Yrittäjän uralle on useita polkuja. Tie alkaa aina asiantuntemuksesta ja ideasta, mutta yrittäjän omia lähtökohtia voi olla monia. Taustalla voi olla käytännössä hankittu vahva kokemustieto ja sieltä kummunnut ratkaisu ongelmaan. Tutkijalle idean kaupallistaminen voi puolestaan lähteä siitä, että rahoittaja vaatii tutkimuksen sovellettavuuden esittelyä jo hakemusvaiheessa. Parhaimmillaan kaupallisen tuotteen tai palvelun kehitys lähtee kuitenkin liikkeelle oman perustutkimuksen pohjalta pakottamatta saadusta oivalluksesta. Taustalla voi olla myös vahva yhteiskunnallisen vaikuttamisen halu.

Kysyimme muutamilta tutkijan uralta yrittäjiksi loikanneilta tai sitä suunnittelevilta, millaisia haasteita siirtymässä on. Haastattelimme myös akateemista yrittäjyyttä tutkivia asiantuntijoita Tampereen yliopistosta, TAMK:ista ja Turun yliopistosta.

“Yrittäjyys on parhaimmillaan nopea keino vaikuttaa yhteiskunnan kehittymiseen. Sen, kenellä on uusia ideoita ratkaista esille tulleita ongelmia, kannattaa arvioida yrittäjyyttä yhtenä keinona levittää ratkaisua. Yrittäjyyden motiivit ovat varsinkin koronan myötä siirtyneet voiton maksimoimisesta yhteisen hyvän edistämiseen”, Palveluinnovaatioiden team leader Marika Vuorenmaa TAMK:in Y-kampukselta sanoo.

Yhteiskunnallista vaikuttamista

Arkikuntoutuspalveluja tarjoavan Voimin Oy:n toimitusjohtaja Hanna Holmalla ja kehitysjohtaja Satu Niskasella on vahva käytännön kokemus toimintaterapiasta, kuntoutuksesta ja vanhustyöstä. Niskanen työskentelee myös asiantuntijana Kuntoutussäätiössä ja Toimintaterapeuttiliitossa. Tämän lisäksi Niskanen tekee väitöskirjaa ikääntyneiden arkikuntoutuksen vaikuttavuudesta ja kustannusvaikuttavuudesta.

“Pohjoismaissa on tutkittu arkikuntoutuksen vaikuttavuutta ja kustannusvaikuttavuutta useilla tutkimuksilla ja on saatu sellainen tutkimustulos, että arkikuntoutus tavalliseen kotikuntoutukseen verrattuna on vaikuttavampaa ja parantaa ikääntyneiden toimintakykyä ja elämänlaatua. Kustannukset taas ovat tutkimusten mukaan enintään samanhintaisia tai matalampia verrattuna nykyiseen toimintatapaan. Jostain syystä tämä vaikuttavaksi havaittu arkikuntoutus omine piirteineen ei ole jalkautunut kovin hyvin Suomeen ja sen takia olemme perustaneet yrityksen, joka tarjoaa arkikuntoutusta. Haluamme auttaa kuntia ottamaan arkikuntoutuksen käyttöön”, Niskanen selittää.

“Meillä molemmilla on vahva halu vaikuttaa yhteiskuntaamme niin, että vanhukset voisivat paremmin ja saisivat elää laadukkaampaa ja turvallisempaa arkea kustannustehokkaammin kuin ennen”, Holma kertoo. 

“Löysimme toisemme minun eduskuntavaalikampanjassamme, missä Satu toimi vaalipäällikkönäni. Yhtenä tärkeänä vaaliteemanani oli vanhusten aseman parantaminen. Satun kanssa mietimme paljon vanhusväestön hyvinvointia ja kuinka sitä voisi parantaa. Koska en tullut valituksi eduskuntaan, päätimme, että vaikutamme vanhusten asioihin toisella tavalla. Näin syntyi Voimin Oy”, Holma kertoo.

Oivallus pitkän tutkijan työn pohjalta

Molekulaarisen kasvibiologian apulaisprofessori ja fotosynteesin tutkija Mikko Tikkanen Turun yliopistosta on ollut ahkera tutkimusjulkaisujen tekijä. Idea omaan innovaatioon, jossa fotosynteesitutkimusta yhdistetään led-valoteknologiaan ja tekoälyyn, ei kuitenkaan syntynyt minkään tietyn tutkimuksen vaan syvällisen, vuosien varrella kertyneen ymmärryksen kautta. Learning Led -projekti on nyt ns. TUTLI-vaiheessa, jolloin tehdään kaupallistamisen taustatyö yrityksen perustamiseksi.

“Ei sitä etukäteen pystynyt ennakoimaan, että tällainen idea syntyy. Kun olen laittanut tutkimusrahoitushakemuksiin pohdintoja sovellettavuudesta, niin ei minulla etukäteen ole tullut mieleen tällainen idea”, Tikkanen sanoo.

Tikkasen innovaatio mahdollistaa kerrosviljelyn keinovalossa, jota voi säätää tekoälyn avulla. 

“Ilmastonmuutoksen myötä sääolosuhteet tulevat laajoilla alueilla muuttumaan viljelyn kannalta epäedullisiksi, joten energiatehokasta kasvihuoneviljelyä ja ruuantuotantoa tullaan tarvitsemaan tulevaisuudessa paljon”, Tikkanen perustelee.

“Jälkikäteen en pysty sanomaan, miten se oivallus syntyi. Tuntui vain itsestäänselvältä, että se on ainoa tapa miten tuollaisen keinovalaistuksen voi järjestää järkevästi.”

Halu tehdä mielekkäämpää työtä

Työelämän uudistamisen missiokseen ottanut  johtamisen ja organisaatioiden tutkija ja opettaja Elina Henttonen Valtaamo Oy:stä teki loikan tutkijasta yrittäjäksi etsiessään mielekkyyttä omalle työuralleen. Henttonen teki 11 vuoden ajan kollegansa Kirsi LaPointen kanssa erityisesti havainnointiin, haastatteluihin ja kertomuksiin perustuvaa laadullista tutkimusta mielekkäästä työstä, ammatillisesta toimijuudesta ja työelämän moninaisuudesta Aalto-yliopistossa.

“Olin jo ehtinyt kyllästyä yliopistomaailman määrällisiä tavoitteita ja kilpailullisuutta korostavaan työkulttuuriin. Tutkijan työ alkoi olla kilpajuoksua ja cv:n rakentamista, eikä se ole minua koskaan henkilökohtaisesti motivoinut.  Väitöskirjan valmistumisen jälkeen olin äitiyslomalla toisen lapseni synnyttyä, ja se oli sellainen breikki, jolloin sain hieman etäisyyttä yliopistomaailmaan. Aloin katsoa asioita myös ulkoapäin, mikä auttoi oman itsestäänselvänä pitämäni urapolun  kyseenalaistamisessa”, Henttonen selittää urakäänteen alkua.

“Palasin kuitenkin yliopistoon töihin post doc -tehtäviin ja hain siinä kohtaa professuureja ja rahoituksia ja lehtoraatteja. Sitten pääsin Aalto-yliopiston järjestämänä uracoachingiin, jonka tarkoitus oli valmentaa minua akateemisella uralla. Coachina sattui kuitenkin olemaan sellainen henkilö, joka oli siirtynyt tutkijan uralta yrittäjäksi, ja hänen esimerkkinsä innosti minua. Aloimme jo valmennuksen aikana kehittämään tätä meidän Valtaamo-ideaa. Kun se ajatus lähti sille polulle, tuntui ihan mahdottomalta enää palata vanhoille urille”, Henttonen kertoo.

Henttonen halusi hyödyntää kaiken osaamisen, jonka hän oli tutkijana kerännyt ja muokata niistä tuotteita ja palveluita. Ensi töikseen hän kirjoitti yhtiökumppaninsa kanssa populaarin tietokirjan Työelämän toisinajattelijat. Työn mahdollisti tutkimusapuraha. Yrityksen kaupallistamisen pohjatyö tuli tehtyä samalla.

Uskottavuus tutkijana ja yrittäjänä

Voiminin kehitysjohtaja Satu Niskanen ja toimitusjohtaja Hanna Holma pitävät erityisen tärkeänä, että heidän arkikuntoutuspalvelunsa taustalla on vahva tutkimustausta. Kustannusvaikuttavuuden perusteleminen asiantuntijapalvelua hankkiville tahoille omalla, tekeillä olevalla tutkimuksella, on joskus ollut haasteellista. 

“Olen ollut hyvin yllättynyt kuullessani kysymyksiä siitä, olenko enää vakuuttava tutkija aiheessani, koska minulla on aiheen tiimoilta perustettu yritys ja tarjoan yrittäjänä siihen liittyvää palvelua. On kyselty, kannattaako minua pyytää esittelemään tätä tutkimusta, koska olisin puolueellinen tässä asiassa. Itse taas näen, että jos suhtaudumme tutkimukseen perustuvaan yritystoimintaan Suomessa tällä tavalla, menetämme valtavan yrityspotentiaalin”, Niskanen kertoo. 

“Nämä kysymykset ovat tulleet käytännön sosiaali- ja terveysalalla toimivilta,

eivät niinkään tutkijoilta.Yleensä tutkijat ymmärtävät sen maailman, jossa tutkijat ovat,

eivätkä näe sitä tällä tavalla, mutta jos tutkimusmaailma ei ole tuttu, tämä voi herättää hämmennystä”, Niskanen jatkaa.

“Hyvä yritystoiminta on sellaista, että se onnistuneesti ratkoo nykyisten ja tulevien asiakkaiden ongelmia, ja jos se vielä pohjautuu tieteeseen, niin sehän on hyvä asia”, sanoo yrittäjyyden erikoistutkija Pekka Stenholm Turun yliopistosta. 

“Tällä työelämän kehittämisen kentällä on hyvin monenlaista toimijaa ja konsulttia. Me ajattelimme puolestamme alusta asti, että meidän vakuuttavuustekijä on se, että olemme tohtoreita tältä alalta, meillä on oma tutkimus takana ja olemme kirjoittaneet myös tieteeseen pohjautuvan, populaarin kirjan aiheesta. Olemme huomanneet, että erotumme positiivisesti, varsinkin kun tarjoamme palveluitamme yliopistoille ja tuon maailman liepeillä oleville organisaatioille. On kehuttu sitä, että ymmärrämme sitä maailmaa, missä asiakkaat ovat”, Elina Henttonen sanoo.

Apulaisprofessori Elina Mäkinen Tampereen yliopistosta tutkii akateemista yrittäjyyttä ja tieteen kaupallistamiseen liittyviä prosesseja lääketieteen ja biolääketieteen aloilla Liikesivistysrahaston rahoittamassa hankkeessa. Mäkinen on tutkinut tieteentekijöitä sekä Piilaaksossa että Suomessa.

“Suomalaisissa yliopistoissa akateeminen yrittäjyys on hieman tuoreempi ilmiö, mutta kuitenkin verrattain hyväksytty tieteentekijöiden keskuudessa. Suomessa yksittäiset tutkijat toteuttavat yrittäjyyttä monin eri tavoin. Monet pitävät samanaikaisesti kiinni sekä tieteen että tuotteen kehittämisestä. Jotkut haluavat siirtyä akatemiasta kokonaan yrittäjiksi. On niitäkin, jotka eivät halua olla mukana tieteen kaupallistamisessa, mutta sallivat sen omille opiskelijoilleen. Nämä erot eivät johdu siitä, että pelättäisiin uskottavuuden menettämistä tutkijana vaan ennemminkin siitä, miten merkittävänä akateeminen tiede nähdään omassa ammatillisessa kehityksessä ja urahaaveissa”, Mäkinen sanoo.

Yhdeksi merkittäväksi uskottavuustekijäksi nousee se, kuinka perusteellisesti ja huolellisesti tutkija pystyy tutkimuksensa tekemään. Usein haasteena on ajan riittävyys.

“Akateemisia yrittäjiä tutkiessani olen aika ajoin törmännyt huoleen siitä, että innovaation kaupallistamisprosessi synnyttää aikapaineen, jossa huolelliselle tieteelle ei ole tarpeeksi aikaa. Kyseinen tilanne on akateemisesti suuntautuneille tutkijoille hyvin epämukava, koska he haluavat olla varmoja sovelluksen tieteellisen taustan toimivuudesta. Tämä heijastuu myös siihen, kuinka valmis tutkija kokee olevansa esittelemään ideaansa vaikkapa rahoittajille”, Elina Mäkinen sanoo.

Mistä rahoitus kaupallistamisen kehittämiseen?

Vaikka tutkijat olisivatkin esimerkiksi yliopistojen palkkalistoilla, he ovat hyvinkin usein pätkätyösuhteissa etsien myös itse rahoituksia tutkimuksilleen. Yrittäjäksi siirtymisen taloudellinen riski koetaankin usein melko samanlaiseksi kuin tutkijana. 

Tutkijalla on joitakin suhteellisen selkeitä apurahaväyliä tutkimuksen pohjalta syntyneen idean kaupallistamiseen. Esimerkiksi Research to Business eli TUTLI (Tutkimusideoista uutta liiketoimintaa) on Business Finlandin rahoitusinstrumentti, jonka avulla kehitetään tutkimuksesta liiketoimintaa. Tavoitteena on edellytysten luominen uusille startup-yrityksille tai teknologioiden lisensoinnille. 

“TUTLI on erilainen rahoitusmuoto kuin perinteisen akateemisen tutkimuksen rahoitus, kuten esimerkiksi se mitä Suomen Akatemialta haetaan. TUTLI-rahoituksessa ideana on, että tuetaan start-up -yritysten syntymistä, etenkin niiden alkuvaiheessa. Kehitetään lupaavaa sovellusta niin että siitä voisi jossakin vaiheessa syntyä uutta yritystoimintaa”, Elina Mäkinen selittää.

“Tietenkään julkista raha ei voi pistää suoraan johonkin yritykseen, vaan TUTLI on sitä varten, että tutkimuksesta syntyisi yritystoimintaa. Sen tarkoitus on, että rahoitusjakson aikana valmistellaan yritys perustamiskuntoon”, fotosynteesitutkija Mikko Tikkanen kertoo.

TUTLI:n kautta voi saada apua jatkorahoituksen etsimiseen ja esimerkiksi IP-asioiden selvittelyyn. Joukkorahoituksen kautta löydetty pääomasijoittajakokoonpano voi olla merkittävä rahoitusmalli, kun yritystä lähdetään pyörittämään. Tutkija-status taas voi auttaa apurahan saamiseen erilaisilta säätiöiltä, kun tavoitteena on esittää yritystoimintaan johtava soveltava idea tutkimuksen pohjalta.

“Hain post doc -tutkijana säätiörahoitusta kahden vuoden Mielekkään työn tutkimus- ja koulutushankkeelle, jossa kirjoitimme kirjan tulevan koulutustyön pohjaksi. Apurahat auttoivat siirtymävaiheessa kohti yrittäjyyttä. Tällaista mahdollisuuttahan ei ole muilla kuin tutkijataustaisilla”, Valtaamo Oy:n Elina Henttonen selittää.

Haasteita yrittäjäksi ryhtymisessä

Tutkijan ensimmäiset haasteet rahoituksen etsimisen lisäksi liittyvät usein ajattelu- ja puhetapoihin. On opittava ymmärtämään uudenlaisia yleisöjä. Oman liikeidean pitchaaminen yritysmaailman rahoittajille on hyvin erilaista kuin tutkimustulosten esitteleminen akateemisessa konferenssissa.

“Matkan teko tutkimustuloksesta kuluttajan hyödyntämään tuotteeseen ei välttämättä ole alkuun selkeää. Puuttuu osaamista, joita tarvitaan esimerkiksi idean tuotekehityksessä ja kaupallistamisessa. Yrittämisen ensiaskeleiden opettelemiseen kuluu myös aikaa ja rahaa. Pitää löytää ymmärrys siitä, mitä pitää tehdä ja ketä siihen tarvitaan”, yrittäjyyden erikoistutkija Pekka Stenholm sanoo.

“Olen tässä omassa yritysideassani projektin vetäjänä fotosynteesitutkijan taustalla. Itse tuotteen tekemiseen tarvitaan jo useammanlaista osaamista. Olemme kehittämässä keinovalolla tehtävää kasvinkasvatusta led-teknologian ja tekoälyn avulla. Itse en kuitenkaan tiedä mitään tekoälypuolesta, mutta en myöskään kaupallistamisesta. Olen kyllä viimeisen vuoden aikana oppinut enemmän ja enemmän”, Mikko Tikkanen kertoo. 

“Myös sen hahmottaminen, miten tutkittua tietoa sovelletaan niin, että se palvelee juuri sitä tavoiteltua käyttäjää, vaatii panostusta. Idea pitää osata muokata business-formaattiin, sellaiseksi, että sitä voi myydä”, Stenholm sanoo.

Yrittäjäksi ryhtyessä on hyvä selvittää rauhassa oman tuotteen kantavuus, jotta sitä voi myös perustella asiakkaalle. On tärkeää löytää oikea kysyntä ja tarjonta.

“Meidän pitää vielä selvittää, miltä pohjalta markkinalupaukset  voi tehdä. Tässä vaiheessa meillä on vasta epäsuoria tietoja ja arvailuja, kun meiltä puuttuvat vielä oikeat luvut. Ne saadaan sitten, kun saamme tekeillä olevan laitteiston valmiiksi”, Tikkanen kertoo.

“Jos tilanne on se, että pitää vaan hirveän nopeasti saada asiakkaita ja rahaa sisään, niin se johtaa helposti siihen, että se oma ydin jää jollakin tavalla kehittymättä. Tehdään mitä se asiakas pyytää, vaikka se on jotain muuta kuin itse varsinaisesti tarjoaa. Meillä oli hyvä tilanne siinä, että meillä oli riittävä rahoitus kehitystyöhön ja saimme kirkastettua sen, mitä haluamme tehdä ja tarjota asiakkaille. Meille ei käynyt niin, että olisi heti alussa pitänyt jokainen fasilitointi ja koulutus ottaa vastaan, minkä joku vain meille keksii tarjota. Pakka olisi kyllä hajonnut”, Elina Henttonen kertoo.

Yksin vai yhdessä?

Puolet uusista yrityksistä on tiimejä. Tiimin vähimmäismäärä on kaksi henkilöä. Elina Henttonen lähti perustamaan yritystä aikaisemman kollegansa ja luottoystävänsä Kirsi LaPointen kanssa. Satu Niskanen löysi myös samanhenkisen ammattilaisen, Hanna Holman, ja lähti hänen kanssaan viemään yritystä eteenpäin. Mikko Tikkanen puolestaan tarvitsee useampaa kumppania.

“Yrittäjyyden kompetensseista on monia yhtäläisyyksiä hyvän tutkijan osaamisiin, kuten esimerkiksi  luovuus, epävarmuuden sietokyky, itseohjautuvuus ja sinnikkyys”, Marika Vuorenmaa luettelee. 

“Akateeminen ura kuitenkin harvemmin tarjoaa esimerkiksi business-osaamista. Toki näitä taitoja voi itsessään kehittää, mutta prosessi voi olla kivuttomampi, jos uskaltautuu luottamaan ja rakentamaan yhteistyösuhteen toisen osaajan kanssa”, Elina Mäkinen jatkaa.

“Mitä monipuolisempi tiimi on ja mitä enemmän erilaista osaamista, niin sitä enemmän se saa aikaan. Sillä pelkkä idea ei vie eteenpäin, vaan ratkaisevaa on, mitä mukana oleva porukka saa ideasta aikaan”, Pekka Stenholm sanoo.

“Kannustan tiimiyrittäjyyteen, mutta niin että tiimin kokoonpano on ammatillisesti harkittu. On henkisestikin erittäin tärkeää, että yrittäjä ei koe olevansa kaiken kehittämisen ja toimeenpanon keskellä yksin. Jäsenten ominaisuudet parhaimmillaan täydentävät osaamista. Henkilöt myös tuovat mukanaan elintärkeitä verkostoja, joiden merkitys yrittäjyyden käynnistämisessä on valtava”, Vuorenmaa sanoo.

Monilla on jo tutkijan uraltaan olemassa hyviä verkostoja, joiden kanssa myös yritystoiminta onnistuu. Messut, konferenssit ja erilaiset koulutukset voivat olla mainio tapa löytää uusia verkostoja. 

“Me saimme Tampereen Apuvälinemessuilta paljon uusia ideoita Hipan mahdollisuuksista. Voisimme hyvin kehittää tuotettamme eri toimijoiden kanssa yhdessä. Löysimme esimerkiksi Living Skillsin digitaalisen välineen, jolla tuetaan asiakkaan motivointia kuntoutukseen. Voisimme käyttää arviointimenetelmää, joka perustuu samanlaiseen menetelmään kuin Living Skillsillä. Olen jatkanut yhteistä ideointia myös TAMK:in järjestämässä kaupallistamisen työpajasarjassa”, Voimin Oy:n Satu Niskanen kehuu.

“Meidän ihan ensimmäiset asiakkaat olivat entisiä opiskelijoitamme, joita olimme opettaneet johtamisen maisteriohjelmassa henkilöstö- ja kehittämistyön erikoistumisalueella.  Nyt he sitten ostivat meiltä koulutuksia omiin organisaatioihinsa. Jotenkin myös siihen omaan verkostoon kiertyy niitä yliopistoaikaisia verkostoja”, Valtaamo Oy:n Elina Henttonen kertoo.

Miksi tutkijasta yrittäjäksi?

Yrittäjäksi ryhtymiseen on monia kannustavia ja vetovoimaisia tekijöitä. Yrittäjyys on uusi polku yliopistosta maailmaan.

“Realiteettihän on se, että  akateemisia uravaihtoehtoja ei ole tarjolla kuin murto-osalle väittelevistä tutkijoista. Ja vielä vähemmän on tarjolla pysyviä ja vakaita paikkoja. Siksikin on hyvä kannustaa tutkijoita miettimään, että miten osaamista ja tutkimustuloksia voisi tavalla tai toisella saattaa hyötykäyttöön tulevaisuudessa, joko yrittäjänä tai muilla tavoin”, Tampereen yliopiston Innovaatiopalveluiden ohjelmapäällikkö Juho Väisänen sanoo.

“Tutkijan siirtymisessä yrittäjäksi on monia hyötyjä. Yrittäjyys on ensinnäkin tapa tarjota tutkimuksessa saatua tietoa muiden hyödynnettäväksi. Se palkitsee yrittäjää myös henkilökohtaisesti, kun saa omia tuloksiaan tarjolle. Se on saavutus tutkijalle. Yrittäjäksi ryhtyneet tutkijat toimivat myös kannustimena muille, kun tutkijan ura näyttäytyy monipuolisempana. Myös yrittäjyys kehittyy: kun yrittäjyyden pariin tulee erilaisilla taustoilla olevia ihmisiä, ala jalostuu”, Marika Vuorenmaa sanoo.

“Minulle tärkeintä on se, että laadukas tieteellinen tieto, jota voisi mahdollisesti soveltaa, ei jäisi vain akateemiseen kontekstiin. Tieteellisestä tiedosta voi syntyä käytännön sovelluksia, joilla voi olla merkittävä vaikutus esimerkiksi erilaisten sairauksien vähentämisessä. Uusia innovaatioita ei kuitenkaan synny noin vain, vaan tähän kaivataan tukea ja resursseja”, Elina Mäkinen summaa.

Koronan vaikutuksia yrittämiseen

Korona on laittanut käytännössä kaikki yrittäjät ja yrittäjiksi haluavat uuden eteen. Toisten työ joko peruuntuu tai hidastuu eristyksen takia, toiset taas ovat saaneet yllättävää uutta kysyntää tuotteilleen. 

“Jotkut hyötyvät siitä, jos tuote on alunperinkin suunniteltu vapaa-ajalla käytettäväksi, ja se on saatavilla asiakkaille eristyksestä huolimatta. Jos kuitenkin tarkoituksena on myydä jotain kokemuksellista, niin se ei kyllä liikahda. Myös esimerkiksi messujen peruuntuminen pakottaa keksimään muita keinoja myydä tuotetta, pääosin netissä”, Pekka Stenholm sanoo.

“Luulen, että korona lockdown hidastaa nyt kaikkia prosesseja. Toisaalta, jos korona hidastaa kaupallistamisprosessia, joillain tieteentekijöillä saattaa olla paremmin aikaa kehittää sovelluksen tieteellistä puolta”, Elina Mäkinen sanoo. 

“On monia aloja, joilla itse tutkittava ilmiö ei mene minnekään, vaan edistystä tapahtuu koronasta huolimatta”, Stenholm muistuttaa.

“Olemme juuri tutkimushankkeessa tekemässä haastatteluja biolääketieteen ja lääketieteen alan tutkijoiden kanssa. Haastatteluista on käynyt ilmi, että COVID-19 on ollut hetki, jolloin mietitään, voiko omaa tutkimusta viedä tähän suuntaan. Nythän on paljon tutkimusrahoitusta haettavana koronaan liittyvään tutkimukseen. Mietitään, onko omassa tutkimuksessa jotain relevanttia liittyen koronaan? Tieteellisen tiedon kaupallistamisen näkökulmasta taloudellinen tilanne tulee toki olemaan poikkeuksellinen pitkän aikaa”, Mäkinen kertoo.

Korona voi myös korostaa akateemisen tiedon tarvetta, ja sen siirtämiselle käytäntöön löytyy paljon kysyntää.

“COVID-19 on yksi esimerkki siitä, miksi on tärkeää, että akateeminen tieto osataan siirtää käytäntöön tehokkaasti ja yhteistyössä eri osaajien kanssa. Toivottavasti nämä korona-ajan poikkeukselliset olosuhteet ovatkin vahvistaneet käsityksiä siitä, että akateemisten tutkijoiden tekemällä työllä on suuri merkitys yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemisessa. Tähän tiedon translaatioon kannattaa panostaa”, Mäkinen sanoo.

Kirjoittaja: Minna Kilpeläinen, FM, KM, freelancer-toimittaja, projektiasiantuntija, HIPPA-hanke