisi olla sama, millä seurataan kotona asuvien ihmisten hyvinvointia.”

Ratkaisujen yhdistämiseksi täytyy varmistaa ensin myös teknologioiden käyttöönotto. OuluHealth Labsin teknologia-asiantuntija Jaana Kokko kannustaisi tutustumaan niihin rohkeasti.

“Tuotteita on ja tekniikka on valmis, mutta vasta pintamurusia niistä on uskallettu kokeilla kotona. Varmaan jokaisessa Suomen kunnassa käytetään turvapuhelimia, mutta ei oteta käyttöön antureita, jotka kertoisivat ikäihmisen tilasta siellä kotona turvaratkaisun älykkään päättelyn avulla. Eli kyllä meillä on kokeiltu sellaisia teknologioita jotka ei vain pääse nousemaan hiteiksi. Tarvitaan lisää testausta ja kokemuksia sekä tietenkin myös päättäjiltä kykyä ymmärtää, missä teknologia säästää itsensä takaisin”, Kokko sanoo.

 

 

Erilaiset intressit haasteena

“Ekosysteemin luominen on hankalaa sen takia että erilaisilla yrityksillä on omat intressinsä, jotka perustuvat siihen nimenomaiseen tuotteeseen. Yritysten on haastavaa nähdä, että tällainen yhteinen standardi voisi räjäyttää markkinat, että olisi huomattavan paljon enemmän kauppaa tulossa kaikille. Kännykkäbisnes on hyvä esimerkki siitä että se on kuitenkin mahdollista. Avointen standardien myötä voidaan yhdistää erilaisia laitteita toisiinsa, jolloin syntyy hurja kuluttajakysyntä”, Lumio sanoo.

“Toki sielläkin kilpaillaan, mutta kilpaillaan yhteisesti määritellyllä pohjalla eikä yritetä omistaa sitä pohjaa, jonka varassa tämä integroituminen toimii”, Lumio sanoo.

“Laitekanta on jätetty Kotidigi-hankkeessa avoimeksi. Meille ei ole tärkeää, mikä se mittalaite on juuri tällä hetkellä. Olennaista on se, että meillä on standardoitu alusta, johon voidaan kytkeä erilaisia mittalaitteita, ja tieto saadaan siirrettyä siihen alustaan ymmärrettävään muotoon”, Lumio kertoo.

 

Kuka maksaa ja kenelle?

Yritysten kilpailuun yhteisen ekosysteemin toiminnassa on törmätty myös OuluHealth Labsissa. Testauksista saatua kokemusta on kerätty jo vuodesta 2008, jolloin avattiin sittemmin OuluHealth Labsin alle siirtynyt Kaakkurin teknologiakeskus. Keskeisimmät yhteistoiminnan kipupisteet on jo löydetty.

“Yksi on tämä, että kuka maksaa ja kenelle maksaa. Se herättää aina hieman närää. Yritykset ajattelevat, että he tarjoavat hyvää, kun he tarjoavat julkisille organisaatioille mahdollisuutta kokeilla heidän prototyyppejään ja tuotteitaan ilmaiseksi. Sitten taas me ajattelemme tämän näin, että jos me lähdemme tukemaan jonkun yrityksen tuotekehitystä, niin se ei voi olla niin, että me käytämme siihen omaa resurssia. Täytyy siis löytää hinnoittelumalli, joka on kaikille tasapuolinen”, Kokko kertoo.

“Jos tarve lähtee hyvin voimallisesti meistä itsestä, eli meillä on joku akuutti ongelma, joka halutaan teknologialla ratkaista, niin sitten me etsimme itse parhaat kumppanit. Silloin raha ei liiku tai raha liikkuu meiltä yritykselle päin. Vastaavasti, jos me kehitämme yrityksen pyynnöstä jotakin tuotetta, niin kyllä se sitten on maksullista toimintaa” Kokko selittää.

HIPPA-hankkeessa hinnoittelun ja maksamisen ongelmia vältetään sillä, että tuote- ja palvelukehitystä tehdään EU:n De minimis -ehdon mukaisesti. Silloin ammattikorkeakoulut pystyvät yhdessä asiantuntijoiden kanssa tarjoamaan yrityksille rahanarvoisia etuja, kuten käyttäjälähtöistä yhteiskehittelyä, testausta erilaisissa ympäristöissä sekä kaupallistamisen ja markkinoinnin tukea ilmaiseksi.

 

Selvät roolit ja itseohjautuvuus auttavat yhteistyötä

Jaana Kokko näkee ekosysteemimallissa paljon hyötyjä. Riittävän säännöllinen yhteydenpito on tärkeää, mutta siihen ei pidä hirttäytyä. Joskus jokin muu asia voi ajaa viikottaisten tapaamisten edelle.

“Näen, että meillä toimijoilla on hyvin selvät roolit ja selvät päämäärät, jolloin pystymme toimimaan itsenäisestikin sen ekosysteemin hyväksi. Emme silloin välttämättä tarvitse viikottaisia miitinkejä, vaan pystymme menemään eteenpäin myös itseohjautuvasti.”

Jaana Kokko näkee hyväksi havaitun toimintamallin hyödyt myös HIPPA-hanketta ajatellen.

“Tällainen hankehan on hyvä siinä, että kun meillä on tavallaan pakolliset yhteiset kuviot alussa niin kyllä me saadaan se malli luotua ja mennään yhteistä hyvää kohti. Kun tehdään selvät  toimintamallit ja tavoitteet ja kun saadaan boostattua hanke hyvin käyntiin, niin sitten se jatkuu kyllä aika itseohjautuvasti”, Kokko sanoo.

OuluHealth Labsissa on testattu muun muassa LEA-älyrollaattoria. Sisällä se toimii, mutta lumihangessa käyttö on haastavampaa. Kuva: Forum Virium.

 

Motivaatio yhteistyöhön syntyy tulosten näkemisestä

OuluHealth Labsilla on vuosien kokemus erilaista testauskäytännöistä sosiaali- ja terveysalalla sekä siitä, kuinka toimijat saadaan sitoutumaan niihin.

“Jos ajattelee henkilöstön näkökulmasta, niin alkuvaiheessa, joskus 2010, testauksia keskitettiin ehkä liikaa samoihin yksiköihin. Sitten tuli vähän sitä testausväsymystä senkin vuoksi että henkilökunta koki, ettei tuotteita tai palveluja saada ikinä käyttöön. Että he testaa, testaa, testaa, mutta kysymykseksi jää, saavatko he niitä oikeasti käyttöön. Vaikka testauksen tulos oli hyvä, niin siinä oli sitten kuitenkin jotain, ettei päästy palvelutuotantoon saakka”, Kokko kertoo.

“Alkuun oli sitä väsymistä, mutta sitten hajautimme mallia. Oulun kaupungissa on kymmeniä kotihoidon yksiköitä, joten testauksiin osallistuvien ammattilaisten ei tarvitse olla aina ne samat. Pyrimme osallistamaan kaikki hyvinvointipalvelujen 3000 työntekijää”, Kokko kertoo.

Kun tuotteet ja palvelut saadaan käyttöön, olisi varmistettava myös käyttöönoton tuki. Opastusta tarvitaan esimerkiksi silloin, kun käyttöönotto jostakin syystä viivästyy testauksen jälkeen. Tuotteiden toimivuus on myös varmistettava.

“Testasimme erästä tuotetta, johon tulikin sitten käyttökatko. Eiväthän ne ikäihmiset sitten enää oppineet siihen vanhaan toimintamalliin uudelleen, kun olivat jo oppineet uuden. Vaikka ikäihmiset eivät välttämättä ole alkuun innostuneita teknologian käyttöönottoon, he voivat testattuaan rakastua laitteisiin”, Kokko kertoo.

“Mutta yleensähän kaupungit hankkivat kaikki palveluina eivätkä tuotteina. Palveluun kuuluu aina tekninen tuki ja huolto, niin siinä mielessä me emme jää kädettömäksi. Kilpailutuksen kautta saadaan sellaiset hankintasopimukset, joiden mukaan sitten saadaan vaikka rikkoontuneen laitteen tilalle uusi. Emme me koskaan lähde omistamaan tuotteita”, Kokko selittää.

 

Kaupallistamisen ytimessä kilpailutusprosessi

Yhtenä pullonkaulana tuotteen prosessissa käyttöönottoon saakka on hankintalaki.

“Testaus ei ole automaatio hankintaan, vaan testauksella osoitetaan vain se, että tämän tyyppiselle tuotteelle tai palvelulle on tarve. Sitten se täytyy laittaa avoimeen kilpailutukseen. Koska tuskin mikään kaupunki hankkii yhteen yksikköön yhtä ja toiseen toista, jolloin hinta täytyy ajatella laajemmassa mittakaavassa. Vaikka tuote maksaisi vain tonnin, niin kun se hankitaan kymmeneen palvelutaloon, niin sitten se on jo vähän isompi raha”, Kokko selittää.

“Testauksella me pyrimme siihen, että yritys saa tuotteen sellaiseksi, että se on myytävissä. Myös kaupunki testaajana haluaa hyvän tuotteen kehityksestä ja testauksesta loppuhyödyn itselleen. Kyllä meillä aina on tavoitteena se, että jos löydämme testauksen kautta helmiä, niin ne ovat joku päivä meillä käytössä. Meidän täytyy mennä avuksi kaupungin kilpailuttamisprosesseihin ja tehdä esimerkiksi kustannus- ja hyötyanalyysia, mikä varmasti sitten kannattaa”, Kokko kertoo.

 

Hankkeiden synergiaa

 

Hyvistä kokemuksista, tavoitteista ja haasteista on hyötyä yli hankerajojen. Jarkko Lumio ja Jaana Kokko näkevät synergian tiiviinä.

“Hippa-hankkeen suuntaan Kotidigi-hankkeen tärkein viesti on, että ollaan tekemässä yhteistä kokonaisuutta. Tehostettu palveluasuminen ei tule olemaan teknologisesti erillinen saareke, vaan sekä kotona asuvia että tehostetussa palveluyksiköissä asuvia pitäisi pystyä palvelemaan samalla teknologialla”, Lumio sanoo.

“Kun esimerkiksi kotona asuva joutuu siirtymään tehostettuun palveluasumiseen, ei palveluun tulisi mitään saumakohtaa, jos pystyy jatkamaan saman teknologiaratkaisun parissa ja samoilla laitteilla, joihin asiakas on mahdollisesti aiemmin tottunut. Myös palvelujärjestelmien pitäisi kasvaa yhteen”, Lumio jatkaa.

CoHeWe keskittyy HIPPA-hanketta laajemmin terveys- ja hyvinvointipalveluihin. Testauskäytännöissä on kuitenkin hyvin paljon samaa.

“Kokeilumalleja ja testauskäytäntöjä yhtenäistetään niin, että saadaan lisähartioita mukaan. Kun yritys tulee testaamaan, niin 6Aika-kaupungeissa meillä kaikilla olisi sama sapluuna näissä tähän testaamiseen”, Kokko toivoo.

 

Kirjoittaja: Minna Kilpeläinen, FM, KM, freelancer-toimittaja, projektiasiantuntija, HIPPA-hanke