HIPPA-hanke tarjosi moniammatillisen yhteistyön mahdollisuuden toimintaterapeutti- ja sairaanhoitaja-opiskelijoille, jotka toteuttivat parityönä hankkeen puitteissa Innovaatioprojektiopinnot. Opiskelijat osallistuivat kevään 2019 aikana viiden eri HIPPA-hankkeessa mukana olevan tuotteen ja palvelun yhteiskehittelytilaisuuteen. Tilaisuuksissa muodostunutta tietoa tarkasteltiin toimintaterapian ja terveyden edistämisen viitekehyksistä käsin tarkoituksena tuoda esiin terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmia mm. tuotteiden ja palvelujen käyttäjälähtöistä jatkokehittelyä varten.

Työ keskittyi tuomaan esiin hyötyjä ja positiivisia vaikutuksia, joita kyseisten teknologisten ratkaisujen käyttäminen voisi tuottaa palveluasumisen toimintaympäristöissä toimiville ihmisille. Projektityön perustana oli viitekehysten ohjaamana näkemys terveydestä ja hyvinvoinnista kokonaisvaltaisena, subjektiivisena kokemuksena, sekä arkisesta toiminnasta terveyden ja hyvinvoinnin edellytyksenä. Lisäksi asiakaslähtöisyys, näkemys ihmisen luontaisesta tarpeesta toimia ja osallistua elämään autonomisena, aktiivisena toimijana sekä kuulua johonkin ohjasivat työskentelyä.

Tarkastellut teknologiset ratkaisut jäsenneltiin ICF-luokituksen Ympäristötekijöinä sekä niiden mahdollisina vaikutuksina ICF:n Suoritusten ja osallistumisen osa-alueisiin (WHO 2011). Toimintaterapian viitekehyksenä hyödynnettiin kanadalaista toiminnallisuuden ja sitoutumisen mallia (CMOP-E), joka ohjasi huomioimaan kokonaisvaltaisesti ihmisen; ikääntyneen, työntekijän tai omaisen, toiminnan sekä palveluasumisen toimintaympäristön vuorovaikutteista suhdetta (Polatajko, Townsend & Craik 2007).

HIPPA-hankkeen perusajatuksen mukaan teknologisten ratkaisujen tulisi vastata ikääntyvien osallistumisen ja mielekkään toiminnan, turvallisuuden, liikkumisen ja saavutettavuuden tarpeisiin. Teknologia voisi siten osaltaan turvata hyvää ikääntymistä ylläpitämällä tai parantamalla elämänlaatua. Kyse on ihmisten arjen toimintojen helpottamisesta, jossa teknologian rooli on avustaa arkisten päämäärien saavuttamisessa. Näin ollen toiminnan ymmärtäminen on keskeistä teknologian kehittämisessä; mitkä ovat ikääntyneen arjessa merkityksellisiä toimintoja, mihin toiminnalliseen tarpeeseen teknologia tuo apua, mitä vaikutuksia käyttämisellä on tai kenen tarpeita teknologian käyttäminen täyttää?

Terveyden edistämisen viitekehyksenä salutogeeninen näkökulma (Antonovsky 1979) syvensi toiminnallisuuden tarkastelua yksilön koherenssin tunteen huomioimisella. Koherenssin tunteella tarkoitetaan ihmisen tunnetta siitä, että elämä on sekä sisäisesti että ulkoisesti hallittavaa, ymmärrettävää ja mielekästä. Tällöin elämällä on rakenne, ja se on selitettävissä ja ennustettavissa. Koherenssin tunteen avulla ihminen voi suhtautua haastaviin elämäntilanteisiin siten, että ratkaisujen löytäminen on mahdollista. Yhdessä käytetyt viitekehykset ohjasivat tarkastelemaan tuotteiden ja palvelujen vaikutuksia toimintakyvyn ja terveyden edistämisen näkökulmista.

Tarkastellut tuotteet ja palvelut pyrkivät tuomaan ratkaisuja palveluasumisen toimintaympäristön erilaisiin tarpeisiin. Mukana oli ns. aktiivista teknologiaa, kuten viestintätyökalu, chatbot ja kuntouttava peli, joiden käyttäminen tukisi käyttäjän omaa toimintaa sekä ns. passiivista teknologiaa, kuten paikannuspalveluita, jotka eivät vaadi käyttäjältä toimenpiteitä. Yhtä lukuun ottamatta ratkaisut olivat tarkoitettu ikääntyneiden omaan käyttöön ja olivat myös hyödynnettävissä työntekijöiden tai omaisten tarpeisiin. Näin ollen niiden käytön vaikutuksia tarkasteltiin kaikkien käyttäjien näkökulmista.

Kaikkiaan teknologian nähtiin voivan tukea yksilön osallistumista arjen toimintoihin. Ikääntyneen arjessa teknologia voi tukea arjen hallintaa mm. ohjaamalla päivärytmiä ja toimintaa,​ sekä mm. muistuttaa, ohjeistaa, ohjata ja kannustaa ikääntynyttä​ sekä lisätä niin ikääntyneen kuin omaistenkin turvallisuuden tunnetta. Teknologian avulla voidaan myös poistaa esimerkiksi itsenäisen liikkumisen esteitä, ja antaa käyttäjälle lisää vapautta käyttää jäljellä olevia voimavarojaan. Näin ollen se tukee toimijuutta ja voi tehdä osaltaan elämästä ymmärrettävää ja hallittavaa. Aktiivisen toimijuuden kautta elämään tulee sisältöä ja mielekkyyttä.

Teknologia voi myös auttaa yksinäisyyden vähentämisessä sekä tukea osallisuutta yhteiskuntaan. Teknologia voi itsessään toimia seurana, mutta sen avulla on myös mahdollista lisätä sosiaalista kanssakäymistä ja edistää yhteisöllisyyttä. Tämä voi tapahtua vaikka etäosallistumalla tilaisuuksiin, joihin muuten olisi mahdotonta osallistua. Osa käyttäjistä voisi myös kokea virtuaalimaailman viihdyttäväksi ja löytää tätä kautta myös virtuaalisen sosiaalisen viiteryhmän. Yleisesti teknologian avulla voidaan jakaa tietoa ympäröivästä maailmasta ja tapahtumista.   Teknologian hyödyntäminen itsessään kuuluu aikakauteemme, ja sen käyttäminen voi vahvistaa pärjäämisen ja toimijuuden kokemuksia. 

Teknologia tukee myös ikääntyneen valinnanvapautta ja autonomiaa ollessaan riippumaton ajasta ja paikasta, mikä edistää myös kuntoutuksen saavutettavuutta. Teknologian käyttö mahdollistaa myös terveyden ja toimintakyvyn seurannan sekä palautteen antamisen. Tämä voi edistää kuntoutusmotivaatiota sekä tukea itsehoitoa. Teknologian hyödyntäminen tällä tavoin terveyden ja toimintakyvyn seurannassa mahdollistaa myös ennaltaehkäisyn.

Työssämme nousi esille myös teknologian hyötyjä palveluasumisen työntekijöiden ja ikääntyneiden omaisten näkökulmista. Teknologian oikeanlainen hyödyntäminen tuo turvaa henkilökunnalle ja omaisille sekä vähentää huolta. Työhyvinvoinnin näkökulmasta taas tarkastellut tuotteet ja palvelut helpottavat työtehtäviä vähentämällä työntekijöiden kognitiivista kuormitusta ja turhaa työtä, toimimalla perehdyttäjänä, auttamalla hallitsemaan kokonaisuuksia sekä edistämällä tiedonkulkua ja palautteenantoa. Työntekijän koherenssin tunne vahvistuu työn hallinnan kautta, lisäten tunnetta työn mielekkyydestä ja merkityksestä. ​Tärkeänä hyötynä pidettiin teknologian vapauttamia henkilökuntaresursseja, joita voitaisiin käyttää aitoon sekä yksilölliseen kohtaamiseen ja hoitoon.

Tarkastelluilla tuotteilla ja palveluilla oli myös mahdollista edistää tiedonkulkua ja yhteyttä omaisten ja työntekijöiden välillä. ​Omaisten nähtiin saavan ikääntyneen arki lähemmäksi omaansa. Tämä vahvistaa osaltaan omaisasiantuntijuutta, ja mahdollistaa huolissaan oleville omaisille hallinnan ja turvallisuuden tunteiden voimistuminen. Kaikella mainitulla voisi olla vaikutusta myös ikääntyneen arjessa toimivien osapuolten asenteisiin.  

Ennen kuin mikään esille nostetuista hyödyistä on saavutettavissa, tulee harkita yksilöllisesti, olisiko teknologiasta aktuaalista hyötyä kyseiselle ihmiselle ja millaisia vaikutuksia sen käyttämisellä voisi olla. Olisiko teknologia mahdollista liittää juuri kyseisen ihmisen tilanteeseen ja elämäntarinaan – arkeen, tottumuksiin ja toimintaan? Keskeinen kysymys kaikkien tuotteiden ja palvelujen kohdalla oli se, pystyykö loppukäyttäjä käyttämään tuotetta. Toimintakyvyn rajoitteet, mahdollisesti jo pitkällekin edennyt muistisairaus tai muut kognitiiviset vaikeudet asettavat haasteita tuotekehitykselle. Teknologialla on valtava potentiaali parantaa ihmisten elämänlaatua, edistää fyysistä ja psyykkistä terveyttä sekä säästää yhteiskunnan resursseja. Toivottujen vaikutusten toteutumisen edellytyksenä on kuitenkin todellinen tarve sekä tuotteen intuitiivinen ja yksinkertainen käytettävyys.

Hyödyistään huolimatta teknologia ei kuitenkaan voi korvata aitoa ihmisten välistä kohtaamista. Ikääntyneen, hoitohenkilökunnan tai omaisten tilanteeseen soveltuessaan teknologinen ratkaisu voi olla hyödyllinen osa palveluasumisen arkea, mutta teknologia ei voi korvata ihmisten välisiä kohtaamisia. Moniammatillinen yhteistyö osoitti myös ikäteknologian tuotekehityksen tarvitsevan käyttäjälähtöistä ymmärrystä, jota eri alojen teoreettiset lähestymistavat ja asiantuntijuus tarjoavat.

Kirjoittajat:

Katja Koivisto, toimintaterapeuttiopiskelija, Metropolia AMK
Jaana Merilahti, sairaanhoitaja, valmistunut Metropolia AMK:sta joulukuussa 2019

Kuvat: Minna Kilpeläinen

Lähteet:

Antonovsky A., 1979. Health, Stress and Coping. 2 painos. San Francisco:Jossey- Bass.

ICF – Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus. 2011. 4 p. Helsinki: World Health Organization & Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakes.

Polatajko, H.J., Townsend, E.A. & Craik, J. 2007. Canadian Model of Occupational Performance and Engagement (CMOP-E). In Enabling Occupation II: Advancing an Occupational Therapy Vision of Health, Well-being, & Justice through Occupation. E.A. Townsend & H.J. Polatajko, Eds. Ottawa, ON: CAOT Publications ACE. 22-36